etusivu
kaikki uutiset
data
finanssi
media
tele
työ & ura
tietoturva
it-myynti
tuotteet ja palvelut
kolumnit
pörssit
blogit
videot
fakta
shop
19.9.2006
Takkiin tuli Tuusulassa
- Jaakko Kuivalainen
Tekijänoikeusjärjestöille ja oikeudenhaltijoille meinaan.
Kuten mediassa valitettavan usein on tapana, julkaisen voitokkaan osapuolen näkemyksen asiasta. Kas näin.
Levy-yhtiöt hävisivät vertaisverkko-oikeudenkäynnin Tuusulassa
Tuusulan käräjäoikeus hylkäsi eteläsuomalaista nuorta miestä vastaan nostetun syytteen mp3-tiedostojen jakamisesta ns. Finreactor-tapauksessa. Mies vapautettiin kymmenien tuhansien eurojen korvausvaatimuksista levy-yhtiöille. Syyttäjän esittämä näyttö ei riittänyt eli syyte kaatui todisteiden puutteeseen. Asiasta ei ollut suurta epäselvyyttä, sillä tuomio luettiin heti käsittelyn päätyttyä.
Tuusulan käräjäoikeuden tämän päiväinen tuomio on ensimmäinen käynnissä olevassa Finreactor-oikeudenkäyntien sarjassa, jossa käyttäjä vapautettiin syytteistä. Aiemmin Lahden ja Vantaan käräjäoikeudet ovat tuominneet syytettyjen maksettavaksi tuhansien eurojen suuruiset korvaukset mediayhtiöille.
“Levy- ja elokuvayhtiöt ovat luoneet julkisuudessa kuvan, jonka mukaan tuomiot vertaisverkkojutuissa olisivat automaattisia. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Pelkillä tyhjillä pelottelupuheilla ja väitteillä siitä, että vertaisverkot vähentävät levymyyntiä ei ihmisiä vielä tuomita korvauksiin”, kommentoi syytettyä puolustanut oikeustieteen kandidaatti Ville Oksanen Turre Legal oy:stä.
Tuusulan käräjäoikeuden päätöksen merkitystä korostaa se, että sama käräjäoikeus tuomitsi aiemmin tänä vuonna erään toisen vertaisverkon käyttäjiä maksamaan tekijänoikeusrikoksesta huomattavat korvaukset oikeudenomistajille.
Syytetyn toinen puolustaja oikeustieteen kandidaatti Herkko Hietanen kommentoi: “Syytetyn oikeusturvan kannalta on äärimmäisen tärkeää saada asiatunteva puolustus ja puolueeton oikeudenkäynti, kun vastassa ovat maailman suurimmat mediayhtiöt. Heillä on varaa hävitä vaikka tuhat oikeudenkäyntiä, mutta väärän tuomion merkitys yksittäisen suomalaisen nuoren miehen taloudelle ja tulevaisuudelle on musertava.”
Finreactor-oikeudenkäyntisarjan ns. päähaaran käsittely on ensi viikolla Turun käräjäoikeudessa. Turre Legal oy puolustaa siellä yhdeksää nuorta miestä, joita syytetään verkon ylläpidosta. Heiltä vaaditaan korvauksina miljoonia euroja.
Tällä kertaa en muuten lupaa hoitaa papereita Tuusulasta. Joku muu saa sen tehdä.
[Lisäys klo 22.52]
Voisin lyhyesti kertoa vielä muutamista yksityiskohdista. Lähteenä näissä on sangen yksipuolisesti syytetyn puolustus.
Tuusulassa piti käsitellä kahta Finreactor-juttua tänään. Toinen syytetyistä ilmestyi paikalle ilman oikeusavustajaa ja tuomari päätti muutaman käänteen jälkeen lykätä kyseisen tapauksen käsittelyä marraskuulle.
Vapauttava tuomio annettiin tapauksessa, jossa nuorta miestä syytettiin Yön ja Popedan tuotannon jakamisesta mp3-tiedostoina. Finreactorin kyseessä olleella käyttäjätilillä oli kuitenkin useampia käyttäjiä, eikä poliisi ollut liittänyt ip-osoitteita todistusaineistoon. Syytettä ei kyetty näyttämään toteen.
Pitäisin hovivalitusta itsestään selvänä.
Syytetyltä vaadittiin yhteensä lähes 30 000 euron korvauksia ja maksuja.
Turre Legalin laskun maksaa valtio.
Kai ehtikin jo linkittää turre.com/blogiin, josta voi lukea lisää yksipuolista asiaa tästä jutusta.
42 vastausta
Kirjoita vastaus
digitoday.fi, Töölönlahdenkatu 2, 00089 Sanomat.
Puhelin +358 9 1221, faksi +358 9 122 4179
Päätoimittaja: Juhani Pekkala, toimituspäällikkö Mari Flink
Myynti: verkkomedia.myynti@sanoma.fi, +358 9 122 2863.
Sähköposti: toimitus@digitoday.fi
Copyright 2006 Taloussanomat Oy.
Our Privacy Policy
Voittoon syyllisen lakitoimiston
Oikeuden edessä -blogissa kommentoidaan lisää näitä oikeudenkäyntejä.
Onneksi olkoon voitosta. :)
Hahaa.
Onneksi porukkaa on hyvin valistettu ;)
Parhaimmat naurut tullaan saamaan kun miljoonavaatimukset kaatuu pian.
Finreactor tyypeillä on nimittäin laskemia, ainakin toivottavasti, luulisi niiden seuraavan digitodayta ;)
Onneksi olkoon.
Mielestäni useimmilla p2p-syytetyillä on oikeus vahingonkorvauksiin valtiolta koska poliisi on selvittänyt heidän henkilöllisyytensä ip-osoitteen perusteella. Sellainen edellyttäisi yhtä vahvaa perustetta kuin kotietsintä. Normaali p2p-käyttäjä ei laskelmieni mukaan aiheuta kuin muutaman centin vahingon vuositasolla, joten kyseinen kynnys ei täyty. Eli siitä vaan kantelemaan eduskunnan oikeusasiamiehelle ja sitten kun se katsoo poliisin ylittäneen toimivaltasa, on oikeutettu saamaan vahingonkorvauksia valtiolta perusoikeuksien loukkauksesta (yksityisyyden suoja).
Poliisin olisi pitänyt tietää laskelmista ja tutkimuksista joiden mukaan normaali eikä pahempikaan p2p-käyttäjä aiheuta “huomattavaa vahinkoa”.
Itseasiassa jos ollaan aivan tarkkoja, p2p-ohjelmien käyttäjä, levitti tai valutti hän mitä tahansa, on aiheuttanut täsmälleen nollan euron, nollan sentin tappion yhtään kenellekkään, mutta muuten Puh-Nallella on asiaa. :)
Itse en olisi valmis ihan niin pitkälle menemään, sillä nykyinen järjestelmä jossa korvataan vain selkeästi mitattavissa olevia tai sitten ainakin vakiintuneesti korvattavaksi katsottavia vahinkoja rikostutkintaprosessista on kuitenkin käytännössä toimivampi kuin sellainen jossa ryhdytään penäämään jotain “henkisen loukkauksen” kuluja sen perusteella, että spekulatiivinen asioiden tonkiminen on aiheuttanut harmia ja mielipahaa. Mielestäni on helpompaa mitata jokin selkeä haitta (esim. takavarikossa olleiden tietokoneiden käyttöhyödyn menetys tai jokin vakiokorvaus kotietsinnästä joka on suoritettu laittomin perustein).
IP-osoite on julkisuudeltaan verrattavissa puhelinnumeroon, poliisi saa sen perusteella liittymän tilaajan selville ihan samoin valtuuksin.
Sen sijaan mielestäni olisi tärkeää ettpä poliisi ottaisi näistä nimenomaan näytön takia kaatuneista jutuista opikseen ja lopettaisi välittömästi sellaisten juttujen tutkimisen joiden eteenpäinviemiseksi ei ole näyttöä.
Epäilen vaan, että Lex Karpelan tekijänoikeusrikoksen laajentamisesta tulee poliisille seuraava vipu jolla kotietsintöjä ja muita ylimitoitettuja pakkotoimia tullaan jatkamaan, koska nyt ratkaistut jutut eivät vielä anna siitä oikeuskäytäntöä.
Jos jostain asiasta pitäisi vaatia korvauksia, niin käsittääkseni se olisi nimenomaan liian spekulatiiviseen laintulkintaan perustuvat kotietsinnät, joilla mielestäni puututaan perusoikeuksiin huomattavasti vakavammin kuin Internet-palveluntarjoajille tehdyillä rutiinikyselyillä. Vieläkin on esim. selvittämättä, miten poliisi selvisi taannoin virkarikossyytteittä TOASin ratsiasta (Finreactor-poruukkaan kuulunut henkilö sitäkin palvelinta pyöritti), jossa tälläkin hetkellä vielä julkisuudessa olevan tiedon mukaan käyttöehtosopimuksen väitettyä rikkomista käytettiin perusteena rikosepäilyyn ja sitä kautta pakkokeinojen käyttöön.
Sikäli kun Turren blogin uutisointi (btw, Turrea voisi ihan suosiolla kutsua EFFI:n lakiosastoksi, 3 pääjehua sen takana ovat EFFI-aktiiveja) esittää syytteen kaatumisen kannalta olennaisen, tämä juttu on ennakkotapauksena oikeusvarmuuden ja oikeusturvan kannalta jokseenkin kelvoton.
Tarkoitan tällä sitä, että pelkän Internet-liittymän maksamista rikosvastuuseen johtavana tekona ei ole vieläkään asetettu kunnolla kyseenalaiseksi. Tarvitaan tapaus, jossa kunnolla perusteltu ja puolueettomin todistajin tuettu syyte siitä, että jostain IP-osoitteesta on havaittu luvatonta jakelua, kaatuu siihen ettei IP-osoitteen kytkemiseksi keneenkään luonnolliseen henkilöön ole esittää muuta näyttöä kuin ISP:lle maksetut laskut.
Voittohan on toki voitto, mutta vaarallinen oikeuskäytäntö pääsee syntymään jossa oikeus vaan katsoo, että löytyykö kantajien prujuista IP-osoite ja täsmääkö se palveluntarjoajan laskutuslistoihin, ja sitten nuija pöytään ja seuraava keissi. Toivottavasti viimeistään hovissa tullaan toteamaan koko kuvankaappaus/IP-osoite -todistelu täysin riittämättömäksi. Haltijavastuu on oikeusmurha eikä sitä pidä sallia missään parkkisakkoa vakavammassa asiassa.
Niin tuosta juuri Internet liittymän liittämisestä, juttuun on jotenkin vähän niin ja näin, sillä Internet liittymissähän voi olla kuka tahansa tilaajana, jolloin syytehän voitaisiin periaatteessa laittaa esim. nuoren finreactorilaisen äidin piikkiin, jolla nyt sattui olemaan nimi ADSL sopimuksessa? Eli sinänsä ip:tä ei voi liittää mihkään tiettyyn henkilöön minusta, sillä ovelampi p2p käyttäjä kaappaa muutaman koneen ja kierrättää näiden kautta tiedostot, jolloin p2p verkkoon saadaan näkyviin vähän muita ip:tä. Se Ruotsalainen anonyymi palvelu varmaankin perustuu tähän aika pitkälti.
Nuo korvaus summat tuntuvat aika naurettavilta. Tajuaisivat nyt jossain vaiheessa, että ollaan Suomessa eikä USA:ssa. Täällä nyt luulis, että käytettäisiin jonkinlaista järkeä, kun puhutaan siitä, että ihmiset vanhentuvat ja pitäisi saada työvoimaa, sitten tuomitaan tähän potentiaalisia nuoria elämäkseen maksamaan, jostain josta loppujen lopuksi ei tiedetä olevan varmasti haittaa kenellekkään?
Mielenkiinnolla odotan seuraavaa oikeusistuntoa… ja niitä oikeuden pöytäkirjoja olisi todellakin kiva nähdä, varsinkin se “todisteet” ja mistä *todella* syytetään… onko se edelleen tiedon jakamisesta.
On aina mukava nähdä oikeuden toteutuvan.
Hitsi, enpä huomannut artikkelia eilen, ja muutenkin jäi eilen huomaamatta. Mutta eilen oli siis “Talk like a pirate day”. Eli osui ja upposi :)
Wikipedia, talk like a pirate day
Pelkäänpä vain että tämmöinen juttu saattaa tulla takaisin vielä jossain vaiheessa. Käsittääkseni juttu siis kaatui siihen että IP-osoitteita ei voitu yhdistää ihmisiin, tai että niitä ei ollut tallennettu.
Tämä varmastikin tiettyjen tahojen kannalta näyttää ilmiselvästi laissa olevalta porsaanreiältä, joka on tukittava mitä pikimmin.
Vähän OT, mutta samaa sarjaa.
Maakuntaradion nettiuutisista: Nettipiratismista imatralaismiehelle rapsut
Joskus n. viikko sitten oli Etelä-Saimaassa artikkeli (yllättävän pitkä muuten), jossa mainitut vaatimukset olivat paljon suuremmat kuin tuomiossa. Jutussa mainittiin myös että hän jakoi MS:n uutta käyttöjärjestelmää vuonna 2004. Mikä oli MS:n uusi käyttis tuona vuonna, Windows XP vai 2003? Vaiko kenties Vistan Beta/Longhorn?
En näe että tuossa olisi oikeasti tullut mitään vahinkoa MS:lle. Päinvastoin korkeintaan lisää tyytyväisiä maksavia asiakkaita mikäli kyse oli Vistan betasta tai server 2003:sta. Nyttemmin tuomittukin vetosi jo lehtijutussa siihen, että samoja käyttiksiä saa rajan takaa, ja hän vain kokeili miten systeemi toimii.
Kalliiksi tuli kokeilu, ja huonoa tuuria. Varmasti oli paljon suurempiakin jakelijoita, paljon arvokkammille ohjelmille samaan aikaan.
Olihan tuo mukavaa luettavaa ettei ihan noin vain tuotmita. Tsemppiä Turrelle, ehkäpä heillekin irtoaa rahaa näistä jutuista.
Harvinaisen kädetön uutisjuttu, ei mainita edes käräjäoikeutta joka tuomion on antanut. Tietokoneen menetys valtiolle on myöskin aiemmasta oikeuskäytännöstä poikkeava rangaistus, teoriassa se voisi nousta jopa ns. “hyvityksiä” korkeammaksi arvoltaan, ollen keskimäärinkin noin lähes kolmanneksen luokkaa.
IP-osoitteen suojasta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000255&posting=22000000018976975
Ehdotus Jaakolle: avaisit jonkun paikan jonne voisi kirjoittaa pitkästi jutut ja tänne voisi pistää vain viittauksen sinne…
Tuomioistuimetkin ovat alkaneet katsoa, että eivät normaalit p2p-käyttäjät ole ansiotarkoituksessa tiedoostoja jakaneet. Ennen 1.1.2006 ip-osoitteen perusteella henkilöllisyyden selvittäminen vaati ansiotarkoitusta. Mutta kun sellaista ei ole ollut juuri kellään, niin lähes kaikkien yksityisyyden suojaa on loukattu. Tapauksia taitaa olla jotain 60…
Jos kellään ei ole ansiotarkoitusta ja henkilöllisyyden selvitetty kaikilta poliisin toimesta…
–
Suomessa tänä vuonna vireille laitettujen tutkintapyyntöjen kokonaismäärä nousee näin 58:aan.
http://www.ifpi.fi/ajankohtaista/article.html?newsid=122
Mihinkä muka perustuen? Tietääkseni IP-osoitteen liittymän nimettyyn tilaajaan liittävän tiedon poliisi saa poliisilain 36 § 2 mom. perusteella “jos tietoja yksittäistapauksessa tarvitaan poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi”, eli ts. mitään tutkinnan laajuutta tai asian vakavuutta koskevaa rajoitusta ei ole.
Kuten jo aiemmin todettua, Internet-liittymän tilaaja on täysin samassa asemassa kuin puhelinliittymän tilaaja. Numeronsa voi monellakin tavalla järkätä “salaiseksi”, mutta poliisi sen saa aina tietoonsa (tai toisin päin, nimen numeron takaa) ilman mitään erityistä menettelyä. Se että yksittäiskäyttäjien IP-osoitteet on palveluntarjoajan nimellä “netin puhelinluettelossa”, eli WHOIS-tietokannoissa, ellei erikseen ole tilattu julkista osoiteblokkia, ei muuta asiaa miksikään.
Televalvonta, eli sen selvittäminen kuka on mistäkin numerosta (IP-osoitteesta) soittanut (ollut verkkoyhteydessä) mihinkin, on täysin eri asia ja siihen pätevät nimenomaan vaatimukset epäillyn rikoksen vakavuudesta.
Hei Red Blue.
Lues vielä sen lain hallituksen esitys…
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta (HE 28/2004)
Hallituksen esitykseen sähköisen viestinnän tietosuojalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 125/2003 vp) sisältyy poliisilain 36 §:n muuttamista koskeva ehdotus, jonka mukaan poliisilla olisi oikeus saada teleyritykseltä yhteystiedot tai muut telepäätelaitteen tai liittymän yksilöivät tiedot, jos tietoja yksittäistapauksessa tarvitaan poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi. Epäily rikoksesta, joka lain säännösten mukaan mahdollistaa kotietsinnän, antaisi siten poliisille mahdollisuuden saada oikeudenloukkaajan tunnistetiedot.
“”Olemme vastaisuudessakin valmiita neuvottelemaan sovintoratkaisuja ilman, että tapaukset viedään rikosjuttuina käräjille.”, vahvistaa ÄKT:n toiminnanjohtaja Arto Alaspää.”
:D
Näyttää siltä, että käräjillä kannattaa aina käydä ;-)
Käräjille vain kaikki epäillyiksi joutuneet! Ei kannata suostua (laillistettuun) kiristykseen.
No tässä voikin odotella haasteita tai miettiä miten tutkinta kynnys ylittyy… se kun ei ole tässä TO -laissa kovinkaan itsestään selvää missä vaiheessa rikkoo lakia siten että olisi riski joutua edesvastuuseen. ;?
Tilasin itselleni ekan tuusulan tapauksen paperit, mutta eipä niistä käy ilmi mitään erityistä, jota mediassa ei olisi ollut jo esillä. Tulkaa paikan päälle katselemaan Turkkuseen.
Vähän asian vierestä tämä, mutta kertokaas mulle, että onko tätä uutisoitu mitenkään missään valtamediassa?
Esmes ylen kautta tuo Imatralaismiehen tapaus löytyykin, mutta onko syynä tapauksen uutisointiin se, että ko. keississä jaettiin tuomioita? Onko niin, että kun tuomioita ei tule, niin se on sitten hys hys, ettei vaan TO-mafian harjoittama aivopesu häiriinny? Vai mistä on kysymys?
Näinhän se näyttää olevan, donjoe. Herää kysymys, voiko mediaan luottaa. Perinteiset viestimet välittävät mielikuvaa, että Internet on epäluotettava viestintäkanava.
Mitenkähän lie… Valtaviestimet kaivavat tässä(kin) tapauksessa maata jalkojensa alta. Jonakin päivän voi p*ska osua tuulettimeen.
Tiedonvälityksen luotettavuus on kriisissä - myös Suomessa.
Kenties se on ollut jo kauan, mutta levittäjänoikeuslain käsittely on paljastanut valtamedioiden yksipuolisen, ylimielisen ja propagandistisen suhtautumisen kohderyhmiinsä. Siis meihin, jotka uutisia luemme, kuuntelemme ja katselemme.
Niinno. En minä nyt sillä, että tässä mitenkään uudesta ilmiöstä olisikaan kysymys. Jotenkin en vain osannut odottaa, että media tässä(kin) asiassa osoittautuisi puolueelliseksi. Tokihan ilmiöstä on voi löytää esimerkkejä muiden aihealueiden uutisoinnitiin liittyen, mutta että valtamedian harjoittama “journalismi” ottaa kantaa tähänkin asiaan näin räikeästi, oli minulle uutta.
En pahemmin journalismin maailmaa tunne, ja silläkin uhalla, että saan naiivin idealistin leiman, olen valmis väittämään, että journalismin periaatteisiin kuuluu — tai ainakin mielestäni pitäisi kuulua — pyrkimys objektiivisuuteen.
Valitettavan usein vain objektiivisuus on menetetty jo ennen aisian varsinaista uutisointia. Nimittäin siinä vaiheessa, kun tehdään valinta aiheen uutisoinnista tai uutisoimatta jättämisestä.
Imatran tapauksesta oli Etelä-Saimaassakin: Todellisuudessa tuomittu oli Ruokalahtelainen. jaettu Windows oli MS:n uusin Windows XP yritysversio. “Vain” 8000 korvauksia, 3000 vastapuolen oikeudenkäyntikuluja ja joitain satosia sakkoja. Lisäksi tietokoneen menetys valtiolle. Aika kohtuutonta, kuinka moni lataaja on hyötynyt rahallisesti (=säästänyt) tuon version lataamisesta?
Hänellä nyt vain sattui olemaan huono tuuri. Netissä on varmasti useita muitakin, jotka jakavat samaa versiota. Mainittakoon vielä että kuusi muutakin tiedostoa oli laittomasti jaossa, mutta niiden asianomistajat eivät nostaneet syytettä. MS:n vaatimus oli jossain 20900 EUR tietämillä. Eikä tietenkään mitään laskelmia esitetty lehdessä, jos niitä nyt edes oli oikeudessa esillä.
Tuusulasta en huomannut mitään, se olisi sopinut hyvin tuon jutun viereen.
Yksi syy siihen että tästä ei ole uutisoitu voi olla siinä, jos kukaan ei ole tehnyt lehdistötiedotetta ja lähettänyt sitä lehdille. En tiedä miten pimeä puoli näistä asioista tiedottaa, mutta tuskin tiedotusvälineet itse niitä tietoja mistään pöytäkirjoista kaivavat. Voi tietysti olla että tiedotus on tehty mallikkaasti mutta siitä huolimatta mitään ei julkaista. Silloin voi jo puhua jonkinlaisesta puolueellisuudesta.
Jestas, olette tekin naiiveja.
Sanoma-konsernillahan on Lataamo-palvelunsa, joka tarjoaa DRM-tartuntaista ja suoraan sanoen paskalaatuista poppia hintaan 1/10 CD-levyn hinnasta. Väittäisin, että samanlainen palvelu löytyy myös Alma-Medialta (iltalehti, jne) sekä joltakin MTV3:n ja Nelosen partnerilta. Syy-seurausketju lienee itsestäänselvä: media rummuttaa että epävirallisesta levityksestä joutuu lopuksi ikäänsä (velka-)vankeuteen, ja että ainoa Laillinen ja Hyveellinen ja Korrekti tapa on ostaa naurettavalla tavalla hinnoiteltua, parin vuoden päästä DRM-tekniikoiden vaihtuessa lahoavaa “sisältöä” palvelusta joka ei toimi. Rahan sanotaan tulevan rahan luokse, mutta todellisuudessa raha tulee vallan luokse.
Konrad, et varmaankaan usko, kun sanon, mutta suurin osa Sanoman toimittajista tai uutispääliköistä tai ylipäätään henkilöstöstä tuskin osaa nähdä yhteyttä Tuusulan päätöksellä ja Inprodiconin musiikkikaupoilla. Suurin osa ei varmaankaan edes tiedosta, että konsernilla on jotain tekemistä myös musiikin tekijänoikeuksien kanssa. Ei sinänsä, että puolustaisin uutisoimattomuutta. Itse asiassa on sangen mielenkiintoista, ettei vapauttava tuomio, toisin kuin langettavat viime kuilta, ylittänyt juuri uutiskynnystä.
P.S Nelosen partneriksi salaliittoteoriassasi varmaan kelpaa Welhon ja myös HS.fi:n musapuoti.
Yllättävää on se, että aina kun TO-mafia häviää oikeusjutun valtio maksaa. TO-mafia kun voittaa oikeudessa niin syytetty maksaa eikä valtio. Kummallista :s
Mafiasta en tiedä, mutta kyllä ttvk joutui kantamaan omat oikeudenkäyntikulunsa itse.
Juuri näin. Joku Lataamo-palvelun edustaja jossakin lehdykässä hiljan ihmetteli miksi palvelu ei ole saanut kunnolla tuulta alleen, vaikka “tuote on kunnossa”. Anteeksi mitä? Tuotehan on aivan paska. En ikinä ostaisi mitään Lataamosta tuollaisilla teknisillä rajoitteilla (WiMP, DRM), enkä käsitä miksi kukaan muukaan haluaisi ostaa.
Eikö Lataamossa ole myös MP3-muodossakin joitain harvoja kappaleita?
Niiden laadusta en mene takuuseen. Joskin nekin on pääosassa tapauksista ylihinnoiteltu, joissain tapauksissa näyttää koko tuplalevyn sisällön ostaminen olevan huomattavasti halvempaa, kuin kappaleiden yksitellen ostaminen.
Väärä HE. Poliisilain 36 § 2 mom. muutti HE 266/2004, jossa ei mainita mitään rajoitusta “Epäily rikoksesta, joka lain säännösten mukaan mahdollistaa kotietsinnän”, päin vastoin, “poliisille kuuluvan tehtävän” tarkennetaan “kaikkien poliisille kuuluvien tehtävien suorittamiseksi”. Myöskään mainitsemassasi HE 125/2003:ssa jolla dynaamiset IP-osoitteet otettiin tietoluovutuksen piiriin, ei mainita mitään rajoituksia.
Mainitsemasi tekijänoikeuslakia koskeva HE ei voi sanella soveltamisohjetta täysin eri laista vaan siinä on selkeä virhe (Lex Karpela nyt on niin suuri virhe muutenkin, ettei ole mikään ihme jos sitä laatineet eivät ole olleet lainsäädännöstä jyvällä noin yleensäkään).
Perustuslaista ei onneksi yksityisyyden suojaa otettu pois. (Karpelan kaudella tosin epäselvää onko kys. pykälä enään käytännössä voimassa).
Se ett yksityisyyden suoja on perusoikeudessa vielä tarkoittaa sitä että se velvoittaa kaikkia viranomaisia. Jos siitä poiketaan, poikkeusperusteen pitää olla vahva. Se merkitsee että poliisin on toiminnassa noudatteva perustuslakia. Mikäli perusoikeuteen on tehty poikkeus kuten kys. poliisilain pykälä. Se merkitsee, että vaikka poliisilla on kys. oikeus poliisilaissa, sen pitää silti kunnioittaa yksityisyyttä. Eli jos käyttää kyseistä pykälää, niin perusteen pitää olla vahva.
Kuinka vahva ? Siihen mielestäni alla oleva HE antaa vastauksen. Vaikka poliisilain pykälää ei tehty kyseisen He perusteella, niin lainsäätäjän tahto on “tuota luokkaa”. Eli jos kyseistä poliisilain pykälää halutaan soveltaa ja henkilöllisyys saataisiin poliisin toimesta selvittää, niin perusteen täytyy olla yhtä vahva, kuin se että saataisiin tehdä kotietsintä. Näin siis koska yksityisyydensuoja on perusoikeuksissa. Tulkintavaikutus…Poliisin on AINA toiminassa muistettava perusoikeudet. Riippumatta siitä mitä sitä alempitasoiset pykälät sanovat.
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta (HE 28/2004)
Hallituksen esitykseen sähköisen viestinnän tietosuojalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 125/2003 vp) sisältyy poliisilain 36 §:n muuttamista koskeva ehdotus, jonka mukaan poliisilla olisi oikeus saada teleyritykseltä yhteystiedot tai muut telepäätelaitteen tai liittymän yksilöivät tiedot, jos tietoja yksittäistapauksessa tarvitaan poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi. Epäily rikoksesta, joka lain säännösten mukaan mahdollistaa kotietsinnän, antaisi siten poliisille mahdollisuuden saada oikeudenloukkaajan tunnistetiedot.
Tämä rajaus tehdään oikeuskäytännössä ja siltä osin käsittääkseni (tästä ei ole nyt tällä haavaa antaa viitettä, mutta niitä pitäisi löytää melko helposti jos todella asettaa esittämäni kyseenalaiseksi) poliisin oikeus “salaisiin” puhelinnumeroihin on niin vakiintunutta oikeuskäytäntöä, että sen riitauttaminen perusoikeusväittein ei ole kestävällä pohjalla. IP-osoite on puhelinnumeroon täysin teknisesti rinnasteihin ja lainsäädäntä vuodelta 2003 sen samaistamiseksi on mielestäni ihan järkevästi perusteltu.
Esittäisin asian myös niin, että yksityisyyden suojelemisessa pitää näinä päivinä valita tarkasti taistelut jotka kannattaa käydä, eli ei kannata asettaa etulinjoja jo nykyisten “vihollisen asemien” taakse vaan niiden eteen.
Näen asian siten, että yksityisyyden suojelussa on kolme päätasoa:
1) Liittymän tunnistetiedot palveluissa joissa niitä säilytetään jo vakiintuneen käytännön perusteella (Internet-liittymien IP/tilaaja-kytkennät, muiden kuin prepaid-liittymien puhelinnumerot)
- Tämä on jo menetetty, muiden kuin prepaid-liittymien ja anonyymi/pseudonyymi-P2P/proxy/sähköposti -palvelujen osalta
2) Automaattinen televalvonta eli liikenteen tunnistetietojen tallennus ilman oikeuden päätöstä
- Tässä on digitaalisen perusoikeustaistelun rintamalinja nyt Euroopassa ja tästä kannattaa taistella koska se on huima laajennus kohdasta 1) ja lähempänä orwellistista dystopiaa kuin koskaan aiemmin (pl. Echelon joka on extralegaalisti jo tuottanut tämän yksityisyyden uhkatason pari vuosikymmentä, mutta vain rajatusti eurooppalaisten toimijoiden pussiin)
3) Pseudonyymin ja anonyymin viestinnän totaalikielto, tätä ajetaan jo paikallisesti “lapsiporno” ja “terrorismi” -väitteillä
- Vasta tämä taso on todiste täydestä digitaalisesta totalitarismista
Jaakko, en väitä että kontrolli tulisi toimitustasolta. En väitä edes että yksittäiset toimittajat tai heidän esimiehensä (jne) olisivat eksplisiittisen tietoisia tällaisesta politiikasta. Näiden henkilöiden ei välttämättä tarvitse tietää mitään työnantajansa tai sen emoyhtiön taloudellisista intresseistä. Riittää kunhan henkilö(t) jo(t)ka päättä(ä/vät) määräaikaisten työsuhteiden uusimisesta ja/tai vakinaistamisesta ovat selvillä siitä millaisia ihmisiä on, *khm*, tarkoituksenmukaista pitää töissä.
Suomen kielen taito lienee Sanoma-konsernissa edellytys, ja se että tulee luonteensa puolesta toimeen työtovereidensa kanssa; miksei uskollisuus pääomaa kohtaan (tmv) voisi myös olla? Totisesti, toimituspolitiikan kovakourainen sääntely oletettavasti herättäisi närää journalistien ammattijärjestö(i)ssäkin, tai ainakin enemmän kuin määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen loputtomaksi koeajaksi.
Konrad, eli arvelet, että vuosien varrella Sanoma Osakeyhtiöön on tämän kontrollin vaikutuksesta saatu muodostettua henkilöstö, joka nyt jättää Hesarin ja Welhon musapuotien vuoksi kirjoittamatta ko. tuomiosta???
Olisin valmis veikkaamaan, että kyse on enemmänkin huonosta journalismista ja aiemmin voitokkaan puolen paremmasta tiedotusosaamisesta ynnä asemasta verrattuna Turre Legaliin.
Edit: Lisään vielä, että ainakaan (tietääkseni) viimeinen palkanmaksajani, eli Taloussanomat Oy:n, tekemä rekrytointi ei noudata kuvaamaasi kaavaa.
Voi olla että kyse on tarkoituksemukaisesta journalismista tai sitten yksinkertaisesti siitä että uutisia valitaan julkaistavaksi enemmän tai vähemmän satunnaisesti, ilman että yksittäisen aihealueen kohdalla voi havaita jatkuvuutta.
Eli huonoa journalismia joka tapauksessa.
Otan vähän tylsän mutta valaisevan esimerkin urheilumaailmasta. Ammattilaispyöräilyssä järjestetään usean päivän etappiajoja, ns. ympäriajoja, joissa tapahtuu jotain päivittäin. Hesarin urheilu-uutisointia seuranneena voin helposti havaita että edes muutaman palstarivin tuloksia ei julkaista joka etapista, ei edes tärkeimmistä, puhumattakaan että niistä olisi jotain yhteenvetoa tai reportaasia. Toisin sanoen, uutisoinnista puuttuu jatkuvuus. Tämä johtunee siitä ettei pyöräilyä katsota Suomessa ns. valtalajiksi, toisin kuin muualla Euroopassa.
Suomalaisille lukijoille olisi käsittämätöntä jos jostakin formulakisasta ei kerrottaisikaan lehdessä mitään. Toisin sanoen tietyn aiheen uutiset on jo etukäteen vähintään kansallisella tasolla ja toimituspoliitiikassa kategorisoitu “tärkeiksi” ja “vähemmän tärkeiksi” tms. Jälkimmäisiä uutisia otetaan mukaan palstatilan niin salliessa, jolloin niiden pääasiallinen tehtävä ei ole uutisointi vaan palstatilan täyttäminen.
Joo, huonolla journalismilla tarkoitin juurikin tätä, eli useissa medioissa on rummutettu Finreactorin tapausta ja senhän tietysti pitäisi velvoittaa uutisoimaan käänteistä kuin käänteistä. Aiheita pitää seurata loppuun asti.
Jottei pilkka kalahtaisi omaan nilkaan, pitää varmaankin kertoa, että Organisoidun keskustelun esitutkinta on Mikko Rauhalan mukaan valmis ja juttu on siirtynyt syyteharkintaan. Tämähän tarkoittaa, että poliisi epäilee keskustelun rikkoneen lakia.
En ole saanut syyttäjää kiinni. Ehkä jopa ehdin kirjoittamaan jutun jossain vaiheessa (OTO:na).
Kiitos vain palautteen antajalle muistutuksesta.
Tuusulan tappio jää lainvoimaiseksi.
Tämä tuomio on nyt nähtävillä verkossa.
Huomattavaa on tässäkin tapauksessa, että oikeus on arvioidessaan nimenomaan näyttöä epäillyn syyllisyydestä, laittanut painoarvoa tämän ATK-alan koulutukselle ja kokemukselle:
T.s., vaikka tässä yhteydessä näytön puute oli muutenkin aivan ilmeinen (edes todisteeksi yksinään kelvottomia IP-osoitteitakaan ei ollut näyttää), niin siltikin selitykset ettei “tiennyt mitä oli tekemässä” ovat näemmä heikolla tolalla ns. “vakioselityksiin” tottuneissa ja kuitenkin kehittyneen tietotekniikan erikoisuuksia itse yleensä erittäin heikosti ymmärtävissä käräjäoikeuksissa, ellei sitten epäilty erikseen kykene todistamaan olevansa täysin tietokoneummikko ja joutuneensa epäilyjen kohteeksi näpytellessään näppistään kuin yksi rajattomasta määrästä apinoita ikään…
Just! Minullakin on ATK-alan koulutus, mutta en silti ymmärrä p2p-ohjelmien sielunelämää täydellisesti. Eri ohjelmien ominaisuudet ja oletusasetuksetkin vaihtelevat, joten kirjoa riittää.
Olisin siis täydellinen uhri. En ymmärrä, mutta oikeuden mukaan minun pitäisi ymmärtää. Onhan minulla koulutus. Ajokorttikin lienee raskauttava tekijä liikenneonnettomuuden sattuessa. Kortitta pääsisi vähemmällä?
Miksi muuten vahingonkorvaukset pitäisi maksaa to-järjestöille eikä artisteille, joiden töitä katsotaan levitetyn oikeudetta verkossa? Tilitetäänkö vahingonkorvaukset edelleen artisteille?
Itse tuomio on oikeassa suhteessa näyttöihin: “Jutussa ei ole esitetty syyksilukevaan tuomioon riittävää näyttöä siitä, että A olisi syyllistynyt syyttäjän kertomaan menettelyyn. Syyte ja korvausvaatimukset on hylättävä.”