Maaottelu verkostomarkkinoilla

- Vili Lehdonvirta

Sain vanhemmiltani joululahjaksi Miika Nousiaisen suositun romaanin Vadelmavenepakolainen. Kirjan ideana on repiä huumoria suomaisten tarunomaisesta alemmuuskompleksista Ruotsia kohtaan.

Tuntuu, että kaikki keksitään Ruotsissa ennen Suomea. Alfred Nobel keksi aikoinaan dynamiitin Ruotsissa. Hieman myöhemmin A. I. Virtanen keksi Suomessa rehunsäilöntämenetelmän ja sai dynamiitin keksineen Nobelin nimeä kantavan palkinnon. Noin päin se toimii. Vaikea kuvitella, että Alfred Nobelille olisi jaettu Virtanen-palkinto hienosta työstä tieteen hyväksi, vaikka Virtasen rehu onkin Nobelin dynamiittia eettisempi ja elämää säilyttävämpi keksintö. (s. 105)

Jonkinlaista maaottelua on syksyn mittaan viritelty myös Naamakirjan eli Naamaston ympärille. “Facebookissa on 70 miljoonaa käyttäjää, joista 350 000 on suomalaisia. Ruotsalaisia ja norjalaisia palvelussa on kumpiakin miljoona, joten tässäkin olemme jääneet jälkeen,”, kirjoittaa Kati Uusi-Rauva.

Katia kenties lohduttaa se tieto, että Japani-verkostossa on vain alle 100 000 käyttäjää, hekin enimmäkseen expatteja ja ulkomaalaisia anime-faneja. Suomi siis peittoaa Japanin 6-0 naamiksessa! Mutta hetkinen, kuten viime artikkelissa vihjasin, japanilaiset käyttävät Facebookin sijasta Mixi.jp-nimistä verkostoitumispalvelua.

Helmikuussa 2004 avatun Mixin keskeisintä sisältöä ovat profiilien lisäksi “päiväkirjojen” lukeminen ja kirjoittaminen sekä jonkin intressin tai fanituksen kohteen ympärille kokoontuvat ryhmät, joissa keskustellaan, jaetaan vinkkejä ja levitetään uutisia. Ansaintamalleja ovat mainostaminen, kuukausimaksujen periminen premium-käyttäjiltä ja pienet lisäarvopalvelut. Myös mobiilikäyttöliittymä löytyy. Mixin palvelimet pyörivät uusiutuvalla ja ympäristöystävällisellä energialla. Ulkomaiset sivustot kuten MySpace ja Cyworld ovat yrittäneet änkeä Mixin tontille lokalisoiduilla versiolla, mutta huonolla menestyksellä. Ominaisuuksiltaan Mixissä ei ole mitään mullistavaa, mutta ylivoimaista markkinajohtajaa on verkostomarkkinalla vaikea syrjäyttää.

Mixissä on tällä hetkellä käyttäjätilejä päälle kymmenen miljoonaa. Tämä vastaa noin kahdeksaa prosenttia Japanin 127 miljoonasta asukkaasta. Suomalaisia naamailijoita on puolestaan vain seitsemän prosenttia väkiluvusta. Voi itku.

Mutta hetkinen, onhan meilläkin IRC-Galleria! Galtsussa on lähemmäs puoli miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, ja he ovat vieläpä hyvin aktiivisia. Näillä luvuilla mennään kirkkaasti ohi paitsi Japanista, myös Alfred Nobelin synnyinmaasta Ruotsista!

Mutta ei perkele. Ruotsalaisilla on LunarStorm, jossa on päälle miljoona profiilia. Pakko myöntää, että Lunan etusivu on myös paljon trendikkäämpi ja rennompi kuin galtsun tummanpuhuva eteinen. Masennus iskee. Ei tässä varmaan auta muu kuin ryhtyä juomaan koskenkorvaa ja katsoa vuoden ‘95 jääkiekon MM-loppuottelu YouTubesta.

Julkaistu 09:55  /  1 vastaus

Japanilainen joulutorttu

- Vili Lehdonvirta

“Maailman suurimman kultin suurin juhla,” kirjoittaa tuttavani “Japanin Facebookissa” Mixi.jp:ssä, viitaten Nietzschen Antikristukseen. “Miksi siitä on Japanissa tullut kuluttajuuden ja seksin festivaali?”

Japanilla ei tietenkään ole kristillistä perinnettä (eurooppalaisten esi-isiemme sinnikkäistä yrityksistä huolimatta), mutta joulua vietetään nykyään laajalti. Tavallisesti se ei ole vapaapäivä, mutta tänä vuonna aatto sattui samalle päivälle keisarin syntymäpäivästä johtuvan vapaapäivän kanssa. Kuvastoon kuuluvat joulupukit, porot, lumihiutaleet, joulukuuset, kynttilät ja lahjapaketit. Myös kaikki “vanha eurooppalainen” kuten viini, linnat ja saksankieliset nimet sopivan aikaan. Ostoskeskukset ja tavaratalot koristautuvat tuttuun tyyliin hienoilla jouluvalaistuksilla ja vanhemmat antavat lapsilleen lahjoja. Moni japanilainen “tietää”, että joulupukki tulee Suomesta.

Suurin ero suomalaiseen jouluun nähden on kuitenkin se, että Japanissa joulu nähdään ensisijaisesti parien juhlana. Teineistä alkaen naimattomat tytöt ja pojat menevät jouluaattona treffeille. Jos tyttö- tai poikaystävää ei ole, niin jouluksi sellainen on syytä löytää. Joulun viettäminen yksin voi olla erityisesti monelle tytölle kova paikka. Tyypillinen jouludeitti voi sisältää esimerkiksi jouluvalojen ihailemista, lahjojen vaihtamista romanttisen ravintolaillallisen ääressä ja lopuksi yöpymisen ns. rakkauden hotellissa.

Pienempi mutta varsin silmäänpistävä ero japanilaisessa joulunvietossa on se, että tärkein jouluruoka on “keeki” (”cake”), eli mikä tahansa näyttävä kakku tai leivos. Parhaita keekejä myydään leipomoissa ja tavaratalojen herkkuosastoilla. Herkullisimmat pitää jouluna varata useita päiviä etukäteen, mutta keskinkertaisia saa vielä aattona. Eilen näin Ikebukuron Toubu-tavaratalossa satoja ihmisiä jonottamassa hedelmä- ja suklaakakkuja. Maku on tärkeä ostokriteeri ja sana hyvistä löydöistä leviää netissä.

Tärkein syy siihen, miksi joulu-meemi on nykymaailmassa levinnyt niin voimakkaasti Japanin ja Singaporen kaltaisiin paikkoihin on tietysti se, että joulu on hyvää bisnestä. Kun antamisen autuutta julistetaan tarpeeksi monessa mainoskampanjassa, niin se jättää kulttuuriin jälkensä. Vanhat perinteet korvataan uusilla tavoilla.

Suomalainen kokeekin helposti jonkinlaista ylemmyydentuntoa aasialaista joulutohinaa seuratessaan. Tuntuu, että tämä on vain vinksahtanut kopio meidän aidosta joulustamme. Porolla on hirven sarvet ja pukin hattu on sininen. Perheen sijasta iltaa vietetään tyttöystävän kanssa karusellissa.

Silloin on kuitenkin päässyt unohtumaan, että joulu on tullut Suomeenkin tuontitavarana. Vanha talvipäivänseisaus korvattiin uuden hegemonian mukaisilla tavoilla. Melkoinen sekasikiö siitäkin yhdistelmästä taisi tulla.

Kulttuurista puhuttaessa aitous ja alkuperäisyys ovat hyvin suhteellisia käsitteitä. Arvostelemisen sijaan kannattaa ottaa avoin mieli ja nauttia kakusta!

Julkaistu 12:25  /  1 vastaus

Mittausväline vai muodollisuus? TKK:n HALLI

- Vili Lehdonvirta

Tämänkertainen kirjoitus ei liity Japaniin, mutta tutkimukseen kylläkin. Tutkimustyöhön liittyy nimittäin yllättävän paljon “metatyötä”, eli “työtä koskevaa työtä” joka ei kuitenkaan ole tutkimusta. Usein se liittyy jotenkin rahoitukseen.

Työnantajani TKK (HIIT on TKK:n ja Helsingin yliopiston yhteinen tutkimuslaitos) on ottanut käyttöön HALLI-nimisen järjestelmän, jonka on teoriassa tarkoitus pitää kirjaa tutkijoiden työtuntien kohdentumisesta eri hankkeille. Syyksi kerrotaan se, että tärkeimmät ulkopuoliset rahoittajamme (Tekes ja EU) vaativat tällaisen järjestelmän käyttöönottoa.

Oma nöyrä näkemykseni on se, että tutkimus- ja yliopistomaailman johtamisessa ja hallinnoinnissa on todellakin kehittämisen varaa. Työn mitattavuuden lisääminen on yksi tapa yrittää petrata tilannetta. Voidaan kuitenkin kysyä mitä pitäisi mitata: tunteja vai tuloksia?

Tutkimustyön tuloksellisuudelle on periaatteessa olemassa varsin selkeitä mittareita, joista tyypillisimpiä ovat julkaisujen lukumäärä, julkaisukanavien laatu ja julkaisun saamien viittausten lukumäärä. HIITin strategioissa olen nähnyt maininnan, jonka mukaan meillä seurataan myös tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä merkitystä yritysmaailmalle. Edellistä voi kenties mitata esimerkiksi erilaisilla lausuntopyynnöillä ja medianäkyvyydellä. Jälkimmäisestä selkeä indikaatio on ainakin prototyyppien päätyminen kaupallisiksi tuotteiksi.

Tunteja sen sijaan saa kulumaan vaikka Minesweeperiä pelaamalla. Tai tätä blogiartikkelia kirjoittamalla (tai lukemalla). Kun luen iltalukemisiksi tilastollisista monimuuttujamenetelmistä, Bourdieusta tai Pythonista, valmistelen sunnuntai-iltapäivällä konferenssiesitystä tai keskustelen hankkeesta kollegoiden kanssa baarissa, niin virallisissa työtuntilaskelmissa se ei näy. Työn tuloksissa se sen sijaan näkyy.

Tuntien mittaamisessa on kuitenkin se ajatus, että sekä johdon että rahoittajien pitäisi pystyä jotenkin arvioimaan minkä kokoisella panoksella eli mihin hintaan annetut tulokset on saavutettu. Tämän tiedon avulla rahoitusta voidaan yrittää kohdistaa mahdollisimman tuloksekkaalla tavalla. Jos tutkija työskentelee kolmessa eri hankkeessa, niin tätä tietoa ei saada seuraamatta jollakin tavalla miten tutkijan työpanos jakautuu. On siis varsin ymmärrettävää, että tällaista järjestelmää on “toivottu” erityisesti Tekesin suunnalta.

Ikävä kyllä TKK:n HALLI-järjestelmä tuskin tuottaa oikeaa tietoa työpanosten jakautumisesta. Rehtorin päätöksen soveltamisohjeen mukaan “järjestelmään kirjataan jokaiselle työpäivälle yhteensä 7,25 tuntia”. Järjestelmään siis kirjataan kuvitteellinen tuntimäärä joka ei ole riippuvainen siitä, kuinka monta tuntia todellisuudessa on tehnyt töitä. Myöskään “[o]malla ajalla tapahtuvaa toimintaa ei merkitä järjestelmään, vaikka se liittyisi henkilön työhön.” Näin ollen järjestelmään syötetyistä tunneista ei ole mahdollista päätellä miten tutkijan kokonaistyöpanos on jakautunut.

TKK:n tiedotuslehden pääkirjoituksessa Esa Luomala perustelee tätä hiukan kafkamaista soveltamisohjetta sillä, että rahoittajat eivät kuitenkaan maksa enempää, vaikka tunteja ilmoitettaisiin kuinka paljon. Toisin sanoen järjestelmän tarkoituksena onkin vain tyydyttää rahoittajien asettamat muodolliset vaatimukset. Tiedon oikeellisuudella ei ole väliä.

Toisaalta yllä esitin, että tärkeintä on saada selville tutkijan huomion suhteellinen jakautuminen eri hankkeiden kesken, ei välttämättä absoluuttista tuntimäärää. Järjestelmä voisi siis teoriassa tuottaa hyödyllistä tietoa, jos jokainen tutkija ensin pitäisi itse kirjaa todellisista tunneistaan ja sen jälkeen skaalaisi osuudet 7,25 kokonaistuntimäärän mukaan HALLIiin syöttämistä varten.

Tällaista ei kuitenkaan ole kehotettu tekemään, enkä usko että siihen monikaan huvikseen ryhtyy. Luulen että käytännössä järjestelmään raportoidaan tunteja eri hankkeille täsmälleen siinä suhteessa kuin kyseiset hankkeet ovat edustettuina henkilön palkassa. Jos palkka tulee kahdesta eri hankkeesta 50/50-suhteessa, niin yllättäen tunnitkin sattuvat menemään täsmälleen puoliksi. Jos nimittäin eivät mene, niin esimies on pinteessä. Rahoittaja ei maksa enempää vaikka jollekin hankkeelle kertyisi enemmän tunteja. Jos tunteja sen sijaan jää jostakin hankkeesta puuttumaan, niin rahoitus laskee.

Tänään ilmeni, että en pysty käyttämään HALLIa Japanista käsin. Omalta osaltani näennäistieto taitaa siis toistaiseksi jäädä syöttämättä. Palaan Suomeen taas 30. tammikuuta.

Julkaistu 13:57  /  2 vastausta

Virtuaalitalouksia tutkimaan

- Vili Lehdonvirta

Hei pitkästä aikaa! Törmäsin suurlähettilään itsenäisyyspäivänvastaanotolla Yoeen, joka yritti taas opettaa minua bloggaamaan vähemmän ja useammin.

Yoe on Suomesta kotoisin oleva punatukkainen neurotutkija, joka asuu tässä lähellä ja bloggaa rennolla otteella muun muassa Japanista, Second Lifesta ja tieteen tekemisestä. Esseen kirjoittamisen sijaan laitankin tällä kertaa vain lehdistötiedotteen, joka julkaistiin juuri. Englanninkielinen versio löytyy täältä.

Virtuaalitalouksien tutkimushanke käynnistyy Tietotekniikan tutkimuslaitos HIITissä

Helsinki 12.12.2007

Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT on saanut Tekesiltä rahoituksen uuteen tutkimushankkeeseen, jonka aiheena ovat ns. virtuaalitaloudet: järjestelmät, joissa miljoonat Internetin käyttäjät käyvät kauppaa virtuaalisilla esineillä ja rahayksiköillä, usein oikeasta rahasta. Advanced Virtual Economy Applications (AVEA) -niminen hanke käynnistyy tammikuussa ja kestää 2,5 vuotta.

“On hienoa, että pääsemme laajentamaan maailmanlaajuisestikin ainutlaatuista tutkimustamme tällä alueella. Virtuaalitalouksiin käytetään yhä enemmän aikaa ja rahaa, mutta perustavanlaatuisia kysymyksiä on yhä vastaamatta,” sanoo Marko Turpeinen, HIITin Verkostoyhteiskunta-tutkimusohjelman johtaja.

Hankkeen yritysyhteistyökumppaneita ja rahoittajia ovat Nokia Research Center, CCP Games, Playdo ja SWelcom. Hankkeessa tutkitaan muun muassa virtuaalihyödykkeiden myyntiin perustuvia ansaintamalleja, suurten virtuaalitalouksien makrotaloudellisia mittareita ja virtuaalitalouksien soveltamista mobiili- ja ubiikkialustoille.

“Yhteistyömme CCP Gamesin kanssa avaa meille pääsyn EVE Online -verkkopelin taloudelliseen dataan. EVE Online on todennäköisesti maailman suurin pelitalous. Tietääksemme tämä on ensimmäinen kerta, kun tutkijoilla on pääsy näin laajaan virtuaalitaloutta koskevaan aineistoon,” sanoo tutkija Vili Lehdonvirta, Virtual Economy Research Network -sivuston perustaja.

Hankkeessa tutkitaan myös “virtuaalikuluttajuuden” kasvua tavallisten Internetin käyttäjien keskuudessa, trendi joka on lähtöisin Itä-Aasiasta.

“Virtuaalihyödykkeiden myynnistä on muodostumassa varteenotettava ansaintamalli myös joillekin perinteisemmille verkkopalveluille, kuten yhteisösivustoille. Arviomme mukaan virtuaalihyödykkeitä ostettiin viime vuonna noin 1,5 miljardin euron arvosta maailmanlaajuisesti,” sanoo Lehdonvirta.

HIITin tutkimusyhteistyökumppani hankkeessa on Wasedan yliopisto Tokiossa.

Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT on Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun yhteinen tutkimuslaitos, joka perustettiin vuonna 1999. HIIT tutkii tietotekniikkaa ja siihen liittyviä poikkitieteellisiä aiheita, tavoitteena tieteellisesti merkittävät tulokset jotka hyödyttävät Suomen teollisuutta ja tietoyhteiskuntaa. HIITissä työskentelee noin 170 tutkijaa ja muuta henkilöstöä. http://www.hiit.fi/

Virtual Economy Research Network (VERN) on HIITin ylläpitämä sivusto ja postituslista virtuaalihyödykkeiden kaupasta kiinnostuneille tutkijoille ja kehittäjille. http://virtual-economy.org/

Lisätietoja:

Marko Turpeinen
marko.turpeinen@hiit.fi
puh. +358 50 64084

Vili Lehdonvirta
vili.lehdonvirta@hiit.fi
puh. +358 50 384 1530

Julkaistu 14:33  /  Kommentoi