etusivu
kaikki uutiset
data
finanssi
media
tele
työ & ura
tietoturva
it-myynti
tuotteet ja palvelut
kolumnit
pörssit
blogit
videot
fakta
shop
9.8.2007
Ääni oikealta: Romuttakaa tekijänoikeuslaki!
- Mika Lahdensivu
Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt lupasi ennen vaaleja, ettei “koko nuorta sukupolvea” jahdata siksi, että he ovat mieltyneet tiedostovaihtoon. Tästä haluaa nyt vuorostaan muistuttaa kansaa ja sen hallitsijoita pääministerin puoluetoveri Karl Sigfrid, maltillisen kokoomuksen eli moderaattien kansanedustaja.
Dagens Nyheterin Debatt-palstalta sivun kokoisen tilan saaneessa puheenvuorossaan Sigfrid vaatii pääministeriä lunastamaan vaalilupauksensa niin, että tiedostovaihto vapautetaan. Juuri toisinhan nyt kuitenkin näyttäisi olevan käymässä, ja se saa kansanedustajan osoittamaan mieltään: “Nyt kun hän on vallassa, ei ole järjellistä, että hän säätää lain, joka auttaa levy-yhtiöitä haastamaan joka toisen teinin oikeuteen - joskus vain siksi, että he ovat ladanneet netistä jonkin yksittäisen mp3-tiedoston.”
Tuossahan ei vielä ole paljon uutta, kuten ei Sigfridin vaatimuksensa tueksi esittämissä perusteluissakaan. Enemmän huomiota ja keskustelua sen sijaan saattaisi ansaita kansanedustajan esiin nostama EU-poliittinen huomio: nettioperaattorit eivät ole velvollisia selvittelemään tiedostovaihtajien henkilöllisyyttä, ellevät maan omat lait sitä edellytä, Sigfrid kirjoittaa.
Tämä on mielenkiintoista, sillä viime aikoina ruotsalaisten vallanpitäjien suussa asia on kuulostanut aivan päinvastaiselta: tiukempaa tekijänoikeuslainsäädäntöä, joka mahdollistaisi tällaisen “poliisityön” tekijänoikeuksia valvovien tahojen toimeksiannosta, on puuhattu siksi, että Ruotsin laki kuulemma olisi näin linjassa EU-säädösten kanssa.
Keskustelu kuulostaa siltä, että se voisi synnyttää ainakin yhden uuden sloganin: “EU - mikä ihana tekosyy!”
Sille olisi ehkä vähän laajempaakin käyttöä. EU:hun vetoaminen lienee asia, joka saa monet vain huokamaan syvään ja toteamaan, että minkäs sille sitten voi. Kuinka moni tavallinen kaduntallaaja ryhtyy löytöretkeilijäksi ja lähtee tarpomaan pykäläviidakkoon? Entä riittääkö viestimillä varaa tutkiviin journalisteihin, jotka voisivat tehdä sen kansalaisten puolesta, kun yhä useammat ilmoittavat haluavansa uutisensakin ilmaiseksi ja helposti nieltävinä pikapaloina?
3 vastausta
Kirjoita vastaus
HakuUusimmat kommentit
Äskettäin kirjoitettua
|
|
digitoday.fi, Töölönlahdenkatu 2, 00089 Sanomat.
Puhelin +358 9 1221, faksi +358 9 122 4179
Päätoimittaja: Juhani Pekkala, toimituspäällikkö Mari Flink
Myynti: verkkomedia.myynti@sanoma.fi, +358 9 122 2863.
Sähköposti: toimitus@digitoday.fi
Copyright 2006 Taloussanomat Oy.
Our Privacy Policy
Kyllä kai tämä on tulkittava selväksi indikaatioksi siitä, että Piratpartietin käynnistämä immateriaalioikeuksien reformiliike on leviämässä myös Ruotsin valtapuolueisiin. Tällaiset kannanotot vahvistavat vaikutelmaa siitä, että Rick Falkvingen suuri skenario kansainvälisen IP-reformin etenemisestä järjestyksessä Ruotsi -> Eurooppa -> muu maailma on mahdollinen. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Itse asiassahan jo Pirate Bay -ratsian jälkeen jokusten puolueiden taholta esitettiin näkemyksiä siitä, ettei ole oikein eikä kohtuullista, että teinit joutuvat rikollisten kirjoihin satunnaisen tiedostovaihdon vuoksi ja vaadittiin vaihtoehtoisia ratkaisuja. Erääksi ratkaisuksi tilanteeseen ehdotettiin jopa jonkinlaista laajakaistaveroa, jolla olisi tuettu kulttuurituotantoa.
Vaalikeskusteluissakin aihe oli jossain määrin mukana, mutta ruotsalaisten enemmistö piti kuitenkin tärkeämpänä muita kysymyksiä, kuten työllisyys- ja veropolitiikkaa, terveydenhoidon resursseja, lasten ja vanhusten asemaa, arkiympäristön turvallisuutta ja koulun toimivuutta. Tätä ajatellen tehtävää riittää, mikäli immateriaalioikeuksista halutaan tehdä puheenaihe, jonka perusteella kansa valitsee valtiopäiville arkeensa monin tavoin vaikuttavat edustajat.
Moderaattien taholta on muuten kuulunut paitsi tänäisen kaltaisia ääniä myös aivan vastakkaisia: niinkin perustavanlaatuisen tiedon ja kulttuurin lähteen kuin kirjaston käyttö tulisi joidenkin mielestä tehdä aikuisille maksulliseksi… (Esim. itse pääsen verojeni vastineeksi ja kirjastokortin haltijana kuuntelemaan nettiteitse jopa runsaan 10 000 cd-levyn valikoimaa ihan ilmaiseksi ja laillisesti.)
työllisyys- ja veropolitiikka, terveydenhoidon resurssit, lasten ja vanhusten asema, arkiympäristön turvallisuutta ja koulun toimivuutta koskevat asiat ovat paljon suositumpia aiheita mutta täytyy muistaa, että Ruotsin nykyinen hallitus teki lähes täydellisen takinkäännöksen tekijänoikeuslakeja koskien. Olisiko PP saanut enemmän ääniä jos nykyinen hallitus olisi vain puhunut totta ja sanonut “me aijomme tiukentaa lainsäädäntöä tekijänoikeuksien suhteen”.
Joskus vielä vuonna 99 keskustelu pyöri siinä, että pitääkö kaikki saada ilmaiseksi mutta nykyään tekijänoikeus on alkanut olemaan maailmanlaajuinen ongelma; laillisia sivustoja pyritään sensuroimaan epämääräisin väittein, operaattoreista yritetään tehdä poliiseja, lasten harrastetoiminnan tuomiot halutaan nostaa 4:n vuoteen, ihmisten yksityisyyttä ja oikeusturvaa halutaan heikentää, tutkimus- ja opetustyötä vaikeutetaan, hyvitysmaksuja vaaditaan asioista joita sen ei edes pitäisi kattaa, demokratia saa kolhuja kun lakeja lobataan kansan tahdosta huolimatta ja lain kunnioitus laskee, huijataan artisteja systeemiin joka ei ole heidän kannaltaan paras, luodaan ilmapiiri jossa kulttuuri on pelkokerroin, estetään teknologian kehitystä, halutaan rampauttaa public domain (suoja-aikojen pitennys), halutaan rampauttaa kuluttajat (DRM) ja yleensäkin halutaan tuhota sellainen demokratia ja oikeusvaltio jonka me tunnemme.
Tuossa on muutama syy joka minulle tuli ensimmäisenä mieleen tekijänoikeudesta. Ongelma on kuitenkin paljon laajempi ja listaa voisi jatkaa vielä monia rivejä. Ei minua haittaa maksaa tuotteesta jos koen sen oston arvoiseksi mutta koen kuitenkin olevani ”piraatti” sillä tuen 100% tätä uutta liikettä. Tekijänoikeuksia ei pidä tuhota mutta ne pitää muuttaa järkeviksi ja nykyaikaan sopiviksi. Yksi suuri kysymys asiaa koskien on myös se, että tiedostojen jakoa ei voida hallita eikä valvoa, joten onko loppupeleissä kannattavaa taistella sitä vastaan – vai pitääkö meidän tuhota yksityisyys ja nykyinen järjestelmä vain yhden alan pyynnöstä.
Tulipas tässä maalattua piruja seinille