Euroopan tuulet

Sao Paulo, Brasilia. Tästä vinkkelistä katsottuna Euroopassa tapahtuu. Tuossa Euroopan turneella tuli pyörähdettyä Suomen lisäksi liiketapaamisessa Prahassa. Siellä kävin viimeksi vuonna 1997 ja hätkähdin hurjaa yhteiskunnallista muutosta. Vuonna 1997 Praha oli boheemi artistien kaupunki, sen olivat löytäneet länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen nuoret kyvyt, jotka nauttivat siellä rennosta yhteisöstään, järjettömän halvan olueen kera. Kadut olivat autiot, ravintolat tyhjät. Sillat kauniit ja rauhalliset. Ilmassa oli vapautunut tunnelma kommunismin kaaduttua ja toiveikkuus tulevaisuudesta.

Mitä on Praha tänä päivänä? Vastapäätä korutonta itä-eurooppalaista kauppaa, josta vuonna 1997 ostin nahkahanskat lokakuun viimassa oli nyt turistien täyteen pakkaama McDonalds. Kadulla, josta vuokrasin vapaan makuuhuoneen vanhalta tsekkitädiltä muutamalla dollarilla oli strippibaareja ja uutuuttaan kiilteleviä avomersuja ja bemareita.

Kommunismin museo oli ironisesti tungettu pieneen nurkkaan McDonalsin päälle. Kaupungintalon ravintolan loistokasbuffee oli maksanut vuonna 1997 vähän yli 40 markkaa, nyt 3 lajin päivällinen oli siellä 49 euroa per henkilö.

Taksi oli edelleen Skoda, mutta sen nahkatakaistuimilla kattoluukku avoinna, länsipopin raikuessa ja viimeisteltyä sisustusta ihmetellessä tuntui kun olisi istunut (melkein) mersussa. Mieleen tuli mainos. ?Look at Skoda now!?.

Kaupunkin nimen voisi kenties vaihtaa Prahasta Pradaksi, niin paljon Pradan laukkuja oli esille näyteikkunoissa ja roikkumassa naisten olkapäiltä.

Kenties mielessäni on nostalgiaa, ja moisia vertauksia on helppo lyödä: onhan asiat nyt paljon paremmin paikallisille. Niin monen ei tarvitse körytellä tupruttavalla Skodalla, eikä nöyristellä muutaman harvan repputuristin killinkien perään.

Pointtini on vain se, että molemmissa, niin kommunismissa kuin äärikapitalismissa on omat puutteensa. Jollain tavalla vuonna 1997 Praha oli sweetspotissa: se ei ollut enää kommunistinen, eikä halpalentoyhtiöiden turistien tallaamaa Disneyland, vaan oma autenttinen, tunnelmallinen, romanttinen itsensä.

Aloin ajattelemaan asiaa laajemmalti. Eihän muuttunut ole vain Praha, vaan koko Eurooppa ja etenkin Suomi. Muutosta ei vain huomaa, kun Suomessa on kuitenkin tultu käytyä melkein joka vuosi.

Nämä ajatukset olivat varsin pinnassa kun luin hyvän ystäväni tohtori Sam Inkisen kirjoittamaa Helsinki Culture Guideä, vuodelta 1997, viime viikonloppuna Bonairella (Kiitos Sam, kirja on kirjoitettu huumorilla höytettynä ns. häränsilmään eli napakymppiin).

90-luvun puolivälissä buzzword oli Internet. Suomi oli Euroopan edelläkävijä: meillä oli 43 Internetin käyttäjää tuhatta asukasta kohden, kun muualla Euroopassa keskiarvo oli vain 2 asukasta tuhatta kohden. Suomi oli juuri liittynyt 1995 EU:hun ja eniten se oli vaikuttanut ruoan hinnan halpenemiseen ja banaanien kallistumiseen. Helsingin suuntanumero oli 1997 juuri vaihtunut 90:sta nollaysiksi, satasen setelissä komeili Sibelius, Renny Harlin ja Jörn Donner olivat talk-of-the-town. Pahin lama-aika oli ohi, mutta edelleen elettiin aikamoista työttömyyden ja melankolian kautta.. Suomi oli kenties Euroopan amerikkalaisin paikka. Ja soivat ranskalaiset vessat maksoivat kaksi markkaa.

Julkaistu 08:00  /  3 vastausta

Jalkapallosota

Niin uskomatonta kuin se onkin, El Salvadorin ja Honduras välillä on jopa käyty sota jalkapallo-ottelun vauhdittamana, joskin muita alla kyteviä syitä toki oli. Eräskin tuomari ja maalivahti on päässyt Latinalaisessa Amerikassa myöskin hengestään ratkaistessaan pelin fanien toiveita vastaan.

Julkaistu 08:00  /  Kommentoi

Jalkapallokiihko

Sao Paulo, Brasilia. Jalkapallon maailmestaruuskilpailuja seurataan Latinalaisessa Amerikassa silmä kovana. On suomalaisesta perspektiivistä vaikea ymmärtää kuinka suurella kiihkolla nahkakuulan liikkumista kentällä vatvotaan. En ole nähnyt mitään virallisia estimaatteja, mutta uskallan väittää, että kesäkuussa Brasilian ja Argentiinan bruttokansantuote kokee kolauksen. Pakkohan se on jossain näkyä, jos suurin osa työpäivää katsotaan jalkapalloa ? täällä pelit sattuvat juuri parhaimpaan työntekoaikaan aamupäivästä ja iltapäivästä…väliin jää vain lounas. Tiedänpä jopa joitain suuria tuotantolaitoksia, jotka ovat sulkeneet tuotantolinjansa pelien ajaksi. Nyt kun Argentiinakin selvitti tiensä jatkoon peittoamalla Meksikon niin Brasiliassa kuin Argentiinassa on turha odottaa kovin aggressiivista aikataulua asioiden eteenpäin viemisessä paikallisten asiakkaiden kanssa. Tämä on siis oivallista aikaa hioa markkinointi- ja myyntisuunnitelmia, budjetointia sekä tehdä markkinainformaation keräystyötä.

Julkaistu 08:00  /  Kommentoi

Mobiilimaksaminen on luottokorttiyhtiöiden heiniä

Kenties suurin yllätys mobiilialan konkareille on ollut kännykällä maksamisen hidas eteneminen. Japanissa voi ostaa elokuvalippuja ja Suomessa voi ostaa HKL:n lippuja kännykällä (vaikkakin suurin osa varmaan käyttävät tätä vain viimeisenä oljenkortena pelastuakseen tarkastajilta) ja kenties jostain limsa-automaatista tölkin (yleensä törkeään ylihintaan), niin isolla skaalalla homma ei vain ole tapahtunut. No niin, varmasti tämän blogin lukijoista löytyy ne sata suomalaista, jotka ostavat kaiken elämässään kännykällä ja odotankin juuri teiltä taas niitä kommentteja , mutta oikeasti, valtavirta, ei sofistikoituneita maksusysteemejä juuri käytä.

Nyt alkaa näyttää kuitenkin mielenkiintoiselta. Ja voiton vienee luottokortit, eivät kännykät. Osaaminen mobiilimaksamiseenhan tulee pankeilta ja luottokorttiyhtiöiltä ei kännykkävalmistajilta ja tietoliikenneoperaattoreilta. Ja kuten arvata saattaa ratkaisulla ei ole mitään tekemistä kännykän kanssa, vaan kätevämpi tapa maksaa luottokortilla, eli Mastercard Paypass

Jokuhan voi tietty sanoa, ettei moinen Paypass edes ole mobiilimaksamista, mutta siitähän en puhukaan, vaan kännykällä maksamisesta, eli lompakon korvaamisesta. Juuri tähänhän tilaan kännykkävalmistajat haluaisivat päästä, korvaamaan lompakon mobiililla lompakolla. Mobiililompakko tulee olemaan luottokorttiratkaisu. Kenties se voi olla kännykässäkin tulevaisuudessa, mutta kuninkaana kukkulalla tulee olemaan Visa tai Mastercard, ei Nokia tai Vodafone.

Julkaistu 08:00  /  2 vastausta

Bonaire, Karibian kuvaa ja tarinaa

Juhannus meni hieman erilaisissa tunnelmissa, Bonairella. Toistaiseksi Aruballe ja Bonairelle pääsee kätevästi suorilla lennoilla Sao Paulosta VARIGilla. Ja jos sattuu olemaan VARIGin lentopisteitä, ne on syytä käyttää nyt, koska VARIG on vain tuomarin nuijan kopausta vaille nurin. Päätös todennäköisemmin tulee jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen jälkeen, heti kun jalkapallojoukkue ja tuhannet fanit on saatu turvallisesti takaisin Brasiliaan.

Bonairehan on valittu useasti koko Amerikan alueen parhaimmaksi sukelluskohteeksi jopa Coco?s islands (Costa Rica), Cozumelin (Meksiko) ja Galapagos saarien (Equador) ohi.

Bonairen vahvuudet? Sukeltaminen on todella helppoa. Ensimmäinen paikka maailmassa, jossa en ole sukeltanut oppaan kanssa, vaan tankit voi heittää selkään ja sukeltaa ystävän tai parin kanssa. Rantaa edemmäs kun ei tarvitse seikkailla: Suurin osa yli 80 kohteesta kun on kivenheiton päässä rannasta. Eli eikun jeeppi parkkiin, tankit selkään ja pari kroolausvetoa ja koralliriutta alkaa siitä.

Luonnollisesti tästä syystä sukeltaminen on myös todella edullista. 3 sukellusta päivässä maksaa kaikkine kamoineen alle 50 taalaa (+suositeltava autonvuokra, n. 40 USD/päivä).

Sukeltaminen Bonairella on silmiähivelevän hienoa: loistava näkyvyys, puhdas vesi ja koralliriutta lähestulkoon vailla vaurioita. Isoja kaloja, barracudia, haikaloja, delfiinejä, kilpikonnia. Kuitenkin tyynenvaltameren Palauhun on sukelluspaikka vailla vertaa (kts. blogi viime vuoden lopulta).

Mielestäni paras paikka sukeltaa Bonairella on etelässä sijaitsevan amerikkalaisen suolatehtaan palkkien ja mastojen alla. Suolatehtaan liukuhihna on rakennettu meren päälle muutaman kymmenen metrin korkeuteen pohjasta nousevien mastojen päälle. Nuo mastot ovat aika hurjan näköisiä meren pohjassa, noustessaan jo veden alla parinkymmenenmetrin korkuisiksi tukirakennelmiksi. Isot jötkäleet tykkäävät rakentelmien antamasta varjosta ja suojasta. Niitä on kai ruokittu, koska ovat todella pelottomia ? pääsee ihan tarttumisetäisyydelle. Ainoana miinuksena paikassa on, että siellä sukeltamiseen tarvitaan suolayhtiötä lupa. Ties mitä ne passinumerolla tekevät…lähettävät tarkastettavaksi USA:n Homeland Securityn / CIA:n terroristitietokantaan?

Radioamatöörit ja muut alan harrastajat hoi! Kertokaapa asiaan vähemmän perehtymättömälle tarvitseeko low-band radion lähettämiseen todellakin näin mahtavat mastot vai keittelevätkö hollantilaiset jotain Bonairella salaa? Kuvassa vain kolmannes mastoista.

Julkaistu 09:00  /  1 vastaus

Juhannuksen elämänhallintavinkit

Huonot tavat vs. rituaalit. On kaksi täysin eri asiaa vetää lärvit joka päivä ja ketjupolttaa savupiippuna, kun ottaa muutamat juhannuksen kunniaksi. Rituaaleissa, juhlimisessa hyvän syyn vuoksi, ei ole mitään pahaa, eikä siitä pitäisi kokea huonoa omaatuntoa (ja kannattanee sen paremman puoliskon kanssa tämä yhdessä todeta ja hyväksyä, ettei turhaa riitaa pääse muodostumaan). Sillä rajoituksella toki, että hyviä syitä juhlia ei ole joka viikko.

Julkaistu 17:51  /  1 vastaus

Identiteettivarkaan oppikirja

Internetistä on tulossa identiteettivarkaan oppikirja. On käsittämätöntä, että valtiot tunkevat nettiin luottamuksellista dataa. Tietoja, kuten henkilöturvatunnus, isän ja äidin nimet, äidin tyttönimi ja kotiosoite voivat pitkäkyntiset kätevästi käyttää uhria vastaan. The Virginia Watchdog, haluaa muuttaa tuon, ja on paljastanut mm. kongressin edustajien ja Presidenttien neuvonantajien henkilöturvatunnuksia osoituksena siitä kuinka herkästi vahingoittuva nykyinen systeemi esimerkiksi Yhdysvalloissa on. Joidenkin analyysien mukaan pelkästään USA:ssa vuodessa identiteettivarkauksista kärsii yli 750,000 ihmistä. Identiteettivarkaan uhriksi joutuva henkilö saattaa saada astronomisen kokoisia luottokorttilaskuja korteista joita hän ei mielestään omista, merkintöjä luottorekisteriinsä ja maksettavaksi lainoja, joita ei ole ottanut.

Nyt viimein asiaan alkavat herätä valtamediatkin, kuten CNN, ja näin ollen voisi olettaa, että pikkuhiljaa oman ja puolueensa edun nimissä poliitikotkin alkavat puuttua asiaan.

Julkaistu 09:00  /  Kommentoi

Väinö I, Suomen kuningas

Euroopan turneella tuli paljon mielenkiintoisia havaintoja. Yksi mielenkiintoinen pikkuhavainto tuli Wienissä, EU:tä käsittelevässä näyttelyssä. Siellä vastaan nimittäin tupsahti EU:n kuningasperheiden kuvat ja keskellä komeili Väinö I, Suomen Kuningas 1918-1918.

Olen tottunut sullomaan kaikki tällaiset mieltä kiehtovat yksityiskohdat sitä varten luomaani taulukkoon kommunikaattorissa ja kun joskus minulla on aikaa, tutustun niihin syvemmin. Kyllä jotain hämärää palasikin mieleen historian oppitunneilta peruskoulussa, mutta tämän päivän netti on pikatutkimukseen oiva työkalu. Lähestulkoon silmänräpäyksessä löysinkin Wikipediasta Suomen kuningaskuntaa käsittelevän artikkelin.

Kaisaniemessä kasvitieteellisen puutarhan alueella sijaitseva pramean näköinen kivilinna oli muuten kuninkaalle kaavailtu kuninkaan linna. Harmi vaan, että sinne järjestetään avoimien ovien päiviä noin keskimäärin kerran 50 vuodessa ja viimeinen oli muutama vuosi sitten.

Julkaistu 08:00  /  1 vastaus

7 minuuttia ydintuhoon - Doomsday Clock

Saa nähdä kestääkö vielä pitkään, että Atomitutkijat siirtävät symbolista kelloaan lähemmäksi puoltayötä mm. terrorismin ja jatkuvasti kasvavien ydinasevaltojen lukumäärän vuoksi. Tällä hetkellä kello on 7 minuuttia vailla puoliyö, lähimpänä tuhoa sitten 80-luvun kylmän sodan.

Julkaistu 08:00  /  Kommentoi

Huolestuttaako?

Viikko alkuun ilman turhaa stressiä! “Kuka on asioista huolissaan, joutuu kärsimään kahdesti” - Tuntematon.

Turha huolehtiminen on aikalailla itseään ruokkivaa. Joskus on jopa nimittäin niin, että turha huolehtiminen aikaan saa kauhuskenaarion toteutumisen. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö kannattaisi tarkkaan analysoida asioita ja funtsia valmiiksi fall-back skenaariot. Mutta kaikille asioille ei voi mitään, ja on vain hyväksyttävä odottajan rooli.

Julkaistu 09:00  /  1 vastaus