Kylmää elämää Etelä-Kiinassa

- Timo Poropudas

Hiilipannuja sytetään LijiangissaPitkät kalsarit, pari paitaa, villapusero ja päällystakki päällä Etelä-Kiinan lämpimässä ilmastossa. Silti minun oli kylmä melkein jatkuvasti.

Kaikki muutkin istuivat talvitakki päällä ravintoloissa, joissa henkilökunta kokoontui lämmittelemään hiilipannun ääreen.

Suomalaisittain ongelma ei ole ulkolämpötilassa. Tammi-helmikuun vaihteessa oli varsin siedettävä muutaman asteen nollan yläpuolella. Mutta sisätiloissa lämpö tuntui harvoin nousevan yli 15 asteen ja lisäksi sisällä on kosteaa, mikä pakottaa tuulettamaan jatkuvasti.

Guangdongin ja Yunnanin maakunnat kuuluvat subtrooppiseen vyöhykkeeseen, palmut, bambut ja banaanipuut kasvavat alueella. Ne sijaitsevat suunnilleen samalla leveysasteella Espanjan kanssa.

Reissun aikana paikalliset säätiedotukset viittaavat globaalin ilmastonmuutokseen. Muulla vallitsevasta epätavallisen lämpimästä talvesta huolimatta Etelä-Kiinan sää on ollut kylmä.

Alueen taloissa ei ole minkäänlaista lämmitysjärjestelmää, ei edes normaalihintaisissa hotelleissa. Lijiangissa ajoimme korkealla muurilla ympäröidyn luksushotellin hotellin ohi. Arvelimme, että siellä varmaan huoneet ovat niin lämpimiä, ettei yöllä tarvitse turvautua sähkölakanaan.

Kuskimme kertoi lähes epäuskoisella äänellä, että luksuksesta joutuu maksamaan 500 dollaria päivässä. Se on parikymmentä kertaa enemmän kuin minimikuukausipalkka Shenzhenin alueella.

Lämmityksen puutteen aiheuttama sisätilojen kosteus vaatii, että vaatteita on tuuletettava jatkuvasti. Se selittää Kiinan katukuvalle leimaa antavan jatkuvan pyykkiliputuksen.

Mitähän tapahtuu kun kiinalaiset vaurastuvat. Varmaan hekin haluavat asua lämpimissä ja kuivissa asunnoissa. Tällä tulee olemaan suuria, jopa globaaleja vaikutuksia.

Kun taloissa ei ole minkäänlaista keskuslämmitystä, lämpö joudutaan tuottamaan suhteellisen paikallisilla lämmittimillä. Sähköllä toimivat patterit ovat varmaan ensimmäinen vaihtoehto. Joissakin julkisissa tiloissa olikin vaatekaapinkokoisia sähkölämmittimiä, vaikka ehkä havainnut
kertaakaan niiden olevan päällä.

Sähköasennusten taso oli kurjaa luokkaa. Kolmea erilaista pistoketta tukevat rasiat tuntuivat huteroilta ja ne salamoivat usein kun niihin liitti pistokkeen. Pahoin pelkään, että sähköjohdoista aiheutuu oikosulkuja ja tulipaloja kun niitä käytetään raskaaseen sähkölämmitykseen.

Etelä-Kiinassa asuu niin paljon ihmisiä, että jos yksi prosenttia talouksista vaurastuu niin paljon, että ryhtyy käyttämään sähkölämmittimiä, energian kulutus saattaa nousta yhden Suomen verran.

Julkaistu 16:32  /  1 vastaus

24 tuntia: Kunmingistä Kantoniin

- Timo Poropudas

Kiinan reissu lähenee loppuaan. Heikkojen yhteyksien takia en ole pystynyt raportoimaan säännöllisesti matkan varrelta, mutta yritän palata joihinkin mielenkiintoisiin kokemuksiin myöhemmin. Kirjoitan tätä keskiviikkoaamuna junassa matkalla Kunmingistä Kantoniin. Junamatka on määrä kestää noin 24 tuntia. Ja toivon olevani iltapäivällä kiinni internetissä (niin olenkin, ensin tosin vain gprs:n kautta).

Maisemat ovat tällä matkalla uskomattoman upeita: Korkeita ja jyrkkiä vuorimaisemia. Rapautuneita karst-vuoria, joista on jäänyt jäljelle vain piikkimäisinä töröttäviä patsaita. Banaanipuita ja bambumetsiköitä. Pittoreskejä kyliä. Vihreitä ja veden täyttämiä riisipeltokuvioita. Veteen heijastuvia korkealle pengerrettyjä vuorenrinteitä. Kalankasvatusaltaita. Muutama iso joki laivoineen. Viljelyksillä, laitumilla ja pihapientareilla paimenia, hevosia, vesipuhveleita, lampaita, vuohia, ankkoja, hanhia.

Suuri osa rautatiestä kulkee vuorien läpi. Tunneleita on ainakin toista sataa. Osa vilahtaa ohi sekunneissa, toiset ovat kilometrien mittaisia.

Vuorilla matkapuhelinkenttä on nollassa kaupunkien välillä, mutta tekstiviestit kulkevat silti Suomen kautta nopeasti. Pari päivää aikaisemmin ne jäivät kokonaan matkalle tai tulivat vasta usean tunnin viiveellä. Puhelimen loki näyttää, että olen reissun aikana saanut vain kaksi sellaista puhelua, joista on käynyt selville soittajan numero. Muissa puheluissa on soittajan numero on ollut +19 xxx xxx.

Matkustamme avomakuuvaunussa, niin sanotussa kovien vuoteiden osastossa. Kiinalaisen uuden vuoden lähestyessä joutuu ostamaan sellaiset paikat, jotka onnistuu saamaan.

Avo-osasto on sinänsä yksityistä mukavampi, sillä siinä näkee ulos junan kummallekin puolelle. Kuuden vuoteen osastossa on meidän lisäksemme kaksi työmiestä ylimmillä — ja halvimmilla — paikoilla. Keskikerroksen vuoteilla matkustaa nuori perhe, johon kuuluu vanhempien lisäksi nelikuukautinen tyttö ja seitsenvuotias poika.

Aamulla kuuden maissa yksi junan emännistä vaihtoi meille ison termospullon täynnä kuumaa vettä. Seitsemän maissa vieno ja kuulas kiinalainen musiikki herättelee matkustajia ja pian sen jälkeen syttyvät valot.

Korkeiden kukkuloiden takaa nousevat aurinko kultaa ja punaa sumuista taivasta. Kylät näyttävät vielä nukkuvan.

Aamiaiseksi saamme paistettua kananmunaa nuudelikeitossa, joka tarjoillaan pahvikulhossa. Se maksaa euron. Perhe lisää kuumaa vettä valmiiseen nuudelikeittopurkkiin. Sellaisia myydään junassa viidellä yuanilla eli 50 sentillä. Kaupasta niitä saa vielä halvemmalla.

Kielitaidottomina emme saa selville milloin juna saapuu Kantoniin. Henkilökunta ei halua myöntää, että juna on myöhässä. (Loppujen lopuksi myöhästyminen on noin kolme tuntia, joista viimeinen kuluu odotellessa muutaman minuutin päässä pääteasemalta. Edellisellä asemalla, aika lähellä kaupunkia, jäi runsaasti matkustajia pois. Ehkä he tiesivät jotain.) Kiinalaiset ovat ylpeitä siitä, että junat lähtevät ajallaan.

Lasten halkiohousut osoittavat kätevyytensä aamulla, kun nuori äiti levittää käytetyn vaipan lattialle ja kakattaa vauvan sille polviensa välistä. Homma sujui siistimmin kuin monilta junan kyykkyvessan käyttäjiltä.

Tällä junamatkalla opin kunnioittamaan enemmän kiinalaisten lähes sairaalloista lattian tai maan pinnan kammoa. Mitään ei lasketa paljaalle lattialle, jos sitä voidaan välttää. Kukaan ei kulje avojaloin tai edes sukkasillaan. Vähintään paperiset sandaalitossut pitää olla.

Pitkän matkan loppupuolella junan kyykkykäymälän lattialla oli selvää paskaa niin paljon, ettei ole puhdasta paikkaa mihin jalkansa asettaa. Lattia on kauttaaltaan kostea. Kenkien mukana se itse tietenkin kulkeutuu ympäristöön.

Junassa kukaan ei vahingossakaan mene laverille kengät jalassa tai edes kiipeä yläpetin tikkaita kengillä.

Vessanpytty alkaa tuntua melko nerokkaalta keksinnöltä.

Julkaistu 21:16  /  1 vastaus

Ekoturistina Wenhain laaksossa

- Timo Poropudas

Lumisade alkoi keskiviikkona iltapäivällä kun olimme palaamassa Jadelohikäärmeen vuorelta Wenhai Ecolodgelle. Lumi-, sade- ja raekuuroina alkanut sade näytti lakkaavan ennen kuin se todella käynnistyi. Aamuun mennessä märkää lunta oli kertynyt 20–30 senttiä ja lumentulo jatkui.

Majatalomme isäntä puhdisti kiinalaista nelivetojeeppiään kovalevyn palasella. Jos mielimme palata alas laaksoon, liikkeelle oli lähdettävä heti aamiaisen jälkeen.

Jeeppi luisteli kuoppaisella, savisella tiellä, joka oli kurjassa kunnossa vuosi sitten tapahtuneiden mutavyöryjen ja sortumisten jäljeltä. Lumenalaiset töyssyt heittelivät autoa rajusti sivuttain.

Kokemusta talviajosta?

Kun kuskimme pysähtyi itse ottamaan valokuvia lumisesta vuoristomaisemasta, aloimme hieman epäillä hänen ajokokemustaan lumiolosuhteissa. Matka meni kuitenkin hyvin. Jouduimme työntämään autoa vain kerran; punainen muta täplitti vaatteitamme kun pääsimme perille Lijiangin kuvaukselliseen kaupunkiin.

Wenhai Ecolodge sijaitsee Yunnanin maakunnan vuorilaaksossa 3100 metrin korkeudella. Se on Kiinan tunnetuin ekoturismikohde, sen jälkeen kun New York Times teki siitä matkailuosionsa etusivun jutun. Paikka on ollut esillä myös monissa muissa medioissa, muun muassa Outside-aikakauslehdessä. Google-haku löytää paljon Ecolodgeen viittaavia sivuja.

Naxi- ja yi- vähemmistöt

Wenhain laaksossa, lähellä Wenhai-järveä sijaitseva majatalo pyrkii kahteen ekologiseen päämäärään. Sen on määrä olla uusi tulolähde kylän vajaalle 800 asukkaalle, jotka kuuluvat naxi- ja yi-vähemmistöihin. Toisaalta sen pitäisi toimia esimerkkinä luonnonmukaisesta, luontoa säästävästä turismista.

Vain harvat kyläläisistä käyvät töissä kylän ulkopuolella. Se olisikin hankalaa sillä lähimpään isompaan kaupunkiin on vajaan parin tunnin matka jeepillä, silloin kun tie on kulkukelpoinen. 

Ecolodgen naxi-kokin aviomies kertoi meille illalla hiilipannun ympärillä istuessamme, isännän serkun keittämää erinomaista pontikkaa maistaessamme ja teetä kuppikaupalla ryystäessämme, etteivät vähemmistöryhmiin kuuluvat kyläläiset mielellään lähde kylästä.

Kyläläiset elävät pitkästi omavaraistaloudessa. He raapivat elantonsa perunan ja vehnän viljelystä, kasvimaasta ja monenlaisten kotieläinten kasvatuksesta. Korkealla sijaitsevien peltojen tuotto on kuitenkin vain noin 60 prosenttia matalammalla saatavasta sadosta.
 
Rahaa puuhiilestä

Rahaa kyläläiset tienaavat polttamalla hiiliä ja myymällä niitä kaupunkiin. Lijiangin kaupungissa hiilisäkkejä kantavat talonpojat ovat tavallinen näky.

Suuria rahoja puuhiilellä ei ansaita. Miehet, ja naisetkin, osallistuvat pitkään prosessiin, jossa tammensukuisia puita kaadetaan kirveellä, rungot raahataan miesvoimin metsäpolkuja pitkin rinteisiin kaivettuihin miiluihin. Polttamisen jälkeen puuhiili puretaan miilusta ja kannetaan suurissa selkäkoreissa ihmisten ilmoille ja kuskataan kaupunkiin myytäväksi. Talvella, kun kysyntä on suurimmillaan, puuhiilestä maksetaan 20–25 eurosenttiä kilolta.

Ecolodgen yhtenä, julkipantuna tarkoituksena on vähentää hiilen polttamista tarjoamalla vaihtoehtoisia ansaintamuotoja. Alun perin metsän peittämä vuoristolaakso on hakattu paljaaksi, kun puut on kaadettu kotitalouksien polttoaineeksi ja myöhemmin hiilen raaka-aineeksi.

Majoituksen lisäksi ekoturistit tuovaa rahaa ostamalla aterioita, joita valmistetaan myös vegaanien tarpeiden mukaan. Kuljetus jeepillä Lijiangista maksaa 300 yuania eli 30 euroa suuntaansa. Oppaan saa päiväksi 100 yuanilla.

Oppaan käyttöä suositellaan, jos aikoo poistua kylän näköpiiristä. Suosittu reitti vie Kiinan kuuluimpiin kuuluvalle lumihuippuisella Jadelohikäärmeen vuorelle. Viiden kuuden tunnin matka sujuu polkuja ja teitä pitkin, mutta reittiä ei ole merkitty eikä tarkkaa karttaa ole saatavilla.

Majatalon oleskelu- ja ruokailutilan seinällä on selkeän näköinen reittikartta, mutta paikan isäntä kertoo, että se on omatekoinen. Se on tehty itse gps-laitteen avulla ja tärkeimmät paikat on merkitty karttakoordinaatteina. Kaikkia polkujen mutkia ja risteyksiä ei karttaan ei ole merkitty.

Hevonen ja opas 15 eurolla

Wenhain kylään voi kulkea myös  ratsain. Hevosella matka lähimpään Shuhen pikkukaupunkiin kestää neljä viisi tuntia. Hevosen ja oppaan vuokra on 150 yuania.

Täysihoito majatalossa maksaa 120 yuania henkilöltä vuorokaudessa. Ruoka on erittäin hyvää, palvelu henkilökohtaisen ystävällistä.

Majoitustiloissa ei kuitenkaan ole  minkäänlaista lämmitystä, retkipatjan kokoisesta sähkölakanaa lukuun ottamatta. Ovet ja suuret ikkunat vuotavat kylmää ilmaa. Paksu ja painava täkki on liian lyhyt keskimittaiselle suomalaiselle.

Yhteinen vessa ja suihku löytyy alakerrasta, hyytävänsä kylmästä, vanhoilla kaakeleilla paneloidusta tilasta. Kesällä paikka on varmaan oikea ekoturistin paratiisi. Nyt talvellakin viihdymme hyvin huolimatta karuista olosuhteista.

Wenhai Ecolodgen rakentamiseen on saatu avustusta muun muassa Japanin ja Saksan valtion varoista.

Kylässä on sähköt, mutta Ecolodgen kuluja pidetään kurissa muun muassa omalla minisähkövoimalalla. Putki tuo vettä, joka pyörittää generaattoria pienessä mökissä.  Majatalon keittiössä on alkeellinen, vain osittain avoin puuhella. Se on taloudellisempi kuin perinteinen kokonaan avoin hiilipannu tai täysin avoin keittopaikka.

Keittiössä valmistetaan ruokaa myös pullokaasulla. Riisi kypsyy sähkökäyttöisessä keittimessä.

Matkapuhelin toimii

Majatalossa on lankapuhelin ja vuosi sitten myös matkapuhelinverkon peittoalue saavutti Wenhain. China Mobilen verkko ulottuu myös kylää ympäröiville vuorille ja niiden laaksoihin.

Tekstiviestit toimivat hyvin, mutta gprs-datayhteys ei. Puhelin ilmoittaa datayhteyden nopeudeksi 460 kilobittiä sekunnissa, mutta käytännössä läpi tulee vain puolikas google-sivua.

Varauksen Ecolodgeen voi tehdä internetissä. Vahvistus tulee isännän nimissä sähköpostitse hyvällä englannilla. Käytännössä homma toimii niin, että varaus menee Lijiangissa toimivalle avustajalle, joka välittää sen ja siihen liittyvät kysymykset puhelimessa Ecolodgeen. Avustaja välittää vastaukset englanniksi varaajalle.

50 vierasta kahdessa vuodessa

Ecolodgen kaupallinen menestys ei ole ollut kehuttava, ainakaan tähän saakka. Ensimmäisen parin vuoden aikana vierailijoita oli vain viitisenkymmentä. Viime vuonna vierailijoita oli noin sata. Kaikkiaan paikka pystyisi majoittamaan parikymmentä ihmistä kerrallaan.

Meidän neljän hengen ryhmällemme kolmen päivän vierailu kuljetuksineen, maksoi 160 euroa. Summa on samaa luokkaa ammattitaitoisen tehdastyöläisen kuukausipalkan kanssa.

Menisinkö uudelleen Ecolodgeen? Lähtisin lennossa sinne lämpimämpänä vuodenaikana. Ja talvella lähtisin kunnon leirintävarustuksen kanssa.

Julkaistu 21:58  /  Kommentoi

Kunming, Burman reitin päätepiste

- Timo Poropudas

Kun viime viikolla saavuimme Kunmingin kaupunkiin, lentokentän tuloaulassa oli iso joukko taksikyydin tarjoajia. Kun he kuulivat, että olimme menossa Ming Du Hotelliin, he naureskelivat joukolla. Minun vuorini oli naureskella, kun kuski halusi kyydistä 50 yuania eli viisi euroa. Olimme molemmat oikeassa.

Virallisen taksijonon kautta otetun taksin mittariin kertyi 17 yuania.

Olimme varanneet huoneen Ming Du Hotellista internetin kautta. Tiesimme, että sillä oli vain kahden tähden luokitus, mutta mikään muu nettivarasu ei onnistunut ja hinta 160 yuanin hinta aamiaisineen tuntui olevan kohdallaan. Ainahan sitä pari yötä nukkuu huoneessa kuin huoneessa. Sijaintikin tuntui olevan hyvä.

Hotelli oli suuri ja huoneet olivat komeita ja puhtaita. Mutta koko paikka oli käytetty todella loppuun. Kylpyhuoneen tiivistekitit olivat homeen mustuttamia, vuodevaatteet ja pyyhkeet olivat ohuita ja reikäisiä. Eikä koko paikassa ollut lämmitystä ollenkaan.

Turhaakin turhempi oli hotellihuoneesta löytyvä pieni poltin, jolla pitäisi tuottaa sääskikarkoitinta. Tosin viralliset terveysohjeet varoittavat alueella malariatartunnan vaarasta.

Hotelli oli rakennettu joskus 70-luvun alkupuolella, silloin kun Kunming alkoi kasvaa uudelleen. Pari vuotta vanha tieto kertoo, että kaupungin asukasluku on yli kolme miljonaa. Kantonin, Shenzhenin ja Hongkongin jälkeen se on olemukseltaan kuitenkin selkeästi maakuntakaupunki, vaikka tänään siellä saattaa olla yhtä paljon asukkaita kuin koko Suomessa.

Kunmingin aluetta on asuttu pari tuhatta vuotta. 1300-luvulla Ming-dynastia rakennutti paikalle muurin ympäröimän kaupungin. Siitä lähtien kaupungin vallanpitäjät ovat vahtuneet moneet kertaan.

Lähihistoriassa Kunming muistetaan Burman reitin päätepisteenä. Toisen maailmansodan aikana liittoutuneet tukivat Kiinan sotaa Japania vastaan toimittamalla sille aseita ja tarvikkeita Burmasta.

160 000 kiinalaista rakensi lähes pelkästään miesvoimin tuhat kilometriä pitkän maantien korkean vuoriston yli Burmasta Kunmingiin, Burman reitin.

Kun japanilaisten eteneminen katkaisi reitin liittoutuneet ryhtyivät rahtaamaan tavaraa ilmateitse “nyppylän” eli Himalajan vuoriston ylitse Kunmingiin. Sodan aikana Kunming oli erittäin tärkeä ja vilkas kaupunki, mutta sodan jälkeen se vaipui hiljaiseloon.

Metalliteollisuuskaupunki on jälleen kovassa kavussa niin kuin monet muutkin Kiinan kaupungit.  Liikekeskusta on täynnä 20-30-kerroksisia rakennuksia ja vanhaa rakennuskantaa raivataan joka puolella kaupunkia.

Kaupunkia tunteva oppaamme oli valinnut meille ravintolan, mutta se olikin suljettu. Seinään maalatut merkit kertoivat rakennuksen purkutuomiosta.

Julkaistu 21:04  /  Kommentoi

Shenzhen - koko maailma yhdessä päivässä

- Timo Poropudas

Shenzhen on fantastinen, uuden ajan suurkaupunki Etelä-Kiinassa. Mitä upeimpia pilve piirtäjiä, joiden muodoissa, väreissä ja pintamateriaaleissa ei ole säästetty mielikuvitusta eikä rahaa.

Shenzenin metro, uusin Kiinan suurkaupunkien neljästä metrosta, on virtaviivainen, siisti ja nopea. Kaikki matkustajat kulkevat joko rfid-sirulla varustetulla matkapassilla tai automaateista ja kioskeista saataville rfid-”pelimerkeillä”. Portti avautuu passia tai rahaketta vilauttamalla ja ulosmenoportti nielaisee kertamatkan rahakkeen, mutta palauttaa matkapassin.

Samanlainen ja jopa samannäköinen metro on toimii myös lähikaupungissa, Kantonissa.

Shenzhenissä on vasta kaksi metrolinjaa. Kaupungin moottorikatujen tungoksesta päätellen metroa on syytä laajentaa nopeasti.

Kaupunki on suunniteltu pitkälti autoilijoiden ehdoilla. Autovirtojen nopeuttamiksi pääreitit pääsee ylittämään jalkaisin vain muutaman korttelin välein olevia ylikulkusiltoja pitkin.

Kiinalaista tapaa ylittää katu mistä sattuu, on torjuttu aitaamalla katuja ja rakentamalla aita myös vastakkaisten kaistojen väliin. Sekään ei estä kaikki pitämästä kiinni vanhoista tavoista.

Aikaisemmin olen nähnyt Shenzhenistä lukuisia valokuvia, joissa moottorikatua reunustavat pilvenpiirtäjät peittyvät savusumuun. Tuo hämyisyys oli kyllä totta, mutta ilmansaasteet eivät näyttäneet läheskään niin paksuilta kuin kuvista olisi voinut päätellä. Ainakaan näin talvella saasteet eivät tuntuneet hengityksessä.

Shenzhen on Kiinan ensimmäinen erikoistalousalue. Sen väestö on kasvanut 25 vuodessa yli 30-kertaiseksi. Nyt siellä asuu lähes 11 miljoonaa ihmistä, mutta vain kymmenesosalla on kaupungin “kansalaisuus”, pysyvän asukkaan status.

Pinta-alaltaan Shenzhen on vain vajaat 2000 neliökilometriä, alle kolmannes Uudenmaan 6400 neliökilometristä.

Metron päälinja päättyy Window of the World -teemapuistoon, johon on koottu suuri joukko maailman tunnetuimpia rakennuksia tai muita nähtävyykisä. Täytyy todeta, ettei kymmenprosenttinen Taj Mahal tai Grand Canyon, johon on ympätty piirteitä Arches National Parkista ja Green Riverin kuilusta tee samanlaista vaikutusta kuin alkuperäiset rakennelmat tai luonnonmuodostelmat.

Hyvänä puolena täytyy pitää sitä, ettei kaupallisuutta ole päästetty valloilleen sentään samassa mitassa kuin Disneyn teemapuistoissa. Koko maailman yhdessä päivässä -puisto on tarkoitettu kotimaiseen käyttöön. Se onkin paljon suositumpi kuin kaupungin toinen, Kiinan kulttuureja esittelevä teemapuisto.

Julkaistu 16:19  /  1 vastaus

Suomi on saarrossa

- Timo Poropudas

On lauantaiaamu. Kello on kymmenen. Kunmingin kaupungissa eteläisessä Kiinassa on kymmenkunta astetta lämmintä ja kaupungin Internet-hallissa on kymmenkunta asiakasta. Hallissa on 15 astetta lämmintä ja 15 henkilöä siivoaa 284:ää työpistettä ja pesee hallin ikkunoita. Koiraa haukkuu  seuraa itselleen hallin sivuovella.

Ainoa englannintaitonsa näyttänyt nuori mies tuo teetä pahvimukissa ja käy aika-ajoin lorauttamassa kuumaa vettä teenlehtien päälle.

Ilman hotellin ohjausta paikan löytäminen olisi ollut mahdotonta. Ainoa syy miksi edes ohjauksen kanssa kuljimme kujan perälle oli se, että matkalla oli yllättäen konsolipelihalli.

Autotallimaisesta ovesta avautui puolen korttelin mittainen pelihalli, jossa oli tiukasti toisissaan kiinni 80-sentin näytöillä varustettuja pelikoneita. Kaikkiaan niitä oli 50 viiden pelikoneen riviä.

Tämä on lähes ensimmäinen kerta jo toista viikkoa kestäneen reissun aikana, jolloin internet-yhteys toimii kunnolla. Gmailn lukeminen ja lähettäminen sujui todella nopsasti kunhan ensin pääsi kiinankielisten sivujen ohitse. Se onnistuu google-haun kautta.

Kun yhteydet muuhun maailmaan toimivat, Suomen yhteyksien töksähtely ja hitaus tuntuu jättävän huipputekniikan maamme tietoliikennesaartoon. Jos olisin kiinalainen, joka tarvitsee liikeyhteyksien vuoksi tietoja Suomesta ja yhteyksiä sinne, alkaisin varmaan katsella vaikka Ruotsin suuntaan, jonne yhteydet toimivat paremmin.

Nyt kun minulla sattuu olemaan toimiva yhteys, joka näyttää sivut kokonaan, saatoin tehdä pikatestin. Ruotsalainen e24.se-sivu latautui alle kymmenessä sekunnissa kun taas samaan tyyliin rakennettu Taloussanomat.fi vei melkein 30 sekuntia.

En usko enää, että tässä on kysymys pelkästään Kiinan huonoista yhteyksistä ulkomaailmaan. En jaksa myöskään uskoa, että kiinalaiset olisivat ottaneet Suomen erikseen sorsittavaksi tietoliikenneyhteyksissä. Epäilen, että jarruja löytyy myös Suomen päästä.

Kiinalaisten internet-yhteyksien erikoistarkasteluun lienee kyllä syitä, mutta pelkän kielen tai kiinalaisen domain-osoitteen perusteella tapahtuva syrjiminen ei ole asianmukaista eikä pitkän päälle kestävää toimintaa.

Julkaistu 11:11  /  Kommentoi

Jacky ja Space

- Timo Poropudas

Kiinalaiset nimet ovat vaikeita ulkomaalaisille. Helpottaakseen kanssakäymistään ulkomaalaisten kanssa monet kiinalaiset, myös johtavissa asemissa olevat henkilöt, ovat ottaneet itselleen länsimaisen nimen. Tai ehkä he ovat vain kyllästyneet siihen, millaiseksi sotkuksi heidän nimensä vieraskielisten suussa muuttuvat.

Kysymys ei kuitenkaan ole ihan triviaalista asiasta, sillä kiinan kielessä kirjoitusasu on tärkeä, kun monilla ei sanoilla on sama äänneasu ja vielä useampien sanojen äänneasut poikkeavat toisistaan vain vokaalin ääntämispainotuksen suhteen. Lisäksi samalla merkillä kirjoitettu sana saa eri merkityksiä äänneasun mukaan. Mahdollisuuksia väärinkäsityksiin löytyy. Kiinalaisetkin joutuvat joskus turvautumaan kirjoitusmerkkien kuvailuun varmistaessaan, että puhe on samasta asiasta.

Kaiken tämän siirtäminen toiselle kielelle on hankalaa ja aiheuttaa ongelmia myös käytännössä.

Olimme matkalla Kantonin kaupunkiin rakennetulle 200 000 opiskelijan megakampukselle. Sinne pääsee kätevästi kaupungin uudenaikaisella metrolla.

Mutta kun kulkuohjeena on Da xue cheng si bei –niminen metroasema, ei latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetuista nimistä löydy mitään vastaavaa.

Yliopistokaupungiksi kääntyvästä nimestä on tehty Higher education mega center north. Arvailepa siinä sitten oikeaa pysäkkiä kun useimmilla asemilla kuitenkin on kiinankielen äänneasua vastaava nimi.

Englanninkielisten nimien omaksuminen antaa myös tiettyä vapautta nimen valitsemiseen. 70 000 opiskelijan Sun Yat-sen yliopiston uutta kampusta meille esittelivät tulevat lakimiehet Jacky ja Space, tai siis Space ja Jacky.

Viime vuonna Space, kun hän oli vaihto-oppilaana Shandongin yliopistossa, lainasi ystävänsä englanninkielistä nimeä ja opettajat tunsivat hänen Jackynä. Palattuaan Kantoniin hän palasi Spaceksi. Sekaannusta välttääkseen miehet vaihtoivat nimiä päiväksi esitellessään uutta kampustaan meille.

Spacen oikea nimi on Huang Jieqi ja Jackyn Cao Yuanpeng. Suomalaisen korvaa nuo nimet eivät kuulosta kamalan vaikeilta, mutta maassa maan tavalla, ainakin jonkin maan.

Julkaistu 11:46  /  Kommentoi

Kasvot on menetetty

- Timo Poropudas

Jos minulla ulkomaalaisena olisi kasvot kiinalaisessa mielessä, ne olisi nyt menetetty korkojen kanssa. Suomeksi sanottuna: nyt nolottaa.

Sunnuntaina kutsuimme kantonilaisen tuttavaperheen ravintolaan illalliselle sunnuntaina. Äiti, tytär ja vävy ja tyttärentytär saapuivat. Ainoastaan tytär puhuu jonkin verran englantia. Toinen tytär, jonka kautta olimme tutustuneet ja joka puhuu hyvin englantia oli työmatkalla.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun olimme perheen kanssa ravintolassa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin meidät oli hyväksytty illan isänniksi. Valitettavasti emme ymmärtäneet sitä.

Aikaisemmilla kerroilla olimme kyllä luulleet, että olisimme illan maksajia, mutta koskaan aikaisemmin se ei onnistunut. Emme ylipäätään ole Kiinassa onnistuneet maksamaan juuri muuta kuin joskus pääsylippuja, jos paikalla on ollut joku kiinalainen. Tämä koskee niin aterioita, taksimatkoja kuin päivällispöydän ostoksiakin.

Hong Xing Yi Du -ravintola mainostaa parkkeerausta Ferrareille. Edellisenä iltana todella näimme ravintolan edessä keltaisen Ferrarin ja valkoisen Porchen.

Tavallisesti niin ylenpalttisesta ruokatarjoilusta tuli hölmöytemme takia mini-illallinen.

Kävimme tulkkimme kanssa valitsemassa ruokia Helmijoen rannalla sijaitsevan suuren monikerroksisen ravintolan tarjonnasta. Vitriinissä oli tarjolla satoja eri annoksia, kala-altaan suurimmat vonkaleet olivat ainakin viisikiloisia, suuria ja pieniä rapuja oli ainakin tusinaa eri lajia. Olipa purkissa liemeen säilöttyjä kokonaisia käärmeitäkin.

Valitsimme neljä ruokalajia, sillä ajatuksella että ne ovat meidän valintamme ruokapöytään ja kaikki muut ottavat mitä haluavat. Suuressa pyöreässä pöydässä on keskellä pyörivä taso ja kaikkien valitsemat ruuat ovat siinä yhteisessä tarjonnassa.

Yritimme saada selville mistä ruokalajeista oppaamme pitää, mutta mikään ei hänen mielestään ollut erikoisen hyvää. Tässä vaiheessa olisi hälytyskellojen pitänyt kilistä ja olisi pitänyt ymmärtää, ettei hän voinut kehua ruokalajeja, koska meidän olisi kuulunut silloin niitä tilata.

Neljä ruokalajia kannettiin pöytään. No, loput tulevat sitten myöhemmin, ajattelin. Tuttavaperhe kävi kovin hitaasti ja varovasti kiinni ruokaan. Nyt oli hälytyssireenien aika, mutta kulttuurikuurous esti niiden kuulemisen.

Kiinalaisten kanssa on yleensä mukava syödä, sillä he eivät kruusaile ruokapöydässä vaan syövät reippaasti, hyvällä ruokahalulla ja tilaavat estottomasti lisää. Nyt tuttavaperhe pidätteli syömistään, että ulkomaalaiset (me pitkänenäiset hölmöt) saavat varmasti kylliksi syödäkseen.

Asioiden oikea tila alkoi valjeta vasta kun tajusin, ettei niitä kahdeksaa tai 12 muuta ruokalajia olekaan tulossa.

Koskaan ennen ei ole laskun pienuus nolottanut yhtä paljon. Tuskin koskaan on kasvojaan päässyt menettämään näin perusteellisesti 16 eurolla.

Julkaistu 08:37  /  Kommentoi

Tahmaa Kiinan yhteyksissä

- Timo Poropudas

Terveisiä Kantonista, tai Guangzhousta niin kuin kaupunkia kiinaksi ja englanniksi kutsutaan. Sunnuntaiaamu on sateinen ja kylmä.

Neljän tähden hotellin ravintolassa on aamulla niin kylmä, että ovella hotellivieraita vastaanottava nainen on pukeutunut pitkään talvitakkiin. Täytyy hakea huoneesta lisää vaatetta päälle ennen aamiaista.

Lähes vuosi sitten, kun viimeksi olimme täällä, oli myös kylmää ja kosteaa. Silloin sää lämpeni kuitenkin parissa päivässä normaaliin, parinkymmenen asteen lämpötilaan. Viime vuonna olimme perhemajoituksessa ja internet-yhteys oli analogisen modeemin varassa. Nyt kone on kytketty 10 megabitin ethernetiin, mutta yhteydet Suomeen ovat huonommat.

Kiinalaisilla servereillä asuvat verkkopalvelut toimivat kuitenkin nopeasti. Googlettaminenkin sujuu jotenkuten, mutta yhteydet eurooppalaisiin verkkopalveluihin on kuristettu minimiin. Paljon kuvia sisältäviä saitteja ei kannata edes yrittää. Toiminnallisuutta sisältävät web-sovellukset kaatuilevat aikaviiveisiin.

Tämä tahmeus ei koske ainoastaan tätä hotellia tai kaupunkia. Ilmeisesti hitaus johtuu edelleen Taiwanin edustan maanjäristyksestä, joka katkoi vedenalaisia tietoliikennekaapeleita joulukuussa.

Julkaistu 05:45  /  Kommentoi

Sokeiden kaistat - täynnä esteitä

- Timo Poropudas

Kiinalaiskaupunkien jalkakäytävillä on säännöllisesti sokeille oma kaista. Yleensä tuo kaista kulkee keskellä jalkakäytävää. Kaista on rakennettu laatoista, joissa on pitkittäiset urat.

Kiinteät esteen ja risteykset on merkitty laatoilla, joissa on pyöreitä kohoumia. Mielenkiintoinen analoginen digitaalinen sovellus.

Käytännössä jalkakäytävät eivät kuitenkaan ole kovin helppoja sokeille. Ihmistungos tekee kaistan seuraaminen usein vaikeaksi, mutta varsinainen vaikeus syntyy siitä, että jalkakäytävillä on niin paljon kaikenlaista tavaraa, että ne tukkivat koko kaistan.

Usein jalkakäytävillä on sellainen pyörä-, katukeittiö-, myyntipöytä-, myyntimatto- tai muu tavaratungos ettei siitä pääse läpi ollenkaan. Ei auta muu kuin koukata ajoradan kautta.

Ajoradalla käveleminen ei sinänsä ole mitenkään harvinaista kiinalaiskaduilla. Liikennekulttuuri on sellaista, että autoilijat eivät kunnioita punaista valoa suojatiestä puhumattakaan ja jalankulkijat vastaavat ylittämällä kadut missä ja milloin vaan. Niinpä kiinalaiskadulla jalkakulkijat ylittävät risteyksen kulkemalla 45 asteen kulmassa suoraan keskipisteen kautta.

Kun kaikki ajavat tai kulkevat siitä, mistä näyttäisi mahdollisesti pääsevän läpi, on jatkuva liikennekaaos valmis. Liikenteessä liikkuminen vaatii herkeämätöntä tarkkaavaisuutta.

Jalankulkijan ei parane huolehtia toisista katua ylittäessään vaan jokaisen on katsottava itsensä perään, sillä koskaan tiedä ei mistä välistä jokin auto, moottoripyörä, motorisoitu polkupyörä, polkupyörä tai tavarakärryt päättää tunkea läpi.

Vanhemmissa rakennuksissa ja varsinkin lukemattomissa temppeleissä, joissa kiinalaiset vierailevat ahkerasti, on lähes säännönmukaisesti korkeat kynnykset. Ne estävät tehokkaasti huonojalkaisten ja rullatuolilla liikkuvien ihmisten pääsyn rakennuksiin.

Korkeilla kynnyksillä on tarkoituksensa. Niiden on määrä estää henkien pääsy rakennuksiin. Sinänsä temppelien korkeat kynnykset ovat varmaan valtava riesa niille, jotka joutuvat kuljettamaan patsaita ja tavaroita. Joissakin temppeleissä oli tyydytty kompromissiin ja asennettu laajoihin oviaukkoihin siirrettävät kynnykset.

Julkaistu 17:27  /  Kommentoi