Lähtökohtaisestihan tekijänoikeus ei tarkoita että jostakin täytyy maksaa, vaan että tekijä pättää, täytyykö maksaa ja mitä. Sitten neuvotellaan. Ja periaatteessa tuntuu ihan loogiselta, että mitä enemmän yleisöä ja bisnestä, sitä suurempi maksu ja päinvastoin. Näinhän markkinatalous toimii. Mutta nämä hinnoittelurakenteet tulee päättää markkinoilla eikä tekijänoikeuslaissa. Ihan samalla tavalla kuin kysymys kopiosuojauksista kuuluu luontevammin kuluttajansuojan alueelle. Annetaan tekijöille oikeudet ja ratkotaan muut pulmat muualla.

Ymmärrän molempien osapuolien näkemyksiä osittain, en kuitenkaan ihan täysin. Esimerkiksi ymmärrän, että nykyiset tekijänoikeuskorvauksia maksavat tahot saisivat kilpailuetua (en ota kantaa siihen onko se epäreilua vai tavallaan suuruuden tuomaa etua) koska ovat jo maksaneet tekijänoikeuksista ja uusien tulokkaiden pitäisi näin ollen maksaa tavallaan enemmän alalla toimiakseen.

Ymmärrän myös sen, etteivät alalle tulijat haluaisi maksaa ollenkaan tekijänoikeuskorvauksia josseivät muutkaan maksa. Mutta. Miksei hommaa voisi jotenkin soveltaa näin:

Tekijänoikeuskorvaukset Suomessa vuonna X -> Y MEeuroa
Tekijänoikeuskorvaukset Suomessa vuonna X + 10 (uutta tekniikkaa otettu käyttöön) -> Y+10 vuoden inflaatiokorjaus.

Eli tarkoitan siis sitä, että miksei tässä lähdettäisi liikkeelle siitä, mitä kuulijat kuuntelevat, tai miten monta kuulijaa ohjelmilla on. Jos nyt esim. tänä vuonna myydään 1000 puhelinta, joilla voi katsoa mobiili TV lähetyksiä , ja joiden laskutustiedoista käy ilmi, että vain 500 ihmistä on katsonut näitä lähetyksiä noin 30 minuuttia kuukaudessa, on täysin kohtuutonta vaatia korvauksia ohjelmista, joita kukaan ei katso. Täysin sama tilanne jos museo, johon kukaan ei pääse (eli yksityinena asunto) maksaisi taiteiljalle tekijänoikeuskorvauksia teoksen julkisesta esittämisestä.

Nykytekniikalla kaikki tieto siitä kuka katsoo mitä ja millä medialla on mahdollista selvittää. Kyse on vain siitä halutaanko näin tehdä, vai halutaanko väittää, että mp3 soittimet jne. tarkoittavat samaa, kuin Suomen asukasmäärän moninkertaistuminen. Lähtökohtana tekijänoikeuksiin tulee olla käyttäjä, ei teknologia kuten keskutelussa on jo käynyt ilmi.

Lisäksi tulee myös huomioida, että henkilö, joka tekee musiikkia esim. TV-sarjaan ei saa palkkiotaan pelkästään tekijänoikeuskorvausten muodossa vaan myös palkan muodossa. Eli taiteilija toimii näin ollen palkkatyöläisenä. Tästä päästään sitten vielä monimutkaisempaan kysymykseen, mikä on taidetta ja mikä ei (esim. jos tilaan muotokuvan itsestäni ja käskytän taitelijaa työn tekemisessä, niin mikä erottaa taiteilijan SonyEricssonin linjatyöläisestä, joka on kasannut ohjeiden mukaan tietyn puhelimen, joka myöhemmin myydään Brad Pittin luurina eBayllä 10 kertaisesta hinnasta).

Näissä pitäisi käyttää maalaisjärkeä. Taiteilija ei kuole, jos hänen teoksiaan esitetään myös mobiiliTV muodossa.

Lopputulemana, mobiiliTV myös tekijänoikeuksien alaiseksi, mutta siinä mittasuhteessa, jossa se voidaan sovittaa kuulija/katselija kuntaan. Mitään ei tule laskuttaa tuplana.

- Timo

1. Sääntelyssä on kysymys ainoastaan siitä, että ne joilla on DVB-T toimilupa voivat lähettää tämän toimiluvan perusteella samaa materiaalia myös DVB-H -verkossa eli teknisesti eri tavalla ilman eri korvausta.

2. Esitys ei siis johda siihen, etteivätkö DVB-H -lähetysten sisällöntuottajat (tekijät) saisi lainkaan korvausta tekemästään sisällöstä DVB-H puolelle. Jos sovitaan, että materiaalia lähetetään ainoastaan DVB-H -verkossa, myös nämä “isot” yritykset ovat velvollisia maksamaan tästä tekijänoikeuskorvauksen. Ei esityksellä tätä poisteta! Tällöin mitään kilpailunvääristymää ei ole ja sääntely on sama kaikille. Vastaavasti sopimusvapaus säilyy edelleen.

Sisällöntuotanto DVB-H -puolelle on siis tämänkin esityksen jälkeen edelleen tekijänoikeuskorvauksen piirissä. Uudenlaisen, erityisesti DVB-H -järjestelmään sopivan sisällön luomiselle on siten sama kannustus kuin ennenkin. Näkisinkin, että sääntelyssä on lähinnä kyse olemassa olevan (DVB-T)materiaalin lähetysmahdollisuudesta uudella tavalla.

Miksi vastustatte lakiehdotusta, SATU ry:n toiminnanjohtaja Marit Hohtokari?
Kannatamme kaikkia uusia bisnesmahdollisuuksia. Tässä on vielä monta asiaa ratkaisematta, jotta oikeuksia koskeva kohta voitaisiin lyödä lukkoon. Emme usko, että tavallista tv-ohjelmaa ja kännykkä-tv:n lähetystä voidaan lähettää samanaikaisena ja täysin muuttamattomana, niitä joudutaan muuntelemaan ainakin teknisesti.
Pitäisikö televisioyhtiön sitten maksaa samasta ohjelmasta tekijänoikeusmaksu kahteen kertaan?
Todennäköisesti ei, jos kyse on todella samanaikaisesta ja muuttamattomasta lähetyksestä, eikä välissä ole muita tahoja, joiden kesken toteutetaan taloudellista toimintaa. Lakiehdotuksen mukaan joku kolmas osapuoli voisi rahastaa, eikä ohjelman tekijä saisi mitään. Uusien markkinoiden syntyminen on elintärkeää myös tuottajille, joten asioista on voitava sopia. SATU ry aloitti jo syksyllä kaikkien televisiokanavien kanssa keskustelut, joissa toiveenamme on luoda pelisäännöt tuottojen oikeudenmukaiseen jakamiseen sitten, kun uudet jakelukanavat, myös kännykkä-tv, alkavat olla todellista bisnestä.

Heidän varsinainen huolensa näyttää liittyvän siihen, että samanaikainen ja muuttamaton lähetys ei sitä olisikaan. He siis spekuloivat sillä, ettei teknisesti olisi mahdollista toteuttaa tuota muuttamatonta lähetystä. Tähän tilanteeseen he haluavat varata sopimusoikeuden.

Lisäksi he haluavat varmistaa, ettei televisioyhtiö saisi myydä oikeuksia edelleen kolmannelle osapuolelle sopimatta tuottajan kanssa. Tämä onkin kohtuullinen vaatimus.

Tulkitsen siis, että SATU ry ei ole ollenkaan niin jyrkkä kuin monet muut.

Ei SATU ry:n edusta mitään “ahnetta järjestöä” eikä isoja ÄKT-yhtiöitä. Eikä edes rahanahneita taiteilijoita.

Moni asia menee ihan uusiksi sisältöjen jakelussa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Lainsäädännössä hyvä ohjenuora on se, että annetaan sisällöntuottajille omat perusoikeutensa ja seurataan sitten, miten ja kenen ehdoilla markkinat lähtevät toimimaan.

Ei ole mitään syytä haastaa oikeuteen, sillä Gramexilla on sopimus jo hyvin monen ulkomaisen Gramexin kanssa siitä, että rahat tilitetään vastavuoroisesti eri maiden välillä. Myös se, että Gramex on saanut käyttää ulkomaisten rahaa Suomessa Esekin hyväksi, on perustunut sopimuksiin. Mutta nyt ollaan hyvää vauhtia menossa samaan kuin Teostossakin eli että ulkomaisten rahat tilitetään ulkomaille ja päinvastoin. Tähän ollaan entistä enemmän menossa myös hyvitysmaksuissa. Teosto tilittää tekijöiden ja kustantajien hyvitysmaksut jo useihin ulkomaisiin seuroihin ja vastaavasti suomalaiset tekijät ja kustantajat saavat niistä maista, joissa heidän musiikkiaan on esitetty. Englannin PRS:ään Teosto lähettää hyvitysmaksut jopa siitä huolimatta, että siellä ei hyvitysmaksua vielä ole, joten ei ole suomalaisilla mitään saatavaakaan.

Jep, myönnän, tuo meni kyllä offtopiciksi ja lähetettyäni tajusin, että olin jättänyt lähes koko pointtini pois lyhennellessäni alkuperäistä.

Mutta ehkä en sitä ala selventämään, vaan sanon vain, että unohtakaa mitä kirjoitin, menee sekavaksi muuten.

Ja kiitänpä tuosta sivustosta. Olen etsinyt aasialaista musiikkia, mutta aika heikoin tuloksin tähän mennessä (missä postimukasut siis eivät olisi olleet mahdottomia).