”Ai olet Suomesta, eikös siellä juuri joku poika ampunut ihmisiä koulussa?” kysyy minulta thaiksi bangkokilainen taksikuski. Mies ei puhu sanaakaan englantia, minä onneksi olen vuosia opiskellut thaita, joten keskustelu sujuu mukavasti, lukuunottamatta sitä, että aihe on vakava.
Kun toisella puolella planeettaa, kadunmies ja kielitaidoton taksikuskikin tietää Suomen liipasinherkästä viikosta voi todeta 2 asiaa.

1. Median antama välitön, maailmanlaajuinen julkisuus on yksi peruskimmoke poikkeustapauksien hulluihin tekoihin.
2. Mitä enemmän tämäntyyppisiä juttuja uutisoidaan sen todennäköisempää, että hulluille teoille saadaan kopiokäyttäytyjiä.

Mistä moinen outo käyttäytyminen on lähtöisin? Jokainen pikkulapsikin näkee televisiossa monta murhaa päivittäin. Käyttäytymismallin voi hioa loppuun pelaamalla pelejä, joissa pääsee itse tappamaan ihmisiä.
Tämä ei ole nyt mikään setämielipide. Teknobeduiini on itsekin hakannut jonkun viikon urakan jälkeen Grand Theft Auto Vice Cityn läpi (sekä tietty muita GTA –episodeja) ja toki pelannut kymmeniä, jos ei satoja muita sota-, taistelu- ja mätkimispelejä.
Teepä testi: Pelaa Grand Theft Autoa kahdeksan tuntia putkeen. Varasta pelissä muutama sataa loistoautoa. Kävele sitten aamyöstä lopettaesasi pelin tokkurassa kadulle. Kun huomaat hienon auton menevän ohi, saatat huomata, että alitajunnasta tuleva ensimmäinen mieleen juolahtava käsky on sormien liikautus siihen asentoon, jolla auto pelissä pysäytetään, kuljettaja mätkäistään maahan verta roiskuen ja itse hypätään kuskin tilalle.
Tietty tällaisen impulssin normaali ihminen blokkaa ja naurahtaa ajatuksilleen, mutta isossa populaatiossa löytyy aina yksi sadasta miljoonasta, jolla ko. blokki aivoista puuttuu.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Minkäänlaisessa lehdistösensuurissa on se haaste, että kuka vetää rajan mitä pitää sensuroida. Käy helposti niin, että kun sensuurille antaa pikkusormen se vie koko käden.
Medialla on oikeus ja jopa vastuu tiedottaa ihmisille vaaroista joita on olemassa peittelemättä, eli jospa vaikka juttuja, joissa henkilö on ajanut poliiseja karkkuun yli kahtasataa kylätiellä ei saisi enää julkaista, kylätien mummot eivät osaisi olla varuillaan maantiellä kesäpotkukelkalla lykkiessään.
Voisiko tiettyihin juttukategorioihin ottaa metrimitan ja sekuntikellon käyttöön: jutuista saa tehdä vain tietyn kokoisen ilmoituksen, joka täyttää tiedon saamisen tarpeet, mutta jättää tekemättä väkivallan tekijät kuuluisaksi, jonka parhaiten sensaatiohakuiset lööpit saavuttavat?
Niin jännittäviä pelejä Grand Theft Autot ja muut ovatkin, pitäisikö peleihin kuitenkin saada tietyt nykyistä tiukemmat rajat, myös aikuisille? Ikärajat eivät selvästikään toimi, koska kuka tahansa kiivaasti pelaamaan haluava natiainen löytää kyllä jostain jonkun keinon päästä pelaamaan himoitsemaansa peliä.  Ja vinksahtaa voi täysi-ikäiselläkin. 

Yleisön pyynnöstä teknobeduiinin tarinat jatkuvat täällä! ( http://elisa.net/teknobeduiini/ )

Saudi Arabiassa sijaitseva muslimipappien organisaatio on kieltänyt koraanissa olevien lauseiden käyttämisen kännykän soittoääninä kuusipäiväisen tapaamisen jälkeen Meccan pyhässä kaupungissa, kertoo dubailainen 7DAYS -lehti perjantaina 9.marraskuuta, 2007. ”On kiellettyä käyttää koraanin lauseita soittoääninä, koska tämäntyppinen käyttö vahingoittaa koraania, kun psalmi keskeytetään kesken lauseen tai psalmit soivat vääräntyyppisessä paikassa” sanoi fatwa, eli uskonnollinen asetus, jonka islamilainen juridinen neuvosto julkaisi.

Yleisön pyynnöstä teknobeduiinin tarinat jatkuvat täällä! ( http://elisa.net/teknobeduiini/ )

Niille jotka ovat aloittaneet blogin lukemisen vasta hiljattain, voinen suositella aikaisempien postituksia:

* Teknobeduiinin käsikirja -sarja: Maailmankansalaisen selviytymisopas

* Hallitse itse elämääsi: Ajatuksia paremmasta elämästä, artikkeleita löytyy myös blogista.

* Kokemuksia, näkemyksiä ja vinkkejä eri maista ympäri maailmaa

* Teknobeduiinivideot: liikkuvaa kuvaa maailmalta. Näitä saatan lisätä vielä silloin tällöin.

* Lisää ajatuksia edellisessä tarinassa teknobeduiiniblogin 777. päivää pitkästä rupeamasta.

Kiitokset teille aktiivisille lukijoille!

Saattaa olla, että innostun kirjoittamaan teknobeduiiniblogia myöhemmin tai kirjoitan uudentyyppistä kiinnostavaa blogia. Jos sellaiseen on toivetta, lähettäkää vain lyhyt sähköposti: juhani(at)vakiparta.com

Numero 777 ei ole syyttä suotta yksikätisten rosvojen jackpot -voittolinja. Numeron 7 muodostumiseksi onnenumeroksi on ollut syitä vuosituhansia. 

777 on siksi huulilla, että tänään on blogini 777. päivä. Artikkeli 720. Tuhansia, satoja tuhansia, matkakilometrejä, kymmeniä maita. Teknobeduiinin matkassa oli aikanaan SanomaWSOY:n ensimmäinen ja myös kaikenkaikkiaan koko suomalaisen valtamedian ensimmäinen pitkä blogi alkaessaan 17.8.2005.  Sitä edelsi ainoastaan uranuurtaja Tuomas Karhu projektipituisella (junamatkan pituisella) Moskova-Vladivostok blogillaan.

777 päivässä Suomen blogimaailma on räjähtänyt yli 10 000 blogiksi. Myös lähestulkoon jokaisessa valtamedialla on omat bloginsa. On ollut mukavaa olla uranuurtajana tässä kehityksessä. Markkina-arvoakin blogille näyttää kertyneen parikymmentätuhatta dollaria (mukana laskelmassa osoitteet blogit.digitoday.fi/teknobeduiini sekä entinen osoite www.digitoday.fi/teknobeduiini). Hienointa tietenkin, että on löytynyt vakituinen lukijakunta. Teille on mukava kirjoittaa. Kiitos lukijoille!  Statistiikka kertoo, etteivät lukijat mahtuisi stadionille. Hittien laskemisen lopetin miljoonassa.

Myös teknobeduiinivideoille tämä päivä on merkityksekäs: Teknobeduiinivideot täyttävät tasan yhden vuoden. Ne ovat myös löytäneet katsojansa, kiitos siitä, 59179 videonäytöstä (ja 6679 kanavavierasta) lienee ihan kiva lukema. Käykääpä katsomassa, siellä on aikamoista pätkää.

Tämä olikin tällainen pieni markkinointipuhe: Teknobeduiiniblogi&video hakee sponsoreita ja yhteistyökumppaneita, luodaksemme vielä hienomman, interaktiivisemman ja kiinnostavamman blogin & median, joten ottakaa yhteyttä!

Olen pohtinut onko kyseessä suurten plastiikkakirurgiayritysten (teknologiatuottajat, sairaalat, lääkefirmat, koko arvoketju) koordinoima PR –pläjäys, koska todella kuin myrskyn tavoin plastiikkakirurgia osui mainstreamiin hiljattain ja on nyt kaikkien huulilla, monesti kirjaimellisesti Botoxina tai Perlanena. Kuinka muuten niin monet TV-ohjelmat ja lehdet kirjoittaisivat aiheesta ja vieläpä pääasiassa varsin myönteisessä hengessä. Olenpa lähes varma, että näin on.
 

Diplomi-insinöörinä on oppinut suhtautumaan skeptisesti uusin teknologisiin innovaatioihin. Seuraava tuotesukupolvi on aina hurjan harppauksen parempi. Niin myös lääketieteellisessä huipputeknologiassa. Plastiikkakirurgia on saavuttanut laatutason, joka mahdollistaa tuotteiden tarjoamisen kohtuullisilla kuluttajahinnoilla tavallisille ihmisille. Mutta aivan kuten ensimmäisen sukupolven massamarkkinoille soveltuvissa kotitietokoneissa, grafiikka on lanseerausvaiheen maailmankatsomukseen nähtynä kiehtovaa ja hienoa, mutta jo muutaman vuoden päästä tosi kökköä. On todellakin riski, että nyt naamansa värkkäävät ovat tulevaisuudessa Commodore 64 grafiikkaa, Freak-showta. Varsinkin olisin huolissani plastiikkakirurgian avulla tuunattujen piirteiden kestävyydestä. Silikoonilla pumpatut rinnat voivat kymmenen vuoden päästä asettua hassuihin uomiinsa. Sitten voi tietty varmaan tuunata uudelleen, mutta uudelleen ja uudelleen rempattu on harvoin uuden karhea? Vai mitäpä sanotte näistä kuuluisien ihmisten metsään menneistä harjoituksista, joita ei varmasti tehty pikkurahalla?
 Niille jotka eivät pienestä säikähdä voi suositella plastiikkakirurgiaa Aasiassa. Hintalaatusuhteen väitetään olevan maailman parhaimmistoa. Pohjoismaista tehdään jo aikalailla sairaalalomia Thaimaaseen.
 Riskiä karttaville voinee suositella ei-kirurgisia hoitoja, joiden nyt ei voisi kuvitella lähtevän samalla tavalla lapasesta. Vaihtoehtona kirurgin veitselle on tullut laaja skaala ”non-invasive” hoitoja, joiden riskiprofiili on paljon matalempi. Lahden toisella puolella Tallinnassa ulkoiselle kauneudelle laitetaan suurempi painoarvo kuin Suomessa.
 

Tänään myös teknobeduiinin syntymäpäivä, saa onnitella.

“SUURI” lukijaäänestys: Pitäisikö beduiinin jatkaa blogin kirjoittamista vielä vuosi, kommentteja, jos haluatte hourintaani lukea, kiitos!

Nokia ostaa Enpocketin kertoo Taloussanomat tänään. Enpocket on mobiilimarkkinointia tekevä yritys, samaan tapaan kuin suomalainen Add2Phone.

On 11. hetki, että operaattorit ja laitevalmistajat sisäistävä mobiilimarkkinoinnin potentiaalin. Mobiilimarkkinointi olisi nimittäin voinut jo vuosia tuoda operaattoreiden kirstuun miljoonia lisäeuroja, mutta tuo mahdollisuus on menetetty perinteiselle TV- ja lehtimainonnalle ja internetille.

Blyg, jonka Nokian entinen tähtikaartiin kuulunut Pekka Ala-Pietilä perusti yhdessä Antti Öhrlingin kanssa, on hyvä esimerkki siitä mitä mainonnalla on mahdollista tehdä mobiilibisneksessä. Blyg tarjoaa mobiilipuheluja ilmaiseksi asiakkailleen, kunhan he ovat valmiita vastaanottamaan mainoksia.

Mutta nyt ei ole kyse enää vain lisäeuroista, vaan selviämiskamppailusta.

Kännykkäasiakkaiden ARPU eli tulo per asiakas tippuu kuin kuuluisa lehmän häntä kaikkialla maailmassa. Jostain tarvitaan lisätuloja eli palveluista ja mainonnasta. Nokian siirto osoittanee, että yritys on puhaltanut pölyt pois lopullisesti vanhasta Club Nokia strategiastaan, päivittänyt kalvot ja nyt ratsastetaan taas kohti palvelubisneksen auringonnousua.

Operaattoreille kamppailu on myös väistämätön, muuten pääkonttoreiden ovien paiske irtisanottujen kävellessä ulos rakennuksesta on vasta alkanut.

Mobiilimarkkinointi elää kivikautta, ja paljon tarvitaan asiakasprofilointia, ennenkuin mobiilimarkkinointi mediana on kehittynyt.

Vai mitäpä sanottu Teliasoneran minulle paukkaamasta mobiilimarkkinointiviestistä kirkasvalolampuista paikallista aikaa 4:24 aamulla? Onneksi olin muutenkin jetlagin vuoksi hereillä.

Kuka muuten tietää miten Google Earthiin jemmatun lentosimulaattorin saikaan päälle?

Samba soi ja voimajuomat virtaaavat brasilalaisten lentoyhtiön, TAMin lennolla Argentiinaan.

Brasilian ja Argentinan välillä on jo vuosikymmeniä ollut voimakas turistivirta. Milloin porskuttelevat vaaleat hyväryhtiset argentiinalaiset viiniä siemaillen Rio de Janeirossa, milloin taas annetaan pagoden, nopearytmisen samban, soida hotellihuoneissa Buenos Aireksessa aamuyöstä.

Matkailuvirta on ollut aina yhdensuuntaista, vaihtokurssien päättämänä. Nyt on vuorossa keltavihreähyökkäys Buenos Aireksen pariisiilaisille kaduille, koska kolmessa neljässä vuodessa brasilian realin kurssi on noussut 60% argentinan pesoon nähden.

Eurooppalaiselle matkustajallekin ero on päivänselvä ja hämmästyttävä. Kun muutamia vuosia sitten eurolla sai molemmissa maissa suurinpiirtein neljä paikallista killinkiä, niin nyt brasiliassa saa 2,7 ja argentiinassa 4,5. Vaihtokurssi oli vielä vuosikymmen sitten 1:1 dollarin kanssa, joten paikallisvaluutat uivat edelleen syvällä. Ostovoima on kuitenkin Brasiliassa kohdallaan, koska siellä palkat ja hinnat ovat paikallisvaluutassa kymmenessä vuodessa suurinpiirtein kolmenkertaistuneet.

Ero on huikea, vaikkapa taksimatka São Paulossa maksaa useimmiten 10 euroa, kun se maksaa Buenos Aireksessa 2 euroa. Kohtuullinen viinipullo argentinassa 5 euroa, kun samainen brasiliassa 12 euroa.

Buenos Aireksessa voi siis edelleen kuvitella olevansa miljonääri atmosfäärissä, joka muistuttaa vanhaa Eurooppaa. Brasiliassa lienee parasta syöksyä mukaan sambakarnevaalin tunteeseen, jossa köyhäkin voi päiväksi pukeutua omistavaan luokkaan.

Argentiina on varmaankin ainoita maita maailmassa, jossa pimeässä yössä taksin takapenkillä en mielelläni vastaan kysymykseen “mistä maasta olet kotoisin”. Argentiinassa Suomi tunnetaan nimittäin paremmin selluterroristimaana kuin maailman suurimpana kännykkätehtaana.

Frey Bentosissa, Argentiiinan ja Uruguayn rajajoella sijaitseva Botnian sellutehdasprojekti on herättänyt suuria tunteita Argentiinassa vuosia, voimistuen viime vuonna jo ihan mielenosoituksiksi banderolleineen ja suomalaisten päättäjien kuvineen, pirunsarvilla lisättynä, tottakai.

Skisman syyt lähtevät rajajokea koskevasta sopimuksesta. Sopimusta tulkitaan molemmilla puolilla jokea vähän eri lailla. Yhden tulkinnan mukaan rajajoella tehdyistä hankkeista sovitaan valtioiden välillä yhdessä. Asia on käsittelyssä kansainvälisessä oikeudessa.

Rajajoen argentiinalaiskaupungit ovat huolissaan alueen ilman laadusta sekä kalastuselinkeinon tuhoutumisesta. He ovat huolissaan niin koneiden ja laitteiden laadusta, kuin eritoten urugualaisten koneiden käyttö- ja huoltotaidosta ja laadun puutteesta, joka voisi pahimmillaan aiheuttaa suuren ekokatastrofin. Tehdas on valtavan kokoinen ja on Suomen taloushistorian suurin yksityissektorin ulkomaaninvestointihanke yli miljardilla eurollaan.

Nyt vuosi puolitoista kovimpien etusivukirjoitteluiden ja kuohunnan jälkeen ainakin päällisin puolin näyttää aikalailla rauhalliselta. Kaupassa myödään edelleen argentiinalaista Finlandiajuustoa, jolla ei kai muuta tekemistä ole Suomen kanssa kuin brändi. Maahan saapuessa tullimies kysyi mistä olen kotoisin, ja kun kerroin että olin Suomesta ei laittanut tavaroitani läpivalaisuun. Joten kovin merkittävää antipatiaa kansan syvissä riveissä ei kai ole ainakaan Buenos Aireksessa.

Kenties voin taas kertoa taksikuskillekin taas, että olen Suomesta ja jättää Håkan peitetarinat :) ?