OPM:n selvitys: kaikki hyvin

- Jaakko Kuivalainen

Välipäivinä ehtii töissä tekemään hieman tiedonhankintaakin. Opetusministeriö toimitti joulukuun alussa sivistysvaliokunnalle Lex Karpelan ponnen velvoittamana selvityksen kopiosuojauksista. Lyhyesti: ministeriön mukaan kaikki on ok, ja tiettyjä asioita pitää vielä seurata lisää. Uusissa cd-levyissä ei selvityksen mukaan ole enää loppuvuodesta ole ollut Suomessa lainkaan kopiosuojauksia. Kuluttajaviranomaisille ei valituksia enää ole tullut, joten kuluttajatkin ovat tyytyväisiä nykyiseen asiain tilaan.

Kuluttajaviranomaisilta saatujen tietojen mukaan valituksia yksityisen kopioinnin estymisestä ei ole lain voimaantulon jälkeen käytännössä esitetty. Tekniset suojaukset eivät näin ollen ole estäneet kansalaisten kopiointia yksityistä käyttöään varten ainakaan siinä määrin, että se olisi aiheuttanut kuluttajansuojaan liittyviä kansalaisten reaktioita.

Äänitemyyjiltä ja Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:ltä saadut tiedot vahvistavat sen, että teknisten suojausten, erityisesti kopiosuojausten käyttö oli vuoteen 2006 tultaessa huomattavasti vähentynyt. Kopiosuojauksia ei enää käytetä Suomessa myynnissä olevissa uusissa CD-levyissä.

Yksityishenkilöiden hallussa olevat tai vielä myynnissä olevat vanhat kopiosuojatut CD-levyt ovat hyvin pieni osa kuluttajien hallussa olevien tai heille ostettavaksi tarjottujen levyjen kokonaismäärästä.

Vaikka kopiosuojauksia ei tällä hetkellä käytetäkään uusien CD-levyjen suojana, opetusministeriö pitää tarpeellisena edelleen seurata kehitystä tällä alueella sen varmistamiseksi, että yksityinen kopiointi on myös tulevaisuudessa mahdollista tietoyhteiskuntadirektiivissä julki lausuttujen tavoitteiden mukaisessa laajuudessa.

Muiden keskeisten sisältökaupan kuluttajatuotteiden ? DVD-levyjen, sähköisen aineistokaupan sekä televisio- ja radio-ohjelmien ? kopiointimahdollisuuksien osalta opetusministeriö seuraa teknisten ratkaisujen, kulutustottumusten, markkinoiden ja liiketoimintamallien kehitystä.

Selvitys tekijänoikeuslain teknisiä suojauksia koskevien säännösten vaikutuksista yksityisen kopioinnin mahdollisuuteen (pdf)

Julkaistu 11:20  /  34 vastausta

Ei tullut kännykkähyvitysmaksua

- Jaakko Kuivalainen

Digitoday:

Maksun ulkopuolelle jäävät muun muassa matkapuhelimet ja tietokoneet. Tekijänoikeusjärjestöt ovat vaatineet musiikkikännyköille samanlaisia hyvitysmaksuja kuin mp3-soittimille.

OPM:n Tiedote: Opetusministeriö päätti yksityisen kopioinnin hyvitysmaksusta

Julkaistu 11:39  /  18 vastausta

P2p-paneeli

- Jaakko Kuivalainen

En ole ehtinyt kuuntelemaan, mutta uskallan silti linkittää (mp3). Tietokone.fi:ssä keskusteltiin viihdebisneksestä ja p2p:stä. (Kari Rung vinkkasi)

Julkaistu 22:58  /  Kommentoi

Fair Use P2P

- Jaakko Kuivalainen

Minulla on idea, joka taitaa olla täysin toteuttamiskelvoton. Idea lähti siitä, että tuhlasin eilisestä päivästä tovin pohtimalla, miten tekijänoikeuslain yksityisen kopioinnin poikkeuksen verukkeella voisi toteuttaa vertaisverkon. Koska lähtökohta on tämä, toivon, että moraalikysymyksiin ei tässä yhteydessä kajota. Nimestään huolimatta Fair Use P2P on mietitty Suomen lainsäädännön kannalta.

Tarkoitus on siis simuloida ns. koulupihapiratismia pienillä vertaisverkoilla.

1. FUP2P:n on lähtökohdiltaan kuuden hengen vertaisverkko, siis käyttäjien määrä on rajattu kuuteen. (Tiedostojen tarjoaminen kopioitavaksi viidelle ennaltamäärätylle henkilölle ei ole julkista toimintaa, eikä viisi ennaltamäärättyä henkilöä ole yleisö.)

2. Verkon muodostavat FUP2P clientit pitää erikseen tutustuttaa eli käyttäjien pitää vaihtaa tietoja esimerkiksi sähköpostilla. (Lisätään kaverikerrointa, eli viisi henkilöä, jotka tuntevat toisensa sähköpostin välityksellä, eivät varsinkaan ole yleisö.)

3. Viiden henkilön tiedostoilla ei vielä juhlita, joten lisätään FUP2P clienttiin mahdollisuus kuulua kahteen, mutta korkeintaan kahteen FUP2P-verkkoon. (10 henkeään ei vielä ole yleisö, eikä saataville saattaminen tässä tapauksessa julkista.)

4. Sitten alkaa vaikea osuus. Pitäisi ratkaista, miten tiedostot verkossa liikkuvat. Alunperin olin podcast-henkisen ratkaisun kannalla eli FUP2P client lataa automaattisesti muiden käyttäjien tavarat koneelle. Kahden FUP2P välillä on aina ainakin yksi käyttäjä, joka välittää tavarat verkosta toiseen. (Ensimmäinen laillisuusongelma: jos FUP2P verkoissa tavara siirtyy automaattisesti muille käyttäjille, voidaan sitä mahdollisesti pitää jonkin sortin julkisena levittämisenä.)

4.1. Mietitään vielä automaattista jakelua. Ensinnäkin se voisi osoittautua kaistasyöpöksi ja toisekseen kovalevytila saattaa olla nopeilla yhteyksillä kovilla. Ainakin FUP2P:ssä täytyy olla mahdollisuus poistaa kertaalleen ladatut tiedostot, mahdollisesti päivän viivellä, jotta tiedostot ehtivät levitä. Tiedostot täytyy identifioida, ettei samaa tiedostoa ladata uudestaan. Eri versio samasta aineistosta onkin jo vaikeampi tapaus.

5. Entä jos FUP2P tarjoaa vain listan tarjolla olevista tiedostoista. Käyttäjien pitäisi erikseen valita ladattavat asiat. Ongelmaksi saattaa muodostua aineiston kutistuminen olemattomaksi muutaman verkon jälkeen. Lisäksi uuden aineiston leviäminen olisi todennäköisesti hidasta. (Lain kiertämisen kannalta tämä olisi parempi vaihtoehto ja simuloisi kaverilta kopiointia paremmin.)

6. Lopetaan idean kehittely tähän, ja todetaan, että ei tuo ehkä toimisi. Mieli meni solmuun, kun yritin miettiä, miten yksittäiset verkot yhdistyvät isoksi, eivätkä jää erillisiksi muutaman FUP2P:n ringeiksi.

Julkaistu 15:50  /  95 vastausta

Kaikki mukaan

- Jaakko Kuivalainen

Tuomas Venhola esitti tovi sitten nimimerkki AM:lle muutaman kysymyksen, johon taas Ahti Vänttinen vastasi. Aiheena tekijänoikeuslain kova ydin, eli kappaleen valmistaminen.

Tuomas Venholan intro:

[AM,] Et ilmeisesti ole ymmärtänyt mikä tekijänoikeuslain käsityksessä on niin vanhentunutta. Puhutaan ?teoskappaleista? ja niiden ?valmistamisesta? ja niiden maahantuomisesta.

Tuomas Venholan kysymys1:

Kuluttaja K ostaa allofmp3.comista mp3:n. Missä kappale valmistetaan, kuka sen valmistaa, kuka tuo sen maahan? Mitään fyysistä tavaraa ei siirry maahan tai maasta pois.

Ahti Vänttinen:

Siinä vaiheessa, kun tiedosto on kuluttajan koneella, on kappale valmistettu. Kuluttaja valmistaa kappaleen viimeistään omalla koneellaan kiintolevylleen. Kun allofmp3 on ainakin tuossa siirrossa ja kuluttajan koneella tapahtuvassa kappaleen valmistamisessa passiivinen, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että kuluttaja tuo kappaleen maahan.

Tuomas Venhola:

Kuluttaja K kopioi kappaleen kiintolevyltään toiselle, saman koneen sisällä. Onko nyt valmistettu uusi kappale?

Ahti Vänttinen:

On.

Tuomas Venhola:

Kuluttaja kuuntelee kappaletta, jolloin se kopioidaan pala palalta äänikortin muistiin ennen soittoa. Onko nyt valmistettu uusi kappale?

Ahti Vänttinen:

Joku varmaan olisi sitä mieltä, että on, tai ryhtyisi pohtimaan esimerkiksi sitä, onko kulloinkin muistissa oleva pala ns. olennainen osa teosta, mutta minun mielestäni - jollei kopio jää jotenkin edelleenkäyttökelpoisessa muodossa koneelle - tuo kopiointi tai kopioituminen palvelee kuuntelua ainoastaan puskurinomaisesti, eikä sillä ole itsenäistä tekijänoikeudellista merkitystä.

Muita mielipiteitä?

Julkaistu 11:29  /  59 vastausta

Avoin kysymys

Aluksi johdanto (1.), sitten asia (2.) ja päätteeksi loppuraskautus (3.).

1. Perusarvoja ei pidä nakertaa

Olen aina pitänyt tärkeänä, että artisti ei maksa, vaan saa maksun. (Tarkoitan artistilla tässä kirjoituksessa esittävien taiteilijoiden lisäksi muitakin luovan työn tekijöitä, kuten säveltäjiä, sanoittajia, sovittajia, jne.) Ja sen mukaan olen itse aina yrittänyt toimia. Siksi tuntuu pahalta, että tulee leimatuksi merirosvoksi, p2p-terroristiksi ja ties miksi milloinkin.

Mutta se on vain kestettävä, kun on jostakin syystä saanut / ottanut sydämelleen huolen sananvapaudesta, yksityisyyden suojasta ja mahdollisimman avoimesta ja läpinäkyvästä oikeuden käytöstä, siis niistä perusarvoista, jotka on nähty länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen luovuttamattomaksi perustaksi ja joista itse asiassa koko länsimainen yhteiskuntajärjestys saa oikeutuksensa.

Olisiko uskaliasta toivoa, että nyt kun uudistetun tekijänoikeuslain säätämisestä on kulunut yli vuosi ja laineet kenties hieman laskeutuneet, että artistit uskaltautuisivat nousemaan poteroistaan osallistumaan keskusteluun siitä, kuinka pitkälle he ovat valmiita romuttamaan alussa mainittujen perusarvojen toteutumista oman elinkeinonsa turvaamiseksi.

Mainitut perusarvothan ovat sellaisia, että ne mitataan juuri käytännössä, esim. sanan vapaus on turhaa sanahelinää, jos se ei toteudu arkipäivän elämässä sekä sanomisen että kuulemisen (tiedon saannin) vapautena ja myös oikeutena.

Kuten viime syksynä tämänkin palstan keskusteluissa todettiin, rajoittaa hyväksytty tekijänoikeuslaki sanan vapauden toteutumista. Toistaiseksi rajoitukset ovat olleet käytännössä vähäisiä ja esimerkiksi lakiin sisältyviä sanan vapautta rajoittavia elementtejä voi pitää lähes merkityksettöminä (Yhtenä esimerkiksi yhteisöraukeaminen, jolla nyt juuri tuskin on suurtakaan merkitystä, mutta kuka voi varmuudella sanoa, mihin tuota pykälää kymmenen vuoden päästä käytetään - mahdollisuuksia se antaa moneen.)

Sanan vapaus, kuten muutkin perusarvot, on siitä ilkeä otus, että se on erittäin vaikea saavuttaa, mutta erittäin helppo menettää. Erityisen vaarallista on se, että näitä perusarvoja nakerretaan pieni pala pieneltä palalta milloin minkäkin hyvän asian perusteella - kunnes yht’äkkiä huomataan, että jäljellä on muisto vain, ja silloin on myöhäistä katua

Ns. eliitti kokee aina ja kaikissa yhteisöissä käytännön sanan vapauden ja muutkin perusarvot oman olemassaolonsa kannalta ikävänä asiana ja siksi on jatkuvasti olemassa vahva voima, joka työskentelee niiden muuttumiseksi käytännöstä muodollisuuksiksi. Siksi niitä on hellästi, mutta määrätietoisesti vaalittava, jos ne halutaan säilyttää.

2. Voiko nykyisen kaltaista tallennebisnestä olla olemassa enää muualla, kuin totalitaarisessa yhteiskunnassa?

Bitit ovat muuttaneet maailmaa enemmän kuin vielä ymmärrämmekään. Ykkösiä ja nollia on äärimmäisen helppo tuottaa, monistaa, siirtää ja jakaa. Nolla ja ykkönen eivät erikoistu, niillä voi ilmaista mitä erilaisimpia sisältöjä. Lähes kaikki kääntyy nollien ja ykkösten sarjaksi, ja niitä voi tallettaa mitä erilaisimpiin alustoihin. Päivä päivältä helpommin, nopeammin, yksinkertaisemmin ja enemmän.

Perinteinen teoskappaleajattelu ei enää toimi. Ei ole olemassa mitään kappaleita, vaan vain tietyllä tavalla järjestäytyneiden nollien ja ykkösten sarjoja, joita lisäksi voi kirjoitettaessa sotkea rajattomasti tunnistamattomiksi, kunhan vain luettaessa tiedetään, millä tavoin ne on sekoitettu.

Nollien ja ykkösten leviäminen ja levittäminen on liian helppoa, jotta sitä voisi vapaassa yhteiskunnassa kontrolloida.

?Mutta eihän murhaaminenkaan ole sallittua, vaikka murhavälineitä on helposti saatavilla?.

Vertaus ei toimi, koska toisen ihmisen tappaminen ei ole normaalisti sosiaalistuneelle ihmiselle koskaan helppoa, useimmille ei silloinkaan, kun siihen on saatu yhteisön valtuutus.

Sen sijaan inhimillisen kokemuksen jakaminen (vaarallinen sana, koska se on tässä yhteydessä helppo ymmärtää väärin ja niin tullaan myös
tekemään) on yksi normaaliin sosiaalistumiseen sisältyvistä yhteisöä koossa pitävistä voimista ja välttämätön kulttuurin säilymiselle. Tuohon sisäsyntyiseen ominaisuuteenhan, tarpeeseen päästä osalliseksi yleisinhimillisestä kokemuksesta - jakaa se muiden kanssa, koko tallennebisneskin perustuu, eiväthän musiikki, taide, kulttuuri ole muuta, kuin juuri inhimillisen kokemuksen jalostamista ja jakamista.

Niin kauan kun teoskappale ? tallenne - oli fyysinen esine, oli mahdollista suojella sitä rajallisiin esineisiin liittyvällä varkauslogiikalla. Varkauden paheksuttavuushan on myös yksi länsimaista yhteisöä tukeva tekijä. Kun aineellista teoskappaletta ei enää ole, ei tämä suoja toimi.

Väitän, että tuntemamme kaltainen tallennebisnes ei ole enää mahdollinen liiketoiminnan muoto ilman sanan vapauden ja yksityisyyden suojan merkittävää nakertamista - ja ennen kaikkea se ei ole mahdollista ilman niin kattavaa kieltämistä, kyttäystä ja valvontaa sekä jatkuvaa sattumanvaraisten ?varoittavien esimerkkien? tuottamista, että puhe “länsimaisesta vapaudesta” muuttuu pelkäksi vitsiksi.

Arvoisat artistit, kuinka pitkälle olette valmiit menemään?

Vastauksenne, rehellinen sellainen, on minulle tärkeä, koska en enää osaa ? vaikka oikeastaan haluaisinkin - olla miettimättä tallenteitanne hankkiessani, että millaisia pyrkimyksiä rahoillani olenkaan tukemassa.

Ja vielä ennen kuin riennätte näpelöimään näppäimistöänne:

Tekijänoikeuslakia säädettäessä Suomen eduskunnan enemmistö ilmeisesti katsoi, että tekijänoikeuksien suojaaminen on niin tärkeä asia, että sen vuoksi mm. sanan vapautta voidaan nakertaa.

Yhteiskunnassa on paljon hyviä ja tärkeitä pyrkimyksiä, joiden edistäminen olisi nykyistä helpompaa, jos sanan vapautta vastaavasti voitaisiin vähän rajoittaa.

Esimerkiksi ns. uushuumeet tuntuvat olevan lisääntyvä ja hallitsematon ongelma nuorten parissa. Kamppailu niitä vastaan olisi nykyistä helpompaa, jos ns. nuorisokulttuurista voisi pakolla karsia enemmän tai vähemmän avoimesti huumeiden käyttöä suosivat piirteet, esimerkiksi musiikkityylit, joiden käytäntöön nappien nieleminen vaikuttaisi olennaisesti liittyvän. Joidenkin kohdalla on pidemmän päälle kyse elämästä tai kuolemasta.

Minä en silti tällaista sensuuria kannata, mutta en kannata myöskään perusoikeuksien nakertamista tekijänoikeuksien suojaamiseksi. Entä sinä?

3. Rahaa tarjolla

Varasin loppukesällä syksyn talousarviooni parisen sataa euroa uusien kotimaisten musiikkitallenteiden hankkimiseen. Rahat ovat edelleen käyttämättä.

Tietooni ei ole tullut yhden yhtä julkaisua, joka minua kiinnostaisi. En suinkaan väitä, etteikö sellaisiakin olisi syksyn kuluessa julkaistu (pidän jopa varmana, että on), mutta julkaisijoilla ei liene ollut osaamista tai kanavia saattaa tietoa noista ulottuvilleni.

Myönnän, että olen vaikeasti tavoitettava ja merkityksettömän pieni markkina-alue, mutta kutkuttava kysymys kuuluukin:

Lieneekö meitä muitakin?

Kirjoittaja ei ole digitodayn toimittaja

Julkaistu 16:18  /  32 vastausta