Pikkuveli valvoo

- Mika Lahdensivu

“Isoveli näkee sinut”, viestii ruotsalainen katumainos ja kehottaa vastavuoroisuuteen. Olisiko tämä yhteiskuntakriittistä mainontaa nyt, kun viranomaiset ahkerasti viestivät haluistaan valvoa ja tietää milloin mitäkin?

Lähempi tarkastelu osoittaa, että reilu viikko sitten alkaneen mainoskampanjan taustalla ei suinkaan ole kriittinen kansalaisliike vaan yritys, jonka toimialana on yksinkertaisesti uteliaisuuden tyydyttäminen. Itse kunkin Ruotsissa verotettavan tulot, verot ja jopa luottotiedot mahdollisine maksuhäiriömerkintöineen ovat nyt kaikkien ulottuvilla yrityksen ylläpitämässä verkkopalvelussa - osin ilmaiseksi pelkällä rekisteröitymisellä, osin maksullisina palveluina.

Sellaiset seikat kuin verovelvollisten syntymäpäivät ja osoitteet ovat verkkopalvelussa vapaata riistaa. Henkilötunnuksen neljää viimeistä numeroa palvelu ei sentään (vastoin alkuperäisiä suunnitelmiaan) paljasta ilmaispalveluissaan, mitä varmasti harmittelevat jos jonkinlaisiin koiruuksiin taipuvaiset tahot!

Tiettyjen tietojen julkisuus ja kansalaisten mahdollisuudet hankkia ja saada tietoa ovat tietenkin mitä tärkein asia, mutta että edellä mainittuja tietoja aletaan kaupata isoilla katumainoksilla, tuntuu niin oudolta, että ilmiölle on etsittävä selitystä. Ja netistähän sekin löytyy!

Eräs viimeisimmistä uutisista kertoo verkkopalvelua pyörittävän Ratsit-yrityksen toimitusjohtajan suutahtaneen Ruotsin veroviranomaisille, jotka lakikirjoja luettuaan haluavat nyt tukkia tietojen jakelun mahdollistavan takaoven. Toimitusjohtajan mukaan moinen olisi perustuslain vastaista puuhaa ja viittaisi vieläpä kaksinaismoraaliin. Se, että verotustietoja ei voi saada netistä kuka vain, asettaa hänen mukaansa kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Verotustietoja voi nyt ja jatkossakin käydä lukemassa verohallinnon toimipaikkojen asiakaspäätteiltä, mutta kenties kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta?

Tämäpä mielenkiintoista! Ilmeisesti yritys ajattelee samoin luottotietojen ja maksuhäiriömerkintöjen suhteen, sillä niitähän ovat tähänkin asti voineet ainakin yritykset ostaa tietyiltä tahoilta… Siinä kaupassa on vain ollut muuan mutka, jonka kekseliäis verkkopalvelu on onnistunut oikaisemaan: sille, jonka tietoja on kysytty, ei suinkaan lähde nettitietopankista ilmoitusta siitä, kuka on kysynyt ja mitä hänelle on vastattu.

“Isoveljellä”, kuten tässä tapauksessa vaikka muovikortin myöntävällä pankilla tai liittymän avaavalla teleoperaattorilla, on siis pitänyt olla jonkinlainen selitys tiedonhalulleen. Itsekin olen useamman kerran saanut rekisterifirmalta tuollaisesta tiedustelusta kertovan kirjeen. Kun taas “pikkuveli” eli tavallinen kansalainen urkkii kaltaistaan, ei sen kummempia selityksiä näemmä kaivata. Uteliaisuus riittää. Jo ainakin puoli miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää näyttäisi olevan tästä samaa mieltä.

Eipä voi muuta kuin sanoa, että aikamoisia velikultia ovat niin iso- kuin pikkuvelikin!

Julkaistu 13:51

Merkintä on julkaistu maanantaina, 19. maaliskuuta 2007 klo 13:51. Voit seurata merkinnän herättämää keskustelua RSS 2.0-virran avulla. Voit kirjoittaa oman vastauksen tai tehdä viittauksen omalta sivustoltasi.