| Digitoday Mobile Uutiskirje digitoday Uutisvinkit Mediakortti Uutisotsikot omalle sivulle RSS | |||||
![]() |
Arkisto: Kesäkuu 2006Unettomia öitä ubiympäristössä- Vili Lehdonvirta Vietin maanantain Keion yliopiston UbiLabrassa, jota vetää professori Hideyuki Tokuda. Keio on Japanin arvostetuin yksityinen yliopisto ja Wasedan pahin kilpailija. Pomoni heitti, että Tokuda on kuin Japanin Negroponte (MIT:n Media Labin perustaja). Ennakko-odotukset olivat siis korkealla. Yhden päivän pinnallisen kokemuksen perusteella haluaisin tarjota tällaista viiden pennin tulkintaa, että Japanin it-tutkimuksen terävin kärki on hyvin hardware-orientoitunutta. Rakennetaan “älykkäitä” laitteita ja huoneita. Sisällöistä ja käyttäjäyhteisöistä ei niin välitetä. Toinen havainto on se, että oli tekniikka missä tilassa tahansa, demot ja esitykset ovat aina visuaalisesti huolitellun näköisiä (yhteys Media Labiin?). UbiLab sijaitsee Shonan-Fujisawa-kampuksella Yokohaman lähellä, mutta heillä on Tokion keskustassa kokeilutila. Se on hyvällä paikalla ja sinne voisi mennä nukkumaan bileiden jälkeen, mutta kukaan ei kuulemma oikein ilkeä. Se on näet täydellinen ubikoti, lattiasta kattoon antureilla viritetty. Kun sinä nukut, se valvoo. Ikävä myöntää, mutta Wasedan ubilabrassa saa vielä toistaiseksi ihan hyvin unen päästä kiinni. Pilvenpiirtäjien katveista- Vili Lehdonvirta Jouduin eilen skootterilla Shinjukun iltapäiväruuhkaan. Ei tämä mikään Bangkok ole, mutta sama malli näkyy pätevän: autot ovat kuin kivenlohkareita, ja kaksipyöräiset ovat vettä, joka soljuu niiden välistä. Pienikin rako riittää. GPS-paikannuksella päästään parhaimmillaan muutaman metrin tarkkuuteen, mikä riittää autoteillä suunnistamiseen. Tokiossa erityinen ongelma ovat kuitenkin pilvenpiirtäjien muodostamat katvealueet. Geostationaarisella radalla liikkuvat satelliitit ovat parhaimmillaankin vain 48 asteen korkeudella horisontista täältä katsoen. Niinpä Japani aikoo laukaista 2008 alkaen uusia lintuja yli 70 asteessa pyörivälle radalle. Mikään satelliittipaikannus ei kuitenkaan toimi sisätiloissa, kuten Helsingin keskustatunnelissa tai Shinjukun juna-asemalla, joka on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin – oikea labyrintti. Silloin voitaisiin käyttää satelliittien sijasta maan pinnalla olevia lähettimiä, joiden sijainti on tiedossa. Mitä tiheämmässä niitä on, sitä parempi tarkkuus saavutetaan.
Astetta anarkistisempi urbaani paikannusmenetelmä voisi perustua tietokantaan, johon ihmiset voivat itse ilmoittaa pystyttämiensä wlan-tukiasemien, puolikiinteiden Bluetooth-laitteiden, seiniin liimattavien RFID-poijujen sekä optisten tagien GPS-koordinaatteja. Päätelaite paikantaisi itsensä havainnoimalla ympäristöään ja tekemällä hakuja tietokantaan. En varmasti ole ensimmäinen, joka miettii jotain tällaista. Tässä satelliittikuva Shinjukun asemasta. Vasemmalla näkyy pilvenpiirtäjien varjoja. Hajimemashite!- Vili Lehdonvirta Terveisiä Tokiosta! Olen vierailevana tutkijana Wasedan yliopistossa näillä näkymin ensi vuoden syksyyn saakka. Matkustelen myös Shanghaissa ja Soulissa. Palaan tosin Suomeen täksi syksyksi, niin että pysyy pimeys mielessä ja koti-ikävä kaukana. Japanista olisi periaatteessa helppoa blogata Suomeen. Kolikkoautomaateista, käännösvirheistä, hysteerisistä tv-ohjelmista ja erikoisesta aikuisviihteestä voisi pystyttää sirkuksen pitkäksi aikaa. Se on vaan tehty jo moneen kertaan. Tässä pari linkkiä. Porkkelia joudutte googlaamaan itse. Enkä ole mitenkään sen yläpuolella, ettenkö välillä yrittäisi hauskuuttaa lukijoita paikallisilla erikoisuuksilla. Henkilökuntaa!- Vili Lehdonvirta Kävin huhtikuussa Shanghaissa. 1900-luvun alkupuolella eurooppalaisten pankkiirien, samppanjan, oopiumin ja art decon kaupunki tunnettiin nimellä idän helmi. Sittemmin loiste on vähän himmentynyt: saasteiden takia ei rantabulevardilla paseeratessa tahdo nähdä hatun lieriä pidemmälle.
Ongelma on ratkaistu niin, että lähtöpaikassani (lentokenttä, hotelli, FinChi-keskus) tulostan itse tai pyydän vastaanottovirkailijalta kortin, jossa määränpääni on ilmaistu kiinalaisella kirjoitusjärjestelmällä. Taksissa asetan kortin tiskille, josta kuski poimii sen. Tämän jälkeen taksissa herää tietokone, jonka naisääni toivottaa minut tervetulleeksi lontoon kielellä. Perillä tietokone ilmoittaa summan ruudulla. Huomionarvoista oli minusta se, että koko suoritteen aikana väliseinän takana istuva taksikuski ei noteerannut olemassaoloani juuri millään lailla. Asiakasrajapinta (paha puhua palvelusta) oli ulkoistettu lähes kokonaan tietokoneelle. Kuskin tehtävä oli vain käännellä rattia. Helpostihan ajattelisi, että kehitys etenisi toisin päin, että ensin automatisoitaisiin palvelun tuottamista lisäämällä navigaatiota ja liikennetelematiikkaa, ja vasta viimeisenä koskettaisiin asiakaspalveluun. Samaten Japanista löytyy ravintoloita ja hotelleja, joissa tilaaminen tapahtuu hieman intuition vastaisesti nappia painamalla, vaikka ihminen huolehtii toteutuksesta.
Seuraava iso juttu- Vili Lehdonvirta Oheinen kuva on Don Quihote -liikkeestä Akihabarasta (aka “Donkey Hotel”, kuten myymälän mainosjinglessä selvästi sanotaan). Don Quihote on vähän Tarjoustalon henkinen ketju, joka myy kaikenlaista halpaa krääsää muovikoruista kylpypyyhkeisiin (ja ranskalaisen sisäkön asuihin, Japanissa kun ollaan). Lous Vuittonin tuotteille on Japanissa niin kova kysyntä, että ne on hinnoiteltu korkeammalle kuin muualla maailmassa. Ranskassa asunut tuttuni kertoo ostaneensa Louis Vuittonia työkseen. Iskujoukko kuljetettiin aamuisin minibussilla uuteen kaupunkiin Etelä-Ranskassa tai Italiassa. Päivän ajan he kiertelivät mies-nainen-pareissa kaupungin liikkeitä. “Poikaystävä” osti “tyttöystävälle” “lahjoja” tokiolaisen työnantajan listan mukaisesti. 60%:lla Japanin naisväestöstä arvioidaan olevan Louis Vuittonin monogrammilla varustettu tuote. Vastaavasti huhtikuussa Montrealissa järjestetyn käytettävyystutkimuskonferenssin parista tuhannesta osanottajasta jo 40% kantoi Applen kannettavaa. Eli meillä kovasti trenditietoisilla tutkijoilla alkaa olla kiire löytää se seuraava juttu. Tai kuten ystäväni Antti Ukkonen sanoi, alkaa olla korkea aika tehdä se seuraava juttu. |
||||
digitoday.fi, Töölönlahdenkatu 2, 00089 Sanomat. Puhelin +358 9 1221, faksi +358 9 122 4179 Päätoimittaja: Juhani Pekkala, toimituspäällikkö Mari Flink Myynti: verkkomedia.myynti@sanoma.fi, +358 9 122 2863. Sähköposti: toimitus@digitoday.fi Copyright 2006 Taloussanomat Oy. Our Privacy Policy |
|
||||