Miksi Australiassa valokuvataan?

- Vili Lehdonvirta

Saavuin maanantaina Tokiosta Sydneyyn osallistuakseni Pervasive 2008 -konferenssiin. Kyseessä on yksi ubiikin tietojenkäsittelyn kolmesta merkittävästä konferenssista.

Oma vaatimaton kontribuutioni oli osallistua työpajaan, jossa pohdittiin miten ns. pervasiivisilla persuasiivisilla teknologioilla voitaisiin edesauttaa ympäristönsuojelua. Jos joku osaa kääntää tuon kunnon suomeksi niin hyvä, mutta kyse on siis sulautetusta tekniikasta, jolla pyritään vaikuttamaan ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen.

Kuulostaa huolestuttavalta, mutta käytännössä järjestelmät ovat aika harmittomia. Itse esittelin EcoIsland -nimistä prototyyppiä, jonka kehittelin yhdessä wasedalaisten opiskelijoiden kanssa (eli minä ideoin ja he tekivät kaiken työn). Kyseessä on perhekohtanen päästökauppajärjestelmä, joka sisältää pienimuotoisen virtuaalitalouden (yhteys väitöstutkimukseeni). Inspiraationa olivat brittiläiset craggerit: ihmiset, jotka vapaaehtoisesti asettavat rajan omille hiilidioksiidipäästöilleen, seuraavat päästöjen syntymistä käsin ja käyvät yli jääneillä “päästöoikeuksilla” keskenään kauppaa.

Esitysten jälkeen kävin japanilaisen yliopistoväen kanssa illallistamassa Darling Harbourissa. Professori Tokuda ja hänen oppilaansa ovat vähän innostuneet järjestelmäkameroista, joten salamat välkkyivät tiuhaan. Yksi vaihtovuotenaan länsimaalaistunut japanilaisopiskelija kiusaantui tästä ja pyyteli minulta anteeksi. Tuskin meitä muutenkaan olisi natiiveiksi luultu, joten en minä tuosta hirveästi murehtinut.

Kysyin joskus ohjaajaltani Terhi-Anna Wilskalta, miksi ihmiset ottavat niin paljon valokuvia ja tallentavat niitä albumeihin. Hänen vastauksensa oli, että ihmiset yrittävät näin todistaa itselleen eläneensä.

Eilen opin, että joillekin tämä on hyvinkin konkreettinen tarve. Aivovaurion tai Alzheimerin taudin takia muistinsa menettäneet käyttävät valokuvia apuna muistojen mieleenpalauttamisessa. Microsoft Research Cambridgen tutkijat esittelivät SenseCam-nimistä vehjettä, joka näpsii automaattisesti kuvia kantajansa ympäristöstä. Käyttäjätesteissä oli ilmennyt, että päällepäin katsottuna yllättävän banaali kuva voi olla paras muistin virkistäjä.

To use an example from ongoing clinical work in which a subject was taken to the cinema, it was surprising that images such as the cinema entrance cued recall less powerfully than a picture of the car park where a particular building happened to be in view, and a picture of a ticket machine in the cinema, since the building and ticket machine were particularly noticed by the subject at the time. (Compass-Based Automatic Picture Taking using SenseCam)

Itsekin otan mieluummin kuvia parkkipaikoista kuin nähtävyyksistä. Sydneyn oopperatalo löytyy Flickristä jo niin moneen tuhanteen kertaan kuvattuna, että minun on vaikea tuoda aiheeseen enää mitään lisäarvoa. Keskityn ennemmin aistimiseen. Näin ainakin jos valokuvaamisen tavoitteena on pelkästään näkymän taltioiminen.

Uuden teknologian myötä myös valokuvaamisen ympärille on syntynyt uusia sosiaalisia käytäntöjä. HIIT-kolleegani Risto Sarvas ja hänen Self-Made Media -ryhmänsä julkaisivat vastikään paperin, jossa ruoditaan mm. nykyaikaisen näppäilyvalokuvaamisen sosiaalisia funktioita laajan aineiston pohjalta. Digi- ja kännykkäkuvien näpsiminen on paitsi viestintää ja muistojen tallentamista, yhä useammin myös peliä tai leikittelyä. Valokuvaajan roolin omaksuminen on myös suosittu menettelytapa uusissa sosiaalisissa tilanteissa, joissa henkilö ei vielä tunne vallitsevia käyttäytymiskoodeja ja kokee olonsa mahdollisesti epävarmaksi. Valokuvaaja jätetään rauhaan ja hänellä on jonkinlainen hyväksyttävä syy tarkkailla muita.

Tokudan ja kumppanien valokuvausharrastuksessa ei kuitenkaan taida olla kyse roolin omaksumisesta tai edes näkymien dokumentoimisesta, vaan eräänlaisesta statuspelistä eli hifistelyn alalajista. Heidän kameroillaan pystyy taltioimaan vaikka kengurunhypyn kuunvalossa, ja pelkät linssit maksavat enemmän kuin apulaisprofessorin kuukausipalkka. Putkia on näin ollen tärkeää päästä ulkoiluttamaan välillä.

Julkaistu 08:24

Merkintä on julkaistu torstaina, 22. toukokuuta 2008 klo 08:24. Voit seurata merkinnän herättämää keskustelua RSS 2.0-virran avulla. Voit kirjoittaa oman vastauksen tai tehdä viittauksen omalta sivustoltasi.