etusivu
kaikki uutiset
data
finanssi
media
tele
työ & ura
tietoturva
it-myynti
tuotteet ja palvelut
kolumnit
pörssit
blogit
videot
fakta
shop
20.2.2006
Ja lukijakilpailun voittaja on…
- Jaakko Kuivalainen
Ennen lukijakilpailun voittajan julkistamista haluaa kilpailun tuomaristo (jäljempänä raati) esittää oman moraaliajatelmansa.
Raadin ryppyotsainen moraaliajatelma
Raati katsoo, että kopioinnilla on ennakoitavissa ja arvioitavissa olevia seurauksia, ja siten teon moraalisuutta voidaan tarkastella.
Raati toteaa, että absoluuttista tekijänoikeutta ei ole olemassa. Tekijänoikeus perustuu yhteisön sopimukseen, jonka ilmentymä on tekijänoikeuslaki. Laki sisältää selkeiden normien lisäksi lukuisia järjestelyjä, jotka luonteeltaan eivät ole normeja ja joita ilman kopioinnin etiikkaa ei voida arvioida. Varsinaiset normit raati sivuuttaa Humen giljotiiniin vedoten; siitä miten asiat ovat, ei voida päätellä, miten niiden kuuluisi olla.
Raati ottaa kopioinnin moraalisen tarkastelun lähtökohdaksi ja yleisesti myös tekijänoikeuden lähtökohdaksi tunnetun väittämän, jonka mukaan luovalla työllä pitää voida elää. Kopiointia on siten syytä arvioida ensisijaisesti tekona, jolla on vaikutuksia luovantyön tekijän elantoon. Edelleen tärkeimpinä vaikutuksina voidaan pitää teoskappaleiden myynnin mahdollista vähenemistä sekä erinäisten hyvitysjärjestelmien tarjoaman kompensaation toimivuutta yksittäisen luovan työntekijän kannalta.
Raati katsoo, että taustastaan erotettuna kilpailukysymyksen mukainen kymmenen äänitteen kopiointi kirjaston materiaalista ja saman aineiston kopiointi tietoverkosta eivät seuraamuseettisesti eroa toisistaan, ellei aineistoa levitä eteenpäin. Ainoa erottava tekijä on niiden nykyinen juridinen asema, joka irrottaa suojatun materiaalin kopioinnin verkosta hyvitysjärjestelmän piiristä.
Raati toteaa, että äänitekaupan siirtyessä hyvä enemmän ja enemmän verkkoon myös digitaalisen kopioinnin seuraukset näkyvät selvemmin luovantyön tekijän elannossa, koska itse myytävä tuote ei enää erotu kopiosta - ainakaan positiivisesti. Kopioidun tiedoston formaatti on vapaasti kopioijan valittavissa eikä kopioiduissa tiedostoissa myöskään ole käyttörajoitteita. Fyysisestä teoskappaleesta tehty kopio on useissa tapauksissa jopa äänenlaadultaan parempi kuin verkkokaupasta ostettu teoskappale.
Kopiointi muodostaa siis todellisen uhkan verkkokaupan myynnille ja siten myös luovantyön tekijän elannolle. Vaikka jokainen kopioitu äänite ei olisikaan suoraan pois teoskappaleiden myynnistä, on myös kiistatta selvää, että joissain tapauksissa teoskappaleita saattaa jäädä myymättä kopioinnin vuoksi. Koska yksittäisen luovantyön tekijän elanto voi olla juuri siitä yhdestä myymättä jääneestä teoskappaleesta kiinni, raati toteaa, että yksikin kopio on liikaa.
Toinen seuraamuseettisen tarkastelun näkökulma on hyvitysmaksujärjestelmän toimivuus. Hyvitysmaksujärjestelmän tarkoitus on kompensoida kopioinnin aiheuttamia tulonmenetyksiä. Raadin selvityksen mukaan hyvitysmaksujärjestelmän kyky kompensoida on kuitenkin erittäin rajallinen. Esimerkiksi ulkomaalaiselta luovantyön tekijältä kyseinen korvaus jää kokonaan saamatta. Kotimaisenkin luovantyön tekijän saama kompensaatio riippuu muun muassa radiosoitosta sekä kyvystä täyttää uskottavasti apuraha- ja kulttuuritukihakemuksia. Luovantyön tekijöiden “yhteisön” saamat korvaukset eivät raadin mielestä ole riittävä peruste oikeuttaa kopiointia missään sellaisessa tilanteessa, jossa lopputuloksena on uuden teoksen päätyminen kopioijan käyttöön.
Kopioinnin yhteydessä on syytä tarkastella myös kopioinnin kulloinkin mahdollistavaa toimintaa. Kysymyksen mukaisessa tapauksessa tarkastelussa ovat siis ilman tekijän lupaa tapahtuva yleisön saataville saattaminen verkossa sekä kirjastotoiminta. Raati huomauttaa, ettei yksittäisellä luovantyön tekijällä ole kuitenkaan mahdollisuutta kieltää julkaistun teoksensa päätymistä kirjastoon kopioitavaksi, joten kummassakin tapauksessa aineisto on saatavilla ilman luovantyön tekijän nimenomaista lupaa.
Luovantyön tekijä saa korvauksen kirjaston hankkiessa aineiston. Korvausta ei ole millään tavalla mitoitettu suhteessa aineiston kopiointiin kirjastosta. Kirjasto maksaa myös vuosittain erikseen anottavia kirjastokorvauksia, jotka eivät perustu aineiston lainausmääriin. Raadin mielestä on perusteetonta väittää, että nimen omaan kirjastoaineiston kopiointia kompensoitaisiin yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmää enempää yksittäisille luovantyön tekijöille. Hyvitysmaksujärjestelmän toimimattomuus osoittettiin jo aiemmin.
Raati pitää edellä esitettyjen perusteiden valossa todistettuna, että sekä kirjastoissa että tietoverkoissa olevan aineiston kopiointi on väärin. Raati pitää positiivisena, että nykyinen tekijänoikeuslaki poistaa sähköisesti ostetun aineiston osalta kirjastoille annetut erivapaudet ja palauttaa kontrollin teoksien käytöstä luovantyön tekijöille ja oikeudenhaltijoille. Edelleen raati pitää oikeana nykyistä käytäntöä, jonka mukaan kopiointioikeus ei koske teoksia, jotka on suojattu kopiointia estävällä tehokkaalla teknisellä toimenpiteellä.
Ja lukijakilpailun voittaja on…
Raati esittää ensin perustelunsa. Lukijakilpailun voittajan vastauksesta käy ilmi syy nykyiseen asiantilaan, jossa kahdesta moraalittomasta teosta toinen on laillinen ja toinen laiton. Voittaja poimi oivan esimerkin kopioinnin historiasta ja päätti vastauksensa hienoon kielikuvaan. Voitto irtosi seitsemällä pisteellä - puolen pisten erolla toiseksi tulleeseen osallistujaan.
Raati selittää hieman:
Kirjasto on luonteeltaan sosialistinen laitos, jota ylläpidetään verorahoilla ja joka kohtelee kansalaisia äärimmäisen tasa-arvoisesti. Internet on taas lähtökohdiltaan vapaaseen tiedon jakamiseen perustuva kommunistinen järjestelmä, josta valtio ja byrokraattisuus ovat poissa. Byrokraattisuuden poistumisen myötä internetistä on tullut myös sosialistista kirjastoa tehokkaampi aineiston välittäjä. Siinä missä kapitalismi pystyy töin ja vaivoin sietämään sosialismia, on sen ja kommunismin yhteiselo mahdotonta. Kirjasto on kapitalismin kannalta riittävän tehoton ja hampaaton laitos, jonka voi jättää omaan arvoonsa. Kommunistinen ja tehokas internet oli sen sijaan saatava markkinoiden piiriin sääntelyllä.
Ja lukijakilpailun voittaja on…
Olli.
Äänilevyteollisuus kuvaa DRM-järjestelmiä hidasteiksi, joilla jarrutetaan kopiointia kaveripiirissä. Kirjastolaitoksen toiminta on rajoitettu fyysisten kappaleiden lainaamiseen, mikä automaattisesti rajoittaa kopioiden liian nopeaa leviämistä. Kirjaston kappaleesta voi tietenkin ottaa useampia kopioita kuin DRM-levystä, mutta siitä erosta maksetaankin kirjastokorvaus.
Voidaan siis karkeasti päätellä, että kirjasto suorittaa saman jarrutuksen kuin DRM, eli ne ovat oikeudenomistajien kannalta yhtä hyviä.
Vertaisverkosta kopioimisessa taas ei ole mitään jarruja. Mikäli uuden tekniikan käyttöönottoa ei mitenkään rajoiteta, on itsestään selvää, että musiikkiteollisuudelle käy samoin kuin elokuvateollisuudelle, jonka videonauhuri tappoi jo 80-luvulla. Vaikka teollisuuden edustaja silloin nimenomaan varoitti, että videonauhuri on studioille sama kuin Bostonin kuristaja kotona yksin olevalle naiselle, häntä ei uskottu, ja sen seurauksena elokuvat ovat poistuneet taidemuotona historian hämärään.
Nyt kun sama uhka leijuu musiikkiteollisuuden yllä, on moraalinen velvollisuutemme painaa jarrua - ja lujaa!
Raati kiittää kaikkia osallistujia ja onnittelee voittajaa hienosta suorituksesta.
Raadin perusteluja ja päätöstä saa luonnollisesti kritisoida.
29 vastausta
Kirjoita vastaus
digitoday.fi, Töölönlahdenkatu 2, 00089 Sanomat.
Puhelin +358 9 1221, faksi +358 9 122 4179
Päätoimittaja: Juhani Pekkala, toimituspäällikkö Mari Flink
Myynti: verkkomedia.myynti@sanoma.fi, +358 9 122 2863.
Sähköposti: toimitus@digitoday.fi
Copyright 2006 Taloussanomat Oy.
Our Privacy Policy
Kaikki on muuten päivänselvää, mutta mikä on moraali ja miten se määritellään …
Onnea Ollille.
Tärkeintä ei ole voitto vaan hieno palkinto. Kilpailun vaikeusastekin oli korkeampi kuin onneksi ymmärsinkään.
Raadin moraaliajatelman ja perustelut kahteen kertaan luettuani, joudun nyt myöntämään itselleni lopullisesti, että en ymmärrä TO:sta hevon kakkaakaan. Keskityn jatkossa esim. curlingiin.
EHP, Tämä ei ollut mikään tavallinen lukijakilpailu vaan äärimmäisen ryppyotsainen taisto. Siksi tuomaristokin pohti asiaa otsa rypyssä.
Vastaus löytyikin kopioinnin oikeudesta, ei tekijänoikeudesta.
Pakko nostaa kädet pystyyn ARvostetun RAadin kiistämättömän logiikan edessä. Rahalla on sittenkin haju.
Mahdetaan Gramexin tiloissa tarvita Kaikkien Selitysten Äidistä muotoiltua kaasunaamaria, kun nuo sinne pesänsä tehneet 15,8 miljoonaa (?) tuottajille ja artisteille tilittämätöntä euroa löyhkäävät!
Vai onkohan se niin, että raha haisee vain silloin, kun kun sitä on yhdessä paikassa suhteellisen vähän, kuten esimerkiksi tallenteiden kuluttajan kukkarossa, mutta muuttuu hajuttomaksi, kun sitä on keossa riittävän paljon? Ettei vain sittenkin olisi kyse kaksinaismoraalista?
Auringonlaskua voi katsoa myötä- tai vastavaloon. Omasta mielestään kekseliäimmät katsovat peilin kautta jompaankumpaan suuntaan, eivätkä nauti näkemästään kummassakaan tapauksessa.
Kauan sitten tietokoneajasta maksettiin sekuntihinta vaikka kyseessä oli oma mainframe, sittemmin maksettiin lisenssimaksu ohjelman käytöstä yleensä prosessorikohtaisesti, nyt maksetaan ohlemiston käytöstä koko laitteistossa ja huomenna kaiken saa “ilmaiseksi”.
Musiikki- ja elokuvabisneksessä asiat menevät näköjään käänteisesti.
Kaikki kunnia ja onnittelut voittajalle, mutta etteihän nyt jäänyt täysin huomioimatta kuun vaiheiden vaikutus tietokoneenkäyttäjien moraaliin - lainsäätäjistä puhumattakaan?
Myös pseudopsykohistoriallinen näkökohta vaikuttaa hukkuneen silkkojen taloudellis-käytännöllisten faktojen alle.
Suomeksi summattuna joudun minäkin toteamaan tietämättömyyteni tekijänoikeuslaista ja ymmärrän sen olevan pelkästään levy-yhtiöiden ansaintalogiikan mukaista vaikuttamista lainsäädäntötasolla.
Seuraavalla TUPO-kierroksella kannattaa muuten ehdottomasti ottaa neuvottelujen pohjaksi tekijänoikeuslaki.
Veroporkkanastakaan ei ole mihinkään kun duunari voi tasaisesti kasvattaa palkkaansa edellisten päivien työstä maksettavien tekijänoikeuspalkkioiden avulla :-)
Hmm, äärimmäisestä ryppyotsaisuudesta tuli mieleeni se legendaarinen dilemma lumiukkojen valokuvaamisesta, jonka ankaraa pohdintaa tekijänoikeusneuvoston täysistunnossa olisi ollut mielenkiintoista seurata kärpäsenä katossa.
Onhan meillä tosin myös ollut 1985-1995 voimassa erinäisiin säädettyihin lakeihin perustunut maataloustulopoliittinen kummajainen nimeltä maidon kaksihintajärjestelmä, josta kukaan ei oikeasti koskaan ymmärtänyt yhtään mitään.
Se on kuitenkin edelleenkin relevantti aihe, jos uhkaa joutua debatissa tappiolle. Kun ottaa maidon kaksihintajärjestelmän puheeksi hakien siitä tukea argumentilleen, niin voi olla lähes varma, ettei Antti Kotilainenkaan kykene kiistämään.
Himputti vieköön, maidon kaksihintajärjestelmähän on mielenkiintoinen ilmiö! Lakitekstiä lukemalla saan käsityksen että maidon ylituotantoa haluttiin kuriin, jolloin säädettyä kiintiötä suuremmalta tuotantomäärältä joutui maidontuottaja sekä meijeri maksamaan maidon viennistä aiheutuvia kuluja. Seurauksena maidon tuotanto kääntyi laskuun. Ylituotantoa haluttiin rajoittaa koska maidon tuotannosta maksettiin tuotantotukea eikä sitä haluttu erikseen ruveta laskemaan - siispä käyttöön otettiin sääntelymenetelmä.
Maidon kaksihintajärjestelmä on todellakin relevantti tekijänoikeuskeskustelussakin nykypäivänä, jossa meillä on erinäisiä ongelmia rahojen jakamisen suhteen. Maatalouspolitiikasta saatuja kokemuksia voitaisiin soveltaa suoraan muihinkin lainsäädännön aloihin, ja ottaa viihdeteollisuuteen käyttöön säännelty markkinatalous ja valtion tuet.
Naiivisti voisi ajatella että maidon tuotannon ongelma olisi ratkennut vapaalla markkinakaupalla jolloin pienet tilat olisivat yksinkertaisesti kuolleet pois ja tuotantotehokkaammat suuret maidontuottajat vastanneet madaltuvaan maidon hintaan jatkojalostamalla maidosta esimerkiksi erinäisiä juustoja korvaamaan erikoisjuustojen tuonnin ja ylijäämämaidon viennon välistä eripuraista suhdetta. Seurauksena pienet maidonvalmistajat olisivat kuitenkin kuolleet nälkään työttöminä, vähän niinkuin artisteille uhkaa nykyään käydä. Maidon kaksihintajärjestelmä olis tähän ratkaisu.
Ehdottaisinkin siis, että verotuloilla maksettaisiin viihdealan tuotantoa. Musiikkituotantotukea voitaisiin antaa säännellysti artisteille ja pienille levy-yhtiöille siten, että kiintiön ylittävältä osuudelta artisti ja levy-yhtiö joutuisivat maksamaan kiintiömaksuja musiikin tuotannostaan. Kustannukset suhteutettaisiin musiikin ulkomaille markkinointiin ja vientiin käytettyihin kuluihin. Järjestelmä muodostaisi artistikohtaiset kiintiöt musiikin tekemiselle joka leikkaisi vapaata kilpailua eri artistien välillä ja tasoittaisi toimeentulotilannetta. Levy-yhtiökohtaiset kiintiöt puolestaan loisivat kilpailutilanteen levy-yhtiön artistien välille, muodostaen täten mikroekonomisen laissez-fairen säännellyn järjestelmän sisään jossa vapaan markkinatalouden tapaan vain parhaat artistit selviäisivät. Tuet kohdistuisivat siis parhaimpiin artisteihin, tasavertaisesti ja reilusti. Maksujärjestelmä pitäisi huolen siitä että kannattavat levy-yhtiöt voisivat yhä toimia kiintiön ylikin, tällöin ylituotannon pitäisi ylittää kannattavuuskynnys viennin suhteen.
Yllä esittämällä järjestelmällä voitaisiin korvata kokonaan kasetti- ja hyvitysmaksut, viihde maksettaisiin suoraan verorahoista määrättyyn kiintiöön asti ja sen ylittävä tuotanto maksaisi itsensä valtiolle takaisin. Tämä takaisi niin Yhdistyneiden Kansakuntien kuin Euroopan Yhteisönkin ihmisoikeussopimuksissa esitetyt vaatimukset sekä taiteen saatavuudesta kansalle yhteiskuntaluokkaan katsomatta kuin myös tekijän oikeuden korvaukseen tekemästään työstä. Luonnollisesti kaikille tekijöille valtion tukiraha ei riittäisi, mutta yksikään kansainvälistä potentiaalia omaava artisti ei jäisi ilman rahojaan kunhan taloudellinen kannattavuus musiikin viennin suhteen ylittyisi.
Olet sinä, EHP, aikamoinen nero kun huomasit tämän yhteyden maataloustulopolitiikan ja kulttuuripolitiikan välillä. Tämä on ratkaisu kaikkiin ongelmiimme!
Kröhöm, ymmärsin rinnastaa maidon kaksihintajärjestelmän TO-lakiin vain sen vaikeaselkoisuuden vuoksi, mutta Matin hetkessä kehittämää toimivaa mekanismia en olisi osannut edes hahmotella.
Tuolla järjestelmällä saattaisimme myös säästyä jopa DRM:n ikeeltä (ja sen T&K kustannusten maksamiselta). Toimivan ja kuluttajaa kiusaamattoman DRM:n implementoiminen lienee yhtä helppoa niin maitoon kuin digitaaliseen viihteeseenkin.
On huomattava, että mekanisimi saattaisi myös tukea monipuolisemman kulttuurin ja viihteen syntymistä.
Pienjuustoloita alkoi syntyä Suomeen 1980-luvulla, kun siirryttiin maidon kaksihintajärjestelmään. Tuolloin monet tilat ryhtyivät valmistamaan ylijäämämaidosta juustoa. Yritykset ovat kehittyneet ja oppia on haettu lisää ulkomaita myöten, joten alkuaikojen juustoleipien ja piimäjuustojen rinnalla tuotetaan nykyisin monen tyyppisiä kypsytettyjä juustoja.
(lähde: www.farmit.net)
TO-lakiahan on yritetty konkretisoida erilaisilla analogioilla elintarvikkeisiin, joten lienee loogista, että seuraavassa TO-laissa harmonisoitaisiin lypsykarjataloudessa jo testattuja ja mediateollisuuden ansaintamekanismeja. Miksi keksiä pyörää uudelleen?
HE 193 vuodelta 1992 maidon kaksihintajärjestelmän jatkojalostamiseksi, josta saanee aavistuksen mekanismin hienouksista ja eri mahdollisuuksista.
Voisiko Tekijänoikeuslain siirtää maatalousministeriön hallinnan alle?
Tommi, eikös tuota EU-tasolla yritetty ohjelmistopatenttien kanssa jo? Sopisi hyvin kuvaan koittaa samaa tekijänoikeuksienkin suhteen.
Aenakkii meejän navetassa on sitä luovoo toemintoo ihan joka päevä harjotettu ja ihan talikolla.
Suattaa olla jotta sitä analookista aakkoo ee ihan neovottelevan virkamiehen ja missiministerin sormella tukitakkaa, suapihan sitä käävä kokkeelemassa tokj. Kannattaa ottoo pitempivartiset jalakineet mukkaan.
Kilpailun vastaukset, selitykset, perustelut voisin sijoittaa metafyysisen filosofian ja agronomian välille. Jonain synkkänä yönä kun elämä on kurjaa, flunssa vaivaa, eikä mistään saa lohtua niin etsin tämän kilpailun vastaukset verkon uumenista ja maailma hymyilee taas… ;-)
DARRA on kova.
Joo, Nadel… Vaikka kuinka yrittää tätä tekijänoikeuslakia pohdiskella, niin mikään muu ei ole varmaa kuin se, että talikolla tehdään taatusti luovaa työtä.
Mutta mutta, tästähän seuraakin to-laillinen ongelma: kuuluisiko myös maatalouslomittajien saada korvauksia, vai kuuluuko rojaltit tilittää vain isännälle, joka mahdollistaa luovan työn harjoittamisen?
Ei, kyllä se tekijänoikeus kuuluu artisteille. Eli tekijöille itselleen, jotka tuottaa sitä teosta.
Maatalouskeskustelusta lähtee EHP:lle ja Matille jaettu varjolohdutuspalkinto. En vain vielä tiedä, että pitäisikö sen olla reipas selkäsauna vai tuoppi olutta? Nooh, jälkimmäinen. ;)
MTK, ATK, sama asia.
Varjolohdutuspalkinto saa raadin yksimielisen hyväksynnän. Jos ryppyotsakisan voittaja ei viikon kuluessa ilmoittaudu, pistän paidan kahtia ja lähetän herroille postissa rievut.
Älä nyt hyvä mies tärvele hyvää paitaa: paitatännemulleheti!
Kari Runghan jo lupasi oluen (puoliksi?) varjopalkinnoksi. Eikös se jo riitä?
Kas.
Pistäpä postia Olli.Pistitkin jo.Olen jo ihan otettu osakseni langenneesta huomiosta, siinä palkintoa yllinkyllin.
Laitoin näköjään tohkeissani väärän lähteen pienjuustoloihin, tässä oikea:
http://elisa.net/ruokajaviini/uutiset/1761.html
Kirijootaako muuten Puavo aena jootessas Mediaviikkohon?
Kymmenen miinus raadille. Miinus tulee yhdestä virheestä: Teosto tilittää Suomesta kerättyjä hyvitysmaksuja myös ulkomaisille tekijöille ja kustantajille. Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että hyvitysmaksu on haulikkoammuntaa, jossa kärsityn vahingon ja hyvityksen suhdetta on vaikea saada kohdalleen.
Martti on oikeassa. Lauseen olisi pitänyt kuulua: “Esimerkiksi ulkomaalaiselta luovantyön tekijältä kyseinen korvaus saattaa jäädä kokonaan saamatta.”
Havainnollistava case: Etno-yhtyeen levyllä vierailee basisisti, joka ei osallistu biisinikkarointiin. Levy on marginaalista marginaalein eli kirjastoista sitä löytyy lukuisia kappeleita, mutta radiossa se ei soi. Hyvitystä kopioinnista ei heru.
Raadin pisteet palautuvat nollaan. ;)
Haulikkoammunta kuvaa kyllä hyvin myös maksun piiriin kuuluvien laitteiden valintaa ja maksun perimistä mm. lomakuvien tallentamisesta dvd:lle (collateral damage lienee oikea termi).
Palaan vielä kirottuihin kirjastokorvauksiin. Muistin yllättäin, että EU:han vaati suomalaista järjestelmää täysremonttiin. Nykyinen kotimaisia kirjailijoita suosiva järjestelmä on epäoikeudenmukainen ja rahat pitäisikin jakaa lainausmäärien mukaan myös muiden EU-maiden tekijöille.
Nykyinen järjestelmä on äärimmäisen tärkeä esimerkiksi suomalaisille lastenkirjojen kuvittajille, jotka eivät rahallista tukea paljoa muualta saa. EU:n mukaan nekin rahat kuuluisi lähettää J.K. Rowlingille.
Kuinka suomalaiset tekijänoikeuksien haltijat, nuo köyhyydessä pinnistelevät taiteilijamme, suhtautuvat tähän EU:n noottiin? Onhan EU:n linja nimenomaan oikeudenmukainen, rahat niille joille se kuuluu.
“EHP sanoi:
Kirijootaako muuten Puavo aena jootessas Mediaviikkohon? “
En ou joutannu, mutta tarvittaessa annan kyllä apuva tulukintaan jos kovin kiperä paekka tulloo ja sormi suuhun männöö.
Selevyyven vuoks vielä: En oo kirjottanna.
J2, Entäs se lehmä?
Sekä maidon, että talikolla luotavan tuotoksen alkuperäinen tekijä saa korvaukseksi vain toimitilat ja rehua? Moraalitonta! Tätä Tommikin ilmeisesti tarkoitti?
Levitysteollisuus näköjään riistää lypsykarjataloudessakin.
Ai, täällä oli minulle kysymys. Vastataanpa.. EHP, nyt osuit arkaan paikkaan.. Näinhän se aloittelevilla bändeilläkin usein menee: “No hyvä on, tulkaa sitten keikalle, saatte palkkioksi voileipiä takahuoneeseen. Vessa on tuolla talon takana, jos ihan pakottava tarve tulee. Älkääkä sitten tuhlatko paperia, hyväkkäät!”
Yhtäläisyys on hämmästyttävä! Suomen kielen sana “luoda” on selvästi kaikenkattava ilmaus kaiken uuden tekemiselle ja “luomisen tuska” tämän havainnon kautta universaalisti kuvattavissa ymmärrettävällä tavalla.