etusivu
kaikki uutiset
data
finanssi
media
tele
työ & ura
tietoturva
it-myynti
tuotteet ja palvelut
kolumnit
pörssit
blogit
videot
fakta
shop
2.9.2006
Kaikille tarkoitettu tieto
- Tero Heiskanen
Maailmassa on internetin myötä mahdollista kopioida ja levittää tietoa ilman, että kustannukset kasvaisivat suhteessa kopioinnin ja levityksen määrään. Tämä ei ole koskaan aiemmin ollut mahdollista. Historiassa tieto on aina liittynyt fyysiseen objektiin ja tiedon omistajan vaihtuessa on myös fyysisen omistuksen omistaja vaihtunut, jos ihmisen muisti ei ole riittänyt säilyttämään tietoa. Yleensä myös omistajan vaihtuessa on omistuksen siirtyminen hyvitetty. Kuuluuko jonkun saada hyvitystä aina, kun tietoa käytetään? Yleensä näin on ajateltu, kun on kyseessä jollain tavalla taiteellinen tieto ja se on vaatinut tekijän sitä luomaan. Näistä seikoista kumpuavat jonkun verran julkisuutta saaneet tekijänoikeuslakeihin perustuvat erimielisyydet viimeisen vuoden aikana. Muutamia nuoria ihmisiä on tuomittu hyvittämään tiedon levittämisestä useita tuhansia euroja ja lisää samankaltaisia tapauksia tulee seuraavina kuukausina.
Leviämisen hallitseminen
Tiedon leviämistä on hankala hallita. Voit antaa pitkän sarjan ykkösiä ja nollia jollekin ja vaatia hyvitystä. Mutta miten estät, että hän ei levitä digitaalista tietoa eli ykkösiä ja nollia jollekin toiselle? Koko informaatioteknologia perustuu siihen, että digitaalista tietoa käsitellään ja siirretään, joten ei ole mitenkään mahdollista antaa tietoa henkilölle digitaalista tietoa käytettäväksi digitaalisessa laitteessa, ilman että hän ei saisi digitaalista tietoa täydellisesti käyttöönsä, jos oletetaan, että hänellä suvereniteetti digitaaliseen laitteeseen. Leviämisen voit estää seuraavilla keinoilla:
- Voit kieltää levittämisen, jos sinulla on oikeuden tuki takanasi. Tämä on se keino, jota yritetään tällä hetkellä. Tämä on erittäin tehoton keino. Nykyinen teknologia mahdollistaa tiedonjakamisen erittäin helposti ja siten, että se ei aiheuta kustannuksia tai toimenpiteitä muille kuin asianomaisille, jotka tekevät sitä vapaaehtoisesti. Levittämisen kieltävien lakien valvominen edellyttää, että kaikkien ihmisten digitaalinen tiedonvaihto on valvottua, mikä ei luonnollisesti ole mielekästä nykymaailmassa.
- Voit salata tiedon ja mahdollistaa sen esittämisen vain tietyllä laitteella. Tietynkaltaisen tiedon esittämiseen tarkoitetut erityiset laitteet ovat typeryyttä, koska meillä on jo tarvittava universaali teknologia digitaalisen tiedon käsittelyyn. Pitävän salauksen toteuttaminen standardilaitteille on mahdotonta, koska laitteen pitää kuitenkin purkaa salaus, jotta tietoa voidaan käyttää. On myös ristiriitaista yrittää pyytää tiedosta hyvitystä ja samalla antaa tieto mahdollisimman vaikeasti kopioitavassa muodossa. Kun asiaa tarkastellaan tietoteknologian lähtökohdista, niin mahdollisimman vaikeasti kopioitava tarkoittaa yleensä samaa kuin mahdollisimman vaikeasti käytettävä.
Oikeus tietoon
Oletetaan, että minulla on tieto, jonka avulla jokainen voi omatoimisesti ja helposti parantua vaikkapa AIDSista. Voinko pyytää jokaiselta, joka haluaa tiedon x määrän rahaa? Olenko oikeutettu estämään tiedon kopiointia ja levitystä? Tieto oli minun tekemä ja lukemattomia määriä ihmisiä olisi pelastettavissa tiedon avulla, eikö ole oikein käyttää kapitalista sääntöä, että minulla on oikeus pyytää niin paljon rahaa kuin halukkaat suostuvat hyvittämään. On helppoa näyttää toteen, että he parantuivat minun tiedon avulla. Voidaan sanoa, että kehittämäni tieto paransi miljoonia joten minun kuuluisi tietysti saada miljoonia rahaa. Minun omistus ei vähentynyt yhtään eikä minun tarvinnut tehdä työtä yhtään tiedon tekemisen jälkeen, mutta minun kuuluu saada hyvitys siitä, että minun tekemä tieto auttoi niin monia, eikös vaan?
Meneekös kaikki samalla tavalla tekemäni vitsin kohdalla. Kehitin maailman parhaan vitsin, joka toimii kaikilla kielillä ja lisää naurun kautta elämäniloa merkittävästi. Vaadin vitsistä x määrää rahaa vitsin kuulijaa kohden, mutta fiksut ihmiset menivät taas kertomaan vitsin toisilleen eivätkä hyvittäneet minulle kuin kerran. Kaikki maailman ihmisten elämänilo nousi, ja minulle olisi kuulunut 6 000 000 000x verran rahaa.
Vaihtoehtoinen tapa
Oletetaan, että minulla on tietoa, jota haluan jakaa, mutta myös saada hyvityksen. Jos pyydän kaikilta ihmisiltä, jotka haluavat tiedon hyvitystä, niin he fiksuina hyvittävät vain kerran ja kopioivat tiedon keskenään. Tätä ei voi mitenkään mielekkäästi estää, mutta voidaanko löytää menetelmä, jonka avulla useammat hyvittävät, mutta vähemmän henkilöä kohden?
Entäs, jos määrän hinnan tiedolleni, mutta en tiedon käyttäjien määrää. Haluan saada x määrän rahaa, mutta kaikki saavat käyttää tietoa. Tällöinhän tiedon haluajien pitää yhdistyä ja arvioida kohtaako yhteinen halu ja pyydetty hinta. Tieto voi olla huonoa ja silloin saman tekijän seuraavan tiedon arvo laskee. Jos tieto on hyvää niin seuraavan tiedon hinta nousee.
Esimerkki: Jonkinlainen taho(globaali maailma, valtio, levy-yhtiö, jne.) perustaa järjestelmän, josta on ladattavissa digitaalista tietoa. Tiedon tuottaja haluaa tehdä uutta tietoa ja hän haluaa siitä hyvityksen x. Hän on tehnyt aiemminkin tietoa ja hänen tekemänsä tieto on suosittua. Hän ilmoittaa, että hänen uusi tietonsa tulee jakeluun, jos hän saa hyvityksen x. Tiedon kuluttajat ilmoittavat järjestelmään halukkuuden maksaa osuus x:stä ja sitoutuvat maksamaan sen tarvittaessa. Ihmisten ilmoittamien hyvitysosuuksien summan ylittäessä x:n rahat tilitetään tiedon tekijälle. x:n maksaminen jaetaan halukkaiden hyvittäjien kesken tasan suhteutettuna ilmoitettuun osuuteen (x = 10 euroa ja kolme halukasta joiden ilmoitetut osuudet a=3 euroa, b=4 euroa, c=4 euroa, lopullinen maksettava a=3 euroa, b=3,5 euroa ja c=3,5 euroa) . Tämän jälkeen tieto on vapaasti ladattavissa, kopioitavissa ja levitettävissä. Ei tarvita enää tiedon käytön tai levittämisen valvontaa, kopiointisuojia, tiedon ostamista, oikeustoimia eikä pelleillä vaikeasti käytettävän tiedon kanssa. Tieto olisi aina täydellistä ja juuri sellaista kuin tekijä sen haluaa olevan ja se olisi käytettävissä ja hankittavissa mistä tahansa milloin tahansa ilman minkäänlaista kontrollia. Itse x:n maksun jakautumiseen kuluttajille voidaan rakentaa monenlaisia systeemejä, jotka tasapainottavat maksun jakaantumista ja ennakoivat halukkuuden syntymistä. Nämä ovat sitten vain järjestelmän toimintojen hiontaa.
Näkisin, että tämä voisi olla oikeudenmukainen kaikille. Tiedon tekijä saa sen mitä pyytää, jos pyyntö on suhteessa tiedon suosioon. Ne jotka haluavat tietoa paljon maksavat enemmän ja ne jotka haluavat tietoa vähemmän maksavat myös vähemmän, jos ollenkaan. Tieto olisi täydellisen vapaata lopullisesti heti, kun se on julkaistu. Ongelmallinen puoli on se, että malli suosii sellaisia tiedon tekijöitä, joiden tiedon suosio on ennustettavissa ennen julkaisua.
Malli olisi toimiessaan enemmän kuin loistava, eli siinä on luultavasti yksi tai useampia heikkouksia. Löytääkö joku näitä?
34 vastausta
Kirjoita vastaus
digitoday.fi, Töölönlahdenkatu 2, 00089 Sanomat.
Puhelin +358 9 1221, faksi +358 9 122 4179
Päätoimittaja: Juhani Pekkala, toimituspäällikkö Mari Flink
Myynti: verkkomedia.myynti@sanoma.fi, +358 9 122 2863.
Sähköposti: toimitus@digitoday.fi
Copyright 2006 Taloussanomat Oy.
Our Privacy Policy
Erinomainen kirjoitus, jossa oli hyviä pointteja, mutta…
“On helppoa näyttää toteen, että he parantuivat minun tiedon avulla.”
Etsitään possessiivi Suffiksia. Pyydetään palauttamaan tlk nimim. “Tero.”
Muutenkin olen hieman huolestunut siitä, että tämän blogin laatu on selkeästi huonontunut viime aikoina. On vaikeaa vakuuttaa, jos kielioppi on hakusessa ja kieli ei ole muutenkaan erityisen selkeää. Minun piti lukea teksti useampaan kertaan, että ymmärsin, mitä tässä ajetaan takaa.
Tämä blogi edustaa - ainakin minulle - Digitodayn toimitusta. Vaikka blogi onkin epämuodollisempi kommunikaatioväline kuin varsinainen uutispalsta, niin silti jotain ammatillista kuria olisi kiva nähdä.
(Noin muuten ideasta: ideoitahan on kiljoona, mutta vasta se, että joku sen toteuttaa, merkitsee jotain. Muuten se on pelkkää sanahelinää.)
Maksusitoumukset tuskin toimivat näin epävarmassa mallissa. Aika, jolloin haluamasi tieto on saatavilla voi olla minuutti tai vuosi. Kenellä on varaa noin ennakoimattomaan taloudenpitoon? Yksittäinen sitoumus voi olla toki vain muutaman sentin tai euron mutta niin se on television mobiilipeleissäkin…
Kun tulee maksun aika, mitä tehdään kun osa porukasta ei sitoumustaan enää voi tai halua lunastaa? Jo maksettujen sitoumusten palauttaminen tuskin sujuu kustannuksitta. Kuka niistä vastaa?
Suosittu tieto on kallista. Entä kun tällainen kallis tieto nyt sitten kuitenkin vuotaa jonkun toimesta ilmaiseksi jakoon? Saako jonkinlainen taho tuolloin ryhtyä oikeustoimiin ja miten tiedon jakajia saa yksilöidä?
Markkinatalous pitänee huolen myös hintainflaatiosta. Jos suosittu tieto myydään minuutissa, eiköhän tiedon tuottaja seuraavalla kerralla nosta hintaa niin, että saa paremmat rahat vaikkapa viikossa. Sopivan hinnan kipurajaa etsittäessä kypsyvät todennäköisesti kaikki osapuolet.
Em. syistä “muut maksavat, minä en” tuskin muuttuu miksikään. Miksi pistää rahaa syrjään kun voi odottaa, että tieto sitten kenties päätyy joskus ilmaisjakeluun?
Juu, pointit on hyviä mutta tosiaan teksti vaatisi hiomista ja varsinkin tiivistämistä. Miten olisi, esimerkiksi jonkinnäköinen peer-review tyyppinen palaute teksteille ennenkuin ne julkaistaan blogissa?
Esimerkiksi irkistä #masinointi-kanavalta varmaan saisi lennossa ihmisiä arvioimaan tekstiä ja kommentteja siitä, kun sitä kirjoittaa. Ainakin minä ilmoittaudun vapaaehtoiseksi tuohon :)
Yksi tapa hahmottaa asia on huomata, että tilanne on erilainen ennen ja jälkeen teoksen julkaisun.
Julkaisematon teos on varsin hyvin suojattu, eivätkä sitä esimerkiksi koske monet käyttäjän oikeudet eli tekijänoikeuden rajoitukset. Julkaisemattomasta teoksesta ei saa esimerkiksi ottaa sitaatteja. Kyse on tavallaan myös yksityisyyden suojasta.
Teoksen julkaisun jälkeen tekijä saa rajoitetun yksinoikeuden määrätä teoksen tietyistä käytöistä (mm. kopiointi). Tämä yksinoikeus on voimassa suoja-ajan, joka nykyään kestää kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän kuolemasta.
Toisella tavalla muotoiltuna kyse on siitä, että mikä on optimaalinen suoja-aika? Tutkimuksien mukaan nykyinen suoja-aika (noin 100 vuotta) on melkein millä tahansa kriteerillä mitattuna liian pitkä. Voi myös kysyä, että voisiko suoja aika olla nolla vuotta eli tarvitsevatko julkaissut teokset ylipäätään tekijänoikeussuojaa julkaisun jälkeen?
Ainakin Boldrin ja Levine ovat tutkineet tilannetta, jossa suoja-aikaa aineettomilla oikeuksilla (tekijänoikeudet, patentit) ei ole suoja-aikaa:
Boldrin M, Levine D (2002) The Case against Intellectual Property. The American Economic Review 92: 2.
Boldrin M, Levine DK (2005) The economics of ideas and intellectual property. The Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America (PNAS) 102: 4.
Artikkelit löytää helposti
Google Scholarin
avulla.
Kirjoittajien johtopäätös on, että malli ilman suoja-aikoja on hyvinkin mahdollinen ja ainakin joissain tilanteissa näin päästään parempaan tulokseen kuin suoja-aikojen kanssa.
“Parempi” tarkoittaa tässä sitä, että tekijöillä on riittävä taloudellinen motivaatio tehdä teoksia ja toisaalta yhteiskunta saa teokset käyttöönsä kilpailtuun hintaan ilman monopolilisiä - kuten toimivassa markkinataloudessa pitäisikin periaatteessa tapahtua.
Jos suoja-aikoja ei olisi, vältettäisiin tekijänoikeus- ja patenttimonopoleista aiheutuvat haitat. Näitä haittoja ovat esimerkiksi:
- Resursseja tuhlataan tarpeettoman kilpailuun, kun tuotteita kehitetään nopeasti. Esimerkki: Yritykset kilpailevat keskenään siitä, kuka saa ensiksi patentoitua jonkin tuotteen. Jos tuotteen voisi kehittää rauhassa, olisi tuloksena ehkä parempi tuote vähemmillä kustannuksilla.
- Tehdään paljon samankaltaisia tuotteita. Esimerkki: Oppikirjavalmistajat tekevät oleellisesti samansisältöisiä oppikirjoja, jotka ovat kuitenkin riittävän erilaisia jotta tekijänoikeuksia ei rikota. Järkevämpää olisi keskittää voimavarat hyviin tuotteisiin sen sijaan, että sama työ tehdään toistamiseen useaan kertaan.
- Aineettomat oikeudet tuppaavat koko ajan laajentumaan (”monopoly creep”), mistä äskettäinen tekijänoikeuslakiuudistus oli hyvä esimerkki. “Saavutettujen etujen” karsiminen onkin sitten huomattavasti vaikeampaa.
- Valtion sääntely tarkoittaa myös lisää byrokratiaa ja transaktiokustannuksia.
Yksi Boldrinin ja Levinin ajatuksista on, että jo pelkästään se, että tekijä on aina “ideoiden” (teokset, keksinnöt) markkinoilla etulyöntiasemassa, antaa usein riittävän taloudellisen motivaation idean keksimiseksi. Esimerkiksi musiikin tapauksessa, fanit haluavat ehkä ostaa musiikin suoraan tekijältä heti julkaisun jälkeen.
Toinen tärkeä ajatus on, että ilman suoja-aikaakin tekijä voi markkinatalouden periaatteiden mukaisesti pyytää mitä tahansa “ensimmäisestä myynnistä”. Tekijällä on siis oikeus olla julkaisematta teosta, vaikka suoja-aikoja ei olisikaan.
Historiallisena esimerkkinä, Itävallan keisari tilasi Mozartilta sävellyksiä. Mozart kuittasi palkkionsa julkaistuaan sävellyksensä. Tekijänoikeusmaksuja ei noihin aikoihin tainnut olla.
Hyvä kysymys (mitä blogiartikkelissakin pohdittiin) on, mitä teosta haluavat ovat valmiita maksamaan saadakseen teoksen ja että miten tällaisen “ensimmäisen myynnin” voisi järjestää tehokkaasti.
Boldrin ja Levine väittävät, että “ideoiden markkinat” (teokset, keksinnöt) eivät lopulta ole niin erilaisia kuin muutkaan markkinat.
(He vertaavat tilannetta entiseen Itä-Eurooppaan, jossa valtion voimakkaan sääntelyn ansiosta tavaroita tuotettiin vähemmän ja ne olivat heikkolaatuisia. Huvittavaa, että jotkut tekijänoikeuksien vahvistamisen kannattajat ovat tässäkin blogissa syyttäneet toista mieltä olevia “sosialismista”. :)
Yksi hyvä esimerkki on myös kiistellyn musiikkitiedostoja myyvän
Allofmp3.com-verkkokaupan
menestys. Vaikka sama tavara on periaatteessa saatavana ilmaiseksi “laittomista lähteistä”, myy Allofmp3.com silti musiikkia menestyksekkäästi. Etuina ovat helppokäyttöisyys, käyttöestoton formaatti ja se, että asiakas saa valita musiikin laatutason. He siis myyvät mitä ihmiset haluavat ja kilpailu “ilmaisen” kanssa tuntuu onnistuvan ihan hyvin.
Suurin osa taloustieteilijöistä ei varmaankaan ehdottaisi (julkaisun jälkeisten) tekijänoikeuksien poistamista kokonaan. Ajatus on kuitenkin mielenkiintoinen, ja käsitykseni on, että valtaosa taloustieteilijöistä on sitä mieltä, että jonkinlaista uudistusta systeemi tarvitsisi (vaikkakaan ei ehkä ihan näin radikaalia :).
Kaikille sama palkka valtiolta ja kaikki työn tulokset valtion määrämällä tavalla jakoon.
Miksi esim. kirjoja kirjoittamalla, ohjelmistoja tekemällä tai musiikkia tuottamalla pitäisi tienata enemmän kuin esim. mäyräkoiria juomalla?
Vähän edellä kuvatun kaltaisella filosofiallahan nykyiset sopimus- ja pakkolisenssointijärjestelmät toimivat. Tekijä saa esimerkiksi
musiikin radiosoitosta palkkion laissa säädetyllä tavalla, eikä yksittäisellä tekijällä ole palkkion määräytymisessä juuri sananvaltaa.
Tämä voikin oikein toteutettuna olla ihan toimiva systeemi.
Tosin voidaan esittää hyvä argumentteja senkin puolesta (ks. blogikirjoitus ja kommentit), että nykyisellään valtion suorittama sääntely on liian voimakasta eli tekijänoikeudet ovat liian vahvoja, esimerkkinä tekijänoikeuden suoja-ajan pituus. Vähäisempi sääntely eli heikommat tekijänoikeudet voisi olla nykytilaa parempi vaihtoehto.
Miksi tekemällä tuotetta X tai tuottamalla palvelua Y pitäisi tienata enemmän kuin esimerkiksi mäyräkoiria juomalla?
Vastaus on, että jos kysyntää löytyy, eli ihmiset ovat valmiita maksamaan tavarasta tekijän pyytämän hinnan, niin silloin tekijä tienaa. Muuten ei.
Kärjistetysti, jos tekijä esimerkiksi myy teoskappaleitaan vain käyttöestetyssä muodossa, joita kukaan ei halua ostaa, niin miksi hänen pitäisikään tienata mitään?
+1
Täytyy myöntää, että TO-taholta on aivan loistavaa manipulointia tehty sen takaamiseksi, että kansa sisimmässään alkaisi ihannoida säädeltyä suunnitelmataloutta siten, etteivät kuitenkaan käytännössä näe sitä.
Eihän suunnitelmatalous sinällään takaa sitä, että varat jaettaisiin jotenkin reilusti. Se, että nyt mtv:n teinitähdet ovat ykkösnimiä koko maailmassa, ei todellakaan ole vapaiden markkinoiden aikaansaannosta. Nykyinen tila vaatii monialaista voitelukoneistoa, jolla on nykyään taipumusta myös syleillä vallan kolmijakoa erittäin läheisesti joka puolelta.
Hieman kärjistetysti voisi sanoa, että kyseessä on globaali kommunistinen vallankaappaus ja demokratian tukahduttaminen. Toiminta on vähän samanlaista kuin esim. ohjelmistopatenttien ristiinlisensointi USA:ssa tai politiikan sulle-mulle-lehmänkaupat. Tuskin lienee mikään yllätys, että näillä kaikilla tahoilla on myös melko läheisiä suhteita keskenään.
Gramex on Suomen suurin mafia joka “laillisesti” kerää 16 miljoonaan korvauksia / vuosi.
http://www.tkvk.org/ralgramex.html
Pahoittelen tätä. Pitää varmasti paikkansa. Ei ole kunnioittavaa tuhlata muiden aikaa kielenhuoltoa tarvitsevilla ja epäselkeillä teksteillä. Pidättäydyn jatkossa tämän blogin osalta kommentoinnissa niin kauan, että osaan kirjoittaa huolellisemmin niin en ainakaan työllistä toimitusta turhaan.
Kannatan tämän suuntaista kehitystä.
Järjestelmään voitaisiin esim. maksaa kuukausittain omakohtaista kiinteä summaa, jonka avulla rahallinen osallistuminen olisi tasaista ja ennakoitavissa.
Tämän “odottamisen” näkisin minäkin yhtenä mahdollisena ongelmakohtana. Tässä voisi auttaa kuluttajien edustajina toimivat järjestäytyneet tahot, joille kuluttaja voisi tilittää maksujaan. Tahot rakentaisivat tietämystä kuluttajien mieltymyksistä ja ostaisivat tietoa kuluttajien puolesta. Näin kuluttajalle aiheutuisi mahdollisimman vähän vaivaa.
Tämä maksuhalukkuus varmasti aaltoisi alkuun, mutta tässä voisi auttaa myös em. kuluttajien edustajatahot, jotka tasapainottaisivat tilannetta kartoittamalla maksuhalukkuutta.
Ensin idea ja sitten toteutus. Jos ei ole ideaa niin ei voi tulla toteutustakaan.
Vai että oikein “nuoria ihmisiä” tuomittiin “tiedon levittämisestä”. Kylläpä nyt itkettää. Ehkäpä ensi kerralla saadaan mukaan joku vähemmistön edustaja, vammainen tai sotainvalidi, että saadaan oikein sydäntäsärkevä tarina siitä, kuinka oikeuslaitos vainoaa viattomia laittomuuksien harjoittajia.
Tekijänoikeuislaissa on ihan riittävästi epäkohtia kritisoitavaksi ilman halpahintaista demagogiaakin.
Pointtihan tässä on se, että kaikkien suomalaisten pitäisi olla samanarvoisia lain edessä, mutta oikeusviranomaiset ovat jo myöntäneet, ettei 150000-1000000 lain rikkojaa voida laittaa leivättömän pöydän ääreen.
Tämä täyttää kaikki vainoamisen piirteet, 60 ihmistä on pantu syytteeseen asiasta, jota yli 150000 muutakin suomalaista tekee ilman, että joutuvat lain kanssa tekemisiin.
Tilannehan on lähes sama kuin jos kuukauden parittomina päivinä olisi vasenkätisyys laitonta ja parillisina oikeakätisyys.
Joka päivä arvottaisiin joukko, joka pannaan syytteeeseen lain rikkomisesta…
Nuorten ihmisten kohdalle voi vaihtaa minkä ihmisryhmän tahansa tai puhua vain ihmisistä, ihan yhtä sydäntäsärkevä asia se on silti. Tarkoitus oli linkittää teksti meneillään oleviin oikeudenkäynteihin, jos ne eivät olleet vielä kaikkien blogin lukijoiden tiedossa. Kyllä tässä asiassa on pohjimmiltaan kyse kansalaisen ja digitaalisen tiedon suhteesta ja siitä mikä olisi kaikille hyödyllisintä ja mikä ei, eli aivan perimmäisistä kysymyksistä. Mielestäni keskustelua käydään liian vähän filosofista kysymyksistä ongelman ytimessä ja yritin vain viedä keskustelua hiukan siihen suuntaan.
Olen samaa mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa. Näiden blogien ja koko Digitodayn laatu on laskenut niin sisällön kuin muodonkin osalta. Arvoisat “toimittajat”, käyttäkää edes Wordin oikolukua ja lukekaa edes kerran läpi, mitä olette kirjoittaneet. Kannattiko sellaista schaibaa yleensäkään kirjoittaa? Kannattiko sitä kirjoittaa niin paljon? Kannattiko se kirjoittaa niin tolkuttoman huonosti? Peruskoulun ja lukion oppimateriaalien kertaaminen ei olisi pahitteeksi.
Jos nyt kuitenkin keskityttäisiin asiakysymyksiin ja jätettäisiin kielioppi vähemmälle huomiolle. Ei tietenkään huomiotta, mutta kirjoitusvihreistä ei pidä tehdä pääasiaa kirjoituksia arvioitaessa.
Pelkkä schaibaksi nimittäminen on itsessään silkaa sontaa.
Kirjoituksessa kuvattu myyntitapa muistuttaa aika lailla lunnasmallia (Ransom Model), jota on käytetty ainakin kirjallisten tuotteiden myyntiin. Tämän idea on, että teosta pidetään “panttivankina” ja teoksesta kiinnostuneet antavat haluamansa määrän rahaa lunnaskassaan. Kun tekijän määrittämä rahasumma on saatu kasaan, kuka tahansa voi ladata teoksen.
Tää juttu on aivan säälittävää roskaa. Tekijänoikeuslait suojelevat muotoa, ei tietoa! Patenttien sisältö aivan julkista tietoa, eihän ne estä kuin asian kaupallisen hyödyntämisen. Noiden sisältämät tiedot on aivan vapaasti levitettävissä.
Itse asiassa syy tähän valtavaan sosialisointihalukkuuteen on vain teidän suoranainen tyhmyys! Samalla sanalla kun voi olla eri merkityksiä. Kun vaikkapa jokin musiikkikappale muutetaan ykkösiksi ja nolliksi, niin tuo ei muuta teoksen muotoa tiedoksi, vaikka te siis käytätte ykkösistä ja nollista sanaa tieto. Toi on propagandassa ihan normaalisti käytetty temppu, jolla yritetään vaan hämärtää asioita ja saada ne näyttämään joltain muulta kuin ne on.
Lisäksi tuossa mainittiin jakelun kustannukset. Ne ovat selvästikin tippuneet, kun aineisto on digitalisoitu, mutta en mä mitenkään ymmärrä miksi teoksista pitäisi tulla tuon takia ilmaisia? Tuohan on vain yksi osa tuotteen hintaa.
Tarkoitin lähinnä sitä tietoa, joka kiinnostaa kuluttajaa eli aineeton kulttuuri(esim. musiikki, elokuva, kirjallisuus). Ne eivät ole ihan vapaasti levitettävissä vielä.
Käsittääkseni musiikki verkkokaupoissa ja eri tallennusmedioissa(esim. cd/dvd) on digitaalista eli ykkösiä ja nollia.
Levityskustannukset verkossa ovat lähes olemattomat riippumatta siitä ladataanko digitaalinen tieto kymmenen tai miljoona kertaa, joten ne eivät ole enää perustellusti osa hintaa kuin fyysisten tuotteiden kohdalla.
rautalahkamallia:
Se miten jokin sairaus (esim aids) voidaan parantaa on TIETOA. Kun taas vaikkapa musiikkikappaleesta tehdään digitaalinen versio, sen MUOTO on digitalisoitu. Nuo ovat kaksi täysin eri asiaa. Vaikak tuo digitaalinen muoto on kin ykkösiä ja nollia ja niitä kutsutaan tiedoksi tässä yhteydessä, ei kyseessä todellakaan ole samat asiat. Sama sana, eri merkitys.
Lisäätkö vielä tuohon rautalankamalliin, että mitkä ovat näiden kahden asian merkitykselliset erot. Jos katsotaan kuluttajan tai levityksen näkökulmasta, niin kyseessä on tietoa, jota kuluttaja haluaa ja joka nostaa kuluttajan elämänlaatua sekä on levitettävissä ja kopioitavissa aivan samalla tavalla. Molemmilla on tekijä, joka saattaa haluta hyvitystä tiedon käytöstä. Lääketieteellisen tiedon ja musiikin tekijänoikeuskäytännöt ovat toki olleet täysin erilaisia länsimaisessa kulttuurissa. Yritin kiinnittää huomiota nyt kuluttajan tai kansalaisen näkökulmaan digitaalisen tiedon käyttäjänä ja sillä alueella minun on vaikea nähdä eroa noilla tiedoilla. Eli saisko lisää rautalangasta vääntämistä?
Jos sä et ymmärrä tiedon ja muodon eroa, niin mä en voi auttaa!
Eli etkö voi erotella niitä toisistasi määriteltävällä tavalla? Kas, laki pitäisi siis tehdä sinun mielipiteesi mukaiseksi?
En! Mun kyvyt loppuu selvästikin kesken tässä tapauksessa.
Jos huutomerkki tavoittelit musiikin muodon tallentamisella sitä, että musiikkia ei voi muuttaa digitaaliseksi tiedoksi täydellisesti, koska äänite on aina riippuvainen siitä miten se on tallennettu ja miten se jollain laitteella toistetaan niin olen ihan samaa mieltä. Se ei ole kuitenkaan tässä asiassa oleellista, koska puhutaan vaan musiikkiäänitteistä, joita kuluttaja käyttää, konsertit tai muut live-tilanteet on aiheessa sivuutettu. Keskeisintä on se, että kuluttajalle digitaalinen tieto(musiikki, elokuva, kirjallisuus, jne.) on vain digitaalista tietoa, jota hän haluaa käyttää ja ehkä tietyn verran hyvittää tekijälle. Pointti on se, että jos tämä tieto on vaikka aforismi niin sinä saat sen kaverillesi sähköpostissa lähettää, mutta jos se on musiikkiäänite niin et saa. Se, miksi tästä asiasta jaksan jauhaa on se mieletön maailmanlaajuinen typeryys, että digitaalisen tiedon lähes ilmaisen levityksen ja kopioinnin mahdollisuutta ei käytetä hyväksi. Typeryydellä tarkoitan:
Nyt, jos joku haluaa sijoittaa aineettomaan kulttuurin 50?/kk niin hän saa esim. pari elokuvaa ja pari musiikkialbumia.
Kuitenkin yhteisillä päätöksillä ja käytännöillä voitaisiin tilanne muuttaa siten, että hän saisi samalla 50?/kk esim. kaikki tänä vuonna ilmestyneet elokuvat ja musiikkialbumit. Kukaan ei menettäisi tässä mitään, tekijät saisivat yhteensä yhtä paljon kuin ennenkin, mutta kuluttajat saisivat niin paljon kuin pystyvät suinkin käyttämään. Puhumattakaan mahdollisesta ylijäämästä kun puretaan turhat järjestelmät ja rakennetaan uudet.
Tämä on aivan ihmiskunnalle aivan sama asia, kuin jos saisimme tyhjästä valtavan aineettoman resurssin, mutta se jäisi käyttämättä, koska ei löydettäisi mallia, miten tehdä kompromissi hyödyn jakamisesta.
Huutomerkki:
“Se miten jokin sairaus (esim aids) voidaan parantaa on TIETOA. Kun taas vaikkapa musiikkikappaleesta tehdään digitaalinen versio, sen MUOTO on digitalisoitu.
Hieman ontuva vertaus. Ensinnäkin tieto voi olla olemassa ilman fyysistä tallennusmediaa kuten myöskin sävellys, ja laajemmin tarkasteltuna kaikki tallennettu data on tietoa.
Aivan yhtä lailla tieto sairauden parantamisesta voi olla tallennettuna joko analogisesti (=kirja) tai digitaalisesti (=tiedosto). Sekä sävellyksen että em. tiedon ainoa ihmisaisteja hyödyttävä tallennustapa on analoginen.
Digitaalinen tallenne on siis muutettava kummassakin tapauksessa analogiseksi. Muoto muuttuu aina, kun ihminen käyttää digitaalisesti tallennettua informaatiota. Täten muodon muuttuminen ei mielestäni ole pätevä argumentti.
Pieni korjaus äskeiseen: “ainoa ihmisaisteja hyödyttävä tallennustapa on analoginen”. Paremminkin näin: ainoa ihmisaistien hyödynnettävissä oleva esitystapa on analoginen.
Mielenkiintoista keskustelua. Joskin esitetyssä mallissa on epäilemättä omat ongelmansa liittyen mm. juuri sopivan hinnan etsimiseen ja toisaalta se ei luultavasti toimi tuotteissa joissa tuotteen laatua tai hyödyllisyyttä on vaikea ennustaa (toisin sanoen tuotetta ei pääse koskaan testaamaan, ennen kuin pitää tehdä päätös siitä miten paljon siihen on valmis sijoittamaan raahaa) - toisin kuin esim. nykyisin musiikin myynnissä, jossa voit käydä kuuntelemassa albumia ensin kaverillasi tai radiosta, ennen kuin päätät haluatko ostaa sen itse.
Mutta oleellista tässä mallissa on mielestäni se, että se tuo esille ajatuksen siitä, että käyttöoikeudet voidaan ostaa tiedon tuottajalta ja sen jälkeen asettaa tieto vapaaseen jakoon. Esim. ajatus siitä, että YK tai jotkin kansallisvaltiot voisivat ostaa AIDS lääkkeiden patentit lääkefirmoilta ja sen jälkeen tuhoisivat ne helpottaen pelottavaa vauhtia kasvavaa AIDS epidemiaa, kuulostaa mielestäni hyvinkin järkevältä.
ps. tästä keskustelusta täysin tietämättömänä muotoilin samoihin aikoihin hieman erillaista ratkaisua samaiseen ongelmaan: http://blogit.helsinki.fi/aivomassaa/aanestysjarjestelma.htm
Ohi keskustelun, mutta otsikkoon liittyen: YLE:n rummuttama Elävä arkisto näyttääkin olevan tarkoitettu lähinnä Windows-käyttäjille.
Ehkä jonakin päivänä yritän jaksaa viritellä Linux-koneen ymmärtämään sivustoa. Tällä hetkellä mättää niin, ettei viitsisi edes YLE:n uutisia katsoa.
Liekö toteutustavan takana tekijänoikeudelliset sopimukset vai tiesmikälie, mutta taas on torpattu osa tietokoneenkäyttäjistä yhden (julkisen) palvelun ulkopuolelle. $*£#¤!!!
Huomasin saman, tosin Macillä videot toimivat jotenkuten. Aiheesta kannattanee lähettää palautetta ja vaatia vastauksia.
Jep, palautetta on annettu. En jaksa ymmartaa moista palvelua verovaroin yllapidetylta instanssilta.
Sorry, skandit kateissa tasta Solaris-asennuksesta :-))
Eikös se Ylen palvelu tue nimenomaan windows media filtteriä (eikun fileä) joka sisältää myös kivat DRM-kikkareet. Joten ihan vaan niitä odotellessa. Veikkaan itse 2-5 vuotta…
Ja hei, tottakai YLE käyttää MicroShaftin tuotteita, onhan Ylen herrana entinen Mikrosoftilainen :D
Kehtaavat vielä mainostaa kansalaisille avointa arkistoa. Windowsissa toimii, kun vain jaksaa odotella media playerin latautumisen. Yllättävän kauan meni MP:n käynnistykseen verrattuna joihinkin muihin sivustoihin.
Linuxissa on vaihtelevaa menestystä. Aiankin w32codecs on oltava, sitten toimii itseasiassa Konqueror+Kaffeine yhdistelmällä jotenkin. Tosin looppaa videota. Firefoxissa Kaffeine-starterin kanssa tulee yksi turhaa Kaffeinen herjaa.
Media Playerista sivusto tykkää valittaa Windowsissakin, jos käyttää Firefoxia.
Oletteko jo lukeneet FAQ-osion, jossa oli (mahtavat) perustelut Windows Median valintaperusteista?
Luettu on. Seli seli seli, ainakin minusta. Maikkarinkin videotarjonta taitaa toimia paremmin kuin YLE:n…
Paitsi että radio on pois laskuista, mikäli kiinnostaa ostaa jotain muutakin kuin niitä kahtakymmentä “virallista” tuotetta..