etusivu
kaikki uutiset
data
finanssi
media
tele
työ & ura
tietoturva
it-myynti
tuotteet ja palvelut
kolumnit
pörssit
blogit
videot
fakta
shop
8.12.2005
Pappia pyörän kyydissä
- Jaakko Kuivalainen
Teologi Jaakko Heinimäki osallistui lukitulla polkupyörällään keskiviikon Metro-lehdessä kopiosuojaus-lukko-murto-koti-varas-keskusteluun. Valistusta saavat erityisesti “näppärät nörtit”, jotka eivät ymmärrä lukkojen merkitystä. Muutama blogia seuraavista näppäristä nörteistä ilmaisikin jo kiukkunsa eilen (täällä).
Jaakko Heinimäki:
Kun minä laitan polkupyöräni lukkoon, teen sen siksi etten halua kenenkään ottavan fillariani. Pyörän omistajana minulla on täysi oikeus lukita fillarini. Jos artisti tai levymoguli lukitsee cd-levyn eikä jostakin syystä halua kuluttajan tekevän siitä kopioita, hänellä on siihen täysi oikeus. Kuluttajan oikeus on jättää sellainen tuote ostamatta, mutta kuluttajalla ei ole oikeutta rikkoa sen paremmin polkupyörien kuin cd-levyjenkään lukkoja, vaikka hän siihen käden käänteessä pystyisikin.
Merten vastaa Heinimäelle blogissaan ja vie polkupyöräanalogian pitkälle toiseen suuntaan. Tässä ote viihdyttävän matkan keskivaiheilta:
Maastopyöriä - vanhoilla, muunmaalaisilla renkailla - on vielä saatavilla, mutta vähenevissä määrin. Myös irtorenkaita myydään. Jos haluaisikin - lain vastaisesti - vaihtaa pyöränsä kiinalaiset renkaat toisenlaisiin, pitäisi ensimmäisistä irroittaa sellainen pieni naurettava teippi joka kuvittelee olevansa lukko. Tämän teipin rikkominen on kiellettyä, eikä rikkomisesta saa puhua ääneen. Saat kuitenkin pyörän ostaessasi kolmet parit kiinalaisia renkaita joten, hei, älä pyöräilijä valita. Hallitus sitä paitsi valvoo, että pyöräteitä tulee lisää. Hallitus tapaa, tosin, kulkea duunimatkat taksilla ja valvonnan hoitaa kätevästi mainittu pyöränvalmistajien katupartio, joiden mielestä tiet on aika ehdassa kunnossa, tästä ikuisuuteen.
Kaksi eurosenttiäni: Kopiosuojaukset ja kuluttajille ilman avainta myytävät, lukitut polkupyörät ovat ihan hyvä vertaus, vaikkei kumpikaan edellä mainituista sellaista vertausta tainnut esittääkään.
33 vastausta
Kirjoita vastaus
digitoday.fi, Töölönlahdenkatu 2, 00089 Sanomat.
Puhelin +358 9 1221, faksi +358 9 122 4179
Päätoimittaja: Juhani Pekkala, toimituspäällikkö Mari Flink
Myynti: verkkomedia.myynti@sanoma.fi, +358 9 122 2863.
Sähköposti: toimitus@digitoday.fi
Copyright 2006 Taloussanomat Oy.
Our Privacy Policy
Heinimäki: Kirvestä voidaan käyttää luovaan työhön ja rikosten tekemiseen, mutta itse väline on neutraali. Sama koskee tietokoneita ja digitaalisia tallentimia: ne ovat vain välineitä. Miksi kenelläkään pitäisi olla rajoittamaton oikeus tehdä niillä kaikkea, mitä niillä pystyy tekemään?”
Joopa joo, melko usein toistuva vertaus on verrata omien levyjen kopioimista omalle mp3-soittimelle kirvesmurhaan. Silloin tällöin kerrotaan huumekauppiaiden rikastuvan piraattilevyjen myynnillä. Ja taksikuskien varastavan muusikolta jollei Gramexit ole maksettu.
“Jos ostat leivän kaupasta, saatko ottaa siitä kaksi kopiota kotona?” -Joose Berglund
Onko leivinuuni vahvan kopiosuojauksen kiertolaite?
Niinpä, Joosen mukaan en siis saisi leipoa vaikkapa muhkun muotoisia sämpylöitä kotona, onhan leipurillakin tekijänoikeus leipänsä muotoon? Toisaalta voisinko laittaa polkupyöräni lukkoon siten, että lukitsisin myös vaikka lomakuva cd:ni samaan pakettiin. Tällöin polkupyörän varastaminen muuttuisi tehokkaan kopiosuojauksen murtamiseksi, eli häkkiä heilahtaisi ;)
Täytyy erottaa kaksi asiaa. Sopimusvapaus ja se, että mitä lailla rajoitetaan.
Tässä tapauksessahan ei ole kyse lainkaan sopimuksesta, vaan siitä että tekemisisämme lailla rajoitetaan.
Tarkemmin ottaen lailla on säädetty tekemisiämme rajoitettavan. Tarkemmin ottaen perusoikeuttamme nauttia omaisuudestamme kuten haluamme.
Perustuslakiin voidaan tehdä poikkeuksia perustuslainsäätämisjärjestyksessä (pelkistetysti, jos 2/3 kansanedustajista sitä kannattaa. Kuten tässäkin tapauksessa eduskunta voi tehdä poikkeuksia siihen, että kuinka saamme käyttää omaisuuttaamme esim. ostamaamme cd:tä.
Eduskunta voi säätää poikkeuksia perustuslakiin myös normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä, mikäli ne eivät estä omaisuuden normaalia, kohtuullista ja järkevää käyttöä.
Tässä tapauksessa, se että säädetään rikoslailla kielletyksi se, että normaalilla tavalla käyttäisimme ostammaamme cd:tä, estää sen normaalin, kohtuullisen ja järkevän käytöän.
Näin ollen kyseistä lakia ei olisi saanut säätää normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä (50% kannatus eduskunnassa) vaan se olisi täytynyt säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä (lähtökohtaisesti 2/3 kannatus eduskunnassa).
Lain säätäminen on siten rikonut perusoikeuttamme nauttia vapaasti omaisuudestamme.
Nyt kun perusoikeuksiamme on lähdetty loukkaamaan, niin se voi olla vasta alkua. Itse pelkään että Lex Karpela II säätää meidän seuraavaksi orjiksi jonnekin tai jotain. Pelottaa. Perusoikeutemme voimme näköjään ainakin unohtaa Karpelan kaudella.
Tässä tarkemmin perustuslain säätämisjärjestyksestä:
Suomen perustuslaki 11.6.1999/731
15 §
Omaisuuden suoja
Jokaisen omaisuus on turvattu
73 §
Perustuslain säätämisjärjestys
Ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta taikka perustuslakiin tehtävästä rajatusta poikkeuksesta on toisessa käsittelyssä äänten enemmistöllä hyväksyttävä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin. Ehdotus on tuolloin valiokunnan annettua siitä mietintönsä hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
Ehdotus voidaan kuitenkin julistaa kiireelliseksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Ehdotusta ei tällöin jätetä lepäämään, ja se voidaan hyväksyä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
Vähän huono tuo polkupyörä esimerkki.
Kyse kun on siitä, että jos Lex Karpelalla olisikin säädetty, että polkupyörän omistaja ei enää itse saa käyttää polkupyörää normaalilla, kohtuullisella ja järkevällä tavalla.
Silloin se olisi pitänyt säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Eikö näistä asioista muka voi keskustella ilman vertauksia leipiin tai banaaneihin tai polkupyöriin?
Viihdeteollisuus haluaa myydä ajan, paikan, formaatin yms. suhteen tarkasti rajattuja käyttöoikeuksia tuottamiinsa sisältöihin. Nyt yritetään kaikin keinoin luoda järjestelmää, jossa kyseinen liiketoiminta olisi mahdollista. Kuluttajat käyvät viivytystaistelua, mutta sota on jo lähtökohtaisesti hävitty.
Mä en ainakaan halua joutua orjaksi.
En ole artikkelia vielä nähnyt, mutta oletan ja toivon sen aiheuttavan melkoisen palauteryöpyn kirjoittajalle sekä lehdelle itselleen. Erityisesti päätoimittajalle toimitettu henkilökohtainen palaute lienee ihan järkevää. Artikkelissa ei lienee pohdittu kuitenkaan sitä, että rautakauppa muuttuu pyörän lukitsemisen myötä rikolliseksi, koska he tarjoavat tykaluja “vahvan salauksen murtamiseksi” sekä varmasti myös käyttöohjeita rautasahan käyttöön.
Oletettavasti tätä on myös ajettu takaa. Jostain kumman syystä lehdet haluavat väkisin ajaa hakkerit sellaiseen lokeroon, että heille tärkeintä on saada aiheuttaa vahinkoa artisteille (levy-yhtiöt jätetään yleensä huomioimatta). Itselleni ainakin tärkeämpi tekijä on kuluttajan oikeudet sekä yksinkertaisesti sananvapaus.
Jaakko Heinimäki: Olet ymmärtänyt väärin. Uuden lain myötä sinä et laita polkupyörääsi lukkoon. Sen laittaa sinulle lukkoon polkupyörän valmistaja.
Lukko on kuitenkin sijoitettu huonoon paikkaan, eikä pyörää sen takia saa mihinkään pyörätelineeseen, sillä se lukko on tiellä.
Sinulla ei ole kuitenkaan oikeutta avata sitä lukkoa. Sinulla ei ole edes oikeutta keskustella siitä, miten se lukko avataan.
Lisäksi lukko estää sinua vaihtamasta pyöräsi kokoonpanoa esim. jarruja, tankoa ja kun renkaasi menee rikki on ostettava kokonaan uusi pyörä, koska alkuperäistä kokoonpanoa ei saa kopioida/siirtää/muuntaa muuhun muotoon… voiko se olla näin yksinkertaista?
Cd -levyn myyjä voi vaatia ostajaa allekirjoittamaan minkä sopimuksen vain, ja se on lähtökohtaisesti ok. Eipä siinä mittään.
Mutta jos lailla säädetään jotain, niin valitettavasti suomessa on kuulemma perusoikeuksia johon kuuluu mm. se, että tyyppiä ei saa määrätä orjaksi, eikä kiduttaa ja omaisuutemmekin on turvattu. Jos Karpela nyt jostain syystä haluisi säätää kidutuksen lailla sallituksi, niin hänen pitäisi säätää se perustuslain säätämisestä säädetyssä järjestyksessä, eikä normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä. Samoin, valitettavasti jos hän alkaa säätämään mitä omaisuudellamme saamme tehdä/ emme saa tehdä.
Vaikka Karpelalla saattaisi olla hyvä idea, että miksi kidutus pitäisi säätää sallituksi ( esim. jotta p2p verkon käyttäjät tunnustaisivat tekonsa helpommin), niin silti se pitäisi säätää siten kuten perustuslaki asian määrää säädettäväksi.
OT, Ranskan tekijänoikeuslakiin liittyvää merkintää voi jälleen kommentoida.
Hyvä, että Kuluttajavirastollekin löytyy sen ammattitaidolle sopivaa puuhastelua:
http://tinyurl.com/ds4ez
Feldon.net inventoi uuden Google kukkasen. Jos päivä on ankea niin tämä piristää.
Ai niin. Ihan vaan lisäyksenä, että en ehdota mitään massaspämmäystä päätoimittajan niskoille. Mutta ihan mielenkiinnosta olisi hauska tietää, että onko tuo lehden “virallinen kanta”. Sillä päätoimittajahan on lienee viimekädessä vastuussa siitä, mitä lehti julkaisee.
Tuskin päätoimittajalle kirjeen lähettäminen tyyliin “onpa teillä nuijia toimittajia siellä töissä” toimii. Mutta joku voisi ehdottaa ainakin että tekisivät kunnollisen artikkelin joka on riittävän syväluotaava eikä keskity lakaisemaan ongelmaa maton alle.
Elwili osui ns. naulan kantaan rautakauppaa koskevassa vertauksessaan. Seuraavaksi odotan että rautasahojen myyminen krimalisoidaan ja rautakauppoja kielletään antamasta ohjeita siitä kuinka rautasahaa voidaan käyttää. Myös rautasahoista käytävä organisoitu keskustelu tulee kieltää puhumattakaan siitä että halparautasahojen tuonti ETA-alueen ulkopuolelta pitää saada välittömästi tyrehtymään.
Minusta tämä kirjailija-teologi oli oikeassa yhdessä asiassa - siinä että ihmiset (kuluttajat) on tyhmiä kun menevät noita “lukkoja” eli kopiosuojauksia rikkomaan.
Kun ihmiset ostaa noita kopiosuojattuja levyjä ja sitten joutuvat rikkomaan suojauksen jotta saisivat levyn toimimaan haluamissaan laitteissa, niin samalla he ruokkivat noita kopiosuojauksia tekeviä. Jokainen ostettu kopiosuojattu levy on rahaa kopisuojattuja levyjä tekevien kassaan, oli uusi laki voimassa tai ei.
Jos ei levy-yhtiöiden moraalia voi pitää hyvänä, niin ei kyllä kopiosuojattuja levyjä ostavien kuluttajienkaan. Etenkään jos he eivät välitä vaikka heitä kuinka yrittää valistaa asiassa.
Paras tilanne ei minun mielestäni ole se että uusi laki kumotaan ja tilanne jatkuu nykytahtia (parempi sekin kuin ei mitään) vaan kaikista parasta olisi jos uuden lain kyseenalaisten kohtien kumoamisen lisäksi lopetettaisiin noita kyseenalaisia kopiosuojauksia tekevien rahoittaminen.
Taitaa vaan olla idealismia tämä minun toivomus että moraali pysyisi korkealla myös kuluttajapuolella.
Kuluttajavirastolla olisi kovasti tekemistä kansalaisten valistamisessa.
H.Keränen on niin oikeassa kuin vain voi olla. Kaikista helpointa on jättää rikkinäiset ja hankalat tuoteet ostamatta. Oikeita cd-levyjä saa kopioida ja muuttaa mp3-muotoon niin paljon kuin ikinä haluaa tai jaksaa. Kun ostaa vain sellaisia, niitä löytyy kaupoista jatkossakin.
Kari Rung kirjoitti:
>Hyvä, että Kuluttajavirastollekin löytyy sen >ammattitaidolle sopivaa puuhastelua…
Tuo oli jo mielestäni vähän ala-arvoista arvostelua kuluttajavirastoa kohtaan. Heillä on rajalliset resurssit joten mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä? Lopettaa lasten lelujen turvallisuustestit näin ennen joulua ja lähettää niitä testejä tekevät atk-kursseille opiskelemaan tehokkaan ja tehottoman suojauksen eroja ja puskureiden ylivuotoja?
Kieltämättä huvittava ajatus: kuluttajavirasto julkaisisi sivuillaan uuden vuoden jälkeen “turvallisuudeltaan puutteelliset levyt” -listan ja aiheutuneen vaaran kuvauksen.
Hauskaa olisi jos kuluttajavirasto laatisi ohjeet asian korjaamiseksi.
Jos olet ostanut levyn X jossa tuli vakoiluohjelma mukana, niin saat poistettua sen asentamalla ohjelman y.
Jos olet asentanut vakoiluohjelman poistoohjelman, jossa on tietoturva aukko, niin lataa ohjelma z.
Jos olet ostanut jonkin seuraavista levyistä:…, niin niissä on tietoturvaaukko, jonka saat korjattua lataamalla ohjelman c.
Jos olet ladannut ohjelman, joka on tukkinut tietoturva-aukon, niin kyseisessä ohjelmassa on tietoturva aukko d, jonka saat paikattua lataamalla ohjelman v.
Esimerkki on kuvitteellinen. Joku voisi tehdä “oikean” version…
Viallien suojattu levy tulisi voida vaihtaa toimivaan päivitettyyn levyyn.. Kaikkein parasta olisi että koko kopiosuojaus poistuisi, mahdottomana nykyisilla laitteilla
jos levy yhtiö todella tahtoo drm:ää niin tekisivät “omat musikki konsolinsa” koten pelitekijätkin tekevät.. eivätkä yrittäisi rikkoa nykyisiä standardeja..
Resistance Is Futile: Jos sisällöntuottajat haluavat myydä tarkasti rajattuja käyttöoikeuksia ja joku haluaa vieläpä niitä ostaa, niin mikäs.
Mutta kuluttajille on kerrottava täällä suomen valtion alueella _etukäteen_ selkeästi suomen- ja ruotsinkielellä, mitä ovat myymässä, ja lakattava harhauttamasta kuluttajia myymällä ääni-cd:nä tuotteita jotka eivät ole ääni-cd:tä; se on niin yksinkertaista …
Jaakko Heinimäelle rautalangasta: Jos pyörä myydään lukittuna ilman avainta, tai muin vastaavin rajoituksin, niin ostajalle on etukäteen _ennen ostopäätöksen tekoa_ kerrottava “tuotteen” ko. ominaisuudet selkeästi ja seikkaperäisesti, koska niiden voidaan katsoa olevan sellaista kuluttajansuojalain tarkoittamaa olennaista tietoa, joka saattaa vaikuttaa kuluttajan ostopäätöksen tekoon koskien ko. tuotetta.
Silmiin pisti tälläinen kohta: “mutta kuluttajalla ei ole oikeutta rikkoa sen paremmin polkupyörien kuin cd-levyjenkään lukkoja, vaikka hän siihen käden käänteessä pystyisikin.”
1. polkupyörän lukko toimii vaikka sitä pitäisi minkälaisessa ympäristössä tahaasa, mutta cd:n ei ja tässäkin on viellä tiettyjä edellytyksiä että se toimii siihen suunnitellussa ympäristössä eli se toimii ihanne tilanteessa
2. polkupyörällä ei voi ajaa, mutta cd:tä voi “lukittuna” silti kuunnella purkamatta “lukkoa” eli pyörässä käytetään vahvaa salausta ja cd:ssä ei.
3. cd:n sisältö on bittitarkasti luettavassa muodossa eikä sitä mikään estä (poikkeuksena kohdan 1. ihanne tilanne), mutta pyörän lukko estää pyörän liikkumisen ja tekee ajamisesta mahdotonta.
4. (toisen) pyörän lukon murtaminen on kiellettyä lailla, mutta cd:n saa perustulain mukaan muuttaa kuunneltavaan muotoon jos sen esille saaminen sitä edellyttää (voisiko joku kopioda tuon kohdan laista tänne ?)
Jea, se pyörän lukko on oltava eturenkaassa, kun se ei käy pyörätelineeseen(luki tuolla aiemmin)… Eli pyörällä voi polkea, aluksi hivenen vaikeaa tuo takapyörällä ajaminen mutta onnistuu. Toisilla käyttäjillä pyörä toimii, toisilla ei… ihanne pyörä sirkukseen;)
Tekijänoikeuslaki on varsinainen epäonnistuneiden metaforien kavalkadi. Tähän mennessä jokainen pihtiputaan mummo ja pappa on iskenyt kirveensä kiveen, sillä digitaalisuuden avaamat mahdollisuudet eivät näköjään kertakaikkiaan mahdu vanhaan päähän.
Jos ei ymmärrä mistä on kyse, niin ei todellakaan pitäisi kirjoitella kolumneja lehtiin eikä etenkään olla säätämässä asiaa koskevia lakeja. En sano, etteikö näitä asioita voisi oppia ymmärtämään mutta se vaatii aikaa ja avaraa mieltä. Musiikki ei ole banaania, leipää eikä yksiö Hervannassa. Musiikki ei ole mikään muukaan aineellinen esine, joten siitä on hyvä jatkaa ajatuskulkuja ja ymmärrysyrityksiä.
Sitä paitsi Lex-Karpelalla on ilmeisesti varsin vähän tekemistä tekijänoikeuksien kanssa. Musiikin yms. hengen ravinnon tekijöille on jaettu vain jyviä kun Levy-yhtiöiden oikeuksia on jyrätty läpi.
Britannian puolessa näköjään varsinaisen luomistyön tekijät ovat yrittäneet saada on-line myynnistä entistä isompaa kakkua itselleen mutta levy-yhtiön edustajille tämä ei ole käynyt. Tekijänoikeudet eivät sitten olleetkaan niin kiva juttu kun itse joutuu maksumieheksi?
EiHyvääPäivää 9.12.2005 klo 02.40
Janne kirjoitti:
” digitaalisuuden avaamat mahdollisuudet eivät näköjään kertakaikkiaan mahdu vanhaan päähän.
Jos ei ymmärrä mistä on kyse, niin ei todellakaan pitäisi kirjoitella kolumneja lehtiin eikä etenkään olla säätämässä asiaa koskevia lakeja.”
Niin, 100% totta ja osuvasti sanottu, mutta tekijänoikeusdirektiivit ja Lex Karpelan säätikin (tai ainakin kirjoitti) käytännössä mediamafia itse. Ja taidokas & rahaa säästämätön lobbaus ja vastustajien leimaaminen häiriköiksi varmistaa direktiivien ja lakien läpimenon.
Mediamafia itse kyllä on hahmottanut digitaalisuuden tuomat mahdollisuudet, tulevaisuuden ansaintapotentiaalin ja tietää mitä on tekemässä.
Ajankohta on sikäli otollinen, että muut kuin “näppäriksi nörteiksi korvalappustereoineen” leimatut eivät vielä ymmärrä mistä on kyse. Viiden vuoden päästä tilanne saattaa olla jo hieman parempi, mutta siloin voimassa on jo varmaankin Lex Karpelan kolmas evoluutioversio, jossa esim. Linuxin käyttö rinnastetaan suurinpiirtein törkeään pahoinpitelyyn ja koodaus tappoon.
Tietoisuus ei tunnu asiassa lisääntyvän (myönnän olevani masentunut). Tuttavia, työkavereita ja mediaa kiinnosta enemmän bigbrotherit ja idolsit kuin omien oikeuksiensa ajaminen.
Lex Karpelan oveluus ja pirullisuus piilee osittain juuri sen epäselvyydessä (jonka vuoksi sitten pitää keksiä käsittämättömiä rautalankavertauksia). Lain rajojen hakeminen edellyttää sitä, että löytyy riittävästi ihmisiä uhrautumaan ennakkotapauksiksi oikeuteen testaamaan lain pitävyyttä. Suurinta osaa ihmisistä pelottaa joutua ennakkotapaukseksi, ja tämän miediamafia on hyvin tiedostanut.
Mediamafialta löytyy halua, resursseja ja likviditeettiä lähteä joka kerta KKO:hon asti, mutta kuinka monen kuluttajan rohkeus, asuntolainan määrä ja kotivakuutus kestää, kun kuluttajavirastonkin mielestä kyse on “heidän lainsäädännöstään”?
Tällä tavoin lain tulkinta käytännössä menee vielä lakitekstiäkin pidemmälle. Toivoa on ilmeisesti eniten vain siinä, että vallantunne on sokaissut jo täysin mediamafian; miten muuten Sony BMG olisi uskaltanut myydä kuluttajille sellaista CD-levyiksi naamioitua saastetta?
EiHyvääPäivää: Älä nyt pelottele, meidän näppylä naamaisten näppärien pirtelöä juovien Nörttien pirtelöt menevät väärään kurkkuun kun kerrot, että vaivalla hankitun työpaikan suomat varat valuvat suoraan Mediamafialle erilaisten kiristys_korvausten muodoissa.
Pelottavaa on tosiaan tuo rajaton epävarmuus, -Milloin teen väärin, ja miksi omaisuutta ei saakkaan varmistaa… ehkäpä Lex Karpelan säätämisestä saadaan loistavat tulot ja paljon yhdyskuntapalvelua. ;-)
Tuo perustuslain omaisuuden suojan vetäminen mukaan ihmetyttää joka kerta. En pidä lakiin tullutta kopiosuojaussääntelyä oikeaan osuneena, muttei kuluttaja kyllä omista musiikkia hankkimallaan CD-levyllä millään tavalla. Jos yhtään on perehtynyt aihepiiriin, tämän pitäisi olla triviaalia. Immateriaalioikeus on siitä ihmeellinen oikeudenala, että sinulla voi olla kädessäsi muovinpala, jonka omistat, muttet omista immateriaalioikeuksia sisältöön, vaan ne omistaa joku toinen. Kuluttajalla on kyllä käyttöoikeuksia sisältöön. Perinteisen omaisuudensuojan perusteella, jos immateriaalioikeutta ei olisi, voisi kuka tahansa kopioida omistamiaan CD-levyjä ja myydä eteenpäin.
Janne: “Britannian puolessa näköjään varsinaisen luomistyön tekijät ovat yrittäneet saada on-line myynnistä entistä isompaa kakkua itselleen mutta levy-yhtiön edustajille tämä ei ole käynyt.”
Itseasiassa Britannian ÄKT haluaa puolittaa artistien nykyään saaman kuuden prosentin kakun kolmeen prosenttiin: “The British Phonographic Industry, representing the big music labels including EMI, Sony BMG, Universal and Time Warner, is trying to halve the royalties that songwriters can claim on each 79p digital download from 5p to 2.5p.”
http://news.independent.co.uk/business/news/article330853.ece
Ahti Vänttiselle: Paitsi että tuossa omaisuuden suojassa ei ole niinkään kyse siitä “muovinpalasta” (saahan sen tekijä tarjota mahdolliselle ostajalla minkälaista tahansa sopimusta, mutta ehdot pitäisi esittää ennen ostotapahtumaa, ja ymmärrettävässä muodossa): kysymys on siitä, mitä se muovinpala tekee ostajan muulle omaisuudelle. Äänilevy, joka jopa lupaa kysymättä vie osan tietokoneeni resursseista, soittelee jonnekin tms. vahingoittaa kyllä omaisuuttani.
Yksi
omaisuusnäkökulmaperusoikeusnäkökulma voisi olla lain vaikutus siihen, mitä aiemmin ostetuille muovinpalasille saa ja ei saa tehdä. Kopiosuojauksen kiertohan on laitonta, oli muovi sitten uutta tahi vanhaa. Cd-levyjen osalta pitäisi tietysti tietää, voiko noita aiempia “surkeita viritelmiä” pitää tehokkaina teknisinä toimenpiteinä.Ainakin jo ostettujen dvd-levyjen osalta suojauksen kierto taitaa tulla laittomaksi, joten varmuuskopioijien kannattaa pitää kiirettä: enää pari viikkoa aikaa varmentaa.
Ei tarvitse mielikuvitusta kukkien kopiosuojauksesta, kun vain kirjoittaa googleen sanat: monsanto terminator gene. Ideana tuossa on, että kasvien siemenet pitää aina ostaa, sillä ne eivät tuota toimivia siemeniä. Kyseessä on siis ihan aito oikea kasvien kopiosuojaus.
Tosin tällä on tekijänoikeuksien lisäksi myös ympäristöön liittyvä näkökanta. Näin ostetut geenimuunnellut kasvit eivät leviä holtittomasti luontoon. (Saman positiivisen seikan voisin tosin sanoa myös muutamasta myynnissä olevasta kopiosuojatusta cd-levystäkin).
Gonzalesille sen verran, että tuossa on ilmeisesti vielä kiista menossa, jossa molemmat esittävät oman ehdotuksensa. Täytyy muistaa, että tuosta 79p kakusta menee levy-yhtiölle n. 50p. Palkkioiden suurusluokissa on siis melkoiset erot.
A. Vänttinen, mitäpä jos ostan vaikka Pradan laukun, teen näppäränä miehenä siitä parisensataa kopiota ja myyn ne? Miten tämä eroaa muun älyllisen omaisuuden kopioinnista? Laukkukin on jonkun suunnittelema - siis eräs ilmenemä tästä “intellectual propertystä”.
Kyseessähän olisi tuoteväärennös, josta käsittääkseni joutuu myös edesvastuuseen. Miksi jokin muu tämän tietoisesti mystifioidun “intellectual propertyn” ilmenemismuoto ansaitsee erilaisen kohtelun kuin jokin toinen? Vain ja ainoastaan siksi, että toisessa tapauksessa “tehokas” suojaaminen on mahdollista ja toisessa ei?
Musiikissa tekijänoikeus on ymmärtääkseni ensisijaisesti sitä, ettei kukaan toinen artisti “omi” itselleen toisen työn hedelmiä. Sillä ei taas ole mitään tekemistä sen kanssa, että jakelijat koettavat maksimoida tulonsa minimoimalla kaikki riskit - jopa moraalisesti arveluttavin metodein ja asiakaskuntaansa halveksuen.
Kun ostan CD-levyn, ostan sen musiikin kuunnellakseni sitä missä ja milloin haluan. Jos olisin ammattimuusikko ja potentiaalinen plagioija, voisin jotenkin ymmärtää tämän levy-yhtiöiden kopiosuojausvouhotuksen yllä esittämäni tekijänoikeus-sanan tulkinnan puitteissa.
Olen kuitenkin vain harrastelijamuusikko ja kriittinen musiikinkuluttaja - näin muodoin nähdäkseni suhteellinen vaaraton asiakas säveltäjille, sanoittajille, sovittajille ja esittäjille.