French Prime Minister expresses his support to the European Private copying remuneration schemes

In a letter to Juan Manuel Barroso, President of the European Commission, the French Prime Minister, Dominique de Villepin, is taking a clear position in favour of private copying levies that are currently in place in 20 EU Member States.

He notes that these schemes, which allow right holders to be remunerated for the acts of copy made for private purposes, also contribute to the financing of the creative sector?s development. He puts his intervention in the perspective of the Unesco Convention on the protection of the diversity of cultural expressions.

Mr de Villepin asks Mr Barroso to use his influence to delay the publication of the recommendation currently being drafted by DG Markt, in order to allow a proper debate to take place with Member states within the Council.

The procedure chosen by DG Markt ? a recommendation ? had already been severely criticized by the Culture Commission of the EU Parliament, in a letter sent on November 28th to Charlie McCreevy, Commissioner for Internal Market.

Osmo Ronkanen: Tuosta juuri vallitsee erilaisia näkemyksiä, eli voiko joku osaksikaan ottaa yksityisen kopioinnin oikeuden osaksi omaa tuotettaan/palveluaan ja periä siitä hintaa? Minun nähdäkseni ei voi. Tästä varmaan vielä kiistellään jatkossa.

Tämä kai nimenomaan oli Osmon pointti. Eli yksityisestä kopioinnista ei tulisi joutua maksamaan Gramexille - etenkään kopioinnin määrän ollessa rajattu (DRM).

Voi tietysti olla, että 26 § ei koske esimerkiksi musiikin radiosoitosta perittäviä korvauksia, jolloin 26 § olisi väärä pykäläviittaus.

Koskee se ainakin säv/sov/san-tapauksessa, mutta eipä tuolta uudellakaan tarkastelulla löytynyt mitään, mikä sen yksiselitteisesti Gramexin alueelle kytkisi.

47 a § 4 momentin mukaan ?[e]sittävän taiteilijan tai tuottajan oikeus korvaukseen [Gramexilta] on kuitenkin rauennut, jollei sitä koskevaa vaatimusta ole todistettavasti esitetty järjestölle kolmen vuoden kuluessa - -?. 4 momentin sanamuodossa on järkeä vain, jos taiteilijalla ja tuottajalla on oikeus korvaukseen, jos korvausta koskeva vaatimus esitetään ajoissa.

Ei toisaalta tekijänoikeusjärjestöä tuossa suoraan kielletäkään vaatimasta asiakassopimusta, kuten 26 §:ssä tehdään. Eli kyseessä olisi oikeus saada korvaus takautuvasti liittymällä jäseneksi.

Lainsäätäjän ilmeinen tarkoitus lienee ollut, että musiikin radiosoitonkin tapauksessa Gramexin on tilitettävä korvaus taiteilijalle ja tuottajalle pyynnöstä, samalla tavalla kuin 26 § määrää. Kuulostaisi oudolta, jos sopimuslisenssijärjestelyssä tekijänoikeusjärjestön ulkopuolisella on oikeus korvaukseen, mutta pakkolisenssijärjestelyssä ei.

Niin, todellakin luulisi lainsäätäjän perustelevan sellaista eroavaisuutta, mutta ei siellä mitään tarkkaa lue suuntaan tai toiseen. Epäselvä laki. Siitähän tämä kertoo.

47 a §:ssa ei viittauksia ole, eikä 26 §:n mukaisesti ulkopuolisten kohtelusta ole mainintaa.

Esimerkiksi Rights Agency tosiaan perustelee haastehakemuksessaan tekijänoikeusjärjestön ulkopuolisen tekijän oikeutta korvaukseen Gramexilta nimenomaan 26 pykälään liittyvillä perusteluilla.

Voi tietysti olla, että 26 § ei koske esimerkiksi musiikin radiosoitosta perittäviä korvauksia, jolloin 26 § olisi väärä pykäläviittaus. Väittäisin kuitenkin, että myös musiikin radiosoiton tapauksessa tekijänoikeusjärjestön ulkopuoliselle tekijälle on tilitettävä korvaus pyynnöstä myös siinä tapauksessa, että 26 § ei pätisi:

47 § mukaan “Tuottajalle ja esittävälle taiteilijalle - - on suoritettava korvaus”. 47 a § 1 momentin mukaan korvaus suoritetaan opetusministeriön valtuuttamalle tekijänoikeusjärjestölle eli Gramexille.

47 a § 4 momentin mukaan “[e]sittävän taiteilijan tai tuottajan oikeus korvaukseen [Gramexilta] on kuitenkin rauennut, jollei sitä koskevaa vaatimusta ole todistettavasti esitetty järjestölle kolmen vuoden kuluessa - -”. 4 momentin sanamuodossa on järkeä vain, jos taiteilijalla ja tuottajalla on oikeus korvaukseen, jos korvausta koskeva vaatimus esitetään ajoissa.

Laista ei mitenkään voi päätellä sitä, että Gramex voisi asianmukaisen tilityspyynnön saatuaan vaatia taiteilijaa tai tuottajaa hyväksymään joitakin lisäehtoja korvauksen tilitykselle (asiakassopimuksen ehdot).

47 § ja 47 a § perustelut eivät asiaa tämän enempää selvennä, tekijänoikeuslaki on tässäkin asiassa epäselvästi kirjoitettu. :(

Lainsäätäjän ilmeinen tarkoitus lienee ollut, että musiikin radiosoitonkin tapauksessa Gramexin on tilitettävä korvaus taiteilijalle ja tuottajalle pyynnöstä, samalla tavalla kuin 26 § määrää. Kuulostaisi oudolta, jos sopimuslisenssijärjestelyssä tekijänoikeusjärjestön ulkopuolisella on oikeus korvaukseen, mutta pakkolisenssijärjestelyssä ei.

PS. Tekijänoikeuslain 26 § on muuten virhe. 26 § 5 momentissa - joka nimenomaan koskee tekijänoikeusjärjestön ulkopuolisen tekijän oikeutta saada korvaus pyynnöstä - viitataan saman pykälän 3 momenttiin, vaikka oikeasti viittauksen pitäisi olla 4 momenttiin. Virhe johtuu siitä, että sivistysvaliokunta lisäsi 26 § uuden 3 momentin. Valiokunta ei kuitenkaan hoksannut, että että samalla nykyisen 26 § 5 momentin momenttiviittaus meni pieleen…

Pakko- ja sopimuslisenssijärjestyssä järjestön ulkopuolisten ja järjestön edustamien oikeudenhaltijoiden asema on kuitenkin rinnastettavissa toisiinsa.