etusivu
kaikki uutiset
data
finanssi
media
tele
työ & ura
tietoturva
it-myynti
tuotteet ja palvelut
kolumnit
pörssit
blogit
videot
fakta
shop
6.5.2006
Vauvanvaipat narulla
- Eeva Ojala
Vili Sikiö kirjoitti kolumnissaan 4.5. hiljaisuuden omistusoikeudesta. Tarkastelen asioita nyt hiukan toisesta näkökulmasta.
Tekijänoikeuslain tulkinnassa on lähdetty siitä, että teos on teos vasta jos se ihan oikeasti on teos. Se saa siis tekijänoikeuden suojan vasta, jos se on itsenäinen ja omaperäinen. Ajatus on se, että jos periaatteessa ?kuka tahansa normaalijärkinen ihminen? voisi päätyä samanlaiseen lopputulokseen, teoskynnys ei ylity.
Opetusministeriön asettama tekijänoikeusneuvosto on Suomessa se asiantuntijaelin, joka tämän tästä pohtii teoskynnyksiä. Opetusministeriön nettisivuilta löytyy vuodesta 1995 lähtien aiheesta lukuisia lausuntoja. Esimerkiksi joulukuulta 2005 löytyy lausunto (rtf) joka koskee tekijänoikeutta vauvanvaatetusta ja -hoitoa käsittelevään vihkoseen ja vihkosen taittoon.
Neuvosto toteaa ensin yleisesti näin:
Teoksen on tekijänoikeussuojaa saadakseen ylitettävä ns. teoskynnys, eli sen on oltava itsenäinen ja omaperäinen tekijänsä henkisen luomistyön tulos. Itsenäisyys- ja omaperäisyysvaatimuksen katsotaan yleensä täyttyvän, jos voidaan olettaa, ettei kukaan muu työhön ryhtyessään olisi tehnyt samanlaista teosta. Tekijänoikeussuojan edellytyksenä ei ole muita vaatimuksia.
Sen jälkeen viitataan moniin aikaisempiin neuvoston käsittelemiin teoskynnysjuttuihin. Sitten mennään tähän kyseiseen tapaukseen:
Vihkosen piirrokset ovat lähinnä selittäviä piirroksia, joissa selitetään vaipan taittelua ja vastasyntyneen kapalointia. Vihkoon sisältyy myös muutamia muita piirroksia, jotka kuvittavat tekstiä (esimerkiksi villasta kertovan tekstin yläpuolella on lammasta esittävä piirros).
Pohdinnat jatkuvat kunnes tullaan seuraaviin päätelmiin:
Tekijänoikeusneuvosto katsoo, tutustuttuaan sille toimitettuun aineistoon, että Villavauva - onnellinen vauva -vihkonen on kokonaisuutena tarkastellen teoskynnyksen ylittävä, TekijäL 1 pykälän nojalla suojattu kirjallinen teos. Vihkoseen sisältyvät valokuvat saavat suojaa TekijäL 49 a pykälän nojalla valokuvina. Sen sijaan tekijänoikeusneuvosto katsoo, että vihkoseen sisältyvät selittävät
piirrokset ovat melko tavanomaisia eivätkä yllä TekijäL 1 pykälän 2 momentin nojalla suojattavalta selittävältä piirrokselta vaadittavaan teostasoon. Kyseiset selittävät piirrokset jäävät siten
tekijänoikeussuojan ulkopuolelle. Teostason alapuolelle ja tekijänoikeussuojan ulkopuolelle jäävät samoin myös vihkosen sivuilla, 26, 28 ja 29 olevat, melko yksinkertaiset, tavanomaiset piirrokset.
Suuri määrä vihkosen piirroksista jää siis teoskynnyksen alle. Mutta poikkeuskin löytyy:
Kuitenkin vihkosen sivulla 3 oleva, narulle kuivumaan ripustettua pyykkiä kuvaava monivärinen piirros yltää tekijänoikeusneuvoston näkemyksen mukaan kuvataiteen teokselta vaadittavaan teostasoon ja saa siten TekijäL 1 pykälässä tarkoitettua tekijänoikeussuojaa.
Sen sijaan vihon taitto jää kynnyksen alapuolelle:
Arvioitaessa lausuntopyynnössä tarkoitetun Villavauva-vihkosen taittoa tekijänoikeusneuvosto toteaa, viitaten erityisesti aikaisemmin antamiinsa taiton tekijänoikeudellista arviointia ja teostasoon yltämistä koskeviin lausuntoihinsa, että vaikka Villavauva-vihkosen taitto on sinänsä tehty ammattitaitoisesti ja kauniisti, se ei kuitenkaan yllä TekijäL 1 pykälän mukaisen tekijänoikeussuojan saamiseksi vaadittavaan teostasoon.
Kysymystä siitä, voiko tietyn määrän hiljaisuutta sisältävä teos ylittää teoskynnyksen, ei ymmärtääkseni ole käsitelty Suomen tekijänoikeusneuvostossa. Voisin kuvitella, että kynnyksen ylittäminen olisi aika tiukassa. Ehkä sellainen teos, jossa hiljaisuus ja sen hetkeksi rikkova ääni rytmittyvät oikein omaperäiseksi kokonaisuudeksi, saattaisi teosten aatelisluokkaan yltää.
Ihan oma lukunsa on sitten se, kuinka suuri osa vaikkapa suomalaisista iskelmistä ihan oikeasti ylittää teoskynnyksen. Jos melodia ja soinnutus ovat vakiokaavaa ja teksti pelkkää fraseologiaa, täyttyykö se ehto, ettei kukaan muu suomalainen iskelmänikkari olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen? Teosto ei näitä kynnyksiä millään lailla valvo, vaan kaikki hyväksytään tekijän ilmoituksen perusteella. Entäpä jos Teoston rekisterissä olevista ?teoksista? huomattava osa ei olisi teoksia konsanaan.
33 vastausta
Kirjoita vastaus
digitoday.fi, Töölönlahdenkatu 2, 00089 Sanomat.
Puhelin +358 9 1221, faksi +358 9 122 4179
Päätoimittaja: Juhani Pekkala, toimituspäällikkö Mari Flink
Myynti: verkkomedia.myynti@sanoma.fi, +358 9 122 2863.
Sähköposti: toimitus@digitoday.fi
Copyright 2006 Taloussanomat Oy.
Our Privacy Policy
Sorry J-P, mutta pyrkimyksesi verrata Juicen “Marilynia” Johnny Riversin “Do You Wanna Dance”-kappaleeseen menee pahasti metsään jo ihan ensi sävelistä lähtien. Sävellys ylipäätään on useiden eri osatekijöiden summa, ja vaikka “Marilynin” sointukierto on tuttu noin miljoonasta kappaleesta ja “Do You Wanna Dancen” melodia liikkuu samoilla linjoilla, niin näiden kahden kappaleen väliset rytmityserot vievät teokset jo heti kättelyssä eri suuntiin. Sitäpaitsi “Marilynin” kertosäkeellä ei ole mitään tekemistä “Do You Wanne Dancen” kanssa.
Myöskään mainitsemasi blues- ja rockpioneerit eivät ansioistaan huolimatta ole itse keksineet laajalti suosittua kahdentoista tahdin blues-kiertoa, vaan ammentaneet perinteestä ja muokanneet sitä itsensä näköiseksi. Ja bluesista puhuessa kannattaa muistaa usein lausuttu hokema: “blues is a feeling” - asia, josta monilla näitä kysymyksiä täällä pohtivilla ei tunnu olevan edes kalpeaa aavistusta.
Aiheeseen palatakseni: Eeva Ojalan kirjoitus sisältää ihan kiintoisia näkökulmia, mutta loppupuolella sorrutaan (jälleen kerran) tietämättömyyteen. Eeva kirjoittaa:”Teosto ei näitä kynnyksiä millään lailla valvo, vaan kaikki hyväksytään tekijän ilmoituksen perusteella.” Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. On selvää, että kaikkea sävellettyä musiikkia ei voida tarkastella siltä kantilta, että “olisikohan joku tämänkaltainen sävellys jo olemassa”, mutta Teostolla on erillinen ohjelmistotoimikunta, joka pyynnöstä tutkii tapaukset, joissa on syytä olettaa kyseessä olevan plagiaatti, tai muu luvaton lainaus.
Aikoinaan Teosto kieltaäytyi hyväksymästä Mieskuuro huutajien levyä sävelteokseksi.
Eli tutkii “pyynnöstä”? Eikös toi ole vähän sama asia…. Pitäskö tässä sitten laittaa tutkinta pyyntö kortteja kaikista kappaleista? Eli Eeva on oikeessa tuossa, että kappaleita ei ilman pyyntöä tutkita?
Ei ole. Eeva sanoi:”Teosto ei millään lailla valvo”. Se on eri asia, kuin asian tutkiminen pyynnöstä.
Öö siis eihän teosto millään tavoin valvo tuota. Valvominen jätetään periaatteessa kuluttajille, jotka voivat tarvittaessa tehdä kappaleiden samanlaisuudesta “valituksen”? Eikös tämä näin ole? Tämän mielikuvan sain tuosta sinun tekstistäsi.
Ok. Valvominen, tutkinta, miten vaan. Eihän poliisikaan pysty “valvomaan” kaikkia rikoksia, mutta sillä on silti velvollisuus tutkia ne.
Teostonkaan resurssit eivät tosiaan riitä kaiken sävelletyn musiikin analysoimiseen, ja yleensä tuollainen mahdollisen plagiaatin tutkiminen tulee kysymykseen silloin, kun joku tekijä pyytää tutkimaan asiaa. Hyvä esimerkki oli taannoinen Silja Linen tv-mainos, jossa jonkun ruotsinkielisen tekijän kappaleesta oli “uudelleensävelletty” versio.
Kuten ylläolevasta J-P Laineen “Marilyn”/”Do You Wanna Dance”-vertailusta voi huomata, vaatii jonkin verran osaamista ennenkuin oikeasti voidaan sanoa onko kyse plagiaatista vai ei. Länsimaisessa populäärimusiikissa on omat perinteensä ja yleensä käytössä on 12 eri säveltä. Niiden peräkkäinasettelussa tulee väistämättä samankaltaisuuksia.
Eikö biisien suoja teoksina ole sitten vähän rikki jos ei edes voida sanoa että onko biisi jo tehty joskus aiemmin? Tai jos se on perustuu johonkin yleiseen sävelkulkuun mutta silti sen käytöstä rokotetaan?
Minusta teoksella, selkeästi tunnistettavalla teoksella pitääkin olla suoja. Mutta tuo nykyinen ahne kulttuuri jossa kaikesta haastetaan oikeuteen ja kaikesta pitää senttien herua, tulee toki väistämättä johtamaan myös päinvastaiseen pilkunviilaukseen. Eivät kaikki biisit kyllä ole samanarvoisia (vaikka radiorenkutukset aika samoilta kuulostavatkin).
Ei toki, mutta poliisilla on huomattavasti paremmat spektit päätellä mikä on väärin mikä oikein, kun taas teostolla asia on hyvin hataralla pohjalla, mutta kumminkin periaatteessa myös teostolla on rangaistus aseet. (uhkailu, kiristys ym,ym) Ja jos teosto sanoo jotain niin sehän ei voi missään nimessä olla väärin! Ihmisiä ne sielläkin ovat. Poliisitkin tekevät erehdyksiä.
btw “juicen kaveri” itsekkin saisit vähän miettiä asiaa pisemmälle ennenkö menet toisia syyttämään “tietämättömyydestä” sillä ei aina auta se asioiden selville ottaminen, täytyy myös vähän miettiä niitä asioita. Ja toi J-P juttu niin näytit käsittävän tuossa viimesimmässä viestissä mitä hän sillä takaa ajoi…
Mitehän teostoon nämä näistä päättäjät valitaan? Ketkä päättävät kellä on liian monta säveltä päällekkäin.
Tästä ei saa kuin päänsäryn vaihteeks…
Nämä päättäjät ovat ammatti-ihmisiä, jotka tuntevat musiikin lainalaisuuksia hieman eri pohjalta kuin harrastelijat. Jos et luota heihin ja tosiaan tahdot ottaa asiasta päänsärkyä, niin senkun ryhdyt opiskelemaan musiikkia. Ei se ole mitään salatiedettä. Hyvää oppimateriaalia on paljon saatavilla, joskin luontaisesta musikaalisuudesta on myös apua.
Niinpä niin. Kuten näissä keskusteluissa on tapana, “hataralla pohjalla” ollaan puolin ja toisin. Neutraali asioiden tarkastelu on hankalaa tällaisen mielikuviin perustuvan heittelyn pohjalta. Tämän Digitodayn tekijänoikeusblogin tarkoitushan on selkeästi tekijänoikeusaatteen vastaisen mielialan lietsominen.
Juicen kamu: “Tämän Digitodayn tekijänoikeusblogin tarkoitushan on selkeästi tekijänoikeusaatteen vastaisen mielialan lietsominen.”
Eipäs ole.
“Nämä päättäjät ovat ammatti-ihmisiä, jotka tuntevat musiikin lainalaisuuksia hieman eri pohjalta kuin harrastelijat.”
Juicen kaveri:
Tarkoittaako tämä sitä, että aktiivisesti musiikkia harrastava ja soittava harrastelijamuusikko ymmärtää musiikin mekaniikasta vähemmän kuin esimerkiksi Jukka Liedes jonka koulutus on nähdäkseni hyvinkin paperinkuiva (Juristi, enempää en löytänyt). Veikkaanpa, että kyseinen herra ei juuri musiikin lainalaisuuksista tiedä.
Vai tarkoitatko että nämä henkilöt tietävät erittäin hyvin sen, mikä on laillista ja mikä ei?
(J.L. valittu näkyvyytensä ja asemansa vuoksi)
Vielä yksi kysymys, milloin tekijänoikeuslaista on tullut oikein aate? :D …musiikin tuottajat, sorrrron yöstä nouuuuskaaa!!!! (oho, rikoinko tekijänoikeutta????)
Ei tarkoita. Jukka Liedes ei toimi Teoston ohjelmistotoimikunnassa, vaan vaihteleva joukko eri musiikinaloja edustavia ammattimaisia säveltäjiä, sovittajia, ja sanoittajia.
Puhuin siis tekijänoikeusaatteesta, en laista. Nykypäivän arvoköyhässä yhteiskunnassa aatteet ja lait tosin näyttävät olevan monille yksi ja sama asia. Kaikkea saa tehdä, jos ei laki sitä erikseen kiellä, ja laillakaan ei ole väliä, jos sen rikkomisesta ei jää kiinni.
Sen kummemmin pyrkimättä flame-wariin, pyydän kuitenkin vielä valottamaan mitä tuo tekijänoikeusaate sisältää? Ymmärrän kyllä nähdäkseni aatteen ja lain eron vaikka myönnän avoimesti olevani erittäin arvoköyhä enkä tunnusta mitään varsinaista aatetta (olisiko tämä sitten minun aatteeni…)
Älä kuvittele väärin, että yrittäisin viedä leivän esiintyvän artistin suusta ja pyrkiväni tekemään waretusta lailliseksi. Vastustan lakia sen ylilyönneistä johtuen sekä ennenkaikkea sitä, kuinka laki ylipäätään tehtiin ja saatettiin voimaan. Kyllä artistin palkkio työstään kuuluu saada, mutta se että tekijänoikeusjärjestöt laskuttavat nykyisellä tavalla on ristiriidassa minun oikeustajuni kanssa.
Enpä tosiaan ajatellut että Teostolla (Taitaa vielä kaiken lisäksi Liedes vaikuttaa Gramexissa) on tämä toimikunta varsinaisesti näin. Sekä tietysti kevyt perinteinen väärinymmärrys tekstistä. Mutta mielenkiintoista olisi myös tietää ketä toimikunnassa varsinaisesti on? Ainakaan teoston sivuilta tämä tieto ei helposti tule ilmi (pikaisella haulla löytyy kyllä maininta ko elimestä, mutta ei tarkempia tietoja). Olisi mielenkiintoista nähdä millaisia rautaisia ammattilaisia tähän toimikuntaan kuuluu (tarkoitushakuinen provo).
Arvoköyhyyttäsi ja aatteettomuuttasi voit mietiskellä ihan rauhassa tykönäsi ja perehtyä asioihin vaikkapa kirjaston suosiollisella avustuksella. Tässä nyt kuitenkin vielä pari huomiota:
Ja tältä osin olet varmaankin muodostanut “oikeustajusi” siltä pohjalta, mitä asiasta on julkisuudesta tarkoitushakuisesti ja populistisesti retosteltu viimeisen parin vuoden aikana.
En tiedä onko tällaisten toimikuntien työrauhankaan kannalta järkevää toitottaa maailman turuille niiden kokoonpanoja, mutta jos asia sinua niin hirveästi kiinnostaa, niin senkun soitat Teostoon ja kysyt. Ties vaikka kertoisivat sen sinulle.
En usko että keskustelu varsinaisesti enää kuuluu blogin alaisuuteen, mutta paremman foorumin sijaan vastaan vielä tähän.
Miten kirjasto auttaa arvoköyhyyteeni? Onko siellä hyllyssä kenties tekijänoikeusaatteen testamentti?
En muodosta oikeustajuani sen mukaan mitä lehdessä sanotaan, näin tuskin kukaan tekee. Sitävastoin muodostan sen sen mukaan mikä minusta tuntuu kohtuulliselta. Jos media mielestäsi retostelee tekijänoikeusvääryyksillä, niin mitä ihmettä on sitten Piraattitehdas sarjakuva? Tai Gramex-lehden pääkirjoitus aiheesta “mitä eroa on sosasolatölkillä ja musiikkikappaleella”? Tai pitkät artikkelit Opettaja-lehdessä? Nämä ovat mielestäni myös erittäin yksisilmäistä retostelua ja ennenkaikkea probakandaa (kirjoitetaanko suomeksi koolla vai geellä?).
Työrauhasta en tiedä, mutta mielestäni avoimeen yhteiskuntaan ja järjestötoimintaan liittyen, mielestäni tällainen tieto pitäisi sangen yksiselitteisesti olla ihmisten saatavilla. Häiriköitä on aina. Soittelemaan en viitsi nyt ruveta mutta meiliä lupaan lähettää kunhan ehdin.
“Tekijän”oikeusjärjestöt, aatteet ja arvot..? Et taida, Juicen kaveri olla aivan tosissasi.
Toivottavasti et ole, tai muutoin joudumme todistamaan viimeistenkin arvojen ja hyveiden kuolemista sukupuuttoon silkan ahneuden ja vallanhimon uhreina. “Kaikki viestiliikenne ja kaikki datantallennus välineet pitää levittäjänoikeusverolle pantaman..” Viis siitä, mihin niitä todellisuudessa käytetään. Ja aina on mahdollista julkaista sopiva “tutkimus” vaatimusten pohjaksi.
Minusta muuten viimeisimmän kommenttisi viimeinen kappale sopii paremmin Suomi24:n kinastelupalstoille ja viestii keskenkasvuisesta vihjailu- ja salailutaktiikasta - jota tosin levittäjänoikeusjärjestöt ja viihdeteollisuus käyttävät. Ilmeisen menestyksekkäästi, sillä laki on saatu meillekin lobatuksi.
Mitenkäs on eri instrumenttien soittamisen opettelun laita. Eikö jokainen, joka aloittaa soittamisen, aloita ensin piratisoimalla soinnut jonka jälkeen kappaleet. Tätä jatkuu vuosia ennenkuin ensimmäisen kerran onnistuu oman tuottaminen. Kuinkahan monta esiintymistä (kouluissa, kirkoissa, ja muissa tilaisuuksissa) näillä piraattitoistoilla on tehty, jotta voi näyttää osaamisensa.
Kummastelija: eihän tuossa mitään ongelmaa ole: päiväkodista lähtien noiden kallisarvoisten sointujen käyttö on laskutettua. Kuten myös musiikkiliikkeessä (ainakin maailmalla) instrumenttia kokeillessasi, ja koulussa sointuja näppäillessäsi. Ainoastaan kotona (suljettujen ovien takana) soittaminen taitaa olla vapautettu noista korvauksista, mutta muuten lainkuuliainen ja inspiroitunut aloitteleva muusikko hoitaa velvoitteensa.
Heeoo: älkää tosiaan tehkä tästä forumista meidän tekijänoikeuslaista huolestuneiden rintaanlyönti- ja selkääntaputuspaikkaa. Juice (ja vähän muidenkin) Kaveri on hyvä lisä tänne tuomaan keskustelua. Eikä kaikilta osin edes väärässä; on hyvä olla perspektiiviä asioihin myös oman pienen piirin ulkopuolelta. Tämäkin blogi kuitenkin perustuu aika pienen piirin pohdinnasta, avoimesta mutta silti pienen piirin pohdinnasta. Tällainen keskustelu pitäisikin saada avoimemmaksi ja kaikkia koskevaksi arvokeskusteluksi.
Juicen Kaveri: tässä täytyy ottaa huomioon myös sellainen että vastaavasti tälläkin forumilla on myös paljon oman alansa ammattilaisia ja ehdottomia osaajia. Nimittäin sähköisen tiedonvälityksen osaajia jotka myös ovat huolestuneita sellaisista asioista kuin sensuuri, tietoturva, (sähköiset/tiedonvälitykselliset) kansalaisvapaudet, kansainvälistyminen ja mitä kaikkea tähän liittyykään. Ei Jukka Liedestäkään lailla voi kieltää: hänellä on oma osansa ja omat agendansa, yhtä lailla huolestuneiden ja asian (teknisen puolen) ymmärtävien kansalaisten pitää saada toimia ja herättää keskustelua yhä ripeämmin häviävästä yksityisyyden- ja omaisuudensuojasta. Tanja Karpela taas ehkä pitäisi kieltää.
Tietääkseni instrumenteilla on vain arvolisävero ei tekijänoikeus…
Äh unohda äskeinen…
Näin varmaankin on. Ja kuten monista kommenteista voi havata, nämä osaajat ovat musiikin ja musiikkialan koukeroiden suhteen täysiä diletantteja, joilla menee puurot ja vellit sekaisin heti kättelyssä. Tämän vuoksi homma ajautuukin kerta toisensa jälkeen kuulopuheisiin ja olettamuksiin perustuviin argumentointeihin, sekä juupas-eipäs-tyyppiseen lätinään.
No, luultavasti totta. Mutta tuo tekee sinut selkeästi joko trolliksi tai aika huonoksi myyräksi: tämän blogin keskusteluille tai aihepiireille ei ole mitään merkitystä sillä onko joku terssi tai ei. Ainoa mikä tässä liittyy muusikkoon on oikeuskäsitys siitä miten hänen pitäisi saada leipänsä… Ja siitä keskustelemiseen, edes yhteiskunnalliselta pohjalta, ei tarvitse olla muusikko. Yleensä täällä puhutaan ihan muista asioista, ja musiikkiakin sivutaan vain levittäjänoikeusjärjestöjen kautta.
Tuo viljelemänne uudissana “levittäjänoikeusjärjestö” kertookin juuri sen mistä näissä keskusteluissa on kysymys. Asiat on aika helppo väännellä tiettyyn valoon, kun korostetaan kokonaisuudesta pieniä osasia ja niputetaan kaikki joko “kuluttajiksi” tai “ahneiksi” jne.
Sitäpaitsi minä en tuonut tähän keskusteluun “terssejä” tms., vaan lähinnä reagoin J-P Laineen esittämään oletettuun “Marilyn”-plagiointiesimerkkiin, joka omalla tavallaan paljasti sen, kuinka perehtynyttä väkeä tänne kirjoittelee. Mutta koska soraäänet tässä kerhossa näköjään tulkitaan “trolleiksi”, niin lopetanpa sitten tähän.
Goodbye sitten vain, “kaveri”, jos ei kiinnosta keskustella. Parin viimeisimmän topicin seuraaminen ei anna kattavaa kuvaa keskustelijoista, heidän taustoistaan ja motiiveistaan. Ylimielinen kuittailu kannattaa unohtaa saman tien.
T: eräs tietoliikennetekniikan insinööri, tietoturvapainotteinen järjestelmäylläpitäjä; kitaransoittaja neljältä vuosikymmeneltä, pöytälaatikkobiisinikkari ja vakavasti musiikkiin suhtautuva entinen neljäsosamuusikko.
Juicen kaverin hyökkäävää sävyä en vaan käsitä, ymmärtäisin paremmin, jos jollain tavalla perustelisi asioita aika turhauttavaa puolustautua sillä, että “Ette te tästä kumminkaan mitään ymmärrä, jättäkää asia muille”. Mistä kukaan voi tietää tähän blogiin kirjoittavien taustaa? Sama juttu kuin sanoisin: Tietääkö muusikko mitään siitä mitä kaikkea olisi mahdollista tehdä nyky tietotekniikalla? Ainut vaan, että näiden laillinen toteuttaminen estetään kaikin mahdollisin tavoin ja kehitys yritetään pitää kivikaudella. Tässä vaadittaisiin hieman yhteistyötä. Ihan hyvähän on, että juicen kaveri tuot mielipiteesi esiin, mutta muiden blogiin kirjoittajien “tietoisuuden” arvostelu noin suurelliseen tapaan on taas kyllä vähän…
Tyhmä kysymys? Ylittääkö Happy Birthday ja sen lukemattomat käännökset teoskynnyksen? Onko se merkitty jonkun nimiin vai onko se trad? Kuka sen on alunperin tehnyt?
Aiheesta Happy Birthday otsikolla Unhappy Birthday juttua täällä. Alla pari katkelmaa, joiden mukaan kyseinen laulu on tekijänoikeuksin suojattu vuoteen 2030 saakka. Teoskynnyksen ylittymiseen en tältä istumalta osaa ottaa kantaa.
“The melody for Happy Birthday was first penned by two sisters from Kentucky, Mildred J. Hill and Patty Smith Hill. … The melody has since passed into the public domain, and is safe to hum in public without permission.”
“Jessica Hill published and copyrighted Happy Birthday in 1935. While the copyright should have expired in 1991, copyright has been extended repeatedly over the last quarter of the twentieth century and the copyright for Happy Birthday is now not due to expire until at least 2030.”
Happy Birthdayn sävel on siis public domainia, mutta englanninkieliset sanat eivät. Entäs suomenkieliset?
Ylen sivuilta löytyy tällaista:
Wikipedian mukaan Sauvo “Saukki” Puhtila on ELVIS ry:n perustajia ja kunniajäsen, joten hassua Martti, että satuit kysymään.
Eläkepäiviään viettävän Saukin sanoitusten suoja-aika ei tietenkään ole päättynyt, mutta ylittyykö teoskynnys ko. käännöksen tapauksessa?
(muoks, klo 9.26)
Pitääpi tarttua “Juicen Kaverin” ylimielisen idealistiseen tylytykseen: “Nykypäivän arvoköyhässä yhteiskunnassa aatteet ja lait tosin näyttävät olevan monille yksi ja sama asia. Kaikkea saa tehdä, jos ei laki sitä erikseen kiellä, ja laillakaan ei ole väliä, jos sen rikkomisesta ei jää kiinni.”
Sanon “ylimielisen idealistiseen”, koska tästä tulee vahvasti mieleen eräs keskustelutilaisuus uudesta tekijänoikeudesta. Keskustelun aiheena olivat tuolloin tehokkaat tekniset suojaukset ja Jukka Liedekseltä tivattiin syytä miksi yksityishenkilöiltä kielletään suojausten tutkiminen. Liedes vähätteli asian merkitystä, sanoipa jopa jotain tyyliin “kuka sinne teidän kotiinne tulee katsomaan mitä siellä teette?”
Lakia säätämässä ollut taho on siis sitä mieltä että lain rikkominen ei ole ongelma jos siitä ei jää kiinni, että lain määräykset eivät ole merkityksellisiä jos niitä ei päästä soveltamaan. Miten tämänlaisesta “arvoköyhästä” asennoitumisesta voidaan siis syyttää tämän blogin väkeä tai nuorisoa yleensäkään?
PS. Olin itse henkilökohtaisesti tuolla mainitsemassani keskustelutilaisuudessa paikalla joten tämä ei ole kuulopuheisiin perustuvaa lätinää.
Onhan Saukki kunniajäsen, mutta tuotanto on niin mittava, että aukkoja riittää meikäläisen tietämyksessä. On hauska huomata, että joka päivä tulee tietoa lisää. Oikeastaanhan tuo käännös on kieltämättä aika luova ja nerokas kun tarkemmin ajattelee.
Eli käytännössä mikä tahansa elokuva tai kirja joka lainaa Shakespearin teoksista elementtejä (käytännössä merkittävä osa) on vapaata riistaa?