Niinno… En haluaisi mitenkään ruveta kärjistämään, mutta kyllä tämäkin riippuu ihan kunnasta…
Eli kylläpä vaan sosialisoidaan. Esimerkkinä tapaus Oulu - Oulujokivarresta on tulossa nopeaa vauhtia erittäin kallista rakennusmaata hyvinkin pitkälle sisämaahan päin. Siellä on yksityisillä paljon maata - saman suvun maita jo satojen vuosien ajan.

Nyt kaupunki pakkolunastaa maat, laittaa kunnallistekniikan ja myy tontit pois. Jos tämä ei ole esi-isiesi keräämään omaisuuden sosialisointia niin mikä sitten.

No tämähän on johtanut Oulussa vastareaktioon ja nyt vanhat suvut ajavat Oulun ja Oulujoen kunnan kuntaliitoksen purkamista ja Oulujoen vanhan kunnan uudelleen perustamista, jotta kaupunki ei voisi viedä heidän maitaan.

Anteeksi OT topicissa, mutta en taida olla ensimmäinen ja en tod. voinut olla tuohon vastaamatta.

Ei voi olla niin, että yhdellä talouden lohkolla vallitsee kapitalismi ja toisella sosialismi.

Sosialismi, kauheaa, eihän sitä voi sallia! Muutan heti mieltäni. Mutta hetkinen, mitä tarkoitat sosialismilla…?

Seuraava on ilmeisesti kapitalismia:

Nadel kirjoitti:

[ kuvan oikeudet omistaa liikenneministeriö, koska se välitettiin sen valvomassa verkossa, ja mikäli kuva on otettu nokia puhelimella, sen oikeudet omistaa nokia. oikeuksien omistajalla on myös oikeus tarkkailla keille kuvaa on jaeltu, ja mikäli enemmän kuin 2 kopiota on levitetty, teostolla on oikeus lähettää laskun tekijänoikeuslain alaisen materiaalin levittämisestä? ja mikäli?. ? ]

Käytetään vähän aikaa tätä newspeakkia, jossa tekijänoikeuslain antamat oikeudet rinnastetaan täysin “omaisuuteen” ja puhutaan “sosialismista” ja “kapitalismista”. Koska joku ymmärtää kaiken väärin ja järkyttyy helposti, niin varoitan jo näin etukäteen, että loppuosa tästä kirjoituksesta sisältää sarkasmia.

Ennen ihmisillä oli vielä paljonkin yksityisomaisuutta, kuten oikeus kopioida DVD-levyjä kannettavalle tietokoneelleen ja oikeus myydä ulkomaisia kirjoja.

Sitten tekijänoikeuslakia kiristettiin ja suuri osa tästä yhteisestä omaisuudesta sosialisoitiin ja annettiin “oikeudenhaltijoiden” hallintaan.

Konkreettisena esimerkkinä helsinkiläinen sarjakuva- ja elokuvakauppa joutui sulkemaan ovensa, kun heidän omaisuutensa, eli oikeus myydä vain Japanissa julkaistuja elokuvia ja sarjakuvia, sosialisoitiin yhteisöraukeamispykälän avulla.

Ei voi olla oikein, että kun muilla talouden aloilla vallitsee kapitalismi ja vapaa kauppa, niin tekijänoikeuden alalla on täysi neuvostomeininki!

kuvan vastaanottaminen kaatoi sygaten ja katkaisi verkkoyhteyden, siispä siinä varmaankin oli jotain laitonta! hopi hopi poliisilaitokselle tekemään tunnustuksia!
[ kuvan oikeudet omistaa liikenneministeriö, koska se välitettiin sen valvomassa verkossa, ja mikäli kuva on otettu nokia puhelimella, sen oikeudet omistaa nokia. oikeuksien omistajalla on myös oikeus tarkkailla keille kuvaa on jaeltu, ja mikäli enemmän kuin 2 kopiota on levitetty, teostolla on oikeus lähettää laskun tekijänoikeuslain alaisen materiaalin levittämisestä… ja mikäli…. … ]

Törmäsin tämmöiseen sivuun. Muutama lainaus:

Tekijänoikeuslait on suunniteltu ja kirjoitettu pääasiassa ennen tietoverkkojen ja sähköisten medioiden aikakautta. Asiaa helpotti silloin se, että tekijänoikeuden alainen teos oli aina kytketty johonkin fyysiseen objektiin (kirja, maalaus, äänilevy).
. . .
Koska luova teos ei enää välttämättä liity fyysiseen esitysmuotoon, sen kopiointi ja jatkokäsittely on paljon helpompaa kuin perinteisten teoksien (esim. paksun kirjan) kopiointi. Samoin sähköisessä muodossa olevan tiedon varastaminen ei riistä omistajalta sen käyttömahdollisuuksia, kuten fyysisen esineen ryöstäminen.
. . .
Tietoyhteiskunnassa julkaisuvauhti nopeutuu, muun muassa sen vuoksi, että julkaisu ja tiedonsiirto helpottuu merkittävästi. Voitaisiin myös perustella sitä, että tekijänoikeuden aikarajaa pitäisi pidentämisen sijasta lyhentää, jotta uudessa, entistä kiivastahtisemmassa yhteiskunnassa tekijänoikeuden alkuperäiset idealistiset tavoitteet saataisiin taas toimimaan.

Tekstit on (sivun mukaan) vuodelta 1995, jo silloin on nähty ongelmat ja mitä pitäisi tehdä.

Keskustelu asioista pitäisi aloittaa jo nyt, ennen kuin suuret muutokset tulevat, jotta tietoyhteiskunnan materialisoituessa muutamien vuosien kuluttua olisimme valmiina myös yksilön ja yhteisön oikeuksien ja velvollisuuksien käsitteiden tasolla.

Meidän lainlaatijat vain elivät tyytyväisinä omissa maailmoissaan… Tuo olisi hyvää luettavaa myös kansanedustajille, sekä tietysti niille “Gramexin ihanille miehille” :)

Eniten tästä kakusta saa tietenkin se, jolla on parhaat edellytykset ja resurssit valvoa etujaan. Näihin eivät lukeudu ainakaan aloittelevat artistit.

Eiköhän se vaan ole niin, että pelkällä ansaintalogiikalla toimiessaan kultuurituotanto kapenee, teollistuu ja köyhtyy sisällöllisesti. Samalla markkinat kyllästyvät toinen toistaan yhä enemmän muistuttavasta formaattituotteesta, mikä karkottaa ostajat.

Lopuksi sanoisin vielä, että vaikka taiteen tekemisellä eläminen on mielestäni hienoa ja että vaikka arvostan sitä suuresti, kammoksun toisaalta ajatusta, että taidetta tehdään vain rahan vuoksi. Kenties siksi olenkin (suuruuden?)hullujen nuoruusvuosien jälkeen hakeutunut tai ajautunut porvarilliseen ammattiin :-))

Niin, ja mikäli maapohjan arvonnousu oli vastine kommenttiini, toteaisin että harvemmin marjaisille metsämaille perustetaan kasvukeskuksia. Tonttien arvonnousu taajamissa ja niiden lähialueilla on aivan eri asia kuin jokunen hehtaari talousmetsää haja-asutusalueella.

Yksityiseen maaomaisuuteen suomalainen markkinatalousyhteiskunta suhtautuu siis hyvin kunnioittavasti. Jos esi-isäsi ovat sattuneet omistamaan maata sopivasti kasvukeskuksessa ja arvonnousu on sen ansiosta huima, ei tätäkään arvonnousua noin vain sosialisoida.

Kun taloudessa ja ihmisten tarvehierarkiassa painopiste siirtyy fyysisten elintarpeiden ja tavaroiden tuotannosta kohti palveluja ja immateriaalisia kulttuuripalveluja, on luonnollista, että myös omaisuuden käsite laajenee fyysisestä henkiseksi. Ei voi olla niin, että yhdellä talouden lohkolla vallitsee kapitalismi ja toisella sosialismi.

Eiköhän se ole niin, että henkisen omaisuuden suoja on suorastaan taloudellisen kasvun edellytys ja perusta myös verotulojen ja hyvinvointipalvelujen kasvulle.

Tämä rahasto sopii taiteilijoiden ja tuottajien kanssa niistä ehdoista, joilla näiden omistamia kulttuurituotteita voidaan laittaa nettiin vapaaseen jakeluun.

Vielä on pakko kommentoida edellä lainattua lausetta, joka kuvastaa minusta pelottavaa maailmankuvaa.

Onko kulttuuri joukko “tuotteita”, jotka joku “omistaa”? Toivottavasti ei.

Kun ihminen tekee teoksen, tarvitsee hän siihen työn ja luovuuden lisäksi kulttuuria. Kulttuurityhjiössä, ilman mitään virikkeitä, on vaikea olla luova. Kirjailija, joka ei eläissään ole lukenut laaja-alaisesti (yhteisöraukemispykälän estämättä) muiden kirjoittamia kirjoja, on surkea kirjailija. Tästä “taustakulttuurista” tekijä ei yleensä maksa mitään, eikä hän ajattele kultuuria tuotteena, jolla on hintalappu - eikä hän voi innoituksensa lähteitä kattavasti eritellä.

Kun tekijä julkaisee teoksen, esimerkiksi kirjan, on hänellä rajoitettu yksinoikeus määrätä teoksensa käytöstä. Kirjailija ei “omista” käsikirjoitustaan sen enempää kuin mitä näistä rajoitetuista yksinoikeuksista seuraa.

Tekijänoikeuslakia on pyritty lobbaamaan sopimusoikeuden suuntaan siten, että todella voitaisiin puhua omistusoikeudesta. Kyse ei enää olisi tekijän rajoitetusta yksinoikeudesta määrätä teoksen käytöstä, vaan teoksen kaikenlainen käyttö ilman erillistä lupaa olisi kiellettyä. Lobbaus on ollut menestyksellistä: teknisillä suojauksilla voidaan päästä jo käytännössä lähelle tätä utopiaa. Teknisten suojausten kaikenlainen kiertäminen on lähtökohtaisesti kiellettyä.

Ehkä olisi vihdoin aika alkaa “omistamisen” ja “käyttöehtojen” sijasta puhua (jälleen) siitä, mitä yksinoikeuksia tekijä oikeasti tarvitsee digitaalisessa maailmassa ja toisaalta, mitä oikeuksia käyttäjä/tekijä tarvitsee, jotta ei tarpeettomasti luoda kulttuurityhjiöitä.

Tätä keskusteluahan (mitkä ovat järkevät yksinoikeudet digitaalisessa ympäristössä) ei olla ikinä päästy kunnolla käymään. Tavoitteena tähän asti on lähinnä ollut vanhojen rakenteiden säilyttäminen, vaikka maailma on radikaalisti muuttunut, ja keinona on ollut yksinoikeuksien radikaali laajentaminen (mm. teknisten suojausten avulla).