Kyseessähän olisi tuoteväärennös, josta käsittääkseni joutuu myös edesvastuuseen. Miksi jokin muu tämän tietoisesti mystifioidun “intellectual propertyn” ilmenemismuoto ansaitsee erilaisen kohtelun kuin jokin toinen? Vain ja ainoastaan siksi, että toisessa tapauksessa “tehokas” suojaaminen on mahdollista ja toisessa ei?

Musiikissa tekijänoikeus on ymmärtääkseni ensisijaisesti sitä, ettei kukaan toinen artisti “omi” itselleen toisen työn hedelmiä. Sillä ei taas ole mitään tekemistä sen kanssa, että jakelijat koettavat maksimoida tulonsa minimoimalla kaikki riskit - jopa moraalisesti arveluttavin metodein ja asiakaskuntaansa halveksuen.

Kun ostan CD-levyn, ostan sen musiikin kuunnellakseni sitä missä ja milloin haluan. Jos olisin ammattimuusikko ja potentiaalinen plagioija, voisin jotenkin ymmärtää tämän levy-yhtiöiden kopiosuojausvouhotuksen yllä esittämäni tekijänoikeus-sanan tulkinnan puitteissa.

Olen kuitenkin vain harrastelijamuusikko ja kriittinen musiikinkuluttaja - näin muodoin nähdäkseni suhteellinen vaaraton asiakas säveltäjille, sanoittajille, sovittajille ja esittäjille.

Tosin tällä on tekijänoikeuksien lisäksi myös ympäristöön liittyvä näkökanta. Näin ostetut geenimuunnellut kasvit eivät leviä holtittomasti luontoon. (Saman positiivisen seikan voisin tosin sanoa myös muutamasta myynnissä olevasta kopiosuojatusta cd-levystäkin).

Gonzalesille sen verran, että tuossa on ilmeisesti vielä kiista menossa, jossa molemmat esittävät oman ehdotuksensa. Täytyy muistaa, että tuosta 79p kakusta menee levy-yhtiölle n. 50p. Palkkioiden suurusluokissa on siis melkoiset erot.

Ainakin jo ostettujen dvd-levyjen osalta suojauksen kierto taitaa tulla laittomaksi, joten varmuuskopioijien kannattaa pitää kiirettä: enää pari viikkoa aikaa varmentaa.

Itseasiassa Britannian ÄKT haluaa puolittaa artistien nykyään saaman kuuden prosentin kakun kolmeen prosenttiin: “The British Phonographic Industry, representing the big music labels including EMI, Sony BMG, Universal and Time Warner, is trying to halve the royalties that songwriters can claim on each 79p digital download from 5p to 2.5p.”
http://news.independent.co.uk/business/news/article330853.ece

Pelottavaa on tosiaan tuo rajaton epävarmuus, -Milloin teen väärin, ja miksi omaisuutta ei saakkaan varmistaa… ehkäpä Lex Karpelan säätämisestä saadaan loistavat tulot ja paljon yhdyskuntapalvelua. ;-)

Jos ei ymmärrä mistä on kyse, niin ei todellakaan pitäisi kirjoitella kolumneja lehtiin eikä etenkään olla säätämässä asiaa koskevia lakeja.”

Niin, 100% totta ja osuvasti sanottu, mutta tekijänoikeusdirektiivit ja Lex Karpelan säätikin (tai ainakin kirjoitti) käytännössä mediamafia itse. Ja taidokas & rahaa säästämätön lobbaus ja vastustajien leimaaminen häiriköiksi varmistaa direktiivien ja lakien läpimenon.
Mediamafia itse kyllä on hahmottanut digitaalisuuden tuomat mahdollisuudet, tulevaisuuden ansaintapotentiaalin ja tietää mitä on tekemässä.

Ajankohta on sikäli otollinen, että muut kuin “näppäriksi nörteiksi korvalappustereoineen” leimatut eivät vielä ymmärrä mistä on kyse. Viiden vuoden päästä tilanne saattaa olla jo hieman parempi, mutta siloin voimassa on jo varmaankin Lex Karpelan kolmas evoluutioversio, jossa esim. Linuxin käyttö rinnastetaan suurinpiirtein törkeään pahoinpitelyyn ja koodaus tappoon.

Tietoisuus ei tunnu asiassa lisääntyvän (myönnän olevani masentunut). Tuttavia, työkavereita ja mediaa kiinnosta enemmän bigbrotherit ja idolsit kuin omien oikeuksiensa ajaminen.

Lex Karpelan oveluus ja pirullisuus piilee osittain juuri sen epäselvyydessä (jonka vuoksi sitten pitää keksiä käsittämättömiä rautalankavertauksia). Lain rajojen hakeminen edellyttää sitä, että löytyy riittävästi ihmisiä uhrautumaan ennakkotapauksiksi oikeuteen testaamaan lain pitävyyttä. Suurinta osaa ihmisistä pelottaa joutua ennakkotapaukseksi, ja tämän miediamafia on hyvin tiedostanut.

Mediamafialta löytyy halua, resursseja ja likviditeettiä lähteä joka kerta KKO:hon asti, mutta kuinka monen kuluttajan rohkeus, asuntolainan määrä ja kotivakuutus kestää, kun kuluttajavirastonkin mielestä kyse on “heidän lainsäädännöstään”?
Tällä tavoin lain tulkinta käytännössä menee vielä lakitekstiäkin pidemmälle. Toivoa on ilmeisesti eniten vain siinä, että vallantunne on sokaissut jo täysin mediamafian; miten muuten Sony BMG olisi uskaltanut myydä kuluttajille sellaista CD-levyiksi naamioitua saastetta?

Jos ei ymmärrä mistä on kyse, niin ei todellakaan pitäisi kirjoitella kolumneja lehtiin eikä etenkään olla säätämässä asiaa koskevia lakeja. En sano, etteikö näitä asioita voisi oppia ymmärtämään mutta se vaatii aikaa ja avaraa mieltä. Musiikki ei ole banaania, leipää eikä yksiö Hervannassa. Musiikki ei ole mikään muukaan aineellinen esine, joten siitä on hyvä jatkaa ajatuskulkuja ja ymmärrysyrityksiä.

Sitä paitsi Lex-Karpelalla on ilmeisesti varsin vähän tekemistä tekijänoikeuksien kanssa. Musiikin yms. hengen ravinnon tekijöille on jaettu vain jyviä kun Levy-yhtiöiden oikeuksia on jyrätty läpi.

Britannian puolessa näköjään varsinaisen luomistyön tekijät ovat yrittäneet saada on-line myynnistä entistä isompaa kakkua itselleen mutta levy-yhtiön edustajille tämä ei ole käynyt. Tekijänoikeudet eivät sitten olleetkaan niin kiva juttu kun itse joutuu maksumieheksi?