FRA-paketti valmistui jouluksi

- Mika Lahdensivu

Pitkin vuotta tunteita kuohuttanut tietoliikenteen salakuuntelulaki, niin sanottu FRA-laki, on vihdoin saanut hallituksen syksyllä lupaaman (Digitoday 26.9.) uuden muodon. Siihen ovat tyytyväisiä myös aiempaa tekstiä ankarasti kritisoineet tahot, Aftonbladet kertoo nettisivuillaan. Mutta, kuten lehtikin muistuttaa, vuoden vaihteessahan astuu kuitenkin voimaan se lain vanha versio, kunnes tämä uusi ehtii läpäistä kaikki lainsäädäntöön liittyvät vaiheet…

Korjattua lakia odotellessa on jännittävää seurata vaikkapa norjalaisten reaktioita (kun esimerkiksi Suomesta ei enää hetkeen ole tuntunut tähän lakiin liittyviä kommentteja kuuluvan). Joulukuun puolivälissähän Norjan posti- ja telehallinto sekä tietosuojaviranomaiset julkistivat raporttinsa FRA-lain vaikutuksista. Sen jälkeen on muuan muassa eräs it-alan etujärjestö vaatinut hallitukselta toimia ruotsalaisten urkintaa vastaan ja maan liikenneministeriö alkanut puuhata tapaamista ruotsalaisviranomaisten kanssa (ks. juttu ruotsalaisessa NyTeknik -nettilehdessä 15.12.).

Mutta tämä riittäköön menneen syksyn myrskyisistä puheenaiheista! Nyt, uuden vuoden puheenaiheita (ja FRA-lain teleoperaattorien asiakkaille aiheuttamaa lisälaskua) odotellessa on Absolutillakin joululoman (24.12. - 4.1.) aika.

Leppoisaa joulun aikaa ja vuodenvaihdetta lukijakunnalle!

Julkaistu 09:21  /  Kommentoi

Puutteellista puhelindemokratiaa

- Mika Lahdensivu

Ruotsissa riittää äänestettävää. Milloin valitaan idolia, milloin on meneillään Melodifestivalen ja siinä välissä ties miten monta pienimuotoisempaa kansanäänestystä.

Viikonvaihteessa Ruotsissa päättyivät Ruotsin Televisiossa (SVT) pitkään kestäneet “lauantaitanssit” eli Dansbandskampen, jossa etsittiin maan parasta tanssibändiä. Finaali esitettiin suorana jopa netissä. Ja voittajan sai tietysti valita kansa. Vai saiko sittenkään? Tuttu valitusvirsi ainakin alkoi soida heti ohjelman jälkeen:

Äänestyskaaos saattoi viedä Scotts-bändiltä voiton, uutisoi Aftonbladet ja kertoo, miten SVT:n vaihde sai hurjasti kiukkuisia soittoja, kun bändin äänestysnumero oli vain tuutannut varattua. Finaalin kaksintaistelussa voittajan ja kakkoseksi jääneen erokin oli kiusallisen pieni: voittajabändi Larz Kristerz nappasi äänistä “vain” 53 prosenttia. Aftonbladetin mukaan Scotts olisi tarvinnut voittoon ehkä 25 000 ääntä lisää, ja sen verran soittoja saattoi hyvinkin juttua puheluruuhkaan…

Edes lähtöasetelma ei äänestyksessä tainnut olla aivan neutraali, sillä puhelinlinjat avattiin heti kaksintaistelun alkaessa eikä vasta sitten, kun molemmat bändit olivat laulunsa laulaneet, huomauttaa muuan kriittinen ääni Aftonbladetin jutussa. Kuulostaa siis vähän siltä, että puhelindemokratiassa on yhä puutteensa, vaikka siitä julkisen palvelun yhtiöllä pitäisi jo jossain määrin olla kokemustakin! Toisaalta taas: kun itse kukin saa soittaa juuri niin monta kertaa kuin huvittaa ja rahaa riittää, eikö koko “äänestys” ole luonteeltaan enemmän tai vähemmän viitteellinen - ellei peräti viihteellinen? Se ehkä yleisönkin pitäisi jo vähitellen oppia…:-)

Dansbandskampenin päätösjakson puhelinäänestyksissä (karsinnat ja kaksintaistelu) soittojen yhteissumma kohosi kaikkiaan noin 1,4 miljoonaan, SVT kertoo ja vertaa lukua mittavan Melodifestivalenin huipentumaan, jolloin ääniä on tavannut kertyä puhelinäänestyksessä 2 - 2,4 miljoonaa. Yksi voittaja näissä äänestyksissä joka tapauksessa aina on: maailman lapset. Huomattavan moni soittajista tuntuu valitsevan äänestysnumeroista kalliimman ja lahjoittaa täten hyväntekeväisyyttä harjoittavalle Radiohjälpenille jokusen kruunun.

Julkaistu 09:18  /  Kommentoi

Joulu kortilla?

- Mika Lahdensivu

Joulun maksaminen kortilla ei aina ole hyvä juttu. Ja nyt en tarkoita vain sitä, että joidenkin laskutaito tuntuu joulun tullen pettävän, kun maksu hoituu turhankin kätevästi luottokortilla! Ainakin Ruotsissa saattaa tili joskus tyhjentyä yllättävästi, vaikka asiakas hoitaisi talouttaan moitteettomasti.

Hämärähomman nimenä on skimning eli pankkiautomaattien ja kassapäätteisiin asennettujen kortinlukijalaitteiden peukalointi niin, että magneettiraidan tiedot ja pin-koodi päätyvät huijarien haltuun. Ja ongelma leviää aina vain laajemmalle, ovat viestimet (esim. Ruotsin Radio) viime päivinä kertoneet. Sangen ovelasti rakennettu laite löytyi äskettäin esimerkiksi Malmössä sijaitsevasta lelukaupasta (ks. Sydsvenskanin juttu kuvineen).

Tuommoisia uutisia kun lukee, ei kuluttaja voi kuin ihmetellä, miksi huijarien annetaan herkutella vallitsevalla tilanteella: useimmat kortit on varustettu sirulla, mutta verraten harvoissa kaupoissa on tätä ominaisuutta hyödyntävä kortinlukija… Tästä huolimatta on milloin miltäkin taholta esitetty toiveita, että käteisen sijaan yhä useammat ostokset maksettaisiin kortilla. (Se käteinenhän on siitä ikävää, että sitä taas omanlaisensa roistot ryöstelevät milloin arvokuljetusten yhteydessä, milloin kassoilta. Ja ryöstöriskistä johtuen ei käteistä aina saa edes pankkien konttoreista.)

Kauppiaillehan uudet laitteet saattavat käydä kalliiksi, mutta lienee näillä petoksillakin oma hintansa? Vai odotellaanko tässä kenties taas jotain uutta ratkaisua, joka muistuttaisi vaivalloisuudessaan vaikkapa monissa verkkopankeissa jo käytettyä tekniikkaa? Ruotsissahan pankkiasiakas joutuu usein käyttämään erityistä salasanalaskinta paitsi kirjautessaan verkkopankkiin myös hyväksyessään yksittäiset tilisiirrot eli laskujensa maksun. Työstähän se käy, mutta minkäs teet!

Julkaistu 11:02  /  Kommentoi

Koko kansan huviko?

- Mika Lahdensivu

Marraskuun lopussa tehtyjen kansainvälisten mittausten mukaan kaikista laittoman tiedostovaihdon harrastajista kolme prosenttia asuu Ruotsissa, vaikka maan asukasluku vastaa vain 0,14% koko maapallon väestöstä (Absolut 25.11.). Mutta onko piratismi sittenkään “koko kansan huvi”, kuten joistakin median jutuista voisi päätellä?

Tuoretta tilastotietoa - tällä kertaa Ruotsin Tilastollisen keskustoimiston (SCB) taholta - tarjoaa tänäinen Dagens Nyheter kotimaanuutissivullaan. Jutun mukaan säännöllisesti tiedostovaihtoa harrasti vuoden alussa lähes 700 000 ruotsalaista eli noin joka kahdestoista. Tyypillinen ruotsalainen tiedostovaihdon harrastaja on tutkimuksen mukaan miespuolinen 16-24 -vuotias opiskelija, kun taas “65-74 -vuotiaiden naisten joukossa ei ollut yhtään tiedostovaihdon harrastajaa”, DN kertoo.

Nyt tehty tutkimus oli ensimmäinen, jossa SCB tiedusteli vastaajilta, harrastavatko he tiedostovaihtoa säännöllisesti. Aiemmin kansalta on kysytty vain, ovatko he joskus tehneet niin. Tuolloin noin miljoona ihmistä vastasi ainakin joskus “käyttäneensä tiedostovaihto-ohjelmaa”.

Julkaistu 15:39  /  Kommentoi

Kuka nyt tv-juontajaksi tahtoisi!

- Mika Lahdensivu

Marraskuun alkupuolella bloggasin Ruotsin Television (SVT) omituisesta päätöksestä: suuren yleisön suosikin, koomikko Björn Gustafssonin, ei haluta esiintyvän toista kertaa Melodifestivalenissa. Ja syynä on vain se, että Björn yksinkertaisesti on hurjan hyvä esiintyjä… Väliaikaviihdyttäjän pitäisi olla vähän niin kuin tylsempi tyyppi, etteivät musiikkiesitykset jäisi sivurooliin!

Nyt, muutamaa viikkoa myöhemmin, SVT:llä on “pieni” ongelma samaisen ohjelmasarjan henkilöstövalinnoissa, kertoo Aftonbladet. Mittavan euroviisukarsintakiertueen alkuun on aikaa vain seitsemän viikkoa, mutta huippusuosittuun ohjelmaan ei ole löytynyt juontajaa! Kaksi viimeisintä Melodifestivalenia juontaneen Kristian Luukin seuraajaksi on turhaan kyselty muun muassa rakastettuja huumorihahmoja, kuten Sissela Kyleä ja Babben Larssonia.

Olisikohan naapuriapu taas paikallaan? Schlagerkulttuurin harrastajillehan (jollaisiksi euroviisufaneja ruotsalaisittain usein kutsutaan) on entuudestaan tuttu juontajana ainakin Mark Levengood….

Julkaistu 11:02  /  Kommentoi

Pääministeri odottaa operaattoreilta kurinpitoa

- Mika Lahdensivu

Neljännessivun juttu tiistaisessa Dagens Nyheterissä kertoo pääministeri Fredrik Reinfeldtin vierailleen Farstassa ja saaneen Kvickenstorpsskolanin koululaisilta nettiaiheisen oppitunnin. Oppilaat kertoivat muun muassa, miten ilkeää viestintä webissä voi olla:

“Sä olet vähän ruma” -ilkeily voi tunnissa muuttua “mä tapan sut” -viestinnäksi, muuan ysiluokkalainen kertoo nettikokemuksistaan. Kasvotusten kohdatessa sävy on kuitenkin vähän toinen, hän sanoo pääministerille, joka pohtii, onko internet-viestinnällä ja koulun ilmapiirillä jonkinlainen yhteys.

DN:n mukaan pääministeri on huolissaan myös siitä, että webissä viestien lähettäjästä ei aina voi olla varma. Vaan mikä onkaan lääke!

“Operaattorien on tunnettava vastuunsa ja suljettava sivut, jos on olemassa ilmeinen riski, että nuoria huijataan”, pääministeri sanoo. Mitään konkreettisia suunnitelmia hallituksella ei kuitenkaan tämän suhteen ole, lehti kertoo.

Jaa-a… Jos suunnitelmia olisi, millaisia mahtaisivatkaan olla vaatimukset? Pitäisiköhän varmuuden vuoksi joka chat-sivustolle, nettiyhteisöön, ilmaisia sähköpostiosoitteita tarjoaviin palveluihin ja kaiken maailman messengereihin kirjautua virallista sähköistä henkilöllisyystodistusta eli esimerkiksi BankID:tä käyttäen? Muutenhan on olemassa riski, että viestijä ei ole se, joka sanoo olevansa. Huhhuh….

Julkaistu 13:05  /  1 vastaus

Seksirikollisten sähköinen häpeäpaalu

- Mika Lahdensivu

Ruotsalaisia seksirikollisia on jonkin aikaa asuinpaikkatietoineen kaikkineen esitelty erityisellä nettisivulla, kertoo Svenska Dagbladet. Ja kuten arvata saattaa, on tällainen “kansalaisaktivismi” oitis herättänyt kuumia tunteita ja johtanut kanteluihin, joiden pohjalta ruotsalaisten tietosuojaviranomainen, Datainspektionen, parhaillaan tutkii tapausta.

Tietosuojaviranomaisten selvitystyötä kuvaillaan lehtijutussa vaikeaksi - syystä, joka saa lukijan mietteliääksi. Henkilötietolaissahan sanotaan yhtä ja toista henkilörekisterien ylläpitämisestä ja etenkin tämän kaltaisen tiedon arkaluonteisuudesta, mutta entäpä, jos tässä yhteydessä ei voidakaan lukea tätä lakia? Kenties tämä seksuaalirikollisten henkilötietojen, tuomioiden (asiakirjat netissä pdf-muotoisina) ja jopa kuvien levittely onkin jonkinlaista journalismia - olettaen, että tietojen julkistaminen on perusteltua?

Viranomaisten mukaan tässä saatetaan hyvinkin liikkua jonkinlaisella journalismin “harmaalla vyöhykkeellä”. Jos jokin lehti tekisi saman tempun kuin kyseinen verkkosivusto, lehdistöasiamies puuttuisi asiaan, SvD:n haastattelema asiantuntija arvelee. Netissä vain ei ole moista asiamiestä eikä mitään julkisen sanan neuvoston vastinetta… Vaan tietystihän sitä journalismin harjoittajatkin voidaan haastaa oikeuteen - olettaen, että tiedetään, keitä he ovat.

Datainspektionenin juristi toteaakin jutun lopuksi, että “voi käydä niinkin, että julkaisijoita edes saada selville tai että sivusto on ulkomaisella palvelimella”, mikä tarkoittaa sitä, ettei sen sulkeminenkaan noin vain onnistu. SvD tosin on jo sivuston ylläpitäjiä ehtinyt haastatellakin. He, yksi nainen ja neljä miestä, kuvaavat itseään “tavallisiksi svenssoneiksi”, joiden mielestä meillä on oikeus tietää, asuuko naapurissa seksirikollinen.

Mikähän lieneekään tiedonjanon ja -jaon seuraava askel? Netissähän “kaikki” tuntuu olevan mahdollista - ja vieläpä anonyymisti, mitä toisten henkilötietojen julkaisuun tulee…

Julkaistu 09:17  /  Kommentoi

Mikä ruotsalaisilta on hukassa?

- Mika Lahdensivu

Nyt sekin sitten tiedetään, mitä ruotsalaiset eniten etsivät - netissä nimittäin. Google on listannut vuoden 2008 kuumimmat hakusanat. Tässä kymmenen kärki, jota jokainen tulkitkoon siten kuin tahtoo (ja vaikka vertailkoon suomalaisten suosituimpiin hakusanoihin Google Zeitgeist 2008 -sivustolla):

1. youtube 2. lyrics 3. free 4. blocket 5. eniro
6. tv 7. göteborg 8. lexikon 9. google 10. aftonbladet

Siinä, että videot, lyriikka, ilmaisuus ja ilmoitustaulu Blocket ovat etsittyjä, ei juuri ole yllätyksen makua. Muuan nimi listalla kuitenkin herättänee tunteita ainakin Tukholman suunnalla… Onko Göteborg tosiaan Tukholmaa suositumpi - vai oikeasti niin tuntematon, että sitä pitää hakemalla hakea?

Enemmän ruotsalaisten mieltymyksistä ehkä kertookin eräs toinen listaus? Se paljastaa eniten etsityt julkkikset. Ja kukapa kärkeen nousisikaan kotimaisten listalla, ellei blogimaailman teinitähti Blondinbella! Seuraaviksi sijoittuvat Linda Rosing, Zlatan ja Melodifestivalenissa läpimurron tehnyt nuori koomikko Björn Gustafsson. Ulkomaisista julkkiksista taas ovat ruotsalaisten eniten kaipailemia Britney Spears, Madonna, Rihanna, Iron Maiden ja Miley Cyrus.

Jaa-a! Taas saan huomata, että en kuulu kansaan. Yhtäkään noista nimistä en kyllä ole tänä vuonna netistä googlannut…

Julkaistu 11:01  /  2 vastausta

Kättelyä yhtäällä, ateriointia toisaalla

- Mika Lahdensivu

Ennen kuin käväisin Suomessa viime viikon lopulla, useampikin ruotsalainen ehti tiedustella, aionko istua itsenäisyyspäivän iltana television ääressä ja katsoa sitä tylsän tuntuista tv-ohjelmaa - loputtoman pitkää kättelyseremoniaa. Ja tottahan toki niin tein, vaikka ohjelmaa ei erityisen antoisaksi voi kiitellä.

Erikoisia ovat toki ruotsalaistenkin tv-mieltymykset. Keskiviikkoiltana varsin monet istuivat vastaanottimiensa tai webin (SVT lähetti juhlan suorana netissä) ääressä tuijottamassa sitä, miten Nobel-juhlavieraat istuivat illallistamassa Tukholman kaupungintalossa. Ja nekin, jotka eivät syystä tai toisesta halunneet tai voineet katsoa tv-lähetystä, voivat seurata illallisen etenemistä ja päivän puheenaiheita melkein reaaliaikaisesti ainakin Aftonbladetin ja Dagens Nyheterin nettisivuilla, jonne ilmaantui uutta tekstiä muutaman minuutin väliajoin!

Vaikka tv-ohjelmassa oli myös yleissivistäviä pätkiä ja sinänsä mielenkiintoisia henkilöhaastatteluja (aiheina juhlapukujen ja ruoan ohella tiedemaailman asiat) sekä asiantuntevalta vaikuttavat kommentaattorit, saattaisi satunnainen katsoja silti kysähtää, onko tapahtumassa oikeasti ainesta tuntien mittaiseen suoraan lähetykseen. Toisaalta taas: onko sekään kaikkien mielestä mielekästä, että tv-kamerat useinkin seuraavat kärsivällisesti, kun jotkut potkivat palloa tai lätkivät kiekkoa paikasta toiseen - tai autot ajavat yhtä ja samaa rataa? Mikä ettei siis “Nobel-ottelun” palkintojenjakoakin voitaisi televisioida pitkän kaavan mukaan! Muuatta kysymystä on silti vaikea välttää: kun kättelyn ja syömisen katseluun ehkä joskus kyllästytään, mistä mahtaakaan tulla seuraava tuijotuksemme kohde?

Julkaistu 08:39  /  Kommentoi

Vakuuttaako tietokone?

- Mika Lahdensivu

Ruotsalainen nettipaneelitutkimus paljastaa mielenkiintoisen sukupolvieron, kertoo vakuutusfirma Atavan lehdistötiedote. Kun kuusi kymmenestä ruotsalaisesta ei kodinelektroniikkaa, tietotekniikkaa tai muuta vastaavaa ostaessaan voisi kuvitellakaan ostavansa juuri tuota laitetta varten erillistä vakuutusta. Nuorista sen sijaan seitsemän kymmenestä saattaisi tällaista hankintaa ajatellakin, erityisen “sähkölaitevakuutuksen” jonkinlaisen pakettiratkaisun merkeissä markkinoille tuonut Atava tiedottaa.

Tottahan se on, että kodin koneistaminen mahdollisimman modernilla viihde-, kodin- ja tietotekniikalla on yhä useammassa taloudessa sangen suosittu “harrastus” perinteisemmän sisustamisen sijaan tai sen ohessa. Siinä mielessä saattaa olla tarpeen laskeskella, kuinka kalliiksi käy esimerkiksi tietokoneen hajoaminen sille annettun lyhyen takuuajan jälkeen, jos takuuta ei ole jatkettu vakuutuksen muodossa. Tai entäpä, jos kone vahingoittuu muuten? Sitten on ainakin syytä varmistaa, ettei vakuutusehdoissa koneen arvo putoa roimasti heti ostohetken jälkeen…

No, tämä nyt ei kuitenkaan ollut ajatus, joka ensimmäisenä nousi esiin, kun tutustuin mainittuun lehdistötiedotteeseen. Lähinnä huomio nauliutui siinä yhteen tutkimustulokseen: “En tredjedel av svenskarna är livrädda för en datacrash och skulle av den orsaken ha vilja ha ett extra försäkringsskydd”, kirjoittaa Atava.

Jaa ettäkö tietsikan pimahtamista pelkää joka kolmas ihan kuollakseen ja siksi haikailee vakuutusta turvakseen? Ehkäpä siitäkin jotain apua on, mutta eiköhän ruotsalaisellekin tietokoneen käyttäjälle eniten hyötyä olisi säännöllisestä varmuuskopioinnin harjoittamisesta?

Julkaistu 09:14  /  Kommentoi