Nigerialaiskirje käveli vastaan Pekingissä

- Timo Poropudas

Pekingin suuren Wangfujing-ostoskadun varrella on mukava länsimaalaistyylinen Oly-kahvila (jonka logo ensivilkaisulla näyttää Starbucks-kahvilaketjun tavaramerkiltä). Englanninkielisine drinkki- ja ruokalistoineen se vetää puolensa ulkomaisia turisteja.

Kahvilan edusta oli siis looginen paikka törmätä kävelevään nigerialaiskirjeeseen heti uuden vuoden jälkeen.

- Hei mistä päin te olette, tummaihoinen mies moikkasi vähän välinpitämättömästi.

- Ai, Suomesta. Kiva, se on kylmä maa. Minä olen Haitista. Isäni oli korkea-arvoinen YK-virkailija täällä, mutta joutui tiettyihin ongelmiin ja hänen piti lähteä maasta pikavauhtia ja nyt minun pitäisi hoitaa hänen rahansa täältä pois. Luuletteko, että te voisitte?

Sanoma oli sanamuotoja myöten tuttu nigerialaiskirjeistä, jotka ovat tukkineet sähköpostia jo muutamia vuosia. Tässä vaiheessa olimme jo liikkeellä. Mies seurasi meitä ja jatkoi puhettaan, mutta luovutti jo muutaman askelen jälkeen.

Taidekouluhuijauksen toteuttajista on paljon vaikeampi päästä eroon.

Pareittain liikkuvat ?taidekoululaiset? lähestyvät ulkomaalaisia esitellen itsensä reippaasti ja kohteliaasti opiskelijoiksi, jotka haluavat harjoitella englantia. Olympialaisten takia Pekingissä on meneillään englanninbuumi, joten lähestyminen on hyvin luonteva.

- Mistä maasta te tulette?

- From Finland, great! ?Hyvaa paivää. Mita kuuluu.?

- Meidän taidekoulumme tekee sinne vierailun ensi syksynä. ?. Tulkaapa katsomaan koulumme näyttelyä, se on tässä ihan lähellä. ? Mikä on sinun nimesi ?. Meidän professorimme, erittäin arvostettu kalligrafi, on nyt koululla ja hän voi kirjoittaa nimenne kiinaksi ? Ja niinhän professori tekeekin. Ja sitten päästään asiaan.

Opiskelijat keräävät rahaa Suomen matkaan myymällä omia taideteoksiaan ja professorikin luovuttanut muutamia maalauksiaan tähän hyvään tarkoitukseen.

Seuraavalla kerran kun tapasimme näitä yritteliäitä taideopiskelijoita väitimme olevamme Ruotsista: koulun matka suuntautui Tukholmaan.

- ?God dag!?

Yksi ?taidekoulu? operoi Kielletyssä kaupungissa. Tai ehkä siellä oli niitä useampia. Kaikkiaan taideopiskelijat kutsuivat meidät tutustumaan koulunsa näyttelyyn neljä, viisi eri kertaa. Vielä useimmin huomasimme heidän katupartioitaan.

Tässä huijauksessa ei sinänsä liene mitään ihan suorastaan rikollista, sillä kenenkään ei ole pakko ostaa mitään. Uhrit saatetaan kuitenkin sellaiseen tilanteeseen, että on hyvin vaikea olla ostamatta.

On mielenkiintoista, että tämän huijauksen järjestäjät ovat niin hyvin organisoituja, että heillä kymmenien neliöiden tilat parhaalla turistialueella kun suuri osa liikkeistä ja jopa ravintoloista operoi 5-20 neliöiden kopeista.

Paljonkohan muuten maksaa näyttelytila Kielletyssä kaupungissa. Kielletyn kaupungin aukio

Julkaistu 19:46

Merkintä on julkaistu tiistaina, 10. tammikuuta 2006 klo 19:46. Voit seurata merkinnän herättämää keskustelua RSS 2.0-virran avulla. Voit kirjoittaa oman vastauksen tai tehdä viittauksen omalta sivustoltasi.