Digisisäkkö Aris: tirkistelyn kohteesta virtuaaliagentiksi?

- Vili Lehdonvirta

Geisha Tokyo Entertainment -niminen firma on tuomassa myyntiin lisätyn todellisuuden teknologiaan perustuvan viihdesovelluksen nimeltä Cyberfiguuri Aris (Dennou figyua Arisu). Tuote julkistetaan tänään alkavilla Wireless Japan -messuilla.

Konsepti on yksinkertainen: ohjelma lisää tavallisen webikameran näkymään pienoiskokoisen hahmon, jota käyttäjä voi manipuloida tikulla, jonka päässä on ohjelman tunnistama matriisikuvio. Näin syntyy jonkinasteinen illuusio siitä, että hahmo olisi samassa tilassa käyttäjän kanssa. Myös hahmon asettelemiseen käytetään palikkaa, jossa on matriisikuvio. Lisätyn todellisuuden teknologiaa on aiemmin nähty viihdekäytössä Playstation 3:n Eye of Judgment-pelissä.

Cyberfiguuri Ariksessa sekä tuotteen nimi että anime-tyylinen sisäkköhahmo viittaavat japanin animeharrastajien figuurikulttuuriin. Anime- manga- ja pelihahmoista valmistetaan yksityiskohtaisia muovisia figuureja, joita fanit ostavat, vaihtavat ja myyvät eteenpäin muun muassa Tokion Akihabarassa. Naispuolisten hahmojen kohdalla merkittävä osa figuurien viehätyksestä perustuu seksikkäisiin asuihin ja vihjaileviin asentoihin. Ulkoapäin varsin viattoman näköiset mallit saattavat kätkeä helmoihinsa riettaita tirkistelymahdollisuuksia. Melko äijämäisiä nukkeja siis, eivätkä niitä ihan lapsukaiset ostelekaan.

Cybersisäkkö Aris pyrkii yhdistämään figuurien käsinkosketeltavaan fyysisyyteen pelihahmojen vuorovaikutteisuutta: hahmo puhuu, liikkuu ja reagoi “isännän” eleisiin. Jos kumpiakin aineksia on riittävästi, niin kyseessä on varmasti kaupallinen jättipotti Japanissa. Pelkästään tietokoneen ruudulta tiirattuna Aris voi kuitenkin jäädä turhan virtuaaliseksi. Jo nyt AR-sovelluksissa käytetään yhä useammin kamerakännykkää “taikaikkunana”, jonka läpi käyttäjä voi tähytä lisätyn todellisuuden maailmaan kulmasta kuin kulmasta.

Osallistuin kesäkuussa Persuasive 2008-konferenssiin (jota ei pidä sotkea Pervasive 2008-konferenssiin, johon osallistuin toukokuussa ja jossa tutustuin Pervilään). Sieltä jäi erityisesti mieleen Eindhovenin teknillisen yliopiston Jaap Hamin ja Cees Middenin posteri, joka käsitteli “virtuaaliagenttien” käyttöä ihmisten suostuttelemisessa. Ham ja Midden ovat kumpikin sosiaalipsykologeja, ja he tutkivat sitä, miten tietokoneen ruudulla pällistelevät täysin keksityt hahmot voivat saada meissä aikaan samanlaisia sosiaalipsykologisia efektejä kuin oikeiden ihmisten läsnäolo, esimerkiksi ryhmäpainetta ja sosiaalista helpontumista. Posterin kuvaamassa koeasetelmassa digitaalinen kissahahmo antoi äkäistä palautetta niille, jotka tuhlasivat vettä ja energiaa pyykkikoneen käytössä.

Tuntuu, että kyseessä on suorastaan uusi sosiaalipsykologian osa-alue, ihmisten ja simulaatioiden välinen sosiaalipsykologia. Siinä missä meidän EcoIsland-järjestelmämme yrittää hyödyntää sosiaalipsykologisia efektejä tuomalla muita ihmisiä avatarien kautta virtuaalisesti läsnäoleviksi käyttötilanteeseen, Hamin ja Middenin kaltaiset järjestelmät kykenevät samankaltaisiin asioihin pelkillä vuorovaikutteisilla nukeilla. Kenties parin vuoden päästä jokaisen otakun olkapäällä istuu pieni virtuaalisisäkkö sisarellisesti neuvomassa.

Palaan syyskuun lopussa Tokioon. Kenties siinä vaiheessa kirjoitustahtikin nousee taas tasolle 1-2 juttua kuukaudessa. Tämä on Tokion piirin 38. artikkeli, ja tajuan nyt, että blogi on ollut olemassa yli kaksi vuotta. Niin se aika rientää. これからもよろしくお願い致します。

Julkaistu 01:28

Merkintä on julkaistu keskiviikkona, 23. heinäkuuta 2008 klo 01:28. Voit seurata merkinnän herättämää keskustelua RSS 2.0-virran avulla. Voit kirjoittaa oman vastauksen tai tehdä viittauksen omalta sivustoltasi.