Kuka omistaa kunnioituksesi?

- Matti Nikki

Tekijänoikeudet ovat semmoinen ala, että on käynyt mielessä kaiken sivistyksen boikotoiminen. Viimeisimpänä verenpaineen on nostanut kattoon Google-Miro tapaus, jossa Google osoitti kunnioitusta kuollutta taiteilijaa kohtaan. Oikeudenomistajat eivät tykänneet ja tekijänoikeuksien nojalla vaativat kunnianosoituksen poistamista.

Kun kaikki sivistys on ahneiden oikeudenomistajien hallussa, jää pakostakin olo, että vain sivistymättömyys on vapautta. Tekijänoikeudet ovat viruksen lailla leviävä ilmiö, joka pyrkii valtaamaan kaikki kommunikaation ja ilmaisun muodot. Jos arvostuksen osoittaminen on asia, jonka koetaan loukkaavan tekijän moraalisia oikeuksia, miten on kaiken muun vähäpätöisemmän ja neutraalimman viittauksen laita?

Google-Miro tapauksessa oikeudenomistajien vaatimukset ovat toki kohtuuttomia, mutta tekijänoikeus on loukkauksena erittäin kallis loukkaus. Pienillä ihmisillä ei ole varaa kokeilla oikeuksiaan ja niiden rajoja, varsinkin kun laki tuppaa välillä tulkitsemaan lain kirjainta eikä niin sen henkeä. Oikeustaistelut ovat paitsi kalliita myös aikaa vieviä ja henkisesti rasittavia. Sanotaan, että syytön kunnes toisin todistetaan, mutta immateriaalioikeuksien kanssa kaikki on kiellettyä ja syytetyllä tulee olla oikeutus tekoihinsa. Näin ainakin tuntuu yleinen ilmapiiri olevan.

Mitä tässä voi enää tehdä? Mikäli ajatus kaiken sivistyksen boikotoinnista ei olisi niin absurdilta tuntuva, voisi sitä oikeasti yrittää. Ongelmana on, että kun kadulla näen ja kuulen asioita, minulla ei ole oikeutta tietää, kuka nämä asiat omistaa ja ovatko ne vapaita. Minulla ei ole oikeutta olla vapaa muiden omistamasta tiedosta, pakostakin joudun kärsimään ärsykkeistä, joilla on omistaja. Ja kun en tiedä mitkä ajatukseni ovat jonkun muun omistamia, miten voin avata suuni, kun en tiedä loukkaanko täten jonkun omistamia asioita? Mahdollisuutta moiseen boikottiin ei anneta.

Laajalti leviävä vaihtoehto on sitten kai psykopaatin lailla olla tippaakaan välittämättä muiden oikeuksista ja elää vain niinkuin itse tahtoo, kopioiden ja käyttäen mitä haluaa. Järjestelmä ei tätä arvosta, joten homma pitänee tulevaisuudessa tehdä anonyymisti tai salaa, jos tahtoo välttää käytännön ongelmat poliisin ja oikeudenhaltijajärjestöjen kanssa. Tämä sitten johtaa pakostakin jonkinsortin anarkistiseen järjestäytymiseen, joka ilmenee darknet-tyyppisten vertaisverkkojen nousuna ja vapaasti rehottavana tekijänoikeusrikollisuutena.

Odotan innolla darknet-tulevaisuutta ja siitä seuraavaa yksityisyyden heikkenemistä ja poliisien valtuuksien kasvamista. Kaikki tämä, koska on lähes mahdotonta olla olematta rikollinen informaatioyhteiskunnassa. Mitenhän mahtaa käydä muun rikollisuuden kun lainkuuliaisuus heikkenee ja kristillisen arvomaailman ansiosta suvaitsevaisuus muuta rikollisuutta kohtaan kasvaa? (kts. Matteus 7:1-2). Ja pakollisen “ajatelkaa lapsia”-kortin pelatakseni, millainen on tulevaisuus kun pedofiilit ja teiniwarettajat ovat samassa veneessä ja vetävät yhtä köyttä?

Voi että. Ai että. Ja onpas terapeuttista urputtaa tänne blogiin mieltävaivaavista asioista. ;)

Julkaistu 22:19  /  29 vastausta

Kuka omistaa kunnioituksesi?

- Jaakko Kuivalainen

Finnreactorin korvausvaatimukset jopa miljoonia euroja

Suomen suurimman vertaisverkkojutun korvausvaatimukset saattavat nousta yli viiteenmiljoonaan euroon. Keskusrikospoliisin esitutkinnan perusteella Finnreactor-vertaisverkossa pyörineistä nuorista noin kuusikymmentä saa syytteet tekijänoikeusrikoksista.

Julkaistu 22:10  /  Kommentoi

Haluatko kirjoittaa blogiin?

- Jaakko Kuivalainen

Finnreactorin korvausvaatimukset jopa miljoonia euroja

Suomen suurimman vertaisverkkojutun korvausvaatimukset saattavat nousta yli viiteenmiljoonaan euroon. Keskusrikospoliisin esitutkinnan perusteella Finnreactor-vertaisverkossa pyörineistä nuorista noin kuusikymmentä saa syytteet tekijänoikeusrikoksista.

Julkaistu 21:26  /  Kommentoi

Haluatko kirjoittaa blogiin?

- Jaakko Kuivalainen

Kuten muutamat kommentoijat ovat todenneet tämän blogin parasta antia on ollut keskustelu ja kommentit, siis lukijan ääni. Miksei sitä veisi astetta pidemmälle. Olen saanut muutaman ehdotuksen tekijänoikeusblogin avaamisesta myös muille kirjoittajille, ja pidän ideaa kokeilemisen arvoisena. Innoittajana toimii myös parin viikon tauko kirjoituksissa.

Jos haluat äänesi kuuluville ja ajatuksesi arvioitaviksi tai löydät netin syövereistä mielenkiintoista asiaa aiheesta tai sen vierestä, voit lähettää kirjoituksen - lyhyen tai pitkän - suoraan sähköpostilla (etunimi.sukunimi@sanoma.fi) tai palautelomakkeella minulle. Todennäköisesti julkaisen sen. Löyhä kytkös tekijänoikeusasioihin on suotavaa.

Kirjoittaa voi nimellä tai nimimerkillä, mutta tekstin mukana pitää olla nimi ja puhelinnumero, jotka jäävät luonnollisesti vain minun tietooni. Kerro erikseen, jos haluat kirjoittaa omalla nimelläsi. Tekstejä ei julkaista muualla uudestaan ilman tekijän lupaa. Rahallista korvausta ei ainakaan ensivaiheessa ole luvassa.

Jos joku innostuu kirjailemaan enemmänkin, on mahdollista saada myös kirjoitusoikeudet suoraan blogiin. Aluksi on varmasti parasta kokeilla ns. avustettua julkaisua.

Kutsu on avoin ja voimassa tästä päivästä eteenpäin ja pysyy voimassa, vaikkei kukaan parin kuukauteen kirjoittaisikaan. Uskalla olla ensimmäinen.

Miltä kuulostaa? Ehkä monivalinta on paikallaan.

Mielestäni…

a) iso mediatalo yrittää nyhtää ilmaista sisältöä lukijoilta
b) laiska toimittaja ei jaksa enää itse kirjoittaa tekijänoikeusasioista
c) idea on hyvä, mutta tuskin kukaan kirjoittaa
d) idea ei ole hyvä, mutta joku saattaa silti kirjoittaa
e) idea on hyvä, ja ajattelin itsekin kirjoittaa
f) kyse on jostain muusta, mistä?

Julkaistu 09:04  /  12 vastausta