etusivu
kaikki uutiset
data
finanssi
media
tele
työ & ura
tietoturva
it-myynti
tuotteet ja palvelut
kolumnit
pörssit
blogit
videot
fakta
shop
Arkisto: Kesäkuu 2007
Life Management: Music
Music and sounds have a profound impact on our well-being. Every day we unconsciously pick up messages from the background noise we hear. Music is supposed to provoke certain kinds of feelings and if they achieve this goal, it most often becomes popular. Melancholy tunes in the minor key provoke sad feelings in the brain, whereas more jolly tunes in the major key make us feel happy.
Everyone knows this but perhaps not everyone realises that what we hear really makes a difference. Personally I have banned myself from Finnish radio stations whenever I’m in the country, or I at least keep them to a minimum, because they send out so much negative background noise. Moaning agony aunt programmes and “chocolate for the soul”, i.e. Finnish pop music, help listeners to build their own melancholy swimming pool for themselves into which they can plunge. Listen to that for long enough and you become brainwashed, you stay constantly down even without the music.
New building technologies are researching the use of sounds in public places. It has been found that certain frequencies provoke certain neurophysiological reactions in the mind and thereon in the whole body. Relaxing frequencies, say at airport check-in desks, may prevent arguments.
I recommend relaxing music for office environments, which tend to be stimulating and stressful.
Hallitse itse elämääsi: Musiikki
Musiikilla ja äänillä on valtava vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Päivittäin saamme huomaamattamme piiloviestejä taustahälinästä. Musiikkikappaleiden tarkoitus on nimenomaan herättää tietynlaisia tunteita ja jos kappale saa tavoittelemansa tunnetilan aikaiseksi, siitä tulee useimmiten menestynyt. Mollisoinnut herättävät aivoissa surun tunteita, kun taas duurisoinnut ilon tunteita.
Kaikkihan tämän tietävät, mutta ehkäpä eivät tiedosta, että sillä mitä kuulee on todella merkitystä. Itse pidän nykyään Suomessa käydessäni suomalaisia radiokanavia pannassa tai ainakin sääntelyssä, koska töötistä tulee niin paljon negatiivista taustahälinää. Ruikuttavia valitusohjelmia, ”Fazerin sinistä sielulle” eli suomalaista poppia, joiden avulla voi luoda itselleen melankoliauima-altaan, jossa voi mielessään uida. Kun tarpeeksi kauan moista kuuntelee, tulee aivopestyksi, eli alkaa tunnetilat pyörimään noissa ympyröissä ilman musiikkiakin.
Rakennustekniikassa tutkitaan paraikaa äänimaisemointia julkisiin tiloihin. On havaittu, että tietyn taajuiset äänet saavat aikaiseksi tietynlaisen neurofysiologisen reaktion mielessä ja sitä kautta koko kehossa. Rentouttavat taajuudeet vaikkapa lentokentillä vähentävät check-in tiskeillä syntyviä riitoja.
Suosittelen rentouttavaa musiikkia toimistotyöhön, joka jo itsessään on tarpeeksi stressaavaa ja stimuloivaa.
The Best of the Technobedouin: Airports
The technobedouin life style makes airports your second home. That’s why I often wonder why so many airports are so ill suited to waiting. Why can airports not have spas or fitness centres with saunas and swimming pools? Why can’t their restaurants be more club-like in the evenings where you could rave on as you wait for your plane? Why do lounges not have proper beds and darkened rooms in case your flight is delayed for hours? Where are the internet cafes in which you could indulge in internet games with other passengers? Quizzes sponsored by big brands with lucrative prizes? An indoor fun fair?
The closest to this image is Changi airport in Singapore. It has a sauna, rooms to sleep in, and an internet café for playing Counterstrike. Its tax-free shopping is brilliant, because it’s one of the cheapest places in the world for buying electronics.
Surprisingly, I rate Helsinki-Vantaa second. Changing flights is super quick, allowing good transit connections from Helsinki via Europe to Asia and back. The lounges are of good quality, as are restaurants and bars, even if they are quite pricey, and the airport is kept neat and tidy. Their new luggage collection system has room for improvement though, because now you are often left to wonder where your luggage might be delivered to.
In third place comes Copenhagen airport, because they have a train that takes you to the city centre in 15 minutes and so you can make a brief visit to Tivoli’s rollercoaster while you wait for your flight. The airport itself is not bad either, as there are loads of restaurants and bars, and the lounges have delicious food on offer.
My honorary mentions go to Schiphol in Amsterdam for their airport train logistics, and to Narita in Tokyo for overall functionality.
Teknobeduiinin parhaat: Lentokentät
Teknobeduiinielämässä tulevat lentokentät tutuksi. Siksi monesti ihmetteleekin, miksi niin monesta lentokentästä on tehty niin ikävä odotusmielessä. Miksei lentokentillä voisi olla vaikkapa kylpylä tai hyvinvointikeskus saunoineen ja uima-altaineen? Miksei ravintolat voisi olla illasta yökerhomaisia, jossa voisi bilettää oikein tosissaan konetta odotellessa? Miksei loungeissa ole kunnon sänkyjä ja pimeää huonetta jossa nukkua, jos vaikkapa lento sattuu olemaan myöhässä tuntikaupalla? Miksei lentokentällä voi olla vaikkapa nettikahvilaa, jossa voi pelata muita matkustajia vastaan nettipelejä? Isojen brändien sponsoroimia tietokilpailuja, jossa voi voittaa jotain makeaa? Sisähuvipuisto?
Lähimmäksi pääsee Singaporen Changi. Lentokentällä on tosiaan sauna, sieltä löytyy päivähuoneita unosille, on nettikahvilaa, jossa voi läiskiä Counterstrikeä. Taxfreekaupatkin ovat loistavia, koska elektroniikan hinnat ovat edullisimmista päästä missään maailmassa.
Yllättävästi laittaisin kyllä Helsinki-Vantaan kakkoseksi. Lentojen vaihtoajat ovat superlyhyitä, joka mahdollistaa transitliikenteen Helsingin kautta Euroopasta Aasiaan ja toisinpäin. Lounget ovat hyvälaatuisia, lentokenttäravintolat ja baarit korkeatasoisia, joskin aika hinnakkaita ja kenttä on tosi siisti. Uudessa matkatavarasysteemissä on tosin parantamisen varaa, koska lennolta saapuessa saa aikalailla aina arpoa mistäköhän tällä kertaa matkatavarat löytyvät.
Kolmoseksi sijoittuu Kööpenhaminan lentokenttä, koska sieltä pääsee Kööpenhaminan keskustaan junalla alle 15 minuutissa ja voi käydä vaikkapa Tivolissa vuoristoradassa lentoa odottaessa. Eikä lentokentälläkään aivan urpoa ole, ravintoloita ja baareja löytyy mielin määrin ja loungeista löytyy hyvää ruokaa.
Kunniamaininta myös Schipholille Amsterdamissa junalogistiikasta kentälle ja Naritalle Tokiossa toimivuudesta.
The Technobedouin Manual: Job hunting abroad
Job hunting abroad is relatively easy, as long as you know the rules.
First of all, if you really want to work in a particular city, job hunting is easiest done if you already live there. In other words, pack your bags and get yourself over there to get to know the place and do your job hunting. As an extra bonus, you will learn the local language quicker and you can also analyse whether the place really reflects your ideals. Another option is to do some cold calling to the right people abroad, and you can do this via internet telephone services, such as Skype (very affordable these days). This way you can try to sell yourself to them, or perhaps you can try to get a job in a company’s international department.
If you get offered a job abroad, you will also get a foreign contract. Their benefits are usually much less than an expatriate contract with a domestic company sending you abroad would offer. It is worth asking yourself whether it is the money or life experience you are after, and bearing in mind that in the long run, a foreign job with a foreign contract may take you anywhere with much better money than when you started.
So, the quickest way to get to any particular country is to relocate and job hunt over there. You should prepare for your move with marketing calls, so that you have some job interviews lined up after you arrive.
As a second point, never ever send your CV to Human Resources. This may sound peculiar, but really, I have never heard of anyone getting a job offer abroad this way. Many large companies have boxes full of CVs gathering dust in the corner and their servers packed full of resumes. When they quickly need to get a new person in, it seems that no one in a managerial position ever has time to start going through these piles - instead they call a head hunter, recruitment agency and their local contacts to try to locate somebody. This is why being there is so vital in this process. The best thing would be to give the right director a call (always start high, from the Managing Director, even with bigger companies - you will certainly be directed to the right person. And you can be sure that when you speak to them, your opening line of “I just spoke to your Managing Director about meeting…” always works wonders.) Only after these phone calls is it time to start sending your CV.
Thirdly, register with local recruitment agencies and headhunters and don’t forget to update your CV with them from time to time, so that they start to recognise your name and hold your latest details. Spend some time in creating an impressive CV, with complete and accurate information.
As a fourth point, there is nothing wrong with starting at a lower level than you would in your home country. You can then proceed more quickly or apply for a new job once you have become established. It is not worth spending a lot of time in a dead-end job, though, because it will have an impact on your CV.
As a fifth point, know the history and culture of your destination and study its language.
Lastly, be patient. Getting a good job can often take at least six months with all necessary negotiations etc. The negotiation stage can be quite long, so make sure you have several possible options open, ensuring that at least one of them will ultimately result in a job.
Teknobeduiinin käsikirja: Työnhaku ulkomailta
Ulkomailta töiden hakeminen on suhteellisen helppoa kun tietää pelisäännöt.
Ensimmäiseksi, jos tosissaan haluaa tietystä kaupungista työtä, helpoiten se käy, kun asuu jo siinä tietyssä kaupungissa. Eli kamat kassiin ja paikan päälle tutustumaan paikkaan ja hakemaan töitä. Lisäbonuksena samalla oppii nopeammin paikallista kieltä ja voi myöskin analysoida onko paikka tosiaan juuri sitä mitä mielikuvissaan luuli. Muut vaihtoehdot ovat suora soittelu ulkomaille oikeille henkilöille nettipuhelimen, kuten Skypen välityksellä (joka on tätä nykyä todella edullista) ja sitä kautta markkinoida itseään tai pyrkiä työskentelemänsä yrityksen ulkomaankomennukselle.
Ero tässä on toki se, että paikalta töihn otettuna saa myös paikallisen työsopimuksen, jonka edut eivät monesti ole yhtä hyvät kuin kansainvälisten yritysten komennussopimukset (expatsopimukset), mutta onkin syytä kysyä onko raha vai elämänkokemus tärkeintä ja pitkällä tähtäimellä paikallisen työsopimuksen kautta voi kanssa päätyä ihan minne vain hyvinkin tuottaviin hommiin.
Nopein tapa päästä tiettyyn maahan on siis matkustaa sinne ja hakea työtä paikan päältä. Matkaa voi ja on syytäkin toki alustaa markkinointipuheluilla, jotta paikan päällä on valmiina kohtuullinen määrä haastatteluja (eli pipelineä).
Toiseksi, älä koskaan lähetä CV:täsi henkilöstöhallintaan. Voi kuulostaa oudolta, mutta oikeasti, en ole koskaan kuullut, että kukaan olisi saanut ulkomailta vieraasta yrityksestä tällä keinolla töitä. Useissa suuryrityksissä on pahvilaatikoittain CV:tä pölyttömässä ja serverit pullollaan resumeita. Kun sitten nopeasti tarvitaan joku, ei juuri koskaan tunnu johtotehtävissä olevalla henkilöllä olla aikaa kahlata kohtuullisesti CV pinkkoja läpi, vaan soitetaan head hunterille, vuokratyövoimapalvelulle ja paikallisille kontakteille, josko he tuntisivat jonkun. Juuri siksi paikallaolo ja verkottoituminen on niin tärkeää. Parasta on siis rohkeasti soittaa oikealla pomolle (aloita aina ylhäältä, eli toimitusjohtajasta, vaikka olisi isompikin firma, kyllä ne sieltä sitten ohjaa alaspäin oikeille henkilöille. Voit olla varma, että aloitusrepliikki: ”Tuossa juuri keskustelin toimitusjohtajanne kanssa ja hänen mielestään meidän kannattaisi tavata….” toimii). CV:n aika tulee sitten näiden alustavien puhelinsoittojen jälkeen.
Kolmanneksi, listaudu paikallisille vuokratyövoimatarjoajille ja head huntereille ja muista päivittää CV:täsi aika-ajoin systeemissä, että siellä nimi pysyy muistissa ja tiedot ajan tasalla. Käytä aikaa tehdäksesi graafisesti vaikuttava ja sisällöltään täydellinen ja totuudenmukainen CV.
Neljänneksi, voit ihan hyvin aloittaa alemmasta positiosta kuin kotimaassa. Siitä on sitten mahdollista nopeasti edetä tai hakea muuta työtä, kun olet paikan päällä. Hanttihommassa ei kannata kuitenkaan olla älyttömän kauan, koska se vaikuttaa CV:n profiiliin.
Viidenneksi, tiedä paikallisen maan historia, kulttuuri ja opiskele kieltä.
Viimeiseksi, ole kärsivällinen, hyvän työpaikan saaminen useimmiten kestää ainakin puoli vuotta useine neuvotteluineen. Koska neuvottelusykli on aika pitkä, kannattaa ollakin useampi rauta tulessa, jotta varmasti putken päässä joku töistä tärppää.
Piracy in South East Asia
Here in South East Asia you can buy pirated copies of new DVDs on the street for a couple of Euros each before the films have even been shown in cinemas. That’s why most films are premiered in South East Asia at the same time as in the US.
Likewise, you can find almost all of the most popular music CDs, computer programs and games, also for about two Euros per disc.
Asian soap operas fly off (and are transferred through the internet) from South East Asia to the US for the local Thai, Malaysian, Pilipino and Vietnamese audiences as soon as they have been broadcast on TV. The sale of pirated TV series is a business worth millions of Euros annually.
Back in the Commodore 64 era, there were dozens of pirated copies for every sold copy. Without the pirated copies, many legal copies would not have been sold at all. In this sense, piracy does not only create losses.
So how many legal copies really go unsold because of piracy? Many people buying these pirated versions in South East Asia cannot afford the original products. In fact, the brand value of Bart Simpson only multiplies because of piracy.
On the other hand, piracy of course destroys the profit margins of music and film companies. According to the well-known argument, piracy reduces the resources these companies need to produce quality films and music.
I think we could continue this debate forever without actually solving it. I believe that technology will give us a partial answer: If and when content buying on the internet becomes easier and cheaper, more and more people will buy their stuff on-line.
The times are changing for the film and music industries, and I believe that the reduction they now face in their business profits will pass as internet sales take off and start growing exponentially.
Piratismi kaakkois-Aasiassa
Täällä kaakkois-Aasiassa saa hankittua parilla eurolla tätä nykyä useiden elokuvien DVD:een piraattiversion katukaupasta ennenkuin elokuvaa on edes näytetty teattereissa. Siitä syystä kaakkois-Aasiassa näytetään useat elokuvat ensimmäisenä maailmassa samaan aikaan kuin USA:ssa.
Samoiten kadulta löytyy lähestulkoon kaikki suosituimmat musiikkiCD:eet, tietokoneohjelmat ja pelit, nekin parin euron hintaan per CD.
Aasialaisten saippuaoopperoiden sarjat lentävät (ja siirtyvät netin välityksellä) kaakkois-Aasiasta USA:aahan paikallisille mm. thaimaalaisille, filippiinoille, maleesialaisille, vietnamilaisille heti sarjan TV:ssä näyttämisen jälkeen. Piraattisarjojen myynti on miljoonien eurojen vuotuinen bisnes.
Taannoin Commodore 64 aikakaudella jokaista kaupasta ostettua peliä kohden oli kymmeniä kopioita. Ilman noita kopioita olisi jäänyt moni Commodore 64 kaupasta ostamatta. Siinä mielessä piratismi ei tuota vain tappioita.
Kuinka moni aito DVD jää aidosti ostamatta piratismin vuoksi? Useimmalla piraattilevyjä ostavalla ei kaakkois-Aasiassa olisi varaa alkuperäiseen normaalihintaiseen tuotteeseen. Bart Simpsonin brändiarvo itse asiassa moninkertaistuu piratismin ansiosta.
Toisaalta toki piratismi tuhoaa mm. musiikkiyhtiöiden ja videoiden tuottoja, joten kuuluisan argumentin mukaan se tarkoittaa, että yhtiöillä on vähemmän rahaa tehdä hyviä elokuvia ja musiikkia.
Debaattia voinee jatkaa loputtomiin, koska se ei väittelystä ratkea. Itse uskon teknologian ratkaisevan pulman ainakin osittain: Jos ja kun netin kautta sisällön ostaminen tulee vaivattomammaksi ja edulliseksi, yhä useampi ostaa aidon kappaleen netistä.
Elämme murrosvaihetta elokuva- ja musiikkilevityksessä ja itse uskon, että liiketoiminnan kokonaisarvon pieneneminen tulee olemaan ohimenevää isojen nettivolyymien lähtiessä eksponentiaalisille kasvu-urille.
Paris Hilton: Famous for being famous
It is strange how the hotel heiress Paris Hilton manages to grip people’s interest. She must own some of the qualities of Mr Bean or Matti Nykänen. Everyone loves watching a famous person that keeps on getting into weird and wonderful situations week after week.
We are living in the ‘economies of attention’, which is a rather complex phenomenon. Publicity is like an investment portfolio, which can be used to generate income in different ways. Product sponsorships, TV shows, taking part in politics, and so on. Could we say that any publicity really is good publicity?
I don’t think so. I think it’s wise to think twice where you show your face. The media can be extremely harsh, as you can see in the way in which Paris Hilton’s jail episode has been handled. “Being famous” is a dream for many. What I have gathered from some of my friends, who are often in the public eye, is that any sensible publicity is hard work. If you want to portray a sensible image of yourself in the media, you need to spend time planning what you say and do.
Publicity can be appealing, but it is not all fun and games as you might think from the outside. Unless you want to be Paris Hilton of course. But then again, you hardly assume your future as the owner of a hotel chain is taken very seriously either.
Paris Hilton: Kuuluisa, siitä, että on kuuluisa
Ihmejuttu, miten hotelliperijätärhäkkilintu Paris Hilton jaksaa kiinnostaa. Hiltonissa taitaa olla jotain Nykäsmäistä ja Mr. Beanmäistä. Kaikista on mukava nähdä inhimillinen kuuluisa henkilö, jolle sattuu ja tapahtuu ihmeellisiä ja surkuhupaisia asioita viikosta toiseen.
Elämme tosiaan huomiotaloudessa, vaikkei asia niin yksiselitteinen olekaan. Julkisuus on kuin sijoitusportfolio, josta voi saada tuloa eri tavoin. Tuotteiden sponsorina, tv-showta, mukaan politiikkaan ja niin edelleen. Voisiko tosiaan olla, että any publicity is good publicity?
Itse en näin usko. Kannattaa funtsia missä naamaansa ryvettää. Media voi varsin raadollinen, kuten näkee Hiltonin vankilaepisodiraportoinnista. ”Tulla kuuluisaksi” lienee monen toive. Mitä nyt enemmän mediassa pyörivien ystävien puheista olen oppinut, järkevällä tavalla kuuluisa oleminen on vaativaa ja kovaa työtä. Jos haluaa luoda mediassa itsestään järkevän kuvan pitää vähän nähdä vaivaa ajatellekseen mitä sanoo ja mitä tekee.
Eli jossain mielessä se voi olla hienoa, muttei letkeää ja rentoa niinkuin saattaisi ulkoa kuvitella. Ellei sitten halua olla Paris Hilton. Mutta silloin liene turha odottaa, että tulevaisuutta hotelliketjun omistajana otetaan kovin tosissaan.
digitoday.fi, Töölönlahdenkatu 2, 00089 Sanomat.
Puhelin +358 9 1221, faksi +358 9 122 4179
Päätoimittaja: Juhani Pekkala, toimituspäällikkö Mari Flink
Myynti: verkkomedia.myynti@sanoma.fi, +358 9 122 2863.
Sähköposti: toimitus@digitoday.fi
Copyright 2006 Taloussanomat Oy.
Our Privacy Policy
