Kova tuomio yö(kyö)peleille

- Mika Lahdensivu

Mitä yhteistä on baarin nurkassa pölyttyvällä flipperillä ja nettiin kytketyllä tietokoneella? No, Ruotsissa ainakin niin paljon, että nettikahvilassa harjoitettuun tietokonepelaamiseen halutaan soveltaa neljännesvuosisata sitten säädettyä peliautomaattilakia. Näin koko nettikahvilatoiminta alkaisikin pian näyttää suunnilleen samalta kuin ravintolan pyörittäminen: on anottava toimilupa, kiinnitettävä huomiota aukioloaikoihin ja järjestyksenpitoon sekä hätisteltävä alaikäiset kotiin, kun ilta ei ole enää ihan nuori.

Kun lukee uutisia Jönköpingin kamarioikeuden päätöksestä (Digitoday 20.6.), jonka mukaan örebrolaisen nettikahvilan toisiinsa ja nettiin kytketyt tietokoneet edellyttävät viranomaisvalvontaa “peliautomaattiperusteella” siinä kuin flipperitkin, ei voi kuin hämmästellä, kummastella ja kysyä, mihin tämä johtaa.

Alaikäisethän eivät suinkaan ole vaarassa joutua turmion tielle vain pelatessaan yhdessä jossain aikuisten valvomassa, verraten turvallisessa nettikahvilaympäristössä vaan netin ja pelien kohtuukäytöstä voidaan livetä kotioloissakin. Ja kuka tohtii edes ajatella, mitä kaikkea netistä vieroitetuillekin nuorille voi tapahtua hämärillä kaduilla, salabileissä ja ties missä ottaen huomioon, että heidän haltuunsa päätyy jostain jopa alkoholia, tupakkaa ja huumeita…

Seuraakohan tästä nettikahvilakeskustelusta seuraavaksi päätös, jonka mukaan tietokonepelien myynti on keskitettävä Systembolagetin alkoholimyymälöihin, joissa nuoren näköiseltä asiakkaalta on alkoholikauppaa tehtäessä totuttu kysymään henkilöllisyystodistusta? Tällöin voitaisiin tietysti ilmoittaa myös, että väsähtäneen näköisen nörtin on syytä mennä kotiinsa nukkumaan ja tulla vasta vähän virkeämpänä peliostoksille. Ja eivätkö tässä avuksi voisi olla myös internet-operaattorit, jotka antaisivat asiakkailleen valomerkin säädettyyn aikaan ja pitäisivät huolta siitä, että runsaasti netin antimia nauttineelle ei tarjoiltaisi ennen kuin hän on vähän levännyt?

No, leikki sikseen! On tietysti totta, että nuorena olisi myös nukuttava. Niin ikään on tavallaan kovin suloista, että lasten ja nuorten hyvinvointi kiinnostaa paitsi lähiomaisia (joilla ei Örebrossa ole ollut mitään satunnaisia yöpelisessioita vastaan) myös viranomaisia. Jotenkin nyt vain tuli tätä nettikahvilajuttua pohtiessa mieleen Tove Janssonin mainio tarina Hemulista, joka rakasti hiljaisuutta:

Mainittu Hemuli on töissä huvipuistossa, mikä “ei aina merkitse sitä, että olisi hirveän hauskaa”. Hemulin hommana on nipsutella reikiä pääsylippuihin, ettei kukaan pääsisi pitämään hauskaa enemmän kuin kerran. Siinä hän sitten nipsuttaa nipsuttamasta päästyään ja miettii, mitä tekisi, kun joskus pääsee eläkkeelle. Ja mitä tästä tarinasta voimmekaan oppia?

“Tuollainen puuha saattaa tehdä mielen alakuloiseksi, jos sitä joutuu tekemään koko elämänsä ajan”, lukijaa varoitetaan. (Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia)

Julkaistu 13:51

Merkintä on julkaistu keskiviikkona, 20. kesäkuuta 2007 klo 13:51. Voit seurata merkinnän herättämää keskustelua RSS 2.0-virran avulla. Voit kirjoittaa oman vastauksen tai tehdä viittauksen omalta sivustoltasi.