Kun joku rupeaa mättämään, sitten mättää kunnolla. Manilahotelli Filippiineillä lupasi järjestää minulle muistutussoiton klo 16.00, että uusintayrityksellä varmasti pääsen Australian lennolleni. Edellisenä iltana nukkavieruna romahdin sänkyyn. Muistin sentään repiä puhelinjohdot seinästä, ettei uniani häiritä. Ristiriitaisissa ärtymyksen ja masokistisessa hymyssä huusin ‘AAARGH!!!’ kun respan kaveri jyskytti oveani irti saranoiltaan klo 4.00 aamuyöstä. Nyt alkaa elämä voittaa, koska rullaamme juuri Adelaiden kentällä, tämänpäiväisessä määränpäässäni. Jatkolennot eteenpäin Australiasta ovat edelleen bittiavaruudessa, josta toivon, että British Airways Sydneyn toimisto simsalabimloitsuilla taikoo ne esiin tai maksaa puolestani uuden “reilun hinnan” lipun, 3700 USD . Sisämään lennot sentään palautuivat järjestelmään muutamalla maagisella napin painalluksella ja huokauksella.

Julkaistu 02:48  /  Kommentoi

Jos korttitaloon rakentaa liian monta kerrosta, se vääjäämättä romahtaa. Vaikuttaisi siltä, että maailmanympärilentolipun kriittiinen raja on tusinan verran kaupunkeja. 18 kaupungin lippuni nimittäin romahti nyt kuin korttitalo. 3 seuraavaa lentoani on peruuntunut systeemistä omin päin, vaikka minulla on lippu kourassa. Eikä siinä vielä kaikki: saapuessani lentokentälle eilen oli yllätys melkoinen, kun juuri ja juuri näin koneen perävalot niiden kaikotessa taivaalle jylinän säestämänä kohti Sydneyä. Joku sankari oli käynyt vaihtamassa lennon lähtöajankohtaa yli tunnin aikaisemmaksi eikä ollut vaivautunut kertomaan jollekin teknobeduiinille, jonka lippu oli painettu Arabiemiirateissa. Haluan kiittää Ernesto Graytä Qantasilta tiimeineen, joka järjesti jatkolentoni ja katon pään päälle lentoyhtiön piikkiin. Nyt istun historiallisesti merkittävän Manilahotellin huoneessani ihmetellen kolonialistista arkkitehtuuria, sekä British Airwaysin Bangkokin toimiston toimia, jonka johdosta näillä näkymin minulla ei ole lentoa ulos Australiasta. He olivat peruuttaneet lentoni Chileen ja buukanneet minut, loogisesti, Pääsiäissaarille!

Julkaistu 10:08  /  Kommentoi

Manilan kansainvälisen lentokentän, Nino Aquino Internationalin, kolmosterminaali on kuin luku kehittyvien maiden yritysmaailman yllätyksellisyydestä. Terminaali valmistui 3 vuotta sitten ja on kaunis maamerkki jo kaukaa. Mutta lähelle päästessä yllätys on suuri, terminaali on autiotalo. Se on ollut tyhjillään jo kolme vuotta ja uhkaa rapistua ennen avajaisiaan, koska omistajataho, alihankkijat ja valtio väittelevät terminaalin tulojenjaosta. Koska kukaan ei maksa sähkölaskuja ja muuta kunnossapitoa päivä päivältä rakennuksen valtaavat rotat, hämähäkin seitit ja pintoihin pinttyvä pöly.

Julkaistu 12:30  /  Kommentoi

Ei ole väliä sillä mitä tietää, vaan kenet tuntee

Ei ole väliä sillä mitä tietää, vaan kenet tuntee, on aasianlaajuinen klisee. Mutta kuten monet stereotypiat, väittämässä on perää. Tuttuni Filippiineillä esitteli tästä uuden ennätyksen: Hänen poikansa sai ajokortin täällä yksivuotiaana. Sillä ei kyllä parane ajaa kuin ohessa olevalla Jeepneyllä ja pärisyttää huuliaan.

Julkaistu 08:00  /  Kommentoi

Vanhana USAan siirtomaana filippiinojen englanninkielen taito on varsin hyvä. Kiehtovin ja suosituin kieli filippiineillä on Taglish, joka on sekoitus englannista ja tagalogista. Tagalogista taas neljännes on espanjaa, joten taglishia kuunnellessa saatan juuri ja juuri pysyä aihepiirissä kärryillä.

Julkaistu 06:01  /  Kommentoi

Bisnes se on auton allekin jääminen

Filippiineillä auton alle jääminen voi olla bisnes. Siinäpä kansainvälistämiskonsultille konsepti, jota ei helposti lokalisoi (tai toivo) Euroopan markkinoille. Liikennevaloissa on paikka paikoin pojuja, jotka tähtäävät autojen autojen eteen punaisten valojen vaihtuessa vihreäksi. Sitten stuntmantyylisesti kieritään pitkin katua ja pitää lähteä sairaalaan röntgeniin. Autoilija tietty maksaa viulut. Sairaalan kanssa on sitten tulonjakosoppari, jossa stuntman pitää parikolmekymmentä prosenttia ja mukana juonessa oleva sairaala loput.

Julkaistu 10:00  /  1 vastaus

Saisiko olla lautasellinen sian mahalaukkua?

15 vuotta Filippiineillä asunut suomalaiskontaktini väittää, että kaikkea pitää kokeilla paitsi itsemurhaa ja filippiiniläisen keittiön herkkuja. Todistukseksi hän kysyi minulta retorisen kysymyksen, että olenko koskaan kuullut filippiiniläisestä ravintolasta Filippiinien ulkopuolella. Thaimaalaisia, japanilaisia, kiinalaisia, jopa mongolilaisia ravintoloita löytyy ympäri planeettaa, mutta ei filippiiniläisiä. Ja syystä, nyt olen tästä itsekin vakuuttunut. Eteeni kiikutettu deep-fried sian mahalaukku ei nimittäin näyttänyt hullummalta, mutta jälkimaku on varsin rohea. Sanoisinko jopa viinitermein perinpohjainen, loppuuasti viety ja pistävä. Kukin pysyyköön lestissään: pidetään filippiiniläiset laulamassa ja päästetään vain thaimaalaiset keittiön puolelle.

Julkaistu 10:00  /  3 vastausta

Paha Maa

Aurinko on jo täällä laskeutunut. Pakenin Manilan savusumuja Puerto Galleraan, Mindaraon saarelle. Matka tänne paikallisessa expressbussissa oli kokemus sinänsä. Taksi olisi maksanut 25 euroa puolentoistatunnin matkalta, mutta paikallinen bisneskontaktini kertoi, että se on aivan turhaa pröystäilyä. Bussissa sitä sitten mentiin. Matka oli yhtä markkinahumua: myytiin karkkia, pähkinää, paikallisia kookospiiraita, vettä ja hedelmiä. Yksi kiilauskilpailu otettiin bussin ja edessä törttöilevän Jeepneyn, eli paikallisen jeepin kanssa.

Uskokaa tai älkää, tässä internetkahvilassa soi keskellä ei mitään Kauko Röyhkän paha maa, vaikka suomalaisia ei kyllä näy mailla ja halmeilla.

Julkaistu 15:50  /  Kommentoi

Money-La

6.00 a.m., aamulenkki Manilassa juoksumatolla. Manila on yksi niitä paikkoja Bogotan, Mexico Cityn ja Johannesburgin kanssa, missä voi aamulenkillä ulkoilmassa tulla ryöstetyksi, vaikka epätodennäköistä se on. Savusumu on kuitenkin sen verta sankka, että voi hyvällä syyllä kysyä olisiko ulkolenkki terveydelle hyödyksi vai haitaksi. Hotellin sauna on ruotsalainen, mutta sentään päällä aamutuimaankin. Lenkin ja aamusaunaan jälkeen energisenä valmiina päivän taistoon, vaikka unet vähiin jäivätkin.

Julkaistu 09:02  /  Kommentoi

Aamulenkki juoksumatolla. Manila on yksi niitä paikkoja Bogotan, Mexico Cityn ja Johannesburgin kanssa, missä aamulenkillä voi tulla ryöstetyksi, vaikka epätodennäköistä se on. Savusumu on kuitenkin sen verta sankka, että voi hyvällä syyllä kysyä olisiko lenkki ulkoilmassa terveydelle hyödyksi vai haitaksi. Hotellin sauna on ruotsalainen, mutta sentään päällä aamutuimaankin. Lenkin ja aamusaunan jälkeen energisenä valmiina päivän taistoon, vaikka aamu-unet vähiin jäikin.

Julkaistu 03:31  /  Kommentoi