etusivu
kaikki uutiset
data
finanssi
media
tele
työ & ura
tietoturva
it-myynti
tuotteet ja palvelut
kolumnit
pörssit
blogit
videot
fakta
shop
2.12.2006
Avoin kysymys
Aluksi johdanto (1.), sitten asia (2.) ja päätteeksi loppuraskautus (3.).
1. Perusarvoja ei pidä nakertaa
Olen aina pitänyt tärkeänä, että artisti ei maksa, vaan saa maksun. (Tarkoitan artistilla tässä kirjoituksessa esittävien taiteilijoiden lisäksi muitakin luovan työn tekijöitä, kuten säveltäjiä, sanoittajia, sovittajia, jne.) Ja sen mukaan olen itse aina yrittänyt toimia. Siksi tuntuu pahalta, että tulee leimatuksi merirosvoksi, p2p-terroristiksi ja ties miksi milloinkin.
Mutta se on vain kestettävä, kun on jostakin syystä saanut / ottanut sydämelleen huolen sananvapaudesta, yksityisyyden suojasta ja mahdollisimman avoimesta ja läpinäkyvästä oikeuden käytöstä, siis niistä perusarvoista, jotka on nähty länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen luovuttamattomaksi perustaksi ja joista itse asiassa koko länsimainen yhteiskuntajärjestys saa oikeutuksensa.
Olisiko uskaliasta toivoa, että nyt kun uudistetun tekijänoikeuslain säätämisestä on kulunut yli vuosi ja laineet kenties hieman laskeutuneet, että artistit uskaltautuisivat nousemaan poteroistaan osallistumaan keskusteluun siitä, kuinka pitkälle he ovat valmiita romuttamaan alussa mainittujen perusarvojen toteutumista oman elinkeinonsa turvaamiseksi.
Mainitut perusarvothan ovat sellaisia, että ne mitataan juuri käytännössä, esim. sanan vapaus on turhaa sanahelinää, jos se ei toteudu arkipäivän elämässä sekä sanomisen että kuulemisen (tiedon saannin) vapautena ja myös oikeutena.
Kuten viime syksynä tämänkin palstan keskusteluissa todettiin, rajoittaa hyväksytty tekijänoikeuslaki sanan vapauden toteutumista. Toistaiseksi rajoitukset ovat olleet käytännössä vähäisiä ja esimerkiksi lakiin sisältyviä sanan vapautta rajoittavia elementtejä voi pitää lähes merkityksettöminä (Yhtenä esimerkiksi yhteisöraukeaminen, jolla nyt juuri tuskin on suurtakaan merkitystä, mutta kuka voi varmuudella sanoa, mihin tuota pykälää kymmenen vuoden päästä käytetään - mahdollisuuksia se antaa moneen.)
Sanan vapaus, kuten muutkin perusarvot, on siitä ilkeä otus, että se on erittäin vaikea saavuttaa, mutta erittäin helppo menettää. Erityisen vaarallista on se, että näitä perusarvoja nakerretaan pieni pala pieneltä palalta milloin minkäkin hyvän asian perusteella - kunnes yht’äkkiä huomataan, että jäljellä on muisto vain, ja silloin on myöhäistä katua
Ns. eliitti kokee aina ja kaikissa yhteisöissä käytännön sanan vapauden ja muutkin perusarvot oman olemassaolonsa kannalta ikävänä asiana ja siksi on jatkuvasti olemassa vahva voima, joka työskentelee niiden muuttumiseksi käytännöstä muodollisuuksiksi. Siksi niitä on hellästi, mutta määrätietoisesti vaalittava, jos ne halutaan säilyttää.
2. Voiko nykyisen kaltaista tallennebisnestä olla olemassa enää muualla, kuin totalitaarisessa yhteiskunnassa?
Bitit ovat muuttaneet maailmaa enemmän kuin vielä ymmärrämmekään. Ykkösiä ja nollia on äärimmäisen helppo tuottaa, monistaa, siirtää ja jakaa. Nolla ja ykkönen eivät erikoistu, niillä voi ilmaista mitä erilaisimpia sisältöjä. Lähes kaikki kääntyy nollien ja ykkösten sarjaksi, ja niitä voi tallettaa mitä erilaisimpiin alustoihin. Päivä päivältä helpommin, nopeammin, yksinkertaisemmin ja enemmän.
Perinteinen teoskappaleajattelu ei enää toimi. Ei ole olemassa mitään kappaleita, vaan vain tietyllä tavalla järjestäytyneiden nollien ja ykkösten sarjoja, joita lisäksi voi kirjoitettaessa sotkea rajattomasti tunnistamattomiksi, kunhan vain luettaessa tiedetään, millä tavoin ne on sekoitettu.
Nollien ja ykkösten leviäminen ja levittäminen on liian helppoa, jotta sitä voisi vapaassa yhteiskunnassa kontrolloida.
?Mutta eihän murhaaminenkaan ole sallittua, vaikka murhavälineitä on helposti saatavilla?.
Vertaus ei toimi, koska toisen ihmisen tappaminen ei ole normaalisti sosiaalistuneelle ihmiselle koskaan helppoa, useimmille ei silloinkaan, kun siihen on saatu yhteisön valtuutus.
Sen sijaan inhimillisen kokemuksen jakaminen (vaarallinen sana, koska se on tässä yhteydessä helppo ymmärtää väärin ja niin tullaan myös
tekemään) on yksi normaaliin sosiaalistumiseen sisältyvistä yhteisöä koossa pitävistä voimista ja välttämätön kulttuurin säilymiselle. Tuohon sisäsyntyiseen ominaisuuteenhan, tarpeeseen päästä osalliseksi yleisinhimillisestä kokemuksesta - jakaa se muiden kanssa, koko tallennebisneskin perustuu, eiväthän musiikki, taide, kulttuuri ole muuta, kuin juuri inhimillisen kokemuksen jalostamista ja jakamista.
Niin kauan kun teoskappale ? tallenne - oli fyysinen esine, oli mahdollista suojella sitä rajallisiin esineisiin liittyvällä varkauslogiikalla. Varkauden paheksuttavuushan on myös yksi länsimaista yhteisöä tukeva tekijä. Kun aineellista teoskappaletta ei enää ole, ei tämä suoja toimi.
Väitän, että tuntemamme kaltainen tallennebisnes ei ole enää mahdollinen liiketoiminnan muoto ilman sanan vapauden ja yksityisyyden suojan merkittävää nakertamista - ja ennen kaikkea se ei ole mahdollista ilman niin kattavaa kieltämistä, kyttäystä ja valvontaa sekä jatkuvaa sattumanvaraisten ?varoittavien esimerkkien? tuottamista, että puhe “länsimaisesta vapaudesta” muuttuu pelkäksi vitsiksi.
Arvoisat artistit, kuinka pitkälle olette valmiit menemään?
Vastauksenne, rehellinen sellainen, on minulle tärkeä, koska en enää osaa ? vaikka oikeastaan haluaisinkin - olla miettimättä tallenteitanne hankkiessani, että millaisia pyrkimyksiä rahoillani olenkaan tukemassa.
Ja vielä ennen kuin riennätte näpelöimään näppäimistöänne:
Tekijänoikeuslakia säädettäessä Suomen eduskunnan enemmistö ilmeisesti katsoi, että tekijänoikeuksien suojaaminen on niin tärkeä asia, että sen vuoksi mm. sanan vapautta voidaan nakertaa.
Yhteiskunnassa on paljon hyviä ja tärkeitä pyrkimyksiä, joiden edistäminen olisi nykyistä helpompaa, jos sanan vapautta vastaavasti voitaisiin vähän rajoittaa.
Esimerkiksi ns. uushuumeet tuntuvat olevan lisääntyvä ja hallitsematon ongelma nuorten parissa. Kamppailu niitä vastaan olisi nykyistä helpompaa, jos ns. nuorisokulttuurista voisi pakolla karsia enemmän tai vähemmän avoimesti huumeiden käyttöä suosivat piirteet, esimerkiksi musiikkityylit, joiden käytäntöön nappien nieleminen vaikuttaisi olennaisesti liittyvän. Joidenkin kohdalla on pidemmän päälle kyse elämästä tai kuolemasta.
Minä en silti tällaista sensuuria kannata, mutta en kannata myöskään perusoikeuksien nakertamista tekijänoikeuksien suojaamiseksi. Entä sinä?
3. Rahaa tarjolla
Varasin loppukesällä syksyn talousarviooni parisen sataa euroa uusien kotimaisten musiikkitallenteiden hankkimiseen. Rahat ovat edelleen käyttämättä.
Tietooni ei ole tullut yhden yhtä julkaisua, joka minua kiinnostaisi. En suinkaan väitä, etteikö sellaisiakin olisi syksyn kuluessa julkaistu (pidän jopa varmana, että on), mutta julkaisijoilla ei liene ollut osaamista tai kanavia saattaa tietoa noista ulottuvilleni.
Myönnän, että olen vaikeasti tavoitettava ja merkityksettömän pieni markkina-alue, mutta kutkuttava kysymys kuuluukin:
Lieneekö meitä muitakin?
Kirjoittaja ei ole digitodayn toimittaja
32 vastausta
Kirjoita vastaus
digitoday.fi, Töölönlahdenkatu 2, 00089 Sanomat.
Puhelin +358 9 1221, faksi +358 9 122 4179
Päätoimittaja: Juhani Pekkala, toimituspäällikkö Mari Flink
Myynti: verkkomedia.myynti@sanoma.fi, +358 9 122 2863.
Sähköposti: toimitus@digitoday.fi
Copyright 2006 Taloussanomat Oy.
Our Privacy Policy
En ole ostanut yhtään äänilevyä 6 vuoteen. Lyvyhylyssä silti löytyy CD-levyjä. Suurinta osaa niistä hallitsee Pelle Miljoona, Ramones ja sen sellainen. Moneen vuoteen minulla ei ole edes ollut varsinaista CD-soitinta. Omistan myös jopa 6 mieleistäni DVD-elokuvaa, vaikkei minulla ole koskaan ollut DVD-soitinta. Kaiken tämän voin toistaa halutessani tietokoneella. En useinkaan halua. Nautin kotona hiljaisuudesta. Videotoistimenikaan ei osaa muuta kuin play- ja stop-toiminnot. Kaukosäädin on rikki, joten en voi siirtää edes aikaakaan. Kello on tärkein ominaisuus siinä ja sen se osaa päivittää 4 kertaa päivässä teskti-TV:n kautta.
Työssäni näen bittien voittomarssin ja etenkin siinä langattoman tietoliikenteen osalta noin kymmenen vuoden päähän. Tässä mielessä en ole ollenkaan tietämätön mitä ja miten voisi vapaata tai varattua aikaa viihdyttää ja mitä mahdollisuuksia siihen olisi. Silti suutarin lapsella eikä itse suutarillakaan ole kenkiä. Autoa ajaessani pidän radiota päällä, jottei nastojen rapina häiritsisi. Radio on yleensä viritetty kohta lopetettavalle radiokanavalle. Kyseinen radiokanava soitaa toki kappaleita, joita minulla ei ole - ne ovat menevää rokkia - mutta aina sellaisia, joita en missään nimessä haluaisi itse omistaa. Ne hyvät jotka soivat, omistan jo.
MP3-biisejä toki minulla mysö on. Suuren osan niistä olen hankkinut P2P-verkoista, koska olen ollut liian laiska niitä itse “rippaamaan” omilta CD-levyiltä. En katso toiminnassani olevan siinä mielessä mitään väärää, koska omista ko. levyt jo entuudestaan. Harvoin kuuntelen edes silti näitä MP3-biisejä. Siirrän mieluisimmat kyllä kännykkään.
Tärkeimmäksi asiaksi koen omistaa oikeasti kaikki teokset niin, että ne ovat aina minun saatavilla silloin kun haluan. En selkeästikään ole (populaari-)kulttuurin suurkuluttaja, mutta nautin siitä silti minulle sopivissa tilanteissa.
Nykyisessä (virtuaali)elämässä haluan, että kaikki omistamani on tallessa. Haluan että saldoni ja sijoitukseni pysyvät pankissani, haluan että sähköpostini pysyvät sähköpostipalvelimillani. Haluan että että musiikkini pysyy kirjahyllyssä. Toivoisin että joskus olisi virtulaalinen kirjahylly, joka olisi yhtä helppokäyttöinen kuin nykyiseni. Josta voisin ottaa musiikin mukaan niin kännykkääni, autoon ja aivan minne tahansa. Toivoisin että voisin saada kaiken tämän myös käyttööni myös silloin, kun en ole vartavasten näitä teoksiani mukaan ottanut. Se kuulostaisi palvelulta yhtälailla kuin valokuvatulostuspalveluyhtiöiden tallenustilat, jonne saa otetut kuvat helpsoti säilöön sekä turvaan, ja toki myös helposti tilattua ne paperikopiotkin. Milloinkahan vastaava systeemi tulisi musiikkiin ja elokuviinkin? Olisi eritäin kötevää ja hyvää palvelua saada mikä tahansa teos, johon minulla on ostettu omistusoikeus, toimimaan myös tulavaisuudess 17.3-äänentoistolla Himax-Christal-High-Density-TV:ssäkin. Tai jopa ystävilläni poiketessani voisin soittaa pari hyvää valitsemaani kappaletta omasta kokoelmastani. Ja toki näitä kappaleita pitäisi pystyä vaihtamaan ja kauppaamaankin kuten fyysisiäkin levyjä - onnistuuhan tämä jo virtuaalimaailmoissakin! Tietty se käännykkäsoittoäänen erilainen sovitus maksaisi sovituksen vuoksi eri korvauksen Teostolle, mutta ehkei näin pienen ykstyiskohdat kokonaisuutta kaada?
Huhhuh, viime aikoin on blogin tasossa ollut sen sortin aallonpohja että pitää vakavasti harkita että pystyykö tätä seuraamaan enää.
Blogi alkoi hienosti ja asiallisesti, ja käsitteli ansiokkaasti silloin eduskunnan asialistalla olleen uuden tekijänoikeuslain oikeita ongelmia: kuluttajien oikeus yksityiseen kopiointiin tulisi turvata; oikeus kiertää tekniset suojaukset tulisi sallia oikeuden yksityiseen kopiointiin toteutumiseksi; jälleenmyyntikielto ETA-alueen ulkopuolelta pitäisi poistaa laista; ja niin edelleen.
Muiden kirjoittajien mukaan ottamisen myötä blogi tuntuu kuitenkin nykyään käsittelevän lähinnä tekijänoikeusjärjestelmän romuttamista, immateriaalioikeuksista luopumista sekä nykymuotoisten korvausmenetelmien täydellistä romuttamista. Ja kaikki tämä on kutakuinkin yhtä lähellä todellisuutta ja saavutettavissa kuin punkkareiden anarkiautopiat, kapitalistien vapaat markkinat ja kommunismi. Hörhöily on ajanut asiallisuuden ohi.
Mitä blogimerkintään tulee, niin Äimänkäki, ilmeisesti sinun mielestäsi saan kopioida jonkun tunnetun kirjailijan tekstejä sanasta sanaan ja julkaista näitä ominani? Ei kirjallisuuskaan koskaan ole ollut kuin sanoja peräkkäin, samaan tapaan kuin bitit nykyään, mitä teossuojaa sellaiselle muka pitäisi antaa. Ja mitä ihmettä ne höyryää yliopistoissa plagioinnista?
AM, ei ole kysymys tekstin omana julkaisemisesta tai myymisestä. Mutta jos painattaisit jonkun kirjailijan tekstejä kirjaksi ja myisit niitä torilla tai kaupassa niin en tulisi sinua häiritsemään. Yksityisyrittäjiä on maassa muutenkin aivan liian vähän.
Utuinen kirjoitus, mutta siinä oli jotain ajatusta.
Viikonloppuna tuli tehtyä harrastelija bändin kanssa pari Ravintola soitto keikkaa, joilla yleisön toiveesta fiilisteltiin joitain Juicen kappaleita ja porukalla oli kivaa. Keikka palkkioista ei mennyt senttiäkään TO-porukoille eikä tullut edes mieleen että olisi tehnyt jotain väärin, mutta ehkäpä kuskina ja P2P-piraatti_terroristina on minusta tankin täyttö sekä viihde itsessään tärkeämpää kuin jokaisen rahastus mahdollisuuden käyttäminen?
Ja tämä tiivistääkin kauniisti sen mistä kritisoin blogia. Enpä haluaisi asua sinun ihannemaailmassasi, jossa henkisellä omaisuudella ei ole minkäänlaista suojaa. Eihän siinä: kirjoita sinä kirja, minä rupean lyömään sillä rahoiksi.
Pitäisikö kerätä joku kolehti Rollling Stonesille, kun sen levymyynti on kärsinyt nettipiratismin takia ?
Musiikkikeikkojen lippuhinnat ovat nousseet, koska musiikin laiton lataaminen nakertaa levymyyntiä, sanoo newyorkilainen tekijänoikeusjuristi John Fitzgerald.
Billboard-lehti on laskenut Rollareiden tienanneen lipputuloina lähes 350 miljoonaa euroa yli sata konserttia sisältäneestä kiertueestaan. Vuoden 2005 Vertigo-kiertue keräsi puolestaan lipputuloina 256 miljoonaa euroa.
http://www.taloussanomat.fi/page.php?page_id=26&news_id=200622421
^Nadel, se on järjestäjä joka hoitaa ne TO- maksut. Eli te ette jättäneet hoitamatta mitään, mutta jos TO- porukalle ei mene penniäkään, niin ravintoloitsija on siinä jättänyt osuutensa hoitamatta, ette te.
Piratismi nostaa lippujen hintoja?
Olisiko kuitenkin niin, että ihmisillä on rahaa maksaa keikoista enemmän, joten niistä pyydetään kovempi hinta. Olisiko niin, että liikkuminen on helpompaa ja kiertuepaikkoja enemmän kuin ennen. Ja niin edelleen.
Ostomäärät vähenevät kun pändit lisääntyvät. Jos 15 vuotta sitten tiesin 20 pändiä, nyt 200 ja joka kuukausi tulee lisää. Ei ollut ennen rahaa ostaa niitä 20 levyä, saati nykyistä 200…
Mutta eihän artistit ahneita ole, eihän… Eihän varsinkaan Bonon ja Rollareiden tuloilla. Bonon varsinkin pitäisi ehkä katsoa uudelleen “hyväntekijän rooliaan” jos muutaman miljoonan pienempi levymyynti saa miehen naaman sitruunalle. Mutta itsensä toistamiseksihan tämä menee…
Mutta ostoboikotti jatkukoon omaltakin osalta. Taidan ostaa jatkossakin kaikki levyni suoraan pändiltä.
Blogi siirtyi juuri normaaliaikaan, joten älkääpä ihmetelkö, jos kommentit sattuvat menemään sekaisin. (Oikeasti tämäkin on kirjoitettu 17:52)
AM - kopioit tekstiäni luvatta. Haluatko poliisin perääsi?
No joo AM ymmärsit varmaan mitä ajoin takaa. Eikö olekin hyvä asia ettei joku kirjoittajien nimissä toimiva järjestö karhua tästä huvista rahaa?
Jouni Snelmann, tarkoitatko kyseisellä järjestöllä kenties Sanastoa (http://www.sanasto.fi/), joka tosiaan valvoo että sen jäsenistön tekijänoikeuksia ei loukata? Tietenkin kirjoittajilla on oma Teostoa vastaava järjestönsä, koska nykymaailmassa henkisellä työllä on - onneksi - vielä arvoa.
Ai järjestö on olemassa, koska henkisellä työllä on arvoa? Maissa, joissa järjestöä ei ole, henkinen työ on mielestäsi siis arvotonta. Anteeksi vain mutta ajattelusi kulkee perse edellä puuhun. Arvoa on vain sillä henkisellä tai ihan oikeallakin työllä, josta asiakas haluaa maksaa.
Niin no, sinun maailmassasi kuka tahansa ilmeisesti saa painattaa toisten tekstejä, musiikkia ja kuvataidetta ja myydä sitä pitäen tuoton itsellään. Se, jos joku, on varastamista.
Järjestöt ovat olemassa vain ja ainoastaan valvoakseen sitä, että henkisestä työstä saadaan asiaankuuluva korvaus.
AM kirjoitti:
Et ilmeisesti ole ymmärtänyt mikä tekijänoikeuslain käsityksessä on niin vanhentunutta. Puhutaan “teoskappaleista” ja niiden “valmistamisesta” ja niiden maahantuomisesta.
Skenaario 1: Kuluttaja K ostaa allofmp3.comista mp3:n. Missä kappale valmistetaan, kuka sen valmistaa, kuka tuo sen maahan? Mitään fyysistä tavaraa ei siirry maahan tai maasta pois.
Skenaario 2: Kuluttaja K kopioi kappaleen kiintolevyltään toiselle, saman koneen sisällä. Onko nyt valmistettu uusi kappale?
Skenaario 3: Kuluttaja kuuntelee kappaletta, jolloin se kopioidaan pala palalta äänikortin muistiin ennen soittoa. Onko nyt valmistettu uusi kappale?
Muistelisin (tällä sanalla aina siirrän vastuun lainauksen tarkistamisesta lukijalle :) Prof. Kemppisen kirjoittaneen blogissaan että tekijänoikeuslain kappalekäsitys on kuin laissa puhuttaisiin pesukoneesta pyykkilautana ja kuivauskaapista pyykkinaruna ja sitten määriteltäisiin näiden käyttörajoja. Minusta homma on digitaaliajalla jo lähtenyt niin lapasesta että koko kappalekäsitys pitäisi romuttaa.
Tuomas Venhola, ei sillä ole merkitystä että onko teoskappale fyysisessä muodossa vai ei. Se on kuitenkin samalla tavalla kuunneltavissa ja näin ollen siihen voidaan soveltaa samaa teoskappale-logiikkaa kuin fyysisiin objekteihin.
Jos kopioit digitaalisen teoskappaleen kaverillesi, se on yksityistä kopiointia; jos saatat sen kuultavaksi laajemmalle yleisölle, se on julkista esittämistä tai siihen verrattavissa olevaa toimintaa ja siitä tulee maksaa tekijänoikeuskorvaukset.
Tätähän levy-yhtiötkin tekevät - ne saattavat teoksen kuultavaksi, tekevät sillä voittoa ja maksavat tästä hyvästä tekijänoikeuskorvauksia.
Kysymys taitaa olla työstä ja sen arvostuksesta yleisemminkin. Suurin osa meistä saa palkkansa henkisestä työstä, vaikka päivät kuluvat oikeasti muiden päätöksiä toteuttavassa paskatyössä. Lohtuna kai täytyy elätellä ajatusta siitä, että edes jonkun toisen luovuus olisi arvokasta.
Kun vihaa ja turhautumista ei saada purettua työpaikalla, kitinän kohteeksi kelpaa uusi teknologia ja sen osaajat. Blogeissa roikutaan nimettömänä, ettei pomo vaan saisi tietää. Ei ihme, että maailmankuva alkaa olla kuin mökkiinsä sulkeutuneella vainoharhaisella mummolla: Ottakaa varas kiinni!
AM kitjoitti Sanastosta:
Tarkoitat siis järjestöä, joka ajaa omaa etuaan “edustamiensa” jäsenten sijaan?
Viestinnän Keskusliitto varoittaa Sanasto-sopimuksesta
Jouni Snellman, että kun muut konstit loppuvat, käydään henkilökohtaisuuksiin? :D
Siihen miksi en kirjoita nimelläni minulla on omat syyni, mutta kerrottakoon nyt sen verran että molemmat arvelusi menivät harakoille. Olen työssä hyvässä asemassa tietotekniikka-alalla ja olen varsin hyvin ajantasalla nykyteknologiasta. Lisäksi olen toiminut musiikkibisneksessä useita vuosia ja takana on sekä top 10 -listasijoituksia Suomessa että parisenkymmentätuhatta myytyä levyä ja vauhti ei ole ainakaan hiljenemään päin.
Se, että mielipiteet eivät kohtaa ei tarkoita että toinen on auttamattomasti tipahtanut kelkasta.
Tuomas Venhola:
Skenaario 1: Siinä vaiheessa, kun tiedosto on kuluttajan koneella, on kappale valmistettu. Kuluttaja valmistaa kappaleen viimeistään omalla koneellaan kiintolevylleen. Kun allofmp3 on ainakin tuossa siirrossa ja kuluttajan koneella tapahtuvassa kappaleen valmistamisessa passiivinen, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että kuluttaja tuo kappaleen maahan.
Skenaario 2: On.
Skenaario 3: Joku varmaan olisi sitä mieltä, että on, tai ryhtyisi pohtimaan esimerkiksi sitä, onko kulloinkin muistissa oleva pala ns. olennainen osa teosta, mutta minun mielestäni - jollei kopio jää jotenkin edelleenkäyttökelpoisessa muodossa koneelle - tuo kopiointi tai kopioituminen palvelee kuuntelua ainoastaan puskurinomaisesti, eikä sillä ole itsenäistä tekijänoikeudellista merkitystä.
JOksanen, jos näin on, ovat asiat sillä puolen huonosti. Niinkuin sanottu, tunnen musiikkipuolen asiat huomattavan paljon paremmin.
JOksanen: Kenenkähän etua ajattelet tuon Viestinnän keskusliiton/Håkan Gabrielssonin ajavan? Kirjailijoidenko? Eiköhän tekijänoikeusjärjestöillä ole tarkoituksena suojata nimenomaan tekijöiden etua teollisuuden tekemiä oikeuksien pakkolunastuksia vastaan.
Viestinnän keskusliitto pyrkii osaltaan vaikuttamaan siihen, että teollisuus saisi tekijöiltä käyttöönsä mahdollisimman paljon (lue: kaikki) oikeuksia mahdollisimman halvalla (lue: ilmaiseksi). Tähän ei sisälly mitään moraalista arvostelmaa, näin se vaan on.
Radiokin toimii puskurinomaisesti ja siitä kerätään erikseen korvaukset???
AM, miten on mahdollista mennä henkilökohtaisuuksiin nimettömän ja tuntemattoman kanssa? Pensaista kuuluva pullistelusi on aika huvittavaa.
Skenaarioista 1&2&3 olisi toivottavaa selvyyden vuoksi keskustella täällä päin: http://blogit.digitoday.fi/tekijanoikeus/?p=394
Irrotin ne omaksi merkinnäkseen.
Jouni Snellman,
Pullistelua? Itse arvelit että teen mekaanista paskaduunia ja puran “vihaa ja katkeruutta” “uuden teknologian osaajiin”. Oletan tällöin voivani selventää lähtökohtia omille näkemyksilleni.
Se minusta, mitä jos koittaisit jatkossa pysyä asiassa.
Markus Kalske: Radiolähetyksestä peritään korvaukset, mutta siinä ei peritä korvausta kappaleen valmistamisesta, mistä tässä analyysissa taas pelkästään oli kyse.
Vaikka vastustan kaupallista piratismia (ja tuossa merkityksessä hyväksyn “piratismi”-sanan käytön vaikka se ei ole retorisesti järjellinen kytkös) ja pidän mielipiteenäni että kaupallisesta plagioinnista pitää olla rikosoikeudellinen rangaistus. Silti edes kaupallinen kopiointi on vaikeaa sana varastamiseksi.
Kotikopiointi tai taksissa musiikin kuuntelu ilman lupaa ei ole varastamista. Se on jotain muuta.
Minäpä kerron mikä on varastamista: varastamista on se että rinneravintolassa käydessäni lumilautani varastetaan. Minulla ei ole enää lumilautaa, jollakulla muulla on minun lumilautani. Minulta viedään jotain jota en voi triviaalisti korvata, joku muu hyötyy siitä mitä minulla ei enää ole.
Ostamani CD:n kopioiminen (Virosta ostetulle levittäjänoikeuskorvauksettomalle) muistitikulle ei ole varastamista. Kukaan ei jää paitsi siitä mitä minä siitä saan.
Ahti Vänttinen sanoi:
En väittänytkään Viestinnän keskusliiton tarkoitusperien olevan säihkyvän puhtaita, linkitin vain sen tiedotteeseen Sanasto-sopimuksen epäkohdista. Mikäli arvostelijan tulee olla arvostelijaa ylempänä kuten kommentistasi voi ymmärtää, niin kaikkien kriitikoiden tulisi olla alansa arvostetuimpia edustajia. Onko siis väärin valittaa keitossa olevasta hiuksesta viiden tähden ravintolassa?
JOksanen: En kyseenalaista oikeuttasi kritisoida Sanastoa tai mitään muutakaan. Kirjoitat kuitenkin, että Sanasto ajaisi omaa etuaan edustamiensa oikeudenhaltijoiden edun sijaan. Tuo ei nähdäkseni ole kritiikkiä, vaan aika rohkea väite, jonka perusteluksi ei mitenkään riitä se, mikä linkistäsi ilmenee, että teollisuus ja tekijöiden järjestö ovat tässäkin vastakkain.
Tekijä-järjestö-teollisuus -asetelmassa järjestö suojaa tekijää, kun tekijä ei siihen itse yksin pysty. Tämä on oletusarvoinen tilanne, joka pitää paikkansa melkein aina. Toki voi olla poikkeuksia, mutta kollektiivihallinto ei voi perustua poikkeuksiin vaan valtavirtaan. Mitä paremmin kollektiivijärjestelmä ottaa huomioon poikkeukset, toki sen verran parempi.
AM, kyllä näitä varas kiinni-tyyppejä näyttäisi olevan muitakin. En voi sille mitään jos otit nokkiisi, en tiedä kuka olet eikä sillä ole niin merkitystäkään.
Nostit itse esille hyvän asemasi tietotekniikkayhtiössä ja myymäsi 20.000 levyä. Se ei vielä poista mahdollisuutta, että olet ruskeakielinen luuseri. Monet asemillaan ja saavutuksillaan kehuskelevat ihmiset ovat.
AM sanoi:
[Olen ollut poissa koneen äärestä, joten en ole päässyt kommentoimaan aiemmin, eikä siihen nytkään ole liiemmälti aikaa, mutta tähän on pakko pikaisesti puuttua.]
Minun mielestäni tunnetun kirjailijan tekstejä ei saa kopioida sanasta sanaan ja julkaista ominaan.
Minun mielestäni musiikkia ei saa kopioida ja julkaista omanaan. Ja minun mielestäni musiikin tekijät ovat palkkansa ansainneet.
Kun maailma muuttuu voi muutokseen reagoida kahdella tavalla:
1) Yrittää epätoivoisesti pitää kiinni vanhasta, jolloin sitä joutuu väistämättömän edessä puolustamaan väellä ja voimalla, nakertamaan perusoikeuksia - kieltämään, kyttäämään ja valvomaan sekä rankaisemaan ja taas rankaisemaan.
2) Yrittää etsiä ja kehittää uudet, uudessa tilanteessa toimivat toimintamallit.
En kannata “tekijänoikeusjärjestelmän romuttamista” enkä “immateriaalioikeuksista luopumista”. Epäilenpä vaan, että ne romuttuvat, jos niiden toteuttamiselle ei löydetä vähitellen uusia, toimivia malleja.
Yritin kirjoituksessani esittää yhden mahdollisen vastauksen kysymykseen: “Miksi suurin osa ihmisistä pitää fyysisen cd-levyn varastamista supermarketin hyllystä moitittavana, mutta lainkaan yhtä moni ei näe pahana samaisen levyn sisällön imuroimista netistä?”
Jos kirjoitukseni haluaa tiivistää yhteen virkkeeseen, niin se kuuluu: Olen valmis toimimaan sen puolesta, että artisti saa maksun, mutta en ole valmis elämään sen vuoksi poliisivaltiossa.
Ikävää, ettei näistä perusasioista voida edes keskustella ilman, että heti pitää olla nyrkit pystyssä.