Mitä blogimerkintään tulee, niin Äimänkäki, ilmeisesti sinun mielestäsi saan kopioida jonkun tunnetun kirjailijan tekstejä sanasta sanaan ja julkaista näitä ominani? Ei kirjallisuuskaan koskaan ole ollut kuin sanoja peräkkäin, samaan tapaan kuin bitit nykyään, mitä teossuojaa sellaiselle muka pitäisi antaa. Ja mitä ihmettä ne höyryää yliopistoissa plagioinnista?

[Olen ollut poissa koneen äärestä, joten en ole päässyt kommentoimaan aiemmin, eikä siihen nytkään ole liiemmälti aikaa, mutta tähän on pakko pikaisesti puuttua.]

Minun mielestäni tunnetun kirjailijan tekstejä ei saa kopioida sanasta sanaan ja julkaista ominaan.

Minun mielestäni musiikkia ei saa kopioida ja julkaista omanaan. Ja minun mielestäni musiikin tekijät ovat palkkansa ansainneet.

Kun maailma muuttuu voi muutokseen reagoida kahdella tavalla:

1) Yrittää epätoivoisesti pitää kiinni vanhasta, jolloin sitä joutuu väistämättömän edessä puolustamaan väellä ja voimalla, nakertamaan perusoikeuksia - kieltämään, kyttäämään ja valvomaan sekä rankaisemaan ja taas rankaisemaan.

2) Yrittää etsiä ja kehittää uudet, uudessa tilanteessa toimivat toimintamallit.

En kannata “tekijänoikeusjärjestelmän romuttamista” enkä “immateriaalioikeuksista luopumista”. Epäilenpä vaan, että ne romuttuvat, jos niiden toteuttamiselle ei löydetä vähitellen uusia, toimivia malleja.

Yritin kirjoituksessani esittää yhden mahdollisen vastauksen kysymykseen: “Miksi suurin osa ihmisistä pitää fyysisen cd-levyn varastamista supermarketin hyllystä moitittavana, mutta lainkaan yhtä moni ei näe pahana samaisen levyn sisällön imuroimista netistä?”

Jos kirjoitukseni haluaa tiivistää yhteen virkkeeseen, niin se kuuluu: Olen valmis toimimaan sen puolesta, että artisti saa maksun, mutta en ole valmis elämään sen vuoksi poliisivaltiossa.

Ikävää, ettei näistä perusasioista voida edes keskustella ilman, että heti pitää olla nyrkit pystyssä.

Nostit itse esille hyvän asemasi tietotekniikkayhtiössä ja myymäsi 20.000 levyä. Se ei vielä poista mahdollisuutta, että olet ruskeakielinen luuseri. Monet asemillaan ja saavutuksillaan kehuskelevat ihmiset ovat.

Tekijä-järjestö-teollisuus -asetelmassa järjestö suojaa tekijää, kun tekijä ei siihen itse yksin pysty. Tämä on oletusarvoinen tilanne, joka pitää paikkansa melkein aina. Toki voi olla poikkeuksia, mutta kollektiivihallinto ei voi perustua poikkeuksiin vaan valtavirtaan. Mitä paremmin kollektiivijärjestelmä ottaa huomioon poikkeukset, toki sen verran parempi.

JOksanen: Kenenkähän etua ajattelet tuon Viestinnän keskusliiton/Håkan Gabrielssonin ajavan? Kirjailijoidenko? Eiköhän tekijänoikeusjärjestöillä ole tarkoituksena suojata nimenomaan tekijöiden etua teollisuuden tekemiä oikeuksien pakkolunastuksia vastaan.

En väittänytkään Viestinnän keskusliiton tarkoitusperien olevan säihkyvän puhtaita, linkitin vain sen tiedotteeseen Sanasto-sopimuksen epäkohdista. Mikäli arvostelijan tulee olla arvostelijaa ylempänä kuten kommentistasi voi ymmärtää, niin kaikkien kriitikoiden tulisi olla alansa arvostetuimpia edustajia. Onko siis väärin valittaa keitossa olevasta hiuksesta viiden tähden ravintolassa?

Kotikopiointi tai taksissa musiikin kuuntelu ilman lupaa ei ole varastamista. Se on jotain muuta.

Minäpä kerron mikä on varastamista: varastamista on se että rinneravintolassa käydessäni lumilautani varastetaan. Minulla ei ole enää lumilautaa, jollakulla muulla on minun lumilautani. Minulta viedään jotain jota en voi triviaalisti korvata, joku muu hyötyy siitä mitä minulla ei enää ole.

Ostamani CD:n kopioiminen (Virosta ostetulle levittäjänoikeuskorvauksettomalle) muistitikulle ei ole varastamista. Kukaan ei jää paitsi siitä mitä minä siitä saan.

AM, miten on mahdollista mennä henkilökohtaisuuksiin nimettömän ja tuntemattoman kanssa? Pensaista kuuluva pullistelusi on aika huvittavaa.

Pullistelua? Itse arvelit että teen mekaanista paskaduunia ja puran “vihaa ja katkeruutta” “uuden teknologian osaajiin”. Oletan tällöin voivani selventää lähtökohtia omille näkemyksilleni.

Se minusta, mitä jos koittaisit jatkossa pysyä asiassa.

Irrotin ne omaksi merkinnäkseen.

Ahti: Skenaario 3: Joku varmaan olisi sitä mieltä, että on, tai ryhtyisi pohtimaan esimerkiksi sitä, onko kulloinkin muistissa oleva pala ns. olennainen osa teosta, mutta minun mielestäni - jollei kopio jää jotenkin edelleenkäyttökelpoisessa muodossa koneelle - tuo kopiointi tai kopioituminen palvelee kuuntelua ainoastaan puskurinomaisesti, eikä sillä ole itsenäistä tekijänoikeudellista merkitystä.

Radiokin toimii puskurinomaisesti ja siitä kerätään erikseen korvaukset???