etusivu
kaikki uutiset
data
finanssi
media
tele
työ & ura
tietoturva
it-myynti
tuotteet ja palvelut
kolumnit
pörssit
blogit
videot
fakta
shop
20.11.2006
Kännykästä hyvitysmaksuako
- Jaakko Kuivalainen
Marko ehtikin jo linkittää: “Musiikkipuhelimien hyvitysmaksusta kehkeytyi kiista. Lisää Helsingin Sanomissa” HS:n jutussa ahneet laitevalmistajat ja operaattorit teilaavat ahneiden tekijänoikeusjärjestöjen vaatimuksen.
Samaa asiaa mm. Tietokone.fi:ssä ja Taloussanomat.fi:ssä, lisäisin.
Käsi ylös, jos jonkun mielestä tässä on jotain yllättävää.
Päivitys:
Maksuista puheen ollen. Opetusministeriö ja Kopiosto pohtivat maksuttoman aineiston maksuja tutkimuksen voimin (pdf):
Maksuttoman internet-aineiston käyttöä koskevassa tutkimusosiossa opettajat joutuivat valitsemaan, minkälaista aineistoa he mieluiten internetistä hakevat ja miten he tämän aineiston jakavat tai esittävät oppilaille. Maksuttoman internet-aineiston tutkimusosiossa vertailtavat ominaisuudet olivat: 1. sivuston sisältö, 2. käyttötapa ja 3. hinta. Hinta liittyy teoksen oikeudenomistajalla olevaan mahdollisuuteen asettaa ehtoja aineistojensa käytölle, esimerkiksi kun sitä jaetaan lisämateriaalina oppilaille.
[…]
Opettajat pitivät tärkeänä erityisesti mahdollisuutta kopioida aineistoa power pointiin.
Käyttötavat ovat 1) kopiointi 2) ppt 3) jakelu sähköpostilla tai intranetissä.
Opettajilla on tämän lisäksi tarpeita kopioida aineistoa myös digitaalisesti. Kysyntä on niin laajamittaista, että digitaalisen kopioinnin lopettaminen on tuskin mahdollista. Erityisen suurta kysyntä on internet-aineiston kopioinnille omaan esityspohjaan. Myös painotuotteiden skannaus ja esitys power pointissa sekä skannatun aineiston tai internet-aineiston jakelu verkossa ovat suosittuja. Tulosten perusteella voidaan yleisesti todeta, että teosten käyttötarpeet ovat niin laajat, että käyttömahdollisuuksien tarkentamiseen olisi hyviä perusteita.
188 vastausta
Kirjoita vastaus
digitoday.fi, Töölönlahdenkatu 2, 00089 Sanomat.
Puhelin +358 9 1221, faksi +358 9 122 4179
Päätoimittaja: Juhani Pekkala, toimituspäällikkö Mari Flink
Myynti: verkkomedia.myynti@sanoma.fi, +358 9 122 2863.
Sähköposti: toimitus@digitoday.fi
Copyright 2006 Taloussanomat Oy.
Our Privacy Policy
Ei, tässä ei ole mitään yllättävää. Yhdyn täysin HS:n uutisen ensimmäiseen kommenttiin, siinä on mielenkiintoinen paradoksi pähkäiltäväksi.
Kännyköiden TO-pakkoverotus on aika pientä kodin mediakeskuslaitteiden vastaavaan nähden.
Ideaalikodissa TO-veroa maksetaan
a) jokaisesta osasta, jossa on hdcp-suojaus, hdcp:n osalta lisenssimaksuna (tv, kaapelit, videot, dvd, digiboksi, tietokone, pelikonsoli, jne.)
b) “sisällöstä” ensin “ostettaessa”, lopulta säännöllisesti jatkettaessa “omistussuhdetta” - mahdollisesti käyttökertakohtaisesti
c) lisäksi jos sisältö tulee eri kanavia pitkin (dvb-h vs dcb-c/t/s), jokainen tulisi ilmeisesti laskuttaa erikseen potentiaalisen yleisön mukaan
d) jokaisesta massamuistillisesta laitteesta tallennemaksun muodossa (videot, optiset aihiot, digiboksi, kiintolevyt, tietokone, puhelin, pelikonsoli)
e) lisäksi jos olisi uudelleentoistolaitteisto henk.koht. käyttöön (esim. streamaus toiseen huoneeseen / puhelimeen) tallenteesta/alkup. lähetyksestä, tämä katsottaisiin kohdan c) tavoin erilliseksi lähetykseksi ja vielä tärkeämpää, henkilö maksaisi c)-kohdan vastaanottomaksun lisäksi myös lähettämisestä
f) lisäksi vielä oikeudessa päätettäisiin (näiden viimeisten käräjien perusteella olettaisin), että yhteensä n kappaletta teoksia jakamalla m käyttäjän verkossa korvauksia maksetaan n^m teoksen osalta eli eksponentiaalisesti kohtuulliseen verrattuna
g) verotuksen muodossa joko suorasti (kulttuurin tuet) tai epäsuorasti (esim. yleltä aina peritään kovemmat korvaukset kuin kaupallisilta toimijoilta)
h) muilla keinoin epäsuorasti - esim. ostamalla kannettavan tietokoneen käytännössä sitoutuu ostamaan windowsin ja tätä kautta tukemaan to-suojauksia ja niiden kehitystä
Kyllä täytyy sanoa, että mm. muusikoilla menee tosi heikosti, kun näin paljon tarvii kerätä joka välissä.
Jos minun pitäisi kuvailla TO-mafiaa jotenkin, tulee mieleen sellainen valtavasti paisunut geenimanipuloitu hyttynen, jolla on toistatuhatta pistintä, valtava ruskea kieli (jota aina saa väistellä eduskunnan rapuilla kävellessään) ja kallein Armanin puku päällä.
Se käyttää ravinnokseen mieluiten peruskouluaan käyviä teinejä, mutta toisin kuin oikea hyttynen, se myös yleensä eliminoi uhrinsa täysin yhteiskuntakelvottomiksi ahneuksissaan. Puolisona sillä on koirashyttynen, tuo verta kammoksuva Alatalo, Hynynen, Tuisku tai mikä milloinkin - tätä puolisoa TO-hyttynen käyttää vain lisääntymistarkoituksiin ja uutiskuvissa poseeratessaan. Lisääntymisen jälkeen se yleensä syö koiraan kuten musta leski.
ei voi olla totta! - mitä seuraavaksi? Jokainen maksaa kohta siitä että on mahdollisuus kuunnella stereomusiikkia, ja yksi korvaiset mono musiikkia… kuuroille voi tälläkertaa jättää verottamatta. Kerjääkö TO-Mafia todellakin näin kovasti turpiinsa?
Koskakohan kirjakyllyjä aletaan verottamaan kapasiteetin mukaan
Ja erittäin tyypillisesti kaikkia musiikkeja ja elokuvia pidetään asunnoissa, joten teostomaksu asunnon neliömäärän mukaan. Ja samantien voitaisiin verottaa kuntia, ja valtiota myös.
Hyvitysmaksu on aina seurannut teknistä kehitystä, eli kohdistunut (pienellä viiveellä) sinne, mihin yksityinen kopiointikin on teknisen kehityksen myötä siirtynyt tai laajentunut. Sitä tuo laki tarkoittaa, että maksu pitää kohdistaa laitteisiin, joilla merkittävässä määrin tuota yksityistä kopiointia tapahtuu. Jos lakia noudatetaan, näin on tehtävä.
Mutta päivitellään nyt - aina ennenkin on päivitelty ja samoin argumentein, kun maksu on kohdistettu johonkin uuteen alustaan, johon yksityistä kopiointia on merkittävässä määrin siirtynyt. Jessus, ei kai nyt sentään videokasetteihin…
HS:n jutussa viimeisenä siteeratulla Telia Soneran Kivikankaalla ajatus takkuaa pahasti. Hän pitää maksua musiikkipuhelimista perusteettomana, kun musiikki hankitaan puhelimiin yleensä laillisesti. Kuitenkin juuri tuo on perinteisesti yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun peruste, laillisesti hankitun tavaran yksityinen kopiointi.
Vaatevero, koska muistitikkua, mp3 soitinta tai toisinaan jopa CD levyä voidaan pitää taskussa vähän aikaa.
Jaa-a, minulle on oikeastaan aivan sama, kunhan löytyy myös puhelimia johon ei saa musiikkia …
Vänttinen totesi:
Minua hämmästyttää lähinnä se, että maksu laajennetaan laitteisiin, joille markkinoitu sisältö nimenomaan on ennalta haluttu rajoittaa tiettyyn kappalemäärään. Nämä drm-tekniikat rajoittavat kopiot esim. 3 kappaleeseen, ellei laittomasti rikota teknisiä suojauksia. Tämä _yksityinen_ kopiointi siis poikkeaa selkeästi siitä, että esim. kavereiden kesken kopioidaan ristiin sisältöä. Vaikka iTunes nyt antaisikin kopioida kappaleen suojaamattomana cd:lle, on verkkokauppoja, joiden sisältöön ei tällaista tarjota. Tällöin rajoitus on aika iso este “hallitsemattomien jälkimarkkinoiden” ja “liian laajan” reilun käytön? (fair use) syntymiselle.
Eikö olisi parempi periä tuo hyvitys ennakoivasti jo kappaleen myynnin yhteydessä? Aina on ihmisiä, jotka mieluummin käyttävät massamuistinsa maksuvapaan materiaalin taltiointiin, kuten vaikka valokuvien säilytykseen. Esimerkkinä nyt multimediapuhelimet, joissa on nykyään yli 3 megapikselin kameroita. Ei noita kuvia ihan pieneen tilaan enää soviteta.
Miksi hyvitysmaksua voidaan vapaasti laajentaa kaikkiin medialaitteisiin entisessä suhteessa? Jos ostaa vaikka 40 gt:n kiintolevyllä varustetun mp3-soittimen, maksu lienee se 15eur. Tähän tilaan mahtuu niin paljon musiikkia, että vaikka soittaa yötä päivää webissä myytävää musiikkia (128kbps), sitä riittää 27 vuorokaudeksi. Mooren lain mukaan kapasiteetti kasvaa eksponentiaalisesti ja medialaitteiden määrä myös lisääntyy jatkuvasti. Pian ollaan tilanteessa, jossa täysimittainen hyvitysmaksu tuntuu oikeelliselta vasta silloin, kun henkilö seuraa useaa, ehkä jopa kymmentä teosta samaan aikaan. Vastaavasti median tuottajien määrä kasvaa ja netin kautta täälläkin ostetaan yhä kauempaa. Jossain vaiheessa tämän maksun keräyksen hallintokulut yksinkertaisesti ylittävät siitä tekijöille palautuvan hyödyn. Joidenkin mielestä ollaan jo nyt tässä tilassa.
Edelliseen lisäyksenä, että ajattelin ostaa tallentavan mediasoitin-pc:n ensi vuonna. Laitteeseen tulisi ainakin 750 gt kovalevytilaa raid-5-pakalla. Voin vain kuvitella, millaiset olisivat laitteen hyvitysmaksut, jos päästäisi TO-puoskarit oikein kunnolla vauhtiin.
Noh, kaikkien onneksi laitteeseen tulevatkin ulkomailta ilman mitään TO-maksuja massamuistit - muut osat käytettyinä. Myöskään ohjelmistosta ei tipu TO-kassaan lantin lanttia. Liittimissä ja näyttölaitteessakin katson tarkkaan, ettei hdcp:tä tai vastaavaa lue. Kuulostaa ehkä taistelulta tuulimyllyjä vastaan? Sitäkin voi hiljaa mielessään pohtia, millainen toiminta saa ihmiset ajattelemaan tällä tavalla..
Kännykkään hyvitysmaksu, kiitos ei, mutta TO-mafia kiristys ei yllätä. Niille on annettu jo valtaa joten otetaan lisää jos saadaan, kuka haluaa maksaa?
Jm sanoi:
Varovasti nyt, koska jos yleisesti huomataan julkisen-ilmaisen Wlanin läpi kulkevan musaa ja sama kehitys tapahtuu muissa yhteysmuodoissa niin eikös hyvitysmaksuja pidä periä silloin myös nettiliikenteestä (Ahti ottaa nyt kantaa ihan rohkeesti).
Ahti Vänttiselle: Minun käsittääkseni tuo hyvitysmaksu oli ainakin alkuperäisen tarkoituksen mukaan korvaus kopioinnista silloin kun kopion tekijä tai käyttäjä ei ole ostanut alkuperäistä (Käytän “alkuperäistä” rahalla tuottajalta ostetun merkityksessä). Eli tuolloin muiiiiiiinoin siitä kun musiikkia äänitettiin radiolähetyksestä (ja toivottiin ettei se @£$¤%/#* juontaja taas kerran puhu päälle, tuota tehtiin paljon), tai kirjaston tai kaverin levystä (harvemmin, muistaakseni). Sen sijaan ei ainakaan oletusarvoisesti siitä että alkuperäisen omistaja tekee omistamastaan laillisesta äänitteestä varmuuskopion tai muuntaa sen toiseen muotoon. Aikoinaan kopiotiin äänilevyjä kasetille ja levy pidettiin visusti tallessa. Nykyään levystä voisi tehdä varmuuskopion, tai muuntaa sen MP3:ksi. Loogisesti hyvitysmaksun ei tulisi koskea tällaista kopiointia (jossa kopioija omistaa laillisen lähteen. Itse asiassa “DRM-suojattujen” teoskappaleiden osalta hyvitysmaksua ei pitäisi maksaa lainkaan, koska niitä ei “voi” kopioida.
(tuossa lisää DRM-lakiehdotukseeni: lisäksi se, että mikään tällainen ei saa lähettää käyttäjästä tietoja ulos, ainakaan kysymättä joka kerta erikseen. Jollei tuote toimi ilman tällaista kikkaretta, sen saa ilman muuta palauttaa, ja myyjä on velvollinen korvaamaan kaikki kulut. Saa periä edelleen moskan tuottajalta (tuo pitää tietysti muotoilla siten, ettei se estä verkossa toimivien pelien myyntiä - mutta tällöin voidaan lähteä siitä, että käyttäjä ottaa sen yhyteyden itse)
Verkkokaupanhan kautta saa kaikkia näitä kamoja Eestistä ilman tälläisiä kummajaisia.
Tuntuu vain oudolta, että samoin kuin viinan ostoa siirretiin ulkomaille korkealla alkoholiverolla ja sitten päiviteltiin, että miten Suomen kaupan myynti väheni, niin taas mennään samalle tielle.
Mahtaako Eestistä ostettaessa jäädä Suomen valtiolta muitakin muitakin maksuja pois?
Laura Kataja: Ostamista ja radiolähetystä voitaneen kutsua yhteisnimellä laillinen lähde. Kumpaakin noista on yksityisen kopioinnin oikeus koskenut perinteisesti.
Ahti Vänttinen:
Eihän yksityinen kopiointi voi tässä hyvitysmaksun yhteydessä tarkoittaa henkilön omistamastaan levystä itselleen tekemää varmuuskopiota, vaan tilannetta, jossa kaverille kopioidaan levy.
Teoreettinen tilanne: On olemassa piraattiradio; miten kuuntelija voi tietää mikä asema on laillinen?
Ahti Vänttinen: Totta, yksityisen kopioinnin oikeus on koskenut sekä radiolähetystä, että ostettua äänitettä. Laura puhuikin hyvitysmaksusta, joka perinteisesti on kattanut vain muuten maksuttoman kopioinnin.
Ristiriita hallituksen esityksessä, hallituksen esityksessä on ensin mainittu, että valtioneuvosto säätää asetuksella hyvitysmaksun piiriin kuuluvat laitteet, myöhemmin sanotaan, että opetusministeriö säätää ne asetuksella.
Opetusministeriön Jukka Liedes, joka on myös ESEK:in hallituksessahan taisi laatia tuon lain. Jos tuo on jotain Liedeksen huumoria ? Riippuu kysyjästä kuka säätää asetuksella soveltamisalaan kuuluvat laitteet ? Laki säätiin läpi kun siellä lueteltiin molemmat, mutta käytännössä tietty opetusministeriö säätää asetuksella, katsoo opetusministeriö, nyt kun laki on läpi… Mutta jos joku tekijänoikeusjärjestöille paha taho kysyy, niin hallituksen esityksessä lukee varmuuden vuoksi, että valtioneuvoston asetuksella…
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta
2 a luku. Hyvitys teoksen kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön
Se, mistä laitteista maksua perittäisiin, säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.
Ehdotettavan säännöksen piiriin kuuluvien tallennusalustojen piiri vastaisi olennaisesti nykyistä. Maksun perinnän piiriin kuuluvat nykyään C- ja VHS-kasetit, minidiscit, tallennettavat audio-CD-levyt (CD-R/RW audio), tietokoneen avulla tallennettavat CD-levyt (CD-R/RW), MP3-tallentimet ja muut vastaavat digitaaliset audiotallentimet, tallennettavat video-DVD-levyt sekä tietokoneen avulla tallennettavat DVD-levyt. MP3-tallentimille ja muille vastaaville digitaalisille audiotallentimille, joissa on kiinteä muisti, on asetettu ylin perittävä maksu.
Maksun piiriin kuuluvat laitteet ehdotetaan edelleenkin säädettäviksi opetusministeriön asetuksella. Arvioitaessa sitä, mitkä laitteet tulisi saattaa maksun piiriin, on otettava huomioon myytyjen laitteiden määrä, laitteiden käyttö kappaleiden valmistamiseen yksityiseen käyttöön ja yksityisen käytön vaikutus markkinoihin. Opetusministeriön tulee ennen asian ratkaisemista pyytää asiasta liikenne- ja viestintäministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön lausunnot.
Pykälän 3 momenttiin ehdotettavan muutoksen mukaan maksu tulee vahvistaa sellaiseksi, että sitä voidaan pitää sopivana hyvityksenä teosten kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön. Direktiivin johdantokappaleen 35 mukaan toimesta eli aineiston käytöstä aiheutuva haitta voi olla yksi maksun suuruuteen vaikuttava tekijä. Myös teknisten suojakeinojen todellinen käyttö tulee ottaa huomioon maksun suuruudessa. Johdantokappaleessa mainittujen seikkojen lisäksi myös muut erityiset olosuhteet voivat vaikuttaa maksun suuruuteen.
Pykälässä käytetty sana “korvaus” muutetaan direktiivin mukaisesti muotoon “hyvitys” ja ilmaisu “kohtuullinen korvaus” muotoon “sopiva hyvitys”.
Eduskunta
—
Perustuslakivaliokunta: ei ?yhteisille tarkoituksille?
Perustuslakivaliokunta käsitteli vireillä olevaa tekijänoikeuslain muutosta lausunnossaan 7/2005
Perustuslakivaliokunta katsoo niinikään, että maksun kohteen määritelmää olisi syytä selventää. Laitteen rinnastettavuutta ääni- ja kuvanauhoihin tulisi korostaa. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan tarkoituksena on käyttää maksun määräytymisperusteena laitteen esitysaikaa tai tallennuskapasiteettia.
Perustuslain 80 §:n mukaan ministeriö voi antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto.
Tästä näkökulmasta perustuslakivaliokunta tunnistaa kaksi ongelmaa. Ensinnäkin maksun suuruudesta määrättäessä tulisi ottaa huomioon, missä määrin yksityisen kappaleen valmistamisen estäviä teknisiä toimenpiteitä on käytetty yleisön saataviin saatettujen teosten suojana.
Toiseksi valiokunta kritisoi opetusministeriön ?väljää? valtuutta päättää hyvitysmaksun suuruudesta ja ehdottaa valtuuden täsmentämistä tai valtuuden osoittamista ministeriön asemesta valtioneuvostolle.
IPR Info>
Noh, perustuslakivaliokunnan lausunnoista ei juuri nykyisen hallituksen aikana ole juuri piitattu…
Suomessa on Euroopan tasolla suhteellisen kallis yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu, matkapuhelimiin sitä ei pidä laajentaa, koska sana puhelin kertoo jo siitä, että sitä käytetään pääasiallisesti kahdenväliseen viestintään.
Vaikuttaakin siltä, että meidät halutaan ajaa kertakäyttöyhteiskuntaan. Siksi näin, että jos haluat kuulla tai nähdä mediatuotoksen toisen tai kolmannen kerran maksat itsesi “kipeäksi” ostamalla ja maksamalla tuotoksen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Et osta tuotetta, ostat siihen käyttöoikeuden.
Kannattaisikohan kokeilla markkinoilla tuotetta jossa, ei ole jotain DRM-kilkettä mukana. Voisi olla hyvä myyntivaltti.
Laura Kataja: Miten voidaan erottaa hyvitysmaksusta ne teokset joissa on DRM-kilke mukana? Tähän ei varmaankaan ole vielä keinoa keksitty?
Taitaa olla enää vaikea löytää uutta puhelinta, joka ei jotenkin osaisi soittaa musiikkia (edes soittoäänenä) ja joka siten ei olisi TO-mafian riiston kohde. Miksi siis hankkia erillistä mp3-soitinta (ja maksaa siitä kokonaan hyvitysmaksu), kun mukana kulkevasta kännykästäkin joutuu joka tapauksessa maksamaan täyden korvaushinnan käytti sitä musiikin kuunteluun tai ei? Ja edelleen, tämä maksu on korvausta siitä, että saa mahdollisesti kopioida ostamansa CD-levyn myös matkalla soitettavaksi!
Edelleen on kyseenalaista, miksi tavallinen kansalainen joutuu maksamaan omista valokuvistaan, kotivideoistaan ja tiedostoistaan hyvitysmaksua, kun samaan aikaan laillisen kopioinnin mahdollisuuksia on huomattavasti rajoitettu (DRM, soitonestot, lainmuutokset, TO-propaganda, kirjaston määrärahat) ja hyvitysmaksun perusteet ovat siten lähes kokonaan häviämässä.
Osmo Ihanus: Laki lähtee tallennusvälineiden arvioinnissa siitä, mitä niistä käytetään merkittävässä määrin yksityiseen kopiointiin. Oletetaan, että valtaosa musiikin yksityisestä kopioinnista siirtyisi matkapuhelimiin. Silloinkin voitaisiin varmasti sanoa, että laitteiden pääasiallinen käyttötarkoitus on edelleen tuo kommunikointi, puhelimiahan ne olisivat edelleen. Samalla kuitenkin matkapuhelimilla tapahtuva yksityisen kopioinnin määrä olisi takuulla merkittävä lain tarkoittamassa mielessä. Tämä kuvitteellinen esimerkki vain sen havainnollistamiseksi, että kopiointilaitteen pääasiallinen käyttötarkoitus ei kerro välttämättä mitään siitä, onko samalla laitteella tapahtuva yksityinen kopiointi lain tarkoittamalla tavalla merkittävää.
jomppa: Nyt kannattaa ostaa niitä puhelimia minkä ehtii, eihän sitä hyvitysmaksua vielä ole musiikkipuhelimissa.
Samalla kun koet yksityisen kopioinnin mahdollisuuden tulleen rajoitetuksi DRM:n, lainmuutosten, kirjastomäärärahojen supistumisen jne. johdosta, se on tosiasiallisesti lisääntynyt käytännön tasolla merkittävästi, eikä varmaan vähiten siksi, että kopioinnista on digitekniikan ja edullisten muistivälineiden myötä tullut todellinen kansanhuvi, helppoa ja hauskaa. Kopiontivälineiden ja sisällön saatavuuden puolella tapahtunut kehitys näyttää jyräävän mennen tullen kaikki ainakin periaatteessa vastakkaiseen suuntaan vaikuttavat tekijät.
Huima: Yksityisellä kopioinnilla ja hyvitysmaksulla on aika ilmeinen linkki. Hyvitystä yksityisestä kopioinnista, joka voi tapahtua mm. mainituista kahdesta lähteestä.
Way to go. Vielä kun keksivät vaatia tekijänoikeuskorvausta jokaiselta internet-yhteyden omistavalta- samoin television omistajalta, niin homma alkaa näyttää mielekkäältä.
Onneksi ainakin vielä löytyy vaihtoehtoja:
Onse vaan tyhmää maksaa liikaa
Jos suomessa jo pelkka teostomaksu yhestä dvdstä on tuo 60senttiä niin naapuristamme ko. levyn saa alle 35sentillä kotiin kuljetettuna.
Ei paljon tarvitse miettiä mistä levyni tilaan.
Tosiaan, on kummallista että Virossa tehdään yhtään musiikkia kun täällä ei ole hyvitysmaksua??!? Kuinka onkaan mahdollista!!!!
Lisäksi täällä ei ole TV-lupamaksua!!!! Mutta silti täällä on kansallinen tv-asema (vrt. yle)?!?!?! (ja kummasti pystyivät järjestämään Euroviisutkin ilman minkäänlaista itkemistä että pitää järjestää rahoitus TV-luvalla tms.)
Miten on mahdollista että täällä on aktiivinen ja toimiva kulttuurituotanto kun eihän ne raukat saa rahaa??!?
(sori ylimääräiset huuto ja kysymysmerkit)
Rinnastaisin musiikkikännykän ja mp3-soitinten “verottamisen” siihen, että ei-tallentavistakin soittimista perittäisiin hyvitysmaksua. On eri asia, onko tallennusväline tarkoitettu pysyvään tallentamiseen vai tallentamiseen väliaikaisesti kuuntelua varten.
Nyt eletään nykyaikaa, ja musiikkia ei tarvitse enää onneksi kiinnittää fyysiseen mediaan siirtääkseen sen toiseen soittimeen. Kopiointi vaikka siihen kännykkään vastaa vanhanaikaista kasetin siirtämistä kasettisoittimeen kuuntelua varten. mutta eihän kasettisoittimistakaan kai ole peritty hyvitysmaksua sen vuoksi, että niihin voi kasetilla siirtää musiikkia?!
Myös ei-tallentavista DVD-soittimista voisi siten saman TO-mafialogiikan mukaan alkaa periä hyvitysmaksua…
Kohta kai peritään maksua olohuoneen ilmastakin kuutiotilavuuden mukaan, koska siihen on mahdollista tallentaa musiikkia kaiuttimista väliaikaisesti, ennen kuin se ehtii korvaan saakka ;-)
Kuka osaa laskea kuinka monta tavua musiikkia mahtuu 30 kuutioon ilmaa?!
Kovasti ollaan verotusluonteisia maksuja keräämässä n kertaa peräkkäin samasta sisällöstä. Minkälaista parempaa palvelua tai välttämätöntä yhteiskuntarakennetta saamme vastineeksi?
Bisnes perustuu siihen että tulovirrat vain kasvavat. Jos kultaisina vuosina ollaan totuttu tiettyyn tasoon palkanmaksussa ja halutaan pitää samaa rakennetta yllä, mitä muuta edunvalvontajärjestöt tekevät kuin laskevat yksittäisiä teoksen käyttökertoja? Äänilevyä sai kuunnella kotonaan niin monta kertaa kuin halusi kun sen oli kerran ostanut, samoin C-kasettia tai standardimuotoista CD-levyä. Artistien esiintymistilaisuuksista maksetaan tyypillisesti pääsymaksu koska he tuottavat teoksestaan uuden kappaleen paikan päällä (jos playback-keikkoja ei lasketa).
Mitä lisäarvoa saamme kaikista näistä veroluontoisista maksuista jotka eivät mene valtiolle vaan etujärjestöille? Nykyisen järjestörakenteen säilyttäminen ei kelpaa vastaukseksi.
Hmm..mahtaako yhdessäkään P2P-oikeudenkäynnissä suomessa olla vedottu lainkaan tähän hyvitysmaksuun? Sitähän menee DVD:istä jne. joten eikö TO-järjestöt ole näin muodoin jo saaneet korvauksen siitä, että musiikkia/elokuvia/what ever on ladattu ja jaettu? Vähintään sen pitäisi pienentää korvaus summaa, sillä on järjetöntä että korvausta maksetaan kahdesti samasta asiasta.
ElWili: Teoston mukaan SE EI OLE MAHDOLLISTA koska ilman teosto/gramex maksuja musiikki, viihde ja TV kuolee…
Tänään on muuten aivan sattumalta Gramexilla ja kumppaneilla toimistollaan PikkuRoballa lahjon… eikun voitel.. eikun talvikauden avajaistilaisuus “hyvän musiikin ja iloisten ystävien kanssa!”
Ahti Vänttinen jätti taas valikoidusti kommentoimatta hyvitysmaksuperusteita:
Niin, että millaiset ne vaikutukset sitten ovat markkinoihin?? Jos on ostanut käyttö/omistusoikeuden tallenteeseen, ei taida tulle hirveästi vahinkoa, jos tätä tallennetta itselleen kopioi. Samoin jos kopioi suojattua tallennetta - siinähän on ostovaiheessa jo hinnoiteltavissa pois mahd. hyvitettävä vahinko. Jos katsotaan eri jakelukanavien suosiota, juuri suojattu sisältö on valtavasti viime vuosina kasvattanut osuuttaan. No, niistä vähistä vanhoista tallenteista tekijänoikeudet ovat jo kuluneet pois. Itse tuotetusta materiaalista ei tarvitse maksaa kenellekään.
Mihin laskelmiin perustuvat mielivaltaiset hyvitysmaksut? Miksi niitä voi yksipuolisesti joku sellainen määrittää, jolla on itsellä taloudellisia intressejä asiaa kohtaan. Miksei kuluttajaa huomioida tarpeeksi?
jm: Sitä vaikutusta pyritään noilla tutkimuksilla selvittämään. En usko, että sanalla “vaikutukset” tarkoitetaan pelkästään “vahinkoa”, minkä johtopäätöksen aika ohimennen tuossa teet.
On aika kieroa oikeuttaa hyvitysmaksujen kerääminen ja laajentaminen lisääntyneellä kopioinnilla. Meinaan suurin lisäys tilantarpeelle on tullut jostain ihan muusta kuin musiikin kopioinnista. Analogisena aikana kasetit käytettiin varmasti suurimmaksi osin kopiointiin, nykyään digikamerat ym. laitteet tuottavat valtaosan materiaalista. DVD:nkin alkaa jäädä pieneksi hyvälaatuisen kotivideon tai täyslaatuisten dsrl-kuvien tallentamiseen. Näistä kaikistako ihan oikeasti pitäisi maksaa hyvitystä vanhan kaavan mukaan?
Backup-materiaalini tulevat Virosta, jewel-case cd:t joille olen kopioinut ostokelvottomat drm-levyt olen ostanut kotimaasta (sori vaan kärsineet artistit, valitkaa levy-yhtiönne paremmin seuraavan levyn osalta). Uudesta mp3-soittimesta maksoin juuri 8 e maksuja. Puhelimen mp3-toimintoa en ole koskaan käyttänyt.
Eiköhän tämä vastaus kertonut jo kaiken. Eli vaikkei taloudellista vahinkoa tulisikaan, pitäisi musiikkiteollisuutta silti tukea erinäisten maksujen muodossa. Ja miksiköhän näin on? Ei musiikki ole mitenkään jalompaa tai arvokkaampaa kuin vaikka autoteollisuus.
Samalla logiikalla ihmisten pitäisi maksaa hyvitysmaksua esim. omistamastaan tontista. Voihan siihen myöhemmin parkkeerata jonkun autoasentajan kokoaman ja -insinöörin suunnitteleman auton. Tai maksaa hyvitystä siitä, että päivittäin pääsee vilkuilemaan pakostakin toisten autoja ja mahdollisesti kuulemaan niiden moottorin kehräystä.
Mutta ei - tilanne ei ole näin. Jos valmistan “taiteellisen” auton, en saa siitä mitään hyvitystä keneltäkään. Mutta jos nauhoitan kyseisen ajoneuvon pörinää cd:lle tai drm-wma-kappaleeksi ja teen sopimuksen ison levy-yhtiön kanssa, rahaa alkaa yksinkertaisesti sataa niskaan - ei siis minun niskaani vaan sille levy-yhtiöpampulle ja sille etujärjestöni pr-miehelle..ja tietty pieni leijonanosa sille Liedes-hepulle, joka noita hyvityslakeja säätelee.
Hyvitysmaksun yleisinä perusteina on nähty haitan ohella kopioinnista kuluttajalle sekä myös kopiointivälineteollisuudelle koituva hyöty. Olen sitä mieltä, että näin pitää ollakin, relevantit vaikutukset voivat siis olla ainakin haittoja ja hyötyjä. Usein yhden hyöty on toisen haitta, muttei aina.
I-V: Jos pidät kierona sitä, että hyvitysmaksua kertyy enemmän kopioinnin lisääntyessä, olet selvästi eri mieltä siitä, mitä laissa pitäisi lukea. Tuohon mekaniikkaan lakiin kirjoitettu kompensaatio yksityisestä kopionnista kuitenkin kokolailla väistämättä johtaa.
Ja tätä onkin todella helppo mitata..taitaa tuo 15 euron hyvitysmaksun maksimikin olla ihan vaan sen takia, ettei ihan tavallinen pulliainen haistaisi tässä rahastuksen makua. Vai onko “kuluttajan ja kopiointivälineteollisuuden hyödyllä” tällainen maaginen maksimi. Luulisi sen olevan enemmän. Olisi tosi kivaa, jos tuota voisi nostaa vaikka 500 euroon. Sittenpä vasta voisi elvistellä ulkomailta ostetuilta levyillä.
Mutta esim. drm-suojatun musiikin itselleen kopioinnista on enemmän hyötyä kuin drm-suojaamattoman. Onhan drm:n käyttökerroista aina seurauksena se riski, että äänite lakkaa soimasta vaikka fyysisesti ehjä olisikin. Kuulostaa todella kannustavalta ostaa tuollaisia. Ensin saa laadullisesti ikiaikaista cd:tä huonompaa, ei saa lain mukaan kopioida, ei ehkä pystykään, luultavasti joutuu ostamaan saman piakkoin uudestaan ja sitten vielä kovemmat hyvitysmaksut sen takia, ettei saa tai voi kopioida. Jepjep.
Ahti Vänttinen sanoi: Hyvitysmaksun yleisinä perusteina on nähty haitan ohella kopioinnista kuluttajalle sekä myös kopiointivälineteollisuudelle koituva hyöty.
Kysymys: kun kerran on tällainen hyvitysmaksu,
miksi sitten yksityistä kopiointia on viime
tekijänoikeuslaissa entisestäänkin rajoitettu?
On nähdäkseni ristiriitaista sekä kerätä
hyvitysmaksua että rajoittaa kopiointia. Lähelle
tulee ajatus, että hyvitysmaksu on varmuuden vuoksi
rangaistus rikoksesta joka kumminkin tulee
tapahtumaan, mutta eikö tällöin lainkunnioituksen
nimissä tulisi poistaa se rikos muuttamalla
kyseinen toiminta ei-rikolliseksi?
Itse näkisin että tämä on realistisin tie
eteenpäin digitaalitekniikan todellisuuden edessä.
Perittäköön hyvitysmaksuja, mutta
vastineeksi kopiointi siten olkoon vapaata.
Erkki: Laissa ei rajoiteta yksityistä kopiointia, vaan musiikkia kauppaavat yritykset haluavat sitä rajoittaa. Laki suojaa kyllä sitten tunnetuin tavoin tätä palvelun tarjoajien oikeutta käyttää DRM:iä.
Paperiarkit kanssa hyvitysmaksun piiriin ja koulujen liitutaulut. Niille voi tallentaa musiikkia nuotteina :-) Eli, hyvitysmaksut pois kokonaan, kiitos. Itse tilaan jatkossakin hyvitysmaksulliset tuotteet ulkomailta niin kauan kuin hyvitysmaksut ovat olemassa ja se on pois Suomen taloudesta.
Ahti Vänttinen: Jos laissa annetaan rangaistus jostain teosta, eikö sitä ole silloin rajoitettu? Ethän voi väittää etteikö murto olisi rangaistavaa, jos asunnon haltija voi päättää ketä sisälle saa tulla? Samaan tapaan jos ostava asiakas ei saa päättää tekemisestään ilman että joutuisi siitä kahnauksiin lain kanssa, sitä on rajoitettu.
Summa summarum: Kuluttajan oikeutta on rajoitettu poistamalla häneltä oikeus kopioida mikä tahansa laillisesti saatu äänite; nyt niin saa tehdä vain suojaamattomalle.
Ahti Vänttinen: Toki jos audiotuotteiden kopiointi on lisääntynyt, on aiheellista periä siitä kuuluva korvaus. Epäilisin kuitenkin, että lisääntynyt täydellisten kopioiden määrä on se TO-mafian huolenaihe. Kieroudella tarkoitin sitä, että puhutaan pelkästään kopioinnin kasvusta eikä siitä, että prosentuaalisesti tallenteita käytetään nykyään paljon enemmän muuhunkin tallennukseen. Tässä valossa on käsittämätöntä, että maksuja pitäisi laajentaa tai nostaa yksittäisen median osalta, jotta tulot säilyisivät edes samoina. Ongelma on enemmän perustavaa laatua koko hyvitysjärjestelmässä. Eikös se tulojen tippuminen suoraan kerro, että väärältä taholta ollaan hakkaamassa rahaa irti… Maksujen nosto ei aiheuta muuta kuin karkoittaa loputkin cd/dvd-ostot halvempiin maihin.
Sinällään olisi toivottavaa, että TO-mafia vetäisi homman niin överiksi, että tavallisetkin pulliaiset huomaisivat raipaniskut. Tällöin ehkä tulisi poliittista tahtoa masinointi-parkumisen sijasta ratkaista systeemin todelliset ongelmat eikä pelkästään potkia kuluttajia päähän.
Ahti Vänttinen sanoi:
Hyvitysmaksua teille kertyy sitä enemmin mitä enemmin digikameralla otetaan kuvia.
Noinhan se meni. Ne kuvat eivät todellakaan ole teidän teoksia.
Kari Hurtta, juurikin noin.
Minulla poltetuista CD/DVD-levyistä n. 97% on datakäytössä, lopuista iso osa on public domainin tai CC:n alaisessa käytössä… Eli vain muro-osasta on ollut aiheellista maksaa hyvitysmaksua.
Mistä voin anoa takaisin ne hyvitysmaksut, jotka digikuva, linux-cd ym. datalevyihin on mennyt? Jos en mistään, niin eikö ole kieroa että hyvitysmaksua kertyy sitä enemmän mitä enemmän levyaihioita ostetaan datakäyttöön?
Ainiin, piti vielä mainitsemani että flash-muistilla varustettuja soittimia käytetään monesti myös muistitikkujen korvikkeena. Sitä paitsi niihin soittimiinhan siirretään musiikki joko verkkokaupasta tai omilta CD-levyiltä, joista on jo kertaalleen maksettu. Ne mahdollisesti laittomasti hankitut musiikkitiedostothan poltetaan hyvitysmaksullisille levyille varmuuskopioiksi, joten mitä eroa on flash-muistillisella soittimella ja kannettavalla CD-soittimella to-maksujen perusteiden suhteen? Jos ei mitään, niin miksi sitten peritään lisäveroa?
Sama asia muuten koskee kännyköitäkin, niissä vain samaa muistia käytetään paljon muihinkin asioihin…
Bondia netistä jo 200 000 kertaa
Julkaistu: 21.11.2006
Näinä aikoina ajankohtainen James Bond: Casino Royale löytyi netistä heti ilmestymispäivänään viime viikolla. Eiliseen mennessä se oli ladattu ilmaiseksi yli 200 000 kertaa.
http://elisa.net/uutiset/viihde/23585.shtml
Off-Topic, Puh-Nallen uutis linkissä todetaan,
…”Hänen mukaansa netissä liikkuu miljoonia piratismin harjoittajia samalla kun aikanaan vilkas katukauppa on tyrehtymässä”…
Tämä lienee positiivista, koska katukaupasssa olevien tallenteiden takana on usein järjestäytynyt toiminta joka johtaa sitten muuhun rikollisuuteen, mutta P2P-terroristipedofiilit ovat usein tavallisia kansalaisia (opiskelijoita, nuoria…) ja heitä on helpompi pelotella.
[…] Kännykästä hyvitysmaksuako […]
I-V: Ymmärrämme siis toisiamme. Yksityistä kopiointia on toki ne täydellisetkin kopiot, riippumatta siis siitä onko kopio täydellinen vai ei. Myyntiin vaikuttaa varmaankin levy-yhtiöiden mielestä enemmän, mitä täydellisempi kopio on. Oma käsitykseni keskivertokuluttajan kiinnostuksesta äänenlaatua kohtaan on kohtalaisen synkkä, melkein mikä tahanssa laatu tuntuu kelpaavan.
Kari Hurtta: Ei taida olla mitään ihan yksinkertaista tapaa toteuttaa 100-prosenttisesti se, mitä laissa sanotaan hyvitysmaksusta. Kuultuaan eri osapuolia, ministeriö päätyy johonkin käytännön ratkaisuun, jolla päästään kokonaisuutena jotakuinkin oikeaan maastoon mm. kertymässä ja kohdentumisessa. Yksittäisiä kopiointitapahtumia ihmisten kodeissa on mahdoton reaaliajassa seurata, mutta vain siten saataisiin niin tarkat tiedot yksityisestä kopioinnista, että kenelläkään ei voisi olla valittamista. Nyt siis ollaan naimisissa tilanteen kanssa, jossa tutkitaan kopiointia kokonaisuutena ja yritetään löytää oikeudenmukaisin myös käytännössä toteutettavissa oleva toteutustapa.
Tuomas Venhola: Ei laissa ole koskaan aikaisemminkaan taattu kuluttajalle oikeutta rikkoa mitään suojauksia. Lisenssiehdoissakin on voinut aina asettaa käytölle rajoituksia, ja kaikkein tehokkain on käytännössä aikaisemmin ollut tekninen suojaus. Ei VHS-leffojen yksityinen kopiointi käytännössä ollut kenelle tahansa mahdollista, jo pelkän Macrovisionin takia. Oliko yksityisen kopioinnin oikeutta rajoitettu, kun tavallinen kuluttaja ei pystynyt kopioimaan VHS-leffoja?
Ja kuten tuolla toisessa samaan aikaan käynnissä olevassa keskustelussa (Hyvä uutinen - jne.) totesin, muusikot olivat koko ajan lakiuudistushankkeessa sitä mieltä, että kopioinnin laillisesta lähteestä omalle mobiilisoittimelle ei pidä olla rangaistavaa, vaikka olisi kopiosuojaus.
L: Lain 25 e §:ssä säädetään hyvitysmaksun palauttamisen edellytykset: maastavienti, ammattimainen kuvan tai äänen tallentaminen, näkö- tai kuulovammaisten tallenteet ja opetusministeriön erittäin tärkeästä syystä vapauttama käyttö. Palautuksenhakulomake löytyy hyvitysmaksutoimiston (www.hyvitysmaksu.fi) sivuilta. Siellä on muutenkin vastattu aika moneen tässä keskustelussa esitettyyn kysymykseen.
Tässä pääsemme mielenkiintoiseen analogiaan. Ja keskustelemaan siitä onko esimerkiksi kamerani muistikortille määrättävä vastaava maksu siksi, että sitä voidaan käyttää myös musiikin tai videon tallentamiseen tai siirtoon - toisessa laitteessa? No tästähän on tässä jo keskusteltukin.
Kuitenkin saivartelu sikseen. Lainsäädäntö on täysin väärä väline oman valta-aseman ylläpitoon. Keinot siihen löytyy tuotekehityksestä ja yhteisten pelisääntöjen laatimisesta sellaisiksi, että ne ovat molempien osapuolien kannalta siedettäviä. On loukkaus suomalaista lainsäädäntöjärjestelmää kohtaan, että lainsäädäntöä käytetään tekijänoikeusjärjestöjen taloudellisten intressien ajamiseen.
Sivuhuomautuksena mainitsen, että Tekijänoikeusneuvoston kokoonpano ei ole mielestäni tasapuolinen. Kuluttajapuolen osuus vaikuttaa aika minimaaliselta. Oikeudenhaltijoiden määrä taasen on suhteellisen iso. Tarttis tehrä jotain.
Ahti Vänttinen: Erkki: Laissa ei rajoiteta yksityistä kopiointia, vaan musiikkia kauppaavat yritykset haluavat sitä rajoittaa. Laki suojaa kyllä sitten tunnetuin tavoin tätä palvelun tarjoajien oikeutta käyttää DRM:iä.
Sori mutta tuo on vähän jo sofismia. Aiemmin laki ei rajoittanut kuluttajien yrityksiä kiertää kopionestotekniikoita, joten jos se onnistui (ja usein kierto on helppoa kun jipon tietää), kuluttaja ei rikkonut lakia yksityistä kopiota tehdessään. Nyt rikkoo. Siis oikeutta yksityiseen kopiointiin on lailla rajoitettu. MOT.
Erkki sen jo sanoikin. Jos yksityisen kopioinnin lainmukaisuutta rajoitetaan, on yksityistä kopiointia rajoitettu. Macrovisioninkin aikaan on voinut tukeutua vaikkapa kaupallisen toimijan kopiointipalveluun (tekijänoikeuslaki antoi tähän mahdollisuuden!).
Pelkkä “siinä ei sanottu että se on sallittu” ei tarkoita sitä etteikö kielto ottaisi oikeuksia pois. Meinasin verrata tilannetta jokamiehenoikeuteen, mutta se ei ole analoginen koska jokamiehenoikeus on lain turvaama oikeus eikä perustu vain periaatteeseen “se on sallittua mikä ei ole kiellettyä.”
(pakollinen autoanalogia:)
Jos eduskunta säätää lain että parkkeeraaminen kaupunkien keskustoihin on kielletty, oletko sitä mieltä ettei parkkeeraamisoikeutta ole rajoitettu koska ennenkin kaupunki ja maanomistajat ovat voineet rajoittaa sitä?
Kopiointi, joka ennen oli laillista on nyt laitonta. Voit väittää mustaa valkoiseksi ja harmaata valkoiseksi, mutta yksityisen kopioinnin osa-alue on siirtynyt laittomaksi toiminnaksi.
Ahti Vänttinen kirjoitti:
Noiden hyvitysmaksujen hakeminen on huomattavasti isompi vaiva kuin tilata toisesta EU-maasta levyjä. En ymmärrä miksi minun - myös luovan työn tekijän - tulisi olla käänteisessä todistustaakassa ja “riittävän selvityksen” antamisvelvollisuudessa. Helpompaa on vain tilata Suomenlahden eteläpuolelta postissa levyjä.
Tällä hetkellä omaa työtä > 50 gigatavua, osa asiakkailla CD- ja DVD-levyillä.
Vaikka musiikin ostamisesta tuli luovuttua reilu vuosi sitten, mediateollisuuden ahnaasta kädestä ei noin vain pääse eroon. Pitää vain yrittää ostaa talletuslaitteet maista joissa ei hyvitysmaksuja kerätä. Ennemmin maksan hivenen extaa kuljetuksesta.
Hieman ehkä OT: mielestäni on hienoa että Ahti Vänttinen on kirjoittamassa täällä. Vaikka olenkin monesta asiasta eri mieltä Ahti Vänttisen kanssa, olen tyytyväinen että olemme saaneet tänne myös “vastapuolen” äänen.
Mihinköhän nämä luvut perustuvat? mutu/rahi? ja mikä lienee lähde tälle tiedolle…
[…] Kasettimaksu kännyköille… Hesarissa ja muuallakin on keskusteltu Teoston aloitteesta, että kännyköistä pitäisi myös maksaa “yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua.” Ajatus on, että laittomasti musiikkikännykälle ladatusta biiistä saisi näin tekijäkin oikeudenmukaisen korvauksen. Ajatus on hyvä. Se pitäisi universalisoida. Esimerkiksi näin: Ehdotan, että samasta syystä ja erikseen säädettävän lain perusteella ja poliisivoimin otetaan kaikki Suomen tehtaat ja muut tuotantolaitokset Työsto ry:n (TYÖläisten neuvosTO) valvontaan. Kaikille tuotteille määrätään markkinahinnan lisäksi hyvinvointimaksut, jotka mahdollistavat oikeudenmukaisen korvauksen tehtaan työläisille ja jotka peritään riippumatta siitä, millä tavoin tavara tai muu tuote on hankittu (onko se esim. jo maksettu kertaalleen). Korvauksen suuruuden määrittelee Työstö ry yhdessä maan hallituksen kanssa. No, ongelmahan on, että Teosto ei ole kiinnostunut ajatuksensa universalisoinnista. Itse asiassa se ei ole edes kiinnostunut oman positionsa ristiriidattomuudesta. Kemppinen pistää asian paketttiin kiivaasti: Olen tarkka maineestani pidättyvänä ja tasapuolisena arvioijana, joka mieluummin pidän suuni supussa kuin sanon värikkäästi ja pois se minusta, että ryhtyisin loukkaamaan ihmisiä. Mutta tekijänoikeusjärjestöjen päättäjät ovat täydellisiä kusipäitä. […]
Mitä ihmettä täällä taas valitetaan?
Ns. “hyvitys”maksuhan on vain yksi sosiaaliavustuksen kanava, jolla pidetään hengissä niitä, joille ei pitkälle automatisoidussa jälkiteollisessa taloudessa riitä tuottavaa työtä, ja / tai, joilla ei ole omaa osaamista eikä kekseliäisyyttä hankkia elantoaan normaalin vaihdantatalouden ehdoilla toimivassa palvelutuotannossa nykyisessä digitaalisessa toimintaympäristössä.
Kannaltani on ihan yksi lysti, maksanko osuuteni sosiaalituesta verojen välityksellä vai ostaessani cd-aihioita tallentaakseni niille omia digikuviani tai ostaessani jälkikasvulle videonauhoja hänen kuvatakseen niille omaa ja kavereidensa skeittausta / snoukkausta tai ostaessani kännykän tai ostaessani tietokoneen tai…
Yhteiskunnan ja teknisen toimintaympäristön muuttuessa on kautta aikojen ollut tuotannon aloja, jotka ovat muutosten myötä käyneet tarpeettomiksi ja kannattamattomiksi, ja joiden vähittäistä alasajoa on erilaisin tukitoimin pitkitetty, ja tällä tavoin pehmennetty väistämättömän muutoksen aiheuttamia inhimillisiä ongelmia. (Vrt. esim. pientilavaltainen maatalous Suomessa)
Hieman sosiaalista mieltä kehiin, ystävät! Kyllä se siitä…
Voisitte siellä teostossa panna vähän hyvitysmaksua meillekin tulemaan. Kun meitinkin hittejä ne teidän vihollisenne, musiikinkuuntelijat kännyköihinsä kopioivat. Ensialkuun vaikkapa kymppitonni pieninä, merkitsemättöminä seteleinä tekisi eetvarttia.
www.hurjathipit.com
Kemppinen
Takkivaras iskee
http://kemppinen.blogspot.com/
Hyvä pointti Äimänkäki. Taas kerran on vain niin, että paniikissa toteutettu “sosiaaliapu” vain lykkää romahdusta. Kun sitten murros todella iskee, se on paljon rajumpi kuin jos sitä ei olisi yritetty jarruttaa kilpailua vääristävin tukitoimin. Mutta sehän on taas seuraavan hallituksen ongelma.
Suomen pientilavaltaisen maatalouden ongelmat “ratkaistiin” aikanaan ajamalla maaseudulta satoja tuhansia ihmisiä Ruotsin tehtaisiin töihin. Toista kertaa rakennemuutoksen inhimillisiä ongelmia ei voitane hoidattaa Ruotsin viranomaisten tukitoimin.
Effin tiedote “Tekijänoikeusjärjestöt vakava uhka Suomen tietoyhteiskuntakehitykselle”:
http://www.effi.org/julkaisut/tiedotteet/lehdistotiedote-2006-11-22.html
Äimänkäki: Kiitos noista rohkaisevista sanoista!
Hurjat Hipit: Jollette ole vielä Gramexin ja Teoston asiakkaita, eikun liittymään, tilityksistä saa selvää rahaa, tosin vaan tilille ja verotkin menee. Tietysti edellytyksin että musiikkianne on käytetty noiden järjestöjen lisensiointialueilla. Ja tukia hakemaan ESEKistä, LUSESista, AVEKista jne. Noista se kymppitonni saattaa ajan kanssa kertyä, ja hyvällä tuurilla enemmänkin. Monelle bändille on yllätys, että esimerkiksi rundia tai levyn tekoa varten tapahtuvaan harjoitteluun ja ohjelmiston valmistelemiseen myönnetään ESEKistä työskentelytukea.
Kai Puolamäki: Tuossa EFFIn tiedotteessa hämmentää erityisesti seuraava:
“Noin puolet hyvitysmaksusta jaetaan kuitenkin järjestötukina tekijänoikeusjärjestöille, eikä maksu muutenkaan jakaudu tekijöille kopiointimäärien mukaisesti.”
Tiedotteen lopussa olevassa linkissä hyvitysmaksutoimiston sivuille selvitetään varojen jako ministeriön päätöksen mukaisesti 2005, eikä siinä näyttäisi senttiäkään päätyvän tekijänoikeusjärjestöille, vaan niiden kautta järjestöjen oikeudenhaltija-asiakkaille individuaalitilityksinä. Toki hallintokulujen osuus menee, niinkuin kaikesta muustakin liikenteestä. Mitä tuolla väittämällä on tarkoitettu? Ainakaan noin ilmaistuna se ei pidä lainkaan paikkaansa?
Virkkeen jälkimmäinen osa lähtee siitä, että individuaalijako ei noudattaisi kopiointimäärien jakautumista eri teoksille. On selvää, että kun yksityiskohtaista tietoa siitä, mitä jokainen yksityinen kopioija on kopioinut, ei ole eikä voikaan olla käytettävissä, on turvauduttava muihin menetelmiin, joilla pyritään niin oikeudenmukaiseen ja todellisuutta vastaavaan jakoon kuin mahdollista. Samanlaisia menetelmiä joudutaan käyttämään muissakin korvauslajeissa. Olisi hyvä tietää, mitä sellaista parempaa tietoa kopiointimääristä per teos EFFIllä on käytettävissään, että tiedotteessa voidaan väittää tuollaista. Tuollaista tietoahan ei kannata pantata vaan lähettää se saman tien ministeriölle ja individuaalijaon toteuttaville tekijänoikeusjärjestöille, että oikeudenmukaisuus toteutuisi entistä paremmin.
Kuten sanoit, noin puolet rahoista menee “hyvityksinä” oikeudenhaltijoille (miinus esim. maksukorttiyhtiöihin verrattuna mahtavat hallintokulut, 10-20%?).
Toinen puoli taas menee “yhteisiin tarkoituksiin” tukena erinäisille järjestöille. Osa näistä järjestöistä jakaa hyvitysmaksuista ja muista lähteistä saamiaan rahoja harkintansa mukaan edelleen muun muassa tuottaja ja taiteilijatukina. Näin edelleen jaetuilla rahoilla ei kuitenkaan ole enää mitään tekemistä hyvitysmaksujen tarkoituksen eli yksityisestä kopioinnista hyvittämisen kanssa.
Heh heh. Ei varmaan sen enempää tietoa kuin rahoja jakavilla tekijänoikeusjärjestöilläkään.
Et kai vakavissaan väitä, että hyvitysmaksutulot jakautuisivat jotenkin kopiomäärien mukaan…? Tai että tekijänoikeusjärjestöissä ei tiedetä kopiointimääriä, mutta tilitykset onnistuvat silti ihmeellisesti kopioinnin määrän mukaisesti?
Vain onko hyvitysmaksurahoja jo alettu jakaa runsain määrin ulkomaille? Luulisin (ihan mutu-tuntumaa, ehkä tiedät paremmin) nimittäin että ulkomaista materiaalia kopioidaan aika paljon. Kannattaa lukea myös Petteri Järvisen kirjoitus kasettimaksuista.
OPM on ollut ainakin aikaisemmin täysin epärehellinen tilaamiensa “käytönjakautumistutkimusten” tulosten käyttämisessä hyvitysmaksujen määrän muuttamiseen. Esim. kun TOM:n edustamien tahojen aineiston kopiointi kaikesta käytöstä väheni CD-R -levyissä 25 % vuoden aikana (OPM:n tilaaman tutkimuksen mukaan), hyvitysmaksua ei alennettu senttiäkään.
Nythän lakiin on vasta kirjattu 1.1.2007 voimaan tulevaksi, että tutkimusten tuloksien perusteella hyvityksen määrää on pakko muuttaa eikä se ole enää OPM:n kaalimaan vartijapukkiosaston harkintavallassa.
Epäilen tosin että tässä asiassa joudutaan viemään valtio käräjille juuri 26 a § 3. mom viimeisten virkkeiden liian lepsusta soveltamisesta:
Kaikkein törkein epäkohta hyvitysmaksuissa Lex Karpelan aikana ei kuitenkaan ole hyvitysmaksu laitteista joissa DRM rajoittaa rankasti hyvitysperusteen mukaista käyttöä (biisit kännykkään vuokraamosta joka petkuttaa asiakkaitaan väittämällä olevansa kauppa tai “lataamo”) vaan se että yksityiseltä kopioinnilta on käytännössä rajattu pääosa pois laittomaksi. Jo pelkästään tällä perusteella hyvitysmaksuja pitäisi välittömästi leikata todennäköisesti vähintään 75 % (OPM:n tilaamissa tutkimuksissa ei vielä ole edes eritelty “laittomia lähteitä”). Jos hyvitysmaksujen taso olisi oikeasti tällä hetkellä säädösten edellyttämällä tasolla, niiden piiriin kuuluvia tuotteita ei pitäisi lisätä vaan vähentää koska useita pitäisi pudottaa kokonaan pois koska oikeudenmukainen hyvitysmaksu jäisi alle sen keräämisen kustannusten.
“Tiedetystä tai olisi pitänyt tietää laittomasta lähteestä” joutuu maksamaan hyvitysmaksun myös 57 § 1 mom. perusteella ja se onkin n. tuhat kertaa 26 a § mukaista suurempi ainakin jos on Turun KO:tta uskominen.
Hyvitysmaksu yksityisestä kopioinnista sinällään ei ole mitenkään erityisen tuomittava rahoitusmalli vaan siitä voisi tulla hyvä välimalli ja kompromissi. Se edellyttäisi kuitenkin että hyvityksen perusteena oleva toiminta olisi täysin laillista kaikkine teknisine toimineen eikä siihen kohdistuisi mitään valvontaa tai oikeudenhaltijoiden erityisoikeuksia. Nythän tilanne on täysin epäoikeudenmukainen kun laittomasta ja erittäin rankkojen sanktioiden alaisesta asiasta on langetettu kollektiivirangaistus kaikille täysin eri asian (tallennusvälineiden) kuluttajille.
Tilanne on sama kuin miehittäjävalta teloittaisi joka kylästä joka 10. miehen, naisen tai lapsen, vaikka sen sieltä etsimät vastarintasissit teloitettaisiin myös heti tavattaessa.
YouTube lisää televisio-ohjelmien katselua?
http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/8152.cfm
Ilkiö ehdottaa seuraavaa: (ei, en tiedä, miten erotetaan toisistaan ehjä tuote ja sellainen, josta DRM-kilke on poistettu). Sen sijaan Julkaistusta äänitteestä voidaan kyllä selvittää onko siinä jotain käytönestoja.
1) Pakollinen, vähintään 1/3 pakkauksesta peittävä varoitus, mikäli tuotteessa on käytöestoja. CD-standardia noudattamattomia levyjä ei saa myydä aitojen seassa.
2) DRM verolle. Sopiva vero olisi ehkä 10 x CD-levyn hyvitysmaksu (siis valmistetulta kappalelta). Jos veroa yritetään kiertää (esim. CD:nä myydystä tuotteesta löytyy käytönestoja) määrättäköön vero 10-kertaisena, ja jos tuotetta on myyty muuna kuin se on, on tuotteet kerättävä takaisin valmistajan / levittäjän kustannuksella.
3) hyvitysmaksuista kertyvä raha jaetaan tuottajille ja artisteille aitojen levyjen myynnin suhteessa.
Samalla voisi myös poistaa fasistisen (sanan alkuperäisessä, Mussolinin Italian korporatioiviseen järjestelmään viittaavassa mielessä) järjezstelmän, jossa levittäjät ja tekijät pakotetaan samaan järjestöön, ja päin vastoin vaatia, että järjestöt erotetaan toisistaan.
Nykyisen tekijänoikeuslain voisi ristiä uudelleen levittäjänoikeuslaiksi ja säätää tekijän- ja kuluttajanoikeuslain, jossa mm.
1) määrätään, ettei taloudellista ja moraalista tekijänoikeutta voi erottaa toisistaan. Ts. esim. muusikko ei voi “myydä” oikeuksiaan teoksiin (tietääkseni kirjallisella puolella säännös onkin järkevämpi kuin musiikissa), vaan ainoastaan tehdä määräaikaisen sopimuksen levittämiseksi
2) taataan kuluttajan oikeudet, mm. se ettei vuokrausta saa väittää myynniksi, ja että vastuullinen löytyy jos levy särkee stereoiden kaiuttimet tms.
Ajatus että hyvitysmaksu on kuin maataloustukea on kyllä ihan ok. Jonniinverran vaan mietityttää tämä musiikin maataloustuen valuminen neljälle suurelle monikansalliselle levyfirmalle.
Kai Puolamäki: Nuo “järjestöt” eivät ensinnäkään ole kaikki ollenkaan järjestöjä, eivätkä varsinkaan tekijänoikeusjärjestöjä, ainakaan siinä merkityksessä kuin tuota termiä vakiintuneesti käytetään.
Siinä tapauksessa, että yksilöityä tietoa korvaukseen oikeutetuista ei ole käytettävissä, on maailman sivu kaikkialla käytetty tekijänoikeusvaroja oikeudenhaltijoiden yhteisiin tarkoituksiin, kuten noihin tuotanto- ym. tukiin. On parempi palauttaa raha markkinoille uutta tuotantoa hyödyttämään kuin vaikkapa rahastoida sitä. Jos rahaa ei voida lähettää juuri sille oikeudenhaltijalle, jolle se kuuluisi, jos tarpeeksi yksilöity tieto olisi olemassa, lienee oikeudenmukaisinta jakaa se sille oikeudenhaltijaryhmälle esim. jollakin kollektiivisella tavalla, jonka tuotoksen yksityisestä kopioinnista raha kertyy. Tämä on oikeudenhaltijoiden piirissä aina hyväksytty.
Kyllä hyvitysmaksuvarojen jaossa varsin tarkkaan syynätään sitä, mikä on esim. musiikin ja av-aineiston osuus. Sitä selvitetään tutkimuksin niin hyvin kuin on mahdollista.
Hyvitysmaksuvarojen kansainvälinen tilittäminen on aika väistämättä edessä ainakin Euroopan tasolla. Siinä vaiheessa rahaa lähtee Suomesta ja tulee Suomeen. Järjestöt missään maassa eivät kovin mielellään lähetä rahoja toiseen maahan varmistumatta ensin siitä, että pelisäännöt ovat samat molemmin puolin.
Red_Blue: Olemme liikuttavan yksimielisiä siitä, että tutkimustieto tulee ottaa huomioon. Minunkaan mielestäni sitä ei ole tähän mennessä otettu riittävän paljon huomioon.
Jos DRM:ien käyttö näkyy yksityisen kopioinnin vähenemisenä, sillä pitää tietysti olla vaikutusta. Siitä direktiivikin lähtee. Nyt ei vielä niin ole tapahtunut.
Ahti Vänttinen:
Ok, epätarkkaa terminologiaa - tuon olisi voinut ilmaista varmasti paremmin.
Kuitenkin: “järjestöt”, jotka käyttävät yhteisiin tarkoituksiin korvamerkittyä puolikasta hyvitysmaksuvaroista, käyttävät rahat harkintansa mukaan tavoilla, jotka eivät mitenkään liity hyvitykseen yksityisestä kopioinnista.
Varmasti järjestäytyneet suomalaiset oikeudenhaltijat tämän hyväksyvät. Muut oikeudenhaltijat voivat olla toista mieltä.
Pitäisikö kysyä myös maksajien mielipidettä?
Tässä viitataan varmaan Teoston kuuluisiin kyselytutkimuksiin.
Yhteenvetona: kyselytutkimuksilla on selvitelty summittaisia prosenttiosuuksia sille, minkätyyppistä dataa ihmiset kullakin alustalla kopioivat. Yksittäisistä oikeudenhaltijoista ei ole tietoa, eivätkä ulkomaalaiset saa mitään.
Laura Kataja: Ajatuksesi ovat jälleen kirkkaita, jos kohta muutamia niistä joutuu aika kovasti pureskelemaan, eikä ehkä sittenkään voi niellä.
Kai Puolamäki: Jos viittaat järjestäytyneillä oikeudenhaltijoilla niihin, jotka ovat tekijänoikeusjärjestöjen asiakkaita, niin tämä joukko kattaa niin suvereenisti ainakin taloudellisessa mielessä tekijänoikeusvarojen (ja samalla hyvitysmaksuvarojen) kertymän, että järjestäytymättömien osuudella ei ole tuossa matematiikassa juuri mitään merkitystä. Tämän tultua sanotuksi, siitä varsinkaan ei ole mitään tietoa, mitä tämä tässä katsannossa sinänsä täysin marginaalinen joukko sitten ajattelee noista kollektiivisista käyttötavoista. Esim. ESEK jakaa aloitteleville ja omakustanneartisteille huomattavan suuren osan tuesta. Johtopäätöksenä sanoisin, että tuo “järjestäytymätön” porukka saa noita tukia suhteellista osuuttaan selvästi enemmän.
Haluaisitko siis, että hyvitysmaksuvarojen tarkemmaksi jakamiseksi ryhdyttäisiin syynäämään yksityishenkilöiden muistivälineitä? Siitä saataisiin EFFIltä heti huomenna, jos mahdollista, vielä jyrkempi kannanotto. Kyselytutkimus ei ole mitenkään epätieteellinen, epäluotettava tai muutenkaan huono tapa selvittää tuontyyppistä asiaa. Siinä sentään luotetaan kuluttajan sanaan. Kun kyseenalaistat tuon menetelmän (näin ymmärrän), miten asiaa sitten pitäisi tutkia, että saataisiin tarkempaa tietoa? Laki kuitenkin edellyttää jonkinlaista tutkimista.
Musiikin ja av-puolen osuuksista puhuessani viittaan siihen ankaraan vääntöön ja syynäykseen, mikä tällä rajapinnalla käydään hyvitysmaksuvarojen kohdentamisessa. Yhtään kiveä ei tosiaankaan ole jätetty kääntämättä oikean jaon löytämiseksi.
En täysin ymmärrä tuon ulkomaalaiskysymyksen hokemista, mutta kuten totesin, tuolla sektorilla rahan liikkuminen kansainvälisesti edellyttää, että se liikkuu molempiin/kaikkiin suuntiin. Näin ei vielä ole asianlaita. Olisiko hyvitysmaksua jotenkin mukavampi maksaa, jos tietäisi Robbie Williamsin saavan osuutensa? Tälläkin hetkellä maassa x joku välineistöstään hyvitysmaksua maksanut y kopioi yksityisesti suomalaisartisti z:aa, mutta x pitää rahat.
Kyselytutkimukset ovat nimenomaan kaikkia näitä. Se on epätieteellinen, koska kysymyksenasettelulla on erittäin pitkälle mahdollista ohjata saatuja tuloksia ja niin myös tehdään laajalti monimutkaisia asioita koskevissa kyselyissä, se on myös hyvin epäluotettava jos sitä ei mitenkään edes yritetä kalibroida aitoon käyttäytymiseen väitetyn sijaan. Erityisesti kun tutkitaan laittomia ja vahvan mielikuvavaikuttamisen kohteina olevia (esim. jatkuvan rankan ja vääristyneeseen moraaliin vetoavan TO-propagandan alaisia) asioita, pitäisi selvittää ihmisten motiivit valehdella vastauksissaan ja miten paljon ne vaikuttavat asiaan. Esim. voidaan pitää todennäköisenä, että ihmiset valehtelevat tulevissa tutkimuksissa kopioivansa vähemmän luvattomia aineistoja ja siten tulokset ovat täysin totuuden vastaisia ellei tämän valehtelumotiivin vaikutusta selvitetä empiirisesti (tai ainakin arvioida samalla tavalla moitittavaksi katsottavia asioita kyselevien tutkimusten virhetodennäköisyyksiä). Em. syistä kyselytutkimukset ovat nimenomaan erittäin huono tapa selvittää jotain asiaa jolla on suuria taloudellisia vaikutuksia.
Parempaa tapaa on toki juuri tästä asiasta vaikea kehittää ja varsinkin ottaa käyttöön, mutta se ei muuta sitä, että kyselytutkimukset ovat nimenomaan huono tapa jolla saadaan vilpittöminkin mielin vääriä tuloksia ja tarkoituksellisesti niillä saadaan juuri ne tulokset jotka tilaaja haluaa.
Teoriassa olisi toki mahdollista selvittää asia riittävällä tarkkuudella (tekemällä satunnaisesti valittuihin koteihin pakollisia tarkastuskäyntejä joissa kaikki tallennusmediat tutkitaan, palautetaan ja niiden omistajille myönnetään täysi immuniteetti kaikista medioita koskevista korvaus- ja rikosoikeudellisista vastuista sisällösta riippumatta sekä maksetaan pieni korvaus häiriöstä), mutta käytännössä sellaisen järjestelmän luominen olisi lainsäädännöllisesti melko mahdotonta.
Muita kohtalaisen lähelle samaa varmuutta pääseviä järjestelmiä voitaisiin toki ideoida, mutta niiden pitäisi täyttää useita ehtoja, kuten
1) Pitäisi tutkia nimenomaan tallennusvälineistä oikeita aineistoja eikä väitteitä siitä mitä ne sisältävät
2) Tutkimukseen osallistujat pitäisi valita mahdollisimman satunnaisesti
3) Seuraamusten pelotevaikutus pitäisi eliminoida siten etteivät osallistujat ole missään vaarassa
Yksi mahdollisuus voisi olla tallennusmedioita koskeva pantti (kuten pullopantti), jonka saisi takaisin kun palauttaa ne keräykseen. Tämä tosin pitäisi säätää jo ympäristönsuojelusyistä, erityisesti optiset levyt sisältävät haitallisia raskasmetalleja ja muovinkäsittelykemikaaleja ja niiden erotellelu sekajätteestä pitäisi aloittaa pikinmiten. Palautus pitäisi järjestää anonyymisti ja käteisellä, jotta luvattomia aineistoja sisältäviä levyjä voisi palauttaa pelotta. Näistä sitten voitaisiin ottaa satunnaisia eriä tarkasteltavaksi. Ongelma tässä menetelmässä on tietenkin hitaus reagoinnissa käytön muutoksiin, sillä tallennusmediat vanhenevat vasta muutamissa vuosissa.
Ahti Vänttinen:
Vai niin.
Ajatellaan CDR-levyille, joista on maksettu hyvitysmaksu, kopioitua tekijänoikeuden alaista materiaalia (valokuvat, musiikki jne.). Kuinka suuri prosentti tällaisesta materiaalista on sellaista, että sen tekijöitä edustaa jokin asiaankuuluva kotimainen hyvitysmaksuvaroja saava järjestö?
Teoston viimeinen CDR-selvitys ei vastaa tähän kysymykseen. Ylärajaa prosentille voi arvailla siitä, että musiikin ja liikkuvan kuvan osuus CDR-levyille tallennetusta on kyselyn mukaan noin 50%. Jos uskotaan tähän ja heitetään hatusta että puolta näistä ei edusta hyvitysmaksuvaroja saava järjestö (mm. ulkomaalaiset), olisi järjestäytymättömien osuus 75%.
En. Jos hyvitysmaksujärjestelmä halutaan säilyttää, niin hyvä alku olisi puolueeton tutkimus. Siis sellainen, jonka tekijänä tai toimeksiantajana toimisi joku muu kuin hyvitysmaksuvarojen saaja tai heidän edunvalvontajärjestönsä.
Kuitenkin, niin kauan kuin laki kuitenkin mahdollistaa laillisen yksityisen kopioinnin estämisen esimerkiksi käyttöestojen avulla, niin hyvitysmaksuista pitäisi luopua kokonaan.
Yhden tällaisen tutkimuksen mukaan
kolmannes tietokoneenkäyttäjistä ei ole koskaan tallentanut yhtään tiedostoa kiintolevylleen.
Kyselytutkimuksen tilanneen Teoston mielestä tässä ei ollut mitään ihmeellistä. En tiedä onko tilanne näiden kyselyjen suhteen parantunut viime vuosina - huonontua se ei siis ole voinut.
Selitän: muun muassa sinä olet toistanut, että hyvitysmaksuvarat - joiden pitäisi olla korvaus laillisesta yksityisestä kopioinnista - jakautuisivat oikeudenmukaisesti. Sanoit esimerkiksi aikaisemmin, kun Effi oli kritisoinut hyvitysmaksuvarojen jakautumista:
Minusta jako ei ole oikeudenmukainen eikä se noudata kopiointimääriä, jos merkittävä osa niistä (esim. ulkomaalaiset), joiden teoksia kopioidaan, ei saa mitään hyvityksiä.
En sinänsä vastusta esimerkiksi kulttuurityön tukemista, mutta kulttuuri- saatikka järjestötukia ei pidä sotkea hyvitysmaksuihin.
Red_Bluella oli tuossa takaperin hyvä pointti. Suhteessa laillisen yksityisen kopioinnin määrään hyvitysmaksu kasvoi valtavasti vuodenvaihteessa, koska laillista yksityistä kopiointia ei enää ollutkaan esim. lataaminen vertaisverkoista. En nyt pääse tarkistamaan mutta muistaakseni Teosto on rummuttanut hyvitysmaksun puolesta juuri vedoten nettilatailuihin.
Vänkääjä-Vänttinen väitti:
Mihinkäs muuten tämä väite perustuu? Em. omien (OPM/Teosto) hutkimustenne mukaanhan se on nimenomaan vähentynyt (esim. vuosien 2004 ja 2005 välillä, musiikin osalta levyjen lukumäärinä 43 %:sta 36 %:iin, pudotusta suhteessa yli 16 %, per taulukko 1b “Yksityinen digitaalinen tallentaminen ? CDR, musiikki, Haastattelututkimus, lokakuu 2005″). Tutkimuksessa ei ole kysytty yhtään kysymystä DRM:stä, joten sieltä ei ainakaan saa tukea edes sille osaväittämälle, ettei vähentyminen johtuisi DRM:n lisääntymisestä.
Red_Blue: Jos kyselytutkimus ei tuottaisi relevanttia tietoa, niistä ei maailmassa maksettaisi niitä miljardeja, joita maksetaan. Esim. nuo hyvitysmaksututkimukset sisältävät niin paljon jatkuvuutta vuodesta toiseen, että tilastollisesti relevantit kehitystrendit kyllä niissä näkyvät. En väitä, että kyselytutkimukset olisivat ainoa tapa, mutta ennen kuin ruvetaan kokeilemaan jotain uutta kivaa, pitää olla uskoa siihen, että menetelmä tuottaa nykyistä tarkempaa tai yli päätään jollakin tavalla parempaa tietoa.
Kai Puolamäki: Mekanismi on se, että nuo ensimmäiset 50 % (suojaamattomat teokset) ministeriö ottaa huomioon maksun tasoa määrättäessä, eli se osuus luetaan pois. Sen jälkeen tuolla joukolla ei ole relevanssia laskennassa. Suojattujen teosten osalta esim. ulkomaiset eivät ole järjestäytymättömiä, vaan yleisesti ottaen jotakuinkin samassa suhteessa omiin järjestöihinsä järjestäytyneitä kuin kotimaisetkin oikeudenhaltijat. Siitä, miksi raha ei liiku maidenjärjestöjen välillä tältä osin vielä, keskusteltiin jo aika tyhjentävästi.
Tutkimustoimintaan on yritetty saada esim. kopiointivälineteollisuutta enemmän mukaan, mutta tämä ei ole sitten käytännössä kuitenkaan ollut niin tärkeä asia ilmeisesti, että sitä olisi kiinnostanut lähteä kommentointia enemmälti mukaan. Tutkimustoimintaa on myös yritetty saada ministeriön hoitoon, mutta siellä ilmeisesti resurssisyistä ei ole tähän suhtauduttu ainakaan toistaiseksi kovin innostuneesti.
En minäkään ymmärrä, mitä ihmeellistä siinä on, että kolmannes jostakin joukosta ei jonakin aikana ole tehnyt jotakin. Enkä ymmärrä sitäkään, mikä olisi tuossa suhteessa hyvää tai huonoa. Tilastollisessa tutkimuksessa tuo on vain tulos, josta toki pitää tehdä asianmukaiset johtopäätökset.
Kyselytutkimuksia tilataan markkinointi- ja lobbaustarkoituksiin. Näissä käytöissä ei olekaan välilä miten asia oikeasti on, vaan sillä mielikuvalla jolla asiaa halutaan muuttaa. Kyselytutkimuksilla voidaan myös yrittää selvittää ja ennakoida tapahtuneen käyttäytymisen sijaan tulevaa käyttäytymistä, kuten esim. äänestämistä vaaleissa ja sillä saralla kun ei ole vielä aikakonetta niin paras mahdollinen menetelmä sen tilalle tietenkin myy. Samoin kyselytutkimukset pystyvät vastaamaan monimutkaisia oikeudellisia ja taloudellisia asioita tarkemmin yksinkertaisiin kysymyksiin joihin on vain kyllä/ei tyyppisiä vastauksia, eikä tutkimukseen osallistumishalukkuutta ja siinä valehtelemisen tiheyttä ohjaa ulkoinen painostustekijä.
Sitten ihan oma lukunsa on kyseltävien valinta. Gallup-firmat ovat kehittäneet erilaisia “lokerointimalleja” joilla ne yrittävät vähentää työmääräänsä, eli ts. eivät valikoi osallistujia satunnaisesti (jolloin tarvittaisiin suuri otos että se vastaisi millään kohtuullisella tarkkuudella tutkinnan kohteena olevaa koko väestön osaa) vaan sen sijaan luokittelevat ihmisiä erilaisten ulkoisten tekijöiden perusteella ja sitten poimivat heitä niin että tiettyjä piirteitä vastaamaan saadaan “tarpeeksi” suuri joukko (jotta voidaan sen painotusta säätää otoksen tuloksista suhteessa koko tarkasteluväestöön). Kuitenkaan ei yleensä uusia ja harvoin tutkittuja asioita kyseltäessä mitenkään selvitetä miten lokerointimenetelmässä valitut ulkoiset tekijät (sukupuoli, asuinpaikka, tulotaso, kengän numero jne.) ovat suhteessa itse tutkittavan asian merkitykseen. Jos esim. väestöstä vain naiset käyttävät kuukautissuojia, niin tutkimus johon valitaan sama määrä miehiä ja naisia tuskin antaa asiasta mitenkään oikeita tuloksia. Hyvitysmaksun perusteen määräytymiseen liittyvät asiat ovat erittäin uusia ja tässä maassa koskaan aiemmin tutkimattomia edes kyselyillä, puhumattakaan empiirisesti että kyselytutkimusten virheitä voitaisiin poistaa kalibroinnilla.
Ts. kyselytutkimukset ovat nimenomaan juuri tässä asiassa suurta huuhaata jopa silloin, kun tuloksia ei haluttaisi tilaajan taholta suoranaisesti vääristellä.
En usko, koska siellä on vuodesta toiseen jopa kymmenien prosenttien vaihteluja suuntaan ja toiseen tietyissä kysymyksissä, joka yleensä tilastotieteessä tarkoittaa että yksittäisen otoksen virhemarginaali on erittäin suuri.
Btw, hiljaisuutesi siitä että kehumasi tutkimukset kuitenkin antavat väitteitäsi (ettei hyvitysperusteen alainen yksityinen kopiointi olisi vähentynyt) kumoavia tuloksia, kertoo ainakin minulle kaiken tarpeellisen siitä miten “todenmukaisina” teillä näitä tutkimuksia pidetään. Ts. jos niistä ilmenee jotain omaa kantaa tukevaa niin tietty kyseessä on täysin kurantti propaganda-aineisto, mutta jos ei niin sitten väitellään ihan muusta lämpimikseen.
Red_Blue: DRM:ien vaikutus vuosien 2004 ja 2005 tilanteisiin? Kuinka paljon DRM-musiikkia noina vuosina oikeasti ostettiin? Ei juuri mitään. Jos DRM on P2P-verkoissa jotenkin haitannut laitonta vaihdantaa, mitä en edes oikein usko, sillä ei ole tässä arvioinnissa merkitystä. Kyllä DRM:istä on kysytty, mutta en muista onko juuri tuossa tutkimuksessa ja millä tavalla. Nuo tutkimukset on käsittääkseni esitelty hyvitysmaksuyksikön sivuilla. DRM on tietysti pidettävä esillä jatkossakin tutkimustoiminnassa.
Red_Blue: Ei minulla ole mitään harhakäsitystä siitä, mihin tarkoituksiin muiden muassa kyselytutkimuksilla kerätään tietoa. Samoihin tarkoituksiin kerätään tietoa muillakin tutkimusmenetelmillä. Tuosta tilityksestä paistaa universaali salaliittoepäily taas niin vahvasti, että emme taida päästä tästä mihinkään. Palaamme siihen, että keksi parempi tapa kerätä tuota tietoa ja aja näkemyksesi läpi yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoin. Niin ne asiat etenee.
Ei mitään (ei edes juuri mitään), koska DRM-tuotteissa ei olekaan kysymys ostamisesta vaan vuokraamisesta.
Mitä vuokraamiseen tulee, miksi kysyt tätä täällä, eikös asian selvittäminen ja sen tietäminen unissaankin ole omaa työtäsi? Voisit aloittaa vaikka kysymällä IFPI:ltä jonka mukaan vuokraustoiminnan liikevaihto maailmassa oli jo 2004 yli $400M ja $1,1 miljardia 2005. 2005 se vastasi jo 6 % koko alan kuluttajakaupasta.
DRM ei “ole P2P-verkoissa” missään merkittävissä määrin. DRM:ään perustuvat verkot ovat täysin marginaalisia pikkutekijöitä joilla on TOM:lle lähinnä propaganda-arvoa. Vaihdannallakaan ei ole suurta merkitystä aineiston saatavuuteen siellä, koska suurin osa verkoista ei perustu ollenkaan “vaihdantaan” (poikkeuksia lähinnä DC osin WinMX). Kyse oli nyt kuitenkin hyvitysmaksun perusteesta eli yksityisestä tallentamisesta sen alaisuudessa olevalle medialle, ei vertaisverkoista (joissa olevan aineiston saatavuuteen DRM tuskin tosiaan vaikuttaa mitenkään mitattavissa olevalla tavalla, sillä useimmat sinne aineistoja toimittavat osaavat purkaa kaikki DRM:t.
Tämä heittosi jää siis ilmaan. Kuten jo todettua, Teoston yksityisen kopioinnin hyvitysmaksuyksikön julkaisemissa kyselyissä asiaa ei ole kysytty. Jos muisti kuitenkin yllättäen palautuu, niin laita toki linkki siihen “tutkimukseen” jossa po. asiaa eli DRM:n yksityiskopiointia vähentävää vaikutusta on kysytty.
Ahti Vänttinen sanoi:
Red_Blue: DRM:ien vaikutus vuosien 2004 ja 2005 tilanteisiin? Kuinka paljon DRM-musiikkia noina vuosina oikeasti ostettiin? Ei juuri mitään.
Hmm, riippuu mikä katsotaan DRM-musiiksi. Juuri noina vuosina keskusteltiin vilkkaasti CD-levyjen kopiosuojauksista ja minulla oli tapana lähimmässä Prismassa ruokaostoksilla käydessäni myös joskus huvikseni vilkaista missä määrin levytiskillä esiintyi näitä kuuluisia kopiosuojattuja levyjä. Kyseinen Prisma, kuten moni muukin, järjesti “top 10″ listan esille erikseen, ja 2004 paikkeilla niiden joukossa oli yleensä aina pari kopiosuojattua julkaisua. Joten väittäisin että kyllä niitä on paljonkin myyty. (Nyttemmin vähemmän, onneksi. Syyksi arvelisin, että SonyBMG rootkit-skandaali lokasi CD-levyjen kopiosuojausviritysten maineen jopa levytuottajien keskuudessa).
ÄKT ei ole kehdannut julkaista oikeaa lukua myytyjen rampautettujen CD:n näköisten levyjen kokonaismäärästä suhteessa aitoihin CD-leyihin. Tässäkin asiassa “tutkimus” tuotti vain perinpohjaisesti vääristeltyä tilastoa kun se tarkasteli suojattujen levynimikkeiden määrää (eli täysin väärää mittaria, koska pääosan myynnistä vastaavissa suosituissa levyissä jonkinlainen tekninen suojaus oli lähes joka viidennessä). Todennäköisesti kokonaisosuus oli ÄKT:n myöntämien lukujen mukaan 2004 huomattavasti lähempänä 18 % kuin 1 %. Puolueeton Taloussanomien selvitys päätyi 20 %:iin. Tämä (100% verkkomarkkinoista ja 20 % levyistä tekee yhteensä n. 25 % koko markkinoista) on siis “ei juuri mitään” Vänttisen kielenkäytössä…
Microsoft on antanut uudella Zune-soittimellaan kouriintuntuvan demonstraation siitä, kuinka vaarallisilla vesillä kuluttajat liikkuvat vuokratessaan DRM-musiikkia nettikaupoista. Tekemällä Zunesta yhteensopimattoman itse kehittämänsä PlaysForSure DRM-järjestelmän kanssa Microsoft on tehnyt miljoonien kuluttajien DRM-musiikkikirjastoihinsa tähän mennessä tekemät investoinnit vähintäänkin kyseenalaisiksi. PlaysForSurea ovat käyttäneet mm. sellaiset musiikin suuret nettikauppiaat kuin Napster, Yahoo Music, AOL Music Now, MusicMatch, Microsoftin oma MSN Music sekä MTV:n kanssa yhteistyötä tehnyt Urge. Ne viisaammat kuluttajat, jotka ovat ostaneet musiikkinsa ilman DRM-haitakkeita esim. venäläisestä AllOfMP3:sta, ovat sen sijaan turvassa, koska he voivat siirtää hankkimansa musiikin ongelmitta myös uuteen Zune-soittimeen.
Kai Puolamäki:
Ei näin: kyse ei ole “suojaamattomista teoksista”, vaan suurinta osaa näistä teoksista (esim. kotivideot, varmuuskopiot, Linux-käyttöjärjestelmäjakelut) koskee tekijänoikeussuoja.
Ei siis pidä sanoa “suojaamattomat teokset”, vaan että “tekijät eivät ole järjestäytyneet”.
Esimerkiksi CDR-hyvitysmaksun tapauksessa tekijänoikeusjärjestöt eivät siis välttämättä edusta merkittävää osaa niistä tekijöistä, joiden teoksia kopioidaan CDR-levyille.
Muilla kuin järjestäytyneillä kotimaisilla oikeudenhaltijoilla ei ole relevanssia hyvitysmaksujen laskennassa, vain jos lähdetään siitä, että vain järjestäytyneet kotimaiset oikeudenhaltijat ovat oikeutettuja hyvitykseen yksityisestä kopioinnista.
Muussa tapauksessa relevanssia pitäisi olla. Ikävän yleinen asenne näissä tekijänoikeusasioissa tuntuu olevan juuri tämä tekijänoikeusjärjestön jäsenyyden korostaminen. Jos ei ole jäsen, ei ole relevanssia.
Olisi lisäksi mielenkiintoista tietää, millä perusteilla ministeriö esimerkiksi on laskenut hyvitysmaksut. Jostakin syystä maksut ovat pelkästään nousseet (ainakin CDR-levyt). Ovatko perusteet vuosien saatossa ehkä muuttuneet? Veikkaan, että ministeriön käyttämä peruste on sen verran hatusta vedetty, että tieto siitä onko järjestäytyneiden oikeudenhaltijoiden teosten osuus kopioinnista 50% tai 100% on pienempiä epävarmuustekijöitä hyvityksen laskussa.
Kun tutkimustoiminnasta puhutaan, niin kohtuullisen hyvityksen määrää voisi myös miettiä. Ensimmäisenä voisi pyrkiä eroon kaksoislaskutuksesta (esim. ihminen ostaa verkkokaupasta musiikkitiedoston kopioitavaksi kannettavalle soittimelle ja tämän lisäksi hänen pitää vielä maksaa soittimestaan hyvitysmaksu).
Kai Puolamäki:
Lainattu teksti oli tietysti Ahti Vänttisen, ei minun tekstiäni…
Red_Blue: Marketing Radar toteutti aiemmin tänä vuonna hvyitysmaksuneuvottelukunnalle (sis. eri intressitahot, myös laiteteollisuus mukana) internet-paneelilla monilaitetutkimuksen, jossa myös DRM-kysymyksiä tutkittiin jossakin määrin. Tutkittu siis on, muttei juuri noissa viittaamissasi tutkimuksissa. Olen joskus nähnyt esityksen tuosta tutkimuksesta, ja minulle jäi se käsitys, että vastaajat eivät oikein tienneet mitä DRM tai vastaavat tarkoittavat tai oliko kopioitavassa sellaisia. En ole löytänyt linkkiä ko. tutkimukseen, enkä tiedä onko sitä vielä julkaistukaan.
Kai Puolamäki: No, viilataan tuota terminologiaa.
Oletuksesi, että kotivideot ovat suurimmaksi osaksi tekijänoikeussuojan piirissä, ei mielestäni anna oikeaa kuvaa tilanteesta. Toki tekijänoikeuslainsäädäntö koskee kaikkia kotivideoita sinänsä, mutta laista johtuvat edellytykset teosominaisuudelle (teoskynnys)johtavat nähdäkseni siihen, että kotivideot eivät keskimäärin ylitä teoskynnystä. Harvemmin ne ovat itsenäisiä ja omaperäisiä henkisen luomistyön tuloksia, mutta voihan olla että olemme nähneet kovin erilaisia kotivideoita. Pelkkä perhe- ym. tapahtumien taltiointi sellaisena kuin ne tapahtuvat jää useimmiten teoskynnyksen alapuolelle. Siis ainakaan tekijöiden suojattuja panoksia niissä ei juurikaan ole.
Järjestäytyminen viittaa vakiintuneessa kielenkäytössä ammatilliseen järjestäytymiseen, joka on sekin väärä mielikuva tekijänoikeusjärjestöistä puhuttaessa. Tekijänoikeusjärjestöissä ne, joita tarkoitat järjestäytyneillä, ovat oikeudenhaltija-asiakkaita. Muut asiakkaat ovat käyttäjäasiakkaita.
Varmuuskopiot ovat yksityisen kopioinnin näkökulmasta ihan tavallisia yksityisiä kopioita. Sillä, mistä syystä yksityinen kopio on tehty, ei ole valtavasti väliä. Jossain vaiheessa, ehkä vieläkin, tuosta ilmiöstä, jota nyt kutsutaan kulttuurin vaihtamiseksi, puhuttiin usein myös varmuuskopiointina. Ymmärtänet, mitä tarkoitan.
Yksityisen kopioinnin näkökulmasta toinen hauska termi, ajansiirto, on aiheuttanut vastaavaa hämmennystä. Aikaahan ei voi siirtää, ja siksi kopioidaan, eli kyse on ihan normaalista yksityisestä kopioinnista siinäkin.
Tuolla relevanssin puuttumisella tarkoitin tietysti sitä, että kun laskennassa otetaan tuo 50 % huomioon, sillä ei ole ENÄÄ relevanssia loppuosaan liittyvässä laskennassa.
Red_Blue: Vielä vuosien 2004 ja 2005 DRM-musiikin myynnistä. Tilastotietoja en ole jaksanut kaivaa tai IFPIstä kysellä, mutta pysyn kannassani. Tilastollisesti merkittävää DRM-myyntiä ei tapahtunut, ainakaan niin, että yhteyttä yksityisen kopioinnin määrän kehitykseen olisi edes tarvetta etsiä noilta vuosilta. Jatkossa tilanne voi hyvin olla toinen, ja tutkittava sitä on joka tapauksessa.
Terminologiaasi en ihan osta, jos pidät kaikkea DRM-pohjaista liiketoimintaa vuokraamisena. En tosin epäile, etteikö mm. juuri tästä määrittelystä jatkossa kovasti keskusteltaisi.
CD-levyistä voidaan puhua, että niiden kanssa ei ole tilastollisesti merkittävää osuutta DRM-kikkarein suojatuilla teoksilla. Täytyy muistaa mikä haloo syntyi Van Zantista. Lex-Karpelan aikaan Sony ilmoitti, että kaikkiin uusiin levyihin tulee DRM. Tämä vain peruuntui Van Zant mahalaskun vuoksi.
Tämän lisäksi siis täytyy muistaa ottaa huomioon esim iTunes joka syytää kuluttajille DRM:ää. Mutta jos halutaan puhua väistyvästä teknologiasta (CD), niin helppoahan sitä on vedota tilastolliseen merkittävyyteen…
Mutta voihan sitä tietysti valikoida tilaston mihin uskoo. TO-järjestöt niitä tuntuvat tehtailevan ihan tilaustavarana.
Zunesta vielä, että eikös se kytke DRM-kikkareen kaikkiin siinä soitettuihin biiseihin? Mukaanluettuna ne joissa sitä aiemmin ei ole ollut.
(olipa muuten uusimmassa Gramexpressissä taas julkaistu samanlaisesta nollatutkimuksesta “hienoja käppyröitä”. Jottei peräti ollut sama Lyhdyn “tilaama” tutkimus)
Kai Puolamäki sanoi:
Ahti Vänttinen sanoi:
Eiköhän pointti ollut se että kun tulos on täysi mahdottomuus, niin kyselyn arvoa on aika vähäinen. Se vaan osoittaa sen että kysymystä ei ole ymmärretty.
Minusta on aivan alkanut tuntua siltä, että osin ansiokkaista kommenteistaan huolimatta Ahti “Vänkänen” tuntuu ymmärtävän itselleen sopivia asioita tahallaan väärin tai teeskentelee ettei ymmärrä lainkaan. Mikäs siinä, sehän on aivan perusasteen väittelytaktiikoita, mutta pitemmän päälle aika rasittavaa.
Ahti: “Hyvitysmaksun yleisinä perusteina on nähty haitan ohella kopioinnista kuluttajalle sekä myös kopiointivälineteollisuudelle koituva hyöty.”
Olen kyllä ollut siinä uskossa, että hyvitysmaksu on (joskus) 80-luvulla määrätty lakisääteinen hyvitys jonka tarkoitus on ollut korvata yksityiskopioinnista syntyvä tulonmenetys oikeuden haltijoille.
Voisitko tarkentaa mitä tarkoitat launauksessa olevalla virkkeelläsi.
Kiitos vaan kutsusta, Ahti, mut ei me nyt taideta malttaa siihen teostoon liittyä, muitakin rahareikiä näin joulun alla…
Asiaa on kyllä harkittu:
http://groups.google.fi/group/sfnet.harrastus.musiikki/tree/browse_frm/thread/25e37523bfd2fd9/
“Hei!
Tutkin kesän tilityksen ja teostanne “Kenkää” oli esitetty neljä kertaa Ylen kanavilla. Tilitystä näistä esityksistä on kerääntynyt 108,20 euroa. Kun Te ette kuulu Teostoon, näistä maksuista menee käsittelymaksua 100 euroa. Jäljellejäävä osuus eli 8,20 verojen jälkeen on niin pieni, ettei se yllä tilitystemme maksujen alarajaan. Ikävä kyllä emme näin ollen voi suorittaa vuoden 2005 esityksistä korvauksia.
Mikäli liittyisitte asiakkaaksi ja maksaisitte liittymismaksun 100 euroa, edellämainittua
100 euroa ei perittäisi vaan ko. tiliityksestä jäisi tilitettävää verojen jälkeen.
Terveisin/ Best Regards
Helena Suniola
Teosto
Lauttasaarentie 1
FIN-00200 HELSINKI ”
–
www.hurjathipit.fi
eiku www.hurjathipit.com
Microsoft PlaysUnsure ;)
Luulisi jo luupäisimpien kuluttajien vähitellen ymmärtävän että DRM-haitakkeilla käyttörajoitetun musiikin “hankkiminen” on sama kuin heittäisi rahansa kaivoon.
Teosto:
Uskomatonta, jos edellä oleva todella tarkoittaa mitä se näyttää tarkoittavan.
Teostolla on nimittäin oikeus kerätä korvauksia myös niiden tekijöiden puolesta, joita järjestö ei edusta. Tekijänoikeuslain 26 § mukaan Teoston on kuitenkin tilitettävä korvaukset pyynnöstä myös niille tekijöille, joita järjestö ei edusta, vähintään yhtä hyvin ehdoin kuin edustamilleenkin tekijöille.
26 § perustelujen mukaan tekijänoikeusjärjestön “ulkopuolinen tekijä voi lain mukaan esittää järjestölle korvausvaatimuksen niissäkin tapauksissa, joissa järjestö ei sääntöjensä tai soveltamiensa periaatteiden mukaisesti tilitä henkilökohtaisia periaatteita edustamilleen tekijöille”. Toisin sanoen, esimerkiksi Teoston edustamiinsa tekijöihin soveltamaa minimitilitystä ei siis käsittääkseni saisi koskea Teoston ulkopuolisia tekijöitä.
Jos kirje on Teoston kanta, niin järjestö siis vaikuttaisi toimivan lainvastaisesti kahdella tapaa: (i) Teoston ulkopuolisilta tekijöiltä vaaditaan 100 euron korvaus per tilitys, jota järjestön edustamilta tekijöiltä ei vaadita (näin ilmeisesti yritetään saada ihmisiä liittymään asiakkaaksi maksamalla samansuuruisen jäsenmaksun); ja (ii) Teoston ulkopuolisiin tekijöihin sovelletaan minimitilitystä.
Ilmeisesti muutos tähänkin saadaan vasta, jos joku vie asian käräjille (epätodennäköistä yksittäisten tilitysten pienuuden vuoksi), sillä lienee turha toivo, että opetusministeriö oikeasti vaivautuisi hoitamaan lakisääteisen valvontavelvollisuutensa. :I
Tässä on osin kyse samasta asiasta kuin
RAL vs. Gramex -oikeusjutussa. Gramex oli haastehakemuksen mukaan kieltäytynyt korvausten maksamisesta kokonaan ilman asiakassopimuksen allekirjoittamista (Gramex tietty kiistää, vastineet löytyvät em. sivulta).
RAL:n 3.2.2006 jättämän
haastehakemuksen sivuilla 7-8 esitetään hyvä yhteenveto tekijänoikeusjärjestön ulkopuolisen tekijän asemasta.
Kari Hurtta: Olet oikeassa, vaikka epäilen, että noista vastaajista suurin osa kyllä “ymmärsi” kysymyksen, muttei silti tiennyt tallentaneensa.
Huima: Kiitos henkilöön käyvästä luonnehdinnastasi. Sehän on väittelyssä ihan peruskauraa silloin, kun asia-argumenteilla ei enää pärjää.
Arska: Tulonmenetys on haitta, mutta asia voidaan nähdä toisesta näkökulmasta hyötynä kopioijalle ja välineteollisuudelle. Kopiointivälineteollisuuden bisnes perustuu edelleen olennaisilta osiltaan siihen, että tekijänoikeuteen on tehty yksityisen kopioinnin mentävä aukko. Siitä, että tuo teollisuus valmistaa ja myy noita välineitä, ei ole sinänsä oikeudenhaltijoille mitään haittaa, mutta aika merkittävää hyötyä tuolle teollisuudelle.
Hurjat Hipit: Ei ole helppoa olla rajatapaus. Parhainta onnea siitä huolimatta!
Perskule! Olen auttanut KehäII:n rakentamisessa. Eikö minulle kuulu korvaukset jokaisesta ajoneuvosta, jolla sitä pitkin pystytään ajamaan?
Omaan ajatusmaailmaani ei ole mahtunut koskaan se, että miksi minun pitää maksaa jollekin “Vänttisen putiikille” mitään silloin, kun kopioin itse omalla kamerallani ottamia digikuvia omalle kiintolevylleni ja sieltä varmuuskopioin niitä dvd-aihiolle. Tässä toimintoketjussa maksan hyvitysmaksuja digikameran muistikortista, kiintolevystä sekä dvd-aihioista. Miksi? Siksikö, että kopioin sellaista materiaalia medialta toiselle, johon minulla (ja vain ainoastaan minulla) on kaikki tekijänoikeudet.
Tai vastaavasti kopioin itse tuottamiani tekstejä (sähköpostit jne.) talteen dvd-aihiolle. Tai teen varmuuskopioita tai kopioita muuten vaan kavereille itse säveltämästäni ja soittamastani musiikkikappaleesta. Mikä ihme sallii jonkun tahon rahastaa minua edellä mainittujen kopiointien suorittamisesta varsinkin, kun en ole tehnyt mitään sopimusta ko. tahon kanssa?
Ne harvat kopiomediat (kiintolevyt, muistikortit, cd- ja dvd-aihiot), joita olen ostanut, olen hankkinut muualta kuin Suomesta ja täysin yllä mainituista syistä.
Kai Puolamäki: En sinänsä voi puhua Teoston puolesta mitään, mutta näin ulkopuolisena havainnoitsijana toteaisin, että jos Teosto tilittäisi ulkopuolisille perimättä (kertaakaan) tuota 100 euron maksua, se tilittäisi ulkopuolisille edullisemmin ehdoin kuin asiakkailleeen.
Tuossa seuraavassa sitaatissasi on ilmeisesti jokin lapsus (”tilitä henkilökohtaisia periaatteita…”). Arvelen kuitenkin, että tuossa on kyse enemmänkin korvauslajeista tms. kuin hallintokuluista.
Tekijänoikeusjärjestöä on tunnetusti helppo lyödä, jos ei hyväksy koko toiminta-ajatusta. Jos tuo logiikka toimisi, että Teostoon kuulumaton todella käytännössä saisi tilityksensä ilman mitään maksuja, miksi kenenkään kannattaisi liittyä Teoston asiakkaaksi? Sitten kun kaikki olisivat eronneet Teoston asiakkuudesta ja vaikkapa vaatineet tuon satasen takaisin, kun heitä on noin “huijattu”, kun ei-asiakkaat saavat palvelun halvemmalla, mitä tapahtuisi? Teosto veloittaisi vastaavan rahamäärän hallintokuluina kaikilta, ja tilitykseen menisi mitä jää sen jälkeen. Jos haluaa kritisoida, se on toki erittäin ok, mutta voisi kritiikissä olla jotain järkeäkin, noin rakentavassa mielessä. Tässä vain haluan nostaa esiin sen, että hallintokulut on jostain katettava ja kohtelun on oltava joka suuntaan tasapuolista.
Jos vähän voi mainostaa, Gramexin asiakkuus ei maksa mitään.
sot: Ainakin minulle sopisi mainiosti tuollainen järjestely. Teiden teko tulisi vastaavasti vähän halvemmaksi, ja käyttö maksaisi.
Kai Puolamäki: Ettei totuus unohtuisi, RAL vs. Gramex -jutunkn taustalla on tosiasiallisesti se, että ns. kansainväliset tekijänoikeusmanagerit (lue: seikkailijat) yrittävät ennen aikaikkunansa lopullista sulkeutumista rahastaa nimiartisteja oikein olan takaa, ja mikä hienointa, ei mistään palvelusta. Tarkoitan tässä sitä, että nuo ulkomaiset oikeudenhaltijat saisivat ja saavat rahansa managerin hunajaisella provisiolla vähentämättä suoraan Gramexista, jos haluavat, samoilla edellytyksillä kuin kaikki muutkin (se tasapuolinen kohtelu). Tätä pikku detaljia ei manageri ei rahakkaille ja varmaan työn ja kiireiden raskauttamille artistiasiakkailleen muista tai tohdi kertoa.
Kiire tulee siitä, että ennen pitkää artistit saavat tietää oikean asianlaidan joko suoraan Gramexista tai omassa maassaan toimivasta vastaavasta järjestöstä. Silloin “managerin” pitää olla jo kaukana rahoineen.
Kaikkein nerokkainta on se, että tuollaisessa touhussa ei välttämättä tarvitse alunpitäen mitään valtuutusta noilta artisteilta, koska sen saa varmasti sitten kun pystyy lupailemaan pystyvänsä hakemaan rahaa kottikärrykaupalla kaukaisesta Pohjolasta… Rahoja tultiin tässäkin tapauksessa vaatimaan ilmaan mitään dokumentointia valtuutuksesta. Kaveri närkästyi pahan kerran, kun valtakirjojen perään ruvettiin kyselemään.
Ihan kevyesti tieteelliselle tasolle yltävää viittaustekniikkaasi kömpelösti apinoidakseni:
Tässä on osin samasta asiasta kyse kuin
Kummelin ja eräiden muiden kotimaisten huumoriohjelmien artistisketseissä, joissa pyörii noita managereita ja muita välistävetäjiä. P2P-verkoista nuokin löytynevät, joku muu voi kertoa mistä tarkemmin.
Ahti Vänttinen:Tuossa seuraavassa sitaatissasi on ilmeisesti jokin lapsus (?tilitä henkilökohtaisia periaatteita??). Arvelen kuitenkin, että tuossa on kyse enemmänkin korvauslajeista tms. kuin hallintokuluista.
Voi olla. Lakitekstin ja perustelujen perusteella voisi tosin päätellä toisinkin:
Varsinainen lakiteksti on (uudesta 26 §, laissa taitaa muuten olla momenttiviittaukset sekaisin(?), alla viittaus pitäisi olla 4 mom., vrt. vanha lakiteksti ja perustelut): “Jos järjestön antamat 3 momentissa tarkoitetut määräykset eivät tuota järjestön edustamille tekijöille oikeutta henkilökohtaiseen korvaukseen, tekijällä, jota järjestö ei edusta, on kuitenkin oikeus vaatia henkilökohtainen korvaus.”
Täydellinen sitaatti (jossa oli kopiointivirhe aikaisemmassa viestissäni) on (HE 28/2004 vp): “[J]ärjestön ulkopuolinen tekijä voi vaatia henkilökohtaisen korvauksen sopimuksen mukaisesta käytöstä siinäkin tapauksessa, että järjestö ei periaatteidensa mukaisesti tilitä henkilökohtaisia korvauksia edustamilleen tekijöille.”
Aikaisemmin vastaavasta momentista selitettiin (HE 287/1994 vp): “Säännös antaa ulkopuolisille tekijöille mahdollisuuden vaatia henkilökohtaista korvausta niissä tapauksissa, joissa järjestön tekemissä sopimuksissa tai sen sisäisissä määräyksissä järjestön omille jäsenille ei ole annettu oikeutta henkilökohtaiseen korvaukseen.”
Ei tekijänoikeusjärjestöjen perusajatuksessa vikaa ole.
Sen sijaan monia kotimaisia tekijänoikeusjärjestöjä on nykyään ikävä kyllä helppo lyödä lukuisten muun muassa määräävän markkina-aseman mahdollistamien ylilyöntien vuoksi.
Hyvä kysymys. Toivottavasti Teosto tarjoaa asiakkailleen muutakin kuin mahdollisuuden tilityksiin.
Kuten HE 28/2004 vp asian sanoo: “Sopimuslisenssijärjestelyssä järjestön ulkopuolinen tekijä on siis paremmassa asemassa kuin järjestön edustama tekijä.”
Minusta lakiteksti on tässä suhteessa kerrankin selkeä. Teosto ei voi peria ulkopuolisilta tekijöiltä enemmän hallintokuluja kuin edustamiltaan tekijöiltä.
Toisin sanoen, jos ulkopuolisilta tilitystä vaativilta tekijöiltä vaaditaan hallintokuluina esimerkiksi 100 euroa tai tietty prosentti, niin vähäntään sama hallintokulu on vaadittava myös Teoston edustamilta tekijöiltä.
Ahti: “Tulonmenetys on haitta, mutta asia voidaan nähdä toisesta näkökulmasta hyötynä kopioijalle ja välineteollisuudelle. Kopiointivälineteollisuuden bisnes perustuu edelleen olennaisilta osiltaan siihen, että tekijänoikeuteen on tehty yksityisen kopioinnin mentävä aukko. Siitä, että tuo teollisuus valmistaa ja myy noita välineitä, ei ole sinänsä oikeudenhaltijoille mitään haittaa, mutta aika merkittävää hyötyä tuolle teollisuudelle.”
Ahti, halusit tai et, niin tässä keskustelussa sinä esiinnyt nyt kyllä ammattiliittosi puheenjohtajana ja vaikka sinun (aivan hyväksyttävä) oikeutesi on ajaa omien etua, niin fakta-asioissa sinun sanaasi pitäisi voida luottaa.
Puhutaan siis hyvitysmaksusta ja, nyt, sen perusteista. Suora lainaus TO-lain 26 a §:sta kuuluu näin “Jos yleisön keskuuteen levitettäväksi valmistetaan tai tuodaan maahan ääni- tai kuvanauha taikka muu laite, johon teos voidaan tallentaa ja jota merkittävässä määrin käytetään teoksen kappaleen valmistamiseen yksityiseen käyttöön,…” jne.
Koko eepos: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404
Siis “… valmistamiseen yksityiseen käyttöön…”. En voi lukea siitä mitenkään, että maksun peruste olisi aihiokauppiaiden lisääntynyt liikevaihto.
Haluaisin edelleen tietää mihin perustuu kytkentä “…mutta aika merkittävää hyötyä tuolle teollisuudelle…” ja siihen kun aijemmin totesit että “hyvitysmaksun yleisinä perusteina on nähty haitan ohella kopioinnista (kuluttajalle) sekä myös kopiointivälineteollisuudelle koituva hyöty.”.
Kysymys kuuluisi edelleen, että kuka tai ketkä ovat nähneet hyvitysmaksun yleisenä perusteena kopiointivälineteollisuudelle koituvan hyödyn.
On kaksi vaihtoehtoa.
Ensimmäinen on se, että sinun tietoinen keskustelutaktiikka on sekoittaa pakkaa ja tuoda siihen sivusta täysin asiaan kuulumattomia aspekteja ja luottaa että kumppanit eivät hoksaa tai tiedä.
Toinen on se, että sinä et yksinkertaisesti ymmärrä hyvitysmaksun perustetta ja siksi itse oletat, taikka sinulle on opetettu, että sen peruste on myös muun liiketoiminta-alueen suurentunut voitto.
Miksi tätä perään on se, että jos kysymys on jälkimmäisestä, niin siinä tapauksessa olisi hiukan helpompi ymmärtää joitain teidän kommetteja ja vaatimuksia.
Ahti Vänttinen:
Voi olla.
Mutta ulkomaisella artistilla, joka ei halua syystä tai toisesta asioida suoraan kansallisen järjestön kanssa, on tästä huolimatta oikeus valtuuttaa manageri perimään rahat puolestaan. Artistilla on myös oikeus maksaa managerille tästä palvelusta hunajainen provisio.
Sitä, että ovatko Rights Agencyn (RAL) käräjäoikeudelle esittämät valtakirjat pitäviä, eivät ulkopuoliset vielä voi tietää muuta kuin että RAL väittää että ovat ja Gramex että eivät.
Kai Puolamäki: Teostolla eikä muillakaan tekijänoikeusjärjestöillä ole lopulta paljon muuta tehtävää kuin huolehtia siitä, että oikeudenhaltija-asiakkaat saavat tilityksensä. Heti kun ne alkavat tarjota muuhun tähtäävää palvelua tai touhuta muilla elämänalueilla, ne altistuvat usein aiheelliselle kritiikille sekä omien että vieraiden taholta. Siksi toivoisin, että järjestöt eivät edes yrittäisi tarjota muuta kuin tilitykseen liittyviä ja tähtääviä palveluja.
Ainakin viittauksesi HE 287/1994 vp (?Säännös antaa ulkopuolisille tekijöille mahdollisuuden vaatia henkilökohtaista korvausta niissä tapauksissa, joissa järjestön tekemissä sopimuksissa tai sen sisäisissä määräyksissä järjestön omille jäsenille ei ole annettu oikeutta henkilökohtaiseen korvaukseen.?) tarkoittaa sitä, että silloin kun jäsenillä (Teoston osalta tämä tosin koskee kaikkia oikeudenhaltija-asiakkaita, eikä pelkästään jäseniä) ei ole oikeutta henkilökohtaiseen korvaukseen, eli siis jos rahat käytetään kollektiivisiin tarkoituksiin kuten tuotantotukiin jne., ulkopuolisella on kuitenkin oikeus vaatia henkilökohtaista korvausta. Kyse on siis eri asiasta.
Minun ymmärtääkseni tuo viimeiseksi lausumasi edellytys täyttyy, satku kaikilta.
Kai Puolamäki: Mutta ymmärtänet, että Gramex on artistien näkökulmasta hyvis, ja kansainvälinen seikkailija viime kädessä pahis. Ymmärrän tietyn innostuksen tietyissä piireissä aina kun Gramex haastetaan käräjille, koska Gramex edustaa näissä piireissä pahan akselia. Arvostan kuitenkin sitä, että käsittääkseni haluat jättää tässä nimenomaisessa tapauksessa auki pienen mahdollisuuden siihenkin, että Gramex saattaisi sittenkin olla niin sanotusti oikealla asialla.
Ahti Vänttinen:
Ilmeisesti tulkitset “tilitykseen tähtäävät palvelut” laajasti sisältäen muun muassa uusien lakien lobbauksen ja (tilitykseen tähtäävän?) PR-toiminnan.
Tai sitten ei täyty. Teoston asiakassopimuksen hyväksyviltä taiteilijoilta perimä satanenhan on kertaluontoinen liittymismaksu, ei hallintokulu.
Toiseksi, jos Teoston ulkopuolisilta taiteilijoilta perimä 100 euron hallintokulu (joka siis kai tulee normaalin 13% hallintokulun lisäksi, eli miinukselle Teosto ei ilman satastakaan jäisi) peritään jokaisesta tilityksestä, olisi Teoston ulkopuolinen tekijä miinuksella Teoston edustamaan tekijään verrattuna jo toisen tilityksen jälkeen.
Arska: Lain sanamuoto ei tässäkään tapauksessa kerro sääntelyn oikeuspoliittisesta saati ideologisesta perusteesta mitään. Siksi siitä on turha etsiä perusteluja. Tuo siteeraamasi lainkohta, jossa puhutaan valmistamisesta yksityiseen käyttöön, ei ole perustelu tai varsinkaan oikeuspoliittinen argumentti, vaan itse säännös, jossa ei oikein voi olla lausumatta tuota valmistamista yksityiseen käyttöön, jos halutaan että se on edes jotenkin ymmärrettävä. Ei siinä puhuta hyödystä eikä haitastakaan mitään.
Hyvitysmaksun tausta, perusteet ja oikeutus ovat olleet jo pitkään kansainvälisesti ja kansallisesti laajan keskustelun ja monenlaisen argumentoinnin kohteena. Tavallaan arvostan päättelysi vääjäämätöntä muotoilua, kun asetat kaksi vaihtoehtoa, joihin kaiken olevaisen on taivuttava, mutta lienee yksinkertaisinta tässä sanoa, että minäkin osaltani edustan sitä näkemystä, että hyvitysmaksu ei ole pelkästään haittakorvaus. Tämän käytännöllisenä ilmentymänä on vaikkapa se, että noihin mp3-soittimiin on asetettu euromääräinen maksun yläraja, vaikka hyvin tiedetään, että rajattomasti uudelleentallentavana laitteena niiden “haittakapasiteetti” ylittää kevyesti tuon ylärajan. Kun laitteen hinta kuvastaa suhteellisesti laitevalmistajan saamaa hyötyä, ei ole katsottu kohtuulliseksi (vaikka minä olen tästäkin eri mieltä) että hyvitysmaksu ylittäisi jonkin ajatellun kipurajan suhteessa laitevalmistajan saamaan hyötyyn. Kannattaa kysyä ministeriöstä, miten siellä on ajatus kulkenut tässä kohdin, minä ymmärrän logiikan noin.
On osin imartelevaa mutta enimmäkseen kiusallista, jos koet minut jonkinlaisena luotettavuuden mittapuuna. En toki pyri johtamaan ketään harhaan, vaan esittämään näkökohtia, jotta itse kukin voi ehkä hieman tasapuolisemman informaation pohjalta arvioida, mitä uskoa tai ajatella. Tässäkin keskustelussa on tullut esille paljon puutteellista tietoa, väärinkäsityksiä, mahdollisesti jopa suoranaista harhaanjohtamista. Keskustelen niillä edellytyksillä, joita minulla on, vailla kuvitelmia näiden vastausten (niitähän tässä lähinnä ehdin tuottaa) täydellisyydestä tai siitä, että ne edustaisivat ainoaa oikeaa totuutta.
Toisaalta, kun luotettavuudesta puhutaan, on huojentavaa mittauttaa tuota käsitettä vaikkapa suhteessa Wikipediaan (joka sekin on, kuten tämäkin keskustelu, vain tekstiä netissä), jossa mm. määritellään tekijänoikeusmafia. Vaikka termi on tavallaan hauska, on se siinä mielessä harhaanjohtava, että lähinnä kai termillä tarkoitettu porukka on lain puolella eikä sitä vastaan, niinkuin taas mafialle sopisi. Jonkun käyttämä termi P2P-mafia täyttäisi tämän laittomuuskriteerin paremmin. En aja edustamani porukan etua sen enempää tai vähempää kuin monet muutkaan tässä keskustelussa, enkä tässä edellytä kenenkään edustukselta mitään valtakirjaa (merkittävä myönnytys).
Siihen olen hieman pettynyt, että jos keskustelussa ei pysy kyydissä tai eväät loppuvat, tai jauhot pussissa eivät olekaan ihan puhtaat, turvaudutaan sen kaltaisiin ikäviin temppuihin, kuten vaikkapa äskettäin nimissäni laadittu käsittämätön kirjoitelma, joka oli Taloussanomien keskustelussa ja löytyy vieläkin poistamispyynnöistäni huolimatta Finnreactorin sivuilta. Toki tiedän, että ihmisiä on kovin erilaisia, eivätkä kaikki samaan asiaan uskovat ole samaa maata, mutta ehkä tällainen keskustelu vaan ei sovi kaikkien strategiaan.
Pelottavinta mitä näissä tekijänoikeuskeskusteluissa on tullut vastaan on kuitenkin ilmiö, jossa ilmeisen “keskusjohtoisesti” on annettu ohjeet siitä, kenen kanssa saa ja ei saa keskustella, ja mitä mieltä pitää olla mistäkin asiasta.
Hoi Ahti.
Kerropa toki minulle, jos näet jatkossa Taloussanomissa nimelläsi jätettyjä häirikköviestejä. Tai sitten jos viestin saaminen pois osoittautuu vaikeaksi. Voin käyttää moderaattorin oikeuksiani ja yrittää blokata moiset. Perseestähän tuo on.
Oletan, että Taloussanomien keskustelussa ollut viesti on jo poistettu.
Niin, ja kiitos järjestävän seuran puolesta keskustelun piristämisestä.
Kai Puolamäki: Ihan oikea pointti, en kuvitellutkaan, ettet puuttuisi tuohon. En kuitenkaan usko (en siis tiedä Teoston asioista tarkemmin), että kukaan ulkopuolinen oikeasti olisi tuolla tavoin yhtä tai useampaa satasta miinuksella. Vasta ensimmäinen tuollainen konkreettinen tapaus voisi täyttää väittämäsi syrjinnän. Minuakin kiinnostaisi nähdä, mitä sitten tapahtuisi (olettaen, että syrjintäolettamasi pitää).
Liittymismaksu asettuu minun käsitemaailmassani hallintokulujen luokkaan, ainakin paremmin kuin johonkin muuhun tekijänoikeusjärjestön kohdalla kysymykseen tulevaan luokkaan, mutta tästäkin voi varmaan väitellä.
Tuon edunvalvonnan, johon viittaat, tulkitsen löyhästi tai vähintään välillisesti tilitykseen tähtääväksi, ainakin noin hygienian nimissä. Oma näkemykseni noista edunvalvontatehtävistä, joita tekijänoikeusjärjestöt ehkä aika laajastikin ovat ottaneet agendalleen, on se, että järjestöjen pitäisi keskittyä ydintoimintaansa ja jättää edunvalvonta sellaisille tahoille, joille se luontevammin kuuluu, kuten ammattiliitot ja toimialajärjestöt. Tekijänoikeusjärjestöt saavat suuren osan siitä loasta, jota niiden niskaan sataa, juuri siitä syystä, että ne esiintyvät aktiivisesti oikeudenhaltija-asiakkaidensa edunvalvonnassa. Ammattiliitot ja toimialajärjestöt ovat parempia lokaimureita asian luonteesta johtuen jo muutenkin.
Missään mallissa Teosto ei jäisi miinukselle, se lienee selvää. Hallintokulut vain vähentävät jaettavaa.
“sot: Ainakin minulle sopisi mainiosti tuollainen järjestely. Teiden teko tulisi vastaavasti vähän halvemmaksi, ja käyttö maksaisi.”
Ymmärsitte nyt hieman väärin. Ei käyttö maksa vaan potentiaalisen käytön mahdollistavan välineen omistaminen. Tässä tapauksessa minun kännäämisrahastoa pitäisi kartuttaa auton ostoon liittyvästä transaktiosta, ajoneuvoverosta, bensasta, renkaista ja kaikista muistakin lisälaitteista.
Vakavasti ottaen, en koe sitä kovinkaan oikeutetuksi, että joudun maksamaan hyvitystä siitä, että tallennan omia tuotoksia erinäisille tallennusvälineille ja samaan aikaan jään paitsi rojalteista, joita luovia töitäni käyttävät/tallentavat tahot maksavat tekijänoikeusjärjestöille minulta kysymättä.
Jaakko Kuivalainen: Asia lienee Taloussanomien osalta hoidettu kuntoon eli poistettu jo ennen kuin edes sain tietää moisesta. Jos Finnreactor on mitenkään vaikutusvaltasi ulottuvissa, niin jään yhden velkaa.
Ahti Vänttinen: “Pelottavinta mitä näissä tekijänoikeuskeskusteluissa on tullut vastaan on kuitenkin ilmiö, jossa ilmeisen ?keskusjohtoisesti? on annettu ohjeet siitä, kenen kanssa saa ja ei saa keskustella, ja mitä mieltä pitää olla mistäkin asiasta.”
Huhhuh! En voi puhua (kirjoittaa) kuin omasta puolestani, mutta mikään keskusjohto, edes työnantaja, ei ole sanomisiani sanellut, silloinkaan, kun toimitin “MyFirstRootkit”-Sonya alimpaan h*lvettiin tietokoneita saastuttamasta.
Asiasta toiseen, jos TO-mafia kuulostaa liian dramaattiselta, kutsuttakoon sitä sitten TO-kartelliksi.
sot: En usko käsittäneeni ihan väärin. Nuo kaikki luettelemasikin nesteytysrahaston kartuttimet kävisivät minulle mainiosti. En kovin vakaasti usko yksityisautoiluun. Pidän sen sijaan tärkeänä, että ihmiset ovat hyvällä tuulella, mitä arvelen sinun tavoittelevan tuolla rahastolla.
Lienet tutustunut hyvitysmaksun palautuksen edellytyksiin ja varmistunut, että ne eivät sovellu tapaukseesi. Vastaavassa tilanteessa, joka haiskahtaa jotenkin ammattikäytölle, luultavasti hakisin palautusta, siinäkin tapauksessa että muodolliset edellytykset eivät ihan kirkkaasti näyttäisi täyttyvänkään. Palautuksen hakeminen ei uskoakseni ainakaan maksa mitään. No, varmaankin ennen palautuksen hakemista, siis vastaavassa tilanteessa, laskisin etukäteen, paljonko palautusta olisi tulossa, että kannattaako vaivannäkö käytännössä.
Jos jäät paitsi joistakin rojalteista, jotka sinulle kuuluvat, lienet tehnyt kaiken voitavasi vääryyden oikaisemiseksi. Eihän tuo ihan reilulta kuulosta. Siinä aasinsilta ja - mainos: Muusikkojen liiton jäsenenä voisit panna liiton juristit asialle perimään saamatta jäävät rojaltit, niin muutkin tekevät.
On erittäin valitettavaa, että Finreactorin ylläpitäjät ovat katkeroituneet saamistaan tuomioista ja korvausvaatimuksista. Niin paljon, että he hakevat kostoa tekijänoikeusjärjestöjen edustajia vastaan. Valitettavasti koston uhriksi näyttää joutuneen Ahti.
Vielä on huomattava, että alkuperäisen lainauksen tehnyt viaton henkilö on myös joutunut uhriksi. Oikea alkuperäinen lainaus kun koski ja oli otsikoitu Web-sensuurilakia koskevaksi. Myöhemmin Marklar nimimerkillä esiintyvä Finreactor ylläpitäjä on tietoisesti poistanut alkuperäisen lainauksen, otsikon, editoinut ja muuttanut koko sisällön täysin eriksi kuin mitä se on alun perin ollut. Todennäköisesti juuri hän on kirjoittanut kyseisen tekstin Taloussanomiin Ahtin nimissä ja myöhemmin tehnyt siitä lainaus uutisen Finreactoriin.
Finreacto uutis lainauksen alta löytyy onneksi todiste siitä, että juuri Marklar on muuttanut koko lainauksen eriksi kuin mitä se on ollut. Harhauttaakseen mahdollisesti muita käyttäjiä ja Ahtia hän on editoinut ja muuttanut toisen lainauksen eriksi kuin mitä se alun perin on ollut. Vielä todiste Marklarin editoinnista ja lainauksen muuttamisesta näkee jokainen alimmaisena kyseistä lainaista finreactor foorumilla lukee selkeästi ?Viimeksi muokattu: Marraskuu 20, 2006, 09:09:56 kirjoittanut Marklar?
J2: Noista vaihtoehdoista tekijänoikeusmafia on sikäli kuitenkin ehkä turvallisempi, että se ei suoranaisesti viittaa johonkin tiettyyn lainvastaisuuteen, vaan enemmänkin sellaisen mahdollisuuteen. Lisäksi siinä voi nähdä huumorin pilkahduksen, joka on varmaan lieventävä tai ainakin keventävä elementti.
Tekijänoikeuskartelli sen sijaan sisältää väitteen tai syytöksen lainvastaisuudesta, jota ei kevyin perustein (siis ilman vahvaa näyttöä) kannata varsinkaan julkisesti esittää yksilöiden yhtäkään luonnollista tai juridista henkilöä, joka siihen kuuluisi. Joku voisi oikeasti ottaa herneet ja esittää ties mitä vaatimuksia.
joku: Hienoa, että tuo tapahtumaketju aukeaa jollekin noin kirkkaasti. Itselläni ei olisi ollut mitään edellytyksiä tuon selvittämiseen.
sot: Ok, huonoja ideoita. Mutta kaikesta huolimatta olen ymmärtävinäni, että kun nuo menetyksesti hyvitysmaksun johdosta ovat noin pieniä, kyse on periaatteesta.
Kai Puolamäki: Tietojeni mukaan Gramexista on maksettu ulos rahoja ilman asiakassopimusta, mutta koska en käytännössä ole tuonkaan jutun hoitamisen kanssa tekemisissä, joudun tarkistamaan asian. Asianmukainen valtuutus täytyy olla. Tuossa porukassa, jota RAL ilmoitti edustavansa, taisi olla myös Gramexin ja sen sisarjärjestöjen suoria asiakkaita. Valtuutusproblematiikka sietääkin siis tulla kunnolla selvitetyksi.
Jouni Snellman: Niin, arvioin mafia-sanan kontekstuaalista sopivuutta noihin eri tarkoituksiin. Oletko eri mieltä kanssani siitä, kumpi “joukko” on noin lähtökohtaisesti voimassaolevan lain kannalla ja kumpi sitä vastaan? On toki ihan eri asia puhua siitä, kenen mielestä ja miten lakeja pitäisi muuttaa. Pyrin rajaamaan tuon arvostelman nimenomaan voimassaolevaan lainsäädäntöön.
joku: Näissä olosuhteissa en ole henkilökohtaisesti kovin katkera, olettaen tietenkin, että seuraavan kerran kun katson linkin päähän, siellä ei enää ole tuota hengentuotetta. Kommenteista kävi kuitenkin ilmi, että joku ei-ihan-kartalla oleva lukija saattoi ottaa tarinan jotenkin todesta. Moisesta touhusta voi aiheutua vahinkoa etenkin työnantajalleni Muusikkojen liitolle.
Jos noita kulttuurinjakamisargumentteja haluaisi vähänkään ymmärtää tai uskoa, tuonkaltaisen porukan toiminnassa olisi ehkä jotakin logiikkaa, vaikkei sitä hyväksyisikään. Muutoksen ajamista ym. ylevää. Mutta kun käy ilmi, että minkään muidenkaan lakien tai edes jonkun perusinhimillisen käyttäytymiskoodin noudattaminenkaan ei todellisuudessa kiinnosta, ei tuo kulttuurin asialla olemisen motiivikaan enää vaikuta kovin aidolta. Aika surkeaa.
Ahti. Finreactorin osalta en voi auttaa. Uutisia sinne näkyy kirjoitelleen nim. Virallinen valvoja, joka on täälläkin tuttu. Ehkä hän voisi. Nimiisi pistetty teksti on muuten kommenttina myös “hyvä uutinen jne.”-ketjussa. Siellä julkaistu Timo Laakson nimissä jo 20.11. (En pysty linkittämään kännyselaimella.)
Ahti V lausahti:
Ahti hyvä, kommenttini, kuten myös jo aikaisemminkin tässä keskustelussa esille tullut vänkääjä-luonnehdinta viittaavat ainoastaan tähän keskusteluun ja sen etenemiseen. Mot.
Ahti: “Tavallaan arvostan päättelysi vääjäämätöntä muotoilua, kun asetat kaksi vaihtoehtoa, joihin kaiken olevaisen on taivuttava, mutta lienee yksinkertaisinta tässä sanoa, että minäkin osaltani edustan sitä näkemystä, että hyvitysmaksu ei ole pelkästään haittakorvaus.”
Jätin tarkoituksella esittämättä sen vaihtoehdon, että olisinkin itse väärässä. Yritit käyttää sitä, mutta et ihan onnistunut ainakaan minua vakuuttamaan.
Tietääkseni kasettimaksu säädettiin, tosiaankin joskus 80-luvun alkupuolella, korvaamaan yksityisestä kopioinnista aiheutuvaa tulonmenetystä. Se oli netitöntä aikaa ja nyt tältä on istumalta hiukan paha lähteä tarkistelemaan asioita. Olisi kovasti mukava jos joku jolla on todellista tietoa voisi vahvistaa tai kumota käsitykseni.
Kaikki ne tekstit joihin nyt tänä päivänä tässä kohdin törmään näyttäisivät viittaavaan enemmän minun käsityksen suuntaan, kuin yleiseen “lisääntyneen liikevaihdon verotusperusteeseen”.
Vrt. esimerkiksi http://hyvitysmaksu.fi etusivulla oleva kappale “Mikä yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu on?”
“Siihen olen hieman pettynyt, että jos keskustelussa ei pysy kyydissä tai eväät loppuvat, tai jauhot pussissa eivät olekaan ihan puhtaat, turvaudutaan sen kaltaisiin ikäviin temppuihin, kuten vaikkapa äskettäin nimissäni laadittu käsittämätön kirjoitelma, joka oli Taloussanomien…”
En tunne tapausta, mutta yleisesti voisi lohduttaa, että näin tämä mene ja ken leikkiin ryhtyy, sen on viisainta mennä maaston mukaan. Aina on niitä joiden ego ei kestä sitä ja ei kestä tätä ja se on vain viisainta hyväksyä ja pyrkiä itse pysymään asialinjoilla.
Sinun tapauksessa on tietenkin ikävää, että et ole näissä keskusteluissa yksityishenkilö, saati nimimerkki, ja silloin täytyy miettiä ehkä enemmänkin muita kuin itseään.
Kuten taannoin yritin antaa ymmärtää, niin toivoisin (joskaan en odota) että pystyisitte kääntämään asiat voitoksenne. Henk. koht. mielipiteeni on, että musiikintekijät ja kuluttajat ovat samassa veneessä ja meidän edut eivät ole ristiriidassa.
Olkaa rohkeita ja lakatkaa paapomasta viihdeteollisuutta, niin ehkä sen jälkeen sinunkin olisi helpompi käydä näitä nettikeskusteluja.
Ahti: Finreactorista sen verran, että kuvittelet ihan liikoja jos luulet sen olevan jotenkin järjestäytynyttä rikollisuutta tai muuten hyvin järjestäytynyt ja keskusjohtoinen, tai muutakaan. Koko pulju on erittäin anarkistinen ja siellä häärii ihmisiä kuka milläkin motiivilla. Mutta on todella ikävää, että yksittäinen moderaattori tekee moista rikkoen samalla uskottavuuden muilta. Mutta täytyy muistaa, että Finnreaktorissa pyöri ja pyörii paljon alaikäisiä (syyttämättä jätettiin alaikäiset moderaattorit esimerkiksi) joiden teot eivät aina noudata “hyvää tapaa”. Tuskin itsekään pienenä teit kirjallista ilmoitusta rehtorille kun naapuripulpetin Pena tökkäs kynällä niskaan.
Teko on ajattelematon teki sen kuka tahansa. Mutta tämä vain pohjustuksena.
Jouni Snellman sanoi:
Niin - edellä Ahti kyllä jo linjasi TO-järjestöjen olevan lain puolella ja ?P2P-mafian? sitä vastaan….
Ahti Vänttinen sanoi:
Jouni Snellman: Niin, arvioin mafia-sanan kontekstuaalista sopivuutta noihin eri tarkoituksiin. Oletko eri mieltä kanssani siitä, kumpi ?joukko? on noin lähtökohtaisesti voimassaolevan lain kannalla ja kumpi sitä vastaan?…
“P2P-piraateilla” ei ole muuta mahdollisuutta kuin rikkoa/muovata lakia. “TO-mafian” tätä ei tarvitse tehdä, sillä he voivat ostaa lait mieleisekseen ;)
“Teostomaksut takseilta ja kasettimaksu kaikille välineille” tavoitteen ongelma ei tietenkään ole se, että tekijät saisivat korvauksen työstään. Päinvastoin, palkka kuuluu tekijälle.
Ongelma on siinä, että TO-järjestöt/mafia/kartelli on ajamassa pientä maksua jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaan paikkaan. Aivan kuin ihmisillä ei muuta tekemistä olisikaan kuin päivät pitkät nauttia musiikista ja kopioida sitä paikasta toiseen.
Tässäkin keskustelussa esitettyjen argumenttien perusteella lopullisena tavoitteena tuntuisi olevan kaikenkattavan yksityistetyn viihtymisveron luominen. Entisaikaan tällaista tavattiin kutsua ahneudeksi.
Teosto:
Teosto = mafia. MOT.
Ahti: Laki ei ole lähtökohtaisesti kenenkään puolella. Syyttäjä ja muutama alioikeus ovat syksyn mittaan tulkinneet lakia TO-mafian kannan mukaisesti, mikä on eri asia.
Huima, olehan varovainen (”…että TO-järjestöt/mafia/kartelli…”) Ahtihan esitti jo epäsuoran uhkauksen oikeustoimista, kun käytin sanaa kartelli.
Täytyy tukkia turpavärkkini, etten joudu käräjille ;-)
Muistaa täytyy myös että yleensä verkkokeskusteluissa ei ole käytössä (vaikka käytettävissä kyllä on) mitään henkilöllisyyden todistelua tai edes autentikointia että samaa nimimerkkiä käyttää vain yksi kirjoittaja. Emmehän tiedä sitäkään, onko tännekään viestejä Ahti Vänttisen nimellä kirjoitellut oikeasti saman niminen.
Muistaakseni Finreactorin forumeilta on ollut esillä myös useita muita “väärennöksiä”, kuten esim. KRP:n sisäinen muistio jossa uhattiin 5000 P2P-käyttäjän ratsaamisella (tänä vuonna), TTVK:n meili jossa viitattiin soluttautumiseen P2P-yhteisöihin, olematon käräjäoikeuden tuomio Microsoftin hyväksi jne. Sitä tuskin on tutkittu mistä ne ovat alunperin olleet peräisin, mutta tässä asiassa on kyllä kusetusta puolin ja toisin.
Tässä “P2P-terroristi” -manifestissa on kyllä aivan selvästi kysymys vitsistä, ei kai tuota nyt t31n1x-kirjoitusvirheineen kukaan ottaisi tosissaan. Noissa erilaisilla keksityillä oikeudellisilla ja tutkintatoimilla uhkaileminen sen sijaan jatkaa kyllä selvästi samaa agendaa kuin tekijänoikeusmafian oikeatkin toimet asiassa, eli pelon ilmapiiriä ja FUDia.
Mitä tulee Vänttisen urputtamiseen tekijänoikeusmafia-termistä, niin se kyllä vastaa todellisuutta moninkertaisesti paremmin kuin “kulttuurinjakajien” rinnastaminen murhaajiin ja merirosvoihin. TOM ei toki toimi lain mukaisesti siitäkään huolimatta että sen itse junailemat lait ovat täysin epäoikeudenmukaisia muutenkin.
Mafia-sanan käyttö viittauksena Cosa Nostraan, Yakuzaan tai Bratvaan on täysin oikeutettua, sillä ylikansallisten mediajättien muodostaman kartellin toiminta epäoikeutettujen “hyvitysten” kiristämisessä on täysin rinnasteista “suojelurahojen” perimiseen. Tietääkseni tekijänoikeusmafia ei ole vielä uhannut suoralla väkivallalla, mutta sen sijaan miljoonakorvauksilla, konkurssilla, ulosotolla, vuosien valitus- ja velkakierteellä, taloudellisen ahdingon kautta itsemurhaan ajamisella, vuosien vankeusrangaistuksilla, rikosrekisterillä ja lehteen painetuilla häpeärangaistuksilla. Maksukykyisten ja palovakuutettujen pienyrittäjien sijaan tekijänoikeusmafia on vieläpä ottanut kohteekseen köyhät opiskelijat, matalapalkkaiset yksinhuoltajat ja jopa kuolleet isoäidit!
Ahti Vänttinen:
Toivottavasti kyse ei ole vain joistakin erityistapauksista, vaan Gramex tilittää korvaukset mukisematta kaikille järjestön ulkopuolisille tekijöille ilman lisäehtoja - sen jälkeen kun Gramex on vastaanottanut asianmukaisesti varmistetun tilityspyynnön.
Tilitys järjestön ulkopuolisille tekijöille on tärkeä tekijä määräävästä markkina-asemasta aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Näin tekijän ei ole pakko suostua Gramexin ehtoihin saadakseen tekijänoikeuskorvauksia.
Tästä syystä on huolestuttavaa, että Gramex ilmoittaa verkkosivuillaan (joita meidän on kai lähtökohtaisesti uskottava), että tilitys järjestön ulkopuolisille tekijöille ei ole mahdollista, vaan tekijän on allekirjoitettava asiakassopimus.
Gramexin hallituksen jäsenenä voinet vaikuttaa siihen, että tilanne korjaantuu.
RAL ei ole oikeuteen toimittamiensa dokumenttien perusteella väittänyt, etteikö Gramex voisi jo olla tilittänyt muuta kautta joidenkin RAL:n asiakkaiden korvauksia. Tätä vartenhan RAL on kertomansa mukaan pyytänyt Gramexilta yksilöityä selvitystä siitä, onko Gramexilla RAL:n asiakkaille kuuluvia tilittämättömiä tekijänoikeuskorvauksia. RAL:n oikeudenkäyntidokumenttien mukaan Gramex ei ole toimittanut tätä selvitystä (tilanne pari kuukautta sitten).
Toki on syytä selvittää valtakirjojen pätevyys, mutta jos yksikin valtakirja on pätevä, Gramex on kerännyt tekijän puolesta korvauksia eikä korvauksia ole Gramexin kirjanpidon mukaan tilitetty, on Gramexin nähdäkseni ainoa vaihtoehto tilittää korvaus pyydetyllä tavalla ja merkitä korvaus kirjanpitoonsa tilitetyksi.
Huima: Palkka ja tekijänoikeuskorvaus ovat eri asioita, mutta luulen ymmärtäväni ajatuksesi siitä huolimatta. Ahneus on kuin onkin yritystoiminnan perusmoottoreita, ei välttämättä ainoa. Puhutaan jopa terveestä ahneudesta, mitä lieneekin.
PL: Järjestelmän, infran ym. ylläpito maksaa. Jos unohdetaan tuo asiakkuuskysymys noin muodollisena seikkana, eikö olisikin ihan inhimilliseltä kannalta reilua, että kaikki jotka saavat tilitystä, maksaisivat infran ylläpidosta?
Jouni Snellman: Puhuinkin siitä, kuka mahtaisi olla lain puolella.
J2: Huumoria varmaan, tokihan on vielä eroa uhkauksella ja ilmaisella neuvolla.
Red_Blue: Väittämäsi “tekijänoikeusmafia” rikkoo siis lakia? Sehän on aika vakava syytös, jos vielä tekijät on tullut tuon termin määrittelyn myötä yksilöityä. Yksi olennainen asia, mikä ei tule yksilöityä on syytöksen esittäjän henkilöllisyys. Haluaisitko esittää tuon saman syytöksen omalla nimelläsi, lainkohdat ja lainrikkojat yksilöiden? Sehän olisi läpinäkyvää ja jotenkin vaan reilua. Eikö lain rikkomisen pitäisi johtaa jonkinlaiseen prosessiin, vai eikö kellään ole oikeasti intressiä tai keinoja oikeussuojan saaamiseksi, vai mitä tuo heitto tarkoittaa?
PL: Eikö tuo ole pyöritelty tässä moneen kertaan, 100 on 100 asiakkaalle ja Teoston asiakkaaksi liittymättömälle. Miinukselle verrattuna asiakkaaksi liittyneisiin voisi jäädä vasta, jos useampaan kertaan maksaisi tuon satasen, mitä tapauksia en usko käytännössä syntyvän, mutta tiedustelkaa Teostosta. Yleisellä tasolla tuo järjestön asiakkaaksi liittymisen vimmattu vastustaminen on aikamoinen mysteeri, kun laki sanoo, että järjestö edustaa noita ulkopuolisiakin. Jos ulkopuolinen ei missään vaiheessa maksaisi yhtäkään satasta, asiakkaaksi liittyneitä syrjittäisiin.
Kai Puolamäki: Tunnut perehtyneet RAL-caseen minua tarkemmin, mutta ihmettelen, ettei jutun varsinainen pointti, jonka koetin tiivistää edellä, tunnu kiinnostavan lainkaan. Nuo kaikki muotoseikat ja valtuutukset selviävät varmasti aikanaan, ja niihin löytyy ratkaisu, eikä mikään järjestö voi minunkaan mielestäni ainakaan pidemmän päälle syrjiä ketään eikä rikkoa kilpailulainsäädäntöä.
Tuon toimintamallin taustalla oleva liikeidea vaan on mielestäni aika nerokas. Kysytään kaikilta maailman tekijänoikeusjärjestöiltä, onko teillä tietylle menestyvälle artistijoukolle kuuluvaa rahaa. Jos on, esitetään asia ja kenties summatkin artisteille tai heidän varsinaisille managereilleen ja kysytään, annatko x prosenttia, jos käyn hakemassa ne? Siinä kohdassa ei tietysti kannata sanoa, että sieltä kyllä lähetettäisiin rahat ilman provisiotakin. Jos valtakirja irtoaa, rahaakin todennäköisesti tulee. On selvää, että järjestöistä ei monestakin syystä pidä antaa tietoja onnenonkijoille, joilla ei ole edes vielä valtuutusta. Tiedän, että maailmalta löytyy järjestöjä, jotka ovat antaneet asiakkaitaan koskevia tietoja tuolta pohjalta, mutta toivottavasti jatkossa katsovat eteensä.
Olettaisin, että Gramexin sivuilla, joilla ilmeisesti tarkoitat suomenkielisiä sivuja, ei mahdollisesti ole vielä tehty kaikkia uuden asiakassopimuksen edellyttämiä viilauksia. Tutkitaan asia.
Yleisemmin, kun Gramexin asiakkuus ei maksa mitään, ja kun oikeudenluovutuksia voi uuden asiakassopimuksen mukaisesti säätääkin tarpeen mukaan, en jaksa ymmärtää, mistä nousisi intressi olla liittymättä asiakkaaksi. Asia lienee periaatteellinen, koska käytännöllistä syytä ei ole kukaan esittänyt. Gramexin 37.000 asiakasta eivät ole antaneet mitään sellaista palautetta, että vanhakaan asiakassopimus olisi ollut jotenkin huono tai ei-toimiva. Jotta kollektiivihallinnossa olisi mitään järkeä, sen on oltava kustannustehokasta ja mahdollisimman pitkälle ei-käsityötä. Keskeisimpiä asiakassopimuksen edellyttämisen syitä on tietysti maksusuoja, mutta muistelen keskustelleemme tästä puolesta jo aiemmin jossakin yhteydessä.
Mafia ei olisi mafia, jos se ei pystyisi vaikuttamaan viranomaisten toimintaan. Onko Ahti muuten teini-ikäisten sulkeminen putkaan biisi-imurointiepäilyn takia mielestäsi laillista vai laitonta?
Eipä ole syytös vaan oikeudessa lainvoimaisesti todettu fakta useassa maassa. Lakien polkeminen on tekijänoikeusmafialle perinne ja jatkumo, aivan varmasti merkittävää laitonta toimintaa on meneillään TOM:n toimesta enemmän kuin liiketalouden aloilla keskimäärin. Kaikesta sellaisesta joka ei ole juuri nyt tutkinnan alla, mutta josta on näyttöä olemassa, tullaan varmasti tekemään asianmukaiset rikosilmoitukset kuten kuuluu.
“Omalla nimellä” höpötyksiisi saat vastauksen kun ensin todistat matemaattisen luotettavalla tavalla oman henkilöllisyytesi. Voit vaikkapa marssia henkilökohtaisesti Sanomataloon Digitodayn toimitukseen kahden todistajan kanssa ja kertoa millä sp-osoitteella olet kirjoitellut merkintöjäsi.
Prosesseja onkin käynnissä joka puolella, esim. Yhdysvalloissa useat ilman kunnollisia todisteita luvattomasta P2P-toiminnasta syytetyt ajavat vastakanteita joissa TOM:iaa syytetään kiristyksestä, määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen lain rikkomisesta, petoksesta (TOM:n edustajat ovat väittäneet esim. heillä olevan todisteita, jotka riittävät tuomioon, vaikka mitään sellaista ei ole jälkeenpäinkään näytetty), yksityisoikeudellisesta oikeudenloukkauksesta, jne. jne. Nähtäväksi jää mihin nämä vastatoimet johtavat, mutta kyseisten syytösten takana on dokumentoituja ja todistajien vahvistamia faktoja, arvioitavaksi jää lähinnä missä määrin ne jäävät erilaisten teknisten seikkojen (esim. että oikeustoimia ajaessa on tiettyyn rajaan asti em. muuten täysin moraalittomasta käytöksestä immuniteetti) takia kuitenkin tuomitsematta.
Ahti Vänttinen:
Maksusuojalla tarkoitetaan sitä, että tekijänoikeusjärjestö voi luottaa siihen, että tilityksen saaja on oikea. Näin tekijä ei voi myöhemmin vaatia uutta tilitystä sillä perusteella, että alkuperäistä tilitystä ei oltu kohdistettu hänelle.
Väite, että asiakassopimus tarvitaan maksusuojan toteuttamiseksi, on pötyä.
Selitän esimerkin avulla:
Gramex kerää korvauksen teoksen käytöstä. Gramexin kirjanpitoon merkitään korvauksen määrä, yksilöity tieto tekijästä ja merkintä, että korvausta ei ole vielä tilitetty tekijälle.
Myöhemmin tekijä, jota Gramex ei edusta, esittää asiaankuuluvalla tavalla varmennetun pyynnön saada Gramexilta hänelle kuuluvat korvaukset. (Gramex voisi varmistua siitä, että tilityspyyntö on todella tekijän esittämä vaikka samalla tavalla kuin Gramex varmistuu siitä, että Gramexille postitse lähetetty asiakassopimus on todella tekijän allekirjoittama ja että asiakassopimuksessa annettu tilinumero kuuluu tekijälle.)
Gramex tilittää kirjanpitonsa mukaisesti korvauksen tekijälle ja merkitsee tiedon tilityksestä kirjanpitoonsa sekä pyytää tekijältä tarvittaessa kuitin.
Maksusuoja on siis järkevästi toimittaessa aivan yhtä hyvä riippumatta siitä, pyytääkö tekijä tilitystä suoraan allekirjoittamatta asiakassopimusta vai allekirjoittaako hän asiakassopimuksen.
Toinen ja asiakassopimuksen ja suoran tilityspyynnön väliseen maksusuojaan varsinaisesti liittymätön asia on, että tekijä voi myös valtuuttaa esimerkiksi valtakirjalla toisen perimään korvauksen puolestaan. Kuten Gramexkin toteaa vastauksessaan käräjäoikeudelle 27.3.2006 “korvaus suoritetaan tekijälle tai hänen määräämälleen” (RAL vs. Gramex -juttu). Tällöin on tietysti riittävällä tavalla varmistuttava siitä, että valtakirja on pätevä.
Kai Puolamäki: Puhut maksusuojan teoreettisesta tai muodollisesta ulottuvuudesta. Käytännön toiminnan kannalta asiakassopimus on paljon vaivattomampi ja kustannustehokkaampi tapa saada rahat oikeille saajilleen ja samalla maksusuoja järjestölle.
Mutta siitä lienee tuhra kiistellä teorian tasollakaan, kumpi on parempi maksusuojan tae maksajan kannalta, sopimus vai yksipuolinen maksuvaatimus, että rahat tänne. Kun eri maissa toimivien järjestöjen toiminta ei ole tällä hetkellä vielä kovinkaan hyvin synkronoitua, on se, että sama henkilö saa korvauksen kahteen kertaan eri maiden järjestöistä, ilman sopimuksia hyvin mahdollinen. Asiakassopimus “kiinnittää” henkilön tiettyyn järjestöön, jolle muut järjestöt sitten toimivassa maailmassa lähettävät rahat tilitettäväksi, eikä niin, että käydään onkimassa kaikista mahdollisista järjestöistä mitä sattuisi irtoamaan. Kuka tahansa ymmärtää, että toimintamallina tämä ensinmainittu on kaikin puolin järkevämpi ja kustannustehokkaampi kaikkien kannalta, ja siihen nimenomaan kannattaa järjestöjen keskinäisen yhteistyön kehittämisessä pyrkiä kaikilta osin ja ensi tilassa. Malli RAL voi joissakin tapauksissa tulla kysymykseen tässä välitilassa, mutta täytyy toivoa, että kv-systeemin kehitys marginalisoisi tällaisen tarpeen mahdollisimman pian. Teostopuolella, jossa on tietysti ollut enemmän aikaa kehittää kv-järjestelmää, tuo rahan siirtely järjestöjen välillä toimii käsittääkseni varsin hyvin. Esittävän puolen järjestökenttä on eri maissa paljon tuoreempaa perua, siitä ero.
Ahti Vänttinen:
Voi olla. Ja toki useimmille tekijöille vaikiosopimus voikin olla vaivattomin vaihtoehto.
Mutta samalla tavalla mahdollisuus tilitykseen, ilman että tekijän tarvitsee hyväksyä vakiosopimuksen ehtoja, on tärkeä komponentti määräävän markkina-aseman mahdollistamien haittojen ehkäisemiseksi. Näin tekijä voi saada hänelle kuuluvat korvaukset ilman, että hänen pitää hyväksyä vakiosopimusehdot (mm. sitä, että Gramex edustaa häntä oikeudenkäynnissä tai lobbaa lakeja hänen nimissään).
Tuntuu siltä, että tämän lain asettaman velvoitteen noudattaminen on tekijänoikeusjärjestöille kuitenkin hyvin vastenmielinen ajatus.
Järjestöt tuntuvat tehneen tehneet tilityksen tekijöille, joita järjestö ei edusta, mahdollisimman vaikeaksi - vähintäänkin mahdollisuus yritetään kieltää tai vaieta kuoliaaksi (esimerkkinä Gramexin sivut, joilla ilmoitetaan tekijänoikeuslain 26 § vastaisesti asiakkuuden olevan edellytys korvausten saamiselle).
Jos näin on Gramexissa (jonka hallitukseen kuulut), niin kannattaa ilmoittaa opetusministeriölle välittömästi, että Gramex ei kykene keräämään tekijänoikeusmaksuja lain edellyttämällä tavalla - olipa sitten syynä sitten Gramexin kirjanpidon puutteellisuus, huolimaton tilityskäytäntö tai harkitsemattomasti kolmansien osapuolien kanssa tehdyt sitoumukset.
En suoraan sanoen ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa: Gramexin kirjanpidossa näkyvät varmastikin järjestön keräämät tekijäkohtaiset korvaukset ja tieto siitä, onko korvaus tilitetty tekijälle. Jos kirjanpidossa on tieto, että korvaus on jo tilitetty, ei sitä tietenkään enää toiseen kertaan tilitetä tekijälle eikä sisarjärjestöllekään (toki Gramexissa tarkastetaan onko korvaus jo tilitetty ennen rahojen jakamista ulos?).
Kai Puolamäki: Ei ongelmana ole se, ettei Gramex pystyisi keräämään korvauksia, vaan kyse on tässä tilityspuolesta. Gramex voisi niin haluttaessa laittaa rahaa menemään kaikille jotka pyytävät, enempiä kyselemättä. Sitä ei Gramexissa kuitenkaan voida välttämättä tietää, onko jokin muu järjestö jo ehtinyt tilittää rahaa samasta käytöstä tai tulisiko jokin muu järjestö tilittämään samasta käytöstä myöhemmin, jos rahaa on siis liikuteltu tai liikutellaan järjestöjen välillä. Jos rahat on jo tilitetty vaikkapa ulkomaiselle järjestölle, joudutaan kysyjä ohjaamaan asioimaan oman maansa järjestöön. Järjestelmät eri maissa poikkeavat vielä aika paljonkin toisistaan (ei toki kaikki), eivätkä ne keskustele vielä kovin hyvin keskenään. Esimerkiksi Saksassa artistien täytyy korvauksia saadakseen osoittaa saaneensa sieltä livetuloja, mikä on täkäläisestä näkökulmasta käsittämätön ajatus, esimerkiksi vain levyllä soittaneiden studiomuusikkojen osalta. Varsinkin Euroopan tasolla kaikki järjestöt ymmärtävät, että rahan on liikuttava läpinäkyvästi järjestöjen välillä, mutta homma ei tapahdu hetkessä. Suomen Gramex on ollut etujoukoissa edistämässä tätä kehitystä.
Ahti Vänttinen:
En epäilekään etteikö Gramexilta rahojen keräys onnistuisi. Tarkoitin, että jos Gramex ei kykene hoitamaan tilitystä lain edellyttämällä tavalla, niin on syytä antaa homma osaavimpiin käsiin.
Voi hyvänen aika… Onko joku ehdottanut, että rahoja annettaisiin kaikille pyytäjille enempiä kyselemättä?
Gramexin ensisijainen velvollisuus lienee huolehtia omista tilityksistään. Sitä paitsi, jos nämä muut järjestöt ovat yhtään Gramexin kaltaisia, niin ne eivät kyllä tilitä kenellekään senttiäkään ennen kuin rahat ovat niiden tilillä, jos sittenkään.
Ratkaisu on edelleen yksinkertainen vaikka yrität sitä hämmentää: Gramex tilittää itse keräämiään rahoja joko suoraan tekijälle tai tämän valtuuttamalle tai sisarjärjestön kautta (jos valtuutettu tai sisarjärjestö on esittänyt riittävät valtuutukset). Kaksoistilitys ei ole ongelma, koska jos joku (esim. tekijä tai sisarjärjestö) vaatii toista tilitystä, hänelle voidaan osoittaa esittämällä tosite ensimmäisestä tilityksestä, että tilitys on jo tehty (Gramexhan on epäilemättä saanut mm. sisarjärjestöiltään riittävät valtuutukset tekijöiden puolesta ennen kuin lähettää rahoja ulkomaille).
Ahti Vänttinen sanoi:
Unohtuiko organisaation itsellään pitämä hallinnollinen korvaus? Asiakaat saanevat “liitymismaksua” vastaa myös muita palveluita, joita ulkopuoliset eivät saa?
PL:
Yksi tällainen vain asiakkaiden saama lisäpalvelu on tekijänoikeusmanageripalvelu: Teosto kerää ja tilittää asiakkailleen (kuluilla vähennettynä) joitakin ulkomailta kerättyjä korvauksia.
Tämä onkin varmasti rahanarvoinen palvelu.
Tärkeää kuitenkin on, että tekijänoikeusjärjestön ulkopuolinen tekijä voi saada rahansa järjestöltä vähintään yhtä hyvin ehdoin kuin järjestön asiakaskin, kuten laki edellyttää - tarvitsematta hyväksyä asiakassopimuksen ehtoja (mm. tarvitsematta antaa Teostolle yksinoikeutta kerätä puolestaan korvauksia maailmanlaajuisesti).
Lisäksi asiakkaat saavat myös Teostory-lehden. ;)
Kai Puolamäki: Gramexin osalta selvitin, kun lupasin: Ilman asiakassopimusta on maksettu vastavuoroissuussopimusten perusteella, tai niissä tapauksissa ei tosiasiassa edes tiedetä kenellä lopullisen tilityksen vastaanottajista on ja kenellä ei asiakassopimus johonkin järjestöön. Yksittäistapauksissa asiakassopimus on edellytetty, vaikkakin on käytännössä ilmeisesti hyväksytty joitakin pieniä muutoksia tai yliviivauksia, joita artistit, tai yleensä managerit, ovat tehneet “omavaltaisesti” sopimustekstiin.
Gramexin sivuja ei ole vielä päivitetty vastaamaan uusitun asiakassopimuksen sisältöä. Sivut päivitetään synkronissa uusimisprojektin etenemisen kanssa.
J-P Laine: “Lakisääteiset asiat” tosiaan vievät näissä hommissa paljon aikaa, joskaan asiayhteydestä ei ilmene, mitä tuolla toteamuksellasi lähemmin tarkoitat.
Jos katsoo, että on kannattavampaa oman toiminnan kannalta jättäytyä tekijänoikeusjärjestöjen ulkopuolelle, sitä ratkaisua tuskin kukaan toinen voi kyseenalaistaa.
PL: Itsellään pitämä? Tekijänoikeusjärjestöt eivät tuota tai tavoittele voittoa.
Ahti Vänttinen:
Olet tehnyt selväksi, että mielestäsi tekijällä ei ole mitään syytä olla hyväksymättä Gramexin asiakassopimusta.
On silti ikävää, jos Gramexin hallituksen jäsenenä et näe mitään ongelmallista siinä, että Gramex ei suostu tilittämään korvauksia lain edellyttämällä tavalla pyynnöstä järjestön ulkopuoliselle tekijälle (ilman asiakassopimuksia).
Tulkitsen edellä olevan vähän epäselvästi muotoillun lauseen, että joissain tapauksissa kun Gramex tilittää teoksen käytöstä keräämänsä tekijälle kuuluvan korvauksen ulkomaiselle sisarjärjestölle, ei Gramex ole saanut sisarjärjestöltä riittävää valtuutusta tekijän puolesta.
Kotiteatterit voisivat olla sitten seuraava hyvitysmaksun kohde.
Kai Puolamäki: Tulkintasi ylittää sen, mitä tuohon kirjoitin. Vastavuoroisuussopimukset ovat tuo valtuutus, mitä lainsäädännön edellytyksiin tulee. Vastuu maksusuojasta siirtyy sisarjärjestölle. Normaalisti asiakassopimukset on saajilla noissa muissakin järjestöissä, mutta siitä ei Gramex saa kuitenkaan tietoa.
Ahti Vänttinen:
Minusta tulkintani oli, yllä kirjoittamasi perusteella, täysin oikea.
Toisin sanottuna, Gramex voi siis tilittää teoksen käytöstä keräämänsä korvaukset ulkomaiselle sisarjärjestölleen ilman, että Gramex varmistuu siitä, että tekijä on valtuuttanut tämän tilityksen.
Jos Gramexin ulkopuolinen tekijä pyytää Gramexilta teoksensa käytöstä kerättyjen korvausten tilitystä, syntyy Gramexille tekijänoikeuslain 26 § perusteella velka.
Tämähän on aivan klassinen esimerkki tapauksesta, jossa velallisella ei ole maksusuojaa: velallinen (Gramex) ei vapaudu velastaan tilittämällä maksun (keräämänsä tekijänoikeuskorvaus) kolmannelle osapuolelle (sisarjärjestö), jota velkoja (teoksen tekijä) ei ole valtuuttanut! Tätä tilannetta ei muuta miksimään mahdollinen velallisen ja kolmannen osapuolen välinen sopimus (vastavuoroisuussopimus).
“Maksusuoja” tai muukaan syy ei oikeasti estä lain vaatimaa korvausten tilitystä pyynnöstä tekijänoikeusjärjestön ulkopuoliselle tekijälle. Tämän osoittaa sekin, että Teostokin kykenee tilittämään keräämänsä korvaukset pyynnöstä myös järjestön ulkopuolisille tekijöille (vaikka voikin periä ulkopuolisille tilityksestä ylisuuria korvauksia).
Kai Puolamäki: Mutta kun se valtuutus, jota vaikkapa se ulkomainen musiikin esittäjä ei oman maansa järjestölle olisi antanut, tulee sen toisen maan lainsäädännöstä. Järjestöllä on oikeus edustaa korvausten osalta niitäkin esittäjiä, joita se ei asiakassopimuksen tai muun valtuutuksen perusteella edusta. Sieltä se maksusuojakin tulee hyvässä järjestyksessä.
Ahti Vänttinen:
Mutta kun se velka syntyy Suomessa ja Suomen lain mukaan. Ei Gramex voi vapautua velastaan tekijälle tilittämällä tekijän rahat ilman tekijän valtuutusta jollekin ulkomaiselle järjestölle. (”Korvauksen suorittaa 1 momentissa tarkoitettu [opetusministeriön hyväksymä suomalaisia tekijöitä edustava] järjestö.” - tekijänoikeuslaki 26 §)
Toiseksi, verkkosivujensa ja sanojesi mukaan Gramex ei maksa pyydettäessä korvauksia suomalaisillekaan tekijöille ilman asiakassopimusta. Tällä ei ainakaan ole mitään tekemistä “maksusuojan” kanssa, kuten sinä sen esität.
Edellä kirjoitetun perusteella tulkintasi “maksusuojasta” on vähintäänkin outo ja omalaatuinen, kun yrität perustella miksi Gramex ei tilitä korvauksia pyynnöstä järjestön ulkopuoliselle tekijälle vaikka laki niin edellyttäisi. Tuntuu, että pelkkä käsitteen “maksusuoja” mainitseminen pitäisi jotenkin maagisesti perustella lukijalle Gramexin käytännöt - ainakin siihen asti kunnes lukija ymmärtää mistä oikeasti on kysymys.
Kai Puolamäki: Jos tuo mitä esität, pitäisi paikkansa, mikään tekijänoikeusjärjestö missään maassa ei pystyisi siirtämään rahaa missään muussa maassa toimivalle järjestölle tuossa maassa tilitettäväksi. Noin järjestelmä ei toimi eikä voisikaan toimia. Jos vaaditaan täysin individuaalista palvelua, ei kollektiivihallinnolla ole mitään roolia. En tiedä, onko tämä loppujen lopuksi toivomuslistallasi, mutta kv- ja kansallinen lainsäädäntö lähtee varsin kattavasti kollektiivimallista.
Ahti Vänttinen:
Toivomuslistallani on aluksi, että Gramex ja muutkin sekä tekijöiden että teosten käyttäjien suhteen määräävässä markkina-asemassa olevat tekijänoikeusjärjestöt tilittäisivät pyynnöstä korvaukset myös järjestön ulkopuoliselle tekijälle (ja myöskin kertoisivat avoimesti tästä mahdollisuudesta!).
Näin tekijällä, joka haluaa teoksensa käytöstä kerätyt korvaukset, ei olisi pakko hyväksyä asiakassopimuksen ehtoja, vaan hän voisi halutessaan myös pysytellä järjestön ulkopuolella. Tekijän vapaus valita (vaikka suurin osa tekijöistä valitsisikin asiakassopimuksen) aiheuttaisi tervettä kilpailupainetta, joka osaltaan ehkäisisi tekijänoikeusjärjestön määräävän markkina-aseman mahdollistamia väärinkäytöksiä.
Toissijaisesti toivoisin rehellisyyttä perusteluihin. “Maksusuoja” ei estä Gramexia toimimasta lain edellyttämällä tavalla. Jos Gramexissa ei osata, niin kysykää Teostolta neuvoa: Teostohan tilittävää korvaukset pyynnöstä myös järjestön ulkopuoliselle tekijälle (vaikka voikin periä ulkopuolisille tilityksetä ylisuuren korvauksen).
Kolmanneksi, kuten keskustelusta on käynyt ilmi, Gramex ei tilitä korvauksia lain edellyttämällä tavalla ilman asiakassopimusta (muuten kuin sisarjärjestön kautta). Ihmettelen, jos et näe tässä Gramexin hallituksen jäsenenä mitään ongelmaa. Ihmettelen (tai no, en oikeasti) myös sitä, että miten tällainen tilanne ylipäätään on mahdollinen - eikö opetusministeriön pitäisi valvoa tekijänoikeusjärjestöjä ja niiden tilityskäytäntöjä?
Kai Puolamäki: Teoston ja Gramexin ero tässä suhteessa onkin tuossa mainitsemasi hallinnointimaksu, jota Gramexissa ei peritä. Sadalla eurolla ehkä jotain jo voisi selvitelläkin yksittäistapauksellisesti.
En tiedä, onko tuota viittaamaasi tilannetta koskaan syntynyt käytännössä Gramexin toiminnassa, että jollakin olisi jäänyt rahat lopulta saamatta siksi, että ei halua tehdä asiakassopimusta. Puhutaan siis varsin teoreettisesta tilanteesta siihen nähden, miten suuri määrä korvausliikennettä täysin rutiininomaisesti ja automaattisesti saavuttaa oikean vastaanottajansa. RAL-tyyppisessä tilanteessakaan ei todellisuudessa ole kyse siitä, että nuo managerin takana olevat artistit eivät suostuisi kollektiivihallinnointiin päineen häntineen (tuli korvaus sitten Gramexista tai sen brittiläisestä sisarjärjestöstä), vaan siitä että välikädelle olisi edullista, että artistit eivät saisi rahojaan suoraan järjestöstä, koska provisio jäisi saamatta. Välikäsi siis tuollalisessa tilanteessa johtaa (väitettyjä) päämiehiään tietoisesti harhaan tai pimittää heiltä todellista tietoa oman taloudellisen edun saavuttamiseksi.
Mitä tulee viittaamaasi 26 §:ään nyt voimassaolevassa muodossa, siinä todetaan nimenomaisesti, että mitä
“…järjestö on mahdollisesti määrännyt teoksen kappaleiden valmistamisesta tai sen lähettämisestä suoritettavien korvausten jakamisesta järjestön edustamille tekijöille tai käyttämisestä kyseisten tekijöiden yhteisiä tarkoitusperiä varten, on vastaavasti sovellettava tekijöihin, joita järjestö ei edusta”.
Kiinnittäisin huomiotasi tuohon, että järjestön on lain mukaan noudatettava ulkopuolisiinkin nähden sitä, mitä ovat määränneet edustamiensa tekijöiden suhteen. Kyse on siis järjestöjen itsensä määrittelemän, ei minkään laista suoraan johtuvan järjestelmän noudattamisesta tasapuolisesti riippumatta edustuksen olemassaolosta.
Kai Puolamäki: Ja ehkä vielä paljon olennaisempi asia on, että Gramex ei ymmärtääkseni ole 26 §:ssä tarkoitettu järjestö.
Ahti Vänttinen sanoi:
Esittävä taiteilija 45 § […] Menettelyyn, johon 1?4 momentin mukaan vaaditaan esittävän taiteilijan suostumus, sovelletaan vastaavasti, mitä 2 §:n 2?4 momentissa, 3, 6?9, 11 ja 11 a §:ssä, 12 §:n 1?3 momentissa, 13 a §:n 2 momentissa, 14 §:n 1, 3 ja 4 momentissa, 15, 16 ja 16 a? 16 e §:ssä, 17 §:n 2, 3 ja 5 momentissa, 19 §:n 1, 2 ja 5 momentissa, 21, 22 ja 25 b?25 d §:ssä, 25 f §:n 2 ja 3 momentissa, 25 h, 25 i, 26, 26 a?26 f ja 26 h §:ssä, 27 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 28, 29, 29 a, 41 ja 42 §:ssä säädetään.
Jaakko Kuivalainen: Radiosoittoon ei vaadita esittävän taiteilijan suostumusta, eli siinä mielessä viittaus ei toimi.
Ahti sanoi:
Jep. Nyt kun tuota käyttökorvauspykälää 47 a ja sen perusteluja lueskelin on kyllä minunkin käsitykseni, että Gramexin velvoitteet määritellään vain siinä pakkolisenssiasioiden osalta, eikä 26 § siten koske Gramexia käyttökorvausten keruussa tai niiden jakamisessa.
Mistään en tosin löydä perusteluja, miksei lainsäätäjä haluaisi korvauksien maksun osalta samanlaisia velvoitteita pakkolisenssijärjestölle kuin sopimuslisenssijärjestöillekin.
Mutta en löydä kohtaa laista tai perusteluista joka yhdistäisi Gramexin 26 §:ään.
Mitäs Kai sanoo?
Vielä HE 28/2004:
47 a §:ssa ei viittauksia ole, eikä 26 §:n mukaisesti ulkopuolisten kohtelusta ole mainintaa.
RAL:n haastehakemuksessa (pdf, s 6.) asia sivuutetaan viittaamatta lakiin.
Jaakko Kuivalainen:
Esimerkiksi Rights Agency tosiaan perustelee haastehakemuksessaan tekijänoikeusjärjestön ulkopuolisen tekijän oikeutta korvaukseen Gramexilta nimenomaan 26 pykälään liittyvillä perusteluilla.
Voi tietysti olla, että 26 § ei koske esimerkiksi musiikin radiosoitosta perittäviä korvauksia, jolloin 26 § olisi väärä pykäläviittaus. Väittäisin kuitenkin, että myös musiikin radiosoiton tapauksessa tekijänoikeusjärjestön ulkopuoliselle tekijälle on tilitettävä korvaus pyynnöstä myös siinä tapauksessa, että 26 § ei pätisi:
47 § mukaan “Tuottajalle ja esittävälle taiteilijalle - - on suoritettava korvaus”. 47 a § 1 momentin mukaan korvaus suoritetaan opetusministeriön valtuuttamalle tekijänoikeusjärjestölle eli Gramexille.
47 a § 4 momentin mukaan “[e]sittävän taiteilijan tai tuottajan oikeus korvaukseen [Gramexilta] on kuitenkin rauennut, jollei sitä koskevaa vaatimusta ole todistettavasti esitetty järjestölle kolmen vuoden kuluessa - -”. 4 momentin sanamuodossa on järkeä vain, jos taiteilijalla ja tuottajalla on oikeus korvaukseen, jos korvausta koskeva vaatimus esitetään ajoissa.
Laista ei mitenkään voi päätellä sitä, että Gramex voisi asianmukaisen tilityspyynnön saatuaan vaatia taiteilijaa tai tuottajaa hyväksymään joitakin lisäehtoja korvauksen tilitykselle (asiakassopimuksen ehdot).
47 § ja 47 a § perustelut eivät asiaa tämän enempää selvennä, tekijänoikeuslaki on tässäkin asiassa epäselvästi kirjoitettu. :(
Lainsäätäjän ilmeinen tarkoitus lienee ollut, että musiikin radiosoitonkin tapauksessa Gramexin on tilitettävä korvaus taiteilijalle ja tuottajalle pyynnöstä, samalla tavalla kuin 26 § määrää. Kuulostaisi oudolta, jos sopimuslisenssijärjestelyssä tekijänoikeusjärjestön ulkopuolisella on oikeus korvaukseen, mutta pakkolisenssijärjestelyssä ei.
PS. Tekijänoikeuslain 26 § on muuten virhe. 26 § 5 momentissa - joka nimenomaan koskee tekijänoikeusjärjestön ulkopuolisen tekijän oikeutta saada korvaus pyynnöstä - viitataan saman pykälän 3 momenttiin, vaikka oikeasti viittauksen pitäisi olla 4 momenttiin. Virhe johtuu siitä, että sivistysvaliokunta lisäsi 26 § uuden 3 momentin. Valiokunta ei kuitenkaan hoksannut, että että samalla nykyisen 26 § 5 momentin momenttiviittaus meni pieleen…
Kai Puolamäki:
Koskee se ainakin säv/sov/san-tapauksessa, mutta eipä tuolta uudellakaan tarkastelulla löytynyt mitään, mikä sen yksiselitteisesti Gramexin alueelle kytkisi.
Ei toisaalta tekijänoikeusjärjestöä tuossa suoraan kielletäkään vaatimasta asiakassopimusta, kuten 26 §:ssä tehdään. Eli kyseessä olisi oikeus saada korvaus takautuvasti liittymällä jäseneksi.
Niin, todellakin luulisi lainsäätäjän perustelevan sellaista eroavaisuutta, mutta ei siellä mitään tarkkaa lue suuntaan tai toiseen. Epäselvä laki. Siitähän tämä kertoo.
Kai Puolamäki ja Jaakko Kuivalainen: Ok, juristeria sijansa saakoon, mutta vaikka laki jättää vastaamatta Gramexin osalta tähän kysymykseen, en minäkään ole sitä mieltä, että järjestön ulkopuolisten asemaa ei pitäisi asianmukaisesti turvata. OPM:kin voi joka tapauksessa, jos homma ei ole kunnossa, puuttua järjestön toimintaan. Lisäksi, tuolta EU:n suunnalta tulee eri syistä painetta näissä kysymyksissä. Lienee vain niin, että tämänkaltaisiin kysymyksiin ei ole aiemmin kiinnitetty järjestöissä kovin paljon huomiota, kun käytännön tarvetta ei ole ollut. Jatkossa uskon kaikkien tekijänoikeusjärjestöjen joutuvan hoitamaan tämän asian kuntoon, ja todennäköistä on, että muodostuu kv-tason pelisäännöt - jollei suorastaan sääntelyä - siitä miten ulkopuolisten asema on turvattava. Ongelmallisin tilanne on nähdäkseni siinä vaiheessa (eli oikeastaan nyt), kun järjestöillä on erilaisia käytäntöjä.
Jos asiakas ostaa musiikin elektronisessa muodossa myyntisopimukseen kuuluu jo oikeus kopioida musiikki soittimelle. Asiakas siis maksaa suoraan tästä oikeudesta myyjälle, eikä siksi tältäosin hyvitysmaksulle ole perustetta. Jos musiikki on DRM-suojattua on tämä vielä selkeämpää.
Osmo Ronkanen: Tuosta juuri vallitsee erilaisia näkemyksiä, eli voiko joku osaksikaan ottaa yksityisen kopioinnin oikeuden osaksi omaa tuotettaan/palveluaan ja periä siitä hintaa? Minun nähdäkseni ei voi. Tästä varmaan vielä kiistellään jatkossa.
Tämä kai nimenomaan oli Osmon pointti. Eli yksityisestä kopioinnista ei tulisi joutua maksamaan Gramexille - etenkään kopioinnin määrän ollessa rajattu (DRM).
Jeps: Onko kyse lisenssiehtoihin ja hintaan sisältyvästä kopioinnista vai yksityisestä kopioinnista, se on minusta se pointti. Kallistuisin jälkimmäiselle kannalle.
Hyvitysmaksu-uutisia Euroopasta:
French Prime Minister expresses his support to the European Private copying remuneration schemes
In a letter to Juan Manuel Barroso, President of the European Commission, the French Prime Minister, Dominique de Villepin, is taking a clear position in favour of private copying levies that are currently in place in 20 EU Member States.
He notes that these schemes, which allow right holders to be remunerated for the acts of copy made for private purposes, also contribute to the financing of the creative sector?s development. He puts his intervention in the perspective of the Unesco Convention on the protection of the diversity of cultural expressions.
Mr de Villepin asks Mr Barroso to use his influence to delay the publication of the recommendation currently being drafted by DG Markt, in order to allow a proper debate to take place with Member states within the Council.
The procedure chosen by DG Markt ? a recommendation ? had already been severely criticized by the Culture Commission of the EU Parliament, in a letter sent on November 28th to Charlie McCreevy, Commissioner for Internal Market.
DRM on nimenomaan asian avain. DRM-suojattua musiikkia ei saa kopioida yksityisesti tekijänoikeuslain 12 §:n perusteella. Tämän musiikin kopiointi perustuu vain ostossa tehtyyn sopimukseen. Tällöin kopioinnista maksetaan jo ostettaessa musiikki. Ei siis ole mitään perustetta veloittaa erikseen mitään yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua tällaisen musiikin kopioimisesta esim. CD-levylle. Tämä on nimenomaan se, jota tekijänoikeuspiirit ovat halunneet: täydellinen kontrolli kopiohin. Kummasti he silti haluavat pitää hyvitysmaksun rahastusautomaattina.
Samanlainen rahastusautomaatti on elokuvalipussa oleva teostomaksu vaikka yksikään tekijänoikeuslain suojaama kappale ei päädy elokuvaan ilman sopimusta, jossa tekijöille annetaan korvaus.