Eron juhlavuosi

- Mika Lahdensivu

Mikä ettei eroa voisi juhlia siinä kuin yhteen liittymistäkin! Totta kai voi, toteavat Suomi ja Ruotsi käydessään juhlavuoden 2009 viettoon - paitsi että enin osa ruotsalaista tuskin muistaa, mitä vuonna 1809 tapahtui, arvelee Dagens Nyheter jutussaan.

Torstaina kirjoitti samaisessa lehdessä suomalaisten ja ruotsalaisten suhteista myös Ympäristöpuolueen (Miljöpartiet) puhetorvi Maria Wetterstrand. Sivun kokoinen Debatt-artikkeli olikin melkoisen reipasta tekstiä: Ruotsin pitäisi Wetterstrandin mukaan pyytää julkisesti suomalaisilta ja Suomelta suorastaan anteeksi tiettyjä asioita!

Kovin vähän ruotsalaiset tuntuvat Suomesta ja suomalaisuudesta edes tietävän, suomalaisen poliitikon vaimonakin tunnettu Wetterstrand harmittelee, eikä aivan suotta. Huomattu on, että Suomesta esimerkiksi puhutaan Ruotsin uutisissa verraten harvoin, suomalaisten nimien ääntäminen tuntuu monille ruotsalaisille ylivoimaisen vaikealta ja niin edelleen. Mutta johtuuko ruotsalaisten tietämättömyys yksin ruotsalaisista? Ja missä määrin se on kiinnostuksen puutetta? Useamman kerran olen ainakin itse ruotsalaisseurassa joutunut jotenkin “haastatelluksi” - keskustelukumppanien mukaan ihan vain siksi, että Suomesta kuulee niin harvoin mitään, ja “jos suomalaisia tapaakin, niin eivät ole aina kovin puheliaita”…

Ja tottahan tuo on, että ruotsalaiseen puheviestintään tottuneesta suomalainen voi joskus vaikuttaa jurolta. Siedämme hiljaisuutta havinaisen hyvin - myös sosiaalisissa tilanteissa. Ehkäpä suomalainen ei myöskään osaa nostaa esiin vahvuuksiaan, joita ruotsalainenkin oitis arvostaisi tai “mielipidevaikuttaa” tavalla, joka vetoaisi ruotsalaisiin? Ja jos niin on, ehkä se johtuu yksinkertaisesti siitä, että mekin luulemme naapureista enemmän kuin tiedämme? Ehkä sorrumme myös yleistyksiin siinä kuin ruotsalaisetkin?

Rehellisesti sanoen en kyllä kohta kolmivuotisella asumis- ja työkokemuksellakaan kykene sanomaan, millaisia kaikki ruotsalaiset ovat…:-)

Julkaistu 08:45  /  Kommentoi