Virtuaalikaloja ja oikeita hevosia

- Vili Lehdonvirta

Terveisiä Lontoosta! Blogi on ollut kesätauolla mutta minä en. Ajattelin kertoa hiukan mitä olen puuhannut ja pohtinut, ja seuraavassa postauksessa valottaa syksyn suunnitelmia.

Kieliopinnot Wasedan yliopistossa päättyivät toukokuussa dramaattisesti tuhkarokkoepidemiaan. Useita Tokion kouluja ja yliopistoja suljettiin tartuntojen estämiseksi. Toisin kuin meikäläiset, japanilaiset eivät kuulemma ole pitkään aikaa rokottaneet lapsiaan tuhkarokon varalta, koska tauti oli käytännössä hävitetty. Tietääkseni kukaan ei sentään kuollut miniepidemiassa.

Labramme sijaitsee kampuksen ulkopuolella, joten työt jatkuivat normaalisti. Kirjoitin muun muassa japanilaisten kanssa pari paperia hiukan eriskummallisesta ubiteknologian sovellusalueesta. Järjestelmä havainnoi ihmisen käyttäytymistä esimerkiksi kotona ja pyrkii tunteisiin vetoavan palautteen avulla saamaan aikaan muutosta elintavoissa.

Yksi labrassa rakennettu prototyyppi seuraa käyttäjän hampaidenharjaamistottumuksia harjaan jemmatun kolmiakselisen kiihtyvyyssensorin avulla. Palaute annetaan kylpyhuoneen peiliin ilmestyvän virtuaalisen akvaarion kautta. Jos Pikku-Takeshi ei harjaa hampaitaan kunnolla, kalat alkavat voida huonosti ja ennen pitkää kupsahtavat. Tunnollisesta harjauksesta palkitaan tanssivilla ja lisääntyvillä kaloilla.

Hieman “japanilainen” konsepti joka ei ehkä heti menestyisi Suomen markkinoilla, mutta perusideassa on potentiaalia: rakennetaan ikäänkuin pervasiivisia pelejä, jotka ohjaavat ihmisen käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Esimerkiksi energian säästäminen kotona (valojen sammutteleminen jne.) saattaisi olla hyvä sovellusalue. Ensimmäisen paperin voi imuroida tästä (9.6M pdf).

Järjestelmä nostaa toki esille myös joukon eettisiä kysymyksiä, joita joudutaan joka tapauksessa pohtimaan. Vaikkei hammasharjaan ehdoin tahdoin asennettaisi kiihtyvyyssensoria, käyttäytymistämme koskevan tiedon passiivinen kerääminen lisääntyy.

Toukokuussa kävin myös konferenssissa (EPECC 2007) Kiinassa, Sichuanin maakunnan pääkaupungissa Chengdussa. Aiheena oli sähköisten maksujärjestelmien tulevaisuus Kiinassa. En varmasti olisi muuten eksynyt, mutta tuttu kiinalainen proffa pyysi tulemaan. Virtuaaliomaisuus ja virtuaaliraha olivat nimittäin kovasti pinnalla keskusteluissa. Leikkirahasta on tullut suosittu maksuväline Kiinan nopeasti kasvavilla sähköisillä markkinapaikoilla, ja paikalliset proffat ovat hieman ihmeissään ilmiöstä.

Kiinassa on 110 miljoonaa netin käyttäjää, mikä on toiseksi eniten maailmassa. Erään arvion mukaan maailman suosituimmista verkkosivuista kolmasosa sijaitsee Kiinassa. Sähköinen kaupankäynti on kuitenkin lähtenyt verkkaisesti liikkelle. Pullonkaulana on ollut maksaminen. Luottokortin omistaminen on harvinaista, ja monella ei ole edes pankkitiliä. Jopa virtuaaliesineitä myytäessä on käytetty käteistä. Virtuaalimiekan ostaja tapaa myyjän nettikahvilassa ja ojentaa nipun ryppyisiä seteleitä, vaikka itse kauppatavara on pelkkiä bittejä. Tietoyhteiskunnan osa-alueet ovat kehittyneet aivan eri tahtia.

Maksujärjestelmien kehitystä on tietysti hidastanut rahamarkkinoiden sääntely Kiinassa. Virtuaalirahaa, erityisesti Tencent QQ -pikaviestijärjestelmän Q-kolikoita, on ryhdytty käyttämään korvikkeena, koska sitä on halpaa ja vaivatonta siirtää käyttäjätililtä toiselle. Q-kolikoita voi vaihtaa yuaneiksi ja takaisin epävirallisilla markkinapaikoilla. Nyttemmin ongelmaa ratkomaan on avattu myös PayPalin kaltaisia “virallisia” nettimaksujärjestelmiä, kuten AliPay. Myös PayPalista on avattu kiinalainen versio, mutta sillä ei voi siirtää varoja ulkomaisille PayPayl-käyttäjille tai toisin päin.

Konferenssissa puhui myös Bo Harald, “eurooppalaisen nettipankin isä”. Hän kehitti kuluttajille suunnatun verkkopankin 80-luvulla KOPissa, minkä seurauksena Suomi ja muut Pohjoismaat ovat reippaasti muuta maailmaa edellä nettipankin ja sähköisen maksamisen käyttöönotossa. Nykyään Harald työskentelee TietoEnatorilla, missä hänen missionsa on kolikon kääntöpuolen eli sähköisen laskutuksen edistäminen. Tavoitteena on tila, josta Harald käyttää nimitystä “real-time economy”. Kuluttajapuolella tämä liittyy osittain siihen, mitä aiemmin kirjoitin ubimaksamisesta.

Kiinan jälkeen palasin kesäksi Suomeen, tarkoituksena edistää väikkäriä ja tehdä ns. metatyötä eli hankkeiden valmistelua ja rahoituksen järjestämistä HIITissä. Lontooseen lähdin ad hoc kavereita moikkaamaan kun sain edulliset lennot. Lontoosta voisi mainita sellaisen hauskan sattumuksen, että viime viikon tiistaina päädyin mystery shopperiksi raviradalle. Kaverin isän firma suorittaa palvelukokemuksen arviointia eli mystery shoppingia erilaisten liikkeiden toimeksiannosta. Kulutustutkija minussa kiinnostui tästä ja pääsin leikillä mukaan. Tehtäväni oli esittää hevosen omistajaa vaikka olin ensimmäistä kertaa raveissa. Olisi tehnyt mieli pukeutua tweediin ja kanniskella kävelykeppiä.

Tätä lähettäessäni olen jo ehtinyt palata Helsinkiin. Jatkan seuraavalla kerralla syksyn suunnitelmista ja esittelen japanilaisen keksinnön, jota tuskin koskaan tullaan näkemään Suomessa. Varoitus: sisältää vessahuumoria.

Julkaistu 03:45  /  5 vastausta