Norja ja 50a

- Jaakko Kuivalainen

50a viittaa tässä yhteydessä Suomen tekijänoikeuslain pykälään, joka kieltää käyttörajoitteiden kiertämisen. Norja taas on naapurimaa, jonka kuluttajaviranomaiset tuntuvat olevan astetta valppaampia ja kiinnostuneempia kuluttajien e-oikeuksista kuin suomalaiset kollegansa.

Kirjoitin aamupäivällä The Registerin uutista siteeraavaan uutisen. Lyhyt yhteenveto: Norjan Kuluttajaneuvosto pyytää kuluttaja-asiamiestä puuttumaan paikallisen iTunes Music Storen ja muutaman muun musiikkikaupan palvelu- ja myyntiehtoihin. (Alkuperäinen lähdekin löytyi myöhemmin). Yksi asia Kuluttajaneuvoston puheissa herättää kummastusta.

Consumers who wants to play their music on a non-iPod player must first remove the copy protection, this removal for legitimate private use is however stopped buy iTunes DRM technology and Terms of Use. iTunes stopping this removal for legitimate private use like playing the music on a non-iPod mp3 player is obviously in violation of the Copyright Act

Kuluttajaneuvosto eli Forbrukerrådet väittää, että iTunes ei saisi estää sopimuksella kopiosuojauksen kiertämistä yksityistä käyttöä varten. Neuvosto vetoaa nimenomaan maan tekijänoikeuslakiin. Norja on ETA-maa ja sen tekijänoikeuslaki on uusittu EU:n tietoyhteiskuntadirektiivin mukaiseksi - ja siitä kummastus nyt johtuukin.

Norjan tekijänoikeuslaissa on Suomesta tuttu säännös, jonka mukaan käyttörajoitteen saa kiertää, jos se estää teoksen kuuntelun tai katselun. Norjan versiossa on myös selvästi sanottu, ettei tämä poikkeus koske pyynnöstä tapahtuvaa (on-demand) välittämistä verkossa. Tietoyhteiskuntadirektiivi velvoittaa jäsenmaita yksiselitteisesti lisäämään “sähköisen kaupankäynnin turvalausekkeen” pykäliin, joissa sallitaan tietyissä tapauksissa käyttörajoitteiden kiertäminen.

Verkkokauppa on minun ymmärtääkseni juuri pyynnöstä tapahtuvaa välittämistä. (Suomalainen muotoilu samasta asiasta on hieman pidempi: “teos, joka on välitetty yleisölle sovituilla ehdoilla siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.” Sitaatti on Lex Karpelan pykälästä 50c, joka ei suoraan koske kuluttajia. Varsinaisessa kiertokieltopykälässä eli 50a:ssa lauseketta ei ole, mutta perustelujen mukaan “poikkeus ei koske tietoverkoissa välitettyä aineistoa”.)

Norjan Kuluttajaneuvosto valittaa iTunesin DRM:stä ja siihen liittyvistä ehdoista huolimatta tekijänoikeuslain turvalausekkeesta. Vaikea ymmärtää miksi, jos kerran verkkokaupan DRM:ää ei saa koskaan kiertää. Eikö silloin pitäisi valittaa vain kohtuuttomista sopimuksista, eikä tekijänoikeuslakiin liittyvistä asioista?

Norjassa lain esitöissä kerrotaan, että lain suojaama tekninen toimenpide suojaa teosta tekijän yksinoikeuden piiriin kuuluvilta teoilta. Tällaisiksi mainitaan kappeleen valmistaminen ja saattaminen yleisön saataville. Sähköisen kaupan turvalausekekaan ei koske toimenpiteitä, jotka estävät ainoastaan käytön, johon ei tarvita tekijän lupaa. Tällaisessa melko kuvitteellisessa tapauksessa asia palautuisi pelkästään sopimusoikeudelliseksi, ellei sitten kyse olisi sähköisten oikeuksien hallinnointitiedoista, joita ei ainakaan Suomen tekijänoikeuslain 50d:n mukaan saa poistaa. (Lisäys: Fyysisellä puolella on esimerkki samasta asiasta. DVD-levyn aluekoodi ei ole tehokas tekninen toimenpide, koska se ei estä fyysistä levittämistä vaan DVD:n katselun tietyillä laitteilla; sellaista oikeutta tekijänoikeuslaki ei tunne.)

Käytön rajoittaminen vain yhteen soittimeen, kuten iPodiin ITMS:n tapauksessa, ei ole tekijänoikeuslain tarkoittama yksinoikeus. Applen DRM taitaa kuitenkin saada lainsuojan joka tapauksessa, koska DRM estää myös kopioinnin - ainakin jossain mielessä. (Suojatun tiedoston monistamista tai levittämistähän se ei estä.)

On vaikea arvioida, millä perusteella Kuluttajaneuvosto on päätynyt vetoamaan yksityiseen käytön poikkeuksiin, ja miten tarkkaanottean kyseiset kohdat on Norjan laissa muotoiltu. Odotan mielenkiinnolla, miten asia Norjassa etenee.

BTW: Tänään selvisi, että Norjassa onnistuttiin tulkitsemaan tietoyhteiskuntadirektiiviä kuluttajan oikeuksien kannalta hivenen järkevämmin kuin Suomessa. Norjassa lain perustelujen mukaan käyttörajoitteen saa kiertää esimerkiksi silloin, kun cd ei toimi cd-soittimessa tai cd:n sisältö pitää siirtää mp3-soittimeen. Suomessa vastaava poikkeus on erittäin rajoitettu, koska Lex Karpelan mukaan kappaletta ei näissäkään tilanteissa saa valmistaa, mikä useimmissa tapauksissa vesittää koko poikkeuksen.

Lähteet Norjan lain osalta: Norwegian implementation of the EUCD Article 6 ja What Norwegian politicians should know about DRM.

Julkaistu 13:14  /  16 vastausta

Muzzy on vuoden nörtti

- Jaakko Kuivalainen

Tällainen tiedote kilahti postilaatikkooni:

Vuoden nörtti -palkinto Matti “Muzzy” Nikille

Nörttiyhdistys getnolife on myöntänyt Vuoden Nörtti 2005 -palkinnon Matti “muzzy” Nikille. Perusteluna valintaan oli Nikin tekemä arvokas työ Sonyn rootkit-ongelman todellisen laajuuden paljastamiseksi. Yhdistyksen hallitus totesi vuoden 2005 olleen nörttiyden kannalta musta vuosi. Rootkit-tapaustakin ikävämmäksi muistoksi jäi uusi tekijänoikeuslaki, joka aiheuttaa mittavaa harmia tietokoneharrastajille.

Getnolife on vuonna 1999 perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on edistää nörttikulttuuria. Se myönsi Vuoden Nörtti -palkinnon nyt kolmatta kertaa. Vuoden 2003 palkinnon sai kansanedustaja Jyrki Kasvi ja vuotta myöhemmin palkinto myönnettiin EFFI-yhdistykselle

Vilpittömät onnittelut Matille. Jatka toki hyvää työtä, jos jaksat.

Julkaistu 21:14  /  5 vastausta

Vielä kerran: piraattitehdas.fi

- Jaakko Kuivalainen

Piraattitehdas on ollut ilmeisen ankaran syynin alla viime päivät. Sain vinkin eräästä pikku val… siis lipsahduksesta koskien kasettimaksuja. Se innoitti minut laatimaan lisää kysymyksiä vastauksineen alkuperäisten täydennykseksi.

[piraattitehdas]

Mikä on hyvitysmaksu?

Muistillisten tallennuslaitteiden sekä äänitettävien CD-levyjen ja nauhojen hintaan sisältyy Suomessa ns. hyvitysmaksu. Tämä on käytössä liki kaikissa perinteisissä EU-maissa. Maksun yksikköhinnat ovat pysyneet samoina vuodesta 1988 lähtien eli niiden reaaliarvo on laskenut huomattavasti. Esimerkiksi äänitettävässä CD-R-levyssä sitä on noin 20 senttiä ? eli niitä pitää ostaa yli sata, jotta maksaisi yhden musiikki-CD:n hinnan verran hyvitysmaksua.

[/piraattitehdas]

[jaakko]
Mitä tarkoittaa “pysyneet samoina vuodesta 1988 lähtien”?

No, se on häilyvä käsite, joka riippuu tallennusalustasta. CD-R-levyissä yksikköhinnan pysyminen samana tarkoittaa, että vuosina 1998-1999 hinta oli 0,0005 euroa/minuutti, vuosiksi 2000-2001 hinta nousi 0,0017 euroon ja vuoden 2002 jälkeen se on ollut 0,0025 euroa/minuutti.
[/jaakko]

[piraattitehdas]

Mitä ovat tekniset suojaukset?

Tekniset suojaukset ovat digitaaliajan lukkoja ja niiden avulla mahdollistetaan verkkokauppa. Tarkoituksena on, että asiakas saa tavaran vasta maksettuaan tai että hän voi käyttää tuotetta vain siihen tarkoitukseen, mistä on maksanut.

Suojausta voidaan käyttää internetissä niin, että tuotteen pystyy vastaanottamaan vasta maksettuaan. Lisäksi suojauksilla voidaan rajoittaa mm. tuotteen digitaalista kopiointia. Sen sijaan sellaista lukkoa ei ole olemassa, joka estäisi äänilevyn analogisen nauhoittamisen ? piuhaa pitkin toiselle tallentavalle CD-soittimelle tai nauhurille.

[/piraattitehdas]

[jaakko]
Eikö musiikin verkkokauppa onnistu ilman lukkoja?

Emme kommentoi.

Maksaako rajoitettu käyttö vähemmän?

Ei oikeastaan. Pyrimme pitämään albumin hinnan verkossa mahdollisimman lähellä CD-levyn hintaa. Kuuntelu usealla laitteella tai tietokoneilla on bonusta; eihän CD:nkään tarkoitus ole soida kuin CD-soittimissa. Mielestämme on laitevalmistajien syy, että heidän uudet laitteensa lukevat myös tiedostoja, eivätkä siksi ole pelkkiä CD-soittimia. Se taas johtaa siihen, että digitaaliajan lukolla varustettu CD-levy ei välttämättä toimi edes DVD-soittimessa, mutta kuten sanottu se on pelkästään laitevalmistajien syy.

Miksi haluatte rajoittaa CD-levyn digitaalista kopiointia?

CD-levyjen digitaaliajan lukot eivät vaikuta vertaisverkkolevittämiseen eivätkä piraatti-CD:iden valmistukseen. Uskomme kuitenkin, että rajoitukset lisäävät verkkokauppaa, koska voimme yrittää myydä CD:n sisällön esimerkiksi iPodin käyttäjille uudelleen iTunes-verkkokaupasta. Lisäksi laki sallii kopioiden teon ystäville ja kirjastoista lainatuista levyistä, ja se on kaikki meiltä pois.
[/jaakko]

[piraattitehdas]

Jos levyssä on kopiosuojaus, saako sen murtaa?

Lain mukaan kopiosuojausta ei saa murtaa sitä varten, että saisi levyn kopioiduksi. Jos suojaus jostain syystä estäisi levyn soimisen, sen saa murtaa soittamista varten.

[/piraattitehdas]

[jaakko]
Jos levyssä on kopiosuojaus, saanko tehdä siitä kopion?
Meidän mielestämme et - paitsi vahingossa. Vahingoille alttiita ovat erityisesti Mac- ja Linux-koneiden käyttäjät sekä CD-levyjen helppoon kopiointiin tarkoitettujen ohjelmistojen käyttäjät. Sellaisiakin on kasapäin.

Saanko kiertää kopiosuojauksen CD-levystä, joka ei toimi DVD-soittimessani?

Totta kai. Olethan meidän asiakkaamme.

Miten se käytännössä onnistuu?

Voit yrittää laittaa teippiä CD:n reunoille tai sotkea sen tussilla. Olemme kehittäneet kuitenkin jo uusia lukkoja, joihin nuo eivät tepsi.

Mutta äskenhän sanoitte, että saan murtaa suojauksen, jos levy ei soi?

Etkö urpo huomannut, että ensiksi kerroimme, ettei sitä saa kopioida tietentahtoen.

Mitä vaihtoehtoja minulle jää?

Voit yrittää peukaloida DVD-soitintasi.

Jäikö vielä jotain kertomatta?

Kyllä. On erittäin kyseenalaista, ovatko CD-levyjen suojaukset ylipäätään lain suojaamia.
[/jaakko]

Huomasithan, että [jaakko]-merkinnän sisällä olevat kysymykset ja vastaukset ovat keksittyjä! Kasettimaksujen hinnanmuutokset pitävät kyllä kutinsa.

Julkaistu 11:47  /  28 vastausta

Opettajain lehti ja iso p2p-bisnes

- Jaakko Kuivalainen

Opettaja-lehtikin kirjoittaa ajankohtaisesta aiheesta eli “nettipiratismista”. Haastateltavana on TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen.

Kotilainen yllättää sanomalla, että laillisesta lähteestä kuten aidosta cd-levystä tai radiosta saa ottaa itselleen ja ystävilleen muutaman kopion. Yllätys on näinkin suorasukainen “kuluttajanoikeuden” myöntäminen ja myös se, että vakiolisäys levyissä “mahdollisesti olevista kopiosuojauksista” puuttuu. (Kai radiokin voisi olla laiton lähde.)

Ehkä toimittaja ei lainannut lausetta loppuun. Toinen vaihtoehto on, että Kotilainen on myöntänyt itselleen, ettei käyttörajoitettu levy ole aito cd tai - mikä vielä epätodennäköisempää - todennut, etteivät levyjen rajoitukset yksinkertaisesti voi olla tehokkaita.

Suurta mielenkiintoa kouluissa tehtävään valistustyöhön tuntevat ovat varmasti mielissään Matti Nikin tämänpäiväisestä kommentista. Ei näy Piraattitehtaan kalvoissa puhuttavan tuosta ystäville kopioinnista. Nuorille on ilmeisesti “täysin selvää“, mitä tekijänoikeuslain kontekstissa tarkoittavat sanat yksityinen ja käyttö. Onneksi cd-levyn ja Coca-Cola-tölkin ero tulee nyt selväksi myös muille kuin Gramexpressin lukijoille.

Minun mielestäni suurin ero ei oikeastaan ole siinä, että cd-levystä riittää kaikille ja vielä radiosoittoonkin, vaan siinä, että Coca-Cola Company ei yritä sanella kolanystäville, mistä mukista juomansa juovat.

Leukailu sikseen. Edellä mainittua yllätystä lukuun ottamatta Opettaja-lehden juttu ei ole yllätyksellinen.

Julkaistu 15:51  /  19 vastausta

Copy Controllin arvoitus

- Jaakko Kuivalainen

Gramexin pikkujouluista artisteja, kansanedustajia ja opetusministeriön virkamiehiä kuskaava bussi ajaa kaupungin läpi aamun pikkutunneilla.

Parodia on hieno laji, vaikka Suomen tekijänoikeuslaki ei sitä suoranaisesti tunnekaan. Yhdysvalloissa “poliittisena pakolaisena elävä tekijänoikeusvaikuttaja” on käyttänyt paikallisen lain suomaa oikeuttaan ja tehnyt parodian tekijänoikeusjärjestöjen “Piraattitehtaan arvoituksesta”. Sarjakuvan nimi on Copy Controllin arvoitus (pdf). Tekijäksi on merkitty “Anne Hitek-Kerho”.

Tämän materiaalin tekemiseen ei ole kysytty keneltäkään lupaa, eikä sitä ole tuotettu opetusministeriön, Tanja Karpelan tai kenenkään muun tuella. Tekijä kiittää USC 107. pykälän parodiasäännöstä.

Olen ymmärtänyt, että parodiasäännöstä lähelle Suomessa pääsee tekijänoikeuslain 4. pykälän 2. momentti.

Jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen.

Mahtuukohan Copy Controllin arvoitus tuon vapauden piiriin?

(Via Copyfraud)

Julkaistu 10:07  /  22 vastausta

Avoin hallintotapa yhdysvaltalaisittain

- Jaakko Kuivalainen

Senaattori Frank Sensenbrennerin DRM-lakialoite (analogisen aukon tukkiminen) nojaa vahvasti kaupalliseen tekniikkaan. Aloitteen mukaan laitteiden, jotka muuttavat analogisen signaalin digitaaliseksi, pitää toteuttaa kulloinkin käytössä olevat videosignaalin “viralliset” DRM-tekniikat, siis toimia DRM:n mukaisesti.

VEIL Interactive Technologiesin Video Encoded Invisible Light eli VEIL on aloitteen virallinen valinta DRM-käskyjen välittämiseen videosignaalissa. Tekniikan ydin on kuvaan liitettävä vesileima.

Lakialoitteen perusteellinen arviointi ei onnistu, ellei käytössä ole tarkkoja tietoja VEIL-tekniikasta. Princetonin yliopiston professori Ed Felten pyysi aloitteen arvioimiseksi lisensointia hoitavalta yritykseltä spesifikaatiota nähtäväkseen.

Vastaus: Maksa 10 000 dollaria ja lupaa, ettet kerro julkisuudessa mitään tietoja tästä.

Pahat kielet kertovat, että Euroopassakin voi vaikuttaa vireillä olevaan lainsäädäntöön rahalla. Tämä on kai saman asian kääntöpuoli - siihen tutustuminenkin maksaa.

Julkaistu 16:53  /  4 vastausta

Radikaali-Järvinen

- Jaakko Kuivalainen

Kopiosuojauksien kierron helppoudesta Tietokone-lehteen jutun tehnyt tietokirjailija Petteri Järvinen kirjoittaa kopioinnista ja varastamisesta Talouselämässä. Järvinen kritisoi muun muassa BSA:n tilastoja, vaatii etujärjestöiltä älyllistä rehellisyyttä ja esittää, ettei kopiointi ole varastamista - ainakaan tavallista sellaista.

BSA-kritiikin voi lukea Talouselämän verkkosivuilta. Tässä katkelma kirjoituksesta.

Immateriaalisten hyödykkeiden maailmassa varkauden käsite on määriteltävä uudelleen. Tavallisessa varkaudessa esine vaihtaa luvatta omistajaa. Kopioitaessa omistajien joukko laajenee, mutta vahingon kärsii vain se, jolta jää saamatta tuloa teon seurauksena.

Immateriaalipuolella on turha edes puhua omistajista. Ohjelmista myydään vain käyttöön oikeuttavia lisenssejä ja sama periaate on siirtymässä myös viihdesisältöön. Kopioitaessa omistus ei muutu, koska sitä ei alunperinkään ollut.

Nuorilla saattaa olla kiintolevy täynnä netistä kopioituja levyjä ja elokuvia. Omat tai edes heidän vanhempiensa rahat eivät olisi riittäneet kaiken ostamiseen nimellishinnalla. Voiko joku sanoa, että kaikki on varastettu?

Jos sisältö olisi varastettu, sen voisi kiinni jäätyään palauttaa. Mutta kopioituja bittejä ei voi palauttaa. Niiden arvo ei ole fyysisessä materiassa vaan käytön tuomassa mielihyvässä.

Artistin kannalta kopiointi voi olla jopa hyödyksi. Mitä enemmän tekijän musiikkia kuunnellaan, sitä laajemmalle tietoisuus siitä leviää. Musiikki on itse oma markkinointikanavansa.

Tekijänoikeuslaki ei tietenkään tunne varastamisen (vs. loukkaus) tai omistamisen (vs. tekijänoikeus) käsitteitä, vaan tämä on peruja tekijänoikeusjärjestöjen kielenkäytöstä. Hyvityksen laskennassa tätä logiikkaa silti käytetään tuomioistuimissakin (KKO), ja siinä kohdin Järvisen kritiikki osuu myös lakiin.

Omaisuus ja immateriaalinen omaisuus sotketaan keskenään retoriikassa, mutta myös immateriaalisen omaisuuden sisällä on vaikeuksia käsitteiden kanssa.

Ensimmäinen ongelma on bitit, jotka pysyvät jossain määrin lain hallinnassa niin kauan, kun ne ovat tallessa käsin kosketeltavassa pakkauksessa eivätkä kulje tietoverkoissa. Jossain määrin tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että laissa musiikin kopiointi cd-r:lle eli kappaleen valmistaminen on “teoksen siirtämistä laitteeseen jolla se voidaan toisintaa”. Ongelman ydin on siinä, ettei fyysinen kappale ole sama asia ei myöskään käyttäydy kuin tiedosto. Lain tulkinta tarkoittaa oikeastaan todellisuuden tulkintaa niin, että se mahtuu lain rajoihin.

Vielä monimutkaisemmaksi asia muuttuu silloin, kun teoksen bitti-ilmentymää muokataan käyttörajoiteiden toteuttamiseksi. (Yritin kirjoittaa eilen juuri tästä).

Lueskelin eilen illalla Jukka Kemppisen muutaman sadan sivun kirjoitelmaa “Digitaaliongelma”, jonka löysin Googlella etsiessäni tietoa levitysoikeuden sammumisesta. Tekstistä löytyi bittiongelmaan sangen mainio analogia. (Vaikka analogiassahan se ongelma juuri piilekin.)

Tarkoitus oli siteerata tekstiä, mutta viime hetkellä huomasin, että pdf olikin julkaisemattoman kirjan luonnos. Tosin luonnos oli vapaasti ladattavissa - Kemppisen luvalla - netistä. Googlen ohittamalla sivulla kerrottiin, että kyse oli nimen omaan julkaisemattomasta teoksesta. En suoraan sanoen tiedä, mikä on tässä yhteydessä sallittua ja mikä moitittavaa tai kiellettyä, saati hyvän tavan mukaista. Jätetään nyt siteeraaminen väliin.

Julkaistu 14:30  /  8 vastausta

Saako käyttörajoitettuja tiedostoja levittää vapaasti?

- Jaakko Kuivalainen

Uutukaisen verkkokaupan, phnetmusiikki.fi:n tiedostomuoto on käyttörajoitettu Windows Media Audio eli wma. Kuuntelu, kopiointi tai cd:n polttaminen onnistuu vain palvelun omalla soittimella ja vaatii käyttöoikeuden eli lisenssin ostamista.

Lisenssin voi ostaa erikseen ja itse asiassa musiikin esikuuntelu tapahtuu juuri lataamalla ensin wma-tiedosto koneelle ja maksamalla vasta sitten.

Nyt seuraa hieman irti käytännöstä olevaa saivartelua.

Kysymykseni on, onko käyttörajoitettu tiedosto itsessään tekijänoikeuslain tarkoittama “teoksen kappale”. Phnetmusiikin sivut antavat ymmärtää, ettei näin ole.

Jos lähetät kauppapaikasta lataamasi musiikkitiedoston ystävällesi, tulee hänen myös ladata soitin itsellensä ja maksaa kyseisen musiikkitiedoston käyttöoikeudet.

Musiikkitiedostoja saisi sivujen mukaan myös levittää ja “monistaa”. Tiedostojen lähettäminen ystäville on verkkokaupan kannalta hyvä ajatus, koska ystävä saa käyttöoikeuden tiedostoon vain lataamalla phnetmusiikki.fi:n oman soitinohjelman ja maksamalla käyttöoikeudesta. Uusasiakashankintaa siis.

Kehotus tiedoston jakeluun ei kuitenkaan ole ihan ongelmaton. Oikeastaan se on kielletty jo Phnetmusiikki.fi:n käyttö- ja toimitusehdoissa.

Sisällön näiden Käyttö- ja Toimitusehtojen vastainen käyttö, tallentaminen, kopiointi, levittäminen, julkaiseminen, jakelu ja muu käsittely on ehdottomasti kiellettyä.

Ehdoissa ei mainita, että tiedostojen lähettäminen ystävälle olisi sallittua käyttöä. Sisältö on ehtojen mukaan “kauppapaikan kautta selailtua, ladattua tai ostettua digitaalista musiikia tai muuta digitaalista sisältöä”. Näin ollen ehdoissa kielletään palvelun sisällön - siis myös käyttörajoitettujen tiedostojen - levittäminen.

Oletetaan taas hetken, että tiedostoja saisi lähettää.

EU:n tietoyhteiskuntadirektiivin ajatus on, että verkkokaupan käyttöehdot ovat aina voimassa (=sähköisen kaupankäynnin turvalauseke) riippumatta tekijänoikeuslain suomista poikkeuksista. Toisaalta tiedoston laillisesti saanut ystävä ei varmastikaan ole sitoutunut minkäänlaisiin ehtoihin ennen käyttölisenssin ostamista.

Suomessa sähköisen kaupankäynnin turvalauseketta ei löydy teknisen toimenpiteen kiertämistä käsittelevästä pykälästä. Opetusministeriön mukaan lauseketta ei sinne tarvittu, koska käyttörajoitteen kiertämisen poikkeus pykälässä 50a koskee vain “fyysisiä tallenteita”, vaikka moisesta ei itse pykälässä puhutakaan. Se kuulemma selviää sanamuodosta.

Jos käyttörajoitettu wma-tiedosto on teoksen kappale, ei Phnetmusiikin tapauksessa suojaus estä kopiointia, eikä levittämistä, eikä oikein mitään muutakaan tekijän yksinoikeuden piiriin kuuluvaa. Lainsuojaa nauttivat vain käyttörajoitteet, joilla estetään tekijän luvan tarvitsevia toimia. Itse wma-tiedoston monistaminenhan onnistuu helposti, kuten myös sen levittäminen.

Ilmeisesti asia pitää tulkita siten, että wma-tiedosto ei oikeastaan ole teoksen kappale, vaan siinä on vain potentiaalia tulla sellaiseksi. Kappale syntyy vasta, kun käyttäjä saa avaimet suojauksen purkamiseen.

Mutta se taas tarkoittaisi sitä, että TekijäL:n mukaan wma-tiedostoja saa levittää vapaasti ja vaikkapa pitää omalla palvelimellaan netissä jaossa. (Joidenkin mielestä tätä tilannetta DRM:illä juuri tavoitellaan.)

Mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun DVD-Jon lisää VideoLaniin featuren, joka ohittaa wma:n rajoitteet? Microsoft tietysti tekee uuden version pikapikaa, mutta ystävykset voivat lähettää vapaasti toisilleen vanhoja wma-tiedostoja, ja vieläpä kuunnella niitä soittimillaan. Vaikka kuunteleminen olisikin laitonta, ei kyseisen tiedoston lataaminen tai jakelu sitä olisi. Kuunteluun taas on vaikeampi puuttua.

Lakia on muutettava, jyrähtävät oikeudenhaltijat - ja ovatkin siinä tavallaan ihan oikeassa. Maallikon järkeni nimittäin sanoo, että teoksen kappale on auttamatta vanhentunut termi, kun puhutaan tietoverkoista.

Julkaistu 16:25  /  22 vastausta

Alustavaa tutkintaa Jyväskylässä

- Jaakko Kuivalainen

Rikoskomisario Olavi Saunamäki vahvistaa, että Jyväskylän poliisi kuulusteli maanantaina itsensä ilmiantanutta henkilöä. Mikko Rauhalan Organisoitu keskustelu -kampanjaan osallistunut kansalaistottelematon kertoo kuulustelusta verkkopäiväkirjassaan.

“Nyt mietitään, mikä on seuraava liike; lähteekö tutkinta käyntiin vai päättyykö tähän”, sanoo Saunamäki.

Hän ei osaa arvioida, milloin päätös tehdään.

Olennainen lisäys antautujan verkkopäiväkirjasta:

Julkaistu 13:23  /  9 vastausta

Yhdysvaltain laivasto sai kiinni piraatteja

- Jaakko Kuivalainen

Yhdysvaltain laivasto on ottanut kiinni joukon epäiltyjä piraatteja Somalian rannikolla. Laivaston alus ampui varoituslaukauksen piraattien aluksen yli, minkä jälkeen piraatit antautuivat.

Epäiltyjen piraattien hallusta löytyi tiettävästi aseita, mutta raportit eivät kerro luvattomasti valmistetuista teoskappaleista tai tavaramerkkiväärennöksistä.

Merirosvojen tekemät ryöstöt ja veneiden kaappaukset ovat lisääntyneet merkittävästi Somalian rannikolla viimeisen kahden vuoden aikana.

Lähde: The Guardian

Julkaistu 14:51  /  29 vastausta