Sitten tässä on toinen kysymys, eli tuotteen myynti ja levittäminen. Musiikki oli ennenvanhaa tuotteena sellainen, että sitä ei saanut levyltä millään irti. Niinpä levy-yhtiöt nousivat suuruuteen myymällä levyjä. Valitettavasti kehitys kehittyi ja musiikki muuttuikin dataksi. Datan ominaisuudet ovat sellaisa, että se voidaan kopioida miljoonia kertoja ja se kopioidaankin pelkissä arkiprosesseissa.

Niinpä levy-yhtiöiltä katosi pohja pisneksenteolta. Vähän sama kuin myisi pullovettä ja sitten joku keksisi, että vettähän saa kaivosta näillä uusilla porilla.

Paska juttu, mutta pitäisikö porakaivojen tekeminen kieltää siksi että pullovesifirmoilta meni pisnespohja? Siksi että taiteilijaparat eivät saa enään levyjään myyntiin?

Joka tapauksessa levy-yhtiöt joutuvat miettimään uuden bisnesmallin ja artistien täytyy miettiä uudestaan sitoutumisestaan perinteisten levy-yhtiöiden kanssa. Todennäköisesti jatkossa rahat tehdään pelkällä keikkailulla tai jollain muulla keinolla, ehkä myymällä teepaitoja.

Musiikinteko ei lopu, sillä ei vaan ehkä tehdä samaan tapaan rahaa kuin ennen.

Täysin turha tuhahdus mieheltä, joka joskus oli jotakin. Tuuleeko ilmiöistä vanhemmiten ilkiöitä?

Opiskelijaelämä on 70-luvun alussa varmaankin ollut samankaltaista tai jopa yhteistä silloisen yliopiston kanssa, ja siitähän tässä kai oli kysymys.

Jostakin muistan kyllä lukeneeni, että Juice olisi suorittanut opintoja alkuvuosina ihan mukavasti, lähelle valmistumista, mutta en tähän hätään löydä tiedolle vahvistusta. Kieli-instituuttihan oli tosiaan opistotason laitos, josta 3 vuoden opiskelun jälkeen valmistuttiin diplomikielenkääntäjäksi.