etusivu
kaikki uutiset
data
finanssi
media
tele
työ & ura
tietoturva
it-myynti
tuotteet ja palvelut
kolumnit
pörssit
blogit
videot
fakta
shop
31.5.2006
Tekijänoikeuksia vai teknologiaa
- Tommy Lindgren
Tätä tekstiä ei varmaan kannattaisi edes kirjoittaa. Aion sohaista alle 3 000 merkillä musiikin tekijänoikeusdebattia, mikä on suunnilleen yhtä mielekästä kuin monivuotisen ihmissuhteen lopettaminen tekstiviestillä.
Pakko silti yrittää, sillä on turhauttavaa seurata keskustelua, jossa todelliset motiivit verhotaan liian usein hyväntahtoisen jargonin taakse. Kovaäänisimmät huutelijat puolustavat porkkanat korvissa joko artistin tai kuluttajan oikeuksia, aivan kuin nämä olisivat väistämättä ristiriidassa toistensa kanssa. Itse uskon vakaasti, etteivät vastakkain ole muusikko ja fani, vaan lähinnä viihdeteollisuus ja teknologinen kehitys.
Musiikin ja elokuvien kontrolloimaton leviäminen digitaalisessa muodossa on saanut viihdealan suuryhtiöt paniikkiin. Ihan syystäkin. Olisi varmasti mukavampaa tehdä bisnestä, jos pelisäännöt ja -nappulat eivät koko ajan muuttuisi. Viihdeala on ennenkin pelännyt uusia innovaatioita - oli sitten kyse c-kaseteista tai videonauhureista, joiden pelättiin tappavan levykaupat ja elokuvateatterit. Hengissä ovat vieläkin.
Nyt levymyynnin laskusta hätääntyneet yhtiöt käyvät toimeentuloaan puolustavien artistien kanssa näkyvää pr-taistelua tekijänoikeuksien puolesta. Musiikin tekijöiden huolen ymmärtää: ovathan artistisopimukset lähes aina taanneet heille vain marginaalisen osuuden levyjen myyntivoitoista. Vaatii silti aika paljon hyväntahtoisuutta uskoa, että levy-yhtiöiden ensisijainen intressi olisi yhtäkkiä mahdollisimman runsas leipä artistin pöydällä.
Yhden pienen viitteen levyteollisuuden epämääräisestä suhteesta tekijänoikeuksiin tarjoaa hiphop, jonka synty perustui pitkälti siihen, että artistit käyttivät luvatta toisten tekemää musiikkia uusien teosten luomiseen. Suurlevy-yhtiöt saavat kiittää sämpläämiseksi kutsuttua innovaatiota myöhemmistä miljoonatuloistaan.
Legendaarisen hiphop-yhtyeen Public Enemyn keulakuva Chuck D katsoi vielä kauemmas puhuessaan taannoin maansa kongressille: “Mustan musiikin 80-vuotisen perinteen edustajana en ole koskaan luottanut omien tekijänoikeuksieni suojeluun. Mitä tulee rock-musiikkiin, bluesriffejä varastettiin Mississipin suistolta ilman minkäänlaisia korvauksia, jotta ihmiset voisivat maksaa 180 dollaria Rolling Stonesin keikkalipuista ja kuunnella heidän soittavan samat riffit yhä uudestaan.”
Paikallaan junnaavaa puhetta riittää siitä, onko musiikin lataaminen ilmaiseksi internetistä tai cd-levyn kopiointi kaverilta myymälävarkautta tai jopa piraattilevyjen myyntiä vastaava rikos. Ja jos lain mukaan on, miten siitä pitäisi rangaista. Harvemmin pohditaan tekijänoikeuksien ajatusta ylipäänsä tai sitä, millaisilla keinoilla lainsäätäjät voisivat taata artisteille järkevät tekijänoikeuskorvaukset teknologista kehitystä rajoittamatta ja monikansallisten yhtiöiden etuja paapomatta.
Muusikkona en itse ainakaan haluaisi tukea yksisilmäisiä pyrkimyksiä suitsia internetin käyttöä markkinavoimien ohjaukseen. Enkä liioin pelotella musiikin ystäviä ajattelemaan, että ainoa eettisesti hyväksyttävä tapa saada musiikkia kuultavaksi on lyödä rahaa tiskiin levykaupassa.
Kirjoittaja on Don Johnson Big Bandin laulaja. Kirjoitus on julkaistu alun perin 31. toukokuuta Helsingin Sanomien Kulttuuri-sivuilla.
65 vastausta
Kirjoita vastaus
digitoday.fi, Töölönlahdenkatu 2, 00089 Sanomat.
Puhelin +358 9 1221, faksi +358 9 122 4179
Päätoimittaja: Juhani Pekkala, toimituspäällikkö Mari Flink
Myynti: verkkomedia.myynti@sanoma.fi, +358 9 122 2863.
Sähköposti: toimitus@digitoday.fi
Copyright 2006 Taloussanomat Oy.
Our Privacy Policy
Jösses miten hyvä kirjoitus!
Missä Tommy Lindgrenin kaltaiset muusikot olivat, kun Lex Karpelaa juntattiin ja lobattiin viime syksynä läpi?
Keikalla? Tommy puhuu asiaa, ei tekijänoikeuksissa vastakkain ole muusikko ja fani, vaan viihdeteollisuus ja teknologisen kehityksen uusista mahdollisuuksista nauttiva fani. Minä kyllä maksan omasta puolestani muusikolle sen mitä hän tarvitsee, kunhan vain voin nauttia musiikista siellä missä haluan, vapasti valitsemillani keinoilla. Valitettavasti näyttää siltä, että muusikon ja fanin välissä on blokki, joka pyrkii tekemään kaikkensa estääkseen tämän.
Hatunnosto Tommy Lindgrenille. Harvinaisen asiallinen kannanotto. Juttua oli ilo lukea.
Jonka näköjään printtasitte tänne uudelleen välittämättä Helsingin Sanomien tekijänoikeuksista… Lehtihän on verkossa _maksullinen_. Ei siinä, että olisin tekstiä vastaan, hyvä kirjoitus - pistipähän vuan hupaisasti silimään.
tuubamaaster:
Auts, kiinni jäimme. Ja kaiken lisäksi vielä _maksullisen_ materiaalin varastamisesta. =)
Vai jäimmekö? Ehkä meillä onkin sekä HS:n että kirjoittajan lupa julkaista teksti. Mitäs veikkaisit?
Samaa taloahan nämä ovat sekä Digitoday että Helsingin Sanomat - Sanoma Osakeyhtiön julkaisuja molemmat. Niinpä minä ainakin Veikkaan, ettei julkaisuoikeuksista tule suuremmin riitaa..
Artisteillahan on asiassa ratkaisuvalta, jos he oikeasti kokevat että tekijänoikeusmafia haluaa ahneuksissaan erottaa heidät faneistaan ja asiakkaistaan. Kolumnien kirjoittelun sijaan suosittelisin perustamaan joko
a) Oman levy-yhtiön, joka ei solmi yksinoikeussopimuksia kenenkään kanssa ja/tai
b) Taiteilijoiden osuuskunnan, yhdistyksen, tms. yhteisön joka kamppanjoi yksinoikeussopimuksia vastaan, lobaten niiden kieltämistä lailla, antamalla haastatteluja niiden turmiollisuudesta, jakamalla uusille pienille levy-yhtiöille “Fair Play Seal of Approval” tyylisiä hyväksyntöjä jne. jne.
Eli laittakoon rahansa sinne missä suu on. Vain murtamalla monopolia väärinkäyttävä kartelli voidaan varmistua siitä, että kauppaa käydään kuluttajan ehdoilla eli markkinatalouden normaalien sääntöjen mukaisesti. DRM pelataan luonnollisesti pois markkinoilta, koska jos kaksi kauppiasta saa lisensoida musiikin samoin ehdoin (joihin ei sisälly DRM-pakkoa), se joka totauttaa kaupan ilman DRM:ää, kerää asiakkaat ja ajaa toisen oikeutetusti konkurssiin.
P2P-jakeluun soveltuvat lisenssit saadaan myöskin vihdoinkin myyntiin, koska P2P-verkkojen rakentelijat tai kuka tahansa voi laittaa lisenssikaupan pystyyn silloin kun yksinoikeussopimus ei sitä estä.
Itse olen odottanut ja olettanut viimeiset n. 5 vuotta, että joku ns. “suuresta viidestä” olisi irtautunut WIPO-liittoumasta ja lähtenyt itse tälle yksinoikeussopimusten purkamisen ja vapaamman lisensoinnin tielle, mutta se on näköjään täysin toiveajattelua. Muutoksen on lähdettävät nimenomaan artisteista joista koko tekijänoikeus riippuu, sikäli kun tekijänoikeusmafian yksittäisten artistien hyödyntämismonopolien muodostaman kartellin purkaminen lainsäädännöllä ei näytä mitenkään käytännössä todennäköiseltä.
Tuossa oman levy-yhtiön perustamisessa on vain semmoinen pieni ongelma, että myös kuluttajien pitäisi sitten oikeasti saada luotettavaa tietoa yhtiön kytköksistä ja sopimuksista. Muutenhan asiakas ei oikeastaan tiedä keneltä on ostamassa ja millä ehdoilla.
Samalla olisi myös saada jotkut ns. takuut siitä miten mahdollisia muita artisteja kohdellaan. Lisäksi olisi mukava tietää, onko heillä joskus tarkoitus myydä tuo yhtiö (jolloin se väkisinkin menee jollekin ylikansalliselle jätille) ja saavatko artistit lähteä kävelemään, jos näin tapahtuu.
Olisi tosiaan tärkeätä saada myös kuuntelijoille tietoa siitä, että kuinka reiluja sopimukset ovat.
Kukaan suuresta viidestä ei tasan kyllä lähde WIPOsta menemään, koska hehän siellä valtaa käyttävät.
Niin olisi ja siksi jokin asiaa ajava järjestö voisikin luoda sopimuspohjat tai ainakin tarkastaa sopimukset (tarvittaessa NDA-sitoumuksin) ja antaa sitten sen hyväksyntälätkänsä. Luottamusvaikutus menisi siten kuluttajalta kyseisen järjestön kautta.
Toinen mitä olen nähnyt ehdotettavan, olisi taiteilijoille vahva ammattiliitto ja tekijänoikeussopimuksille yleissitovuus kuten työsehtosopimuksissa.
Kuluttajien ja tekijänoikeusmafian välit kiristyvät kaiken aikaa ja boikottiliikkeellä voidaan jo katsoa olevan jotain taloudellista merkitystä. Kysymys on vain siitä, kuinka oikein levy-yhtiön markkinastrategit pystyvät näkemään tilanteen. Propagandassaanhan TOM käyttää itse tilaamiaan tutkimuksia, jotka laittavat väitetyn markkina-arvon laskun (tosin tästäkin tullaan aivan eri arvioihin jos katsotaan kannattavuutta eikä myytyjen artikkelien määriä, määrien ollessa epäolennaisia bisneksen teossa) laittoman toiminnan piikkiin, mutta heillähän voi olla oikeatakin tietoa antavia tutkimuksia, jotka nimenomaan osoittavat että kuluttajat maksaisivat paremman hinnan toimivasta tuotteesta ja useammat maksaisivat jos hinta olisi kohtuullisempi ja vastaisi kustannuksia ja perinteistä vähittäiskaupan katetta, siten laskien uutta teknologiaa hyödyntämällä hintoja radikaalisti.
Nimittäin ensimmäinen joka irtoaa kartellista ja ryhtyy tekemään reilua kauppaa, tulee saamaan hirvittävän ostoryntäyksen ja muiden firmojen entistä tiiviimmän boikotin. Ongelmana saattaa olla tämän edullisuuden laskemisen (verrattuna kartellissa pysymiseen) sijaan se, etteivät “piraattijahtiin” jämähtäneet isot pamput vain usko mitä heille alemman hierarkian analystit kertovat. Jos joku firmoista ajautuisi todella pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin ja entinen puupääjohto saisi kenkää, ehkä silloin oltaisiin valmiita kokeilemaan radikaalia kuluttaja- ja teknologiamyönteistä ratkaisua.
pstt…
The Pirate Bay ratsian kohteena
http://thepiratebay.org/
Tommyn kirjoitus on monilta osin erittäin asiallinen. Koska kuitenkin näissä keskusteluissa olen tavannut esiintyä jonkinlaisena vastarannankiiskenä (tai “trollina”…?) huomauttaisin, että enpä usko Tommynkaan väheksyvän “viihdeteollisuuden” toimesta hänelle koituvia Teosto- ja Gramex-korvauksia. Jos kyseinen kaveri ei olisi niin pahuksen lahjakas ja vieläpä ilmeisen humaani ihmisoikeusaktiivi, niin sanoisin tuon kirjoituksen olevan aikamoista kosiskelua ja kilven kiilloittamista. Mutta ehkäpä kaikki Don Johnson Big Bandin fanit ovat yhtä idealistisia, kuin artisti itse, ja todellakin ostavat heidän musiikkiaan esim. netti-imuttamisen sijasta. Sanottakoon vielä, että DJBB:n levyt jakelee ylikansallinen Universal-viihdejätti.
gfnfgn sanoi: “pstt?
The Pirate Bay ratsian kohteena”. Entä sitten? Miten se liittyy tähän keskusteluun? Yritätkö kylvää kauhua tämän pääosin asiallisen blogin kautta?
Kaveri, tuskin Tommy väheksyykään TO-järjestöjen välittämiä viihdeteollisuuden (mielestäni käyttämäsi lainausmerkit ovat turhat) tuottamia korvauksia, koska se on ainoa keino saada niitä. Tällä hetkellä ainakin.
Toisekseen tässä oli aito artistinäkemys, jota sinun ja kaltaistesi on turha lähteä mustamaalaamaan kilvenkiillotus- ja kosiskeluväitteillä. Vaikuttaa siltä, että sinä et ole ainakaan taiteilijoiden puolestapuhuja.
Hämmentävää: mistä Kaveri olet saanut sen käsityksen että “me” *emme* olisi valmiita maksamaan musiikista ja korvaamaan työntekoa artisteille? Ja nimenomaan sellaisilla aristeille joista “me” tykkäämme ja joita kuuntelemme ilolla eikä radiokanavien pakkosoittolistoilla.
En ole valmis maksamaan 95 vuotta artistin kuoleman jälkeen levy-yhtiölle, enkä maksamaan 80% (vai yli?) levyn hinnasta levy-yhtiölle, hinnasta josta 60% muutenkin ilmaa (RaHi arvio) vaikka palkat olisikin jo maksettuna… Enkä varsinkaan DRM-haitakkeille varustettuna.
Mutta joo, taitaa kaikki musiikkini olla laillista, ja selkeä valtaosa jopa ostettuakin. Tosin en juuri viimeaikoina! Varsinaista “piraattikamaa” en edes muista käyttäneeni. Olisko yksi Madonna joskus Viron kultaisilta piraattivuosilta (>10v sitten) ihan ihmettelyn ilosta. Silloin senkin ostaminen oli laillista.
J2, gfnfgn = O-O (aka O-O-O).
TBP:n ratsiasta lisää ainakin The Localissa.
… ja digitodayssa.
:)
Uskotko J2, että löytyy myös paljon aivan toisenlaisia “aitoja artistinäkemyksiä” asiasta ? Myös sellaisilta artisteilta, jotka eivät ole yhtä kuumia nimiä kuin Tommy L, ja vaikka olisivatkin, niin he eivät tule saamaan palstatilaa Hesarista, koska SanomaWSOYlläkin on TO-asioissa vahvat omat intressit.
Varmasti löytyy. Oletko artisti?
Sanoma-WSOY:n MikroBitistä alkanut masinointisalaliitto on soluttautunut Hesariinkin (aikaisemmin paljastettua: “Sanoma-WSOY:n Mikrobitti-lehti jakoi nettisivullaan ohjeita hallituksen lakiesitystä arvostelleen kampanjan aloittamiseksi - -”). Hirveää.
Vakavasti puhuen ja aiheeseen palaten, jos Tommy Lindgrenin kirjoitus olisi addressi, niin allekirjoittaisin sen.
Yhtä monta mieltä kuin miestäkin, sanotaan. Mutta tiedäthän, Kaveri, miten leipääntyminen ja rutiinit urauttavat ihmiset toistamaan samaa kaavaa päivästä toiseen, “kelaamaan samaa levyä” ja raahautumaan duuniin, keikalle tai studioon vanhasta tottumuksesta. Ja kun yhdellä keinolla kerran hengissä pysytään, ei toinen tule mieleenkään - tai jos tulee, riskit vaikuttavat liian suurilta tai uran vaihtaminen liian raskaalta.
Mutta hei, sinä siis tiedät? Kerropa hetim kaikille, mitkä SanomaWSOY:n vahvat intressit TO-asiassa ovat ja miten ne ilmenevät tässä blogissa.
Tuosta oman kilpailevan TO-materiaalia levittävän yrityksen perustamisesta: nykyiset toimijat ampuvat kanuunalla alas jos vain suinkin pystyvät.
Esim. Gramexin vaatimat sopimukset Rights Agencyltä - spekuloin että maksua ei tipu jollei sopimus ole “viihdeteollisuuskartellin” oman sopimuksen mukainen. Laskutusta radioasemilta tai muilta toimijoilta on myös hankala saada kun nykyisillä toimijoilla tuntuu olevan yksinoikeus verottaa mielivaltaisia summia suojelurahaa, ja en usko että viihdettä hyödyntävät tahot kaipaisivat yhtään rahareikää lisää.
Lainsäädännöllä monopolia pitäisi purkaa, mutta nykyiset toimijat ovat lonkeroituneet varsin syvälle lainsäädäntöprosessien toimijoiksi, mm. virkamiehinä jotka valmistelevat asioita päätettäviksi ilman että heitä on sinne demokraattisesti valittu.
Kannatan kuitenkin lämpimästi kaikenlaisia muutoksia parempaan nykytilanteesta, oli se sitten artistikommuuni tai kilpaileva TO-järjestö joka hoitaa artistien edunvalvontaa heidän elinaikanaan.
No, jos nyt sitten…
Tämä blogihan lienee aika pienen piirin hupia - enkä tarkoita että sitä pitäisi siksi väheksyä tms. Mutta Sanoma-konsernin intressit ovat mielestäni päivänselvä asia. Kaksi uutta radiokanavaa, oma äänitekauppa jne. Tottakai yritys pyrkii edesauttamaan sellaista kehitystä, että se saa myymänsä sisällön mahdollisimman halvalla, minimaalisin tai peräti kertakorvauksin. Monet Hesarin uutisoinnit ovat, ainakin “rivien välissä” kertoneet tästä. Vaikkapa vuodenvaihteen uutisointi Teoston elävän musiikin tariffien yhdenmukaistamisesta (Hesarin otsikoinnin mukaanhan kyse tosin oli korottamisesta). Iso juttu värikuvan kera, ja haastatellut tahot olivat lähes yksinomaa ravintolapuolen edustajia. Sama juttu Rights Agency vs. Gramex asiassa. Vastapuolen ääni pääsee kuuluviin korkeintaan mielipidesivulla, jos sielläkään. Kyllä Hesarissa lasketaan minkä verran palstamillimetrejä mikäkin taho saa, eikä ihan vaan puhtoisin journalistisin perustein.
Vaikka äänitemyynti romahtaisi, tai tekijänoikeus”mafia” (tämän laitan vastedeskin lainausmerkkeihin) heikkenisi, niin en oikein jaksa uskoa että koskaan päästään sellaiseen tilanteeseen, jossa voittojen jako olisi artisteja kohtaan nykyistä oikeudenmukaisempaa (jollaista esim. Tommi Korhonen tuolla edellä haikaili). Lihavimmat siivut ehkä siirtyvät nykyisenkaltaisilta tuottajatahoilta median portinvartijoille, mutta taiteilijat “kärsivät” edelleen.
Tämä oli niin hassusti sanottu, että pakko vielä vastata…
Joni hyvä, muutos parempaan on toki aina hyvä juttu. Kannatan sitä itsekin, mikäli sellainen vastaan tulee. Voin kuitenkin kertoa sinulle, että on olemassa sellaiset järjestöt kuin Teosto ja Gramex, jotka ovat hoitaneet minun (artistin) edunvalvontaani omalla kohdallani jo parinkymmenen vuoden ajan. Siis ihan omana elinaikanani ! Tämä edunvalvonta näkyy taas kesäkuussa siten, että saan rahaa tililleni. En paljoa, mutta sen verran, että pystyn esiintymisten, soittamisen, laulamisen ja muun työskentelyni ohella elättämään itseni musiikilla. Sori, jos se on mielestäsi väärin, tai sinulta pois. Näin se vaan menee, ainakin toistaiseksi.
Kaveri, en vastustakaan Teoston tai Gramexin perusajatusta - turvata artisteille korvaus työstään. Mutta viimeaikainen kehitys on saanut nämä veteraanit sörkkimään kovin negatiivisesti uusia kehityksen alueita tekemällä mm. digitaalisen musiikin levityksestä kuluttajien (siis fanien, jotka artisteille rahaa maksavat) kannalta yhä käyttökelvottomampaa.
Kaipaan ennenkaikkea järkiinnyttämistä DRM:n suhteen, tällä hetkellä se rajaa kohtuuttomasti musiikin arkistointia ja yleishyödyllistä käyttöä. Samoin Teoston uusien rahoituskanavien etsiminen palkkojenne maksamiseksi on mennyt yhä enemmän tupla- tai triplalaskutuksen puolelle samasta materiaalista, tehden osasta uusia liiketoimintamuotoja (ja tulevaisuudessa siis -tuottoja) kannattamattomaksi jo syntyessään. Esimerkkinä vääntö mobiilista digiTVstä. Kun liikaa jarrua painetaan, muissa maissa ehditään mennä kehityksessä ohi ja rahat valuvat sitten sinne eivätkä kotimaisten artistien pussiin.
Kaveri, tämä on tekijänoikeuslakiin kriittisesti suhtautuvien foorumi. Minusta lain puolustajat ovat tervetulleita keskusteluun. Keskustelussa kuunnellaan myös toista osapuolta, eikä suinkaan pyritä puhumaan päälle. Lähinnä lain puolustajilla on usein viimeksimainitun kaltainen, vääristynyt asenne keskusteluun.
Se, kuka blogia ylläpitää, ei millään muotoa vähennä blogin arvoa. Mielestäni tämä on asiallisin ja asiantuntevin netin tekijänoikeuslakiin liittyvistä mielipiteenvaihtopaikoista - ainakin niistä, joihin olen tutustunut.
Se, että SanomaWSOY pyrkisi Digitodayn tekijänaikeusblogin kautta hyötymään taloudellisesti, vaikuttaa minusta kaukaa haetulta. Tietystikään kaikkia vaikuttimia - taloudellisia, aatteellisia jne. - ei ole helppo havaita ja tunnistaa. Ei yritysten eikä yksittäisten ihmisten kohdalla.
Suurin osa tiedotusvälineistä julkaisee tekijänoikeuksiin liittyvät uutiset ja tiedotteet sellaisenaan. Minusta on hyvä, että on olemassa edes yksi kanava, joka harjoittaa tutkivaa journalismia ja lähdekritiikkiä. Tosin niidenhän pitäisi olla journalistiikan perusarvoja.
Minä pidän tätä blogia ja miksei muitakin kriittisiä soraääniä julkaisevia medioita tarpeellisina, kunhan asiallisia kirjoituksia ei ryhdytä sensuroimaan eikä asiallisia keskustelijoita vaientamaan. Oli kustantaja kuka tahansa. Vain totalitäärisissä järjestelmissä on yksi ainoa oikea totuus, jota ei saa kyseenalaistaa.
Täällä meillä toisinajattelijoilla on oikeus keskustella TO-lain varjopuolista - ainakin siihen saakka, kunnes jonakin päivänä tekijänoikeuslaki kieltää tekijänoikeuslain kritisoinnin. Ja ellei kukaan osoita sormellaan epäkohtia, ei niihin parannustakaan tule. Keskustelen, siis olen; en halua sisällöntuottajien totaalikontrollia kaikkeen, mitä näen, kuulen tai luen.
Kiva laulu
Below is the embedded video of ?The BitTorrent Song?:
http://blog.mininova.org/articles/2006/03/16/the-bittorrent-song
Kiitos ja kumarrus. Sana paikallaan.
Hmm tästä “kilpailevan levy-yhtiön” perustamisesta mistä tuolla puhuttiin niin, omasta mielestäni levy-yhtiöitä ei nykymuodossa enään 10-vuoden päästä edes tarvita. Jo sana “levy” niin tehäänkö levyjä enään 10-vuoden päästä? Hmm tässähän ongelma tuleekin. Tätä voisi sanoa melkein levy yhtiöiden kuolinkamppailuksi, jossa ollaan lähetty väärälle linjalle ja siksi siitä on tullut kuolinkamppailu.
Systeemi voisi toimia myös näin, että artisti saisi korvauksen kiinteänä tietyltä ajalta kuten nyt toimitaan melkeestää kaikessa muussakin kaupassa. Eli esim. perustaisi netti levitys yhtiön, joka möisi kappaleita Internetissä vaikka kiinteään kuukausi maksuun ja maksaisi tietyn kiinteän korvauksen, riippumatta myynnistä, tekijälle. Tämä kuulostaisi jossain määrin vähän järkevämmältä ja muuhunkin systeemiin sopivammalta.
Eli mikä nykyään on väärää on se, että levy-yhtiöt kohtelevat artisteja vähän niinkuin maanviljeliä lehmää. Jos lehmä lypsää hyvin siitä pidetään huolta, mutta jos maidon tulo loppuu se laitetaan lihoiksi. Ainakin olen käsittänyt asia olevan näin.
Omasta mielestäni artisit ansaitsivat saman kohtelun kuin muutkin työntekjät eli esim. kiinteän kuukausinpalkan, johon voisi liittää boonuksia myynnin mukaan, kuten teollisuudessa jaetaan muutenkin tuotanto boonuksia. Jos ei kiinosta olla tai yhtiö ei tarjoa sopivia olosuhteita sieltä voi lähteä, ottaa musiikin mukaansa ja hakea muualle töihin. Näin oltaisiin artistista enemmän riippuvaisia ja artistin oikeudet eivät menisi kasaan niin helposti.
Jos tämä toimisi näin silloin ymmärtäisin näiden levy-yhtiöiden yksinoikeuden musiikkiin vähän paremmin. En siltikään kokonaan, sillä aika varmasti mitä pisemmälle mennään kappaleiden innoittajina toimivat aikaisemmat eri artistien tekemät kappaleet.
Tälläiseksi TO-lain pitäisi muokata minusta nyky käytäntöä. Toivottavasti ei tullut liian tylsää tekstiä, innostun aina vähän välillä….
en halua sisällöntuottajien totaalikontrollia kaikkeen, mitä näen, kuulen tai luen.
Tarkoitit varmaankin sisällön”omistajien” totaalikontrollia, oikeat tuottajat, eli artistit eivät saa minkäänlaista kontrollia yhtään mihinkään vaikka haluaisivatkin. Kyllä mafia tietää mikä on meille parasta nääs.
Ja kaveri, sinähän väännät totuutta kuin jenkkilän uuskonservatiivit kerrassaan, “Media on liberaalien hallussa!”… Jos HS poikkeuksena kaikista muista lehdistä harrastaa lähdekritiikkiä ja sanoo asiat mitenkä ne ovat kyseessä onkin yhtäkkiä “tekijänoikeuksien polkumyynnin tukemista” niinkuin rakas valtionidioottimme Jukka Liedes sanoisi. Eiköhän jossakin ole vikaa jos heti haukutaan puolueelliseksi kun ei niele tekijänvääryysmafian tiedotteita koukkuineen painoineen siimoineen.
Miksi muuten Radio City ei saanut radiolupaa??? Omituinen päätös mielestäni.
Kaveri: Et satu olemaan Mikko Alatalo? :D Ajattelin vaan, että kun olet oletettavasti sama tyyppi joka kirjoitteli nimellä Juicenkaveri, niin sopisi hyvin :D (ja tästä on turha hermostua, vitsiksi tämä oli tarkoitettu)
Radio City ei saanut lupaa, koska “Hjallis Harkimon Urheiluradiolle siirtynyt kanava ei edes hakenut lupaa” (Taloussanomat 1.6.)
Totta, Sekundakama, se sana sopii paremmin.
J2:
Joo. Kuten tuossa aiemminkin yritin viestittää, tämä blogihan on kai aika suppean (ja usein varsin valistuneen) ryhmän temmellyskenttä. Lähinnä tuo aiempi kritiikkini kohdistuu tiettyihin havaitsemiini painotuksiin Hesarin uutisoinneissa näistä aiheista.
KK:
Aivan ihana vertaus, toivottavasti sallit että lainaan tuota joskus jossain…? Kirjoituksesi sisälsi muutenkin hienoa idealismin tynkää. Valitettavasti totuus tuolla ulkona on vaan niin paljon raadollisempi…
Sekundakama:
Mutta ilmeisesti hyväksyt tuollaisen kontrollin esim. Hesarin taholta.
Sanoit myös:
“Lähdekritiikki” ? Aika hauska ja monella tavoin ymmärrettävä termi. Hesarin uutiset ovat tietysti monille Suomen ainoa oikea virallinen totuus. Joten nielkäämme ne siimoineen, koukkuineen ja matoineen.
Toivoisin muuten hieman harkintaa tuon “mafia”-sanan viljelyn suhteen. Sillä on pitkät perinteet, jotka liittyvät lähinnä lain ulkopuoliseen tomintaan ja pizzanhajuisiin miehiin. Tekijänoikeus kuitenkin perustuu lakeihin, eikä niiden rikkomiseen. Se on sen ainoa mahdollisuus.
Mafia-sanan käyttö on täysin oikeutettua, sillä ylikansallisten mediajättien muodostaman kartellin toiminta epäoikeutettujen “hyvitysten” kiristämisessä on täysin rinnasteista “suojelurahojen” perimiseen. Tietääkseni tekijänoikeusmafia ei ole vielä uhannut suoralla väkivallalla, mutta sen sijaan miljoonakorvauksilla, konkurssilla, ulosotolla, vuosien valitus- ja velkakierteellä, taloudellisen ahdingon kautta itsemurhaan ajamisella, vuosien vankeusrangaistuksilla, rikosrekisterillä (DNA-merkinnöin Ruotsissa) ja lehteen painetuilla häpeärangaistuksilla. Maksukykyisten ja palovakuutettujen pienyrittäjien sijaan tekijänoikeusmafia on vieläpä ottanut kohteekseen köyhät opiskelijat, matalapalkkaiset yksinhuoltajat ja jopa kuolleet isoäidit!
Ja nämähän tuntuvat nykypäivänä olevan yleisesti hyväksytty osa tavallista suomalaista yrityskulttuuria…pitää uskaltaa ottaa riskejä, kuten Ollilakin sanoi.
:D
Jaaha, Kaveri, milläpäs keinoin TO-laki voimaan saatettiinkaan? Mm. puhumalla “muunneltua totuutta”. Miten laki voi perustua valheeseen?
Sinänsä mielenkiintoista “Kaveri” kun sanot että “tekijän”"oikeus” perustuu lakiin ja sen tähden ei voida tekijänvääryysmafian toimintaa verrata muuhun vastaavaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen, kannattaa nyt kuitenkin muistaa että mitään “tekijän”"oikeus”lakia ei olisi olemassakaan ellei sitä olisi suurella rahalla ostettu läpeensä korruptoituneilta “kansan”edustajilta. Tähän kun lisätään ehdottomasti puolueettomat “tutkimukset” joita mafia on aikojen myötä ostanut tukemaan ties miltä planeetalta kotoisin olevia perverssejä väittämiään, niin ei voida kun ihmetellä että kuinka näiden rikollisten toiminta eroaa mitenkään ratkaisevasti betonikengistä.
Ja väität vielä että raaka (muutenkin rahavaikeuksissa olevan) oikeusjärjestelmän väärinkäyttö ja ihmisten ahdistelu on vain normaalia riskiä? Aika paksua tekstiä. Voisinkin tästä lähteä aseen kanssa ryöstämään pankkia ja ilmoittaa kylmästi poliisille että pankki otti tietoisen riskin kun aloitti liiketoimintansa. Jaa niin, mikäs tässä taas mättääkään, aivan, minulla ei ole miljardien eurojen lobbauskoneistoa takanani jolla ostaa sopivat pankkien ryöstämisen mahdollistavat lait, voi harmin paikka.
Ja mitä lähdekritiikkiin tulee, yleensä yksittäisen lähteen vinoutumien takia uutiset joko luetaan useammasta lähteestä taikka käytetyn median vinoutumat opetellaan tunnistamaan. Hesari on kaukana ainoasta totuudesta, mutta ainakin heillä on riittävästi munaa olla suoraan tulostamasta lehdykkäänsä mafian propagandamainoksia “uutisina”.
Hesarin etusivullahan on linkki ja usein iso mainoskin musiikkilataamoon, joka myy sitä Antti Kotilaisen suosittelemaa wma-formaatissa olevaa DRM:llä saastutettua musiikkia.
Haa, ehkäpä tässä onkin siis kyseessä Hesarin inha salajuoni, jolla se katalasti taustalla lobbaamalla ja masinoimalla pyristelee vaivihkaa irti DRM:n ikeestä, ja aikoo perustaa Suomeen todellisen ja vakavasti otettavan kilpailijan Allofmp3:lle ja vertaisverkoille?
Mistäs DRM-kehittelijät ja tekijänoikeuslakimiehet sitten leipänsä ottavat?
Nyt kun kaamea totuus tämän postauksen myötä on onneksi raastettu jo ennakoidusti julki, niin eiköhän TTVK & ÄKT tähän potentiaaliseen uhkaan reagoi nopeasti, ja pakota Musiikkilataamon ruotuun, ennenkuin se ehtii ottaa ensimmäistä kunnon askeltakaan poiketakseen DRM-kikkarekauppojen viivasuorasta rivistöstä.
Jäitä hattuun, Sekundakama. Tuo letkautukseni riskinotosta oli lähinnä huumoria (joskin nykypäivän Suomessa konkurssinteko tuntuu olevan joillekin yrittäjille jonkinlainen liiketoiminnan muoto). Lätinäsi ostetuista laeista ja läpeensä korruptoituneista kansanedustajista on puolestaan aika “paksua”. Mutta siitä vaan rötösherrajahtiin, jos kantti kestää ja näyttöä löytyy.
Vaan eipä näytä olevan tarpeeksi “munaa” olla julkaisematta esim. SHR:n, tai Rights Agencyn propagandaa “uutisina”.
Kaveri kirjoitti:
Mutta ilmeisesti hyväksyt tuollaisen kontrollin esim. Hesarin taholta.
Erona tässä on se, että Hesarin tilauksen voi lopettaa. Voi tilata kansan uutisia, tiedonantajaa, koululaista tai hevoshullua. Sen sijaan en voi mennä Gramexin tai Teoston kilpailijalle neuvottelemaan itselleni paremmasta sopimuksesta, koska niille on myönnetty monopoli. Esim. DRM:ää sisältämättömiä musiikkisaitteja ei heistä johtuen esiinny. Asiaakkaan etu? Ei todellakaan. Artistin etu? Tuskin. Jos haluaa ostaa musiikkia, jota voi kuunnella koska tahansa tulevaisuudessa, ei voi ostaa DRM:llä rikottuja. Vaikka MP3 syrjäytyisi formaattina kokonaan, minulle riittää tieto siitä miten se on koodattu. Sitten voi itse kirjoittaa tai jopa kirjoituttaa soitto- tai purkuohjelman. DRM-musiikille tällaista ei voi tehdä koska
1) laki kieltää
2) salausavaimet jäävät yhtiöiden haltuun. Yhtiöiden, jotka hyötyvät jos tuote ostetaan moneen kertaan.
Esimerkkinä voimme käyttää emma.fm -palvelua. Sieltä ostettua musiikkia ei voi kuunnella enää kukaan. Sen palvelun musiikin salauksenpurkuavain? Luoja tietää missä, ehkä bittien taivaassa.
Kaveri hei, sinulla on kysymys odottamassa vastausta: Miten laki voi perustua valheeseen? Ja jatkokysymys: Jätätkö aina vaikeat kysymykset huomiotta?
J2, en tiedä mihin viittaat tuolla “valheella”.
Ehkä Teosto ja Gramex ovat jo tuottoa tekevien taiteilijoiden asialla. Mutta entä ne taiteilijat, jotka vasta hakevat läpimurtoa? Mikäli taiteilija haluaa antaa teoksensa ilmaiseen jakoon Internetissä joutuu levittävä taho maksamaan 12% sivujen tuotosta Teostolle. Siis esimerkiksi mainostuloista. Vaikka itse musiikkitiedostot olisivat vain pieni osa palvelua. Vaikka taiteilijalla ei olisi sopimusta Teoston kanssa. Tämä kaatoi jo yhden idean suunnitteluasteelle. Ja mukana tekemässä järjestelmää olisi ollut taiteilijoita, jotka olisivat halunneet tuotoksensa koko kansan ihailtavaksi promootio tarkoituksessa.
Tässä muutama linkki:
http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=14&news_id=52186
http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=14&news_id=51197
http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=25736&tyyppi=1
http://hsivonen.iki.fi/mustaa-valkoisella/
Kätevä hakutermi on “mustaa valkoisella”.
En ymmärrä mikä noissa DRM:issä jaksaa puhuttaa. Susia kaikki tyynni, mutta eikö julkaisijalla ole aika perustavaa laatua oleva oikeus harjoittaa liiketoimintaansa vaikka miten typerällä tavalla. Asiakkaat ohjautuvat sitten sellaisten musiikin tarjoajien pakeille, joiden tavara on käyttökelpoisessa muodossa. Aika hoitaa asiaa. Kuluttajalla on tässä avaimet tukevasti kädessään. Levy-yhtiöt eivät kuitenkaan usko vetoomuksia tai blogikirjoittelua vaan kuluttajien kukkaroa.
Musiikin esittäjät eivät maailmanlaajuisesti ole DRM:ien kannalla, eikä P2P ole heidän kannaltaan kummoinenkaan ongelma. Kyse on mediayhtiöiden yrityksestä säilyttää jakelukontrolli, joka on fyysisten tallenteiden maailmassa ollut aika hyvin graniitissa.
Jos massamarkkinoiden kontrolli katoaa levy-yhtiöiltä lopullisesti, mikä jää nähtäväksi, vasta sitten artistit voivat yleisesti ottaen päästä määrittelemään ehtoja, joilla heidän musiikkiaan tarjotaan yleisölle.
Sille luonnonlaille ei kuitenkaan voi mitään, että musiikkia on markkinoitava. Miten voit erottua joukosta (jota riittää) ilman markkinointia? Jos levy-yhtiöt ovat siinä oikeasti hyviä ilman että niiden asema perustuu pelkästään kahlitseviin yksinoikeussopimuksiin, niillä on jatkossakin paikkansa ravintoketjussa. Muussa tapauksessa levy-yhtiöiden aurinko alkaa vääjäämättä laskea.
Mitä tarvittiin Suomen viisuvoittoon? Hyvä biisi, hyvä esitys ja ison kansainvälisen levy-yhtiön Suomen konttorin tilannetaju, että nyt on tämän aika. Eikä voiton jälkitunnelmissa ole yhtään pahitteeksi, että levityskanavat ovat kunnossa. Hyvä, että myös Lordi-tavaramerkillä on nyt suojansa, ettei paidoilla pääse kuka tahansa rahastamaan.
Kolmikanta taiteilijat-yleisö-musiikkiteollisuus tulee varmaan jatkumaan. Maksava yleisö on aina kuningas. Lakeja tarvitaan siihen, että kolmikannan keskinäiset suhteet pysyvät asiallisina ja yleisen oikeustajun mukaisina.
Laiton P2P levitys on musiikintekijälle isompi ongelma kuin muusikolle.
Ahti, olet tismalleen oikeassa. Tuo keskustelu DRM:istä johtunee siitä, että lain säätäjä lähti suojelemaan mediayhtiöiden jakelukontrollia. Minustakin kaupalliset yritykset saavat hoitaa liiketoimiaan niin typerästi kuin haluavat - ja omistajat ja lait (re: Sony BMG:n rootkit-DRM) sallivat. Eduskunnan säätämää TO-lakia ainakin minä näillä palstoilla kritisoin.
Martti peräänkuuluttaa tasapainoa kolmikantaan, ja siitäkin olen aivan samaa mieltä. En tiedä (mutta taidan arvata) pitääkö Martti keskinäisiä suhteita tässä uudessa laissa “asiallisina ja yleisen oikeustajun mukaisina”, mutta minä en ainakaan pidä.
Mihinkäs helvettiin tuommoinen muka perustuu? Ei ainakaan lakiin. Teostolla yms. ei ole mitään oikeutta periä senttiäkään keneltäkään joka levittää omalla tekijänoikeudellaan omaa musiikkiaan, ellei sitten ole hölmäyksissään nimenomaan mennyt tekemään sopimusta Teoston kanssa. Teosto voi kyllä myydä luvan käyttää sellaista teosta jota se ei edusta, mutta päinvastainen ei pidä paikkaansa, eli Teosto ei voi vaatia korvausta sellaisen teoksen käytöstä jota ei ole sen hallinnoitavaksi annettu.
Vai että liiketoimintaa saa harrastaa miten typerällä tavalla tahtoo ja tämä oikeuttaa DRM:n? Näin abstraktilta tasolta katsoen käytäntö kuitenkin unohtuu, ja monet asiaan liittyvät tosiseikat. Yksi tälläinen tosiseikka on se, että DRM:ää ei voida toteuttaa mikäli kuluttajalla on määräämisoikeus omasta omaisuudestaan eli soittolaitteesta.
DRM:n ongelma on se, että sisällön vastaanottaja on sama taho kuin miltä sisältö pitää suojata. Ratkaisu tähän on se että vastaanottajaksi tehdäänkin kuluttajan hallinnassa oleva laite eikä kuluttaja itse, ja kuluttajasta tehdään rikollinen mikäli omistamaansa laitteeseen koskee tai pyrkii sen toimintaa ymmärtämään. Yleiskäyttöisen tietokoneen tapauksessa tämä tarkoittaa sitä että kuluttaja menettää ylläpito-oikeudet omaan tietojärjestelmäänsä.
Todellisuudessa käyttäjän hallinnassa olevaa laitteistoa ei kuitenkaan voida suojata ja DRM-valmistajat tietävät tämän, joten nämä DRM-toteutukset on alusta asti suunniteltu hämäämään, huijaamaan ja kusettamaan kuluttajaa. Nämä “suojaukset” pyrkivät rikkomaan käyttöjärjestelmiä, vakoilemaan käyttäjien toimia, raportoimaan käytöstä valmistajalle ja sisältävätpä takaoviakin jotta oikeudenomistajalla olisi mahdollisuus päästä kuluttajan järjestelmään. DRM-järjestelmiin suunnitellaan haittaohjelma-tekniikoita mukaan joko itse toteutuksen tai sitten ominaisuuksiensa puolesta. DVD-levyllä voi tulla viruksen lailla leviävä ohjelmakäsky kuluttajalle että vanhentuneen soittimen pitää lopettaa toimintansa.
Se miksi tämä on erityisen törkeää on se että laki suojaa tämän kaiken. Sisällöntuottajille on annettu lupa käyttää mitä härskimpiä menetelmiä piittaamatta mitään kenenkään tietoturvasta tai järjestelmien vakaudesta, yhteensopivuudesta tai mistään muustakaan. Lisäksi kuluttaja joka tahtoisi korjata tälläisen haittaohjelman rikkoman järjestelmän (sensijaan että ostaisi uuden) on rikollinen, avun antaminen lailliseen sisällön käyttöön on rikollista, jopa riittävän tekninen keskustelu siitä miten kuluttaja pääsee “suojauksista” ohi on ilmeisesti rikollista.
Tässä ei ole kyse enää siitä että joku pulju käyttää typerää liiketoimintamallia jota vastaan voi äänestää lompakolla. Kyse ei ole lainkaan sisällön ostamisesta ja niistä ehdoista joilla sisältöä ostetaan, kun liiketoimintamallin heikkoutta paikataan viemällä kuluttajalta lain avulla mahdollisuus oman laitteistonsa tekniseen hallintaan.
Pirate Bay takas ylhäällä.
Tosin nimellä “Police Bay”
Lähde:
http://www.aftonbladet.se/
“Jee! Tekijänoikeudella suojattujen materiaalien lataaminen voi jatkua! Eihän siitä saa kuin moitteet!”
- anonyymi warettaja
Todella hyvä että the Pirate Bay on taas ylhäällä, he ovat sentään ainoat vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolustajat Euroopassa. Äärimmäisen säälittävää toimintaa kyllä Ruotsin viranomaisilta mennä varastamaan täysin rehellistä toimintaa harrastavien ihmisten laitteita käyttäen tekosyynä mafian ostamaa lakia. Kolme hurraa huutoa piraattilahdelle ja kolme buuausta Ruotsin viranomaisille ja heitä painostaneelle jenkkihallinnolle.
Jes ! Sitä kautta varmaan löytyy tuo Don Johnson Big Bandinkin uusi albumi, ei muuta kuin hakemaan vaan, ihan ilmaiseksi !
Juupaseipästelyä merirosvopoukamasta ja muuta sen sellaista voi jatkaa täällä. Ja lukekaa toki Mika Lahdensivun reppari Tukholmasta. Linkki löytyy uudesta merkinnästä. Toistamiseen en kännykkällä sitä viitsi näpytellä. =)
Ah loistavaa, kaverikin on viimein nähnyt valon eikä enää sokeana idioottina usko kaikkea mitä mafia syöttää, onnittelut parantumisestasi!
Matti vastasikin varsin tyhjentävästi siihen mikä DRM:issä jaksaa puhuttaa
Aivan oikein. Käyttökelpoisessa muodossa musiikkia saa esim. allofmp3:sta ja vertaisverkoista, mutta ei DRM-kaupoista.
Tarkoitat ilmeisesti aikaa ennen Lex Karpelaa?
Sikäli oikein, että vetoomuksilla ja blogikirjoittelulla ei ole merkitystä, mutta mainitaan nyt jälleen kerran, että vapaalla kilpailulla, toimivilla markkinoilla ja kuluttajien kukkaron & tarpeiden seuraamisella ei ole levitysteollisuudelle merkitystä. Myynninedistämisessä tunnetaan vain kaksi pääteesiä: DRM ja tekijänoikeuslainsäädäntö (jolla myös annetaan DRM:lle erityinen lain suoja).
Totta! Miksi ihmeessä maksamaan jollekin kun sen saa ilmaiseksi Pirate Baystä! Tommylle penniäkään! Leikatkoon tukkansa ja menköön oikeisiin töihin vaikka raksalle!
Matti kirjoitti yllä siitä miksi DRM puhuttaa. Mutta julkisessa laajoja piirejä tavoittavassa keskustelussa DRM:stä puhutaan todella vähän. Sony BMG:n rootkit -jupakka nosti aiheen hetkeksi kaikkien tietoisuuteen, tosin epäilen että sanoma DRM:n haitallisuudesta on vieläkään tavoittanut kuluttajia. Joissakin tapauksissa haitat eivät välttämättä edes koskaan realisoidu, esim. iTunesista ostettua musiikkia kuunnellaan vain iPodilla.
Sisällöntuottajat ilmeisen häikäilemättömästi hyödyntävät kuluttajien tietämättömyyttä, ja jättävät oleellisia asioita DRM-tekniikkaa sisältävien tuotteiden ominaisuuksista kertomatta. Vaikka kyse ei olisikaan suoranaisesta epärehellisyydestä, niin kuluttajan kannalta on ongelmallista että vahvaa tekijänoikeuslakia ei ole tasapainottamassa vähintään yhtä vahvaa ja ajantasaista kuluttajansuojalakia. Lakien avulla täytyy saada aikaan eräänlainen “kauhun tasapaino” joka estää sisällöntuottajia polkemasta sisältökuluttajien oikeuksia, erityisesti Internetin välityksellä käytävässä verkkokaupassa.
Kuluttajansuojalakia pitäisikin kiireellisesti tarkistaa ja suojata sopimuksen heikompaa osapuolta DRM-tekniikan aiheuttamilta kohtuuttomuuksilta olkoon ne sitten käyttörajoitteita tai ajan kanssa seuraavia suoranaisia estoja. Jos esim. DRM-musiikkikauppa menee konkurssiin tai muuten lopettaa toimintansa, niin kaupan myymät tuotteet eivät noin vaan voi lakata toimimasta. Tämä saattaisi vaatia DRM-verkkomusiikkikauppoja koskevan takuujärjestelmän kehittämistä. Ikävä kyllä bisneksen teon kannalta tällaiset lisärasitteet eivät ole houkuttelevia, mutta joka (elinkeinonharjoittaja) sille (DRM) tielle päättää lähteä, niin jokin vastuukin pitää silloin pystyä kantamaan.
Katsokaa www.emusic.com. DRM-vapaata musiikkia independet -levy-yhtiöiltä. Listahittejä on kyllä turha etsiä, mutta muuten laadukasta musiikkia kohtuuhintaa ja ennen kaikkea laillisesti tarjolla…
Tätä salailua myöskin jatketaan laitevalmistajien kanssa solmituilla sopimuksilla, kuten ilmeisesti TCG:n aikaansaama hiljaisuus Intelin ja AMD:n taholta koskien sitä, että “petollista tietojenkäsittelyä” on jo ympätty kyseisten valmistajien suorittimiin (LaGrande/Presidio), ilman että valmistajat kertovat kyseisten järjestelmien toiminnasta kuluttajille tai edes TCG:n ulkopuolisille ohjelmistokehittäjille yhtään mitään, eivätkä vastaa kyselyihin miten kyseisistä ominaisuuksista pääsee eroon, eivät valtuuta emolevyvalmistajia tekemään BIOSeja, joista kyseiset ominaisuudet saa poistettua päältä (vaativat kuitenkin BIOS-tuen edes toimiakseen), sensuroivat omilla keskustelupalstoillaan järjestelmiä käsitteleviä ketjuja (kuten viimeksi forums.amd.com) jne.
TC/DRM:n ongelmahan ei ole ainaostaan kuluttajansuojakysymys, vaan laajemmin vakava uhka ihmisoikeuksille. DRM ei tule olemaan missään määrin tehokas, ellei se samalla kykene poistamaan tietokoneen käytöstä kokonaan yksityisyyden ja ilmaisuvapauden. Kyseisen laajuinen etähallinta ja sensuuri tulee mahdollistamaan väärinkäytökset myös muiden yritysten ja hallitusten taholta.
Siksipä DRM pitäisi kieltää lailla kokonaan, eikä edes näperrellä EUCD:n kaltaisten “oikeudenhaltijat tarjoavat … keinot hyödyntää kyseistä poikkeusta tai rajoitusta”, koska sellainen sääntely ei tule toteutumaan eikä myöskään tarjoamaan suojaa ihmisoikeuksien toteutumisen varmistamiseksi.
Red_Blue perhana, nyt veit yöunet.
Tuosta(kaan) en tiennyt mitään. Onko AMD:n nykyisissä X2 prosessoreissa jo nuo “ominaisuudet”?
Ajattelin vielä hiukan odottaa ja päivittää seuraavaksi M2 socketin x2 4200 plussaan (tai Intelin Conroeen), mutta onko noiden mainitsemiesi “lisäominaisuuksien” suhteen jo myöhäistä, jos ja kun niiltä haluaa luonnollisestikin välttyä?
Kannatan.
TC-ominaisuuksia on Windsor-ytimeen perustuvissa suorittimissa (tällä hetkellä vain uudelle AM2-kannalle). Tarkalleen mitä ominaisuuksia, AMD ei ole kertonut kenellekään.
Todennäköisimpänä pidetään “Storage Sealing” -ominaisuutta, jossa DRM voi piilottaa tietojaan eri muisteihin, eikä niihin ole pääsyä käyttäjällä tai muilla ohjelmilla. Suoritin ei palauta muistihakuja kyseisiin osoitteisiin, ellei niitä anneta DRM:n avaimen kera.
Tosin kun joku hakkeroi kyseisen autentikointimenetelmän, sen jälkeen haittaohjelmat voivat myös piilottaa itsensä sinne virustutkien yms. ulottumattomiin. Spyware voi myös jemmata käyttäjältä varastamansa tiedot ja myöhempien ominaisuuksien kanssa lähettää ne kenenkään estämättä salattuina minne haluaa. Järjestelmän rikkomattomuutta suojaa vain “security through obscurity”, koska sen toiminnasta ei kerrota mitään ja samalla yritykset testata sen turvallisuutta voivat ainakin Yhdysvalloissa johtaa syytteeseen.
Muitakin ominaisuuksia voi kuulua, mutta kun ei ole tietoa niin ei ole.
Seuraavassa listaa mitä AMD aikoo sisällyttää, mutta mitkä kaikki JO kuuluvat Presidioon, ei ole julkista tietoa. AMD:n omat suoritinten tekniset dokumentit eivät tunne kyseisiä ominaisuuksia ollenkaan (paitsi EVP):
TC tarvitaan jossain muodossa tulevaisuudessa, se mikä minua tympii on kuitenkin että huomattava osa TC-roinasta voitaisiin toteuttaa softalla virtualisoiden. Prosessoreihin olisikin parempi toteuttaa ominaisuuksia joilla täysi virtualisointi voitaisiin tehdä helpommin ja suoraviivaisemmin. Tämän jälkeen huomattavan suuri osa Trusted Computingista voitaisiin toteuttaa Xen-tyylisellä lähestymistavalla.
Todellinen ongelma TC:n kanssa ei kuitenkaan ole itse teknologia vaan lainsäädäntö. Kun tietokoneen omistajalla ei ole enää oikeutta oman järjestelmänsä ylläpitämiseen, ollaan kusessa.
Vastaavasti teknologiasta pitäisi saada keskustella avoimesti. Saas nähdä mitä tulee organisoidun keskustelun kanssa vastaan kun joku typerä firma rupeaa jankuttamaan että ongelmien salailulla turvattaisiin jotain muutakin kuin kyseisen firman kassavirtoja.
TC tulee jyräämällä laajassa mittakaavassa VAIN, jos ilman sitä olevat tietokoneet kielletään lailla. Kiinassa tullaan valmistamaan suorittimet ja muut komponentit ilman sitä, koska niille tulee olemaan todella kuumat markkinat, eikä pelkästään länsimaisten harrastelijoiden koneisiin. TC tarkoittaa myös käytännössä Yhdysvaltain hallinnolle suoraan komentoyhteyttä “roistovaltioiden” tietojärjestelmiin, jos kyseisissä maissa ollaan tarpeeksi tyhmiä TC-laitteita ostamaan.
Siinäkin tapauksessa, että TC-vapaan tietokoneen omistamisesta tehdään suuren luokan rikos, osia tulee varmasti saamaan mustasta pörssistä. Toivottavasti jonkinlainen “bittivallankumous” tapahtuu kuitenkin sitä ennen ja digital imprimatur saadaan vältettyä.
Internetissä toki tarvitaan nykyistä enemmän vahvaa autentikointia, mutta oikeasti ei ole mitään tarvetta ulottaa sitä käyttäjien koneiden kaukohallintaan vaan autentikointi ja vahvasti suojattu liikenne voi, ja ihmisoikeussyistä pitääkin kuljettaa ns. “darknet”-liikenteen kanssa täsmälleen samoja reitittimiä myöten ja täsmälleen samoin säännöin. Jos ryhdytään rakentamaan kyttäysnettiä erikseen avoimesta netistä, avoimelle netille käy ennen pitkää kalpaten.