28.11.2006

155 vastausta

• Gonzales 28.11.2006 klo 14.16
  

  Eniten minua huolestuttaa järjestöjen mielivaltainen tiedotustapa korvausten jakoperusteista, joissa ei ilmoiteta tarkkoja tilityksiä, eikä näissä ilmene mitä ylijäävälle rahoitukselle on tapahtunut.

  Gramex ilmoittaa: “Tuottajien keskikorvaus taas on 2.036 euroa vuodessa. 10.000 euron vuosikorvauksen rajan ylittää 59 tuottajaa, joista 15 saa 50.000 euroa tai enemmän vuodessa.”

  Mielenkiintoista olisi tietää mikä on esim SonyBMG:n tai EMI:n osuus tekijänoikeuspotista.

• Jaakko Kyrö 28.11.2006 klo 14.37
  

  Nyt kun täällä räyhätään suu vaahdossa Teoston/Gramexin/TO-mafian pahuudesta niin olisi mukava tietää minkälainen järjestelmän tulisi sitten olla? On ihan liian helppoa pelkästään hutkia, rakentavia kommentteja saisi myöskin olla.

• to-mafia 28.11.2006 klo 15.14
  

  Olen tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen, kiitos kysymästä.

  ;)

• Pietari Kortekangas 28.11.2006 klo 15.49
  

  Teosto edustaa…musiikin kustantajia. Gramex edustaa äänitteen tuottajia….Molemmat järjestöt maksavat tuottajille (kustantajille), eli he maksavat päällekkäisen korvauksen.

  Tuossa on pieni ymmärrysvirhe. Musiikkipuolella tuottaja on eri asia kuin kustantaja. Tuottaja vastaa levyn levytyksestä (lopullisista sovituksista, monet myös osallistuvat biisien tekoon) kun taas kustantaja on levy-yhtiön edustaja ja päättää levyn julkaisuun liittyvistä asioista ei itse levyn teosta. Monet artistit/bändit tuottavat itse levynsä tai sitten yksi tai kaksi bändiläistä toimivat tuottajina, mutta harvempi artisti toimii levynsä kustantajana. Tuottaja-asioissa on paljon eroa eri musiikkigenrejen välillä; esim. metallimusiikissa (minulle tuttu genre) käytetään vähemmän ulkopuolisia tuottajia kuin kevyemmän musiikin parissa. Eli varsinaista päällekkäiskorvausta ei synny.

  PS. En ole to-mafian jäsen. Vastustan kyseisiä organisaatioita, mutta faktat pitää esittää todellisina.

• Ahti Vänttinen 28.11.2006 klo 16.11
  

  Markus Kalske: Lista on kieltämättä jo aika kattava, mitä musiikin käyttöön tulee. Jos oletetaan hetkeksi, että musiikin käytöstä laskuttaminen olisi jotenkin perusteltua tai suorastaan lainmukaista, mikä käyttäjäryhmä/käyttö tuosta listasta pitäisi pudottaa pois, ja miten sen selittäisi niille, jotka jäisivät listalle? Eikö kattava lista ole kilpailumielessäkin parempi? Eiköhän käytännön elämässä vaihtoehtoja ole vain kaksi: kaikki tai ei mitään.

  Kustantajien saama korvaus on peräisin luovutetuista oikeuksista, jotka ovat peräisin alkuperäisiltä oikeudenhaltijoilta, eli tekijöiltä. Kustannusyhtiöitä on myös tekijöillä itsellään, eikä kaikilla muillakaan kustantajilla ole kytköstä levy-yhtiöihin. Kyse ei ole päällekkäisistä korvauksista, vaan eri oikeuksista peräisin olevista korvauksista.

  Varsinkin kevyen musiikin saralla kustannustoiminta on usein kyseenalaistettu ensimmäisenä, eikä mielestäni kaikilta osin aiheetta. Sillä sektorilla korvaukset kustantaja/tuottajille ovat mielestäni asiallisesti ottaen eniten “päällekkäisiä”. Mutta vaikka kustannustoiminta lakkaisi, ei se helpottaisi korvausten maksajan asemaa. Silloin 100 % menisi tekijöille, kun sama raha nyt jakautuu tekijöiden ja kustantajien kesken.

  Ajat selvästi työsuhdetekijänoikeutta: palkka saa riittää. Esimerkiksi musiikin säveltäjät eivät nykymaailmassa saa lainkaan palkkaa, heillä ei ole työnantajaa, eikä sellaisia ole liiemmin ollut tarjolla. Ketään ei myöskään voi pakottaa ottamaan säveltäjää työsuhteeseen. Jos korvaukset otettaisiin heiltä pois, ei jäisi mitään taloudellista insentiiviä. Sama koskee varsin pitkälle musiikin esittäjiä äänitealalla. Studiomuusikoilla, joita on Suomessa kourallinen, on vielä ollut jossakin määrin työsuhteita, mutta siinä kaikki.

  Mainitset lähteiksesi Gramexin ja Teoston, mutta silti koet, että varojen tilityksissä tai käytössä on jotakin ei-läpinäkyvää. Ilmeisesti et ole tutustunut kummankaan yhdistyksen toimintakertomukseen. Niistä tuo tekijänoikeusvarojen käyttö selviää, jos asia aidosti kiinnostaa muutenkin kuin loanheittomielessä. Yksittäisten oikeudenhaltijoiden saamia korvauksia ei tietenkään voida julkistaa ilman lupaa.

• Red_Blue 28.11.2006 klo 16.14
  

  Nyt kun täällä räyhätään suu vaahdossa Teoston/Gramexin/TO-mafian pahuudesta niin olisi mukava tietää minkälainen järjestelmän tulisi sitten olla?

  Ideaalitilanne nykytekniikalla olisi artisti, teokset, veppisivu ja pankkitilin numero.

  Muuta ei oikeastaan tarvita, ei mitään oikeuksia, oikeusistuimia, lakimiehiä tai TO-mafiaa. Sikäli kun artisti tarvitsisi teoksensa tekemiseen, levittämiseen ja markkinointiin apuja, voisi näitä tarjota ihan yhtä lailla suuret ylikansalliset yritykset kuin pienet nyrkkipajat. Olisi lainoitusta, riskienhallintaa (vakuutuksia), studio- yms. teknisiä palveluita, markkinointipalveluita ja tietty levityspalveluita eri jakeluketjuihin. Näiden palvelujen tarjoaja ei saisi mitään oikeuksia mihinkään muuta kuin maksuun artistilta suorittamistaan palveluista.

  Ei tarvittaisi edes tekijänoikeutta jolla kielletään jotain toista ottamasta artistin teoksia kaupalliseen levitykseen luvatta, jos artistin aidot levitysketjut olisi vahvasti todennettu (ts. kryptografisesti). Asiakkaat tietäisivät aina matemaattisen luotettavasti asioivansa hyväksytyn levitysketjun kanssa. Tällöin varmenteiden väärentäminen olisi väärennysrikos ja sellaisena tutkittava ja rangaistava. Jos levittäjä laittaisi rahoja omaan taskuunsa enemmäin kuin sopimuksen mukaan kuuluu, kyseessä on silloin sopimusrikkomus tai petos, taaskaan ei tarvita tekijänoikeutta vaan asia käsitellään kuin muukin kavallus.

  Tähän tuskin päästään ihan lähiaikoina, ehkä ei edes useimpien blogin lukijoiden elinaikana, joten ehdotella pitäisi lähinnä tuon ja nykytilanteen välisiä vaihtoehtoja. Näitä on käytykin läpi, lyhyesti niiden pitäisi perustua ensisijaisesti tekijänoikeutta jatkavien yksinoikeussopimusten kieltämiseen kansainvälisillä valtiosopimuksilla ja sitten erilaisiin pakkolisenssijärjestelyihin ja tuloutusmalleihin joissa kolmas osapuoli hoitaa rahoituksen ja riskienhallinna ostajan ja myyjän välillä (ts. esimerkiksi keräämällä rahoja varastoon joka luovutetaan kun valmis teos on kaikkien asiakkaiden saatavilla jne.). Toinen perusvaatimus olisi nykyisen IPRED-lainsäädännön muuttaminen niin ettei se koske miltään osin maksutta tapahtuvaa (eli termin oikeassa merkityksessä ei-kaupallista) levitystä.

• Janne Jalkanen 28.11.2006 klo 16.55
  

  Jos kampaamon sähkön voi kilpailuttaa, miksei sitten kampaamossa soivaa musiikkia?

  Miksi asuntolainan voi siirtää pankista toiseen, mutta tekijänoikeuksia ei?

  Markkinoilla tulisi olla toisiensa kanssa kilpailevia oikeuksienhallintayhtiöitä, joita niin artistit kuin musiikin käyttäjätkin voisivat kilpailuttaa ja joihin kohdistuisi samanlainen valvonta kuin mihin tahansa muuhun välitystoimintaan. Tällöin markkinavoimat ja valvonta (toivon mukaan) loisivat terveemmän ympäristön kuin nykyinen monopolijärjestelmä.

  Jos tekijänoikeuksia pidetään bisneksenä, niitä tulisi myös kohdella bisneksenä myös valtion taholta. Ei alkoholin tapaisena ylellisyystarvikkeena, jota ei saa jakaa kuin erikseen perustetuista kaupoista.

  Käsittääkseni laki ei estä useampien kilpailevien järjestöjen perustamista, ja muistaakseni joku joskus yrittikin. Ehkä nyt olisi aika uudelle yritykselle?

• Ahti Vänttinen 28.11.2006 klo 17.03
  

  Eiköhän kannattaisi nostaa kissa pöydälle.

  Miksi nälviä Teostoa ja Gramexia, kun niillä ei ole itsenäistä tahtoa yli edustamiensa oikeudenhaltijoiden? Jos ne koetaan ahneina, se kuvastaa niiden edustamien oikeudenhaltijoiden ahneutta, tekijöiden, esittävien taiteilijoiden, tuottajien ja kustantajien ahneutta.

  Jos oikeudenhaltijat olisivat sitä mieltä, että korvaukset ovat liian korkeita, ne alenisivat. Jos oikeudenhaltijat olisivat sitä mieltä, että jostakin nyt korvauksen piirissä olevasta käytöstä ei pitäisi periä korvausta, korvausta ei perittäisi tai se olisi nolla.

  On liian helppoa kohdistaa tekijänoikeuden kritiikki kasvottomiin yhdistyksiin, kun sen pitäisi kohdistua niihin, joiden valtuuksin tekijänoikeusjärjestöt toimivat. Artisti se ja se, lauluntekijä tämä ja tuo jne. Ja mieluiten ihan kotimaisia taiteilijoita, kun tässäkin kohdassa on liian helppo nostaa esille ulkomaisia megatähtiä. Tätä kritiikkiä ei kuulu missään. Siksikö, että sen esittäminen ei olisi kovin mediaseksikästä? Vai siksikö, että yleinen mielipide ei ehkä olisikaan tekijänoikeuskritiikille suotuisa, jos vastakkainasettelussa nostettaisiin esille yleisön suosikkiartistit. Sanoisiko tekijänoikeuteen kriittisestikään suhtautuva poliitikko, joka paistattelee lehtikuvassa suosikkiartistin loisteessa, tuolle artistille, että olet muuten tosi ahne?

  Alan etujärjestöjen (liitot ja toimialajärjestöt) kritisointikin osuisi lähemmäs maalia kuin tekijänoikeusjärjestöjen solvaaminen.

  Jos oikeudenhaltijoiden joukossa olisi sellaisia näkemyksiä, että korvaukset ovat liian korkeita tai niitä peritään perusteettomasti tai että järjestöjen koko toiminta olisi vailla oikeutusta, se tiedettäisiin varmasti.

  Tekijänoikeusjärjestöihin kohdistuva kritiikki tulee lähes poikkeuksetta muualta kuin oikeudenhaltijoiden piiristä. Oikeudenhaltijoilta tuleva kritiikki kohdistuu useimmiten välittömästi tai välillisesti korvausten jakoperusteisiin, ja tämä kritiikki löytää tiensä järjestödemokratian väyliä pitkin päätöksentekoon asti, jos aihetta ja kannatusta on. Yleisempää, järjestelmä on mätä -tyyppistä kritiikkiä tulee oikeudenhaltijoilta äärimmäisen harvoin, ja silloinkaan ei sellaisilta oikeudenhaltijoilta, joille korvauksia kertyy.

  Eiköhän anneta noiden oikeudenhaltijoiden itsensä ratkaista, mikä on heille eduksi. Jos oikeudenhaltijat olisivat kokonaisuutena ottaen jotenkin keskivertoa yksinkertaisempaa porukkaa, ymmärtäisin sen, että eri tahot ja henkilöt pyrkivät kilvan kertomaan, mikä olisi heille lyhyemmällä tai pidemmällä aikavälillä eduksi. Mutta kun näin ei taida olla, on todennäköisempi arvaus, että näiden ilmaisten neuvojen antajilla on jokin oma agenda, jossa ei läheskään korkeimmalla prioriteetilla ole musiikin tekijöiden ja esittäjien etu, vaan jotakin muuta.

• pointreyes 28.11.2006 klo 17.07
  

  Jokin aika sitten Brysselissä käydessä kiinnitin huomiota siihen että metroasemien laitureilla soi melko uusia listahittejä, siis Madonnaa, Coldplayta, ym. Varmasti Belgiassakin maksetaan tekijänoikeusmaksuja, mutta kuinka paljon? Onko olemassa mitään tutkimusta eri maiden tekijänoikeusmaksujen tasosta? Suomihan on pieni markkina-alue, joten helposti tulee mieleen ajatus että täällä maksettaisiin enemmän per potentiaalinen kuuntelija kuin muualla.

• pointreyes 28.11.2006 klo 17.23
  

  AV: Yleisempää, järjestelmä on mätä -tyyppistä kritiikkiä tulee oikeudenhaltijoilta äärimmäisen harvoin, ja silloinkaan ei sellaisilta oikeudenhaltijoilta, joille korvauksia kertyy.

  Kuka nyt lypsävää lehmää ensimmäisenä ampuisi?

  Tuskin oikeudenhaltijoidenkaan kannalta järjestelmä voi toimia optimaalisesti, jos jossakin yhteydessä - pelkästään tekijänoikeusmaksujen korkeuden takia - musiikin julkisesta esittämisestä luovutaan kokonaan. Asettamatta tässä yhteydessä koko maksujärjestelmää kyseenalaiseksi, voidaan kuitenkin puhua maksujen “järkevästä” tasosta, eli millä tasolla ne tuottaisivat eniten. Tässä suhteessa eri oikeudenhaltijoiden näkemykset saattavat poiketa suurestikin toisistaan.

• jm 28.11.2006 klo 20.29
  

  Ahti, eiköhän ole vähän perusteetonta syyttää artisteja tuosta perinnän ahneudesta. Kyllä sen ymmärrän, että koitat saada potemaan syyllisyyttä sillä, että muka kommentoijat kohdistaisivat syytöksiään viattomiin artisteihin tyhmyyksissään.

  Artistit toki voivat tehdä työtään suurimmista monopoli-etujärjestöistä irtaantuneina ja osa näin tekeekin. Olen kuullut, että osalla bisnes tuottaa jopa ihan hyvin tällä tavalla. Kilpailua alalla siis tavallaan on.

  Oma kritiikkini kohdistuu siihen, että gramex/teosto/äkt jotenkin ylentävät itsensä kaiken kulttuurin ylimmäksi suojelijaksi Suomessa. Bisnestähän se vaan on, mutta välillä aina tuntuu epäreilulta, kun esim. vuodesta toiseen hyvin myyvää Apulantaa ei huomioitu Emma-gaaloissa tai levitetään kouluihin propagandaa, jossa vaietaan kuoliaaksi vaihtoehtoisista _laillisista_ verkkomusiikkikaupoista tai vaihtoehtoisista lisensseistä (Creative Commons) ja niiden alla olevasta materiaalista.

  Jos järjestöt antavat julkikuvakseen tuollaisen kulttuurin ylistystoiminnan tukemisen, miksi kulttuurin levittämistä pitää silloin rajoittaa jatkuvasti entistä enemmän. Jos kerran ihmisten potentiaalinen ja käytetty ostovoima eivät kerran nouse, miksi kulttuuria halutaan antaa entistä vähemmän samalla rahalla.

  Kysyn ihan mielipidettä, kumpi on mielestäsi parempi - musiikin tekijä tekee 100 kappaletta, saa niistä yhteensä 100 rahaa ja markkinointi/levitystoiminta tuottaa yleisöä 100 henkeä vai että tekijä tekee samat 100 kappaletta, saa taas 100 rahaa ja kerää yleisöä miljoona ihmistä. Jälkimmäisessä tapauksessa voit myös kertoa mielipiteesi erilaisista tulonjakautumistavoista. Olisin vain halukas kuulemaan sellaisen ihmisen mielipidettä asiasta, jonka ajatusmaailmaa en oikein ymmärrä. “Omanlaisteni” kommentit tiedän jo liiankin hyvin.

  Lisäksi kuka artisti haluaa teoksiensa tilitettävän etujärjestölle vielä 70 vuotta kuolemansa jälkeen. Ei tämä ainakaan ahneutta ole, kun ei itseä hyödytä, vai? Minusta ennemmin sitä tyhmyyttä - tai heikon kilpailun aiheuttamaa pakkoa. Jatkuvasti näitä aikoja ollaan pidentämässä. Eivät ne perillisiäkään sitten enää hyödytä, kun nämä kuolevat ennen tuota rajaa.

• Simo 28.11.2006 klo 21.52
  

  Jos noista väkisin tietyille järjestöille ohjatuista pakollisista maksuista luovuttaisiin, mulle olisi ihan sama mitä ne puuhaisivat kun en edes osta musiikkiani Suomesta (kun sitä ei ole saatavilla enkä onneksi erityisemmin pidä suomalaisesta musiikista), mutta miksi ihmeessä maksan sitten dvd ja cd levyissäni ja ties missä hyvitysmaksuja? Tai no maksaisin jos en tilaisi dvd:itäkin ulkomailta kun tulee postikuluineenkin reilusti halvemmaksi.
  Miksi jonkun artistin josta en pidä (tai vaikka pitäisinkin) pitäisi saada hyvitystä siitä kun ostan kännykän (tälläistähän oli myös ehdoteltu)? Mitä ihmettä hän on kännykkäni eteen tehnyt…
  Vaikea “äänestää lompakollaan” kun mitä eriskummallisimmista ostoksista kilahtaa kuitenkin rahaa noille järjestöille ja jos artisti ei kuuluisi noihin niin saisikos hän vielä rahaa sieltä hyvitysmaksuista? Jos ei saisi niin miksi joku muka vaihtaisi paikkaa sitten..
  Jos lakisääteisistä hyvitysmaksuista ja muista sellaisista luovutaan, mun puolesta tekijänoikeusjärjestöt saa puuhata aivan mitä lystäävät DRM:istä naapuriin kuuluvan musiikin laskuttamiseen! Sitten voisi oikeasti olla tukematta niitä jos niin haluaa.

• Antti Järvinen 28.11.2006 klo 22.03
  

  [Kirjoitettu väärällä nimellä t:jaakko]
  Suurin osa tänne kirjoittajista ei ole selvästikään perillä asioista. He elävät jossain mielikuvitus maailmassa, josta he keksivät muka parempia ratkaisuja, kuin mitä on olemassa. Valitettavasti nämä mielikuvitus ratkaisut eivät käytännössä toimi. Red_Blue on yksi suurimmista mielikuvitus maailmassa elävistä, jolla ei selvästikään ole mitään käytännön kokemusta tältä alalta. Kuten 90 % muuta tänne kirjoittavasta p2p-piraatista on myös lähes vastaavassa asemassa.

  Joka vuosi tekijänoikeusmaksujen saajien määrä kasvaa, joten on täysin luonnollista, että tekijänoikeusmaksuja korotetaan ja laajennetaan koskemaan kaikkea mahdollista lähes joka vuosi. Vaikka maksujen saajien määrä ei kasvaisi tai jopa vähenisi. Niitä on silti laajennettava ja korotettava. On turvattava tekijänoikeusmaksujen saajien taloudellinen tilanne. Erityisesti parannettava heidän taloudellista tilannetta aina, kun se vain on mahdollista. Siksi on tärkeää jatkuvasti laajentaa ja korottaa tekijänoikeusmaksujen määrää.

  Tekijänoikeusmaksujen määrä on valitettavasti aivan liian alhainen tällä hetkellä. Tekijänoikeusmaksuja myös peritään liian kapealta sektorilta. Suuria korotuksia ja isoja laajentamisia on jatkuvasti tulossa.

  Suomessa on erittäin hyvin toimiva tekijänoikeusjärjestelmä, eikä sitä varmasti tulla muuttamaan miksikään nyt tai tulevaisuudessa. Eikä siksi, että p2p-piraatit sitä kritisoivat tässä blogissa. P2P-piraattien kanssa väittely täällä on täysin turhaa. Arvokasta ajan tuhlausta. Enkä ymmärrä miksi Ahti on siihen vaivautunut lähtemään mukaan.

  Teosto
  Antti Järvinen
  [/Kirjoitettu väärällä nimellä t:jaakko]
  Lisätty tietoa

• Markus Kalske 28.11.2006 klo 22.22
  

  Valitettavasti joudun vastaamaan nyt hieman kiireessä.

  En sano, että järjestelmä on täysin mätä, sillä muuten ei järjestelmä olisi toiminut näin kauan.

  ?Jos oikeudenhaltijat olisivat sitä mieltä, että korvaukset ovat liian korkeita, ne alenisivat?.
  Kuka tosiaan haluaisi valittaa oikeudettomista tuloistaan? Puhut oikeudenhaltijoiden vallasta sanella säännöt, tosiaan tässä ei huomioida muita tahoja.

  ?On liian helppoa kohdistaa tekijänoikeuden kritiikki kasvottomiin yhdistyksiin, kun sen pitäisi kohdistua niihin, joiden valtuuksin tekijänoikeusjärjestöt toimivat?.
  Tämä taitaa olla ainoa tapa saada viestiä perille?

  ?Ja mieluiten ihan kotimaisia taiteilijoita, kun tässäkin kohdassa on liian helppo nostaa esille ulkomaisia megatähtiä?.
  En kritisoi vain ja ainoastaan Suomessa toimivien järjestöjen toimintaa, kritisoin sairasta mallia, joka on vallallaan ympäri maailmaa. Valitettavasti suomalaisena on helpointa kritisoida Suomessa.

  ?Sanoisiko tekijänoikeuteen kriittisestikään suhtautuva poliitikko, joka paistattelee lehtikuvassa suosikkiartistin loisteessa, tuolle artistille, että olet muuten tosi ahne??
  Jos tosiaan olisin tässä tilanteessa oleva poliitikko, minun ei tarvitsisi kumarrella tuota artistia. Pyrkisin korjaamaan tilanteen säätämällä lakia oikeudenmukaisemmaksi, enkä kuuntelisi vain yksipuoleista tahoa.

  ?Jos oikeudenhaltijoiden joukossa olisi sellaisia näkemyksiä, että korvaukset ovat liian korkeita tai niitä peritään perusteettomasti tai että järjestöjen koko toiminta olisi vailla oikeutusta, se tiedettäisiin varmasti.?
  Jo suoja-aikaa säädettäessä ylemmäksi nousi kritiikkiä, jota ei huomioitu.

  ?Tekijänoikeusjärjestöihin kohdistuva kritiikki tulee lähes poikkeuksetta muualta kuin oikeudenhaltijoiden piiristä.?
  Syystä?

  ?Tuossa on pieni ymmärrysvirhe. Musiikkipuolella tuottaja on eri asia kuin kustantaja.?
  Pietari Kortekangas, kuten jo Ahti Vänttinen osoitti, ei siis ollut ymmärrysvirhettä. (Sillä sektorilla korvaukset kustantaja/tuottajille ovat mielestäni asiallisesti ottaen eniten ?päällekkäisiä?.)

  ?Ajat selvästi työsuhdetekijänoikeutta: palkka saa riittää.?
  Onko oikein, että kerran tehdystä työstä hyötyy koko loppuelämänsä ja toiset hyötyvät tästä vielä sen jälkeen? Ymmärtäisin paremmin, jos kyseinen hyvitys ja korvaus maksettaisi ainoastaan ~10-15 -vuotta julkaisusta eteenpäin, jonka jälkeen suoja raukeaisi. Tämä takaisi paremmat tekijänoikeuskorvaukset tämän hetken tuottaville ja tuleville tuottaville tekijöille.

  Ajanmittaa yksikään tekijä ei tule saamaan edes kohtuullista korvausta, sillä suojattua materiaalia on sen verran paljon, ettei ostovoima riitä tätä kattamaan.

  ?Mainitset lähteiksesi Gramexin ja Teoston, mutta silti koet, että varojen tilityksissä tai käytössä on jotakin ei-läpinäkyvää.? Tutustuttuani näihin, koko teksti sai alkunsa.

  ?Yksittäisten oikeudenhaltijoiden saamia korvauksia ei tietenkään voida julkistaa ilman lupaa.? En ole kiinnostunut yksittäisestä korvauksesta, se on järjestön asia pitää oikeudenmukaisissa rajoissa. Gramex ilmoittaa selvästi paljonko on kerätty tuloja, 13 % korvaushallinnon kuluihin sekä korvauksien maksetun määrän, mutta mitään ei mainita jäljelle jäävästä yli 2 miljoonasta. Toki sitä en kyennyt selvittämään, että meneekö tästä rahat esim. palkintoihin jne.

• Markus Kalske 28.11.2006 klo 22.37
  

  ?Sanoisiko tekijänoikeuteen kriittisestikään suhtautuva poliitikko, joka paistattelee lehtikuvassa suosikkiartistin loisteessa, tuolle artistille, että olet muuten tosi ahne??
  Jos tosiaan olisin tässä tilanteessa oleva poliitikko, minun ei tarvitsisi kumarrella tuota artistia. Pyrkisin korjaamaan tilanteen säätämällä lakia oikeudenmukaisemmaksi, enkä kuuntelisi vain yksipuoleista tahoa.

  Lisäksi, oikeudenmukaisuus ei satuta artistia.

• Jaakko Kuivalainen 28.11.2006 klo 23.13
  

  …Arvokasta ajan tuhlausta. Enkä ymmärrä miksi Ahti on siihen vaivautunut lähtemään mukaan.

  Teosto
  Antti Järvinen

  sähköpostiosoitteekseen “Antti” ilmoitti anttijarvinen@teosto.fi.

  SMTP Server rejected recipient (Error following RCPT command). It responded as follows: [550 anttijarvinen@teosto.fi… No such user]

  SMTP Server rejected recipient (Error following RCPT command). It responded as follows: [550 antti.jarvinen@teosto.fi… No such user]

• Gonzales 28.11.2006 klo 23.23
  

  Pietarille vielä:

  “Äänitteen tuottaja on se henkilö, yritys tai yhteisö, joka rahoittaa äänitteen teon. Termillä tarkoitetaan siis taloudellista eikä taiteellista tuottajaa.

  Tuottaja saa puolet äänitteen käytöstä kertyneistä Gramex-korvauksista.

  Sen sijaan äänitteen taiteellinen tuottaja ei ole tekijänoikeuslain mukaan oikeutettu tekijänoikeuskorvauksiin.”
  http://www.gramex.fi/?mid=150

• Antti Järvinen 28.11.2006 klo 23.41
  

  Virheitä sattuu tähän aikaan illasta mutta tässäpä korjaus. Voisitko poistaa (väärällä nimellä) kirjoittamasi valheellisen syytöksen minua kohtaan.

  Teosto
  Antti Järvinen

• pointreyes 29.11.2006 klo 00.10
  

  Kuten 90 % muuta tänne kirjoittavasta p2p-piraatista on myös lähes vastaavassa asemassa.

  Joltain taisi juuri lähteä mopo alta… Tai sitten kyseessä on joku keskenkasvuinen.

• Jaakko Kuivalainen 29.11.2006 klo 00.11
  

  “Antti” (saanhan sanoa sinua “Antiksi”)

  Poistan ylimääräiset kommentit heti kun

  1) lähetät minulle postia Teoston osoitteesta

  tai

  2) selität uskottavasti, miksi osoitteesi onkin nyt yllättäen teosto@teosto.fi

  tai

  3) vastaat puheluun Teoston vaihteen kautta aamulla

  tai

  4) esität vaihtoehtoisen tavan todistaa henkilöllisyytesi.

  Ja pahoittelut, jos syytökseni ovat vääriä.

• Ahti Vänttinen 29.11.2006 klo 01.34
  

  jm: En tuossa ketään syytellyt, totesin vain miten asiat ovat. ÄKT ei ole ollenkaan samassa sarjassa kuin Teosto ja Gramex, jotka ovat tekijänoikeusjärjestöjä. ÄKT on levy-yhtiöiden toimialajärjestö.

  Joku artisti voisi pitää sadan yleisöä huonona saavutuksena, tuli rahaa tai ei. Joku taas pitäisi suurena menestyksenä, että juuri ne sata oikeata henkilöä tulivat konserttiin, eikä hänkään välittäisi rahasta. Sitten löytyy varmaan artisti, joka pitäisi satasta hyvänä tilinä sadan yleisöltä, ja toivoisi parempaa jatkossa. Sitten taitaa löytyä sekin, joka kokisi tulleensa huijatuksi, jos yleisöä on miljoona ja tilillä sata. Löytynee sekin artisti, joka pitäisi miljoonayleisöä niin hyvänä juttuna, että rahalla ei olisi mitään väliä, mutta luulen, että tuon miljoonayleisön perusteella syntyisi tiettyjä odotuksia tulojen kertymisestä tulevaisuudessa.

  Mitäkö mieltä minä olen? Onko sillä lopulta mitään väliä? Kaikki vaihtoehdot käyvät, jollekin paremmin, jollekin huonommin.

  Suoja-aikakeskustelusta en ole suuremmin kiinnostunut, mutta miksei 70 vuoden suoja-aika hyödyttäisi tekijän jälkikasvua?

• Ahti Vänttinen 29.11.2006 klo 01.40
  

  Todettakoon vielä, että en tunne ketään Antti Järvistä Teostosta enkä varsinkaan ole kutsunut ketään mukaan tähänkään keskusteluun. Tuollainen väärillä nimillä kirjoittelu vain osoittaa, että asiallisella keskustelulla ja argumenteilla ei joku taas pärjää.

• jm 29.11.2006 klo 04.36
  

  “Suoja-aikakeskustelusta en ole suuremmin kiinnostunut, mutta miksei 70 vuoden suoja-aika hyödyttäisi tekijän jälkikasvua?”

  Varmasti hyödyttää. Mutta jos tekijänoikeuksia katsotaan tuolta kannalta, että kuinka suurta sukua niillä elätetään, niin minun puolestani koko tekijänoikeuden voisi silloin lakkauttaa. Tuo on jo silloin täysin perusteetonta tulonsiirtoa. Pointtini on, ettei muissakaan ammateissa tuollainen onnistu. Jos laki lähtee siitä olettamasta, että suoja-aika on tarkoitettu myös turvaamaan perillisten elatus, mikseivät hyvitykset ole perintöveron alaisia? Jos niiden tarkoitus on turvata etujärjestötoiminta ja poliittinen voitelu, miksi niitä markkinoidaan tekijän oikeuksina?

  Pahoittelut, että ilmaisin epäselvästi. Tarkoitin tuolla yleisöllä yleisesti teoksia kuuntelevia ja katselevia ihmisiä. Tarkoitin vaan sitä, että minusta to-korvausjärjestelmä on normaalin oikeustajun kannalta nurinkurinen.

  Järjestelmä hinnoitellaan niin, että saadaan maksimaalinen liiketulos. Tämä on ihan ok juttu. Ongelma vaan on siinä, että käsittääkseni to-lait on alunperin säädetty nimeenomaan siksi, että yhteiskunta maksaa siitä kohtuullisesti, että saa vastineeksi mahd. paljon kulttuuria.

  Kuitenkin hintoja optimoitaessa jos maksimipisteitä löytyy (jälleen hatusta heitettyjä lukuja) esim. 100, 1000 ja miljoonan hengen yleisöstä, valitaan käytännössä tuo 100 hengen yleisö. Näin siksi, että liiaksi levitetty kulttuuri nähdään uhkana tulevaisuudessa. Tähänhän drm-systeemitkin perustuvat. Voidaan vaikka puoli-ilmaiseksi myydä tavaraa, kun tiedetään, ettei pitkällä aikavälillä voi syntyä kansan pariin laillisesti hankittua kulttuurista pääomaa.

  Tätä tyhjiötä ovat täyttämässä CC-materiaali ja web-yhteisöt. Ihmiset mieluummin kuuntelevat “huonoakin” musiikkia kuin kahlitsevat itsensä rajoituksiin. Ei voi sanoa, että pelkästään ahneet muusikot haluavat rajoittaa jatkuvasti, kun välikäsinä toimivilta yhtiöiltä ja järjestöiltä ei todellakaan saa sellaista neutraalia näkökantaa, jota yrität väittää.

  Jatkuvasti heitetään ilmoille lukuja p2p-käytön haitoista ja käyttäjäluvuista. Mielenkiintoisia tosiaan, kun ottaa huomioon, etteivät p2p-palvelimien ylläpitäjätkään pidä lokeja saati vuoda niitä julki. Jatkuvasti ollaan ruinaamassa lainlaatijoilta lisää “ilmaisia” valvontakoneistoja to-materiaalin hallintaan. Esimerkkeinä suljetut web-suodatuslistat ja teletunnistetiedot. Edelleen, ei mikään muukaan ala saa tällaisia lahjapaketteja joka ainut hetki. Miten kulttuurin levittämistä edistävät jatkuvasti kulttuurin rajoittamiseksi tehdyt toimenpiteet.

  Jossain vaiheessa vastarintaa syntyy niin kovaksi, että artistit huomaavat, etteivät etujärjestelmät ajakaan heidän etujaan vaan oikeasti vahingoittavat.

• Rami 29.11.2006 klo 06.11
  

  Yhdyn moneen aikaisempaan kirjoittajaan:
  jm, Kuivala, Kalske…

  Minkä takia minä, lähihoitaja, en saa nauttia työni
  hedelmistä 70 vuotta kuolemani jälkeen (sukulaisteni seurassa)?

  Eläkkeenikään tuskin tulee olemaan kovin huima, jos se katsotaan palkkaksen tehdystä työstä jälkikäteen.

  Tämä kuvio ei avaudu.

• Jaakko Kuivalainen 29.11.2006 klo 08.57
  

  “Antista”vielä lyhyesti. Hän kirjoitti yöllä ainakin yhden viestin Ahti Vänttisenä ja yhden FR_adminit-nimimerkillä. Molemmat viestit jäivät modjonoon ja siellä pysyvät.

• Pablo Virolainen 29.11.2006 klo 09.33
  

  Mitenköhän etätöitä (mielestäni parempi sana olisi lähityö, kun kuitenkin sitä tehdään pääasiassa kotona joka on kuitenkin lähellä) tekevien työpaikkamusiikin kuunteluun pitäisi suhtautua. Minun oikeustajuuni ei mahdu se, että minun pitäisi maksaa teosto/gramex maksua kotona töitä tehdessäni jos musiikkia satun kuuntelemaan (vai riittääkö siihen mahdollisuus musiikin kuunteluun samalla periaatteella kuin radio taksissa?). Entä tilanne, missä edelleen teen töitä kotona, ja poikani tulee päiväkodista laulaen juuri oppimaansa laulua.

  Tälläisten maksujen perintä etätyöntekijöiltä olisi mielestäni johdonmukaista.

• KP 29.11.2006 klo 09.49
  

  Minusta Ahdin pitäisi olla huolissaan suoja-ajoista, ainakin jos on kulttuurin asialla. Jo nyt on ainakin kirjallisuuden piirissä paljonkin tapauksia, joissa jonkin jo kauan sitten kuolleen kirjailijan omaiset roikkuvat isänsä tai isoisänsä tekijänoikeudessa kiinni toivoen voivansa hyötyä siitä jotenkin (elokuvadiilit tms.), vaikka useimmissa tapauksissa toivo on aivan epärealistinen. Lopputulos on se, että juuri kukaan ei pääsee nauttimaan tästä teoksesta ja ennenpitkää se katoaa jonnekin unohduksen suohon, viimeistenkin teoskappaleiden hajotessa. Tai sitten oikeuksien nykyistä omistajaa on hyvin vaikeaa selvittää 70 vuoden jälkeen, eikä uskalleta ottaa riskiä, että sellainen jostain kaivautuu julkaisun jälkeen “oikeuksiaan” vaatimaan. Yhdysvalloissa aikoinaan toiminut systeemi, jossa teoksella oli 28 vuoden suoja-aika, joka tarvitsi sen jälkeen uusia, on toiminut tässä suhteessa erittäin hyvin; jos oikeuksien omistajaa ei enää kiinnostanut tai sitä ei ollut, teos vapautui julkiseksi omaisuudeksi kohtuullisessa ajassa.

  Musiikkitallenteidenkin alkuvuosilta lienee jo tapauksia, joissa teoskappaleet ovat muuttuneet kelvottomiksi aikaa myöten, kun kaupallinen uudelleenjulkaisu ei ole ollut taloudellisesti kannattavaa tai sitten oikeuksien omistajaa on ollut käytännössä mahdotonta selvittää ja kukaan ei ole uskaltanut riskeerata julkaisua tietämättä tätä.

• KP 29.11.2006 klo 09.53
  

  Äh, äskeisessä on pieni ajatusvirhe: 70 vuoden jälkeen teos olisi jo julkista omaisuutta, joten korvataan se “useamman kymmenen vuoden”. On nimittäin mahdollista, että joissakin tapauksissa halukas julkaisija löytyisi (nostalgiapläjäykset, yms. niche-julkaisut), mutta oikeuksien omistajaa ei enää löydy.

• Jaakko Kyrö 29.11.2006 klo 10.46
  

  Edunvalvonnan kilpailuttamisesta:
  Muusikkokaverini joskus totesi että se olisi periaatteessa ihan hyvä asia mutta käytännössä aika vaikea tehdä. Ensiksikin, Suomen kokoinen markkina-alue on loppujenlopuksi aika pieni (kuinka moni täällä oikeasti elää musiikista?) Kilpaileva edunvalvontakoneisto saattaisi entisestään pienentää taiteilijalle valuvia roposia, varsinkin kun Teostokaan ei tee voittoa. Epäilys heräsi myöskin siitä kuinka paljon oikeasti olisi kysyntää.

  Toiseksi, nykyjärjestelmä on helppo sekä artistille että asiakkaille, tilitykset tehdään vain yhteen paikkaan. Tässä on kyllä semmoinen absurdi ajatuksenpoikanen että mitä jos Suomessa olisi vain yksi palkkatoimisto jolla olisi lain säätämät valtuudet välittää palkkoja työnantajilta palkansaajille. Olispa helppoa, ei tarvitsisi verokorttia lähettää moneen paikkaan.

• Jaakko Kyrö 29.11.2006 klo 10.47
  

  Mutta tämmöistä muualla.

• Jukka 29.11.2006 klo 10.57
  

  Musiikki on taidetta. Miksi siitä pitäisi maksaa korvaus?

• Olli 29.11.2006 klo 11.04
  

  Ahti kirjoitti:

  On liian helppoa kohdistaa tekijänoikeuden kritiikki kasvottomiin yhdistyksiin, kun sen pitäisi kohdistua niihin, joiden valtuuksin tekijänoikeusjärjestöt toimivat. Artisti se ja se, lauluntekijä tämä ja tuo jne. Ja mieluiten ihan kotimaisia taiteilijoita, kun tässäkin kohdassa on liian helppo nostaa esille ulkomaisia megatähtiä. Tätä kritiikkiä ei kuulu missään.

  Enpä aio minäkään kovin paljon kritisoida tekijöitä tai artisteja. Monet heistä ovat taiteilijoita eivätkä liikemiehiä.

  Ensisijainen kritiikin kohde on musiikkiteollisuus. Tiedät varmaan hyvin kuinka keskittynyt se on, puhutaankin neljästä suuresta. Ne hoitavat suhdetoimintaansa omien intressiensä mukaan kaikkiin suuntiin, mm. poliittisiin päättäjiin ja taiteilijoihin. Monet taiteilijat omaksuvat mielipiteensä levy-yhtiöiltä.

  Esimerkkinä kerrottakoon siitä, kun Anssi Kelan verkkosivujen keskustelupalstalla viime vuonna joku kritisoi uutta tekijänoikeuslakia. Taiteilija vetosi ensin direktiiviin ja kertoi, että Suomen valtio maksaa ison rahasumman päivässä siitä syystä, että direktiiviä ei ole implementoitu. Kun tämä väite kumottiin, niin mitä teki taiteilija? No, soitti tietenkin Sony BMG:lle, josta sitten valistettiin, että “no hätä” - laki on ihan hyvä ja toisen sukupolven DRM oikea nirvana. Tämän riemusanoman taiteilija sitten kertoi faneilleenkin ja jättäytyi pois jatkokeskustelusta.

  Sen verran pidän Anssi Kelan musiikista, että parempi onkin, jos hän tekee lisää biisejä sen sijaan, että perehtyisi TO-lain oikeuteen ja kohtuuteen. Luulenpa, että monet muutkin taiteilijat ovat aika tietämättömiä, ja kun vielä levy-yhtiöstä valistetaan, että kaikki kritiikkiä esittävät ovat piraatteja, niin mielipide on valmis.

• Kari Kalske 29.11.2006 klo 12.12
  

  Mahdollisuus rikkoa lakia ei saisi aiheuttaa kaksinkertaista seuraamusta. tarkoitan tällä sitä, että maksamme tallentavasta mediasta tekijänoikeusmaksun ja jos syyllistymme luvattomaan kopiointiin (siis jää myös kiinni siitä), niin jo maksettua tekijänoikeusmaksua ei vähennetä kovauksista.

  Ehkä pahinta on lasten päiväkotien ja perhepäivähoitajien (miten perhepäivähoitaja eroaa kampaajasta joka ottaa kotiinsa asiakkaita) teostomaksut. Nauhalta tai CD/DVD:ltä ei saa esittää ohjelmaa, vaikka tilaisuus ei olekaan jukinen. Siellähän on vain lapset joita opetetaan musiikin ja elokuvien avulla elämään informaatioyhteiskunnassa. Lasten päiväkodit eivät ole julkisia tiloja. Niihin täytyy päästä ja ulkopuoliset ohjataan ovelle kun lapset aloittavat päivän ohjelman.

  Toisaalta ei useimmat työpaikatkaan ole jukisia tiloja. Yritäpä mennä vaikka Elisan call centeriin tai jonkin IT-palveluja tuottavan yrityksen valvomoon. Silti siellä ei saa ilman teostomaksua olla kenelläkään päällä radiota tai muuta äänentoistolaitetta.

  Ei ääniteteollisuuden myynti vähene piraattien takia. Siihen ovat syynä muut tarpeet. Nyt voi aikaa kuluttaa tekstiviesteillä ja kännykkään puhumalla. Surffailla netissä jne. Tosiasiasiassa nykyaikana kuunnellaan vähemmän musiikkia ja ollaan enemmän aktiivisessa kommunikaatiossa toisten ihmisten kanssa.

  Nykyisin kotonanani on kaikki äänilähteet kiinni kunnes avaan television uutisten tai elokuvan takia. Muu aika kuluu (ilman musiikkia, ellei se ole pelissä) internetissä. Joskus jopa pelaan niitä harvoja pelejä joita olen ostanut. (Muuten en ole koskaan käyttänyt tai asentanut p2p yhteyksiä, ellei pankkiyhteys ole sellainen.)

  Kuulun siihen katoavaan ammattikuntaan, jolla on teknikko koulutus. Eräs mukava harrastus on muuttaa työaseman kokoonpanoa tarpeen vaatiessa. Viimeksi vaihdoin näytönohjaimen kun entinen oli liian hidas EverQuest II pelaamiseen.

  Pitäisikö nyt nimetön 3GHz:n koneeni olla vielä teostomaksujen alainen? (Onhan se musiikin laiton kuuntelu mahdollista) Kun en edes suostu kuuntelmaan musiikkia työasemallani. Ties vaikka Sony tai joku muu keksii taas jonkin työasemaan vahingoittavan ohjelman musiikin joukkoon.

  vai olisiko laitonta kuunnella musiikkia osoitteessa http://www.serialnastya.com/index_eng.htm

  Nehän ovat TV-sarjasta Anastasia.

  Tosiasia on, että ei millään voi puolustella teostomaksuja jos esittävä taiteilija on kuollut. Se raha on vain Teoston/Gramexin pyörittämiseen tarvittavaa tuloa. Koskakohan aletaan periä teostomaksuja vainajan hautajaisissa käytetystä musiikista, eli kirkkomusiikista? Vai tehdäänkö sitä jo? Vaikka ei yhtään sopimusta ole varmaan tehty.

  Olisin niin kiitollinen, jos tuleva työeläkkeeni maksettaisiin perikuntani jäsenille 70 vuotta kuolemani jälkeen.

  IT alan ammattilainen, teknikko Kari Kalske

• Tuomas Venhola 29.11.2006 klo 12.40
  

  Ahti Vänttinen kirjoitti

  Ajat selvästi työsuhdetekijänoikeutta: palkka saa riittää. Esimerkiksi musiikin säveltäjät eivät nykymaailmassa saa lainkaan palkkaa, heillä ei ole työnantajaa, eikä sellaisia ole liiemmin ollut tarjolla. Ketään ei myöskään voi pakottaa ottamaan säveltäjää työsuhteeseen. Jos korvaukset otettaisiin heiltä pois, ei jäisi mitään taloudellista insentiiviä.

  Hetkinen, hetkinen, hetkinen! Siis jos säveltäjille ei kukaan halua maksaa, mutta heidän työtään tarvitaan, heille pitää maksaa korvausmenettelyllä? Miten tämä tuntuukin kulujen maksattamiselta ulkopuolisilla…

  Jos säveltäjä on ns. tarpeeton, ei korvausmenettelyäkään tarvita.
  Jos säveltäjä on pakollinen, löytyy joku joka haluaa maksaa sävellyksestä.
  Jos säveltäjistä on pulaa, otetaan heidät työsuhteeseen.

  Muistelisin Maki “Makki” Kolehmaisen olleen jopa työsuhteessa levy-yhtiöön, jonka artisteille hän teki biisejä. En tykkää, mutta kyllä niistä joku piti kun myivät hyvin. Miksi säveltäjä ei voisi tehdä freelancerina tai työsuhteessa vaan hänelle pitäisi maksaa oudolla korvausmenettelyllä? Softa-alallakin näyttää systeemi pyörivän hyvin.

• markus 29.11.2006 klo 13.45
  

  Hyvä kysymys edunsaajien kannalta on se että miksi näitä järjestöjä ylipäätänsä on kaksi kappaletta? Varmasti hallitokulutkin ovat tuplat ja sitä kautta eteenpäinjaettavat korvaukset pienempiä.

  Omasta kokemuksestani olen huomannut että teosto on sovittelevampi ja realistisempi korvauksissaan. Gramex huomattavasti ahneempi. Esim. ravintola käytössä jos muutat omistavasi cdn levynmuotoa mp3 muotoon soiton helppouden takia. Ottaa gramex 1,22 e per kappale ja tämä siis jo kertaalleen ostamastasi levystä. Lisäksi teostolla se on 10 % maksamastasi taustamusiikin hinnasta.

• to-mafia 29.11.2006 klo 13.47
  

  Russia Agrees To Shut Down AllOfMP3.com
  http://yro.slashdot.org/article.pl?sid=06/11/29/012244

  Total pwnage :|
  Nyt kaikki ostoksille, vielä ehtii.

• ? 29.11.2006 klo 14.31
  

  Ihan kysymyksenä, jos täällä on noista laeista enemmän tietäviä. Eli olen miettinyt sellaista, että eihän missään ole mainittu, että juurikin noilla järjestöillä olisi mitään monopolia korvausten keräämiseen. Eikö olisi mahdollista pistää pystyyn kilpailevaa tekijöitä edustavaa tahoa, joka keräisi myös erilaisia korvauksia musikin yms käytöstä?

• jm 29.11.2006 klo 15.30
  

  to-mafia: Mutta hei, on tässä positiivistakin. Nyt levy-yhtiöt voivat alkaa mainostaa “laillista” verkkomusiikkiaan kiinteään kartellihintaan ja mikä tärkeämpää, kuinka paljon sen suosio on nyt noussut.

  Asioita seuranneille lienee selvää, että drm-rampautetun, karmealla kompressiolla raiskatun ja bittitasoltaan naurettavan laatuisen musiikin kauppa on kasvanut valtavasti lähivuosina. Oliko peräti niin, että Anttilalla meni perinteisen myynnin ohi.

  Nyt on hyvä pistää propagandakoneisto käyntiin ja hehkuttaa, kuinka nimenomaan allofmp3:n kituminen tässä lähiaikoina on moninkertaistanut laillista verkkomusiikkilatausta. Jos ei markkinapuhe riitä, ostetuilla tieteellisillä tutkimuksilla voidaan tämä myös osoittaa. Samoin nyt olisi aika harmonisoida EU:n ja Venäjän yhteiset TO-lait. Venäjällähän on muusikoiden kannalta kohtuullisempi (vaikkei tietenkään vielä riittävä) tuo vankeustuomio p2p-toiminnasta.

• Janne Jalkanen 29.11.2006 klo 15.55
  

  Ahti: “Mutta kun näin ei taida olla, on todennäköisempi arvaus, että näiden ilmaisten neuvojen antajilla on jokin oma agenda, jossa ei läheskään korkeimmalla prioriteetilla ole musiikin tekijöiden ja esittäjien etu, vaan jotakin muuta.”

  Aivan oikein havainnoitu. Markkinatalous toimii niin, että tuottaja ja kuluttaja sopivat keskenään sopivan hinnan. Kuluttaja ajattelee omaa etuaan ja tuottaja omaansa.

  Suurin osa tässä keskustelussa mielipiteitään kailottavista on luonnollisesti siellä kuluttajan puolella - oli kuluttaja sitten ylikansallinen elektroniikkateollisuus tai yksittäinen opiskelija.

  Monopolin juttu on siinä, että tuottaja voi sanella säännöt, ja muilla on lähinnä vaihtoehtoina ota tai jätä. Vaihtoehtoista lähdettä tuotteelle kun ei ole. Ja tämäkös kyrsii sitä kuluttajaa. Tämä sitten ilmenee erilaisina pakkoliikkeinä milloin mitäkin asiaa vastaan: TO-mafiaa, DRM:ää, jne, joiden koetaan yrittävän vähentää vielä edelleenkin kuluttajien valintavaihtoehtoja. Kaikessa muussa teollisuudessa (pl. Suomessa alkoholin myynti) kun valinnanvaraa on. Koko TO-lain ympärillä käyty keskustelu osoittaa, että on olemassa iso joukko kovaäänisiä asiakkaita, jotka ovat tyytymättömiä saamaansa kohteluun. Kaikki eivät ehkä osaa artikuloida ongelmiaan kovin hyvin, mutta yhtä kaikki, se, että asiakkaat ovat tarpeeksi tyytymättömiä *perustaakseen oman puolueen*, luulisi kuitenkin herättävän huolestusta tuottajapuolella.

  Osa tästä kaikesta tietysti johtuu luovan työn ominaisluonteesta, ja on totta kai järkevää, että on olemassa paikka, josta oikeuksia voi ostaa, ilman, että tarvitsee shoppailla joka artistilta erikseen. Minun mielestäni - kuluttajana - niitä pitäisi vain olla monta.

  En usko, että tämä olisi ratkaisu koko ongelmaan, en tietenkään, ja varmasti se toisi omanlaisiaan ongelmia. Mutta toisaalta, yhteiskunta ei romahtanut kun kaljaa alkoi saada myös kaupasta ja joku muukin kuin tarjoilija sai kantaa oluen pöydästä toiseen.

  Jaakko Kyrölle: miksi edunvalvontajärjestön pitäisi olla suomalainen? Eikös WTO yritä kovasti ajaa vapaakauppaa - miksi tekijänoikeuksien pitäisi saada eri kohtelu? Siinähän olisi Teostollekin markkinarako - “we are the *Finnish* collection society!” Voisi myydä Euroopassa hyvin ;-)

• PL 29.11.2006 klo 16.00
  

  Jottei unohtuisi mihin tosiaankin alkujaan hyvään tarkoitukseen perustettujen järjestöjen koskemattomuus asema on johtanut; määräävän markkina-aseman väärinkäytökset, ristiinkytkennät ja vähintäänkin erikoiset hallinnolliset menettelyt. On se vain kummasti unohtunut näiltä toimijoilta yksinkertainen perusprinsiippi - katso miltä asiat näyttävät ulospäin.

• PL 29.11.2006 klo 16.05
  

  Edit! (saisiko viestin esikatselun käyttöön)
  määräävän markkina-aseman väärinkäytökset.

• Ahti Vänttinen 29.11.2006 klo 18.18
  

  Tuomas Venhola: Eiköhän tuo ole taloudellisesti ottaen järkevin ja ehkä myös ekonomisesti läpinäkyvin malli, että rahaa tulee säveltäjälle kun sävellystä käytetään. Silloin ei tarvitse maksaa turhasta. Käyttökorvauksen hinnan pitää sitten olla vain kohdallaan. Sehän ei ole helppo asia koskaan.

  Jos mennään toiseen ääripäähän, että kaikki rahat saman tien käteen, työsuhteella tai ilman, joudutaan rahoittamaan toiminta kaikilta osin etukäteen ja toivomaan, että investointi saadaan joskus takaisin. Vaikka toimin palkansaajajärjestössä, pidän tekijänoikeuskorvausta nykyisessä muodossaan kaikille osapuolille parempana vaihtoehtona kuin työsuhdetta tai muuta kertakorvausmallia, johon kaikki oikeudet automaattisesti sisältyisivät.

  Lähes kaikki taloudellinen toiminta, jossa ostetaan työ- tai muita panoksia ja jalostetaan niitä eteenpäin, on menossa eri tavoin kohti riskinjakoa. Tekijänoikeusalalla tuo riskinjakoajatus on nähtävissä jo aika pitkälle jalostuneessa muodossa. Jokainen kantaa oman riskinsä ja jokainen maksaa vain omasta käytöstään.

• Puh-Nalle 29.11.2006 klo 19.55
  

  Hei Ahti,

  Onko sinusta ihan oikein ja kohtuullista, että jos baarissa on 6 henkeä, niin baari joutuu maksamaan potentiaalisen yleisökapasiteetin mukaan korvauksia, jos vaikka yleisökapasiteetti on 150 henkeä ?

  Eli maksetaan 144 kummituksesta.

  Niin tuomioistuimen ratkaisu on, että se ei ole kohtuullista.

  http://www.digitoday.fi/page.php?page_id=11&news_id=20067396

  Teoston hinnasto:
  http://www.teosto.fi/teosto/webpages.nsf/0/BAA786E1383AAA32C2256E350044CE7A?opendocument&cat1=Musiikin%20käyttö&cat2=&cat4=Hinnat%20ja%20ohjeet

  Silti Teosto vaan jatkaa menettelyään…

  Huuuhuuuuuu

• bambupanda 29.11.2006 klo 21.46
  

  Jostakin kumman syystä tulee mieleen Nikolai Gogolin kirjoittama romaani Kuolleet sielut. Siinäkin rahastettiin olemattomalla.

• Gonzales 29.11.2006 klo 22.40
  

  Tuostahan PL:n linkittämästä uutisestahan se selviää mihin gramexin tilityksistä ylimenevät rahat joutuvat:

  “Tämän lisäksi Gramex joutuu maksamaan itse omat 150 000 euron oikeudenkäyntikulunsa ja radioasemien 15 000 euron oikeudenkäyntikulut.”

  Gramexin lakimieskuluthan maksetaan Risto Rytin lakitoimistolle? http://www.ryti-hemmo.fi/ryti.htm

• Puh-Nalle 29.11.2006 klo 22.47
  

  Risto Ryti sattuu olemaan myös Gramexin hallituksen puheenjohtaja

  http://www.gramex.fi/index.php?mid=196

  Ainakin RAL vs Gramex oikeudenkäynnissä Gramex on päättänyt käyttää Risto Rytin toimistoa:

  http://www.tkvk.org/ralgramex-vastaus-2006-03-27.pdf

  Rahaa tulee…

• Laura Kataja 29.11.2006 klo 22.52
  

  Ottamatta muuhun kantaa, niin onko kukaan miettinyt, mitä merkitsee yleiselle turvallisuudelle se, että kaupoissa jne. ei enää voi olla radio auki ilman erillisiä maksuja. Joten radio ei ole auki. Jos jotain soitetaan, niin jotain muzakia tms.

  Ai, mitäkö tällä on tekemistä turvallisuuden kanssa? Kun kukaan ei voi kuunnella radiota, niin myöskään mahdolliset viranomaisten hätäkuulutukset (joista joitakin vuosia sitten nimenomaan tehtiin sopimukset, että ne painetaan läpi myös kaikkien kaupallisten asemien taajuudella) eivät kuulu…

• Ahti Vänttinen 29.11.2006 klo 23.20
  

  Puh-Nalle: Tariffirakenteita on monia mahdollisia, nyt on käytössä yksi niistä. Jos musiikkipubiyrittäjä saa musiikilla (yksinkertaisuuden vuoksi unohdetaan muut palvelut, joita tarjolla on) houkuteltua tiloihinsa 6 henkeä ja b 100 henkeä samankokoisiin tiloihin samalla musiikilla, miksi b:n pitäisi maksaa enemmän tuosta tuotannontekijästä? Musiikin käyttäjä on tekijänoikeudellisessa mielessä pubi, ei yksittäiset henkilöt pubissa. Pubi käyttää musiikkia liiketoiminnassaan tuotannontekijänä.

• Ahti Vänttinen 29.11.2006 klo 23.49
  

  Gramex tuki ESEKin kautta viime vuonna kotimaista esittävää säveltaidetta 1,56 miljoonalla eurolla. Sinne ne “yli jääneet” rahat menneet on.

• Tommi Korhonen 30.11.2006 klo 00.03
  

  Ahti, hyvä tarkennus. Tuota tietoa täällä hieman kaiveltiin. Oli kyllä minusta oletettavissa että joku tuollainen tukitarkoitus niille löytyy, mutta täytyy myöntää että minäkin olen mielelläni skeptinen.

  En usko että Teosto/Gramex tässä ovat niitä pääpahiksia… Ideana on kuitenkin ollut järjestötoiminta _jäsenten_ iloksi. Mutta hinnastoja ja lausuntoja katsoessa se ei ole enää kaukana että minun pitäisi maksaa lisenssimaksuja siitä jos haluan kotonani katsoa leffaa kavereideni kanssa.

  Tästä, ja yleisestä syyttelyilmapiiristä (oikeusjutut) ja ympäriltä kuuluvista yhä absurdimmista ja toistuvista vaatimuksista saada yhä enemmän oikeuksia ja rangaistuksia tulee tämä “pyhä viha” tekijänoikeusmafiaa kohtaan.

  Voi jopa olla että ihan yksittäin katsottuna monikin TOM:in osa on “perusteltu” tai “järkevä”. Mutta kyllä niistä silti voi tulla katkeruus mieleen kun katsoo (rehellisen mutta laatutietoisen) kansalaisen silmin.

• Tommi Korhonen 30.11.2006 klo 10.42
  

  Olettaen että kyse on Teostosta, en nyt uudelleen jaksa lukea molempien ehtoja: Miksi Teoston ehdoissa ei VOI olla mahdollisuutta artistien poikkeuslupien myöntämistä ihan oletusarvona? Esim omia erityisiä promobiisejään ilmaiseksi netissä, tai ylläolevan esityksen mukaista keikka-bootlegien lupaa.

  Esim promobiisit ovat marginaalitapauksia, ja niiden tuottoarvio on varmasti teijänoikeusjärjestöjenkin laskutuksessa alle kuluihin menevän rajan. Miksei artisteille voisi antaa sitä oman tuotteensa hallintavaltaa esim niin että tekijä/artisti voi päättää suojan tavoitteet itse? Toki hallinnointi on tällöin hieman vaikeampaa, mutta tietokantojen avulla se tähänkin mennessä täytyy tapahtua… Ja vaikeuskin on suhteellista varsinkin kun sopimuksissa määriteltäisiin että poikkeukset pitää erityisesti nimittää esim niiden biisien ensilevityksessä - eikä sitä levitys-statusta voisi vaihtaa keskenkaiken. Sanotaan vaikka että bändi päättää julkaista kotisivuillaan promobiisin täydellisenä (ja hyvälaatuisena), ja nimeää siihen erityisesti tietyn biisin, jota sen jälkeen saisi levittää vapaasti. Toki ymmärrän että tällaisen biisin tai esityksen täytyy olla sitten kokonaan kyseisten taiteilijoiden tuotetta, tai luomisketjun kaikkien jäsenten on siihen suostuttava.

  Tällaisella järjestelmällä olisi varmasti hyvin pieni taloudellinen merkitys, ei varmasti näkyisi “käyrissä”, mutta antaisi täysin toisen fiiliksen hallinnoinnin mafiaominaisuuksiin. Nyt jos kaikki mennyt (!) ja tuleva tuotanto on kaikki yksinomaan tekijänoikeusjärjestön hallinnassa, niin eihän sillä jäsenen etua palvella, vaan järjestön.

  Ensimmäisen kerran kun nuorena teininä törmäsin tekijäoikeuksien absurdiuteen niin ihmettelin silloinkin että miksi bändi ei saa soittaa omalla keikallaan ilman tilityksiä? (Tämä oli merkityksessä koulun juhlissa) Toki ymmärsin jo silloin että tekijänoikeusjärjestöt haluavat osansa jokaisesta asiasta, eivätkä halua että artisti voi valita oman makunsa mukaan omat tuotto-odotuksensa - ja tietysti suojellaan myös muita teoksen luomiseen osallistuneita… Ja kai siinä sitten tekijänoikeusmafia saisi pelätä että esim radiot soittaisivat yhä enenevässä määrin näitä CC versioita?

  Olisiko tuollainen muka nykyaikana (tietokantoihin tuon valvonnan täytyy nytkin perustua?) mahdoton ja hallinnollisesti raskas?

• ElWili 30.11.2006 klo 11.08
  

  Täytyy nyt muistaa vielä se, että pubiyrittäjä maksaa moninkertaisesti pubinsa pyörittämisestä, diskosta erikseen, karaokesta erikseen, musiikista yleisesti erikseen ja vielä tähän päälle vissiin livemusiikista erikseen. Ja joka päivältä maksetaan siis tuo perusmaksu “yleisestä musiikista”. En nyt muista näiden tarkkoja nimityksiä, vaikka taitaahan ne tuossa Markuksen tekstissä olla…

• Ahti Vänttinen 30.11.2006 klo 11.35
  

  ElWilli: Halusin sulkea muut palvelut pois esimerkistäni, että tämä perusasetelma tulisi esiin. Halusin vertailla samanlaista käyttöä eri yleisömäärillä.

• J-P Laine 30.11.2006 klo 16.36
  

  Tämä keskusteluhan käy koko ajan mielenkiintoisemmaksi, uusia ihmisten vääryyksinä pitämiä asioita senkun vaan tulee esiin - Saattaa vielä käydä niin, että kohta etsitään vaihtoehtoja oikein toden teolla, tämä kaikki lienee vain alkusoittoa …

• Ahti Vänttinen 30.11.2006 klo 16.50
  

  SPK ja Tommi Korhonen: Noita pitäisi kysyä varmaan Teostolta. Kysymykset ovat sinänsä ihan järkeenkäypiä, mutta niin voivat olla vastauksetkin.

• Huima 30.11.2006 klo 16.51
  

  Eikös se nyt kuitenkin ollut niin, että esimerkiksi radiosoitossa YLE maksaa noin 5 miljoonan kuulijan mukaan. Ja kun tämä kuulija kuuntelee radiota taksissa, taksiyrittäjä maksaa samasta kuulijasta uudelleen. Tämä on selkeästi kaksoislaskutusta.

  Kun ahneus nyt on liiketoiminnassa näemmä pelkkä hyve, samalla on alkanut pilkottaa myös toinen kuolemansynti, kateus. Mitenkään muuten en voi ymmärtää esille tulleita kaksoislaskutuksen selittely-yrityksiä.

• Ahti Vänttinen 30.11.2006 klo 17.14
  

  Huima: YLE maksaa omasta käytöstään, ei kuuntelijoiden kuuntelusta. YLE on käyttäjä, ei kuulija. Kuulijamäärä on vain yksi käytettävissä oleva tekijä YLEn korvausta määriteltäessä.

  Kun yrittäjä tarjoaa radiomusiikkia osana omaa liiketoimintaansa, hänkin maksaa vain omasta käytöstään. Käytöt eivät ole päällekkäisiä, eivätkä tarkkaan ottaen kuulijatkaan. Tässä mielessä YLEn lähetyksiä omissa oloissaan seuraava kuulija on suoraan YLEn palvelun piirissä. Kuulija, joka kuuntelee YLEn tuottamaa lähetystä osana jonkin muun yrityksen palvelua, on tuon yrityksen palvelun piirissä. Tällaisessa tarkastelussa nuo kuulijat eivät voi olla molempien palvelujen piirissä samanaikaisesti, eikä päällekkäisyyttä tai kaksoislaskutusta voi esiintyä. Jos YLE maksaisi myös yrittäjän puolesta, tilanne olisi toisenlainen.

• Huima 30.11.2006 klo 17.23
  

  Ahti: Tuotahan sinä olet koko ajan selittänyt, mutta selittelysi ei tee mustaa valkoiseksi. Se, että vetoat “yrittäjän käyttöön” on vain sumutusta.

  Kuulijoiden lukumäärähän kuitenkin on merkittävin tekijä korvausta laskettaessa. Kuulijoiden määrä ei monikymmenkertaistu sillä, että ihmiset kuulevat radiota parturissa tai vaikkapa taksissa.

• Ahti Vänttinen 30.11.2006 klo 17.38
  

  Huima: Vaadittaisiin aika syvällistä analyysia eri oikeuden päätöksistä ja välimiesratkaisuista, ja vielä ennen kaikkea tuosta analyysista tällaista johtopäätöstä tukevaa lopputulemaa, että uskaltaisi sanoa kuulijoiden määrää “merkittävimmäksi” tekijäksi korvausta määritettäessä. Esim. kaupallisilla radioilla merkittävin on liikevaihto (kuvastaa lähinnä toiminnasta saatua hyötyä). Ravintoloissa asiakaspaikat (kuvastaa potentiaalia), jne. Kansainvälisestikin samassa asiassa käytettyjen korvausperusteiden kirjo on laaja.

• Huima 30.11.2006 klo 17.44
  

  Ahti: Näin varmasti onkin. En kiistäkään perustelujesi loogisuutta, vaan ainoastaan niiden lähtökohdan.

  Oikeuden päätöksiä en nyt ensimmäisenä ottaisi esiin. Koko tämän tekijänoikeuskeskustelun lähtökohtana on voimassa olevan lain epäoikeudenmukaisuus. Esille on tullut myös aikaisemman lain pohjalta tehtyjen “oikeuden” päätösten älyttömyys.

• rlankine 30.11.2006 klo 18.17
  

  YLE maksaa omasta käytöstään, ei kuuntelijoiden kuuntelusta. YLE on käyttäjä, ei kuulija.

  Kun yrittäjä tarjoaa radiomusiikkia osana omaa liiketoimintaansa, hänkin maksaa vain omasta käytöstään.

  Miksi eri käyttäjät laitetaan eriarvoiseen asemaan hinnoittelussa, vaikka tuote on ihan sama?

  [Kysymys on sinänsä omasta puolestani täysin retorinen, sillä olen jo pitkään boikotoinut kaikkea mistä koituu tuloa TO-mafialle.]

• Puh-Nalle 30.11.2006 klo 19.21
  

  Ootas kun kelaan. Jos esim. Yle maksaa siitä täyden korvauksen, että sillä on 1 miljoona kuunteliaa. Eli muusikot ja tekijänoikeusjärjestöt saavat siitä täyden korvauksen.

  Sitten jos 50 000 heistä on partureissa, takseissa, baareissa kuuntelemassa Ylen lähetystä, niin kyseisiltä yrityksiltä peritään täysi korvaus.

  Kyllähän se kaksoislaskutukselta vaikuttaa.

  Sitä en nyt tässä käsittele, että jos jossain baarissa on 5 asiakasta ja se maksaa korvausta asiakaspaikkojen perusteella (potentiaalisten kuuntijoiden perusteella), jota tässä tapauksessa olisi vaikka 150.

  Eli se maksaa korvauksia asiasta josta on jo kertaalleen maksettu täysi korvaus, eikä vain 5 todellisesta kuuntelijasta, vaan 150, jotka periaatteessa voisivat olla baarissa.

  Millonkohan VR äkkää tämän ja alkaa perimään lippuja potentiaalisten asikkaiden mukaan; oot kyllä yksin matkustamassa, mutta kun on potentiaalista, että matkustaisit koko sukusi kanssa, niin peritään koko suvun eestä matkalippujen hintoja…Jos ei suostu maksamaan, niin voihan sitä olla kulkematta junalla.

• Markus Kalske 30.11.2006 klo 22.21
  

  Tuo lista on kyllä järkyttävä. Katsotaanpa nopeasti kuinka moninkertaisesti koulun tulee esimerkiksi maksaa. Nyt puhutaan siis ala-asteesta jossa leikitään liikuntatunnilla piirileikkejä:
  - cd-levy
  - cd-levyn soittaminen liike-, työ tai asiakastiloissa
  - disko (muu kuin ravintola)
  - elokuvat (teatteri, kerho, yhdistys, festivaali, musiikin tallentaminen)
  - harrastajateatteri
  - huvitilaisuus
  - iltamat
  - internet
  - juhla
  - jääshow tai ?halli
  - kasetti (musiikin kopiointi kasetille)
  - kilpailu
  - kioski
  - kirpputoritapahtuma
  - kopiointi
  - kotisivut internetissä
  - kuntosali
  - lauluilta
  - leikkikoulu
  - liikunta
  - liikuntanäytös
  - liikuntatunnit
  - musiikkiliikunta
  - myyjäiset (pieni)
  - nettisivut
  - ohjattu liikunta
  - oppilaitos kopiointi
  - ottelu
  - pikkujoulu
  - päiväkoti
  - ruokala
  - tanssikoulu
  - teatteri (harrastaja-)
  - teatteriesitys
  - tietokoneella kopiointi kovalevylle, levykkeelle yms.)
  - tietoverkko
  - urheilutapahtuma
  - voimistelu
  - yhteisantennijärjestelmä
  - yleisötilaisuus

  Ohhoh. Vain 42 kohtaa….

  Lastenpäiväkodit, koulut, iltapäivähoidot, vanhainhuolto jne. (Valituksia kyllä kuuluu, ettei ole varaa palkata tarpeeksi henkilökuntaa)

  Kerhot, harrastukset, klubit jne. Kaikki joutuvat maksamaan toisen kerran.

  Urheilutalot, baarit, ravintolat jne. Kaikki joutuvat maksamaan toisen kerran.

  Kuinka monta kertaa yksilön korvasta laskutetaan? Ai mutta hei, heillähän onkin kaksi korvaa, eli laskutetaan yleltä toisesta ja toisesta korvasta sitten satunnaisesti, jos vaikka henkilö osaisi olla kahdessa, kolmessa jne. paikassa yhtä aikaa. Eikö vain?

• Ahti Vänttinen 30.11.2006 klo 22.37
  

  rlankine: Tarkoitus on, että korvaus olisi kaikki tekijät huomioon ottaen oikeaan osuva, eikä siis ketään käyttäjää syrjivä. Tehtävä on kyllä todistetusti hankala.

• Ahti Vänttinen 30.11.2006 klo 22.40
  

  Puh_Nalle: Tuossa onkin kelaamista, erittäin hankala ja monimutkainen kysymys asettaa korvaukset niin, että kenelläkään ei olisi valittamista. Saattaa olla mahdotonkin homma. Sellaista seurantajärjestelmää kukaan tuskin toivoo, että potentiaalisen radioyleisön liikkeet tiedettäisiin reaaliajassa, jotta kohdistus olisi absoluuttisen oikea.

• Ahti Vänttinen 30.11.2006 klo 22.43
  

  Markus Kalske: “…joutuvat maksamaan toisen kerran”? Eihän kukaan noista mainitsemistasi tahoista ole itse maksanut sitä ensimmäistä kertaa. Jos tätä ei ymmärrä, ei halua.

• Ahti Vänttinen 30.11.2006 klo 22.44
  

  Huima: Mainitsin oikeuden päätökset, koska niissä on nuo korvausten perusteet määrätty. Sieltä ne siksi olisi jotenkin kaivettava esiin, kun päätöksiä on kuitenkin pakko noudattaa.

• Äimänkäki 30.11.2006 klo 23.14
  

  Ahti Vänttinen sanoi:

  Markus Kalske: ??joutuvat maksamaan toisen kerran?? Eihän kukaan noista mainitsemistasi tahoista ole itse maksanut sitä ensimmäistä kertaa. Jos tätä ei ymmärrä, ei halua.

  Mikään noista mainituista tahoista ei maksa perimmiltään sitä ensimmäistä eikä myöskään toista kertaa. Sekä sen ensimmäisen että toisen kerran maksaa lopulta se kuulija (= asiakas / veronmaksaja / kansalainen), kun siis puhutaan radion soittamisesta.

  Ensimmäisen kerran hän maksaa sen Ylen kautta, toisen kerran tuon toisen “maksajan” kautta. Millään noista “maksajista” kun ei ole omaa sampoa, jonka kautta varallisuutta ilmaantuisi tyhjästä, vaan kyllä se kaikki raha on peräisin siltä yhdeltä ja samalta maksajalta, joka maksaa kahdesti, mutta voi “nauttia” vain kerran. Jos tätä ei ymmärrä, ei halua.

  Asia taas erikseen, millainen sitten olisi oikeampi järjestelmä.

• Markus Kalske 30.11.2006 klo 23.24
  

  Äimänkäki sanoi:

  Mikään noista mainituista tahoista ei maksa perimmiltään sitä ensimmäistä eikä myöskään toista kertaa. Sekä sen ensimmäisen että toisen kerran maksaa lopulta se kuulija (= asiakas / veronmaksaja / kansalainen), kun siis puhutaan radion soittamisesta.

  Ensimmäisen kerran hän maksaa sen Ylen kautta, toisen kerran tuon toisen ?maksajan? kautta. Millään noista ?maksajista? kun ei ole omaa sampoa, jonka kautta varallisuutta ilmaantuisi tyhjästä, vaan kyllä se kaikki raha on peräisin siltä yhdeltä ja samalta maksajalta, joka maksaa kahdesti, mutta voi ?nauttia? vain kerran. Jos tätä ei ymmärrä, ei halua.

  Asia taas erikseen, millainen sitten olisi oikeampi järjestelmä.

  Veit sanat suustani. :)

• Pietari Kortekangas 30.11.2006 klo 23.38
  

  Gonzales sanoi:

  Pietarille vielä:

  ?Äänitteen tuottaja on se henkilö, yritys tai yhteisö, joka rahoittaa äänitteen teon. Termillä tarkoitetaan siis taloudellista eikä taiteellista tuottajaa.

  Tuottaja saa puolet äänitteen käytöstä kertyneistä Gramex-korvauksista.

  Sen sijaan äänitteen taiteellinen tuottaja ei ole tekijänoikeuslain mukaan oikeutettu tekijänoikeuskorvauksiin.?
  http://www.gramex.fi/?mid=150

  Selvä. Olin väärässä. En ollut tarkistanut mitä Gramex tarkoittaa tuottajalla. Itse ymmärrän, ja varmasti suurin osa alalla toimivista ymmärtävät, tuottajan kuitenkin nimenomaan taiteellisena tuottajana. Aika jännä etteivät he saa korvauksia; monella tuottajalla on kuitenkin ratkaiseva osa levyn synnyssä. Toisaalta mikään mitä to-mafia tekee ei ihmetytä minua.

• Ahti Vänttinen 30.11.2006 klo 23.47
  

  Äimänkäki: No jos noin haluaa sen nähdä, niin mistä ei makseta kahteen tai useampaan kertaan kertaan? terveydenhuollosta (verot, käyntimaksut), ruoasta (tukiaiset, hinta kaupassa), julkisesta liikenteestä… Kuluttajahan maksaa lopulta kaiken. Tuolla tasolla vaan ei oikein synny hedelmällistä keskustelua.

• Ahti Vänttinen 30.11.2006 klo 23.50
  

  Pietari Kortekangas: Taiteellinen tuottaja ei esitä teosta, eli siksi ei lain mukaan ole oikeutettu korvaukseen esittävänä taiteilijana. Lain tarkoittama (taloudellinen) tuottaja normaalisti maksaa taiteelliselle tuottajalle palkkion tämän panoksesta. Joskus taiteelliselle tuottajalle tarjotaan myös rojaltia.

• Markus Kalske 1.12.2006 klo 00.00
  

  Aivan oikeudeton LISÄvero.

• Markus Kalske 1.12.2006 klo 00.01
  

  TO-järjestöt eivät ole oikeutettuja verotukseen, siihen meillä on jo verottaja.

  Keräätte ns. LISÄveroa ilman oikeutusta.

• Markus Kalske 1.12.2006 klo 00.21
  

  Rahankeräyslaki 31.3.2006/255
  6 §
  Keräystarkoitus

  Rahankeräys saadaan toimeenpanna varojen hankkimiseksi yleishyödylliseen toimintaan.

  Poikkeuksena yleishyödyllisyyden vaatimuksesta rahankeräys saadaan toimeenpanna:

  1) varojen hankkimiseksi taloudellisissa vaikeuksissa olevan yksittäisen henkilön tai perheen auttamiseksi;

  2) varojen hankkimiseksi päiväkodin ryhmän, koululuokan tai vakiintuneen opinto- tai harrasteryhmän opiskelun tai harrastustoiminnan edistämiseksi.

  9 §
  Rahankeräyksen kielletyt toimeenpanotavat

  Kiellettyä on:

  1) järjestää rahankeräyksen toimeenpanon yhteydessä arpajaiset tai muu toiminto, jossa osallistuvalle luvataan kokonaan tai osittain sattumaan perustuva voitto;

  2) toimeenpanna rahankeräys ketjukirjeen avulla tai siihen verrattavalla tavalla;

  3) järjestää rahankeräys pyramidipelin muodossa;

  4) järjestää rahankeräys tavalla, jossa kaupankäynti tai yhdistyksen jäsenhankinta ja rahankeräys ovat ilmeisessä vaarassa sekoittua keskenään.

  12 §
  Rahankeräysluvan antamisen edellytykset

  Lupa rahankeräyksen toimeenpanemiseen voidaan antaa, jos:

  1) rahankeräyksen keräystarkoitus on 6 §:ssä säädetyn mukainen;

  2) keräystarkoitus ei ole lain tai hyvän tavan vastainen;

  3) luvan saaja täyttää 7 §:ssä säädetyt edellytykset;

  4) rahankeräyksen toimeenpano on yleisen edun kannalta tarkoituksenmukaista; ja

  5) on oletettavaa, että hakija toimii rahankeräyksestä annettujen säännösten mukaisesti.

  Lupa rahankeräyksen toimeenpanemiseen yksittäisen henkilön tai perheen auttamiseksi voidaan antaa, jos 1 momentin 1?3 ja 5 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

  13 §
  Lupahakemuksen hylkääminen

  Hakemus rahankeräyksen toimeenpanemiseen tulee hylätä, jos:

  1) luvan antamiselle 6, 7 ja 12 §:ssä säädetyt edellytykset eivät täyty; tai

  2) luvan hakijan lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluvia tai luvan hakijassa tosiasiallista päätösvaltaa käyttäviä henkilöitä ei voida pitää luotettavina.

  Hakemus voidaan hylätä, jos:

  1) haetun keräysalueen sekä yhteisön tai säätiön harjoittaman toiminnan ja toiminta-alueen välillä on ilmeinen epäsuhta;

  2) lupaa hakevan yhteisön tai säätiön toiminta ei ole vakiintunutta;

  3) aikaisemmat samaa tai siihen verrattavaa keräystapaa käyttäen suoritetut keräykset eivät ole onnistuneet taloudellisesti;

  4) keräys- ja käyttösuunnitelmasta ilmenee arvioitujen tuottojen ja kulujen epäsuhta; tai

  5) hakija ei ole noudattanut aikaisempien rahankeräystensä yhteydessä lain tai asetuksen säännöksiä tai lupaehtoja.

  Jos hakija on jättänyt aikaisempaa rahankeräystään koskevan tilityksen määräaikana tekemättä taikka laiminlyönyt tilityksen täydentämisen tai oikaisemisen, uutta rahankeräyslupaa ei saa antaa ennen kuin tilitys on jätetty lupaviranomaiselle ja lupaviranomainen on sen hyväksynyt.

• Äimänkäki 1.12.2006 klo 00.22
  

  Ahti Vänttinen sanoi:

  No jos noin haluaa sen nähdä, niin mistä ei makseta kahteen tai useampaan kertaan kertaan? terveydenhuollosta (verot, käyntimaksut), ruoasta (tukiaiset, hinta kaupassa), julkisesta liikenteestä? Kuluttajahan maksaa lopulta kaiken. Tuolla tasolla vaan ei oikein synny hedelmällistä keskustelua.

  Olennainen ero on siinä, että terveudenhuollon “hinnasta” osa maksetaan verojen kautta, osa käyntimaksun kautta. Sitä ei siis makseta kahdesti, sama koskee muitakin esimerkkejäsi.

  Ylen kautta maksetaan kuulijan kuuntelu “kokonaan”, samoin tuon “toisen maksajan”.

  Sehän tässä kuluttajana ottaakin pannuun, että hedelmälliseksi keskustelun aiheksi ei haluta nähdä sitä, moneenko kertaan yhden ja saman palvelun voi kuluttajalta / kansalaiselta laskuttaa.

  Jos asiaa käytännön kautta haluaa lähestyä, niin syntyisikö esimerkiksi Ylen asemasta maksajana hedelmällistä keskustelua? Ylen maksuperusteet lienevät ajoilta, jolloin radion aukipitämisestä jossain tilassa ei erikseen maksuja kerätty, nämä maksut lienevät tulleet mukaan vähitellen myöhemmin, viimeisimpänä kai taksit?

  Lienevätkö Ylen maksuperusteet enää ajantasalla?

• Markus Kalske 1.12.2006 klo 00.31
  

  Joo, esikatselu olisi toivottavaa, mutta tuolta poimisin nyt heti alkuun.

  Kokonaan 6 §, 9 § 3), 12 § 1) 2) 5), 13 § 1) sekä 1)

• Äimänkäki 1.12.2006 klo 00.46
  

  Katselu olisi toivottavaa juu…

  Edellisen kommenttini toinen kappale piti kuuluman:
  Ylen kautta maksetaan kuulijan kuuntelu ?kokonaan?, samoin tuon ?toisen maksajan? kautta, siis päällekkäin.

• Markus Kalske 1.12.2006 klo 09.51
  

  Pyramidi kuvio on selvä.

  Kuluttaja ylimmäksi, yle seuraavaksi, seuraavaksi ylestä yrityksiin, yrityksistä erinäisiin kohteisiin, joista ei tarvitse vetää viivaa, sillä kuluttaja kuitenkin maksaa, lisäksi kuluttajan ja ylen väliin laitetaan vielä lapsi, josta yleä alemmalle tasolle tarha, koulu jne. nämä ovat taas yleä alemmalla. Mikä tästä kaikesta muodostuu?

  Nyt yhdistetään nämä yllä kuvatulla tavalla, tulee pyramidi, jonka päälimmäisenä on kuluttaja joka maksaa siis pyramidin muodossa kaiken.

• Ahti Vänttinen 1.12.2006 klo 13.20
  

  Äimänkäki: Tämä lienee hyödytöntä. Ihan samalla tavalla kuin sanot, että YLEn lähetyksen osalta maksetaan “kahteen kertaan”, maksetaan noissa mainitsemissani tapauksissakin. Kokonaisuutta tarkasteltaessa lopulta kaikki raha tulee samasta lähteestä. Minä lähden siitä, että sillä on merkitystä, että eri käytöistä maksavat eri tahot, ja myös kuluttaja maksaa eri tahoille, mutta sinusta sillä ei ole merkitystä. Nämä ovat kai niitä paljonpuhuttuja mielipiteitä.

• Äimänkäki 1.12.2006 klo 13.36
  

  Ahti V., en sanoisi, että kyseessä on ensisijaisesti mielipide-ero, vaan näkökulmaero.

  Sinä katselet asiaa maksun saajan ja maksatusjärjestelmän näkökulmasta, minä taas sen perimmäisen maksajan näkökulmasta.

• Äimänkäki 1.12.2006 klo 14.05
  

  Yritän selventää näkökulmaani vielä seuraavalla:

  Jos menen ravintolaan ja mukanani on oma radio ja korvanappikuuloke, saanen kuunnella sitä siellä, koska osaltani olen jo maksanut kuuntelusta esim. Ylen kautta?

  Kun ravintola laittaa saman ohjelman kuulumaan kaiuttimesta, joudun maksamaan siitä ravintolalaskussa toisen kerran ilman, että saan maksulleni mitään ns. lisäarvoa.

• Ahti Vänttinen 1.12.2006 klo 15.28
  

  Äimänkäki: Hupaisaa, että juuri tuon kuvaamasi - monessa mielessä toki melko epätoivoisen - tilanteen ajattelin itsekin ottaa esille jossain aiemmassa keskustelun vaiheessa esimerkkinä siitä, miten YLEn ja ravintolayrittäjän palvelut voisivat olla tosiasiallisesti “päällekkäin”, ja “maksettaisiin jollakin mittapuulla “kahteen kertaan”.

• Äimänkäki 1.12.2006 klo 16.39
  

  Ahti V., olisi mielenkiintoista jatkaa pohtimalla, onko jo kertaalleen maksettu kuunteluni sidottu tuohon omaan radiovastaanottimeeni ja sen mukana olemiseen, vaan olisiko enemmän oikein ymmärtää se tavallaan aineettomaksi “oikeudeksi”, joka minulla - ja muillakin ravintolan asiakkailla - on aina ja koko ajan mukanani.

  Mutta viikon urakan viime metrit painavat niin pahasti päälle, että nyt on pakko keskittyä ansion hankintaan, jotta jatkossakin olisi varaa näiden aineettomien oikeuksien käytöstä maksaa.

  Mukavaa viikonloppua!

• AM 1.12.2006 klo 21.00
  

  Äimänkäki, pitäisikö mainostoimistojen tehdä mainokset yrityksille ilmaiseksi, että mainoskustannukset eivät siirtyisi kuluttajahintoihin?

  Musiikin käytöstä laskutetaan, ei sen kuuntelusta. Käyttäjiä ovat radioasemat, ravintolat, kaupat, levy-yhtiöt ja sen sellaiset. Kukin näistä käyttää musiikkia kasvattaakseen omaa tuottoaan. Tuoton kasvattamiseen käytetyt rahat katsottaneen yrityksissä markkinointikuluiksi ja kaikki markkinointikulut näkyvät aina tuotteiden loppuhinnoissa. Niin mainosbudjetit kuin tekijänoikeuskorvaukset.

• Markus Kalske 1.12.2006 klo 21.07
  

  Yle tai mikä tahansa muu radioasema maksaa radiossa soivat teostomaksut. Kuluttaja maksaa teostomaksut televisioluvassa.

  Yritys, joka maksaa televisioluvan sekä joutuu maksamaan teostomaksut paikka määrän tai pinta-alan mukaan. Yrityksen esittämä teostomaksunalainen materiaali on kertaalleen maksettu ylen sekä kuluttajan puolelta. Jos yritys on maksanut televisioluvan ja soittaa radiosta musiikkia joutuu tuo maksamaan kahteen kertaan teostomaksut vaikka ei käyttäisi molempia samaan aikaan. Entä jos yritys soittaakin televisiosta musiikin, sama esimerkki mutta musiikkilevyltä, videolta jne. jotka sattuu olemaan myös kuluttajilla, jotka ovat ostaneet oman kappaleen samasta tuotteesta, koska hintoihin lisätään teostomaksut joutuu kuluttaja maksamaan jälleen päällekkäin.

  Kuluttaja menee kampaamoon, jossa soi musiikkia. Tämä musiikin soitto lisätään kuluttajalta laskutettavaan hintaan. Kuluttaja siis joutuu pakolla maksamaan tästä maksun vaikka ei haluaisi kuulla musiikkia saati maksaa tästä, jo kerran ylen maksaman korvauksen tai maksetun televisioluvan vuoksi.

  Kuluttaja, joka on ostanut radiossa soivan musiikin cd-levynä joutuu maksamaan toisen kerran tästä musiikista radiosta soitettuna. Eli missä vain radion soitosta laskutetaan, joutuu kuluttaja maksamaan tästä. Myös kannettava radio otettiin esiin tuossa aiemmin.

  Ei vuokratessa elokuvaa kioskissa, joudu maksamaan kahteen kertaan elokuvasta esim. hakiessa, että palauttaessa. Tosin taustalla soivasta musiikista, josta on jo maksettu pariin kertaan laskutetaan lisämaksua elokuvan vuokran hinnassa.

  Päiväkodissa lasten aloittaessa toimintansa, häädetään vanhemmat pois tarhasta. Tämä ei selvästi ole julkinen tila, sillä ulkopuolisilla ei ole oleskelulupaa, heidät häädetään pois. Tämä ei ole musiikin julkisuuteen esittämistä, ei yksityistiloissa soitettu musiikki ole julkisuuteen saatettua musiikkia. Sama asia kouluissa, virastoissa, yksityis juhlissa tai muissa minne ei ulkopuolisia ole kutsuttu. Vain yksityistilaisuuteen osallistuvat ovat siis kuulemassa, joten tämä ei ole julkisuuteen saatettua musiikkia.

• Markus Kalske 1.12.2006 klo 21.15
  

  AM, ei yhdestä mainoksenteostakaan laskuteta kahta kertaa, esim. myynnin jälkeen mainosta ei voi laskuttaa jälkeenpäin.

  ???

• Markus Kalske 1.12.2006 klo 21.19
  

  Musiikin käytöstä laskutetaan, ei sen kuuntelusta. Käyttäjiä ovat radioasemat, ravintolat, kaupat, levy-yhtiöt ja sen sellaiset. Kukin näistä käyttää musiikkia kasvattaakseen omaa tuottoaan. Tuoton kasvattamiseen käytetyt rahat katsottaneen yrityksissä markkinointikuluiksi ja kaikki markkinointikulut näkyvät aina tuotteiden loppuhinnoissa. Niin mainosbudjetit kuin tekijänoikeuskorvaukset.

  Jos tämä soitetaan radiosta on siitä jo kerran maksettu.
  Taustalla soiva musiikki, ei ole sama kuin kasvattaakseen omaa tuottoaan. Selitäs miten sairaalan vuodemäärien perusteella sairaala kasvattaa omaa tuottoaan?

• Markus Kalske 1.12.2006 klo 21.22
  

  Edit! Taustalla soiva musiikki, ei ole sama kuin kasvattaakseen omaa tuottoaan. Selitäs miten sairaalan vuodemäärien perusteella laskutettavasta musiikista sairaala kerää tuottoa?

  Ei sairaalaan mennä musiikkia kuuntelemaan, sinne mennään sairauksien tai muun vamman/tapaturman vuoksi hoidettavaksi.

  Miten sairaala saa parempaa tuottoa soitetusta musiikista?
  Nehän joutuvat vain laskuttamaan asiakkaitaan enemmän kattaakseen tämän ylimmääräisen kulun.

• Markus Kalske 1.12.2006 klo 22.02
  

  Mitä enemmän mietin tätä rahankeräyslakia, sen enempi voin karsia pois näitä mainitsemiani.

  Kokonaan 6 §, 9 § 3), 12 § 1) 2) 5), 13 § 1) sekä 1)
  Jäljelle jää ainoastaan oikeastaan keräys hyvän tavan vastainen. Joka tulee esim. väärin perustein kerätyistä korvauksista.

  Kuten olen sanonut: “En sano, että järjestelmä on täysin mätä, sillä muuten ei järjestelmä olisi toiminut näin kauan.”

  Sellaiset kohteet ovat kuitenkin hyvän tavan vastaisesti laskutettu, jotka eivät todellakaan tee tuottoa soitetulla musiikilla tai ole oikeasti julkisuuteen esittämistä. Sillä yksityistilaisuuksissa soitettu musiikki ei ole julkisuuteen esittämistä, oli siellä sitten yhdestä vaikka sataan ihmistä. Jollei ulkopuolisia päästetä tilaisuuteen, ei sitä voi pitää julkisuuteen tuotuna.

  Ja juuri näillä perusteilla ne pitää pudottaa pois korvauslistalta.

• Markus Kalske 1.12.2006 klo 22.07
  

  Eilen taisi realiteetti karata ja vasta nyt illalla ajan kanssa luettuani tekstiä sen huomasin. :)

• Markus Kalske 1.12.2006 klo 22.48
  

  Synnyttääkseni myös hedelmällistä keskustelua, täysin kritisoimatta TO-järjestöjä.

  Mielestäni olisi järkevää suoda esim. vapaaehtoinen kulttuuri vero, tuloihin verrattuna (vrt. kirkollisvero, tuloista riippuvainen).

  Tämä voisi esim. kattaa vapaan kulttuurin jakamisen ja tallentamisen, jonka kautta moni saisi mielenrauhan “harrastukselleen”. Jos kulttuurin jakamista jatkaisi maksamatta tätä, niin sitten tuomio olisi oikeutettu. Tämä ei myöskään varmasti alentaisi alkuperäistuotteiden hankintaa, mutta mahdollistaisi yksityiseen kopiointiin käytettyjen tarvikkeiden ja laitteiden to-lisän poistoa. Jolloin ei tulisi ristiriitoja esim. digikameran kuvat massamuisti laitteissa ja levyissä jne.

  Tämä myös kaventaisi oikeiden “piraattien” markkinoita, jotka toimivat kaupallisesti.

  Olen varma, että moni olisi valmis tämänlaiseen ratkaisuun ja tätä kautta to-järjestöt kykenevät saamaan, jopa paremman korvauksen tekijöille kuin nykyhetkellä. Kuitenkin pitää muistaa, ettei tämä vapaaehtoinen verokaan saa olla täysin kohtuuttomissa hintaluokissa. Siihen pitää olla myös mahdollisuus vähemmän ansaitsevalla.

  Tässä siis hedelmää alkutekstin päälle.
  Ja korvausten jakoperusteita pitää sitten oikeasti miettiä järkipohjalta, eikä vain top-10:n mukaan.

• Tommi Korhonen 1.12.2006 klo 22.56
  

  Minä olen tekijänoikeuksien kannalla. Myös takautuvalla “laskutuksella”.

  Ravintolan voidaan sanoa “käyttävän” musiikkia siinä tapauksessa kun he valitsevat musiikin. Rock Baarissa on rock baarin henki koska he soittavat rokkia, Ikivihreät Kahvilassa ikivihreä musiikki. Tällöin ravintolan musiikin käyttö on selkeästi tietoista ja … kustannettavaa. Tämä koskee myös sitä tapausta jos ravintola päättää olla tosi tylsä ja käyttää vain radiota oman “tyylinsä” valitsijoina.

  Myönnetään että SILTI pidän tekijänoikeusmafian (kokonaisuutena) moninkertaista laskutusta ja esim lastentarhojen laulattamista kohtuuttomana ja oikeastaan moraalittomana. Mutta joitain tapauksia, erityisesti ravintoloiden laskuttamista en pidä täysin hatusta revittynä.

  Kyseenalaistaa saa ja PITÄÄ. Ja sitä TYP tekee, mutta täytyy myöntää että ihan kaikkea emme varmasti pysty kaatamaan… tai aina edes kyseenalaistamaan. Markus: pistä forumillekin tarkempaa selvitystä noista pykälistä niin ruoditaan niitä. Vaikka olisitkin sitä mieltä että olisivat olleet rankkaa tekstiä.

  Mut kyllä niissä “tekijänoikeuslaeissa” saisi joku järkikin olla. Nyt puhutaan levittäjänoikeuslaeista.

• Jepsis 1.12.2006 klo 22.57
  

  Miksi “kasettimaksujen” osalta puhutaan aina vain ääni- ja kuvatallennealasta? Miksi “kasettimaksut” menevät aina vain “taitelijoille” ja heidän rahoittajilleen? Taitelijoille, jotka voivat harjoitella krapulassa soittokämpillään ja etsiä soundeja. Näitä tallennevälineitä käytetään todellakin ihan muunkin aineiston “kopioimiseen” kuin vain musiikin. Siihen CD:n, DVD:n kuin kännykänkin muistiin menee myös ihan kännykkäpelejä, ohjelmia kuin myös tietokoneella kirjoitetttuja dokumentteja. Kännykän muistiä käytetään kuulemma jopa ihan paikan päällä itse kännykällä otettujen kuvien tallennustilaksi!

  Mitä taasen langetettuihin korvauksiin tulee, niin tuossa Tuusulan käräjäoikeuden ratkaisussa jäi ihmetyttämään ohjelmistoalan aliarvostus. Vaikkakin päätös on kyseenalainen, on silti nuo korvausvaatimukset ällistyttävän vaatimattomia verrattuna musiikkiteollisuuden saamiin korvauksiin.

  Yhden kännykkäpelin myyntivalmiiksi saattaminen vie vähintäänkin tuhansia tunteja aikaa, tietokonepelin tekimisessä puhutaan jo nykyisin n. 100 henkilötyövuodesta. Silti tuomiossa määrätyt korvaukset ovat vain satoja euroja. Aliarvostetaanko tedellakin ohjelmistoalaa näin paljon? Kauanko yhtä ääni-CD:tä “hiotaan” studiossa? Kymmeniä vuosia?!?

  Kasettimaksujen osalta pidän kohtuuttomana, että vain ääni- ja elokuva-ala saa siitä hyvityksensä. Tietokoneohjelmien CD- ja DVD-levyistä tehdään lukemattoman paljon varmuuskopioita. Näiden ohjelmien arvo usein jopa useita tuhansia euroja. Näitä ohjelmia myös kopioidaan paljon ja myös paljon yleisemmin kuin monesti epäkäytännöllisiä CD-levyjä.

  Miksi sitten Adobe ei ole Photoshopinsa kanssa ja esim. F-Secure antivirustuotteensa kanssa ensimmäisenä vaatimassa korvauksia?
  Antivirusyhtiöiden etujen mukaista on, että jos jollain ei ole antivirusohjelmaa, niin hänellä on edes kopioitu sellainen - se auttaa osaltaan myös kaikkia muita. Kun hän tulee tutuksi kopioimansa ohjelman kanssa, myös kynnys ostaa samainen ohjelma laillisesti tilaisuuden tullen on korkeampi. Sama pätee myös Photoshopiin: harvalla opiskelijalla on varaa käyttää sitä kotona, mutta jos työpaikalle hankitaan kuvankäsittelyohjelma, niin se on lähes poikkeuksetta se juuri sama, jolla on kotona opiskelultu “piraattikuvankäsittelijäksi”. Tekokasta markkinointia mielestäni.

  Eikö ääni- ja elokuva-ala ole mitään muita keinoja näiden ei-ammattilaisten piraattien kanssa kuin heittää 100 000 euron korvaukset niskaan?

• Markus Kalske 1.12.2006 klo 23.05
  

  Kyseenalaistaa saa ja PITÄÄ. Ja sitä TYP tekee, mutta täytyy myöntää että ihan kaikkea emme varmasti pysty kaatamaan? tai aina edes kyseenalaistamaan. Markus: pistä forumillekin tarkempaa selvitystä noista pykälistä niin ruoditaan niitä. Vaikka olisitkin sitä mieltä että olisivat olleet rankkaa tekstiä.

  Itse puhun mieluummin kehittämään, kuin kaatamaan.

• Markus Kalske 1.12.2006 klo 23.20
  

  Ahti, en tiedä luetko kaikki viestit, mutta toivon lukevasi kommenttini 8:sta viimeisestä viestistäni, etenkin “synnyttääkseni hedelmällistä keskustelua”.

  Ja pyydän myös antamaan näkökantoja, vastauksia ja omia mielipiteitä enemmän. Kuten jo kerroit, että sinulla on myös kuluttajana näkökantoja, joten näistäkin olisi kiva tietää enemmän.

• AM 3.12.2006 klo 10.00
  

  Markus Kalske, miksei sairaalan pitäisi maksaa tekijänoikeuskorvauksia? Sen takia että se on julkishallinnollinen elin? Sen takia että se on yleishyödyllinen laitos? Mitäpä jos vaikka kuvitteelliselle ohjelmistosuunnittelija Markukselle tultaisiin joku kaunis päivä hallituksen toimesta sanomaan että “Nyt Markus on sellainen juttu, että joka toisen keskiviikon koodaat Kelan tietojärjestelmiä, ne kun kaipaavat kehittämistä. Omia töitäsi et ehdi tekemään, mutta palkkaa emme silti maksa, tämähän on yleishyödyllistä”? Tämä olisi varmaan myös oikein?

  Kaikessa yksinkertaisuudessaan nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä on seuraava:

  Kuluttaja ei maksa suoraan senttiäkään tekijänoikeuskorvauksia. Kuunteleminen ei maksa mitään, ikinä. Tekijänoikeuskorvaukset maksavat kaikki tahot jotka haluavat saattaa teoksen kuultavaksi. Yksikään yritys tai julkishallinnollinen elin ei saata teosta kuultavaksi, ellei se näe siitä olevan omalle toiminnalleen hyötyä. Jos nyt takerrutaan niihin sairaaloihin, niin sairaalan tapauksessa todennäköisesti halutaan musiikilla lisätä viihtyisyyttä ja näin luoda otollinen ilmapiiri paranemiselle - paranemisprosessissa psykologisilla seikoilla on varsin suuri merkitys - ja täten tehostaa sairaalan toimintaa.

  Kutsukaa ahneeksi, mutta kyllä minä haluan palkan tehdystä työstä, niin radioilta kuin sairaaloilta.

  ps. Aina voidaan saivarrella että tekijänoikeusmaksut näkyvät tuotteiden loppuhinnoissa ja näin ollen jäävät kuluttajan maksettavaksi, mutta niinhän jää ihan kaikki muukin palkoista tilavuokriin.

• Markus Kalske 3.12.2006 klo 14.58
  

  Mitäpä jos vaikka kuvitteelliselle ohjelmistosuunnittelija Markukselle tultaisiin joku kaunis päivä hallituksen toimesta sanomaan että ?Nyt Markus on sellainen juttu, että joka toisen keskiviikon koodaat Kelan tietojärjestelmiä, ne kun kaipaavat kehittämistä. Omia töitäsi et ehdi tekemään, mutta palkkaa emme silti maksa, tämähän on yleishyödyllistä??

  Kuvitteellinen Markus tuo esittämäsi asiat esille, jonka vuoksi tämä asia punnitaan uudelleen ja siihen, joko siihen palkataan toinen henkilö hoitamaan asia tai työtehtävät hoidetaan sen mukaan kuin kerkeää ja priorisoidaan tärkeämmät asiat oikeaan järjestykseen. Jollei tulos tyydytä puututaan siihen mistä tämä johtuu, riittämättömästä työvoimasta. Tässäkin tapauksessa tehdystä työstä maksetaan vain kerran palkka, sitä ei makseta jälkeenpäin koko elinkaartasi sekä jälkipolvellesi.

  Tekijänoikeuskorvaukset maksavat kaikki tahot jotka haluavat saattaa teoksen kuultavaksi. Yksikään yritys tai julkishallinnollinen elin ei saata teosta kuultavaksi, ellei se näe siitä olevan omalle toiminnalleen hyötyä. Jos nyt takerrutaan niihin sairaaloihin, niin sairaalan tapauksessa todennäköisesti halutaan musiikilla lisätä viihtyisyyttä ja näin luoda otollinen ilmapiiri paranemiselle - paranemisprosessissa psykologisilla seikoilla on varsin suuri merkitys - ja täten tehostaa sairaalan toimintaa.

  Koomassa, kuuro tai muuten väliaikainen kuuro (esim. korvat turvonneet umpeen). Näiltä laskutetaan sama hinta hyvän tavan vastaisesti. Sairasta on laskuttaa potilaan paranemisprosessia auttavasta ilmapiiristä. Tämä on hyväntavan vastaista rahankeräystä. Täytyy muistaa, että rahankeräys pitää aina tapahtua hyvän tavan mukaan.

  Omistavatko teosto tai gramex muuten patentin viihtyisän- tai otollisen ilmapiirin luomiseen? Tämänlaisesta ei voi laskuttaa ilman patenttia. Tietääkseni tämänlaisen patentin myöntö on myös väärin perustein myönnetty patentti. Tästä voidaan keskustella enemmänkin.

  Täytyypi tarkistaa patenttilaista, myöntöperusteet.

• Markus Kalske 3.12.2006 klo 15.06
  

  Kutsukaa ahneeksi, mutta kyllä minä haluan palkan tehdystä työstä, niin radioilta kuin sairaaloilta.

  Ok, olet siis top-20 listalla, entä ne muut, jotka ovat tehneet samanlaisen työn, mutta heitä ei ole kohdeltu yhtä hyvin kuin sinua.

  Joidenkin mielestä toisen työ olisi parempi kuin sinun, mutta heidän rahansa menevät to-maksujen vuoksi väärälle henkilölle.

• Markus Kalske 3.12.2006 klo 15.19
  

  Jos soittaisit radiossa livenä, siitä tietääkseni maksetaan paremmat korvaukset (en tiedä mutta pitäisi). Tämä olisi siis sitä varsinaista työntekoa, mistä tavalliselle työläiselle maksetaan palkkaa. Eli jokainen osa pitää rakentaa erikseen. Teet tuotteen, jonka myyt. Joudut tekemään useamman tuotteen, jotta saat tehdystä työstä palkkaa. Jokainen tuotesuunnittelu maksaa yritykselle, jokainen tuote maksaa yritykselle. Jos tätä pystyy kerran tehtynä työnä myymään eteenpäin ilman lisäkuluja, niin siitä ei makseta samanlaista summaa.

  Eli tuotesuunnittelu on aina tappiota, kuten musiikin tekemisessä pitää huomioida, että tehdystä suunnittelusta joutuu maksamaan itse. Kun sitä alkaa myymään, niin siitä voidaan laskuttaa vain kun sitä ostetaan. Ei sillä, että sitä käytetään. En ole tehnyt vuokrasopimusta ostamalleni CD-levylle ja en varmasti suostu maksamaan vuokraa siitä, että soitan levyn kavereille, jotka todennäköisesti ostavat kyseisen levyn kuulemansa perusteella.

  Se, että radiossa soi musiikki, toki luo jonkinsortin ilmapiiriä, mutta laskutus viihtyisän ilmapiirin tai otollisen ilmapiirin luomiseen tarvitsee patentin, johon en usko teostolla tai gramexilla olevan. Muuten pelkästään kadulla naurattamisesta pitäisi maksaa korvauksia.

• Markus Kalske 3.12.2006 klo 16.03
  

  Kuluttaja ei maksa suoraan senttiäkään tekijänoikeuskorvauksia.

  Mitäköhän televisiolupa on?

• Markus Kalske 3.12.2006 klo 17.30
  

  TO-järjestöt keräävät rahaa hyvän tavan vastaisesti. Perusteluiksi käytetään mitä ihmeellisimpiä asioita, kuten musiikilla todennäköisesti halutaan lisätä viihtyisyyttä ja näin luoda otollisempi ilmapiiri toiminnan edistämiseksi. Tämä on erittäin ristiriitainen vetoomus. Toki tietyissä tilanteissa ymmärrettävästi tämä edesauttaa tuoton tavoittelussa, mutta erilaisissa tilanteissa tuottoa ei edes tavoitella. Rahaa peritään myös esimerkiksi koomapotilailta ja kuuroilta.

  Valitettavasti WIPOn tekijänoikeussopimus mainitsee, ettei 15 artikla estä korvausoikeuksien myöntämistä kansanperinteen esittäjille ja kansanperinnettä sisältävien äänitteiden tuottajille siinä tapauksessa, että kyseisiä äänitteitä ei ole julkaistu kaupallisen hyödyn saamiseksi. Joten? Voi vain valittaa.

  Lähde:
  http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2002/20020178

• Markus Kalske 3.12.2006 klo 18.07
  

  Tarkoitukseni oli vain tuoda esille, WIPOn tekstistä tämä kohta. Eli, että myös ei kaupallisesta toiminnasta WIPOn direktiivissä annetaan lupa jäsenvaltioiden säätää lakia siten, että korvaukset tekijöille olisi mahdollisia.

  Tarkoitus ei todellakaan ollut tuoda väärinkäsitystä.

• AM 3.12.2006 klo 18.51
  

  Sori, nyt ei ole aikaa enempään kommentointiin, mutta:

  Missasit aika tehokkaasti oleellisen pointin ja aloit saivarrella asiaankuulumattomuuksista.

  Yksikään yritys tai julkishallinnollinen elin ei saata teosta kuultavaksi, ellei se näe siitä olevan omalle toiminnalleen hyötyä.

  Omaa liiketoimintaa hyödyntävästä teoskäytöstä maksetaan aina korvaus. Siinä ei ole mitään “sairasta” tai “hyvän tavan vastaista”.

• Tommi Korhonen 4.12.2006 klo 03.07
  

  Mitähän liiketoimintaa ne sairaalat, koulut tai lastentarhat tekevät? Paitsi ovat helppo maali koska poliitikot eivät kehtaa nousta ketään vastaan!

  Ymmärrän yskän pubien ja baarien kohdalla. Ehkä JOPA partureiden. Mutta missä kohden minun oikeuteni Suomen kansalaisena kuunnella radiota muuttuu laskutettavaksi liikevaihdoksi?

  (en muuten sano että niin ei voisi käydä, mutta sattumoisin “piraattiliikkeen” edustajana suostun myös neuvotteluun, toisin kuin tekijänoikeusmafian edustajat)

• Jaro 4.12.2006 klo 08.01
  

  Pitääpä tosissaan esittää tätä ilosanomaa myös taksikuskeille, jokaiseen matkaan lisätään ns. musiikkilisä, joka tulee radiokuuntelusta joko kilometriä kohden tai minuuttitaksana. Sama myös ravintoloissa, tietenkin pitää ottaa huomioon potentiaalisten asiakkaiden määrä ja laskuttaa asiakasta sen mukaan. Asiakkaallehan se kulu piti siirtää, eikö vain? Olisi vain asiallista ja oikein, että kyseinen maksu ilmaistaisiin myös asiakkaalle jäävässä kuitisa, kun kyseessä kerran on ylimääräinen palvelu.

  -J-

• J2 4.12.2006 klo 08.41
  

  Jaro ideaan lisäyksenä: koska radion soittaminen on maksullinen lisäpalvelu, pitää asiakkaalla olla mahdollisuus kieltäytyä siitä. Ensimmäinen lause taksiin istahdettaessa olisikin “Radio kiinni, kiitos!”

• AM 4.12.2006 klo 09.49
  

  Tommi Korhonen,

  Mitähän liiketoimintaa ne sairaalat, koulut tai lastentarhat tekevät?

  Voi hyvänen aika. Maksaahan julkinen sektori palkkaa työntekijöilleenkin, niin miksei siitä musiikista mitä käyttävät oman toimintansa yhteydessä? Miksi musiikintekijöiden pitäisi tehdä hyväntekeväisyyttä julkiselle sektorille?

  Jaro,

  Asiakkaallehan se kulu piti siirtää, eikö vain?

  Mitä ihmeen ilosanomaa? Tälläkin hetkellä kaikki yrityksen toiminnasta syntyvät kulut siirretään asiakkaan maksettavaksi jossain suhteessa ja tekijänoikeuskorvaukset ovat vain yksi osa niistä. Ja jos nyt katsotaan tarkemmin takseja, niin olettaen vähän alakanttiin että taksi ajaa 24 matkaa 5 päivää viikossa 8 tunnin aikana vuoden ajan, niin yhdelle taksimatkalle lisähintaa tuosta vuosittaisesta 32 euron riistomaksusta tulee puoli senttiä (0,005e). On sitä pienemmästäkin menty konkurssiin, huhhuh.

• Pete 4.12.2006 klo 10.03
  

  AM,

  Ja jos nyt katsotaan tarkemmin takseja, niin olettaen vähän alakanttiin että taksi ajaa 24 matkaa 5 päivää viikossa 8 tunnin aikana vuoden ajan, niin yhdelle taksimatkalle lisähintaa tuosta vuosittaisesta 32 euron riistomaksusta tulee puoli senttiä (0,005e). On sitä pienemmästäkin menty konkurssiin, huhhuh.

  Eli varastaa saa jos varastaa vain vähän? Vai mitä yrität tuolla sanoa?

• Olli 4.12.2006 klo 10.09
  

  AM kirjoitti:

  Mitäpä jos vaikka kuvitteelliselle ohjelmistosuunnittelija Markukselle tultaisiin joku kaunis päivä hallituksen toimesta sanomaan että ?Nyt Markus on sellainen juttu, että joka toisen keskiviikon koodaat Kelan tietojärjestelmiä, ne kun kaipaavat kehittämistä. Omia töitäsi et ehdi tekemään, mutta palkkaa emme silti maksa, tämähän on yleishyödyllistä?? Tämä olisi varmaan myös oikein?

  No, ehkä juuri näin ei tapahdu. Sen sijaan aika moni ohjelmistosuunnittelija osallistuu vapaaehtoisesti avoimen lähdekoodin projekteihin, joissa tuotos luovutetaan ilmaiseksi käytettäväksi ja jatkokehitettäväksi. Tällaisia ohjelmistoja voi käyttää myös kaupallisiin tarkoituksiin, ja siis täysin ilman korvausta.

  Silti monet yritykset tekevät kannattavaa liiketoimintaa avoimella lähdekoodilla. Linus Torvalds, joka potkaisi Linux-projektin liikkeelle, tienaa ihan mukavasti, ja ajelee urheiluautoilla, joista monet kotimaiset menestyvätkin artistit vain haaveilevat.

  Mistä on kyse? Miten ilmainen tuote ja kannattava bisnes mahtuvat samaan lauseeseen? Kyse on liiketoimintamalleista. Rahaa voi tehdä monella tavalla.

  TO-laissa on ikävää juuri se, että se vie kehitystä taaksepäin suojaamalla vanhoja liiketoimintamalleja. Parempi olisi ollut patistaa kehittämään uusia. TO-laki antoi väärän signaalin: oikeuden omistajien kannattaa käyttää varoja mieluummin lobbaukseen kuin uuden liiketoiminnan kehittämiseen.

• AM 4.12.2006 klo 10.13
  

  Pete, en hakenut sitä, vaan lähinnä sitä että taksien Teosto-maksut nostetaan usein isommaksi asiaksi kuin mitä ne ovat takseille itselleenkään.

  Ja mitä varastamista se muka on? Taksit haluavat, että asiakkailla on viihtyisämpää matkustaa ja näin ollen tarjoavat musiikkia kuultavaksi. Musiikintekijät ymmärrettävästi haluavat korvauksen siitä, että tekevät työtä sen eteen että takseissa on mukavampaa ja mahdollisesti lisäävät kassavirtaa.

  Lisäksi voidaan keskustella julkisen tilan rajoista, mutta se ei liity tekijänoikeuslakiin, enkä muutenkaan halua puuttua siihen, vaan jätän tästä neuvottelun edustajilleni Teostossa.

  Ymmärtääkseni taksit voivat vältyä Teosto-maksuilta osoittamalla että niissä ei kuunnella musiikkia. Kuunnelkoot sitten moottorin hurinaa ja rengasääniä.

• AM 4.12.2006 klo 10.22
  

  Olli, toki on avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, mutta ei niitä kukaan pakota tekemään. Korvausten jättämättä maksaminen on tavallaan verrattavissa pakkolunastukseen.

  TO-laissa on ikävää juuri se, että se vie kehitystä taaksepäin suojaamalla vanhoja liiketoimintamalleja. Parempi olisi ollut patistaa kehittämään uusia.

  Onko se valtion tehtävä patistella jotain tiettyä alaa etsimään uusia liiketoimintamalleja, jos vanhakin on toimiva? Tärkeintä tekijänoikeuslaissa on se, että se suojaa tekijöiden oikeudet omaan työhönsä ja määrittelee kuluttajan oikeudet. Teossuoja on hyvällä mallilla nykylaissa, mutta kuluttajan oikeuksia poljetaan. Tämän takia minäkin aloin tätä blogia seuraamaan.

• Ahti Vänttinen 4.12.2006 klo 10.43
  

  7-vuotias poikani on tottunut taksin käyttäjä, ja tilanteen (kappaleen) mukaan hän ohjeistaa kuljettajaa pyytämällä radion päälle, kovemmalle, hiljemmalle tai joskus pois päältä. Kyllä hän ainakin näyttää mieltävän, että musiikki, jota takseissa kuultavilta kanavilta lähinnä tulee, kuuluu palveluun. Kaikesta päätellen myös taksinkuljettajat, koska yleensä mielellään toteuttavat pienen matkustajan toiveet. Hänen kohdallaan musiikki on muuten tylsällä taksimatkalla tärkeä viihtyvyystekijä.

• Olli 4.12.2006 klo 11.06
  

  AM,

  Korvausten jättämättä maksaminen on tavallaan verrattavissa pakkolunastukseen.

  En millään muotoa ehdottanutkaan korvausten maksamatta jättämistä. Kommentoin vain tuota lainaamaani kohtaa kirjoituksestasi.

  Onko se valtion tehtävä patistella jotain tiettyä alaa etsimään uusia liiketoimintamalleja, jos vanhakin on toimiva?

  Ei tietenkään, mutta ei myöskään kannata suojella vanhentunutta liiketoimintamallia uudella lailla. Forrester-niminen firma on ottanut musiikkiteollisuuden varoittavaksi esimerkiksi analyysissaan: “Music Lessons: Is Your Industry at Risk?”. Siinä syytetään musiikkiteollisuutta monokulttuurista, eli takertumisesta yhteen ainoaan jakelukanavaan (CD-levyt), vaikka asiakkaat olivat jo omaksuneet uuden teknologian (Internet, MP3) ja halusivat jo käyttää sitä. Sen mukaan CD-myynnin väheneminen oli täysin odotettavissa. Napster ja P2P saivat jalansijaa pääosin siksi, että musiikkiteollisuus ei itse vastannut kysyntään.

  Tärkeintä tekijänoikeuslaissa on se, että se suojaa tekijöiden oikeudet omaan työhönsä ja määrittelee kuluttajan oikeudet. Teossuoja on hyvällä mallilla nykylaissa, mutta kuluttajan oikeuksia poljetaan. Tämän takia minäkin aloin tätä blogia seuraamaan.

  Samoin minä. Harmiteltavan vähän täällä on ehdotuksia asiain tilan parantamiseksi. Uskon itse, että TO-laki ei parane paikkaamalla, vaan pitäisi kirjoittaa alusta pitäen uudestaan huomioiden maailman muuttuminen.

• Tommi Korhonen 4.12.2006 klo 12.31
  

  Jos taksin voi tilatessaan tilata: “sitten sellainen taksi jossa soi rokki” niin hyväksyn tilanteen. Näinhän teen valinnan kun menen rock-pub Hallelujaan. Tätä valintaan en tee kun menen sairaalaan potemaan maksakirroosia (pubin jälkeen?). “Rock-sairaalaan, kiitos!”

  Viimeeksi kuluneen vuoden aikana olen käyttänyt taksia noin 10 kertaa: takseissa EI ole soinut radio, ja arvaan kyllä syyn. He eivät suostu maksamaan tekijänoikeusmafian kiristysmaksuja.

  No, kuten tuossa viimeisimmissä kirjoituksissa sanotaan, niin eipä taida asiat mihinkään muuttua. …uusi säe vanhaan loruun: Lobbarit lobbaavat lakeja. No eihän minun ole pakko musiikkia ostaa, sentään vielä, vaikka noita “asiakaspalvelu-TOM” rahoja joudunkin maksamaan sun täällä. Osana palvelua.

• Janos Honkonen 6.12.2006 klo 11.41
  

  On muuten aika ironista, että Teoston ja Gramexin tietyt säädökset haittaavat aktiivisesti artistin mahdollisuutta tehdä taidetta tai osallistua taidetapahtumiin. Viittaan tässä siihen, että artisti ei voi halutessaan antaa lupaa teoksen käyttöön ilmaiseksi tai esimerkiksi alennettuun hintaan - sanotaan nyt vaikkapa osana näytelmää, elokuvaa, installaatiota tms. Rahaa kiskotaan, vaikka artisti ei sitä itse edes haluaisi. Hyvin menee.

  Creative Commonsin (http://creativecommons.org/) kaltaiselle vaihtoehtoiselle järjestelmälle on todella tarvetta. Lähinnä, se pitäisi saada nostettua nykyisen järjestelmän rinnalle myös lain silmissä.

• AirZero 7.12.2006 klo 14.41
  

  Mielestäni noissa maksuissa pohtimisen arvoista olisi erityisesti se, että ovatko ne liian suuria(tai ylipäätään typeriä), koska selkeästi niiden takia radio ei soi yleensä linja-autoissa, kampaamoissa, kaupoissa jne.

  Radion soiminen olisi tietysti kiva, mutta ei sillä koko kaupungin ainoalle bussifirmalle yhtään uutta asiakasta kilpailijalta voiteta.

  Oikeastaan pitkälti kyse on myös samasta asiasta kuin kopiosuojattujen cd-levyjen osalta. Ihmiset tahtovat ostaa niillä olevan musiikin, eivätkä tiedosta/välitä, vaikka mukana tulisikin jotain drm-tauhkaa.

  Kun ihmiset menevät parturiin, he puolestaan ostavat hiustenleikkuun, eivätkä tiedosta/välitä, vaikka mukana tulisikin jotain taustalla kuuluvaa musiikkitauhkaa.

• Ahti Vänttinen 7.12.2006 klo 16.26
  

  Janos Honkonen: Tuosta kollektiivisesta kiskonnasta, että varmaan olet sitten sitäkin mieltä, että esim. työmarkkinoilla kun on nuo minimiliksat työehtosopimuksissa, tapahtuu samanlaista vääryyttä. Halvemmalla töitä tekeviä löytyisi, varsinkin tietyistä maista ja alueilta, mutta heille ei anneta mahdollisuutta myydä työpanostaan halvemmalla kuin muut täällä hyvinvointi-Suomessa. Jos pidät tätä vääryytenä, edustat yksinkertaisesti erilaista näkemystä yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta kuin minä. Jotkut kutsuvat oman tavaran työntämistä markkinoille ilmaiseksi tai alihintaan kyynärpäätaktiikaksi.

• Ahti Vänttinen 7.12.2006 klo 16.28
  

  AirZero: Olen samaa mieltä tuosta yrittäjien pohdinnasta. Jos jostakin ei oikeasti ole hyötyä liiketoiminnalle, siitä ei kannata maksaa. Sitten, kun siitä on jotain vaikkapa viihtyvyyshyötyä, täytyy harkita, onko se rahan arvoinen. Jos radion sijasta päätyy vaikka kaupallisiin taustamusiikkipalveluihin, ei sekään ole huono vaihtoehto.

• Janos Honkonen 10.12.2006 klo 14.15
  

  Ahti Vänttinen: Niin. Eli tuon näkemyksen mukaan kaikki musiikki on markkinoitavaa tuotetta ja mahdolliset taiteelliset näkökulmat ovat parhaimmillaankin toissijaisia? Tärkeintä on saada musiikista kunnollinen hinta, ei saada sitä käyttöön erilaisissa kulttuuriprojekteissa ja edistää esimerkiksi talkoohenkisesti aloittelijoiden teatteri- tai elokuvaprojekteja? Musiikin perimmäinen arvo on siis se, miten paljon siitä saa rahaa, ei se, että artisti haluaa ilmaista itseään jotenkin?

  Minimipalkkavertauksesi pitäisi paikkansa, mikäli vaikkapa timpuri ei saisi mennä naputtelemaan naapurin kesämökkiin kuistia talkootöinä keskikaljapalkalla, vaan liitto vaatisi tästä täyden tuntipalkan ja muut työsuhde-edut, vastoin timpurin itsensä mielipidettä.

• Janos Honkonen 10.12.2006 klo 15.28
  

  …ja täsmennettäköön vielä edellistä esimerkkiä, ettei jää vääntelyn sijaa. En siis puhu verojen ohi menevästä kuutamourakoinnista, vaan talkoohenkisestä huvikseen tehdystä auttamisesta.

  Tämän voi vääntämällä nähdä niin, että joltakulta menee leipä suusta - tuleehan se kuisti tehtyä tai kattohuopa naputeltua, joka on teoriassa poissa ammattimiehen töistä (vaikka todellisuudessa hommaan ei ketään palkattaisikaan). Kulttuuripuolella voi kuitenkin tarkastella voittoa tuottamattomia taidetapahtumia tai räikeimpänä esimerkkinä vaikkapa tiettyä musiikkityyliä esitteleviä kokoelmia, joiden ei ole tarkoituskaan tuottaa kuin korkeintaan tuotantokustannuksensa. Tällaiselle kokoelmalle pääseminen saattaa olla hyvinkin merkittävää mainosta artistille. Näihin osallistuminen ilman eri korvausta on äärimmäisen vaikeaa nähdä minkäänlaisena kaupallisen musiikkitoiminnan hinnan polkemisena.

• Ahti Vänttinen 10.12.2006 klo 16.05
  

  Janos Honkonen: Talkootyö on erikseen, se ei millään alalla, jolla myös harjoitetaan elinkeinotoimintaa, ole kuin marginaalinen ilmiö. Esim. verottaja ja sosiaaliturvajärjestelmä ovat varsin kiinnostuneita siitä, missä talkootyön ja muun työn raja menee.

  Musiikkialalla tuo talkootyö ja hyväntekeväisyys vain aika tyypillisesti ovat jollekin liiketoimintaa, ja hyväntekijöistä ovat musiikin esittäjät yksin. Joskus on yritetty kysellä vaikkapa maikkarilta, että minne ne hyväntekeväisyyskonserttien mainostulot menee, mutta ei ole vastattu.

  Jos joku haluaa pysytellä tekijänoikeusjärjestelmän ja alan ammattimaisen toiminnan ulkopuolella, eiköhän se harrastaminen onnistu ihan hyvin. Noita kynnyksiä voi tulla eteen lähinnä siinä vaiheessa, kun haluaa harrastaa ammattimaisen toiminnan alueella. Sitä en pidä kaikilta osin pelkästään pahana.

• Janos Honkonen 10.12.2006 klo 17.03
  

  Ahti: Kyllä sitä yllättävän usein törmää tilanteeseen, jossa projektin puurtaja joutuu jopa kieltäytymään musiikkikappaleesta tai esityksestä, koska pakkomaksujen maksamiseen ei vain ole varaa (eikä halua ottaa riskiä, että joku joskus bongaa järjestön ohi tehdyn työn). Tässä tilanteessa on tullut oltua itsekin. Ei ole ihan harvinaista, että muusikko on tässä tilanteessa huuli pyöreänä, että miten niin ette voi käyttää ilmaiseksi. Moni harrastelijamuusikko tuntuu liittyvän järjestöihin ihan vain varmuuden vuoksi, eikä välttämättä edes hahmota, että luovuttaa samalla oikeudet päättää työnsä maksullisuudesta ja maksuttomuudesta.

  Sitä en kiistä, että minimipalkan valvomista vastaavalle systeemille on tarve ja tilaus alalla kuin alalla. Musiikin puolella tämä vain oikeasti menee siihen, että liitto tulee vaatimaan mökkinaapurin kuistin naulailusta tuntipalkan ja TEL-maksut. Koko lastentarha pesuveden mukana ja silleen. Joustavammalle järjestelmälle on selkeä tilaus.

• Ahti Vänttinen 11.12.2006 klo 15.19
  

  Janos Honkonen: Jos “ei vain ole varaa”, ei toimeksiantaja/tilaajakaan ole ammattimaisesti liikkeellä, vaan kyse on taiteen tekijöiden innostuksen hyväksikäytöstä tai sitten kaikilta osin puhtaasta harrastustoiminnasta.

  Mitä joustavuuteen tulee, muusikkojen ammattikunta jos mikä on tottunut joustamaan, siinä kyllä haukut väärää puuta. Muusikot tekivät pätkätköitä silloin kun muilla aloilla ei niistä oltu vielä kuultukaan, ja ovat tottuneet historian alkuhämäristä lähtien jakamaan vain sitä rahaa mikä on jaettavissa.

  Se on sitten eri tarina, että näitä “ei vain ole varaa” -tyyppejä on tullut vastaan jokunen vuosien varrella. Kohtalainen osa heistä poistuu paikalta S-sarjan mersulla tai muulla vastaavalla.

• Kari Hurtta 11.12.2006 klo 20.25
  

  Ahti Vänttinen sanoi:

  Mitä joustavuuteen tulee, muusikkojen ammattikunta jos mikä on tottunut joustamaan, siinä kyllä haukut väärää puuta. Muusikot tekivät pätkätköitä silloin kun muilla aloilla ei niistä oltu vielä kuultukaan, ja ovat tottuneet historian alkuhämäristä lähtien jakamaan vain sitä rahaa mikä on jaettavissa.

  Miten niin haukkua väärää puuta?
  Janos Honkonen sanoi kyllä saman asian:

  Ei ole ihan harvinaista, että muusikko on tässä tilanteessa huuli pyöreänä, että miten niin ette voi käyttää ilmaiseksi.

  Kyllähän tuossa muusikko on valmis joustamaan, eihän sitä epäiltykään.

• Ahti Vänttinen 12.12.2006 klo 17.55
  

  Kari Hurtta: Viittasin Janos Honkosen toteamukseen siitä, että liitto vaatii mökkinaapurin kuistin naulailusta tuntipalkan ja TEL-maksut. Juuri noin ei musiikkialalla käytännössä tapahdu, vaikka liitto toivoisi mitä.

• Janos Honkonen 13.12.2006 klo 12.10
  

  Ahti Vänttinen: Eikö? Lie sitten mielikuvitusta ne tilanteet, joissa joutuu kieltäytymään järjestöihin kuuluvien ihmisten tarjouksista osallistua ilmaiseksi tai pienellä vaivanpalkalla projekteihin, koska Teosto/Gramex olisi käsi ojossa korvauksia vaatimassa, jos saisi jotain kautta tietää. Nurkilla pyörii eräskin levyprojekti, jonka joutuu osin uusimaan, sillä mukana on yksi osittain ammattimaisesti musiikkia tekevä Teosto/Gramex-jäsen. Hän ei haluaisi työstään taulukkojen mukaista korvausta, ainoastaan saada työnsä esille tässä tapauksessa.

  Kuulemani mukaan järjestöjen saneleman pakkomaksatuksen vuoksi hommia virtaa muihin maihin, joissa muusikko voi tehdä omia sopimuksia tilaajan kanssa. Poikkeukseton pakkomaksatus toimi maailmassa, jossa muusikko teki levy-yhtiön kanssa sopimuksen ja kiekkoa pyöritettiin kotona tai ravintoloissa. Nyt kun musiikkia voi tuottaa lisäksi nettiin, kännykkään, peleihin ja postikortteihin, järjestelmä on aivan liian jäykkä.

  Muusikko on työmarkkinoilla joustava olento, sitä en ole missään vaiheessa kyseenalaistanut. Toisaalta pakko on kyllä ihmetellä julkisen kritiikin puutetta esim. DRM-sotkujen tai muiden epäkohtien tiimoilta - jos niitä kerran muusikkopuolella vastustetaan, miksi eivät nämä mielipiteet välity julkisuuteen?

• J2 13.12.2006 klo 19.53
  

  Minä vähän pelkään näiden musiikkipuolen sopimus- ja liittoasioiden vastaavan tilannetta, jossa SAK ja EK naitettaisiin keskenään. Osittain tavoitteet voivat olla yhteneväiset, mutta ensisijainen hyötyjä ei.

• Ahti Vänttinen 13.12.2006 klo 22.26
  

  Janos Honkonen: Viittaat sen verran epämääräisesti ao. tilanteeseen, että en osaa sanoa, mistä siinä todella kiikastaa. Gramexin asiakkuus ei nyt ainakaan pitäisi estää osallistumasta mihinkään projekteihin, vai millä tavalla estäisi? Sellaisesta olen toki kuullut, että Nokialle ei ainakaan jossakin vaiheessa päässyt töihin musiikkisovelluksiin liittyviin hommiin, jos oli Gramexin asiakas. Yhdistymisvapautta tietoyhteiskunnassa.

• Tommi Korhonen 14.12.2006 klo 00.09
  

  Eiköhän tuo Nokian päätös puhu omaan kieltään? En todellakaan menisi siitä moittimaan Nokiaa, vaan sitä syytä miksi he joutuivat moisen päätöksen tekemään.

• bambupanda 14.12.2006 klo 09.41
  

  Nokia varjelee mainettaan. Ottaa etäisyyttä TOM:aan.

• Ahti Vänttinen 14.12.2006 klo 10.03
  

  Tommi Korhonen: Omaa kieltään, juu, ammattiliiton jäsenyyskin on joskus maailmassa ollut aika vakava rekrytoinnin este. Suomalaisessa tieto(tekniikka)yhteiskunnassa Nokia ei tosin “joudu” tekemään päätöksiä, vaan muille tarjoutuu mahdollisuus mukautua sen päätöksiin.

• Tommi Korhonen 14.12.2006 klo 10.38
  

  Ja kuinka paljon TOM haluaisi jokaikisestä puhelinsoitosta ja tekstiviestistä (tai soittoäänien kokeilusta) sen jälkeen jos työntekijä kuuluisi johonkin järjestöön? Soitto kuin soitto, toisto kuin toisto. En näe relevanttia yhteyttä ammattiliittoilla (olen luottamusmies kyllä) ja tässä tapauksessa haitallisella työsuorituksesta jälkeenpäin loputtomiin laskuttamisella.

  Siinä olet kyllä oikeassa että Nokia on varsin “määräävässä markkina-asemassa”. Nokiahan asettaa Suomessa esimerkiksi tietoalan insinöörien palkat. Ja myönnän että on muutoin epäilyttävää toimintaa vaatia mahdolliselta työntekijältä kuulumattomuutta johonkin järjestöön. Tosin tässä tapauksessa siihen on täysin selvä ja kiistaton syy, eikä se ole Nokian kohtuuttomuus.

  Jonkun olisi pitänyt patentoida painonappi (nappi, näppäin) ja kyllä nyt olisi rikasta poikaa! Tai oikeammin painonapin painaminen. Auton kytkimen painamisen patentoiminenkin olisi aika kova sana.

• Ahti Vänttinen 14.12.2006 klo 11.11
  

  Tommi Korhonen: En ymmärrä ajatusta puhelinsoitosta, tekstiviestistä tai soittoäänen kokeilemisesta laskuttamisesta työntekijän järjestäytymisen perusteella. Soittoäänikauppa toimii oman liiketoimintamallinsa mukaisesti, johon kuuluu käsittääkseni jossakin laajuudessa soittoäänien kokeilu. Soittoääninähän on tunnetusti myös äänilevyiltä suoraan otettua tavaraa. Ihan hienosti taitaa kauppa käydä, eikä järjestöjen asiakkuus ole ollut jarruna.

• ElWili 14.12.2006 klo 13.16
  

  Tommi tarkoitta sitä, että jos soittoäänen tekijä on noksulla töissä ja kuuluu gramexiin, jokaisesta hänen tekemästä biisistä pitäisi maksaa to-maksut. Jokaisesta myydystä kännykästä pitäisi maksaa to-maksut, jokaisesta vastaanotetusta puhelusta pitäisi maksaa to-maksut. Tämä siis kun kyseinen kappale on “oletuksena” ladattu puhelimeen.

  Ja ihan totta, en minäkään ymmärrä kuinka moisesta voi laskuttaa, mutta näin se vaan menee.

  Soittoäänikauppa onkin sitten vähän eri asia jo. Mutta siitä ei tässä ollutkaan kyse, vaan puhelimen soimisesta julkisessa tilassa.

  Noksu muuten taisi ostaa hirvittävällä rahalla sen tiluliilii kappaleen oikeudet. Nyttemmin tunnetaan nimellä Nokia-tune. En nyt tosin muista kuka sen alunperin on tehnyt.

• Olli 14.12.2006 klo 14.26
  

  Kyseessä on Francisco Tárregan Gran Vals.

  Nokia kertoo:

  The original Nokia Tune is beyond copyright issues because the composer has been dead for more than 70 years.

  Lisäksi kerrotaan:

  …work is original to avoid copyright problems

  Nokia maksanee soittoäänien tekijöille palkkaa, mutta kaipa tämä silti on riistoa, jos Ahti kerran niin sanoo.

• Ahti Vänttinen 15.12.2006 klo 00.36
  

  Jos ostan soittoäänen ja puhelimeni soi, olen maksanut soittoäänen hinnassa juuri siitä käytöstä. Ei kai tästä ollut epäselvyyttä?

  Jos sitten joku käyttää muuten laillisesti hallussaan olevaa biisiä muilla konstein oman puhelimensa soittoäänenä, siis ostamatta sitä nimenomaisesti soittoäänikäyttöön jostakin laillisesta kaupasta, en ymmärrä miten tällainen kappaleen toistaminen ei kuuluisi normaaliin yksityiseen käyttöön, joka vertautuu kappaleen omaan kuunteluun. Kuulokekuuntelua lukuunottamatta (ja joskus silloinkin) kaikissa yksityisluonteisissa kuuntelutilanteissa on mahdollista, että joku muu kuulee tai jotkut muut kuulevat musiikin, koska yhteinen ilma on lähtenyt liikkumaan. Jotta kännyn soimisesta saisi julkista esittämistä, täytyy tehdä tosissaan töitä tuon rajan ylittämiseksi.

• Marko 15.12.2006 klo 09.15
  

  Mielenkiintoisen pointin olette tuoneet ton kännykkä asian suhteen.

  Jos kyseessä on yrityksen kännykkä jonka soittoäänestä kyse niin minkälaisesta yleisesöstä silloin pitää maksaa to-maksuja. Jos yksistäkin kuulokkeista joissa on radio ja jotka on työnantaja hommannut työpaikalle pitää koko työpaikan henkilöstön edestä maksaa to-maksuja. Niin eikös tämä tarkoita myös että radiolisesta kännykästä (esim. useimmat saa kännykät saa handsfree piuhan kanssa kaiutin käyttöön myös) ja soittoäänestä pitäisi myös maksaa. Ja millaiselle yleisömäärälle maksun määrät menee kun yrityksen kännykkä voi soida julkisessa tilassa.
  Eli pitääkö yrityksien pitäytyä kännyköissä mihin ei saa soittoääniksi kuin ei teostokynnyksen ylittäviä piippauksia ja jotka ei sisällä radiota.

  En näe mitään syytä miksi aitoa musiikkia sisältävä soittoääntä pitäisi kohdella eritavalla kuin mitään muutakaan musiikin toistamista.
  Mutta ehkäpä tämä asia lakaistaan juuri maton alle kun aiheuttaisi liiaksi kohua maksukäytäntöjen järjettömyydestä. Ja kyse ei ole tavallisesta pienestä kuluttajasta vaan hyvinkin isoista yrityksistä.

• Markus Kalske 15.12.2006 klo 09.58
  

  Jotta kännyn soimisesta saisi julkista esittämistä, täytyy tehdä tosissaan töitä tuon rajan ylittämiseksi.

  Esim. bussissa, nuoret soittavat kilvan ladattuja soittoääniä toisilleen volyymit kaakossa. Kaikki kanssamatkustajat siis kuulevat to-alaista musiikkia. Tätä itseasiassa tapahtuu monessakin paikkaa, eli soittoäänien toistoa julkisilla paikoilla.

• ElWili 15.12.2006 klo 11.28
  

  Jos ostan soittoäänen ja puhelimeni soi, olen maksanut soittoäänen hinnassa juuri siitä käytöstä. Ei kai tästä ollut epäselvyyttä?

  Ei, tästä ei ole epäselvyyttä. Tai no, on sen verran, että mikä sitä julkista esittämistä nyt oli.

  Kyse on yhäkin siitä, että kuinka paljon Noksun pitää maksaa Gramexille jokaisesta myydystä puhelimesta (tai könttäsumma) mikäli heidän puhelimessa on Gramexiin kuuluvan henkilön “säveltämä” soittoääni?

  Eli tämä henkilö on Noksulla töissä ja hänen työnsä on tehdä soittoääniä.

  (se on eri asia käyttääkö kukaan näitä soittoääniä, eihän laskutus ole ennenkään perustunut todelliseen kuulijakuntaan, vaan nimenomaan potentiaaliseen kuulijakuntaan ja tässä tapauksessa se on aika paljon…)

  Ja turha väittää, että soittoääni ei ylitä teoskynnystä. Muutenhan näistä ei pitäisi maksaa TOM:lle mitään. Joten jokainen pienikin piippaus on siis teos josta pitää maksaa…

• J2 15.12.2006 klo 15.09
  

  Eiköhän kohta saada kännyihin laskurit, jotka seuraavat soittoäänien käyttöä ja… ajatuskuviota saa vapaasti kehitellä pidemmälle kuin tohdin tässä ilmaista - ehkäpä haen patenttia ideakyhäelmälleni..

• Tommi Korhonen 15.12.2006 klo 15.34
  

  Eikä tuo ole kaukana, jos MP3-soittimiin havitellaan DRM-”lisenssiin” perustuvaa “laskuria” niin kuinka kauan musiikkipuhelimet siltä voisivat säilyä? Ja älppäreitähän ei enää julkaista. [grin] Taitaa olla CD:nkin ura kohtuu vähissä kun vain saavat lanseerattua jotain muuta sen tilalle.

• Ahti Vänttinen 15.12.2006 klo 20.38
  

  ElWilli: Gramex ei laskuta soittoäänistä mitään.

• ElWili 18.12.2006 klo 09.58
  

  Ahaa. Voi olla, Teosto sitävastoin kyllä laskuttaa soittoäänistä. Gramexin sivuilta tuota tietoa on huomattavasti vaikeampi kaivaa, että mistä kaikesta laskutetaan, mutta Teoston sivuilta löytyy kyllä. Eli voi siis olla väärässä.

  Voisi jatkossa käyttää vain termiä TOM, niin aina osuu kohdalleen.

  Niin, ja se, että jostain ei laskuteta nyt, ei tarkoita Todellakaan sitä, että siitä ei laskuteta huomenna. Varsinkaan TOM:n kanssa. Ja olisi se typerää Noksulta lähteä pelaamaan moisen riskin kanssa.

• Ahti Vänttinen 18.12.2006 klo 18.29
  

  ElWilli: Gramex ei laskuta siksi soittoäänikaupasta, että levy-yhtiöt ovat nuo oikeudet lunastaneet taiteilijoilta itselleen, eli hoitavat laskutuksen itse.

• ElWili 18.12.2006 klo 21.27
  

  On kyllä pakko kysyä vähän nyt lisätietoa. Nimittäin,
  Teoston sivuilla sanotaan soittoäänipalveluiden hinnastossa:
  “Teosto myöntää oikeudenomistaja-asiakkaidensa eli säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja musiikinkustantajien puolesta lupia suojatun musiikin käyttöön Internetissä ja muissa tietoverkoissa sekä mobiililaitteissa.”

  Gramex on siis esittävien taiteilijoiden etujärjestö ja levyntuottajien? (nopeasti kaivettu Gramexin sivuilta)

  Gramex siis ei kerää rahaa, uskotaan. Teosto sitävastoin kerää hyvinkin tarkkaan hinnoteltuna matkapuhelinten soittoäänistä vähintään 0,10 euroa kappale.

  Voit väittää vaikka mitä, ja ilmeisesti tarkoitus onkin hiukan hämätä, että Gramex ei kerää tästä rahaa. Täysin mahdollista. Eikä se Noksun säveltäjärukka varmaan esiintyvä artisti olisikaan, eiköhän kuulu siis Teoston puolelle. Tietysti voisihan sitä kännykkääkin soittimena pitää, mutta kyllä kitara on uskottavampi lavakarisman luomiseen.

  Jos taas levy-yhtiöt ovat lunastaneet tuon oikeuden itselleen niin ihmettelen kyllä kovasti että millähän hinnalla moisen oikeuden saa Gramexilta tai artistilta ostettua? Vähän epäilyttää koko järjestely, sillä eihän levy-yhtiöllä pitäisi lain mukaan olla tämmöistä rahankeräysoikeutta, tästä voi tietysti vääntää lakia paremmin tuntevien kanssa. Lisäksi enemmän ihmetyttää kyllä, että onkohan nyt varmasti tämä oikeus lunastettu taiteilijoilta itseltään kuten sanoit? Eikös Gramexin/teoston asiakkuussopimus nimenomaan luovuta tämänkin oikeuden pois? Ja jos ei luovuta, miten ihmeessä Teoston sivuilla siis voi edes olla hinnasto tälle? Kuulostaa nyt jo siltä, että Teosto siis laskuttaa asiasta josta he eivät edes saisi laskuttaa.

  Teosto ja Gramexhan ovat eri asia, ja eri sopimuksilla. Tämähän hämärtää koko asiaa sopivasti.

• bambupanda 18.12.2006 klo 22.45
  

  Alamme päästä asian ytimeen: Suurta kusetusta koko TOM:n homma.

• Ahti Vänttinen 19.12.2006 klo 09.44
  

  ElWilli: En käsitä mikä tuossa on hämärää. Teosto edustaa oikeudenhaltija-asiakkaitaan tuon käytön osalta, Gramex ei. Jollei laki suoraan anna järjestölle mandaattia, järjestön valtuuttaminen tai valtuuttamatta jättäminen tietyn käytön osalta on oikeudenhaltijoiden omissa käsissä.

• Tommi Korhonen 19.12.2006 klo 11.29
  

  Tuo lieneekin yksi tekijänoikeuslain suurimpia ongelmia musiikin tekijän kannalta: miksi hänen pitää antaa yksinomaiset oikeudet kaikkeen tuotantoonsa (näillä aloilla)? Miksei niitä anneta teoskohtaisesti tai vähintään kalenterivuosiin perustuen? Nyt artisti ei VOI antaa musiikkiaan sinne minne haluaa, esim ilmaiskäyttöön. Ei edes antaa ladata erikseen tehtyjä mainosbiisejä verkkosivuiltaan.

  Laki on minusta siinä mielessä poskellaan että se antaa “mandaatteja” monopolijärjestöille, eikä oikeuksien(hallintaa) tekijöille.

  Keskitetyn keräämisen oikeutuksen minäkin suostun näkemään, kulujen ja moninkertaisen valvontakoneiston vähentämiseksi…

  Kuluttajan ja kansalaisen kannalta laissa sitten on muuta mätää kuten keskustelukielto ja yhteisöraukeamisen poisto.

• ElWili 19.12.2006 klo 11.57
  

  Oho. Eli nyt yhtäkkiä TOM:n asiakassopimukset ovatkin tosi joustavia ja oikeudenhaltijat voivat itse päättää mitä valtuutetaan ja mitä ei valtuuteta. En usko.

  Koska Ahti et ole vastannut juurikaan kysymyksiini esitän nyt siis sen hypoteettisen vastauksen jonka oletan olevan oikean:
  Noksun tulee maksaa 10 senttiä jokaisesta myydystä puhelimesta (jokaisesta kappaleesta tietysti erikseen) TOM:lle jos yksikin heidän “soittoääni säveltäjistään” on TOM:n listoilla.

  Sitävastoin, jos “säveltäjä” ei kuulu TOM:n listoille, ei tätä tule maksaa. Tässä on nyt melkoisen rautalankaversio ihmettelyysi:

  En ymmärrä ajatusta puhelinsoitosta, tekstiviestistä tai soittoäänen kokeilemisesta laskuttamisesta työntekijän järjestäytymisen perusteella.

• Ahti Vänttinen 19.12.2006 klo 23.32
  

  ElWili: En minä puhunut mitään joustavuudesta, vaan totesin, että tuossa asiassa Teostolla on mandaatti ja Gramexilla ei. En näe tuossa mitään erityisen joustavaa. Gramex ei siis ota eikä voi ottaa yksittäisen taiteilijan osalta tällaista käyttöä lisensoitavakseen, kun oikeus on jo myyty tuottajille. Eri tilanne syntyisi, jos Gramexin oikeudenhaltija-asiakkaat esim. yhdessä päättäisivät antaa asian Gramexin hoitoon.

• ElWili 20.12.2006 klo 16.19
  

  tietokone, rootkittiä

  Aika pienet on korvaukset Sonylle jos vertaa kuinka paljon esim finreactorissa jaettiin “Euroopan pahimmille rikollisille”.

• bambupanda 20.12.2006 klo 16.38
  

  900 000 myytyä rootkit-levyä Kaliforniassa, joista korvaus 760 000 USD.

  Koko maailmassa on vielä 11,5 miljoonaa muuta rootkit-levyä jotka nauttivat TOM:n suojelusta ja niin niistä ei tulla maksamaan korvauksia.

• bambupanda 20.12.2006 klo 16.45
  

  Johtopäätös:
  Kaliforniassa saa vammauttaa koko tietokoneen 66 eurosentillä ja muualla maailmassa ilmaiseksi.

  Mutta Suomessa “mukamas” (=hatusta, hihasta, persiistä vedetystä määrästä) kopioinnista pitää maksaa keksittyjä summia.

• Jukka Kukkonen 28.12.2006 klo 14.43
  

  “Kaliforniassa saa vammauttaa koko tietokoneen 66 eurosentillä ja muualla maailmassa ilmaiseksi”

  Jätetään ostamatta Sonyn valmistamat kännykät, dvd-soittimet ja laajakuvatelevisiot. Minä
  en ainakaan voi kuvitella missään tilanteessa
  maksavani mitään tekniikasta jossa lukee SONY.

Kirjoita vastaus