Olisin siis täydellinen uhri. En ymmärrä, mutta oikeuden mukaan minun pitäisi ymmärtää. Onhan minulla koulutus. Ajokorttikin lienee raskauttava tekijä liikenneonnettomuuden sattuessa. Kortitta pääsisi vähemmällä?

Miksi muuten vahingonkorvaukset pitäisi maksaa to-järjestöille eikä artisteille, joiden töitä katsotaan levitetyn oikeudetta verkossa? Tilitetäänkö vahingonkorvaukset edelleen artisteille?

Itse tuomio on oikeassa suhteessa näyttöihin: “Jutussa ei ole esitetty syyksilukevaan tuomioon riittävää näyttöä siitä, että A olisi syyllistynyt syyttäjän kertomaan menettelyyn. Syyte ja korvausvaatimukset on hylättävä.”

Huomattavaa on tässäkin tapauksessa, että oikeus on arvioidessaan nimenomaan näyttöä epäillyn syyllisyydestä, laittanut painoarvoa tämän ATK-alan koulutukselle ja kokemukselle:

Myöskin jutussa kuullun todistajan kertomuksen mukaan on arvioitavissa, että amk-insinöörin koulutuksen saaneella A:lla on tuolloin ollut paremmat valmiudet tietokoneohjelmien asentamiseen ja käyttämiseen kuin hän on halunnut käräjäoikeudessa kertoa.

T.s., vaikka tässä yhteydessä näytön puute oli muutenkin aivan ilmeinen (edes todisteeksi yksinään kelvottomia IP-osoitteitakaan ei ollut näyttää), niin siltikin selitykset ettei “tiennyt mitä oli tekemässä” ovat näemmä heikolla tolalla ns. “vakioselityksiin” tottuneissa ja kuitenkin kehittyneen tietotekniikan erikoisuuksia itse yleensä erittäin heikosti ymmärtävissä käräjäoikeuksissa, ellei sitten epäilty erikseen kykene todistamaan olevansa täysin tietokoneummikko ja joutuneensa epäilyjen kohteeksi näpytellessään näppistään kuin yksi rajattomasta määrästä apinoita ikään…

…yksinkertaisesti siitä että uutisia valitaan julkaistavaksi enemmän tai vähemmän satunnaisesti, ilman että yksittäisen aihealueen kohdalla voi havaita jatkuvuutta.

Joo, huonolla journalismilla tarkoitin juurikin tätä, eli useissa medioissa on rummutettu Finreactorin tapausta ja senhän tietysti pitäisi velvoittaa uutisoimaan käänteistä kuin käänteistä. Aiheita pitää seurata loppuun asti.

Jottei pilkka kalahtaisi omaan nilkaan, pitää varmaankin kertoa, että Organisoidun keskustelun esitutkinta on Mikko Rauhalan mukaan valmis ja juttu on siirtynyt syyteharkintaan. Tämähän tarkoittaa, että poliisi epäilee keskustelun rikkoneen lakia.

En ole saanut syyttäjää kiinni. Ehkä jopa ehdin kirjoittamaan jutun jossain vaiheessa (OTO:na).

Kiitos vain palautteen antajalle muistutuksesta.

Otan vähän tylsän mutta valaisevan esimerkin urheilumaailmasta. Ammattilaispyöräilyssä järjestetään usean päivän etappiajoja, ns. ympäriajoja, joissa tapahtuu jotain päivittäin. Hesarin urheilu-uutisointia seuranneena voin helposti havaita että edes muutaman palstarivin tuloksia ei julkaista joka etapista, ei edes tärkeimmistä, puhumattakaan että niistä olisi jotain yhteenvetoa tai reportaasia. Toisin sanoen, uutisoinnista puuttuu jatkuvuus. Tämä johtunee siitä ettei pyöräilyä katsota Suomessa ns. valtalajiksi, toisin kuin muualla Euroopassa.

Suomalaisille lukijoille olisi käsittämätöntä jos jostakin formulakisasta ei kerrottaisikaan lehdessä mitään. Toisin sanoen tietyn aiheen uutiset on jo etukäteen vähintään kansallisella tasolla ja toimituspoliitiikassa kategorisoitu “tärkeiksi” ja “vähemmän tärkeiksi” tms. Jälkimmäisiä uutisia otetaan mukaan palstatilan niin salliessa, jolloin niiden pääasiallinen tehtävä ei ole uutisointi vaan palstatilan täyttäminen.

Olisin valmis veikkaamaan, että kyse on enemmänkin huonosta journalismista ja aiemmin voitokkaan puolen paremmasta tiedotusosaamisesta ynnä asemasta verrattuna Turre Legaliin.

Edit: Lisään vielä, että ainakaan (tietääkseni) viimeinen palkanmaksajani, eli Taloussanomat Oy:n, tekemä rekrytointi ei noudata kuvaamaasi kaavaa.

Suomen kielen taito lienee Sanoma-konsernissa edellytys, ja se että tulee luonteensa puolesta toimeen työtovereidensa kanssa; miksei uskollisuus pääomaa kohtaan (tmv) voisi myös olla? Totisesti, toimituspolitiikan kovakourainen sääntely oletettavasti herättäisi närää journalistien ammattijärjestö(i)ssäkin, tai ainakin enemmän kuin määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen loputtomaksi koeajaksi.

Mikäli perusoikeuteen on tehty poikkeus kuten kys. poliisilain pykälä. Se merkitsee, että vaikka poliisilla on kys. oikeus poliisilaissa, sen pitää silti kunnioittaa yksityisyyttä. Eli jos käyttää kyseistä pykälää, niin perusteen pitää olla vahva.

Tämä rajaus tehdään oikeuskäytännössä ja siltä osin käsittääkseni (tästä ei ole nyt tällä haavaa antaa viitettä, mutta niitä pitäisi löytää melko helposti jos todella asettaa esittämäni kyseenalaiseksi) poliisin oikeus “salaisiin” puhelinnumeroihin on niin vakiintunutta oikeuskäytäntöä, että sen riitauttaminen perusoikeusväittein ei ole kestävällä pohjalla. IP-osoite on puhelinnumeroon täysin teknisesti rinnasteihin ja lainsäädäntä vuodelta 2003 sen samaistamiseksi on mielestäni ihan järkevästi perusteltu.

Esittäisin asian myös niin, että yksityisyyden suojelemisessa pitää näinä päivinä valita tarkasti taistelut jotka kannattaa käydä, eli ei kannata asettaa etulinjoja jo nykyisten “vihollisen asemien” taakse vaan niiden eteen.

Näen asian siten, että yksityisyyden suojelussa on kolme päätasoa:
1) Liittymän tunnistetiedot palveluissa joissa niitä säilytetään jo vakiintuneen käytännön perusteella (Internet-liittymien IP/tilaaja-kytkennät, muiden kuin prepaid-liittymien puhelinnumerot)
- Tämä on jo menetetty, muiden kuin prepaid-liittymien ja anonyymi/pseudonyymi-P2P/proxy/sähköposti -palvelujen osalta

2) Automaattinen televalvonta eli liikenteen tunnistetietojen tallennus ilman oikeuden päätöstä
- Tässä on digitaalisen perusoikeustaistelun rintamalinja nyt Euroopassa ja tästä kannattaa taistella koska se on huima laajennus kohdasta 1) ja lähempänä orwellistista dystopiaa kuin koskaan aiemmin (pl. Echelon joka on extralegaalisti jo tuottanut tämän yksityisyyden uhkatason pari vuosikymmentä, mutta vain rajatusti eurooppalaisten toimijoiden pussiin)

3) Pseudonyymin ja anonyymin viestinnän totaalikielto, tätä ajetaan jo paikallisesti “lapsiporno” ja “terrorismi” -väitteillä
- Vasta tämä taso on todiste täydestä digitaalisesta totalitarismista

Se ett yksityisyyden suoja on perusoikeudessa vielä tarkoittaa sitä että se velvoittaa kaikkia viranomaisia. Jos siitä poiketaan, poikkeusperusteen pitää olla vahva. Se merkitsee että poliisin on toiminnassa noudatteva perustuslakia. Mikäli perusoikeuteen on tehty poikkeus kuten kys. poliisilain pykälä. Se merkitsee, että vaikka poliisilla on kys. oikeus poliisilaissa, sen pitää silti kunnioittaa yksityisyyttä. Eli jos käyttää kyseistä pykälää, niin perusteen pitää olla vahva.

Kuinka vahva ? Siihen mielestäni alla oleva HE antaa vastauksen. Vaikka poliisilain pykälää ei tehty kyseisen He perusteella, niin lainsäätäjän tahto on “tuota luokkaa”. Eli jos kyseistä poliisilain pykälää halutaan soveltaa ja henkilöllisyys saataisiin poliisin toimesta selvittää, niin perusteen täytyy olla yhtä vahva, kuin se että saataisiin tehdä kotietsintä. Näin siis koska yksityisyydensuoja on perusoikeuksissa. Tulkintavaikutus…Poliisin on AINA toiminassa muistettava perusoikeudet. Riippumatta siitä mitä sitä alempitasoiset pykälät sanovat.

Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta (HE 28/2004)

Hallituksen esitykseen sähköisen viestinnän tietosuojalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 125/2003 vp) sisältyy poliisilain 36 §:n muuttamista koskeva ehdotus, jonka mukaan poliisilla olisi oikeus saada teleyritykseltä yhteystiedot tai muut telepäätelaitteen tai liittymän yksilöivät tiedot, jos tietoja yksittäistapauksessa tarvitaan poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi. Epäily rikoksesta, joka lain säännösten mukaan mahdollistaa kotietsinnän, antaisi siten poliisille mahdollisuuden saada oikeudenloukkaajan tunnistetiedot.

Lues vielä sen lain hallituksen esitys?

Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta (HE 28/2004)

Väärä HE. Poliisilain 36 § 2 mom. muutti HE 266/2004, jossa ei mainita mitään rajoitusta “Epäily rikoksesta, joka lain säännösten mukaan mahdollistaa kotietsinnän”, päin vastoin, “poliisille kuuluvan tehtävän” tarkennetaan “kaikkien poliisille kuuluvien tehtävien suorittamiseksi”. Myöskään mainitsemassasi HE 125/2003:ssa jolla dynaamiset IP-osoitteet otettiin tietoluovutuksen piiriin, ei mainita mitään rajoituksia.

Mainitsemasi tekijänoikeuslakia koskeva HE ei voi sanella soveltamisohjetta täysin eri laista vaan siinä on selkeä virhe (Lex Karpela nyt on niin suuri virhe muutenkin, ettei ole mikään ihme jos sitä laatineet eivät ole olleet lainsäädännöstä jyvällä noin yleensäkään).