etusivu
kaikki uutiset
data
finanssi
media
tele
työ & ura
tietoturva
it-myynti
tuotteet ja palvelut
kolumnit
pörssit
blogit
videot
fakta
shop
3.2.2006
ÄKT: Kännykkä-tv kaipaa DRM:ää
- Jaakko Kuivalainen
Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:n mielestä liikenne- ja viestintäministeriö on aloittamassa uudenlaisia sisältöpalvelumarkkinoita “ohimolaukauksella” sisällöntuotannolle. ÄKT on lausunnossaan myös pahoillaan, ettei siltä pyydetty lausuntoa kännykkä-tv-verkkoon liittyvästä lakiluonnoksesta.
ÄKT ry on syvästi huolissaan tavasta, jolla luonnos on muilta kuin viestintäteknisiltä osiltaan valmisteltu. Työryhmän virkamies- ja asiantuntijajäsenistö on edustanut sisältöpalvelumarkkinoista vain sen välittävää ja vastaanottavaa teknologiaa.
Haluan selventää lukijoille tässä vaiheessa, että ÄKT:n käyttämä termi puolivalotekniikka ei viittaa seuraavassa tekijänoikeuslain uudistuksen valmisteluun ja eduskuntakäsittelyyn viime syksynä.
Samaa ? puolivalotekniikkaa ? on käytetty valittaessa tahoja, joilta ministeriö on pyytänyt lausunnon. ÄKT:n ei ole jostakin syystä katsottu kuuluvan näiden joukkoon siitäkään huolimatta, että tuotantoyhtiöidemme edustamat sisällöt, niin äänitteet kuin musiikkivideotkin , ovat keskeistä sisältöä kehittyvillä digitaalisilla radio- , televisio- ja uusmediamarkkinoilla.
Haluan lisäksi vielä huomauttaa, että en todellakaan tiedä, viittaako ÄKT alla olevassa levy-yhtiöiden vaatimiin käyttörajoitteisiin ja musiikin verkkokauppojen keinotekoisiin markkina-aluejakoihin.
Toisistaan poikkeavat alueelliset ratkaisut voivat aiheuttaa yhteensopimattomuutta tarjontaa ja käyttöä häiritsevällä tavalla markkinoiden mahdollisesti laajentuessa yli rajojenkin tarjottaviin palveluihin. Sähköisten äänitemarkkinoiden syntyvaiheessa tästä on syntynyt oleelliseksikin koettuja kuluttajahaittoja, joiden vastuunkantajaksi on haettu syytöntä osapuolta, sisällön tuottajaa ja tarjoajaa.
ÄKT puhuu “rippauksesta” ja hieman myöhemmin sen erityisilmentymästä eli “rippaus-ladattavuudesta”.
ÄKT myös muistuttaa, että digitaalinen sisältö on he lposti kloonattavissa ja ? ripattavissa? eli siepattavissa suoraan lähetysvirrasta digitaalisia hakuja käyttäen omaan tallennuskäyttöön.
ÄKT esittää samalla mielenkiintoisen vision kännykkä-tv:n tulevaisuudesta… (Kiinnittäkää turvavyöt.)
Ohjelmalähde voisi hyvinkin olla monikanavainen musiikin eri tyylisuunnilla profiloitu digitaalinen ? radio ? palvelin, joka olisi samalla suuri musiikillinen keskustiedosto signaalin vastaanottajan erilaisiin digitaalisiin käyttöihin.
…ja vaatii käyttörajoitteita.
Jatkovalmistelussa onkin ehdottomasti huolehdittava siitä, että mobiiliin vastaanottoon rakennettava lähetysverkko tunnistaa ja sisältää ne sisältöön liitetyt tekniset suojaukset tai käyttöehdot ( DRM ), joilla sisällön käytettävyyttä voidaan ehdollistaa sopimuksia vastaavalla tavalla. Samoin hakuihin perustuvaa digitaalista?rippaus-ladattavuutta? on tarvittaessa voitava säädellä sovittavalla tavalla sisällön löydettävyyttä hankaloittavilla meta-datan poistoilla. Näin todetessamme emme kuitenkaan ole rajoittamassa laillisesta lähteestä tapahtuvaa yksityistä kopiointia nyt säädetystä tasostaan.
ÄKT:n lausunnon mukaan liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän yritys vapauttaa digi-tv-toimiluvan haltijat uusilta tekijänoikeuskorvauksilta on ohimolaukaus sisällöntuotannolle.
Näin esittäessään työryhmä on unohtanut oman mantransa ja tavoitteensa luoda edellytykset
uudenlaisen sisältöpalvelumarkkinan synnyttämiselle.
ÄKT myös toteaa , että tekijänoikeudellisten säännösten valmistelun pitäisi tapahtua substanssiministeriön ( opetusministeriö ) vastuulla ja säädöskontekstin pitäisi olla itse tekijänoikeuslaissa. Nyt tämä valmistelutie ja syvempi tekijänoikeudellinen asiantuntemus on täysin ohitettu.
Lisätietoa DRM-tekniikoista DVB-H-verkossa:
Protecting content on DVB-H networks (pdf)
ÄKT:n lausunto kokonaisuudessaan löytyy liikenne- ja viestintäministeriön laatimasta koosteesta (pdf) sivulta 64.
44 vastausta
Kirjoita vastaus
digitoday.fi, Töölönlahdenkatu 2, 00089 Sanomat.
Puhelin +358 9 1221, faksi +358 9 122 4179
Päätoimittaja: Juhani Pekkala, toimituspäällikkö Mari Flink
Myynti: verkkomedia.myynti@sanoma.fi, +358 9 122 2863.
Sähköposti: toimitus@digitoday.fi
Copyright 2006 Taloussanomat Oy.
Our Privacy Policy
Onhan nytkin jo dvb-t:ssä drm kuten maksulliset kanavat saman voisi tehdä dvb-h:ki ei kai kahteen kertaan tarvii maksaa siitä lähettämisestä…
ÄKT voisi kertoa minulle, tietotekniikan ammattilaiselle, kuinka DRM erottaa yksityisen kopioinnin julkisesta kopioinnista, kun minä yksinkertaisena tulevana tietotekniikan DI:nä en oikein ymmärrä miten se olisi mahdollista. Ymmärrän että katselua voidaan rajoittaa, mutta miten se softa tajuaa milloin esitystä katsoo vain minä ja milloin 200 muutakin. Sama ongelma kopioinnissa; milloin se siirretään 200 muulle ihmiselle ja milloin vain minun tietokoneelleni?
Ilkeämielisesti ajatellen tulee mieleen, että se ohimolaukaus taitaa olla tarpeen, kun noin kovasti houreilevat. Suomessa sisällöntuotannon kannattavuus on perinteisesti tapettu ylihinnoittelulla ja markkinoiden väärällä lukemisella (tarjotaan sitä mitä asiakkaat eivät halua, hankalasti käytettävänä liian kalliseen hintaan). Ei tuo käytön hankaloittaminen ainakaan sitä pelasta, varsinkaan kun DRM:n käytöstä pitää yleensä maksaa lisenssimaksuja, jotka vain tekevät tuotteesta kalliimman ja entistä hankalamman käyttää. Tuokin lause “…sisällön löydettävyyttä hankaloittavilla…”; hankaloittakaa sitä vaan tarpeeksi, niin ei tarvi varautua siihen, että joku jopa ostaisi sitä. Sitten voidaan taas narista että kuluttaja vie leivän artistin suusta.
Kenties vähemmän rajoitetusta toiminnnasta seuraisi vaikka hintojen laskua tai muuta kamalaa, joka johtaisi vaikkapa markkinoiden kasvuun ja sitä kautta nouseviin tuloihin. Mutta ei vissiin ÄKT:tä ja sen sidosryhmiä moinen kiinnosta, se haluaa valtaa päättää asioista vain siksi että valta on kivaa.
Ihan oikeasti, taiteilijat: erotkaa nykyisistä järjestöistänne ja perustakaa oma, joka ihan oikeasti yrittää edistää teidän asemaanne ja saada tuotteitanne kaupaksi. Loppujen lopuksi ÄKT & CO.:n toimista kärsii lähinnä kuluttaja ja sitä kautta artisti, jonka tuotteita ei osteta, koska ne on tehty käyttökelvottomiksi.
RAHA ja AHNEUS .. mitä muutakaan ÄKT ja Levyyhtiöt haluaa.
Ideanahan on vaan sama kuin verotuksessa, verotetaan niin moneen kertaan kuin mahdollista. Samahan on teostonkin idea.
Niin kuin koko tämän tekijänoikeuskeskustelun alusta asti, taas sekoitetaan yrityksien ja yksittäisten taiteilijoiden asiat.
ÄKT, joka pääsee aina sanomaan asiansa telkkariin, on yritysten etuja ajava yhdistys. Se kannattaa muistaa, kun kuuntelee heidän lausuntojaan tekijänoikeuksista, vai pitäisikö se olla omistusoikeuksista…
Vaikka Teoston ja Gramex ajaa kaikkien, myös yritysten tekijänoikeusasioita, niin ei yksittäiset taiteilijat saisi senttiäkään ilman kyseisiä järjestöjä.
Se, että samasta teoksesta pitää maksaa aina, kun sitä käytetään kaupallisesti hyväksi, on EHDOTTOMAN OIKEIN.
Jos yritykset saisivat yritystoimintansa materiaalin ilmaiseksi, niin se ei olisi oikein materiaalin tekijää kohtaan.
Kyllä ÄKT:n on lopetettava tuollainen höpötys alkuunsa. Kenenkään oikeustajuun ei mahdu sellainen ajatus että loppukäyttäjän valintaa vaikeutetaan metadata:n piilottamisella tai käytön hankaloittamisella.
Ei ole kovin järkevää se että teknologian tuomia mahdollisuuksia rajoitetaan sen varjolla miten nykyiset sisällön tuottajat ovat tehneet omista kustannusrakenteistaan kestämättömia uudelle liiketoiminta mahdollisuuksille.
On aivan pöyristyttävää se että ÄKT:n edustamat yhtiöt voivat jarruttaa uusien liikeideoiden ja uudenlaisen liiketoiminta mallin implementointia mobiili maailmaan. Se että uusi liiketoiminta perustuu sisältöön mutta sisällön hinta määräytyisi markkinoiden mukaan eikä sisällöntuottajien määrittelemän kustannusrakenteen mukaan olisi oikeata markkinataloutta.
ÄKT haluaa rajoittaa nimen omaan metadatan käytöstä seuraavan oikena hinnoittelun periaatteen, eli kuluttaja maksaa vain käyttämästään sisällösta jonka kokeen kuuntelemisen tai katsomisen arvoiseksi.
Olisiko jossain muuten selostettu näiden kaikkien järjestöjen toiminta selkeähkösti ja miten ne sijoittuvat toisiinsa nähden?
Nimittäin itse en ainakaan osaa sanoa kovin tarkasti keneen pitäisi viitata kun puhun tietystä asiasta, joten viittaanpa vaan yleisesti johonkin näistä. (lisätieto olisi siis paikallaan).
Wikipediassakin on epäselvyyksiä:
Teosto:
“Teosto kerää maksuja musiikin julkisesta esittämisestä ja teoskappaleiden valmistamisesta ja jakaa niistä 87 prosenttia edelleen musiikin tekijöille ja kustantajille.”
Gramex:
“Yhdistys kerää musiikin esittämisestä ja muusta kuin yksityiskäyttöön kopioinnista korvauksia. Kerätyt varat Gramex välittää asiakkailleen mm. musiikin radiosoiton perusteella.”
Kuvauksethan kuulostavat täysin samalta, mutta sitä tuskin ovat jos kaksinkertaisesta maksuista puhutaan vasta nyt? vai?
OttoA: Yrityksethän maksoivat siitä jo, vai ilmaiseksiko ne sen materiaalin ovat saanet haltuunsa? Monenkertaisten maksujen periminen samasta asiasta ei ole oikein ja kaikessa muussa liiketoiminnassa sitä kutsuttaisiinkin asiakkaan huijaamiseksi.
Karpelan & kumppaneiden väkisin läpi runnottu laki ajaa vain heidän omaa, sekä heidän liittolaistensa etua. Rahasta siinä on kyse, eikä puolustukseksi auta selittää että “no kun EU-komissio käski”. Eivät nimittäin käskeneet:
http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=14&news_id=52186
Samoiten koko DRM idea on EU maissa asetettu todella kyseenalaiseksi, EU maissa on jo ennakkotapauksia joissa levy-yhtiöt joutuvat maksamaan kuluttajille:
http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=14&news_id=52786
Samoiten CD-levyformaatin patenttien haltijat ovat kieltäneet DRM tekniikan sisällyttämisen CD-levylle. Mikäli DRM tekniikkaa halutaan käyttää, on käytettävä muuta kuin CD-formaattia.
Luulen että jossain vaiheessa ÄKT sekä Teosto joutuvat EU-tuomioistuimeen. Sitä odotellessa täytyy vain todeta että älkää ihmiset antako järjestöjen nöyryyttää itseänne, ottakaa selvää oikeuksistanne!
Mihin enää tarvitaan levy-yhtiöiden erityisosaamista? Joskus muinoin vinyylien präsääminen vaati suuret laitteistoinvestoinnit ja studiolaitteiston operointi tietotaitoa.
Nykyisin kuka tahansa pystyy halutessaan tekemään laadukasta musiikkia omalla tietokoneellaan sekä markkinoimaan ja jakelemaan sitä Intenetin kautta.
Mihin sitten tarvitaan äänite- ja kuvatallennetuottajia, jos kuka tahansa halukas voi julkaista tuottamansa materiaalin itse? On aika avata tämä liiketoiminta kilpilulle, joka lopultakin hyödyttää taiteilijoita ja kulttuuria nykyistä kartelloitunutta sisältöteollisuutta paremmin.
Täsmennän vielä, että tuottamisella tarkoitan uuden sisällön luomista erotuksena tuotteistamiselle, jota mielestäni virheellisesti tuottamiseksi kutsutaan
Olemme todistamassa erään teollisuuden mammutin kuolinkamppailua, joka ei ole kaunista katsottavaa. Hädissään ja elinaikaansa pidentääkseen se pyrkii kaikin mahdollisin keinoin välttämään väistämättömän. Kuolinkuoristuksissaan se pyrkii tappamaan luovuuden ja varmistamaan tarpeellisuutensa vielä seuraavat 70/95 vuotta.
Antakaamme me kaiken lopulta maksavat kuluttaja-asiakkaat tuolle kuolevalle sen kaipaama armonlaukaus. Vapautetaan taiteilijat ja luovuus. Maksetaan suoraan taiteilijoille, sillä he sen varsinaisen työn tekevät, eivät nämä luovuuden kustannuksella elävät parasiitit.
tonberry1, Teosto kerää pääasiassa maksuja siitä, että teosta esitetään julkisesti. Gramex taas siitä, että tallennetta (=teoksen kappaletta) käytetään julkisesti tai kopioidaan muuten kuin yksityiseen käyttöön (tallenteen hinta kaupassa kattaa vain yksityisen käytön). Gramex-korvauksia maksetaan vain äänitemusiikin esittämisestä. Gramex haluaa rahaa myös äänitteen välillisestä käyttämiestä, kuten radion soittamisesta ravintolassa. Teosto taas haluaa radiota soittavalta ravintolalta korvauksen teoksen esittämisestä julkisesti.
Teosto on myös yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun kerääjä. Tallenteen tuottajat maksavat teosten tallentamisesta niin ikään Teosto-maksut. Gramexille taas maksetaan, kun äänite kopioidaan muuhun kuin yksityiseen käyttöön. Teosto edustaa säveltäjiä, sanoittajia, sovittajia ja musiikinkustantajia. Gramex edustaa esittäviä taiteilijoita ja tallenteen tuottajia. Teostoa kiinnostaa itse teos ja sen julkinen käyttö, Gramexia tallenteen käyttö ja sitä kautta myös esittäminen.
Tekstiä muokattu, lisäys: Jotta asia tulisi täysin selväksi, on syytä lisätä, että juridisesti Teosto-maksu perustuu yksinoikeuteen ja Gramex-maksu on korvaus.
ÄKT: Jatkovalmistelussa onkin ehdottomasti huolehdittava siitä, että mobiiliin vastaanottoon rakennettava lähetysverkko tunnistaa ja sisältää ne sisältöön liitetyt tekniset suojaukset tai käyttöehdot ( DRM ), joilla sisällön käytettävyyttä voidaan ehdollistaa sopimuksia vastaavalla tavalla.
Tämä taatusti tulee olemaan tekijänoikeusjärjestöjen
kertosäe kaikkien tästedes suuniteltavien
uusien lähetys- ja tallennusteknikniikoiden kohdalla. Viimeistään siinä vaiheessa kunm HDTV alkaa muuttua todellisuudeksi, digitaalisia TV-lähetyksiäkin tullaan vaatimaan tiukasti DRM:llä suitsituksi, kuten USAlaiset vastineet jo tekevät.
“Käytettävyyden ehdollistaminen” on kyllä nerokas ilmaisu, vaan eipä ole huono tuo “monikanavainen musiikin eri tyylisuunnilla profiloitu digitaalinen radiopalvelinkaan”. Kuten kaikki ymmärtävät sellainen toimisi samalla erilaisten digitaalisten käyttöjen musiikillisena keskustiedostona. Saakohan noiden keksijää valokuvata (pdf)?
Tässä on monta periaatetta sopassa mukana.
Ei minusta ole väärin korvata taitelijalle. Eikä minusta ole väärin korvata siitä että teoksia lähetetään ilmateitse/kaapeleita pitkin. Minusta kopioinnin saa rajoittaa yksityiskäyttöön. Ja digitaalisen kopioinnin pelossa kai DRM:iäkin pitää olla.
Mutta on parasta nähdä myös kokonaiskuva. Kuluttaja kärsii, koko ala kärsii. Nettiradio on tästä hyvä esimerkki. Jos suomenkielisten lähetysten seuraajia on äärellinen määrä, niin ei se eri lähetystapojen lisäyksellä kasva. Nyt kun olen käyttänyt itse (laillisilta levyiltäni) ripattuja MP3:sia tarpeeksi, ja netti ja musiikkini kulkevat mukanani, niin kaikki sen estäminen ja tiettyyn laitekantaan pakottaminen on vain turhaa pitkittelyä: se ei ole se mitä kuluttaja haluaa. Se sama kuluttaja joka _haluaa_maksaa_artistille_musiikistaan_. Minä muiden muassa.
Olenkin siirtynyt yhä enemmän Mikseri.net:in käyttäjäksi, ja toivoisin että olisi tapa jotenkin korvata niille artisteille joita sieltä kuulen. Ovat toki osa tosi harrastelijoita, mutta ainakin ovat riippumattomia, ja tuoreita. Eivät tuotteistettuja.
Jos myös ns. kaupalliset levitystavat mahdollistaisivat helpon käytön, ja helpon maksamisen, niin toki minä maksaisin musiikista. Perinteisesti olen ostanut CD:t ja kuunnellut niitä tai niiden kopioitani. Nyt sen aika alkaa olla ohi…
No, vaikka WAP ei liity tekijänoikeuksiin, niin sekin tapettiin huonolla, toimimattomalla ja liian kalliilla tarjonnalla.
Kaatuukohan tämäkin jo ennen syntymistään AHNEUTEEN. Kuluttajana minulla ei ole aivan hirveästi intressejä syytää useaan kertaan verotettuja ansioitani vielä erityyppisiin lisämaksuihin.
(Jotka kuluttajan niskaan loppujen lopuksi sälytetään)
Tekniikka sinänsä on hyvä sekä mielenkiintoinen, mutta sitä ei saa torpedoida monimutkaistamalla sen käyttöä(laajasti ajatellen) turhaan.
Asiaa auttaisi, jos taiteilijat tulisivat selkeästi julkisuuteen ilmaisemaan kantansa silloinkin, kun se poikkeaa ÄKT:n näkemyksestä. Vai onko niin, että pahaa maailmaakin biiseissään kritisoivat kantaaottavat artistitkaan eivät uskalla ottaa kantaa ÄKT:ta vastaan (tai edes kritisoida joitakin sen näkökulmia asiallisesti)?
Uskon, että täälläkin useimmat ovat täysin yhtä mieltä siitä, että tekijöiden tulee saada työstään korvaus. Erimielisyys koskeekin nimen omaan sitä, mikä on oikeudenmukaista ja kuinka monta kertaa samasta asiasta pitää korvausta maksaa - varsinkaan, kun kyse on ajallisestakin samalla hetkellä tapahtuvasta lähetystoiminnasta, jota jaellaan vain useammalla eri teknisellä ratkaisulla. Yksi katsoja tai kuulijahan kun voi kuitenkin seurata vain yhtä teknistä välinettä kerralla, joten jos esimerkiksi itse aloittaisin tv-sarjan katsominen kotitelevisiostani, mutta puolivälissä sammuttaisin sen ja jatkaisin katselua kännykkätelevisiosta ratikkaa odotellessa, kyseinen ohjelma ei tämän seurauksena saisi osaltani yhtään katsojaa enempää kuin jos olisin katsonut koko ohjelman yhdestä laitteesta. Miksi tekijöille pitäisi maksaa kahteen kertaan, kun minäkin näin ohjelman vain kerran - ja koko ajan samalta kanavalta ja samasta lähetyksestä, vaikka puolet pikkuruisemmalta näytöltä?
Aivan, mutta kun siitähän nimenomaan ei ole tässä kysymys. Esimerkiksi MTV3:n ydinliiketoimintaahan on kuitenkin tavallisesta televisiosta katsottavan kanavan tuottaminen ja sen ohjelmista tekijänoikeusmaksut jo maksetaan. Miksi samat maksut pitäisi maksaa kahteen kertaan vain siksi, että vastaanottavassa päässä ohjelmaa voitaisiin seurata myös muun kuin tavallisen television näytöltä?
On luonnollisesti eri asia, jos ohjelmatoiminnan kännykkätelevisioverkossa aloittaa toimija, jolla ei vielä ole lähetystoimintaa, sillä silloinhan tekijänoikeusmaksut on luonnollisesti suoritettava. Sen sijaan MTV3:n tai Ylen tapaisen toimijan, joka on jo korvaukset maksanut, ei pitäisi joutua pulittamaan samasta asiasta kahteen kertaan. Suomalaiset kun eivät kuitenkaan lisäänny uuden kännykkätelevision myötä, vaan osa katselusta yksinkertaisesti siirtyy perinteisestä telkkarista mobiililaitteen kautta tapahtuvaksi. Kokonaiskatsojamäärien ja niiden perusteella sovittavien tekijänoikeuskorvausten määrien mittaamiseksi on järjestelmät olemassa ja niiden puitteissa maksut voidaan sopia, mutta kahteen kertaan laskuttaminen ei ole hyväksyttävää, eikä sillä ole mitään tekemistä taiteilijoiden olemassaolon tai toimeentulon kanssa.
Olisi mukavaa, OttoA, jos joskus myös vastaisit esittämiesi kommenttien herättämiin usein varsin asiallisesti perusteltuihin vastauksiin. ;)
Niin, luonnollisestihan kännykkä-tv-lähetysten pitää olla drm-suojattuja, etteivät ihmiset vain NAUHOITA niitä kuten normaaleja tv-lähetyksiä. Tälläinen toimintahan tappaa koko alan, jota ei enää 80-luvulla tulleiden vhs-nauhureiden jälkeen ole ollut olemassakaan, eikö?
Tottakai ÄKT ry on pettynyt kokoonpanoon, koska ei ole saanut omaa henkilöä valmistelemaan lakiesitystä. Toisin kuin opetusministeriön puolella:(
Ericsson näyttää vaativan 3G-verkon käyttöä mobiili-tv:ssä. YLE pääsee jo näköjään maksamaan kolmannenkin kerran samoista oikeuksista, mikä tietenkin on vain oikein ja kohtuullista. ;-)
Miten muuten “Mobiili-TV” eroaa jo kaksikymmentä vuotta olemassaolleista pienistä taskutelkkareista?
Tiedän: digitaalisuutensa myötä. Onko tämä siis se mistä tekijänoikeusmafia haluaa rahaa?
Gramex & Co:n argumentti on, että tekniikalla ei sinänsä ole merkitystä, koska tätä pitää pohtia “tekijänoikeudellisesti”.
Gramexin lausunnosta (pdf) s.15:
Miten niin kaksi eri markkinaa? Minun näkemykseni mukaan kyseessä on vain saman tuotteen kaksi eri jakelukanavaa. Markkinoinnillisessa mielessä voidaan puhua erillisistä markkinasegmenteistä, mutta se pätee vain markkinointimielessä (vaikka tuote on sama, sitä markkinoidaan eri ryhmille eri tavalla). Tuote pysyy kuitenkin samana. Provosoivasti sanoen paska ei muutu vedeksi, vaikka se menisikin wc:n viemäriputken sijasta keittiön viemäriputkea pitkin.
Tämä DRM-vaatimus kaikkeen vie sanat suusta. Tai ei oikeastaan vie, mutta ne olisivat painokelvotonta, joten sama vaikutus.
Linkkivinkki: BBC - Libraries fear digital lockdown
Sana “kilpailuoikeudellisesti” kuulostaa melko groteskilta Gramexin ym. tekijänyksinoikeusjärjestöjen kielenkäytössä.
Tämä on jo parin vuoden takainen juttu mutta kiteyttää hyvin erään musiikkikirjastonhoitajan näkemyksen siitä mihin nykyinen meno johtaa:
Kirjastot.fi - Teostorya lukiessa…
Jaakko: Uuden tekijänoikeuslain kielteiset vaikutukset kirjastoalaan voisi jossain vaiheessa nostaa esille myös Digitodayn sivuilla, ehkäpä jopa haastatella Heikki Poroilaa musiikkikirjastojen edustajana: Erävoitto ääniteteollisuudelle - mutta vain erävoitto
Vielä vähän lisää ja alkaa yhden jos toisenkin tahon mitta täyttyä jolloin saatetaan alkaa etsiä vaihtoehtoja …
Nyt vääntyy rautalangasta:
1.Yritys käyttää musiikkia yritystoiminnassaan, maksaen siitä yhden euron, hankkien 100 euroa. 2.Yritys laajentaa toimintaansa toiseen levityskanavaan, hankkien 200 euroa.
3.Yritys laajentaa toimintaansa kolmanteen levityskanavaan, hankkien 300 euroa.
Monivalintakysymys kaikille:
a.Yritys saa yhden euron kertamaksun jälkeen tehdä musiikilla vapaasti bisnestä.
b.Yrityksen tulee maksaa jokaisesta uudesta levityskanavastaan korvauksia.
c.Olen niin XXXXX, että en ymmärrä kysymystä.
Minäkin voisin järjestää kyselyn, vaikka olemmekin palanneet edellisen ketjun aiheeseen.
1. Yritys käyttää musiikkia yritystoiminnassaan ja maksaa siitä useamman miljoonan euroa vuodessa tekijänoikeuskorvauksia. Maksuperusteena on se, että musiikin voisi kuulla 5 milj. ihmistä. Todellisuudessa yrityksen välittämänä musiikkia kuuntelee noin kaksi miljoonaa ihmistä. 2. Yritys välittää samaa ohjelmaa samanaikaisesti toisella lähetystekniikalla, joka voisi periaatteessa tavoittaa samaiset 5 miljoonaa ihmistä. Todellisuudessa kuuntelijoiden määrä ei nouse kuin viidellä prosentilla. 3. Yritys ottaa käyttöön vielä kolmannen lähetystekniikan, jolla se voisi tavoittaa näistä 5 miljoonasta ihmisestä 3 miljoonaa. Ohjelma välitetään edelleen muuttamattomana samanaikaisesti kahden ensimmäisen lähetystekniikan kanssa.
Monivalintakysymys kaikille:
a) Yritys tavoittaa nyt 13 miljoonaa ihmistä, joten maksua on korotettava sen mukaan.
b) Maksuperuste oli alunperinkin väärä ja johtui maksun perivän järjestön määrävästä markkina-asemasta.
c) Olen maksun perivän järjestön asiakas.
d) Muu mikä?
(Voit valita useamman vaihtoehdon)
=)
OttoA: Tässä puhutaan siitä, onko kyseessä toinen, erillinen levityskanava vai ei. Esimerkkisi on täysin validi jos kyse olisi eri levityskanavista eri kohdeyleisöille.
“ÄKT kuitenkin korostaa, ettei sen tarkoitus ole rajoittaa laillisesta lähteestä tapahtuvaa yksityistä kopiointia nykyistä enempää. ”
Jaa, mistä lähtien?
Nälkä kasvaa syödessä!
TKorho, tuohon osuuteen: “Ja digitaalisen kopioinnin pelossa kai DRM:iäkin pitää olla.”
Mielipiteeni on: Ei pidä, Ei saa, Eikä tarvitse olla. Mikä se toimivan kotikopioinnin mahdollistava DRM olisi? Ja verkko”piratismia” se ei estä kuitenkaan.
Kun muistetaan sekin, millaista erityistä viehtymystä mediamafia tuntee DRM-tekniikoiden kotiinsoitto- & ym. rikollisiin vakoiluominaisuuksiin (ja mediamafiahan tuntee olevansa lainkin yläpuolella), niin DRM on seuraamusten uhalla yksiselitteisesti kiellettävä.
DRM-tekniikoiden kehittelyyn ei saa haaskata enää yhtään enempää rahaa, joka on pois sekä kuluttajilta että taiteilijoilta. Jos OPM edelleen sinnikkäästi väittää tukevansa kulttuuria, niin tähän suuntaan senkin pitäisi lopultakin alkaa ajaa asioita.
Gramex voisi muuten potkaista vihdoin tuon ÄKT/Alaspään pois toimitiloistaan ja ulos hallituksestaan, lopettaa avustukset ÄKT:lle ja alkaa funtsimaan enemmän artistienkin todellista etua. Synergiaedut(?) ovat pienemmät kuin haitat.
Mitä tuohon ÄKT:n käyttämään jargoniin tulee, niin voisikohan vaikkapa kuluttajavirasto/EFFI/TKVK julkaista OPM/ÄKT - Suomi sanakirjan?
“kopiosuojaus” on jo suomennettu käyttörajoitteeksi, mutta kun tuota uuskieltä tuntuu tulevan koko ajan lisää
“… digitaalinen ? radio ? palvelin, joka olisi samalla suuri musiikillinen keskustiedosto signaalin vastaanottajan erilaisiin digitaalisiin käyttöihin”
Muistan taannoin postanneeni ketjuun “Kun digimaailma ei riitä” (muutaman oluen jälkeen) kieliposkessa vision Mediateollisuuden Keskitetystä Tietokannasta. Tässäkös sen esiaste jo tulisi, kun se kotiinsoitto otetaan kuvioon mukaan?
Erittäin positiivista uutisessa oli, että ÄKT/OPM:ltä ei kysytty tässä vaiheessa mitään. Sama linja jatkukoon; mukaan kannattaa ottaa myös KTM, ja OPM:ltä on jatkossakin tarpeetonta kysyä mitään, koska saman 100% ennustettavan nollainformaatiolausunnonhan saa ÄKT:ltakin.
“syvempi tekijänoikeudellinen asiantuntemus”
“puolivalotekniikkaa”
“( DRM ), joilla sisällön käytettävyyttä voidaan ehdollistaa sopimuksia vastaavalla tavalla”
“työryhmä on unohtanut oman mantransa”
Nyt ei tule enää muuta kuin sukupuolielinten rahvaanomaisia nimityksiä mieleen.
Matti & Pointreyes,
Nuo kirjastoaiheisten linkkien artikkelit pitäisi tulostaa, ja lähettää KULTTUURIministerille ja erikseen jokaiselle sivistysvaliokunnan jäsenelle.
Jos mitään ajatuksia ei herää, niin ehkäpä sanoille “kulttuuri” ja “sivistys” on myös jo lanseerattu uudet merkitykset.
EHP (anteeksi OT): Opetusministeriön kirjastostrategiassa 2010 tekijänoikeuksien aiheuttamat ongelmat kirjastoalalle on kokonaan sivuutettu. Lainatakseni Heikki Poroilan mietteitä DRM tulee taannuttamaan kirjastot museoiksi.
Kulttuuriministeri on taas juhlapuheessaan kertonut seuraavaa:
Jälleen kerran tavoitteet ja teot eivät oikein käytännön tasolla kohtaa.
tonberry1, Teosto edustaa musiikin tekijöitä - säveltäjiä ja sanoittajia, kun taas Gramex musiikin tuottajia ja esittäjiä - levy-yhtiöitä ja artisteja.
Tuija: “Teosto edustaa musiikin tekijöitä - säveltäjiä ja sanoittajia”
Teosto edustaa myös sovittajia ja perikuntia sekä kustantajia, n. 33% teostorahoista jaetaan kustannusyhtiöille.
No, ennustuksestani poiketen se ei ollutkaan EU-tuomioistuin joka nosti syytteen, itse syytekin kohdistui Gramexiin, mutta enivei:
http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=11&news_id=53008
Että kuten sanoin niin rahasta ja ahneudesta on kyse, Teosto, Gramex sekä ÄKT ei pidä artistien puolia, vaan pimittää fyrkat itselleen. Kaikkein pelottavinta tässä on se että nämä “mafia” järjestöt ovat saaneet Karpela & Co:n avulla lain lähes yksipuolisesti omalle puolelleen…
Hyvä OttoA
Koska jäljellä ei ole yhtään oljenkortta, joudun valitsemaan vaihtoehdon C. Sitä ennen haluaisin kuitenkin ostaa vokaalin K.
Jaakko,
vastaan A.
…kyllä, lukitsen vastaukseni.
Mistä voin hakea voittoni?
OttoA: “Yritys käyttää musiikkia yritystoiminnassaan ja maksaa siitä useamman miljoonan euroa vuodessa tekijänoikeuskorvauksia. Maksuperusteena on se, että musiikin voisi kuulla 5 milj. ihmistä. Todellisuudessa yrityksen välittämänä musiikkia kuuntelee noin kaksi miljoonaa ihmistä.”
Kuten tuosta Jaakon kirjoittamasta käy ilmi, jakelukanavien määrällä ei ole merkitystä Suomessa, jos maksuperuste on jo yhdestä jakelukanavasta tuo 5 miljoona _mahdollista_ kuulijaa. Rinnakkaisilla jakelukanavilla jakelija vain pyrkii tehostamaan toimintaansa siten, että tuo 5 miljoonan potentiaalinen kuulijakunta tulisi maksuperusteen mukaisesti saavutettua.
?Yritys käyttää musiikkia yritystoiminnassaan ja maksaa siitä useamman miljoonan euroa vuodessa tekijänoikeuskorvauksia. Maksuperusteena on se, että musiikin voisi kuulla 5 milj. ihmistä.”
“Maakuntaradioiden taksat perustuvat väestöpohjaan, kaupallisilla radioilla liikevaihtoon.”
“Yleisradio hallitsee kuuntelusta noin 50% ja kaupalliset kanavat 50%. Tekijänoikeusmaksuja Yle maksaa huomattavasti enemmän kuin kaupalliset radiot yhteensä. Yle maksaa vuosittain tekijänoikeuskorvauksia arviolta 20 miljoonaa euroa, kun taas kaupalliset asemat maksavat 2 miljoonaa euroa.”
“Radiomafian aikaan 60% budjetista oli tekijänoikeuskorvauksia… Tilanne YleX:ssä on aikalailla sama”
http://www.elvisry.fi/042003/yle.html
“Nykyiset taksat on määritelty Yleisradion mukaan siten, että sen kolmella valtakunnallisella kanavalla olisi kullakin viisi miljoonaa kuulijaa”, kertoi STT vuonna 2004.
Gramex vei Yleisradion oman uutisoinnin samasta aiheesta Julkisen sanan neuvostoon. Päätös oli vapauttava.
“Pääuutislähetyksessä kello 20.30 esitettiin Gramexin kommentti asiaan. Sen mukaan Yleisradion käsitys laskentatavasta on väärä ja vaatimus epärealistinen.”
Muusikkojen liitto ei ymmärrettävästi halua Ylen taksojen alenevan - yhtä radiosoittoa vastaavaan tulon saamiseksi pitää myydä jokunen sata levyä. (Lähde on vanha)
“Ylen valtakunnanverkon valoisan ajan lähetykset ovat kuitenkin vain osa totuutta. Ylen ruotsinkieliset lähetykset maksavat Gramex- ja Teosto-korvausta 10 % täydestä hinnasta ja aluelähetysten korvaustaso on samaa suuruusluokkaa. Yöradiossa noudatetaan myös alennettuja tariffeja. Keskimäärin tekijänoikeuskorvaukset ovat paljon alhaisemmalla tasolla. Kun yhtiö julkisesti valittaa tekijänoikeuskorvausten suuruutta, se puhuu aina kalleimman mukaan lasketusta korvauksesta ja unohtaa sen, että enin osa levyistä on alennushintaista. Sellainen se on Yleisradio.
Edellä olevan kaltaisia laskelmia ei ole tehty Yleisradion halvemman tariffin lähetysten eikä kaupallisten radioiden lähetysten osalta, koska liitossa ei ole toistaiseksi käytössä laskukonetta, joka pystyisi laskemaan mikroskooppisen pieniä lukuja.”
“Onhan nytkin jo dvb-t:ssä drm kuten maksulliset kanavat saman voisi tehdä dvb-h:ki”
Niin, digikanavillahan on salausjärjestelmät (mm. Conax) maksukanaville, mutta niiden ohjelmien tallentaminenkin kyllä onnistuu hyvin sekä digitaalisesti että analogisesti. Onko Conax DRM:ää?
Mobiili-TV:hen on muistaakseni myös suunniteltu maksullista sisältöä, joten täytyyhän siihen jonkinlainen salausjärjestelmä tulla? Harvempi ehkä kuitenkaan vapaaehtoisesti maksaa ohjelmista, jos ne lähetetään salaamattomana, silloinhan niitä voi katsella ilmaiseksikin laillisesti?
Tämä DRM on niin sumea käsite, etten ole ihan selvillä, mitä sillä tässä Mobiili-TV:n yhteydessä tarkoitetaan.
Tietääkö joku kuinka paljon Yle maksaa urheilukilpailujen lähetysoikeuksista? Onko se paljon enemmän kuin musiikin oikeuksista? Miten urheilukilpailujen lähetysoikeuksien omistajat suhtautuvat kännykkä-tv:hen? Maksu-tv:n puolellahan on käynyt niin, että Canal + ja muut ovat alkaneet vallata urheilukilpailujen markkinat niin, että EU:n on jo pitänyt säätää poikkeuksia, jonka mukaista listaa Suomikin on nyt laatimassa, niin että koko suomi saa hurrata tietyt kisat.
DVB-H spekseissä näyttä olevan jo varsin massiiviset DRM järjestelmät mukana:
http://www.dvb-h-online.org/PDF/a100.tm3455r3.cbms1476.IPDC_SPP.pdf