Toinen yleinen harhaluulo on siinä, että järjestelmätoimitus olisi lisenssin, raudan ja palvelujen summa. Tosiasiassa etenkin isoimmat järjestelmätoimittajat ovat mestareita hinnoittelemaan nimenomaan riskiä. On hyvin mahdollista, että erilaisten epävarmuustekijöiden takia järjestelmätoimittaja päätyy jopa tuplaamaan hinnan. Järjestelmätoimittajilta löytyy valmiita kerrointaulukoita joita käytetään, kun esimerkiksi asiakas vaatii toimitukselle kahden vuoden takuun normaalin yhden vuoden sijaan. On siis käytännössä hyvin vaikea sanoa, mikä on lisenssihinnan vaikutus kokonaisuuteen. Ainakin se riippuu paljon siitä, ollaanko myymässä palvelutonta softaa kuluttajalle vai kokonaisratkaisua yritykselle. Käytännössä tietysti kaikki myyntiprojektit ovat jossain tässä välissä. Lisenssin maksuttomuuden lisäksi voi tietysti myös kysyä, miten rahallisesti arvostaa sitä, ettei tarvitse palveluja.

Eri asia on se kuka ja ketkä tästä rahat lopulta käärivät.

Loppu kädessä asiakas kuitenkin maksaa, mutta kaupanteko ja kilpailutilanne on täysin erilainen. Siinä missä “pelkkä” softakauppias myy linsenssejä, OS kauppias myy palvelua. Jo pelkkä asenne ero tekee kaupantekemisestä erilaista ja palvelukauppias on parempi argumentoimaan etuja käytännössä kuin lisenssikauppias.

Tämä on selkeä luonne-ero “rautakauppiaan” ja palvelumyyjän välillä.

Asiakkaalla tulee päätöksentekotilanne: A:n tarjous on 100 kiloeuroja lisennssejä ja 20% tukea päälle lisenssimaksuista. B:n tarjous on kuvaus palvelumallista ja veloitus kuukausittain. Vaikka lopulta päädyttäisiin samoihin euromääriin on 100 kiloeuron lisenssiköntsän kilpailutus rankempaa kuin lopun 900 kiloeuron palvelut. Toki lisenssimyyjät ovat keksineet ASP:t ja Saassit, mutta kaupanteko on kuintenkin toinen. Palvelumyyjä osaa paremman argumentoinnin.

Voisin sanoa, että OS tulee muuttamaan kaupantekoa ja tapaa, jolla lisäarvo ohjelmistosta argumentoidaan asiakkaalle. Uudet kaupantekomallit ja asiakkaalle paremmin ymmärrettävät lisäarvot tekevät ohjelmistoliiketoiminnassa todellisen muutoksen entiseen. Tämä muutos voi viedä monet lisenssimyyjät ahdinkoon, jos he eivät kehitä omia palvelujaan ja kaupantekotapaa. Näin on jo käynytkin parissa sovellusalueessa.

Arvailujen varaan jää mitä, missä ja milloin alkaa tapahtua ja muuttuuko lopulta loppuasiakkaan ostotottumukset. Loppu on vain ohjelmistotuotannon hallintaa eri tavoilla. Suurin muutos tulee olemaan menttaalimallissa ja myynnissä.

Eli ainoat potentiaaliset häviäjät open sourcessa ovat Microsoftin kaltaiset “kelmukääreeseen pakattavien” ohjelmistojen tekijät.

En ole tuosta lainkaan samaa mieltä. Takavuosien ongelma on ollut pikemminkin se, että on keksitty ruutia uudelleen. Sovelluskehittäjän pitäisi nimensä mukaisesti soveltaa.

Shrinkwrap ei tule häviämään mihinkään, sillä sen tärkein anti on sen antama varmuus käyttäjälle: on olemassa joku taho joka tulee huolehtimaan siitä, että vielä seuraavakin versio on tulossa. Samoin shrinkwrap -mallissa voidaan lyödä lukkoon erilaisia asioita joita avoimissa projekteissa ei haluta lyödä lukkoon. Voidaan esimerkiksi sitoutua tukemaan vain tiettyjä alustoja ja tietynlaisia konfiguraatioita. Näin tehden on myös mahdollista luoda kattava testiohjelma ja näin varmistaa laatu. Kun lisenssimalleja tutkitaan pitäisi muistaa, että ohjelmistotuotteen synnyssä on elintärkeitä vaiheita vielä senkin jälkeen, kun lähdekoodi on saatu käännettyä binääriksi.

Olennaista on myös huomata, että maailma ei ole mustavalkoinen: open source ei ole kaupallisen lisenssin vastakohta. Monet open source -lisenssiehdot eivät suoranaisesti estä lopputuloksen myymistä vaikka muoviin pakattuna, kunhan lisenssin ehdot muuten on täytetty.

Eli ainoat potentiaaliset häviäjät open sourcessa
ovat Microsoftin kaltaiset “kelmukääreeseen pakattavien”
ohjelmistojen tekijät. Muut voittavat.
Microsoft tietää tämän ja onkin äskettäin lähtenyt
raivoisaan softapatenttiloukkauksilla pelotteluun.

Open Source mahdollistaa semmoisien tuotteiden kehittämisen, mitä ei muuten olisi kannattavaa kehittää tai kehityksen vaatimiin ihmisresursseihin olisi muuten mahdotonta rekrytoida osaavaa henkilöstöä, joka olisi motivoitunutta, luovaa ja ilmaista.

Toinen näkökulma Open Sourcessa on se, että kuinka moni yritys säästää tälläkin hetkellä jossain tuotteessaan testaamiskuluissa, kun he julkistavat joko koko tai osan tuotteestaan Open Source lisenssin alaisuutena. Mikäli he julkistavat osan tuotteestaan he voivat myös säilyttää niin sanotun liikesalaisuutensa omana tietonaan, mutta kaiken muun yleispätevän osuuden, jonka 100% testaaminen ei olisi kannattavaa saadaan näin julkiseen testaamiseen, jonka avulla saadaan kaiken lisäksi toimivalle tuotteelle valmis käyttäjäryhmä, sekä saadaan vapaaehtoisia, jotka erikoiskouluttavat itse itsensä kyseiseen projektiin. Tästä niin sanotusta erikoiskoulutuksesta taas hyvänä esimerkkinä on myös Matchbox:n kehittäjä, joka sai Nokialta kivat korvaukset siitä, että hän jatkaa sen kehitystyötä.

Mutta siis, tämä niin sanottu Open Source vastaisuus on vain muoti-ilmiö niin kuin ne vaaleanpunaiset pyöräilyhousut, jotka näin jollain olevan päällänsä, kun tuli töistä. Eli sama mielipide asiaan, joskus olisi vain parempi miettiä asioita hieman laajemmalta kannalta ja harkita ennen tekoa jne.

Palatakseni blogin kirjoitukseen niin sanon tuohon lisenssimalliseen ohjelmistoliiketoimintaan, että aina on hyvä myydä suljettu säkillinen perunoita kun on ostajia, mutta kun ostajat alkavat ymmärtämään, mitä säkissä pitäisi olla, pitää alkaa myymään eri tavalla niitä perunoita ja unohtaa millä tasolla asiakkaat olivat 10 vuotta sitten. Markkinat kehittyvät ostajien armoilla, eikä ostajat markkinoiden. Ne jotka eivät sopeudu markkinoidoiden kehitykseen katoavat, mutta pohjimmiltaan tässä on kyse taas vanhasta perinteestä, että eihän ne nuoret tiedä mitään, kun se vanhuus tuo tiedon, taidon ja osaamisen.

Voisin tehdä oletuksen vielä tähän loppuun, että ne jotka näkevät ei lisenssimallisen ohjelmistoliiketoiminnan ei kannattavana, tulevat jäämään Turkuun, kun suurin osa menee Tampereelle. Vain muutamat tajuavat avartaa katsetta ja eivät matkusta junalla koko matkaa vaan vaihtavat tilaisuuden tullen nopeampaan ja tehokkaampaan välineeseen, jolloin he optimoivat voitokkaasti.

Niin tuo innovaatio on kanssa hyvä kysymys. Jos ihminen on oikeasti motivoitunut, rakastaa tekemistään, jossa kukaan ei höngi niskaan eikä ruoska heilu ja kahvitunteja on silloin kun haluaa, hän on myös mahdollisuus luovaan työskentelyyn. Innovaatio kasvaa luovuudesta ja mikä on parempi luovuuden alusta, kun jokaisen oma persoonallinen mukavuuden tila. Toiset harrastavat potkunyrkkeilyä, toiset käyvät shoppailemassa, jotkut taas istuvat pimeässä huoneessa harrastaen elektronista kilpavarustelua ja rakentavat yhä monimutkaisempia ohjelmistorakenteita helpottamaan joka päiväistä olemista, jonka sitten laittavat samalla omaksi tähdeksi taivaalle ja antavat muiden sitten katsella ja ihmetellä sitä.