Ja kuinka ollakaan, lähetekeskustelun osa II on huomisessa täysistunnossa, vieläpä sen alussa, jolloin paikalla lienee tuvan täydeltä edustajia.

Miksi tästä ei ole tullut mitään juttua? =(

J2 sanoi:

Yksi on kuitenkin varma: se puolue, joka yksimielisesti äänesti levittäjänoikeuslain puolesta, ei ääntäni tule saamaan. Jamais la vie!

Sama täällä. Vaikka en olekaan mikään aktiivinen äänestäjä (jo pitkään nukkuvien puolueeseen kuulunut) on moinen demokratian halventaminen anteeksiantamatonta. Valitettavasti kansan enemmistön muisti taitaa olla harmittavan lyhyt ja seuraavien vaalien aikaan taitaa olla enemmistöltä jo unohtunut mokoma tempaus. Itse asiassa jonkun pitäisi varmaan tempaista oikeuden puolesta ja muistuttaa kansalaisia moisesta törkeydestä vaikka massiivisella julistekampanjalla/lentolehtisten jakamisella juuri ennen vaaleja.

Itseäni sapettaa suunnattomasti, etten vallitsevan äänestyskäytännön vuoksi voi äänestää edustajaa/edustajia, jonka/joiden toiminta on sekä tämän lain että kokonaisuuden huomioon ottaen minua tyydyttävää. Ei/vät satu olemaan ehdokkaina omassa vaalipiirissäni… Niinpä joudun äänestämään puoluetta. Tosin mahdolliset vaaliliitot voivat vääristää mielenilmaukseni.

Yksi on kuitenkin varma: se puolue, joka yksimielisesti äänesti levittäjänoikeuslain puolesta, ei ääntäni tule saamaan. Jamais la vie!

Karpela on aika hiton oikeassa. Nuoret eivät ymmärrä miten politiikka toimii. Karpela voisi lyhyesti tiivistää miten asiat pitää hoitaa kun mielenosoitukset jätetään huomiotta, addressia ei oteta vastaan, puolueiden nuorisojärjestöjä ei kuunnella, ja puoluekurilla tukahdutetaan demokraattinen äänestysprosessi. Miten tulee politiikassa vaikuttaa kun asioista eivät käytännössä päätä kansa tai kansanedustajat vaan erinäiset “asiantuntijat” (joilla lienee rahallisia intressejä osaamisen alaansa) ja erikoisasemissa olevat ministerit (jotka ajavat omaa arvovaltaansa)?

Minä olen ainakin aivan hukassa siitä että miten tässä maassa voidaan poliittisesti vaikuttaa asioihin jotka ovat itselle tärkeitä.

Mielelläni kuulisin Karpelalta näkemyksen siitä miten tätä uutta tekijänoikeuslakia ja sen ongelmakohtia olisi pitänyt lähestyä nuorten toimin. Oma näkemykseni kun on muodostunut sellaiseksi että politiikassa ei ole mitään sanottavaa ilman auktoriteettiä, ja nuorilla ei tuhatpäisenä joukkonakaan ole koskaan auktoriteettiä yhtään mistään.

Ehkä Karpela yrittikin sanoa että politiikassa on nokkimisjärjestys joka pitäisi ymmärtää ja johon pitäisi alentua ja olla haastamatta riitaa? Että nuorisolla ei ole mitään asiaa tulla sotkemaan ministerien tärkeää työtä, kun eivät tiedä miten paljon vaivaa asioiden eteen nähdään. Ehkäpä.

Jäi tosin laihaksi, tässä Zyskowiczin kommentti:
——————-
Perjantaina toivoin, että keskustelun jatkuessa ministeri Karpela voisi olla paikalla, jotta tässä yhteydessä voitaisiin laajemminkin käydä keskustelua niistä kokemuksista, mitä uuden tekijänoikeuslain myötä on saatu. Harmi, ettei puhemiesneuvostolle ja ministeri Karpelalle ollut mahdollista sovittaa tämän aloitteen jatkokeskustelu sellaiseen ajankohtaan, jossa ministeri Karpelakin olisi voinut olla paikalla. Kun näin kävi, niin se kaipaamani keskustelu, jota, uskon, eduskunnassa ja yhteiskunnassa laajemminkin kaivattaisiin, jäi ainakin tässä yhteydessä käymättä.
——————-

Vastuunpakoilu ok.

Toisekseen mobiili-TV:n osapuolia raahataan saman pöydän ääreen keskustelemaan miten kuluttajan rahat pitäisi jakaa keskenään, niin että maksukykyä ei ylitetä.

Kyllä nuoret osaa ilmaista ja vaikuttaa, mutta ongelmana on ettei poliitiset vaikuttajat ole kykeneväisiä näkemään nuorten mielipiteitä ja mikä pahinta, -he eivät pystyisi nuoria ymmärtämään tai heidän toiveita toteuttamaan.

Politikoille on turvallisinta puhua poliittisten vaikuttamiskeinojen opettelusta niin silloin heidän kyvyttömyyttään ei voida tällä kaudella todistaa.

Kampelan vanhoissa (vaali)mainoskuvissa on mustaa-valkoisella… niistä kait voisi löytyä Kasvin mainitsema Mielikuvitus komissaarikin.