| Digitoday Mobile Uutiskirje digitoday Uutisvinkit Mediakortti Uutisotsikot omalle sivulle RSS | |||||
![]() |
Arkisto: Tammikuu 2007Söpö possumerkki bumerangipostitukseenTaiwanin postilaitos Chunghwa Post Co. Ltd. lanseerasi pari söpöä possumerkkiä juhlistaakseen kiinalaisen lunaarisen kalenterin sian vuotta, kuten myös China post . Kiireessä pääsi vain unohtumaan, että siat eivät herätä samanlaisia myönteisiä tunteita kaikissa kulttuureissa, varsinkaan islaminuskoisissa maissa. Tästä possuasiasta onkin ollut paljon keskustelua. Nyt näyttäisi myös siltä, että jos postittelet Taiwanista possumerkillä bumerangisi vaikkapa Malesiaan on hyvin todennäköistä, että paikallinen postilaitos ei sikailupostiasia käsittele, vaan bumerangisi palaa sinulle takaisin bumerangina. The Technobedouin Manual: Cheap air travel in Latin America and AsiaAll technobedouins in Latin America can only curse the cost of air travel. Particularly since the VARIG bankruptcy the options in LA are rather limited. Teknobeduiinin käsikirja: Halpalennot Latinalaisessa Amerikassa ja AasiassaLatinalaisessa Amerikassa teknobeduiinit voivat vain kiroilla faktaa, että paikasta A paikkaan B siirtyminen maksaa sen mitä se maksaa. Varsinkin entisen VARIGin konkurssin myötä ilmailualalla Latinalaisessa Amerikassa ovat vaihtoehdot vähissä. Vaikkapa Brasiliassa halpalentoyhtiöFIILISTÄ voi hakea Gol Airlinesiltä. Ruokaa on turha odottaa siis, mutta hinta ei ole silti halpalentoyhtiömäinen. Analyytikot ovatkin kehuneet Gol Airlinesia alhaisesta kulurakenteesta, mutta korkeista lippujen hinnoista, jotka jättävät hyvän katteen. Hyvä sijoittajille, muttei ihan yhtä hyvä matkustajille. Edullisin tapa Latinalaisessa Amerikassa on ostaa toiselta mantereelta sisään tulevan lentolipun kanssa samaan aikaan Latinalaisen Amerikan rengaslippu. Niitä on useanlaisia ja kohtuuhintaisia, asiansa osaavat matkatoimistot tietävät ne. Aasiassa ilmailuala on taas muuttunut radikaalisti viimeisen 5 vuoden aikana. Tätä nykyä lentäminen on todella edullista, jos niin haluaa. Jopa niin edullista, että halpalentoyhtiöiden kohdalla Aasiassa saattaa kannattaa tehdä poikkeus ja käyttää niitä. Aasiassa useissa maissa halpalentoyhtiöt lentävät samalla lentokentälle. Lennon varaamiseen itse asiassa menee VÄHEMMÄN aikaa kuin perinteisen lentoyhtiön lentoon, koska ne voi nopeasti ostaa netistä jopa 24 tuntia ennen lentoa, kun taas perinteisten lentoyhtiöiden nettipalvelut ovat usein aika epävarmoja kyhäelmiä täällä, ja matkatoimistossa asioidessa useimmiten ainoa joka saavutetaan on pelihousujen käryäminen. Ruoka on perinteisissä lentoyhtiöissä useimmiten niin surkeaa, ettei silläkään ole mitään merkitystä, ja lyhyemmillä lennoilla ei perinteisillä lentoyhtiöilläkään saa kuin jonkun naurettavan pullan ja jotain sokerilla kyllästettyä mehua. Ja sitäpaitsi, jos esimerkiksi PhilippineS Airlinesilla nukkuu autuaasti, he herättävät nostamaan istuimen pystyasentoon, että takana oleva voi sorkkia pateettisia nuudeleitaan (nim. väsynyt ja ärtynyt aamulennolla Philippines Airlinesillä viime lauantaina). Joten ainoa ero jolla perinteiset lentoyhtiöt voivat Aasiassa kilpailla on turvallisuus. Myönnettäköön, että jotkut halpalentoyhtiöviritykset saavat kynsien pureskeluilmiön ilmatilassa aikaiseksi. Mutta niin on vaarallista kadun ylittäminen tai moottoripyörätaksin käyttö Bangkokin keskustassa, mutta jokseenkin väistämättömän tarpeellista. Hinnoissa on syytä olla tarkkana, koska usein hinnat ilmoitetaan ilman lentokenttäveroja sekä matkatavaroiden kilomäärärajoituksissa. Näppärä kuitenkin vertailee lentoyhtiöiden vaihtoehdot minuuteissa. Joitain suhteellisen hyvin toimivia halpalentoyhtiöitä Aasiassa on:
$25.000 dinner (service and taxes not included)Bangkok, Thailand. How about a Michelin class dinner accompanied by the best wines in the world, served on top of a skyscraper? If you are in possession of some $30.000 of loose cash (about €23.000) then Lebua The State Tower Hotel’s Epicurean Master of the World Gala Dinner is the place for you. Oh, and the dinner is not all: on top of the deal you receive a room in the hotel, diamond bracelet and collectors’ Riedel wine glasses. But who knows, maybe those glasses will be worth a fortune in the future, more than the dinner cost to get them, so it might be a good investment. This gala dinner just goes to show that the developing markets in Asia and Latin America are a far cry from the usual stereotype of poor, uneducated people. These markets actually involve a far more complex world: they are societies in which a large portion of the population is hugely richer than anyone in the welfare state of Finland. Yes, the uneven distribution of income poses a problem for national economies and development. But this way or the other, considering that our domestic market consists of only a bit over five million people, almost every developing country has more wealthy people than Finland has. I doubt the above gala dinner would sell well in Helsinki, but I am certain that over here the last tickets will be fought over. In addition to the wealthy class, these societies usually have a narrow middle-class and then lots of people living on either side of the poverty line. However that is no impediment for them to possess satellite TV sets and mobile phones, not even in the worst slums of Brazil, not even if there was not enough money to go around for a healthy diet and a fridge. Almost all developing countries have a huge proportion of young people that drives development. The population pyramid still looks like a pyramid in these countries, rather than the cobra that just swallowed a pig, like in our country. This disposition offers an ideal market for new internet and mobile phone applications, societies and business models. What could we do to avert the growth of our population pyramid to the right direction? Changes are slow. Like the case in Finland, there are no quick solutions to the fact that the population is getting older, birth rates are low and there are not enough new taxpayers on the way. We have to keep on working relentlessly for the right things to achieve good results. 25 000 dollarin illallinen (+palvelumaksu ja verot)Bangkok, Thaimaa. Maistuisiko maailman parhaat viinit ja Michelinkokkien bravuurit pilvenpiirtäjän katolla? Jos on ylimääräistä veroineen ja tarjoilupalkkioineen lähes 30 000 yhdysvaltain pelimarkkaa (lähes 23 000 euroa) sitten Lebua The State Tower -hotelli Epicurean Master of the World Gala Dinner on oikea paikka juuri Sinulle. Eikä siinä vielä kaikki: Kaupan päällisiksi tulee muun muassa hotellihuone, timanttikääty ja Riedel keräilyviinilasit. Kukapa tietää, tässä hullussa maailmassa jossa elämme nuo keräilyviinilasit voivat olla joku päivä vielä arvokkaammat kuin illalliseen laitettu raha, joten kenties kyseessä on hyvä investointi. Galaillallinen lienee yksi osoitus siitä, että kehittyvät markkinat Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa ovat kaukana vallalla olevasta stereotypiasta, että siellä ihmiset ovat köyhiä ja kouluttamattomia. Kyseessä on huomattavasti kompleksisempi maailma: yhteiskunta, jossa on merkittävä määrä väestöä, jotka ovat rikkaampia kuin juuri kukaan hyvinvointivaltiossa Suomessa. Tuloerot ovat toki ongelma kansantaloudelle ja sen kehittymiselle. Mutta oli niin tai näin, varsinkin kun ottaa huomioon, että kotimarkkinamme on vain rapiat yli 5 miljoonaa ihmistä, melkein jokaisessa kehittyvässä maassa on suurempi varakkaiden henkilöiden joukko kuin Suomessa. Moinen galaillallinen Helsingissä tuskin möisi, mutta olenpa varma, että täällä viimeisistä paikoista tullaan kilpailemaan. Tuon merkittävän varakkaan väestön lisäksi yhteiskunnissa on useimmiten kapea keskiluokka ja paljon ihmisiä, jotka ovat juuri ja juuri köyhyysrajan molemmilla puolilla. Se ei kuitenkaan estä heitä omistamasta satelliittitelevisiota ja kännykkää Brasilian pahimmissa slummeissakaan, vaikka varaa jääkaappiin tai terveelliseen ja monipuoliseen ravintoon ei olisi. Lähes kaikissa kehittyvissä markkinoissa erityistä on myös valtava nuorten ihmisten määrä, eli väestöpyramidi, joka edelleen näyttää pyramidilta eikä juuri porsaan niellaisseelta kobralta. Tämä on omiaan tarjoamaan mahtavat markkinat uusille internet- ja kännykkäsovelluksille, yhteisöille ja liiketoimintamalleille. Mitä tulo- ja väestöpyramidin kehittämiseksi oikeaan suuntaan voitaisiin tehdä? Muutokset ovat hitaita. Aivan kuten Suomessa ei meillä ole paljon nopeasti tehtävissä faktalle, että väestö ikääntyy ja syntyneisyys on niin alhainen, että uusia viriilejä veronmaksajia ei ole tarpeeksi. Määrätietoinen työ oikean asioiden eteen tuo tuloksia ja sitä tulee toki lannistumatta tehdä. Mitä tulo- ja väestöpyramidin kehittämiseksi oikeaan suuntaan voitaisiin tehdä? Muutokset ovat hitaita. Aivan kuten Suomessa ei meillä ole paljon nopeasti tehtävissä faktalle, että väestö ikääntyy ja syntyneisyys on niin alhainen, että uusia viriilejä veronmaksajia ei ole tarpeeksi. Määrätietoinen työ oikean asioiden eteen tuo tuloksia ja sitä tulee toki lannistumatta tehdä. The smoky streets of ManilaThe smoky streets of Manila. Night descends on this worn out megapolis. The radio is playing joyful salsa, nightclub bouncers dance to it in the streets. Buildings next door are under construction, casting bright glowing lights from wielding. The tropical air glues the moist shirt to my back, the air feels like the hot breath of a cow on my neck and arms. Neon lights sprinkle the darkness of the night, thousands of high heels drumming a rhythm on the tarmac. Young Filipinos sip light, soft San Miguel Light at street bars. Jeeps, jeepney buses and white cabs drive past. A bank guard idly fingers his shotgun. Latin Asia. Manilan savuiset kadut. Yö laskeutuu väsyneeseen megapolikseen. Radiossa soi iloinen salsa, ravintoloiden sisäänheittäjät tanssivat sen tahdissa jalkakäytävällä. Viereisillä rakennuksilla välkkyy kirkkaana hitsauspilli. Trooppinen ilma kietoo paidan kosteana selkään, lämmin lehmänhengitys etoo kaulaa ja käsivarsia. Neonvalot säihkyvät pimeässä, tuhannet korkokengät kopisevat asfalttiin. Katubaarissa nuoren filippiinon huulille nousee San Miguel Light, kevyenä, mutta täyteläisenä. Ohi viuhtoo jeeppejä. värikkäitä jeepneybusseja ja valkoisia takseja. Pankin vartija sormeilee välinpitämättömästi kulunutta pumppuhaulikkoaan. Latinalainen Aasia. The Philippines, text messaging capital of the worldThe Philippines made headline news at the end of the 90s with their enormous appetite for text messaging. The wildest estimates had it that Filipinos were sending more text messages than the rest of the world put together. They are still going strong. There’s been talk of giving confessions by text, even though you would still have to walk to your nearest church to do it. Demonstrations are being organised by text messaging and it could well be that In 2005, operators’ combined SMS turnover was 120 billion pesos (about €1.9 billion or $2.4 billion at today’s rates). The Zed service, by the former Sonera, is also live and kicking over here. On the whole market, added value services such as ringtones and wallpapers, totalled €15 million in 2005. Mobile operators get as much as half of their turnover from text messages and other data services, instead of calls. To an individual consumer this means a lot of texting. On the streets you see the typical young Filipinos, their eyes fixed on mobile screens and their fingers tapping on the Nokia keypads so fast you’d think you are watching a film in fast forward. The reason for the huge success of texting lies in strong community values. Communication between friends is an important part of life here, but instead of chatting over a cup of coffee it is now done in the cyber world. When texting was originally introduced, mobile operators did a good job of marketing the services and offered very cheap or even free texting within their networks. This resulted in a broad end user base. No wonder then that my clients and I find a lot of business opportunities here. However, the business model is rather challenging: the operators have their content businesses up and running, so you really need the right contacts, right products and enough time. But as Mato Valtonen put it in his book, the volumes around here are such that “soon they’ll need to employ people to keep the servers from falling over”. Bridge between America and AsiaManila, the Philippines Manila bridges Asia and Latin America. If you have seen Mexico City, you have seen Manila. The Spanish colonised the country with Catholicism and their own architecture, the same elements you detect in most of Latin America. Whereas Spain itself has completely changed in the last hundred years, travelling in the Philippines and Latin America you may reach some kind of understanding of what Europe must have been like hundreds of years ago. Some things have just not changed as quickly here. That said, geographically Manila is of course a part of Asia. Even if the population dresses and carries guns like people in many Latin American countries do, they are and look Asian, Filipino. Add to the mix an era of colonisation by the US and the Filipinos’ strong national identity, and voila, there you have a rough description of Manila, the stereotypical picture of it. I will not dwell on it any deeper in this short space. Here is a video clip from Manila. Compare it to this other from Mexico City. Filippiinit, tekstiviestien pääkaupunkiFilippiinit kohauttivat maailmaa 90-luvun lopussa astronoomisille tekstiviestikäyttöluvuillaan. Väitetään olleen jopa niin, että Filippiineillä lähetettiin enemmän tekstiviestejä kuin muussa maailmassa yhteensä. Meno se vaan jatkuu. Tekstiviesteillä ripittäytymisestä on käyty keskustelua, ja tätä nykyä joutuu kävelemään lähimpään katoliseen kirkkoon ripittäytymään. Mielenosoituksia organisoidaan tekstiviestitse ja oletettavasti yksi presidentti (Joseph Estrada) on joutunut asettumaan syrjään tekstiviestin voimalla organisoitujen massiivisten mielenosoitusten vuoksi. Vuonna 2005 SMS liikevaihto operaattoreille oli 120 miljardia pesoa (n. 1,9 miljardia euroa tai n. 2,4 miljardia dollaria tämän päivän kurssilla). Entisen Soneran lisäarvohässäkkä, Zed -palvelu, on täällä vielä hyvissä voimissaan. Kokonaismarkkinan lisäarvopalveluiden arvo kännykkään, pää-asiassa soittoäänet ja kuvat, olivat 150 MEUR luokkaa (2005). Kännykkäoperaattorit saavat jopa puolet liikevaihdostaan tekstiviesteistä ja muista datapalveluista puheluiden sijaan. Yksilötasolla se tarkoittaa aika energistä tekstiviestien lähettelyä. Katukuvassa tyypillinen kuva on nuori filippiino katse käännettynä ruutuun rummuttamassa Nokian näppäimiä sellaista tahtia, että tulee olo, että on nopeutetussa elokuvassa. Syy tekstiviestin suosioon on syvimmillään filippiinojen vahva yhteisöllisyydessä. Kulttuuriin täällä kuuluu kommunikaatio ystävien kesken, kahvipöytälörpötteilyistä on vain siirrytty mobiiliin cybermaailmaan. Mobiilit operaattorit ovat myös tehneet hyvää työtä tekstiviestin markkinoimisessa antamalla alkuvaiheissa tekstiviestien lentää verkossa ilmaiseksi tai hyvin edullisesti. Tällä saatiin aikaiseksi hyvin laaja loppukäyttäjäadaptaatio. Eipä siis ihme, että minulla ja asiakkaillani on syytä olla tällä pelikentällä, joka tarjoaa mahtavat mahdollisuudet, mutta on haastava bisnesmalliltaan: operaattorit ovat luoneet sisältöbisneksen ja heidän kanssaan neuvotteleminen vaatii oikeat kontaktit, tuotteet sekä tarpeeksi aikaa. Mutta kuten Mato Valtonen kertoo kirjassaan, että kun WapIT lanseerasi chättipalvelunsa Filsuilla volyymit olivat sitä luokkaa, että “jonkun piti olla nojailemassa serveriin, ettei se kaatuisi”. |
||||
digitoday.fi, Töölönlahdenkatu 2, 00089 Sanomat. Puhelin +358 9 1221, faksi +358 9 122 4179 Päätoimittaja: Juhani Pekkala, toimituspäällikkö Mari Flink Myynti: verkkomedia.myynti@sanoma.fi, +358 9 122 2863. Sähköposti: toimitus@digitoday.fi Copyright 2006 Taloussanomat Oy. Our Privacy Policy |
|
||||