Kylmää elämää Etelä-Kiinassa

- Timo Poropudas

Hiilipannuja sytetään LijiangissaPitkät kalsarit, pari paitaa, villapusero ja päällystakki päällä Etelä-Kiinan lämpimässä ilmastossa. Silti minun oli kylmä melkein jatkuvasti.

Kaikki muutkin istuivat talvitakki päällä ravintoloissa, joissa henkilökunta kokoontui lämmittelemään hiilipannun ääreen.

Suomalaisittain ongelma ei ole ulkolämpötilassa. Tammi-helmikuun vaihteessa oli varsin siedettävä muutaman asteen nollan yläpuolella. Mutta sisätiloissa lämpö tuntui harvoin nousevan yli 15 asteen ja lisäksi sisällä on kosteaa, mikä pakottaa tuulettamaan jatkuvasti.

Guangdongin ja Yunnanin maakunnat kuuluvat subtrooppiseen vyöhykkeeseen, palmut, bambut ja banaanipuut kasvavat alueella. Ne sijaitsevat suunnilleen samalla leveysasteella Espanjan kanssa.

Reissun aikana paikalliset säätiedotukset viittaavat globaalin ilmastonmuutokseen. Muulla vallitsevasta epätavallisen lämpimästä talvesta huolimatta Etelä-Kiinan sää on ollut kylmä.

Alueen taloissa ei ole minkäänlaista lämmitysjärjestelmää, ei edes normaalihintaisissa hotelleissa. Lijiangissa ajoimme korkealla muurilla ympäröidyn luksushotellin hotellin ohi. Arvelimme, että siellä varmaan huoneet ovat niin lämpimiä, ettei yöllä tarvitse turvautua sähkölakanaan.

Kuskimme kertoi lähes epäuskoisella äänellä, että luksuksesta joutuu maksamaan 500 dollaria päivässä. Se on parikymmentä kertaa enemmän kuin minimikuukausipalkka Shenzhenin alueella.

Lämmityksen puutteen aiheuttama sisätilojen kosteus vaatii, että vaatteita on tuuletettava jatkuvasti. Se selittää Kiinan katukuvalle leimaa antavan jatkuvan pyykkiliputuksen.

Mitähän tapahtuu kun kiinalaiset vaurastuvat. Varmaan hekin haluavat asua lämpimissä ja kuivissa asunnoissa. Tällä tulee olemaan suuria, jopa globaaleja vaikutuksia.

Kun taloissa ei ole minkäänlaista keskuslämmitystä, lämpö joudutaan tuottamaan suhteellisen paikallisilla lämmittimillä. Sähköllä toimivat patterit ovat varmaan ensimmäinen vaihtoehto. Joissakin julkisissa tiloissa olikin vaatekaapinkokoisia sähkölämmittimiä, vaikka ehkä havainnut
kertaakaan niiden olevan päällä.

Sähköasennusten taso oli kurjaa luokkaa. Kolmea erilaista pistoketta tukevat rasiat tuntuivat huteroilta ja ne salamoivat usein kun niihin liitti pistokkeen. Pahoin pelkään, että sähköjohdoista aiheutuu oikosulkuja ja tulipaloja kun niitä käytetään raskaaseen sähkölämmitykseen.

Etelä-Kiinassa asuu niin paljon ihmisiä, että jos yksi prosenttia talouksista vaurastuu niin paljon, että ryhtyy käyttämään sähkölämmittimiä, energian kulutus saattaa nousta yhden Suomen verran.

Julkaistu 16:32  /  1 vastaus