Junan ravintolavaunu kuulemma suljetaan jo klo 24. Jäi siis tämä ilta vähän torsoksi. Juna on huomenna stadissa noin klo 23. Pitää katsoa, jos sen jälkeen jaksaisi mennä jonnekin. Toisaalta olisi mukava herätä maanantaina aikaisin hyvässä kunnossa. Maanantaina pitäisi käydä hakemassa moottoripyöräniisäni luota, jossa se on ollut tämän reissun aikana. Monta muutakin asiaa olisi hoidettava maanantaina.

Vastapäätä minua on äiti nuoren lapsensa kanssa. Sama peti voidaan myydä kahdelle? Yläpedeillä on kaksi nuorta naista. Tein juuri aterian itselleni. Tekisi kovasti mieli mennä ravintolavaunuun päättämään tämä reissu perinteisellä tavalla. Pitää kysellä tämän hytin matkustajilta, jos he haluaisivat lähteä mukaan.

Istun hytissä. Ainakaan vielä täällä ei ole muita, tosin vastapäisellä vuoteella näyttäisi olevan naisen käsilaukku. Junassa on hiostava ilma, tosin ilmastointi ei ilmeisesti vielä ole päällä. Radiossa soitetaan venäläistä musiikkia, mutta onneksi hytissä olevan kaiuttimen saa hiljennettyä. Junaan on ilmeisesti tulossa paljon matkustajia. Lähtöön on aikaa enää noin 15 minuuttia. Tämä hetki tuntui vielä viikko sitten kaukaiselta, mutta nyt se on totta. Koti-ikävän aistii vasta nyt, kun tajuan että tällä kertaa pääteasema onkin Helsinki.

“Moscow-Helsinki”. Tässä vaiheessa meinaa jo silmät kostua. Jotain kotimaasta muistuttavaa vähään aikaan. Junaan ei vielä pääse sisään. Otan kuitenkin rinkan pois selästä alan odotella. Tässä vaiheessa ei ole enää mitään kiirettä. :) Nyt tuli kuulutus jopa suomeksi!

Helsinkiin menevä juna näkyy jo valotaululla, mutta juna ei ole vielä tullut laiturille. Asema on täynnä väkeä, pääosin venäläisiä. Laiturialueellaon myös muutamia kiinalaisia. Asemalla on koko ajan kuulutuksia, mutta ne kaikki ovat venäjäksi. Pitää siis seurata opastetaulua.

Olen rautatieasemalla ja odotan junan lähtöä. Juttelen tässä juuri venäläisen nuoren miehen kanssa. Hän ääntää erinomaista englantia, hieman brittikorostuksella. Hän kirjoitti minulle sanan “Helsinki” paperille, jotta löytäisin oikean junan helpommin. :) Moskovassa on varsin lämmin ja täällä asemarakennuksessa on myös varsin hiostavaa.

Tulin asemalta suoraan kadun toisella puolella olevaan nettikahvilaan. Täällä on neljä konetta. Joudun odottamaan omaa vuoroani vielä noin 10 minuuttia. Täällä ei ole myynnissä mitään syötävää, vain makeisia. Tilat ovat varsin ahtaat. Onneksi kahvilassa on yksi norjalainen nuori nainen, joka puhuu myös venäjää. Sain hänen avullaan varattua itselleni koneen.

Siperian-junan viimeinen kahvikuppi menossa. Juna on Moskovassa klo 17.40 paikallista aikaa. Vaunuhoitaja kerää juuri lakanoita hyteistä. Täältä onturha yrittää ottaa “matkamuistoja” lakanat ja tyynyliinat kerätään tarkkaan pois. :)

Olemme noin 200 km:n päässä Moskovasta. Olemme vuonna 1108 perustetussa Vladimir-nimisessä kaupungissa. Täällä on noin 350 000 asukasta. Tämä on viimeinen pysähdys ennen Moskovaa.

Istun pöydän ääressä ja katson maisemia. Juuri nyt ikkunan tarjoamat näkymät eivät poikkea suomalaisista: puusto on pitkälti täysin samanlaista. Silloin tällöin näkyvät yksittäiset, alkeelliset talot muistuttavat siitä, ettemme ole Suomessa. Irina nukkuu edelleen. Hänellä ei juuri ole tavaroita, vain yksi kassi. Aamupalan yhteydessä jaettavasta lähdevedestä on jäljellä suurin osa, joten minun ei tarvinne ostaa Moskovasta lisää vettä. Mukanani olevanCanon Ixus 50:n akusta on riittänyt virtaa todella hyvin. En ole ladannut akkua viikon aikana kertaakaan.