Jokainen matka on ainutkertainen. Minkälainen sinun matkastasi tulee, sen päätät sinä itse. Kahta samanlaista ei ole. Minun seikkailuni oli tällainen. Hyvää kesää kaikille tämän verkkopäiväkirjan lukijoille!

Kotona! Aloitin rinkan purkamisella. Tavarat ovat pitkin pientä yksiötäni. Vaikka keho on jo kotona, on mieli vielä parin viime viikon tapahtumissa- varmasti pari päivää. On aika päättää tämän päiväkirjan kirjoittaminen. Kuluneet kaksi viikkoa olivat ainutlaatuista aikaa. Tuolta ajalta on paljon asioita, jotka muistan lopun elämäni. Olen pyrkinyt kirjoittamaan elämänläheistä päiväkirjaa. Kirjoittamaan ihmisistä ja tunnelmista kuluneiden kahden viikon aikana. Siten, kuin minä ne koin. Tämän päiväkirjan kirjoittaminen muodostui tärkeäksi osaksi matkaa. Toivon, että olen pystynyt välittämään tunnelmiateille tänne Suomeen. Niin, että juuri sinulle, arvoisa lukija, heräisi halu kokea itse tuo valtavan pituinen seikkailu halki Venäjän.

Juna on Helsingissä vajaan puolen tunnin päästä. Ensin käyn töissä lukemassa sähköpostit, sitten menen kotiin - bussilla. :) Ensimmäiseksi käyn varmaan pesulla, sitten aloitan rinkan purkamisen. Lähi-Siwasta on haettava ruokaa. Eli seuraavaksi on edessä totuttelu tavalliseen arkeen. :)

Juna lähti juuri Kouvolasta. Tästä on matkaa perille noin kaksi tuntia. Rinkka on pakattu jo aikaa sitten, joten nyt on hyvää aikaa kuunnella iPodia. Toisaalta en enää jaksaisi veivata samoja kappaleita.

Tässä junassa kahvi maksaa kaksinkertaisesti Siperian-junaan verrattuna eli 20 ruplaa kuppi. :)

Yläpetien nuoret naiset ovat osa isompaa ryhmää, joten he ovat menneet kavereidensa luokse. Pieni poika nukkuu edelleen ja hänen äitinsä juo teetä ja lukee samalla jotain dekkaria. Pidämme hytin ovea auki, koska ilmastointi ei näyttäisi toimivan. Kohta pitäisi pakata veljeltäni lainaamani makuupussi, viimeistä kertaa. Hoidin juuri päiväittäiset “juna-aamurutiinini” eli pesin hampaat ja ruokailuvälineet seuraavaa käyttökertaa varten. Pussiruokia on edelleen jonkin verran jäljellä. Niitä syödessä on hyvä jälkeenpäin fiilistellä matkan tunnelmia.

Vaunussa on nyt pientä epätietoisuutta siitä, onko juna perillä klo 11 illalla vai aamupäivällä. :) Tässä vaiheessa on käytännössä aivan sama minulle, muutaman tunnin jaksaa odottaa aivan hyvin. :)

Seisomme taas jossain päin. Vaikka täällä rataverkko onkin paremmassa kunnossa kuin Siperiassa, olen silti nukkunut huonosti.

Pysähdys venyy ja venyy. Kysyn käytävällä olevalta, miellyttävän tuoksuista hajuvettä käyttävältä vaunuemännältä aseman nimeä viitaten seinällä olevaan pysäkkilistaan, mutta hän vain toteaa jotain venäjäksi, ettei asemaa ilmeisesti ole listalla. En viitsinyt mennä ulos, mutta jos seisomme vielä kovin pitkään, vedän housut nopeasti jalkaan. Kaikki muut tuntuvat nukkuvan.

Pysähdymme ilmeisesti ensimmäistä kertaa. En ole vielä saanut kunnolla nukutuksi. Hytissä on huono ilma, tekisi mieli avata ovi, mutta silloin muutaman vuoden ikäinen lapsi saattaisi herätä.