etusivu
kaikki uutiset
data
finanssi
media
tele
työ & ura
tietoturva
it-myynti
tuotteet ja palvelut
kolumnit
pörssit
blogit
videot
fakta
shop
16.10.2005
Ministerin talokaupat
- Jaakko Kuivalainen
Alkuun lyhyt kertaus. Kopiosuojauksien kiertoa on verrattu (valitettavan) usein lukittuun tilaan murtautumiseen. Kulttuuriministerin esimerkki tästä on toisen asuntoon murtautuminen. Janne esitti ministerille edellisen merkinnän kommenteissa muutaman kysymyksen, jotka ansaitsevat suuremmankin huomion.
Jos minä myisin hänelle sen asunnon, niin maksaisiko hän mahdollisesti saman hinnan, vaikkei edes pääsisi myymääni asuntoon sisälle?
Paljonko hän maksaisi asunnosta, johon ei pääse sisälle mutta jonka kuistilla on sentään kolme telttaa (voihan niissäkin asua)?
Ehkä hän haluaisikin asunnon, johon sentään pääsee sisälle erityisen päivittäisen pääsymaksun maksamalla, vaikka asunto sitten parin kolmen vuoden päästä häviäisikin savuna ilmaan?
Poistatin asunnosta kaikki ikkunat ja naulasin ne umpeen, jotta asuntoon olisi vaikeampi murtautua. Talosta tuli vähän kylmä kun laudat falskaavat. Maksaisiko Tanja edelleen saman hinnan tästä hienosta talosta?
Haluaako hän ostaa minulta asunnon, jonka saan vapaasti polttaa milloin tahansa?
9 vastausta
Kirjoita vastaus
digitoday.fi, Töölönlahdenkatu 2, 00089 Sanomat.
Puhelin +358 9 1221, faksi +358 9 122 4179
Päätoimittaja: Juhani Pekkala, toimituspäällikkö Mari Flink
Myynti: verkkomedia.myynti@sanoma.fi, +358 9 122 2863.
Sähköposti: toimitus@digitoday.fi
Copyright 2006 Taloussanomat Oy.
Our Privacy Policy
Ja sinahan varmasti ostaisit CD-levyn tai muun median joka sisaltaa musiikkia tietaen etta et voi sita kuunnella ?
Tuskin. On aika alyton tuo vertauksesi.
Hinnastossa maaritellaan hinta tuotteelle, jos ei mielyta - ala osta.
Hinta voi muodostua kertasuoritteesta tai perustua kayttoon.
Jos kayt Vehossa ostamassa itsellesi mersun, tuskin saat sitakaan monistaa itsellesi omaan kayttoon maksamatta rahaa patentinhaltijoille liittyen ABS, ASR, ESP yms…
On teilla siella Suomessa ihmeongelmat…
Entäs kun ostan kesällä auton ja hauaisin käyttää sitä myös talvella. Autonvalmistaja ei salli talvirenkaiden vaihtamista vaan pakottaa ostamaan uuden auton talvirenkailla.
Tai kun rengas puhkeaa, pitää ostaa uusi auto, koska vararenkaiden käyttö on kielletty.
Vertauksen ymmärtämiseksi: auto on sisältö, tuote, jonka ostan. Käyttåäkseni tuotetta joudun ostamaan median, renkaat. Tällaisia periaatteellisia ongelmia meillä täällä Suomessa on…
Muistutan Henkalle mistä vertaukset lukittuun tilaan ovat läheteneet, ministeriltä itseltään.
Näitä juttuja lukiessani alan epäilemään omaa järkeäni yhä vahvemmin tai sitten Lex Karpela on paljon suurempi virhe kuin oletinkaan.
Onko siis totta, että voidaan määritellä laki, jonka noudattaminen tai noudattamatta jättäminen on samanarvoinen asia ja että tulkinnat sekä mahdolliset korjaukset poistaisivat ristiriitaiset tulkinnat.
Mutta kyllähän tämä ministeri Karpelan vertaus on ihan käypä.
Me ostamme oikeudet avata Gramexin ja Teoston lukitut tilat ja katsoa/kuunnella sisällön kun he siihen luvan antavat, vaikkakin tämä lukittu tila olisi fyysisesti kotonamme.
Voimme jopa kopioida lukitun tilan sisällön hieman huonolaatuisempana muualle, jotta voimme katsoa/kuunnella tätä sisältöä vaikka lukittua tilaa ei meillä olisikaan.
Murtautumista sinänsä on vain huomattavan vaikeaa valvoa. Joten pelotteena pitää tietenkin käyttää mahdollisimman kovaa rangaistusta.
Näin ainakin tulkiten Karpelan vertausta.
Keskustelu ajautuu pois vertauksen suurimmasta ongelmasta, asiasta jota Karpela tuntuu yrittävän kiertää, eli siitä, että asunto ei ole murtautujan oma, mutta cd-levy taas on. Ei kukaan tietenkään kaupan hyllyllä olevan levyn sisältöä saa kopioida (murtautumiskohteen irtaimistoa), mutta oman äänitteen (oman kodin tavarat) tottakai saa.
Miksa: tämähän tarkoittaa, että ostaisimme pelkän käyttöoikeuden sisältöön, ei siis omistusoikeutta. Itse ainakin ostan sen paketin (CD tai DVD) vain siksi, että haluan sen sisällön.
Tilanne on oikeastaan nurinkurinen: nyt meille myydään omistusoikeus vain pakettiin, ei sisältöön, vaikka ostamme paketin juuri sisällön vuoksi.
Varsinaisella teknisesti suojatulla pakkauksella ei minulle ole sinänsä kummempaa käyttöarvoa kuin joku seinäkellon aihio. Oikeastaan asia on juuri päinvastoin: Linux-käyttäjänä pelkään sisällön olevan tulevaisuudessa saavuttamattomissani lakimuutoksen mahdollistaman hallitsemattoman tuotekehittelyn johdosta.
Ajatellaanpa, että Valio suojaisi kaikki maitopurkkinsa tekijänoikeudella. Sitten yritys kieltäisi litran purkin sisällön siirtämisen pienempään astiaan vaikkapa retkeä varten. Tämä johtuisi siitä, että Valiolla olisi erikseen retkikäyttöön tarkoitettu 1,8 desilitran matkapakkaus, jota se myisi kuluttajille (oletettavasti) korkeammalla yksikköhinnalla ja paremmalla katteella.
Voin vain kuvitella, millainen valitus asiasta nousisi kuluttajajärjestöjen taholta. Kun kyseessä on immateriaalinen hyödyke, on asian hahmottaminen vaikeaa jopa asiantuntijoille, saati sitten rivikansanedustajille.
Minulle kopiosuojauksen ongelma on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, ettei pakkausta sisällön nauttimiseksi saa avata kuin tietotekniikka- ja viihdejättien hyväksymillä ehdoilla ja laitteilla. Lienee muuten ainoa teollisuudenhaara, joka saa itse laatia toimintaansa ohjaavat lait.
Akseli H: Sehän tässä niin hassua onkin.
Sinä ostat tuotteen, tässä tapauksessa kopiosuojatun äänitteen. Ostat sen omaksesi. Näin ainakin itse uskon. Kun tämä äänite nyt sitten kaupanteon jälkeen on sinun, et saa käyttää sitä kuten haluat.
Ministerin talokaupassa tämä tarkoittaa sitä että Karpela on ostanut itselleen jo muutaman kerran mainitun talon jossa ikkunat falskaavat laudoituksen ansiosta.
(kopiosuojattu äänite)
Karpela saa kyllä kulkea esteettä taloon myyjän, Jannen, neuvomaa reittiä pitkin joka kulkee etuovesta. Etuovi on myös laudoitettu mutta se aukeaa kätevästi myyjän kertomalla tavalla.
Voi olla että tästä tietenkin joutuu maksamaan hieman lisää.
Työkaluvarastoon hän ei pääse etuoven kautta.
(kopiosuojaus joka toimii vain tietyssä laitteessa)
Karpela saa kyllä nyt laudoituksen välistä katsella mitä talon sisällä on, mutta hän ei saa rikkoa laudoitusta ikkunoiden (ja luultavasti myös oven) ympäriltä päästäkseen käsiin talon ominaisuuksiin, kuten esimerkiksi työkaluvarastoon.
Työkaluvarasto kun ikävä kyllä sijaitsee talon sisällä, eikä sinne ole muuta reittiä kuin kellarinovi.
(kopiosuojaus joka estää kopioimisen esimerkiksi mp3 muotoon toiseen soittimeen)
Karpelalla on kuitenkin talon myyjän, Jannen lupa kulkea kellarin ovesta kolme kertaa. Hän saa tehdä näin poistamalla vain alalaudoituksen oven edestä.
Ylhäällä olevat laudat tulee jättää paikoilleen.
Hän saa edelleen esteettä siirtyä työkaluvarastoon mutta ei saa laittaa valoja päälle.
(toisen polven kopiosuojauksen antama mahdollisuus kuunnella huonolaatuisempaa versiota)
Murtautua tähän omaan taloonsa hän ei saa.
Hän ei saa käyttää työkaluvarastoa kuin edellä mainitun kolme kertaa.
Jos hän murtautuu taloonsa Siitä seuraa rangaistus. Ja jos ei seuraa rangaistusta hän voi edelleen olla korvausvelvollinen kiinnijäädessään Jannelle.
En sitten tiedä onko tämä korvausvelvollisuus nyt näistä laudoista (jotka epäilemättä hajoavat murtautuesssa) vai siitä että Karpela on rikollisin toimin (murtautunut) mennyt sisään ostamaansa taloon.
J2: Nähdäkseni sitä tässä juuri ajetaan takaa.
Et ostakaan enää itse tuotetta, vaan käyttöoikeuden tuotteeseen jonka toimivuuden/keston määrää valmistaja/tekijänoikeuksia ajava järjestö.
Voi tietysti olla että tässä koetetaan ajaa myös sen pienen artistin etuja josta kovasti on ollut puhe.
Mutta tämähän nyt oli vain pienen ihmisen tulkinta laista. Suurikenkäisetkin ovat jo yhden, kaksi tai kolme kertaa antaneet erilaista ja ristiriitaista informaatiota samaisesta laista. Voinhan minäkin siis erehtyä?
Niinpä, artistien asemaahan tällä kuulemma parannetaan. On kuitenkin melkoista tekopyhyyttä viihdeteollisuudelta vaatia kuluttajia kompensoimaan artistin kannalta epäedulliset sopimusehdot. Teoriassa toki on niin, että kahdesti myyty sisältö tuottaa artistillekin kaksinkertaiset tulot. Asian toteamiseen ei tarvita korkeampaa matematiikkaa.
Lisäksi jatkossa esim. vuosittain uusittava käyttöoikeus poikisi vielä enemmän euroja tai taaloja samasta sisällöstä. Viihdeteollisuus näkyy ottaneen mallia ohjelmistoteollisuudelta. Kaikesta artistihurskastelusta huolimatta kyse on puhtaasta liiketoiminnasta: minimikuluilla maksimituotto.
Levyteollisuus syyttää kärkevästi piratismia levymyynnin laskusta, mutta ei mieleen ei kertaakan (muka) ole juolahtanut, että tarjottu ja suurella rahalla markkinoitu kertakäyttöroska ei kenties kiinnostakaan kriittisiä kuluttajia.
Itse ostan levyja harvakseltaan enkä silloinkaan välttämättä uutuuksia - puolen vuoden kuluttua kun niitä saa poistokoreista kohtuulliseen hintaan. Ja monet levyt pilaa radioiden voimasoitto. Ei enää kerta kaikkian jaksa kuunnella niitä levyn singlejulkaisuja, joita on kuunnellut kuukausikaupalla monta kertaa päivässä.
Summma summarum: maksavat asiakkaat pannaan maksamaan omat markkinointivirheet, jotta kassavirta näyttäisi jatkuvaa kasvua. Puistattavaa.