Avoin kysymys

Aluksi johdanto (1.), sitten asia (2.) ja päätteeksi loppuraskautus (3.).

1. Perusarvoja ei pidä nakertaa

Olen aina pitänyt tärkeänä, että artisti ei maksa, vaan saa maksun. (Tarkoitan artistilla tässä kirjoituksessa esittävien taiteilijoiden lisäksi muitakin luovan työn tekijöitä, kuten säveltäjiä, sanoittajia, sovittajia, jne.) Ja sen mukaan olen itse aina yrittänyt toimia. Siksi tuntuu pahalta, että tulee leimatuksi merirosvoksi, p2p-terroristiksi ja ties miksi milloinkin.

Mutta se on vain kestettävä, kun on jostakin syystä saanut / ottanut sydämelleen huolen sananvapaudesta, yksityisyyden suojasta ja mahdollisimman avoimesta ja läpinäkyvästä oikeuden käytöstä, siis niistä perusarvoista, jotka on nähty länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen luovuttamattomaksi perustaksi ja joista itse asiassa koko länsimainen yhteiskuntajärjestys saa oikeutuksensa.

Olisiko uskaliasta toivoa, että nyt kun uudistetun tekijänoikeuslain säätämisestä on kulunut yli vuosi ja laineet kenties hieman laskeutuneet, että artistit uskaltautuisivat nousemaan poteroistaan osallistumaan keskusteluun siitä, kuinka pitkälle he ovat valmiita romuttamaan alussa mainittujen perusarvojen toteutumista oman elinkeinonsa turvaamiseksi.

Mainitut perusarvothan ovat sellaisia, että ne mitataan juuri käytännössä, esim. sanan vapaus on turhaa sanahelinää, jos se ei toteudu arkipäivän elämässä sekä sanomisen että kuulemisen (tiedon saannin) vapautena ja myös oikeutena.

Kuten viime syksynä tämänkin palstan keskusteluissa todettiin, rajoittaa hyväksytty tekijänoikeuslaki sanan vapauden toteutumista. Toistaiseksi rajoitukset ovat olleet käytännössä vähäisiä ja esimerkiksi lakiin sisältyviä sanan vapautta rajoittavia elementtejä voi pitää lähes merkityksettöminä (Yhtenä esimerkiksi yhteisöraukeaminen, jolla nyt juuri tuskin on suurtakaan merkitystä, mutta kuka voi varmuudella sanoa, mihin tuota pykälää kymmenen vuoden päästä käytetään - mahdollisuuksia se antaa moneen.)

Sanan vapaus, kuten muutkin perusarvot, on siitä ilkeä otus, että se on erittäin vaikea saavuttaa, mutta erittäin helppo menettää. Erityisen vaarallista on se, että näitä perusarvoja nakerretaan pieni pala pieneltä palalta milloin minkäkin hyvän asian perusteella - kunnes yht’äkkiä huomataan, että jäljellä on muisto vain, ja silloin on myöhäistä katua

Ns. eliitti kokee aina ja kaikissa yhteisöissä käytännön sanan vapauden ja muutkin perusarvot oman olemassaolonsa kannalta ikävänä asiana ja siksi on jatkuvasti olemassa vahva voima, joka työskentelee niiden muuttumiseksi käytännöstä muodollisuuksiksi. Siksi niitä on hellästi, mutta määrätietoisesti vaalittava, jos ne halutaan säilyttää.

2. Voiko nykyisen kaltaista tallennebisnestä olla olemassa enää muualla, kuin totalitaarisessa yhteiskunnassa?

Bitit ovat muuttaneet maailmaa enemmän kuin vielä ymmärrämmekään. Ykkösiä ja nollia on äärimmäisen helppo tuottaa, monistaa, siirtää ja jakaa. Nolla ja ykkönen eivät erikoistu, niillä voi ilmaista mitä erilaisimpia sisältöjä. Lähes kaikki kääntyy nollien ja ykkösten sarjaksi, ja niitä voi tallettaa mitä erilaisimpiin alustoihin. Päivä päivältä helpommin, nopeammin, yksinkertaisemmin ja enemmän.

Perinteinen teoskappaleajattelu ei enää toimi. Ei ole olemassa mitään kappaleita, vaan vain tietyllä tavalla järjestäytyneiden nollien ja ykkösten sarjoja, joita lisäksi voi kirjoitettaessa sotkea rajattomasti tunnistamattomiksi, kunhan vain luettaessa tiedetään, millä tavoin ne on sekoitettu.

Nollien ja ykkösten leviäminen ja levittäminen on liian helppoa, jotta sitä voisi vapaassa yhteiskunnassa kontrolloida.

?Mutta eihän murhaaminenkaan ole sallittua, vaikka murhavälineitä on helposti saatavilla?.

Vertaus ei toimi, koska toisen ihmisen tappaminen ei ole normaalisti sosiaalistuneelle ihmiselle koskaan helppoa, useimmille ei silloinkaan, kun siihen on saatu yhteisön valtuutus.

Sen sijaan inhimillisen kokemuksen jakaminen (vaarallinen sana, koska se on tässä yhteydessä helppo ymmärtää väärin ja niin tullaan myös
tekemään) on yksi normaaliin sosiaalistumiseen sisältyvistä yhteisöä koossa pitävistä voimista ja välttämätön kulttuurin säilymiselle. Tuohon sisäsyntyiseen ominaisuuteenhan, tarpeeseen päästä osalliseksi yleisinhimillisestä kokemuksesta - jakaa se muiden kanssa, koko tallennebisneskin perustuu, eiväthän musiikki, taide, kulttuuri ole muuta, kuin juuri inhimillisen kokemuksen jalostamista ja jakamista.

Niin kauan kun teoskappale ? tallenne - oli fyysinen esine, oli mahdollista suojella sitä rajallisiin esineisiin liittyvällä varkauslogiikalla. Varkauden paheksuttavuushan on myös yksi länsimaista yhteisöä tukeva tekijä. Kun aineellista teoskappaletta ei enää ole, ei tämä suoja toimi.

Väitän, että tuntemamme kaltainen tallennebisnes ei ole enää mahdollinen liiketoiminnan muoto ilman sanan vapauden ja yksityisyyden suojan merkittävää nakertamista - ja ennen kaikkea se ei ole mahdollista ilman niin kattavaa kieltämistä, kyttäystä ja valvontaa sekä jatkuvaa sattumanvaraisten ?varoittavien esimerkkien? tuottamista, että puhe “länsimaisesta vapaudesta” muuttuu pelkäksi vitsiksi.

Arvoisat artistit, kuinka pitkälle olette valmiit menemään?

Vastauksenne, rehellinen sellainen, on minulle tärkeä, koska en enää osaa ? vaikka oikeastaan haluaisinkin - olla miettimättä tallenteitanne hankkiessani, että millaisia pyrkimyksiä rahoillani olenkaan tukemassa.

Ja vielä ennen kuin riennätte näpelöimään näppäimistöänne:

Tekijänoikeuslakia säädettäessä Suomen eduskunnan enemmistö ilmeisesti katsoi, että tekijänoikeuksien suojaaminen on niin tärkeä asia, että sen vuoksi mm. sanan vapautta voidaan nakertaa.

Yhteiskunnassa on paljon hyviä ja tärkeitä pyrkimyksiä, joiden edistäminen olisi nykyistä helpompaa, jos sanan vapautta vastaavasti voitaisiin vähän rajoittaa.

Esimerkiksi ns. uushuumeet tuntuvat olevan lisääntyvä ja hallitsematon ongelma nuorten parissa. Kamppailu niitä vastaan olisi nykyistä helpompaa, jos ns. nuorisokulttuurista voisi pakolla karsia enemmän tai vähemmän avoimesti huumeiden käyttöä suosivat piirteet, esimerkiksi musiikkityylit, joiden käytäntöön nappien nieleminen vaikuttaisi olennaisesti liittyvän. Joidenkin kohdalla on pidemmän päälle kyse elämästä tai kuolemasta.

Minä en silti tällaista sensuuria kannata, mutta en kannata myöskään perusoikeuksien nakertamista tekijänoikeuksien suojaamiseksi. Entä sinä?

3. Rahaa tarjolla

Varasin loppukesällä syksyn talousarviooni parisen sataa euroa uusien kotimaisten musiikkitallenteiden hankkimiseen. Rahat ovat edelleen käyttämättä.

Tietooni ei ole tullut yhden yhtä julkaisua, joka minua kiinnostaisi. En suinkaan väitä, etteikö sellaisiakin olisi syksyn kuluessa julkaistu (pidän jopa varmana, että on), mutta julkaisijoilla ei liene ollut osaamista tai kanavia saattaa tietoa noista ulottuvilleni.

Myönnän, että olen vaikeasti tavoitettava ja merkityksettömän pieni markkina-alue, mutta kutkuttava kysymys kuuluukin:

Lieneekö meitä muitakin?

Kirjoittaja ei ole digitodayn toimittaja

Julkaistu 16:18  /  32 vastausta