Mittausväline vai muodollisuus? TKK:n HALLI

- Vili Lehdonvirta

Tämänkertainen kirjoitus ei liity Japaniin, mutta tutkimukseen kylläkin. Tutkimustyöhön liittyy nimittäin yllättävän paljon “metatyötä”, eli “työtä koskevaa työtä” joka ei kuitenkaan ole tutkimusta. Usein se liittyy jotenkin rahoitukseen.

Työnantajani TKK (HIIT on TKK:n ja Helsingin yliopiston yhteinen tutkimuslaitos) on ottanut käyttöön HALLI-nimisen järjestelmän, jonka on teoriassa tarkoitus pitää kirjaa tutkijoiden työtuntien kohdentumisesta eri hankkeille. Syyksi kerrotaan se, että tärkeimmät ulkopuoliset rahoittajamme (Tekes ja EU) vaativat tällaisen järjestelmän käyttöönottoa.

Oma nöyrä näkemykseni on se, että tutkimus- ja yliopistomaailman johtamisessa ja hallinnoinnissa on todellakin kehittämisen varaa. Työn mitattavuuden lisääminen on yksi tapa yrittää petrata tilannetta. Voidaan kuitenkin kysyä mitä pitäisi mitata: tunteja vai tuloksia?

Tutkimustyön tuloksellisuudelle on periaatteessa olemassa varsin selkeitä mittareita, joista tyypillisimpiä ovat julkaisujen lukumäärä, julkaisukanavien laatu ja julkaisun saamien viittausten lukumäärä. HIITin strategioissa olen nähnyt maininnan, jonka mukaan meillä seurataan myös tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä merkitystä yritysmaailmalle. Edellistä voi kenties mitata esimerkiksi erilaisilla lausuntopyynnöillä ja medianäkyvyydellä. Jälkimmäisestä selkeä indikaatio on ainakin prototyyppien päätyminen kaupallisiksi tuotteiksi.

Tunteja sen sijaan saa kulumaan vaikka Minesweeperiä pelaamalla. Tai tätä blogiartikkelia kirjoittamalla (tai lukemalla). Kun luen iltalukemisiksi tilastollisista monimuuttujamenetelmistä, Bourdieusta tai Pythonista, valmistelen sunnuntai-iltapäivällä konferenssiesitystä tai keskustelen hankkeesta kollegoiden kanssa baarissa, niin virallisissa työtuntilaskelmissa se ei näy. Työn tuloksissa se sen sijaan näkyy.

Tuntien mittaamisessa on kuitenkin se ajatus, että sekä johdon että rahoittajien pitäisi pystyä jotenkin arvioimaan minkä kokoisella panoksella eli mihin hintaan annetut tulokset on saavutettu. Tämän tiedon avulla rahoitusta voidaan yrittää kohdistaa mahdollisimman tuloksekkaalla tavalla. Jos tutkija työskentelee kolmessa eri hankkeessa, niin tätä tietoa ei saada seuraamatta jollakin tavalla miten tutkijan työpanos jakautuu. On siis varsin ymmärrettävää, että tällaista järjestelmää on “toivottu” erityisesti Tekesin suunnalta.

Ikävä kyllä TKK:n HALLI-järjestelmä tuskin tuottaa oikeaa tietoa työpanosten jakautumisesta. Rehtorin päätöksen soveltamisohjeen mukaan “järjestelmään kirjataan jokaiselle työpäivälle yhteensä 7,25 tuntia”. Järjestelmään siis kirjataan kuvitteellinen tuntimäärä joka ei ole riippuvainen siitä, kuinka monta tuntia todellisuudessa on tehnyt töitä. Myöskään “[o]malla ajalla tapahtuvaa toimintaa ei merkitä järjestelmään, vaikka se liittyisi henkilön työhön.” Näin ollen järjestelmään syötetyistä tunneista ei ole mahdollista päätellä miten tutkijan kokonaistyöpanos on jakautunut.

TKK:n tiedotuslehden pääkirjoituksessa Esa Luomala perustelee tätä hiukan kafkamaista soveltamisohjetta sillä, että rahoittajat eivät kuitenkaan maksa enempää, vaikka tunteja ilmoitettaisiin kuinka paljon. Toisin sanoen järjestelmän tarkoituksena onkin vain tyydyttää rahoittajien asettamat muodolliset vaatimukset. Tiedon oikeellisuudella ei ole väliä.

Toisaalta yllä esitin, että tärkeintä on saada selville tutkijan huomion suhteellinen jakautuminen eri hankkeiden kesken, ei välttämättä absoluuttista tuntimäärää. Järjestelmä voisi siis teoriassa tuottaa hyödyllistä tietoa, jos jokainen tutkija ensin pitäisi itse kirjaa todellisista tunneistaan ja sen jälkeen skaalaisi osuudet 7,25 kokonaistuntimäärän mukaan HALLIiin syöttämistä varten.

Tällaista ei kuitenkaan ole kehotettu tekemään, enkä usko että siihen monikaan huvikseen ryhtyy. Luulen että käytännössä järjestelmään raportoidaan tunteja eri hankkeille täsmälleen siinä suhteessa kuin kyseiset hankkeet ovat edustettuina henkilön palkassa. Jos palkka tulee kahdesta eri hankkeesta 50/50-suhteessa, niin yllättäen tunnitkin sattuvat menemään täsmälleen puoliksi. Jos nimittäin eivät mene, niin esimies on pinteessä. Rahoittaja ei maksa enempää vaikka jollekin hankkeelle kertyisi enemmän tunteja. Jos tunteja sen sijaan jää jostakin hankkeesta puuttumaan, niin rahoitus laskee.

Tänään ilmeni, että en pysty käyttämään HALLIa Japanista käsin. Omalta osaltani näennäistieto taitaa siis toistaiseksi jäädä syöttämättä. Palaan Suomeen taas 30. tammikuuta.

Julkaistu 13:57

Merkintä on julkaistu tiistaina, 18. joulukuuta 2007 klo 13:57. Voit seurata merkinnän herättämää keskustelua RSS 2.0-virran avulla. Voit kirjoittaa oman vastauksen tai tehdä viittauksen omalta sivustoltasi.