Ulan-Ude, 30.9.–9.10.2005

“Venäjän ja venäläisyyden ymmärtämisen ongelma on laaja ja moniselkoinen kokonaisuus, jonka ratkomisessa varmaan syntyy enemmän kysymyksiä kuin saadaan vastauksia… ulkomaailman pitäisi käyttää keinoja murtaa Venäjän arvoitus järjellä ja lähteä ennakkoluulottomasti särkemään Churchillin mystisiä arvoituskehiä. Sellaiseen objektiiviseen analyysiin luovat nykyajan tieto, sen määrä, laatu ja välityskeinot sekä matkustusmahdollisuudet täydet edellytykset.”

—Esa Seppänen: Avaran sielun anarkia — Voiko venäläisyyttä ymmärtää? (Tammi 2002)

Tuomas KarhuKun viime kesänä lähdin kahden viikon pituiselle junamatkalle Helsigistä Siperian halki kohti Vladivostokia, en tiennyt venäläisistä ja venäläisyydestä juuri mitään. En ollut aikaisemmin käynyt Venäjällä, enkä edes ollut keskustellut yhdenkään venäläisen kanssa.

Minulla kuten monella muuallakin suomalaisella kommunikointia venäläisten kanssa rajoittaa kielimuuri. Itse en osaa venäjää. Matkan aikana moni antoisa juttutuokio meni sivu suun vain siksi, ettei minulla ollut kieltä, jolla kommunikoida.

Me länsieurooppalaiset oletamme, että kaikkialla puhutaan englantia. Täytyy muistaa, että Venäjän kokoinen valtio ei ole samalla tavalla riippumainen ulkomaailmasta kuin Suomi. Voitaisiin esittää kysymys, että miksi me emme puhu venäjää?Venäjän taloudellisen tilanteen parantuessa Venäjästä on tulossa Suomelle merkittävä kauppakumppani. Tulevaisuudessa venäjän osaajille on varmasti kysyntää työmarkkinoilla.

—Tuomas Karhu